Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Terapia
Olotila: Onnistunut
____
Herään uneen, jossa vietetään suuria häitä. Minä olen menossa naimisiin, naisen kanssa kaiken lisäksi. Googeloin unien tulkintaa. Häät tarkoittavat jonkin loppumista ja uuden alkua. Jatkan itsekseni sateenkaaritulkintaa ja päättelen uuden olevan tässä tapauksessa erityisen merkityksellistä. Edessänihän on uusi eheytynyt elämä. Miltä minusta nyt tuntuu?
Hyvältä tuntuu. Erinomaiselta jopa, ainakin silloin tällöin. Välillä tosin pelottaa. Haluan kysyä vielä itseltäni, mitä minä oikein pelkään.
Minä pelkään...
...että minusta tulee tylsä
...etten kelpaa
...että jään yksin
...etten kuulu mihinkään
...että minuun sattuu
...etten jaksa alkoholitonta apeutta
...että ratkean
...etten selviä ilman tätä tekstiä
...tai että jumahdan analysoimaan itseni puhki
...etten pääse eteenpäin
...etten osaa elää tavallista elämää
...ja etten saa tukea läheisiltäni
...mutta eniten pelkään että olen väärässä. Että oikeasti olenkin alkoholisti, joka ei pysty kohtuullistamaan juomistaan ja jonka edessä on vain kaksi tietä: joko lopettaa juominen kokonaan tai tuhota elämänsä juomalla
Keskiviikko 29. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Kotiinpaluu
Olotila: Täysi
____
Vuoden mittainen hankkeeni on lopuillaan. Olen opetellut itseni kanssa taitolajia juoda alkoholia kohtuudella. Olen analysoinut. Olen itkenyt. Nauranut vähemmän. Olen onnistunut paremmin kuin etukäteen kuvittelin. En ole epäonnistunut kovinkaan monessa osiossa. Olen lähes tyytyväinen. Mikä on lopputulos?
Minä en halua sopia muottiin nimeltä Alkoholisti. En myöskään sovi muottiin nimeltä Absolutisti. Molemmat muotit ovat liian rajattuja ja tietynmuotoisia. Minä kuulun venyvästä materiaalista valmistettuun, mukautuvaan muottiin nimeltä Tavallinen ihminen.
Mieheni tykkää puhua kohtuullisuudesta. Hän korostaa sitä ohjenuorana lähes kaikessa. Ydinsota lienee ainoita asioita, joihin kohtuullisuus ei sovi. Aristoteles listali kohtuullisuuden yhdeksi moraalisista hyveistä. Hän sanoi, että ollakseen onnellinen ihmisen tulee saavuttaa tasapaino kahden ääripään välillä. Aristoteleeltä tulee myös Suomessa usein käytetty termi kultainen keskitie, jonka tunnistamiseksi ihmisellä on älylliset hyveet. Ihmisen tulee olla älyllisesti harkitsevainen osatakseen noudattaa kultaista keskitietä ja löytääkseen moraaliset hyveet, joista kukin itsessäänkin on keskitie.
Minä olen etsinut vuoden ajan alkoholin nauttimisen keskitietä. Sillä tiellä maisema on ollut kirkkaampi, mutta kieltämättä vähän tylsempi kuin se oli aiemmin, usein pelkkää metsää, välillä jopa puupeltoa. Isot kaupungit hotelleineen ovat matkalta puuttuneet, mutta pienempiä ja ihan kivoja majataloja on kyllä matkan varrelta löytynyt. Tie on ollut mäkinen, välillä jopa ahdistavaakin vuoristorataa, aakeeta laakeeta hollantilaista maisemaa ei ole juuri näkynyt. Aluksi tie oli polku, mutainenkin. Pian siitä kasvoi hiekkatie. Nyt sitä asfaltoidaan.
Pääni sisällä on graafi, jonka olen piirtänyt sinne parikolmekymmentä vuotta siten. X-akselilla on aika ja nollapiste on syntymäni. Nykyhetki sijaitsee reippaasti yli x-akselin puolenvälin. Y-akselilla on viisaus, yksikköä en tiedä. Käyrä nimeltä "minä" lähtee luonnollisesti origosta. Syntymähetkellä viisauteni on ollut nolla. Siitä henkisen kehityksen käyrä alkaa ajan funktiona hitaasti nousta. Pystyn hyvin identifioimaan hetket aikajanalla, jolloin käyrä on kohonnut jyrkästikin ylöspäin. Näitä hetkiä ovat erityisesti olleet elämän kipupisteet, joissa on tarvinnut pysähtyä ajattelemaan. Pystyn myös tunnistamaan elämästäni ajanjaksoja, jolloin käyrä on mennyt "väärään suuntaan" eli alaspäin ja henkinen kehitys on taantunut. Esimerkiksi sumuinen kausi, jolloin lapset olivat ihan pieniä, kuuluu näihin ajanjaksoihin. Tänään katson pääni sisään ja näen graafissa positiivisen trendin. Henkisen kehityksen käyrä on harpannut viimeisen vuoden aikana ison askeleen ylöspäin. Vaikeaa on saattanut olla, mutta paljon olen oppinut.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kotiinpaluu
Olotila: Täysi
____
Vuoden mittainen hankkeeni on lopuillaan. Olen opetellut itseni kanssa taitolajia juoda alkoholia kohtuudella. Olen analysoinut. Olen itkenyt. Nauranut vähemmän. Olen onnistunut paremmin kuin etukäteen kuvittelin. En ole epäonnistunut kovinkaan monessa osiossa. Olen lähes tyytyväinen. Mikä on lopputulos?
Minä en halua sopia muottiin nimeltä Alkoholisti. En myöskään sovi muottiin nimeltä Absolutisti. Molemmat muotit ovat liian rajattuja ja tietynmuotoisia. Minä kuulun venyvästä materiaalista valmistettuun, mukautuvaan muottiin nimeltä Tavallinen ihminen.
Mieheni tykkää puhua kohtuullisuudesta. Hän korostaa sitä ohjenuorana lähes kaikessa. Ydinsota lienee ainoita asioita, joihin kohtuullisuus ei sovi. Aristoteles listali kohtuullisuuden yhdeksi moraalisista hyveistä. Hän sanoi, että ollakseen onnellinen ihmisen tulee saavuttaa tasapaino kahden ääripään välillä. Aristoteleeltä tulee myös Suomessa usein käytetty termi kultainen keskitie, jonka tunnistamiseksi ihmisellä on älylliset hyveet. Ihmisen tulee olla älyllisesti harkitsevainen osatakseen noudattaa kultaista keskitietä ja löytääkseen moraaliset hyveet, joista kukin itsessäänkin on keskitie.
Minä olen etsinut vuoden ajan alkoholin nauttimisen keskitietä. Sillä tiellä maisema on ollut kirkkaampi, mutta kieltämättä vähän tylsempi kuin se oli aiemmin, usein pelkkää metsää, välillä jopa puupeltoa. Isot kaupungit hotelleineen ovat matkalta puuttuneet, mutta pienempiä ja ihan kivoja majataloja on kyllä matkan varrelta löytynyt. Tie on ollut mäkinen, välillä jopa ahdistavaakin vuoristorataa, aakeeta laakeeta hollantilaista maisemaa ei ole juuri näkynyt. Aluksi tie oli polku, mutainenkin. Pian siitä kasvoi hiekkatie. Nyt sitä asfaltoidaan.
Pääni sisällä on graafi, jonka olen piirtänyt sinne parikolmekymmentä vuotta siten. X-akselilla on aika ja nollapiste on syntymäni. Nykyhetki sijaitsee reippaasti yli x-akselin puolenvälin. Y-akselilla on viisaus, yksikköä en tiedä. Käyrä nimeltä "minä" lähtee luonnollisesti origosta. Syntymähetkellä viisauteni on ollut nolla. Siitä henkisen kehityksen käyrä alkaa ajan funktiona hitaasti nousta. Pystyn hyvin identifioimaan hetket aikajanalla, jolloin käyrä on kohonnut jyrkästikin ylöspäin. Näitä hetkiä ovat erityisesti olleet elämän kipupisteet, joissa on tarvinnut pysähtyä ajattelemaan. Pystyn myös tunnistamaan elämästäni ajanjaksoja, jolloin käyrä on mennyt "väärään suuntaan" eli alaspäin ja henkinen kehitys on taantunut. Esimerkiksi sumuinen kausi, jolloin lapset olivat ihan pieniä, kuuluu näihin ajanjaksoihin. Tänään katson pääni sisään ja näen graafissa positiivisen trendin. Henkisen kehityksen käyrä on harpannut viimeisen vuoden aikana ison askeleen ylöspäin. Vaikeaa on saattanut olla, mutta paljon olen oppinut.
Tiistai 28. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Uusi polkupyörä
Olotila: Tihkusateinen
____
Luen lentokoneessa iltapäivälehteä. Lukijaa ohjataan jouluvalmisteluihin listaamalla kymmenen tapaa onnistua lahjaostoksissa. Näitä listojahan löytyy lehdistä läpi vuoden. Ennen kesää listataan kymmenen tapaa päästä bikinikuntoon. Kesän jälkeen listataan kymmenen tapaa vapautua lomalla kertyneistä kiloista. Laitanpa minäkin korteni kekoon ja listaan kymmenen tapaa kohtuullistaa liian reipas alkoholinjuominen:
1. Huolehdi että juomiseen liittyville tavoille on korvaajia, pidä joku muu kuin alkoholilasi kädessä kun tulet töistä ja kehitä tapa juoda teetä tai syödä jäätelöä iltaisin
2. Etsi aktiivisesti korvaavia nautinnontuottajia ja hauskuutta aiheuttavia hetkiä, voi olla vaikeaa, mutta älä luovuta
3. Korosta alkoholittomuuden tuomaa hyvää kuten syvää unta ja selviä aamuja sekä muista ettei niin ole aina ollut
4. Puhu lähimmillesi ja pidä heidät ajatasalla tunteistasi sekä alkoholittomuutesi kehityksestä, alkoholinkäyttösi ei koskaan ole ollut yksin sinun asiasi, se on vaikuttanut myös läheisiisi, siksi myös alkoholin vähentämisen tulee kuulua heille
5. Yritä hyväksyä muutos itsessäsi, et ole ehkä enää se sama "hauska jätkä", josta kaikki tykkäävät ja jota kaikki kutsuvat mukaan erilaisiin karkeloihin ja illanistujaisiin, mutta riität kyllä sellaisena kuin olet, ilman alkoholiakin
6. Etsi sosiaalisia tilanteita, joiden pääasiallinen tarkoitus ei ole humaltuminen vaan niissä on muutakin kuin alkoholi, mitä tilaisuudelta odottaa
7. Vältä ihmisiä, jotka kyseenalaistavat ongelmasi ja joista näet, että he kärsivät olla seurassasi, jos et nauti alkoholia yhtä paljon kuin he
8. Tukeudu ystäviin, jotka ymmärtävät sinua
9. Mikäli tunnistat alkoholin suurkulutuksessasi juurisyitä, kuten työpaineen, huonon parisuhteen tai yksinäisyyden, ota syyhyn puuttuminen avuksi juomisen hallintaan
10. Ole rehellinen itsellesi
Korvaavia nautinnontuottajia: Uusi polkupyörä
Olotila: Tihkusateinen
____
Luen lentokoneessa iltapäivälehteä. Lukijaa ohjataan jouluvalmisteluihin listaamalla kymmenen tapaa onnistua lahjaostoksissa. Näitä listojahan löytyy lehdistä läpi vuoden. Ennen kesää listataan kymmenen tapaa päästä bikinikuntoon. Kesän jälkeen listataan kymmenen tapaa vapautua lomalla kertyneistä kiloista. Laitanpa minäkin korteni kekoon ja listaan kymmenen tapaa kohtuullistaa liian reipas alkoholinjuominen:
1. Huolehdi että juomiseen liittyville tavoille on korvaajia, pidä joku muu kuin alkoholilasi kädessä kun tulet töistä ja kehitä tapa juoda teetä tai syödä jäätelöä iltaisin
2. Etsi aktiivisesti korvaavia nautinnontuottajia ja hauskuutta aiheuttavia hetkiä, voi olla vaikeaa, mutta älä luovuta
3. Korosta alkoholittomuuden tuomaa hyvää kuten syvää unta ja selviä aamuja sekä muista ettei niin ole aina ollut
4. Puhu lähimmillesi ja pidä heidät ajatasalla tunteistasi sekä alkoholittomuutesi kehityksestä, alkoholinkäyttösi ei koskaan ole ollut yksin sinun asiasi, se on vaikuttanut myös läheisiisi, siksi myös alkoholin vähentämisen tulee kuulua heille
5. Yritä hyväksyä muutos itsessäsi, et ole ehkä enää se sama "hauska jätkä", josta kaikki tykkäävät ja jota kaikki kutsuvat mukaan erilaisiin karkeloihin ja illanistujaisiin, mutta riität kyllä sellaisena kuin olet, ilman alkoholiakin
6. Etsi sosiaalisia tilanteita, joiden pääasiallinen tarkoitus ei ole humaltuminen vaan niissä on muutakin kuin alkoholi, mitä tilaisuudelta odottaa
7. Vältä ihmisiä, jotka kyseenalaistavat ongelmasi ja joista näet, että he kärsivät olla seurassasi, jos et nauti alkoholia yhtä paljon kuin he
8. Tukeudu ystäviin, jotka ymmärtävät sinua
9. Mikäli tunnistat alkoholin suurkulutuksessasi juurisyitä, kuten työpaineen, huonon parisuhteen tai yksinäisyyden, ota syyhyn puuttuminen avuksi juomisen hallintaan
10. Ole rehellinen itsellesi
Sunnuntai 26. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Ajattelu
Olotila: Kiukkuinen
____
Kestää tovin aikaa saada kiinni kiukkuisuuteni syystä. En ole kiukkuinen itselleni. Enkä ole kiukkuinen juoville ystävilleni. Olen kiukkuinen alkoholille.
Miksi sinä otit minut ja teit elämästäni tällaista? Miksi sinä veit minulta ilon sosiaalisesta elämästä? Miksi sinä koukutit minut kohtuuttomuuden polulle, jolla en pärjännyt? Miksi sinä jätit minut pärjäämään yksin sosiaalisissa tilanteissa, jotka ovat vaikeita ja vaatisivat pääsyä muutaman sentin tavallisen elämän yläpuolelle? Ja miksi sinä koukutat ystäviäni niin, että ne alkavat inttää, kun minä haluaisin jutella? Miksi sinä viet heidän muistinsa niin, että seuraavana aamuna illan keskusteluista ei ole enää mitään jäljellä? Miksi sinä sumennat heidän silmänsä? Miksi sinä vielä veit yhden ystävättäristäni muutama vuosi sitten niin täysin, että nyt kuulen hänen olevan jo viidettä viikkoa sairaalassa ja sinun uhkaavan hänen henkeään maksan sekä munuaisten petettyä?
Minä en ymmärrä. Enkä osaa kuulla vastauksia.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ajattelu
Olotila: Kiukkuinen
____
Kestää tovin aikaa saada kiinni kiukkuisuuteni syystä. En ole kiukkuinen itselleni. Enkä ole kiukkuinen juoville ystävilleni. Olen kiukkuinen alkoholille.
Miksi sinä otit minut ja teit elämästäni tällaista? Miksi sinä veit minulta ilon sosiaalisesta elämästä? Miksi sinä koukutit minut kohtuuttomuuden polulle, jolla en pärjännyt? Miksi sinä jätit minut pärjäämään yksin sosiaalisissa tilanteissa, jotka ovat vaikeita ja vaatisivat pääsyä muutaman sentin tavallisen elämän yläpuolelle? Ja miksi sinä koukutat ystäviäni niin, että ne alkavat inttää, kun minä haluaisin jutella? Miksi sinä viet heidän muistinsa niin, että seuraavana aamuna illan keskusteluista ei ole enää mitään jäljellä? Miksi sinä sumennat heidän silmänsä? Miksi sinä vielä veit yhden ystävättäristäni muutama vuosi sitten niin täysin, että nyt kuulen hänen olevan jo viidettä viikkoa sairaalassa ja sinun uhkaavan hänen henkeään maksan sekä munuaisten petettyä?
Minä en ymmärrä. Enkä osaa kuulla vastauksia.
Perjantai 24. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Juhlavalmistelut
Olotila: Odottava
____
Seison lähi-Alkon kuohuviinihyllyn edessä ja lasken. Tyttären täysikäistymiskahveille on tulossa parikymmentä ihmistä. Riittääkö kolme pulloa? Sukulaiset Keski-Suomesta ovat jäämässä yöksi. Otanko punaviinitonkan vai kelpaako pullollinen?
Ennen minä olin hyvä tässä. Juhlien järjestämisessä ja juomien hankinnassa. Nyt en osaa enää jälkimmäistä. Vai pitäisikö sanoa "vielä".
Vaikka minä olen rajoittanut omaa juomistani, en halua muiden piittaavan siitä. Haluan, että muut pystyvät juomaan kuten ennenkin. Haluan, että heillä on hauskaa. Ostan kolme isoa kuohuviinipulloa, yhdet pullot sekä punaista että valkoista viiniä sekä ginin miehelle ja hänen kaverilleen, joka on tulossa saunomaan.
Korvaavia nautinnontuottajia: Juhlavalmistelut
Olotila: Odottava
____
Seison lähi-Alkon kuohuviinihyllyn edessä ja lasken. Tyttären täysikäistymiskahveille on tulossa parikymmentä ihmistä. Riittääkö kolme pulloa? Sukulaiset Keski-Suomesta ovat jäämässä yöksi. Otanko punaviinitonkan vai kelpaako pullollinen?
Ennen minä olin hyvä tässä. Juhlien järjestämisessä ja juomien hankinnassa. Nyt en osaa enää jälkimmäistä. Vai pitäisikö sanoa "vielä".
Vaikka minä olen rajoittanut omaa juomistani, en halua muiden piittaavan siitä. Haluan, että muut pystyvät juomaan kuten ennenkin. Haluan, että heillä on hauskaa. Ostan kolme isoa kuohuviinipulloa, yhdet pullot sekä punaista että valkoista viiniä sekä ginin miehelle ja hänen kaverilleen, joka on tulossa saunomaan.
Sunnuntai 19. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Torkkupeiton viimeistely
Olotila: Rauhallinen
____
Katson käsityön lomasta toisella silmällä Jörn Donnerin taide-elokuvaa Armi. Alkoholin mainitseminen herättää kiinnostukseni. Armi Ratiassa näyttää toteutuneen kuva alkoholismin harmaalla rajalla huojuneesta vaikuttajanaisesta, jota vielä lokakuussa en uskonut olevan olemassakaan (katso 11. päivän postaus). Kuva vahvistaa ajatustani satavuotiaan Suomi-neidon alkoholiongelmasta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Torkkupeiton viimeistely
Olotila: Rauhallinen
____
Katson käsityön lomasta toisella silmällä Jörn Donnerin taide-elokuvaa Armi. Alkoholin mainitseminen herättää kiinnostukseni. Armi Ratiassa näyttää toteutuneen kuva alkoholismin harmaalla rajalla huojuneesta vaikuttajanaisesta, jota vielä lokakuussa en uskonut olevan olemassakaan (katso 11. päivän postaus). Kuva vahvistaa ajatustani satavuotiaan Suomi-neidon alkoholiongelmasta.
Lauantai 18. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Teatteri
Olotila: Hyvä
____
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on merkinnyt minulle elämäni varrella paljon. Nuorempana tapasin lukea kirjan joka kesä ja fiilistellä sen jälkeen elokuisen päivän Seurasaaren torpassa, aitassa, pappilassa ja kartanossa. Lahden kaupunginteatterin dramatisointi kirjasta on yllättävän hyvä. Tehtävä ei ole ollut helppo.
Kipeä tarina osuu hyvin tähänkin päivään. Ohjelmalehtinen kysyy työväestön nykytilan perään. Missä on tämän päivän vallankumous? Minä laajennan kysymyksen koskemaan myös uuden maailman tietotyöläisiä. Artikkeli vastaa puolestani. ”Vallankumouksesta ei enää ole pelkoa muun muassa keskiluokkaistumisen ja yksilöllistymisen vuoksi. Vallankumouksen ovat korvanneet masennus, uupumus ja alkoholisoituminen.”
Korvaavia nautinnontuottajia: Teatteri
Olotila: Hyvä
____
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on merkinnyt minulle elämäni varrella paljon. Nuorempana tapasin lukea kirjan joka kesä ja fiilistellä sen jälkeen elokuisen päivän Seurasaaren torpassa, aitassa, pappilassa ja kartanossa. Lahden kaupunginteatterin dramatisointi kirjasta on yllättävän hyvä. Tehtävä ei ole ollut helppo.
Kipeä tarina osuu hyvin tähänkin päivään. Ohjelmalehtinen kysyy työväestön nykytilan perään. Missä on tämän päivän vallankumous? Minä laajennan kysymyksen koskemaan myös uuden maailman tietotyöläisiä. Artikkeli vastaa puolestani. ”Vallankumouksesta ei enää ole pelkoa muun muassa keskiluokkaistumisen ja yksilöllistymisen vuoksi. Vallankumouksen ovat korvanneet masennus, uupumus ja alkoholisoituminen.”
Perjantai 17. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 1
Korvaavia nautinnontuottajia: Mökki
Olotila: Erinomainen
____
Kokkaan poronmaksaa punaviinikastikkeella vuokramökissä Päijänteen rannalla. Ennen ruokailua nautimme miehen kanssa pimeällä mökkiterassilla Napuesta väsätyt geeteet.
Kysyn itseltäni jälleen, mihin minä tarvitsen alkoholia. Mitä alkoholi uudelle eheytyneemmälle minulle merkitsee?
Toisin kuin monet muut, minä en tarvitse tai edes isosti halua alkoholia ruoan oheen. Hyvä ruoka riittää sellaisenaan tuottamaan minulle euforian, jota etanoli ei kohota. Jos ja kun rajoitan nauttimieni alkoholiannosten määrää, otan mieluummin aperetiivin ravintolassa ennen ruokailua tai lasillisen kotona itse ruokaa kokatessani.
Aion säilyttää kaksi tärkeintä ohjenuoraa kohtuullisen alkoholinkäyttöni tiellä. Toivottavasti läpi loppuelämän. Numero yksi on sääntö, etten ikinä juo pahaan oloon. Numero kaksi on pysyä sinnikkästi omalla polulla ja olla taipumatta sosiaalisen elämän ehtoihin eli juoda vain miellyttääkseen muita tai helpottaakseen tilanteen jäykkyyttä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Mökki
Olotila: Erinomainen
____
Kokkaan poronmaksaa punaviinikastikkeella vuokramökissä Päijänteen rannalla. Ennen ruokailua nautimme miehen kanssa pimeällä mökkiterassilla Napuesta väsätyt geeteet.
Kysyn itseltäni jälleen, mihin minä tarvitsen alkoholia. Mitä alkoholi uudelle eheytyneemmälle minulle merkitsee?
Toisin kuin monet muut, minä en tarvitse tai edes isosti halua alkoholia ruoan oheen. Hyvä ruoka riittää sellaisenaan tuottamaan minulle euforian, jota etanoli ei kohota. Jos ja kun rajoitan nauttimieni alkoholiannosten määrää, otan mieluummin aperetiivin ravintolassa ennen ruokailua tai lasillisen kotona itse ruokaa kokatessani.
Aion säilyttää kaksi tärkeintä ohjenuoraa kohtuullisen alkoholinkäyttöni tiellä. Toivottavasti läpi loppuelämän. Numero yksi on sääntö, etten ikinä juo pahaan oloon. Numero kaksi on pysyä sinnikkästi omalla polulla ja olla taipumatta sosiaalisen elämän ehtoihin eli juoda vain miellyttääkseen muita tai helpottaakseen tilanteen jäykkyyttä.
Maanantai 13. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Harmaa
____
Marraskuu lähestyy puoliväliä ja olen nauttinut alkoholia kuukauden aikana vain kerran. "Mind set" tuntuu kääntyneen päässäni ylösalaisin. Kun aiemmin jouduin rajoittamaan juomista, nyt kysyn itseltäni, miksi minä oikeastaan joisin. Mihin tarvitsen niitä muutamia lasillisia, jotka aion elämässäni säilyttää?
Samalla tavoin kuin en usko mustavalkoiseen jakoon sairas alkoholisti ja terve tavallinen ihminen, en usko myöskään jakoon että alkoholi on vain paha tai hyvä. Aivan kuten alkoholismin tiellä on useita eri tasoja nauttia alkoholia, on alkoholin käytössä useita eri tapoja ja syitä sen nauttimiselle.
Olen kirjoittanut paljon alkoholin pahasta. Nyt kerron, mikä siinä on minulle hyvää.
Alkoholin puuduttava vaikutus sopii minulle hyvin pieninä annoksina. Oli sitten kyseessä kirjamessuillallinen tai senior leadership teamin dinner, kun pöydässä istuu outoja ihmisiä ja tunnelma on kankea, yksi viinilasillinen auttaa. Etanoli hävittää kinnaavat estot, rentouttaa, poistaa jännitteet ja jossain mitassa myös tylsyyden.
Samaan estoja poistavaan vaikutukseen perustuu todennäköisesti myös alkoholin luovuutta edistävä kyky. Kun tuottaa tekstiä, itsekritiikki voi välillä olla valtavaa ja suorastaan estää sanojen virtausta. Yksi viinilasillinen voi antaa luovuudelle siivet ja generoida flown, jolla tarina lentää kuin itsestään.
Alkoholi ei myöskään ole mitenkään huono mielialalääke. Pieninä annoksina siis. Ongelma tulee vasta, että elämäntuskia löytyy toinen toisensa perään ja tarve juoda kasvaa. Sattaa syntyä kierre, joka on vaikea katkaista.
Kuvattaessa alkoholin hyviä puolia on pakko kertoa tarina jo aikaa sitten kuolleesta suomalaisesta urhelijasta, joka oli tavanomainen jäärä, joka harjoitteli, harjoitteli ja harjoitteli, eikä juuri koskaan puhunut mitään. Urheilijan vaimo sanoi radion Kiveen hakatut -sarjassa, että onneksi sillä oli sentään alkoholi, kun siten aviomiehestä tuli edes välillä juttelevampi, rennompi ja iloisempi.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Harmaa
____
Marraskuu lähestyy puoliväliä ja olen nauttinut alkoholia kuukauden aikana vain kerran. "Mind set" tuntuu kääntyneen päässäni ylösalaisin. Kun aiemmin jouduin rajoittamaan juomista, nyt kysyn itseltäni, miksi minä oikeastaan joisin. Mihin tarvitsen niitä muutamia lasillisia, jotka aion elämässäni säilyttää?
Samalla tavoin kuin en usko mustavalkoiseen jakoon sairas alkoholisti ja terve tavallinen ihminen, en usko myöskään jakoon että alkoholi on vain paha tai hyvä. Aivan kuten alkoholismin tiellä on useita eri tasoja nauttia alkoholia, on alkoholin käytössä useita eri tapoja ja syitä sen nauttimiselle.
Olen kirjoittanut paljon alkoholin pahasta. Nyt kerron, mikä siinä on minulle hyvää.
Alkoholin puuduttava vaikutus sopii minulle hyvin pieninä annoksina. Oli sitten kyseessä kirjamessuillallinen tai senior leadership teamin dinner, kun pöydässä istuu outoja ihmisiä ja tunnelma on kankea, yksi viinilasillinen auttaa. Etanoli hävittää kinnaavat estot, rentouttaa, poistaa jännitteet ja jossain mitassa myös tylsyyden.
Samaan estoja poistavaan vaikutukseen perustuu todennäköisesti myös alkoholin luovuutta edistävä kyky. Kun tuottaa tekstiä, itsekritiikki voi välillä olla valtavaa ja suorastaan estää sanojen virtausta. Yksi viinilasillinen voi antaa luovuudelle siivet ja generoida flown, jolla tarina lentää kuin itsestään.
Alkoholi ei myöskään ole mitenkään huono mielialalääke. Pieninä annoksina siis. Ongelma tulee vasta, että elämäntuskia löytyy toinen toisensa perään ja tarve juoda kasvaa. Sattaa syntyä kierre, joka on vaikea katkaista.
Kuvattaessa alkoholin hyviä puolia on pakko kertoa tarina jo aikaa sitten kuolleesta suomalaisesta urhelijasta, joka oli tavanomainen jäärä, joka harjoitteli, harjoitteli ja harjoitteli, eikä juuri koskaan puhunut mitään. Urheilijan vaimo sanoi radion Kiveen hakatut -sarjassa, että onneksi sillä oli sentään alkoholi, kun siten aviomiehestä tuli edes välillä juttelevampi, rennompi ja iloisempi.
Perjantai 10. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Perjantai
Olotila: Rauhallinen
____
Perjantai-illan Perjantai-ohjelmassa puhutaan nuorista. Jälleen sanotaan, että nuoret juovat nykyään vähemmän. Saman hokeman kuulee mediassa usein. Niillä on varmaan tilastoja. Minä katson asiaa omasta kapeasta vinkkelistä, enkä oikein osaa olla mitään mieltä. Tiedän jotakin molempien tyttärien alkoholikokeiluista. Ne eivät tunnu juurikaan eroavan 80-luvun vastaavasta kokemuksista Itä-Helsingissä. Nuorimmainen valmistelee parhaillaan ensi viikolla tapahtuvaa täysi-ikäistymistään. Vanhempi ihmettelee välillä kirjoituksiani alkoholittoman sosiaalisen elämän vaikeudesta. Hänen tuttavapiirissään ei ole kuulemma vaikeaa olla juomatta. Kerron, ettei se ollut minullekaan vaikeaa, kun olin nuori.
Kokeilin alkoholia hyvin maltillisesti ennen täysi-ikäistymistä. Bileitä toki oli. Minä en niissä juurikaan juonut, maistelin lähinnä. Ensimmäiset muistikuvani alkoholista liittyvät isoveljen oksennuksen siivoamiseen ja kerrostalon muiden poikien jälkien peittämiseen. Edes kostea opiskeluaika ei tehnyt minusta alkoholin suurkuluttajaa.
Alkoholi astui osaksi elämäni merkittävyyttä vasta, kun ongelmien mittakaava kasvoi. Tuli avioero, yksinäisyys, raastava suhde ja vaikeasti paranevat haavat. Tuli tarve paeta todellisuutta. Alkoholinkin suhteen uskon jonkinmoiseen porttiteoriaan. Ainakin omalta osin. Parisuhdetuska avasi minun kohdallani portin. Sen jälkeen tuli uusia tuskia. Tuli väitöskirja. Tuli sairastuminen. Sitten työkiireitä. Kähmintää ja epämääräisiä epäilyjä. Paine kasvoi. Paetakseen todellisuutta piti juoda koko ajan enemmän.
Korvaavia nautinnontuottajia: Perjantai
Olotila: Rauhallinen
____
Perjantai-illan Perjantai-ohjelmassa puhutaan nuorista. Jälleen sanotaan, että nuoret juovat nykyään vähemmän. Saman hokeman kuulee mediassa usein. Niillä on varmaan tilastoja. Minä katson asiaa omasta kapeasta vinkkelistä, enkä oikein osaa olla mitään mieltä. Tiedän jotakin molempien tyttärien alkoholikokeiluista. Ne eivät tunnu juurikaan eroavan 80-luvun vastaavasta kokemuksista Itä-Helsingissä. Nuorimmainen valmistelee parhaillaan ensi viikolla tapahtuvaa täysi-ikäistymistään. Vanhempi ihmettelee välillä kirjoituksiani alkoholittoman sosiaalisen elämän vaikeudesta. Hänen tuttavapiirissään ei ole kuulemma vaikeaa olla juomatta. Kerron, ettei se ollut minullekaan vaikeaa, kun olin nuori.
Kokeilin alkoholia hyvin maltillisesti ennen täysi-ikäistymistä. Bileitä toki oli. Minä en niissä juurikaan juonut, maistelin lähinnä. Ensimmäiset muistikuvani alkoholista liittyvät isoveljen oksennuksen siivoamiseen ja kerrostalon muiden poikien jälkien peittämiseen. Edes kostea opiskeluaika ei tehnyt minusta alkoholin suurkuluttajaa.
Alkoholi astui osaksi elämäni merkittävyyttä vasta, kun ongelmien mittakaava kasvoi. Tuli avioero, yksinäisyys, raastava suhde ja vaikeasti paranevat haavat. Tuli tarve paeta todellisuutta. Alkoholinkin suhteen uskon jonkinmoiseen porttiteoriaan. Ainakin omalta osin. Parisuhdetuska avasi minun kohdallani portin. Sen jälkeen tuli uusia tuskia. Tuli väitöskirja. Tuli sairastuminen. Sitten työkiireitä. Kähmintää ja epämääräisiä epäilyjä. Paine kasvoi. Paetakseen todellisuutta piti juoda koko ajan enemmän.
Tiistai 7. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Pilates
Olotila: Tasaisempi
____
Herään aamuyöllä kristallinkirkkaaseen uneen. Pääni sisällä on tussipiirros satavuotiaasta Suomi-neidosta, joka on alkoholisti. Kuvitus heijastelee eilistä keskustelua itsenäisyyspäivän illallisesta ja jokin aika sitten uutisoitua Trumpin huolta Yhdysvaltojen opioidi-riippuvuudesta.
Suomalainen alkoholin suurkulutus ei liene kenellekään yllätys. Pekka Sauri sanoi Docventuresin Suomi-teeman jälkikeskustelussa kansallisen erikoispiirteemme olevan juuri riippuvuudet. Alkoholin lisäksi hän listasi riippuvuudet pelaamiseen ja teknologiaan. Nekään eivät yllätä. Ilkeämielisesti voisi jopa sanoa, että johtajamme haluavat kansan olevan koukussa. Silloinhan se ajattelee vähemmän.
Alkoholin kulutus on saanut satavuotiaan Suomen historian saatossa uusia, vaiettuja piirteitä. Minun Suomi-neitoni siivoaa kotiaan rankan tietotyöpäivän jälkeen kuohuviinilasillinen odottaen omakotitalon jokaisessa huoneessa. Hän kokkaa perheelle ruokaa punaviinilasi vasemmassa kädessään ja poistuu illan mittaan monta kertaa kylmäkellariin tyhjentämään viinitonkkaa, myös jokaisella tutun TV-sarjan mainoskatkolla. Hän on seurallinen ja kestitsee ystäväpariskuntia kumpanakin viikonlopun iltana, jättäen aamuksi pöydälle toistakymmentä erilaista pulloa. Hänellä saattaa olla sunnuntaiaamuna hiukan kohmeloinen olo, mutta onneksi kylmäkellarin viinitonkassa on vielä pohjat jäljellä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Pilates
Olotila: Tasaisempi
____
Herään aamuyöllä kristallinkirkkaaseen uneen. Pääni sisällä on tussipiirros satavuotiaasta Suomi-neidosta, joka on alkoholisti. Kuvitus heijastelee eilistä keskustelua itsenäisyyspäivän illallisesta ja jokin aika sitten uutisoitua Trumpin huolta Yhdysvaltojen opioidi-riippuvuudesta.
Suomalainen alkoholin suurkulutus ei liene kenellekään yllätys. Pekka Sauri sanoi Docventuresin Suomi-teeman jälkikeskustelussa kansallisen erikoispiirteemme olevan juuri riippuvuudet. Alkoholin lisäksi hän listasi riippuvuudet pelaamiseen ja teknologiaan. Nekään eivät yllätä. Ilkeämielisesti voisi jopa sanoa, että johtajamme haluavat kansan olevan koukussa. Silloinhan se ajattelee vähemmän.
Alkoholin kulutus on saanut satavuotiaan Suomen historian saatossa uusia, vaiettuja piirteitä. Minun Suomi-neitoni siivoaa kotiaan rankan tietotyöpäivän jälkeen kuohuviinilasillinen odottaen omakotitalon jokaisessa huoneessa. Hän kokkaa perheelle ruokaa punaviinilasi vasemmassa kädessään ja poistuu illan mittaan monta kertaa kylmäkellariin tyhjentämään viinitonkkaa, myös jokaisella tutun TV-sarjan mainoskatkolla. Hän on seurallinen ja kestitsee ystäväpariskuntia kumpanakin viikonlopun iltana, jättäen aamuksi pöydälle toistakymmentä erilaista pulloa. Hänellä saattaa olla sunnuntaiaamuna hiukan kohmeloinen olo, mutta onneksi kylmäkellarin viinitonkassa on vielä pohjat jäljellä.
Perjantai 3. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 3
Korvaavia nautinnontuottajia: Puhuminen
Olotila: Positiivinen
____
Puhun saman päivän aikana alkoholihankkeestani kahden kollegan kanssa. Olen puhunut asiasta pari päivää aikaisemmin entisen työkaverin kanssa. Huomaan, kuinka vähän olen vuoden aikana ongelmastani avautunut omaa perhettä lukuunottamatta. Ei ole yllätys, että puhuminen auttaa. Se myös ilmiantaa kipeimmän pisteen. Joka kerta, kun puhe siirtyy sosiaalisiin tilanteisiin, silmäni kostuvat. Kuulen, että annan alkoholittomuudelleni liikaa henkistä valtaa. Kuulen, kuinka alkoholi on tuhonnut elämästäni menneen vuoden aikana sosiaalisuutta enemmän kuin se on tehnyt kaikkina menneinä juomavuosina. Kuulen, että on olemassa myös ei-alkoholikeskeistä sosiaalista elämää.
Ennen kuin nukahdan, jaa mielessäni tulevan seuraelämäni kolmeen osaan:
Päätän pitää vanhan, alkoholikeskeisen, paljon juovan ystäväpiirin. Päätän mennä takaisin mukaan ja opetella olemaan, joko kohtuullisesti tai kokonaan ilman. Katson aina tapauskohtaisesti, kumpi vaihtoehto on parempi. En kuvittele osallistumisen olevan helppoa, mutta yritän parhaani. Ilmoittaudun firman talvimatkalle. Päätän järjestää itsenäisyyspäivän vastaanoton muutamalle tuttavapariskunnalle. Mehen pikkujouluihin.
Kontrastina edelliselle piipahdan silloin tällöin kokonaan raittiissa seurassa etsimässä mielenrauhaa ja saamassa vertaistukea. Olen asiasta hiljaa.
Uutena näiden kahden välissä lähden etsimään sosiaalista elämää, jossa alkoholi ei ole keskiössä. Saatan liittyä talviuintiseuraan, mennä tanssikurssille, hypätä politiikkaan, etsiä käsityöpajoja tai perustaa pitkään suunnittelemani keskusteluryhmän.
Nukahdan hyvin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Puhuminen
Olotila: Positiivinen
____
Puhun saman päivän aikana alkoholihankkeestani kahden kollegan kanssa. Olen puhunut asiasta pari päivää aikaisemmin entisen työkaverin kanssa. Huomaan, kuinka vähän olen vuoden aikana ongelmastani avautunut omaa perhettä lukuunottamatta. Ei ole yllätys, että puhuminen auttaa. Se myös ilmiantaa kipeimmän pisteen. Joka kerta, kun puhe siirtyy sosiaalisiin tilanteisiin, silmäni kostuvat. Kuulen, että annan alkoholittomuudelleni liikaa henkistä valtaa. Kuulen, kuinka alkoholi on tuhonnut elämästäni menneen vuoden aikana sosiaalisuutta enemmän kuin se on tehnyt kaikkina menneinä juomavuosina. Kuulen, että on olemassa myös ei-alkoholikeskeistä sosiaalista elämää.
Ennen kuin nukahdan, jaa mielessäni tulevan seuraelämäni kolmeen osaan:
Päätän pitää vanhan, alkoholikeskeisen, paljon juovan ystäväpiirin. Päätän mennä takaisin mukaan ja opetella olemaan, joko kohtuullisesti tai kokonaan ilman. Katson aina tapauskohtaisesti, kumpi vaihtoehto on parempi. En kuvittele osallistumisen olevan helppoa, mutta yritän parhaani. Ilmoittaudun firman talvimatkalle. Päätän järjestää itsenäisyyspäivän vastaanoton muutamalle tuttavapariskunnalle. Mehen pikkujouluihin.
Kontrastina edelliselle piipahdan silloin tällöin kokonaan raittiissa seurassa etsimässä mielenrauhaa ja saamassa vertaistukea. Olen asiasta hiljaa.
Uutena näiden kahden välissä lähden etsimään sosiaalista elämää, jossa alkoholi ei ole keskiössä. Saatan liittyä talviuintiseuraan, mennä tanssikurssille, hypätä politiikkaan, etsiä käsityöpajoja tai perustaa pitkään suunnittelemani keskusteluryhmän.
Nukahdan hyvin.
Torstai 2. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apeahko
____
Jätän polkupyörän kotiin ja matkaan työpaikalle paikallisjunalla. Vanha aivosairauteni muistuttaa välillä itsestään tasapaino-ongelmana, joka ei sovi yhteen mustan jään kanssa. Luen Selviämistarinat loppuun aamujunan hälinässä.
Onko alkoholismi sairaus? Kun kysyin toistakymmentä vuotta sitten aivoleikkaukseni jälkeen, olenko nyt parantunut, neurokirurgi vastasi: "Sinä et parane koskaan. Letku aivoissasi vain auttaa sinua elämään sairautesi kanssa." Onko tilanne alkoholismin kanssa sama? Siitäkö ei parane koskaan, mutta tilanteen kanssa oppii elämään, kun sitä hoitaa. Näin uskovat monet kirjaan tarinansa kertoneet alkoholistit.
Mikäli alkoholismi on sairaus, miksi sairastumisen pitäisi olla mustavalkoista? Että on olemassa vaan joko sairas alkoholisti tai terve tavallinen ihminen?
Entä jos alkoholismi onkin kuin syöpä? Että taudilla on yksi nimi, mutta todellisuudessa kyseessä on satoja eri tauteja ja jopa tuhansia eri syntymekanismeja. Tauti myös etenee asteittain ja mitä aikaisemmalla stagella se diagnosoidaan, sitä paremmat mahdollisuudet on täydelliselle paranemiselle. Myös hoitomuodot ovat erilaisia. Osalla tautimuodoista voidaan syöpäkasvain poistaa leikkaamalla. Suurinta osaa taudeista hoidetaan sädettämällä ja/tai kemoterapialla. Mikäli taudin juurisyy tunnetaan molekyylitasolla, löytyy jopa täysin parantavia lääkehoitoja, kuten tiettyjen rintasyöpien kohdalla. Eräiden leukemialääkkeiden kohdalla tauti ei oikeastaan parane vaan saadan lääkkeen vaikutuksesta ainoastaan hallintaan ja hoitoa täytyy jatkaa läpi koko elämän.
Minun sairauteni on lisääntynyt alttius juoda alkoholia. Juurisyy lienee osittain geeneissä, mutta pään sisällöllä on osuutensa asiassa. Tunteet, erityisesti pahat sellaiset, altistavat sairauden puhkeamiselle. Olen onnekas, että diagnoosi on tapahtunut stagella neljä, eikä tauti ole päässyt etenemään stagelle viisi (katso 10. syyskuuta 2017). Näinollen paraneminen on asteen verran helpompaa, vaikkei toki niin helppoa kuin stagella kolme. Juurisyyn poistaminen esimerkiksi työtilanteen muutoksen kautta ja terapian avulla auttaa paranemista.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apeahko
____
Jätän polkupyörän kotiin ja matkaan työpaikalle paikallisjunalla. Vanha aivosairauteni muistuttaa välillä itsestään tasapaino-ongelmana, joka ei sovi yhteen mustan jään kanssa. Luen Selviämistarinat loppuun aamujunan hälinässä.
Onko alkoholismi sairaus? Kun kysyin toistakymmentä vuotta sitten aivoleikkaukseni jälkeen, olenko nyt parantunut, neurokirurgi vastasi: "Sinä et parane koskaan. Letku aivoissasi vain auttaa sinua elämään sairautesi kanssa." Onko tilanne alkoholismin kanssa sama? Siitäkö ei parane koskaan, mutta tilanteen kanssa oppii elämään, kun sitä hoitaa. Näin uskovat monet kirjaan tarinansa kertoneet alkoholistit.
Mikäli alkoholismi on sairaus, miksi sairastumisen pitäisi olla mustavalkoista? Että on olemassa vaan joko sairas alkoholisti tai terve tavallinen ihminen?
Entä jos alkoholismi onkin kuin syöpä? Että taudilla on yksi nimi, mutta todellisuudessa kyseessä on satoja eri tauteja ja jopa tuhansia eri syntymekanismeja. Tauti myös etenee asteittain ja mitä aikaisemmalla stagella se diagnosoidaan, sitä paremmat mahdollisuudet on täydelliselle paranemiselle. Myös hoitomuodot ovat erilaisia. Osalla tautimuodoista voidaan syöpäkasvain poistaa leikkaamalla. Suurinta osaa taudeista hoidetaan sädettämällä ja/tai kemoterapialla. Mikäli taudin juurisyy tunnetaan molekyylitasolla, löytyy jopa täysin parantavia lääkehoitoja, kuten tiettyjen rintasyöpien kohdalla. Eräiden leukemialääkkeiden kohdalla tauti ei oikeastaan parane vaan saadan lääkkeen vaikutuksesta ainoastaan hallintaan ja hoitoa täytyy jatkaa läpi koko elämän.
Minun sairauteni on lisääntynyt alttius juoda alkoholia. Juurisyy lienee osittain geeneissä, mutta pään sisällöllä on osuutensa asiassa. Tunteet, erityisesti pahat sellaiset, altistavat sairauden puhkeamiselle. Olen onnekas, että diagnoosi on tapahtunut stagella neljä, eikä tauti ole päässyt etenemään stagelle viisi (katso 10. syyskuuta 2017). Näinollen paraneminen on asteen verran helpompaa, vaikkei toki niin helppoa kuin stagella kolme. Juurisyyn poistaminen esimerkiksi työtilanteen muutoksen kautta ja terapian avulla auttaa paranemista.
Maanantai 30. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Uinti
Olotila: Syksyinen
____
Kun nousen joesta, olotila on hyvä. Vaihdan vaatteet jäisellä laiturilla. Ainoa elävä olento näköpiirissä on urossorsa, joka tuijottaa minua muutaman metrin päästä. Sen täytyy miettiä muuttoa etelään. Minä jatkan pyörällä töihin. Olen vaihtanut viikonloppuna Ainoon nastarenkaat.
Raitistuneita alkoholisteja tuntuu yhdistävän ainakin kaksi korvaavaa nautinnontuottajaa. Toinen on kylmään veteen itsensä dippaaminen, toinen makean puputtaminen, oli se sitten jäätelöä, leivoksia, pullaa tai kakkua. Taustalta täytyy löytyä biokemiallinen syy. En jaksa miettiä, mikä se on.
Korvaavia nautinnontuottajia: Uinti
Olotila: Syksyinen
____
Kun nousen joesta, olotila on hyvä. Vaihdan vaatteet jäisellä laiturilla. Ainoa elävä olento näköpiirissä on urossorsa, joka tuijottaa minua muutaman metrin päästä. Sen täytyy miettiä muuttoa etelään. Minä jatkan pyörällä töihin. Olen vaihtanut viikonloppuna Ainoon nastarenkaat.
Raitistuneita alkoholisteja tuntuu yhdistävän ainakin kaksi korvaavaa nautinnontuottajaa. Toinen on kylmään veteen itsensä dippaaminen, toinen makean puputtaminen, oli se sitten jäätelöä, leivoksia, pullaa tai kakkua. Taustalta täytyy löytyä biokemiallinen syy. En jaksa miettiä, mikä se on.
Sunnuntai 29. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Väsynyt
____
Ostan aktikvariaatista Lilli Loiri-Sepän koostaman kirjan Selviämistarinoita, jossa yhdeksäntoista alkoholiongelmaista alkoholistia kertoo oman selviytymistarinansa. Kirjan parissa viikonloppu soljuu nopeasti, olotila ei kuitenkaan parane, ehkä jopa aavistuksen päinvastoin. Yöuniin ui pitkästä aikaa ahdistus.
Kirjan henkilöistä osa kertoo tarinansa omalla nimellään, osa pysyy nimettömänä. Porukassa on sekä miehiä että naisia ja sieltä löytyy lääkäriä, näyttelijää, muusikkoa, graafikkoa, urheilijaa, yliopistolehtoria, toimitusjohtajaa sekä kirjailijaa.
Tarinat koskettavat ja ne laittavat ajattelemaan. Jälleen. Alan olla väsynyt analysointiin. Ottaisin mielelläni vastaan päivän, jolloin ei tarvitsisi pohtia minuutta viinilasissa. Viikkokaan ei haittaisi. Eikä vuosi. Tai kymmenen.
Aikajänne kirjan tarinoissa koskee erityisesti. Minä kuvittelen olevani hyvässä hapessa, kun olen saamassa pakettiin vuoden mittaisen hankkeeni. Kattia kanssa. Olen pitkän matkan alkumetreillä. Luen raitistuneen miehen tunteita sosiaalisen elämän muutoksessa. Ensimmäiset pari kolme vuotta olivat kuulemma vaikeimmat. Luen kolmekymmentäseitsemän vuotta raittiina pysyneen miehen arjesta, jossa jokainen päivä on yhä edelleen taistelua, alkoholiako vaiko ei.
Poimin tarinoista alkoholin erityispiirteitä naisen kohdalla, sekä biologisesti että kulttuurillisesti. En pidä siitä, mitä luen. Alleviivan täkyjä alkoholittomaan arkeen sekä erityisesti sosiaaliseen elämään. Tykkään kommentista, että sosiaalisissa tilanteissa kukaan ei oikeasti kiinnitä huomiota, mitä sinä juot, jollet tuo sitä itse esille. Vertaan kertomusten päähenkilöiden avoimuutta ja ympäröivän maailman suhdetta raitistumiseen. Silmät kyyneltyvät pariin otteeseen, kun sivuja kertyy lisää. Raivostuminen on silti herkistymistä yleisempi tunne. Samaistuminen on kaikkein yleisin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Väsynyt
____
Ostan aktikvariaatista Lilli Loiri-Sepän koostaman kirjan Selviämistarinoita, jossa yhdeksäntoista alkoholiongelmaista alkoholistia kertoo oman selviytymistarinansa. Kirjan parissa viikonloppu soljuu nopeasti, olotila ei kuitenkaan parane, ehkä jopa aavistuksen päinvastoin. Yöuniin ui pitkästä aikaa ahdistus.
Kirjan henkilöistä osa kertoo tarinansa omalla nimellään, osa pysyy nimettömänä. Porukassa on sekä miehiä että naisia ja sieltä löytyy lääkäriä, näyttelijää, muusikkoa, graafikkoa, urheilijaa, yliopistolehtoria, toimitusjohtajaa sekä kirjailijaa.
Tarinat koskettavat ja ne laittavat ajattelemaan. Jälleen. Alan olla väsynyt analysointiin. Ottaisin mielelläni vastaan päivän, jolloin ei tarvitsisi pohtia minuutta viinilasissa. Viikkokaan ei haittaisi. Eikä vuosi. Tai kymmenen.
Aikajänne kirjan tarinoissa koskee erityisesti. Minä kuvittelen olevani hyvässä hapessa, kun olen saamassa pakettiin vuoden mittaisen hankkeeni. Kattia kanssa. Olen pitkän matkan alkumetreillä. Luen raitistuneen miehen tunteita sosiaalisen elämän muutoksessa. Ensimmäiset pari kolme vuotta olivat kuulemma vaikeimmat. Luen kolmekymmentäseitsemän vuotta raittiina pysyneen miehen arjesta, jossa jokainen päivä on yhä edelleen taistelua, alkoholiako vaiko ei.
Poimin tarinoista alkoholin erityispiirteitä naisen kohdalla, sekä biologisesti että kulttuurillisesti. En pidä siitä, mitä luen. Alleviivan täkyjä alkoholittomaan arkeen sekä erityisesti sosiaaliseen elämään. Tykkään kommentista, että sosiaalisissa tilanteissa kukaan ei oikeasti kiinnitä huomiota, mitä sinä juot, jollet tuo sitä itse esille. Vertaan kertomusten päähenkilöiden avoimuutta ja ympäröivän maailman suhdetta raitistumiseen. Silmät kyyneltyvät pariin otteeseen, kun sivuja kertyy lisää. Raivostuminen on silti herkistymistä yleisempi tunne. Samaistuminen on kaikkein yleisin.
Keskiviikko 25. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apea
____
Kuulen alkoholisminsa myöntäneen tuttavan suusta uuden alkoholiongelman määritelmän: Jos juominen tuo enemmän surua ja häpeää kuin iloa ja vapautta, on ongelma.
Suru: Juomiseni on tuottanut paljon surua. Vielä enemmän läheisilleni kuin itselleni. Ehkä siitä yksinkertaisesta syystä, että surun hetkinä on itse ollut tilassa, jossa surua ei ole kykennyt rekisteröimään. Viimeiseen vuoteenkin on liittynyt paljon peilattua surua ja uskomaton määrä kyyneleitä. Ilman alkoholia niitä tuskin olisi vuodatettu.
Häpeä: Tämä osa alkoholinjuontia on se, josta ei puhuta ja josta ei haluta puhua. En ole tässä poikkeus. Onneksi ihmisen biologia toimii häpeä häviöksi ja ei-toivotut asiat tupataan unohtamaan. Niin minullekin olen käynyt. Muistan sähellyksiä sieltä täältä. Lähes kaikki liittyvät pitkien iltojen aikaisiin aamuihin. Viimeisimpänä työpaikalla järjestämieni viisikymppisten saunajatkot, joissa kaadoin elämäntuskaani kyynelten kera entisille työkavereille. Sama tarina toistui sen seitsemän kertaa. Hyvin muistan myös kesäöisen paluun pyörällä tuttavien puutarhajuhlasta ja pöllähdyksen nokkosten täyttämään ojaan oksennuksen lentäessä stongan yli. Seuraavana aamuna tein päätöksen rajoittaa juomista ja onnistuin olemaan alkoholitta kaksi päivää. Minä en tiedä, miten hävettävä olen umpihumalassa ollut, mutta mikäli tytärtäni on uskominen, hyvin hävettävä. Ja minä häpeän.
Ilo: Mutta juominen on tuonut myös paljon iloa. Mikäli ilon määrää mittaa puhtaan analyyttisesti, se on useimmiten sijoittunut juomisen odottamiseen, ajatukseen tulevasta juhlasta tai tapahtumasta, sekä tunteihin, jolloin humala on ollut nousussa eli muutamien ensimmäisten lasillisten kohdalle. Iloisia hetkiä olisi listattavaksi lähes loputtomiin. Väitösjuhla, viisikymppiset, tunnelijuoksumatka Tukholmaan, Baaripähkinän suomenmestaruusristeily, lapsen yo-juhlat, häät ja niiden jatkot, yksitoista peräkkäistä vappuvastaanottoa puutarhassamne, elävien kuolleiden yön kolmekymppiset, hiihtolomien päätösviikonloput viiden tähden kodalla, juhannukset maaseutusukulaisissa ja perjantai-illat miehen kanssa aterioiden, kun lapset olivat pienenä vetäytyneet nukkumaan.
Vapaus: Alkoholi on nostanut minut stressin yläpuolelle lukuisia kertoja työpäivän jälkeen. Se on vaimentanut ulkomaisten kollegoiden idioottimaiselta tuntuvaa jankkaamista, se on hoitanut selkäänpuukotuksen aiheuttamaa haavaa ja puskuroinut deadlinejen venymistä. Päivätyön lisäksi se on antanut ilmaa siipien alle kirjailijana. Se on rentouttanut oudoissa tilaisuuksissa, joissa ei le tuntenut ketään ja luonut ensimmäiset sanat, kun ei ole tiennyt, mitä sanoa.
Minulla ei ole mitään keinoa laittaa näitä neljää palikkaa kahteen vaakakuppiin, suru-häpeä ja ilo-vapaus, nähdäkseni kumpi vaakakupeista on raskaampi. Minulla on kuitenkin kaikki syy uskoa, että ensimmäiset punnukset painavat enemmän. Siksihän minä juuri tässä tänäänkin tätä kirjoitan.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apea
____
Kuulen alkoholisminsa myöntäneen tuttavan suusta uuden alkoholiongelman määritelmän: Jos juominen tuo enemmän surua ja häpeää kuin iloa ja vapautta, on ongelma.
Suru: Juomiseni on tuottanut paljon surua. Vielä enemmän läheisilleni kuin itselleni. Ehkä siitä yksinkertaisesta syystä, että surun hetkinä on itse ollut tilassa, jossa surua ei ole kykennyt rekisteröimään. Viimeiseen vuoteenkin on liittynyt paljon peilattua surua ja uskomaton määrä kyyneleitä. Ilman alkoholia niitä tuskin olisi vuodatettu.
Häpeä: Tämä osa alkoholinjuontia on se, josta ei puhuta ja josta ei haluta puhua. En ole tässä poikkeus. Onneksi ihmisen biologia toimii häpeä häviöksi ja ei-toivotut asiat tupataan unohtamaan. Niin minullekin olen käynyt. Muistan sähellyksiä sieltä täältä. Lähes kaikki liittyvät pitkien iltojen aikaisiin aamuihin. Viimeisimpänä työpaikalla järjestämieni viisikymppisten saunajatkot, joissa kaadoin elämäntuskaani kyynelten kera entisille työkavereille. Sama tarina toistui sen seitsemän kertaa. Hyvin muistan myös kesäöisen paluun pyörällä tuttavien puutarhajuhlasta ja pöllähdyksen nokkosten täyttämään ojaan oksennuksen lentäessä stongan yli. Seuraavana aamuna tein päätöksen rajoittaa juomista ja onnistuin olemaan alkoholitta kaksi päivää. Minä en tiedä, miten hävettävä olen umpihumalassa ollut, mutta mikäli tytärtäni on uskominen, hyvin hävettävä. Ja minä häpeän.
Ilo: Mutta juominen on tuonut myös paljon iloa. Mikäli ilon määrää mittaa puhtaan analyyttisesti, se on useimmiten sijoittunut juomisen odottamiseen, ajatukseen tulevasta juhlasta tai tapahtumasta, sekä tunteihin, jolloin humala on ollut nousussa eli muutamien ensimmäisten lasillisten kohdalle. Iloisia hetkiä olisi listattavaksi lähes loputtomiin. Väitösjuhla, viisikymppiset, tunnelijuoksumatka Tukholmaan, Baaripähkinän suomenmestaruusristeily, lapsen yo-juhlat, häät ja niiden jatkot, yksitoista peräkkäistä vappuvastaanottoa puutarhassamne, elävien kuolleiden yön kolmekymppiset, hiihtolomien päätösviikonloput viiden tähden kodalla, juhannukset maaseutusukulaisissa ja perjantai-illat miehen kanssa aterioiden, kun lapset olivat pienenä vetäytyneet nukkumaan.
Vapaus: Alkoholi on nostanut minut stressin yläpuolelle lukuisia kertoja työpäivän jälkeen. Se on vaimentanut ulkomaisten kollegoiden idioottimaiselta tuntuvaa jankkaamista, se on hoitanut selkäänpuukotuksen aiheuttamaa haavaa ja puskuroinut deadlinejen venymistä. Päivätyön lisäksi se on antanut ilmaa siipien alle kirjailijana. Se on rentouttanut oudoissa tilaisuuksissa, joissa ei le tuntenut ketään ja luonut ensimmäiset sanat, kun ei ole tiennyt, mitä sanoa.
Minulla ei ole mitään keinoa laittaa näitä neljää palikkaa kahteen vaakakuppiin, suru-häpeä ja ilo-vapaus, nähdäkseni kumpi vaakakupeista on raskaampi. Minulla on kuitenkin kaikki syy uskoa, että ensimmäiset punnukset painavat enemmän. Siksihän minä juuri tässä tänäänkin tätä kirjoitan.
Maanantai 23. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Loungen rottinkinen keinutuoli
Olotila: Yksinäinen
____
Näen unta ensimmäisestä AA-kokouksestani. Kun herään, muistan unen pienintä yksityiskohtaa myöten. Tämä voi johtua kevyestä unesta, jota nukun aikaisen lennolle herätyksen vuoksi. Tai sitten ajatus kokouksesta on niin mullistava. Tiedä häntä. Joka tapauksessa epämiellyttävä tunne puristaa sielua, kun avaan silmäni. Käyttäydyn kokouksessa idioottimaisesti ja minua ojennetaan sen jälkeen nöyryyttävästi. Jopa unessa tunne kääntää mahan ylösalaisin ja nostaa iholle kylmän hien.
Hereillä jatkan pohdintaani. Ymmärrän että nimettömien alkoholistien kerho on nimensä mukaisesti nimetön. Sen säännöissä kielletään kerhon näkemyksien kertominen, mainostaminen tai julkinen ohjeistaminen. Kenenkään ei pidä julkisesti julistautua käyvänsä kokouksissa. Ymmärrän toki tarpeen näille säännöille. Alkoholiongelmassa liikutaan äärimmäisen haavoittuvuuden alueella. Anonyymihän minäkin olen. Toisaalta hiljaisuudella on kääntöpuolensakin. Otan esimerkiksi itseni.
Minulla on alkoholiongelma. Ystäväpiiri on täynnä alkoholin suurkuluttajia ja ympäröivä sosiaalinen elämä alkoholin värittämä. On hyvin vaikeaa, jollei mahdotonta, löytää läheltä vertaistukea alkoholinjuonnin vähentämiselle tai lopettamiselle. Olen toki kuullut AA-kerhosta, mutta mielikuvani siitä on harmaa, vino ja vähän pelottavakin. Työterveyshuolto ei kyennyt korjaamaan mielikuvaani. Olisiko syynä tiedon puute?
Olen aina ollut kiinnostunut mielikuvista ja niiden syntymekanismista. Osa syntyneistä mielikuvista on helppo uskoa, kuten että Paavo Väyrynen on suhteellisuuden tajun menettänyt idiootti ja Donald Trump on seitsemänkymmentävuotias kiukutteleva lapsi. Osa mielikuvista on huterampia, kuten että suomalaiset ovat maailman kateellisin kansa tai globaali kehitys on edistystä. Mielikuvat elävät tiukassa. Mikäli henkilö leimautuu pahaksi, esimerkiksi rikosepäilyn takia, ei hänen syyttömäksi todistamisensa yleensä riitä poistamaan mielikuvaa.
En osaa sanoa, mistä mielikuvani AA-kerhosta on peräisin? Ainakin se on vanha. Siihen liittyy amerikkaisia elokuvia ja tv-sarjoja sekä suomalaisia sketsejä. Sitä värittää alkoholistiksi luokittelemieni sukulaismiesten halventavat kommenttit. Oman mielikuvani oikaisemiseksi ei tässä tapauksessa tarvita paljoakaan. Jossakin tuolla lymyävien kaappijuoppojen mielikuvien vinoudesta tai sen korjaamisesta en valitettavasti pysty sanomaan samaa.
Korvaavia nautinnontuottajia: Loungen rottinkinen keinutuoli
Olotila: Yksinäinen
____
Näen unta ensimmäisestä AA-kokouksestani. Kun herään, muistan unen pienintä yksityiskohtaa myöten. Tämä voi johtua kevyestä unesta, jota nukun aikaisen lennolle herätyksen vuoksi. Tai sitten ajatus kokouksesta on niin mullistava. Tiedä häntä. Joka tapauksessa epämiellyttävä tunne puristaa sielua, kun avaan silmäni. Käyttäydyn kokouksessa idioottimaisesti ja minua ojennetaan sen jälkeen nöyryyttävästi. Jopa unessa tunne kääntää mahan ylösalaisin ja nostaa iholle kylmän hien.
Hereillä jatkan pohdintaani. Ymmärrän että nimettömien alkoholistien kerho on nimensä mukaisesti nimetön. Sen säännöissä kielletään kerhon näkemyksien kertominen, mainostaminen tai julkinen ohjeistaminen. Kenenkään ei pidä julkisesti julistautua käyvänsä kokouksissa. Ymmärrän toki tarpeen näille säännöille. Alkoholiongelmassa liikutaan äärimmäisen haavoittuvuuden alueella. Anonyymihän minäkin olen. Toisaalta hiljaisuudella on kääntöpuolensakin. Otan esimerkiksi itseni.
Minulla on alkoholiongelma. Ystäväpiiri on täynnä alkoholin suurkuluttajia ja ympäröivä sosiaalinen elämä alkoholin värittämä. On hyvin vaikeaa, jollei mahdotonta, löytää läheltä vertaistukea alkoholinjuonnin vähentämiselle tai lopettamiselle. Olen toki kuullut AA-kerhosta, mutta mielikuvani siitä on harmaa, vino ja vähän pelottavakin. Työterveyshuolto ei kyennyt korjaamaan mielikuvaani. Olisiko syynä tiedon puute?
Olen aina ollut kiinnostunut mielikuvista ja niiden syntymekanismista. Osa syntyneistä mielikuvista on helppo uskoa, kuten että Paavo Väyrynen on suhteellisuuden tajun menettänyt idiootti ja Donald Trump on seitsemänkymmentävuotias kiukutteleva lapsi. Osa mielikuvista on huterampia, kuten että suomalaiset ovat maailman kateellisin kansa tai globaali kehitys on edistystä. Mielikuvat elävät tiukassa. Mikäli henkilö leimautuu pahaksi, esimerkiksi rikosepäilyn takia, ei hänen syyttömäksi todistamisensa yleensä riitä poistamaan mielikuvaa.
En osaa sanoa, mistä mielikuvani AA-kerhosta on peräisin? Ainakin se on vanha. Siihen liittyy amerikkaisia elokuvia ja tv-sarjoja sekä suomalaisia sketsejä. Sitä värittää alkoholistiksi luokittelemieni sukulaismiesten halventavat kommenttit. Oman mielikuvani oikaisemiseksi ei tässä tapauksessa tarvita paljoakaan. Jossakin tuolla lymyävien kaappijuoppojen mielikuvien vinoudesta tai sen korjaamisesta en valitettavasti pysty sanomaan samaa.
Sunnuntai 22. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Metsä
Olotila: Reipas
____
Laitan perheelle ja vanhalle äidille sunnuntaiaamupalaa. Leikkaan kovakuorista maalaisleipää ja veitsi lipsahtaa peukaloon. Pieni pala sormenpään ihoa irtoaa. Kiirehdin lääkekaapille etsimään laastaria. Yläkaappi on täysin myllätty, eikä laastaria löydy. Haen keittiöjakkaran ja kiipeän paremmalle näköalapaikalle. Lääkekaapin uumenista löytyy tyhjä tupakka-aski. Joku muukin tässä perheessä harrastaa paheitaan salassa.
Päädyn vertaamaan tupakointia ja alkoholinjuontia toisiinsa. Typeräähän se on. Tiedän. Mutta nyt en puhukaan nautintoaineen kemiasta, sen terveysvaikutuksista tai edes riippuvuudesta. Puhun tupakointi- ja alkoholikulttuurista sekä niihin liittyvästä nautintoaineesta luopumisesta.
Kun tupakoitsija päättää lopettaa polttamisen, hänelle on tarjolla useita korvikkeita. Niitä on jopa monissa eri muodoissa, purukumina tai vaikkapa laastareina. Tupakankorvikkeista on tullut iso business. Mutta missä ovat alkoholin korvikkeet? Niitä ei ole.
Eräs entinen tupakoitsija kaivoi eilisessä Eino Leino seuran juhlahumussa taskustaan erillispakatun laatusikarin. Mies kertoi lopettaneensa tupakoinnin neljä vuotta aiemmin. "Enää nautin näitä havannalaisia tärkeimmissä tilaisuuksissa." Mikäli kohtuukäyttö on mahdollista entiselle tupakoitsijalle, onko se sitä myös ex-ongelmajuojalle? Toivottavasti.
Mutta entä isommassa kuvassa? Yhden ihmisen yläpuolella? Kokonaisessa paheita harrastavassa kulttuurissa?
Minä muistan hyvin vielä aikaa, kun tupakointi oli voimissaan. 1970- ja 80-luvuilla kaikki hauskat ihmiset polttivat. Minäkin hakeuduin opiskeluaikana tupakoivien ihmisten seuraan, vaikken itse sauhutellut. Tupakointi oli sallittu kaikkialla, työpaikoilla, ravintoloissa ja kodeissa. Ja vielä aikana, jolloin tupakointi siirrettiin pois toimistoista, oli työpaikkojen tupakointipisteissä aina parhaat jutut ja mielenkiintoisimmat ihmiset. Sitten tilanne alkoi pikku hiljaa muuttua. Tänä päivänä tupakointi ei ole enää glorifioitua ja coolia toimintaa. Se on ennemminkin epäonnistuneiden luusereiden tapa tuhota oma terveytensä.
En voi olla miettimättä, voisiko alkoholinkäytölle käydä samoin. Voisiko kaikkien hauskojen ihmisten sosiaalinen hippalointi muuttua kulttuurillisesti väheksyttäväksi toiminnaksi? Ja mitä pitäisi yhteiskunnassa tapahtua, että näin kävisi? Mielenkiintoisia kysymyksiä. Mahdottomia vastata. Kyynisyys minussa jopa epäilee asiaa. Biologinen eläin nimeltä ihminen kun on aina halunnut löytää tavan sekoittaa päänsä ja todennäköisesti haluaa löytää sen jatkossakin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Metsä
Olotila: Reipas
____
Laitan perheelle ja vanhalle äidille sunnuntaiaamupalaa. Leikkaan kovakuorista maalaisleipää ja veitsi lipsahtaa peukaloon. Pieni pala sormenpään ihoa irtoaa. Kiirehdin lääkekaapille etsimään laastaria. Yläkaappi on täysin myllätty, eikä laastaria löydy. Haen keittiöjakkaran ja kiipeän paremmalle näköalapaikalle. Lääkekaapin uumenista löytyy tyhjä tupakka-aski. Joku muukin tässä perheessä harrastaa paheitaan salassa.
Päädyn vertaamaan tupakointia ja alkoholinjuontia toisiinsa. Typeräähän se on. Tiedän. Mutta nyt en puhukaan nautintoaineen kemiasta, sen terveysvaikutuksista tai edes riippuvuudesta. Puhun tupakointi- ja alkoholikulttuurista sekä niihin liittyvästä nautintoaineesta luopumisesta.
Kun tupakoitsija päättää lopettaa polttamisen, hänelle on tarjolla useita korvikkeita. Niitä on jopa monissa eri muodoissa, purukumina tai vaikkapa laastareina. Tupakankorvikkeista on tullut iso business. Mutta missä ovat alkoholin korvikkeet? Niitä ei ole.
Eräs entinen tupakoitsija kaivoi eilisessä Eino Leino seuran juhlahumussa taskustaan erillispakatun laatusikarin. Mies kertoi lopettaneensa tupakoinnin neljä vuotta aiemmin. "Enää nautin näitä havannalaisia tärkeimmissä tilaisuuksissa." Mikäli kohtuukäyttö on mahdollista entiselle tupakoitsijalle, onko se sitä myös ex-ongelmajuojalle? Toivottavasti.
Mutta entä isommassa kuvassa? Yhden ihmisen yläpuolella? Kokonaisessa paheita harrastavassa kulttuurissa?
Minä muistan hyvin vielä aikaa, kun tupakointi oli voimissaan. 1970- ja 80-luvuilla kaikki hauskat ihmiset polttivat. Minäkin hakeuduin opiskeluaikana tupakoivien ihmisten seuraan, vaikken itse sauhutellut. Tupakointi oli sallittu kaikkialla, työpaikoilla, ravintoloissa ja kodeissa. Ja vielä aikana, jolloin tupakointi siirrettiin pois toimistoista, oli työpaikkojen tupakointipisteissä aina parhaat jutut ja mielenkiintoisimmat ihmiset. Sitten tilanne alkoi pikku hiljaa muuttua. Tänä päivänä tupakointi ei ole enää glorifioitua ja coolia toimintaa. Se on ennemminkin epäonnistuneiden luusereiden tapa tuhota oma terveytensä.
En voi olla miettimättä, voisiko alkoholinkäytölle käydä samoin. Voisiko kaikkien hauskojen ihmisten sosiaalinen hippalointi muuttua kulttuurillisesti väheksyttäväksi toiminnaksi? Ja mitä pitäisi yhteiskunnassa tapahtua, että näin kävisi? Mielenkiintoisia kysymyksiä. Mahdottomia vastata. Kyynisyys minussa jopa epäilee asiaa. Biologinen eläin nimeltä ihminen kun on aina halunnut löytää tavan sekoittaa päänsä ja todennäköisesti haluaa löytää sen jatkossakin.
Perjantai 20. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 4
Korvaavia nautinnontuottajia: Tapaaminen
Olotila: Pohtiva
____
Tapaan Juhani Seppäsen etelähelsinkiläisessä kulttuurieliittikuppilassa. "Selvästi juovuksissa" kirjan alkoholittomuutta ei enää ole selvästi olemassa. Työterveyslääkäri juo tapaamisemme aikana vauhdilla, johon tuskin minä kykenin vauhdikkaimpina aikoinani. Puhumme enemmän hänestä kuin minusta. Niin kuuluukin olla. Yksi kommentti omasta hankkeestani jää kuitenkin soimaan korviini.
"Ai sä otat?" Seppänen kysyy, kun tilaan 12cl valkkaria. "Etkö olekaan kokonaan lopettanut?" Kerron hankkeeni olevan kohtuullistaa ongelmajuomiseni pieniin mittoihin. "Että vaikeimman sitten valitsit."
Miksi kohtuullistaminen on vaikeaa? Mikä siinä on vaikeaa?
Mikäli alkoholinjuonnin lopettaa kokonaan, käytösmalli muuttuu selkeästi. Kaikkeen alkoholiin sanotaan "ei". Sosiaalista elämää suunataan usein alkoholittomaan suuntaan. Avoimesti puhutaan valinnasta, joka ympäröivän maailman on helppo ymmärtää, joskaan ei aina hyväksyä.
Kun alkoholinjuonnin vähentää minimiin, käytösmalliin jää veteen piirretty viiva. Mikä on vähän? Mikä on liikaa? Tavoite vaatii äärimmäistä itsekontrollia, jossa käytettyjen alkoholiannosten laskeminen auttaa. Tämän lisäksi ympäröivän maailman on vaikea ymmärtää, missä mennään. Eikö se olekaan lopettanut? Onkohan se nyt retkahtanut? Puhumattakaan muiden haluista. Kai sä nyt yhden vielä voit ottaa? Juuri retkahtamisvaara on tässä mallissa suurempi kuin täysraittiudessa. Muutaman lasillisen tuoma euforia kun muistuttaa menneestä. Absolutistilla on mahdollisuus pikku hiljaa alkaa unohtaa, miltä todellisuuden yläpuolelle nouseminen tuntuikaan. Juuri siinä, 24cl hyvää valkoviiniä nautittineena on kohtuullistamishankkeeni kipupiste. Miten onnistun olemaan ottamatta lisää?
Poistun Etelä-Helsingistä alkoholimarketin kautta. En ole pistäytynyt kyseisessä kaupassa moneen kuukauteen. Tunne on outo. Jono kassalla pitkä. On perjantai-ilta. Olemme miehen kanssa pitkästä aikaa kahden. Syömme sushia. Ostan uuden maailman valkoviinihyllyltä pullon, jonka tarrassa lukee "lighter in alcohol - full flavour". Puhelimeni appin mukaan olen käyttänyt lokakuussa alkoholia alle 15 annosta. Tänään on hyvä ilta nauttia muutama lasillinen lisää.
Korvaavia nautinnontuottajia: Tapaaminen
Olotila: Pohtiva
____
Tapaan Juhani Seppäsen etelähelsinkiläisessä kulttuurieliittikuppilassa. "Selvästi juovuksissa" kirjan alkoholittomuutta ei enää ole selvästi olemassa. Työterveyslääkäri juo tapaamisemme aikana vauhdilla, johon tuskin minä kykenin vauhdikkaimpina aikoinani. Puhumme enemmän hänestä kuin minusta. Niin kuuluukin olla. Yksi kommentti omasta hankkeestani jää kuitenkin soimaan korviini.
"Ai sä otat?" Seppänen kysyy, kun tilaan 12cl valkkaria. "Etkö olekaan kokonaan lopettanut?" Kerron hankkeeni olevan kohtuullistaa ongelmajuomiseni pieniin mittoihin. "Että vaikeimman sitten valitsit."
Miksi kohtuullistaminen on vaikeaa? Mikä siinä on vaikeaa?
Mikäli alkoholinjuonnin lopettaa kokonaan, käytösmalli muuttuu selkeästi. Kaikkeen alkoholiin sanotaan "ei". Sosiaalista elämää suunataan usein alkoholittomaan suuntaan. Avoimesti puhutaan valinnasta, joka ympäröivän maailman on helppo ymmärtää, joskaan ei aina hyväksyä.
Kun alkoholinjuonnin vähentää minimiin, käytösmalliin jää veteen piirretty viiva. Mikä on vähän? Mikä on liikaa? Tavoite vaatii äärimmäistä itsekontrollia, jossa käytettyjen alkoholiannosten laskeminen auttaa. Tämän lisäksi ympäröivän maailman on vaikea ymmärtää, missä mennään. Eikö se olekaan lopettanut? Onkohan se nyt retkahtanut? Puhumattakaan muiden haluista. Kai sä nyt yhden vielä voit ottaa? Juuri retkahtamisvaara on tässä mallissa suurempi kuin täysraittiudessa. Muutaman lasillisen tuoma euforia kun muistuttaa menneestä. Absolutistilla on mahdollisuus pikku hiljaa alkaa unohtaa, miltä todellisuuden yläpuolelle nouseminen tuntuikaan. Juuri siinä, 24cl hyvää valkoviiniä nautittineena on kohtuullistamishankkeeni kipupiste. Miten onnistun olemaan ottamatta lisää?
Poistun Etelä-Helsingistä alkoholimarketin kautta. En ole pistäytynyt kyseisessä kaupassa moneen kuukauteen. Tunne on outo. Jono kassalla pitkä. On perjantai-ilta. Olemme miehen kanssa pitkästä aikaa kahden. Syömme sushia. Ostan uuden maailman valkoviinihyllyltä pullon, jonka tarrassa lukee "lighter in alcohol - full flavour". Puhelimeni appin mukaan olen käyttänyt lokakuussa alkoholia alle 15 annosta. Tänään on hyvä ilta nauttia muutama lasillinen lisää.
Keskiviikko 18. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Vertaistuki
Olotila: Uusia ajatuksia
____
Istun lounaalla Helsingin katolla. Pöydällä lohipasta ja kivennäisvettä. Edessä kymmeniä vuosia sitten viinapullonkorkin sulkenut vaikuttaja. Puhumme ensin juomisesta, sitten juomattomuudesta. Minä kysyn. Hän vastaa. Löydämme uusista elämistämne useita samoja nautinnon korvaajia.
Lounasseurani puhuu positiiviseen sävyyn AA:sta. Kuulen että kerhossa käy enemmän korkeasti koulutettua, hyvissä työtehtävissä toimivaa porukkaa kuin alempaa sosiaaliluokkaa. Myös kulttuuriväkeä on paljon. Olen yllättynyt. Löytyisikö sieltä kuitenkin kaipaamaani vertaistuki? Samanlainen, jota juuri nyt tässä lounaspöydässä koen.
Sosiaaliseen elämään liittyviä AA:n ohjeita lounasseuralaiseni ei kuitenkaan ole noudattanut. Kerho kun kehottaa pysymään poissa porukoista ja tilanteista, joissa juodaan. Myöskään moralisoivaksi raittiussaarnaajaksi hän ei ole ryhtynyt. Näen molemmilla hänen valitsemillaan poluilla tavoitteen, jota kohti kulkea.
Kysyn, harkitsiko hän koskaan, ettei olisi sulkenut korkkia kokonaan. Vastaus on ehdoton "ei". Mies kertoo kuitenkin ystävästään, joka raitistui ja kykeni myöhemmin nauttimaan alkoholia hillitysti. Kuulemieni lukuisten selviytymistarinoiden joukossa tämä on ainoa laatuaan. Tartun silti tähän seitinohueen lankaan. Äärimmäisen vaativaa ja harvinaista, ehkä, muttei mahdotonta.
Pohdin jakamiani juojakategorioita (10. syyskuuta 2017) ja niiden merkitystä juomatavan muutoksessa sekä muutoksen onnistumistodennäköisyydessä. Luulen että rankimmassa alkoholistikategoriassa (5) ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa kokonaan ja siirtyä täysraittiiden luokkaan (0). Toinen äärilaita on bilejuoja (3), joka voi helpohkostikin onnistua "vähentämään vähän" ja pudottamaan itsensä alemmille tasoille (1 ja 2). Tietoista päätöstä tämäkin muutos tosin tarvinnee. Mutta mikä sitten on minun kaltaiseni ongelmajuojan (4) kohtalo?
Mikäli olisin mies, kutsuisin edesmennyttä juomistani avoimesti alkoholismiksi. Koska olen nainen ja glorifioidut ennakkotapaukset puuttuvat, kutsun käytöstäni yhä edelleen anonyymisti alkoholin suurkulutukseksi. Sinnikkäästi pidän myös kiinni siitä, että tälläinen nelosluokan ongelmajuoja onnistuu kääntämään juomatottumuksensa jonnekin kohtuullisuus miinus tasolle (1). Helppoa se ei ole, itse asiassa kaikkea muuta, mutta jos joku siinä aikoo onnistua, olkoon se minä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Vertaistuki
Olotila: Uusia ajatuksia
____
Istun lounaalla Helsingin katolla. Pöydällä lohipasta ja kivennäisvettä. Edessä kymmeniä vuosia sitten viinapullonkorkin sulkenut vaikuttaja. Puhumme ensin juomisesta, sitten juomattomuudesta. Minä kysyn. Hän vastaa. Löydämme uusista elämistämne useita samoja nautinnon korvaajia.
Lounasseurani puhuu positiiviseen sävyyn AA:sta. Kuulen että kerhossa käy enemmän korkeasti koulutettua, hyvissä työtehtävissä toimivaa porukkaa kuin alempaa sosiaaliluokkaa. Myös kulttuuriväkeä on paljon. Olen yllättynyt. Löytyisikö sieltä kuitenkin kaipaamaani vertaistuki? Samanlainen, jota juuri nyt tässä lounaspöydässä koen.
Sosiaaliseen elämään liittyviä AA:n ohjeita lounasseuralaiseni ei kuitenkaan ole noudattanut. Kerho kun kehottaa pysymään poissa porukoista ja tilanteista, joissa juodaan. Myöskään moralisoivaksi raittiussaarnaajaksi hän ei ole ryhtynyt. Näen molemmilla hänen valitsemillaan poluilla tavoitteen, jota kohti kulkea.
Kysyn, harkitsiko hän koskaan, ettei olisi sulkenut korkkia kokonaan. Vastaus on ehdoton "ei". Mies kertoo kuitenkin ystävästään, joka raitistui ja kykeni myöhemmin nauttimaan alkoholia hillitysti. Kuulemieni lukuisten selviytymistarinoiden joukossa tämä on ainoa laatuaan. Tartun silti tähän seitinohueen lankaan. Äärimmäisen vaativaa ja harvinaista, ehkä, muttei mahdotonta.
Pohdin jakamiani juojakategorioita (10. syyskuuta 2017) ja niiden merkitystä juomatavan muutoksessa sekä muutoksen onnistumistodennäköisyydessä. Luulen että rankimmassa alkoholistikategoriassa (5) ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa kokonaan ja siirtyä täysraittiiden luokkaan (0). Toinen äärilaita on bilejuoja (3), joka voi helpohkostikin onnistua "vähentämään vähän" ja pudottamaan itsensä alemmille tasoille (1 ja 2). Tietoista päätöstä tämäkin muutos tosin tarvinnee. Mutta mikä sitten on minun kaltaiseni ongelmajuojan (4) kohtalo?
Mikäli olisin mies, kutsuisin edesmennyttä juomistani avoimesti alkoholismiksi. Koska olen nainen ja glorifioidut ennakkotapaukset puuttuvat, kutsun käytöstäni yhä edelleen anonyymisti alkoholin suurkulutukseksi. Sinnikkäästi pidän myös kiinni siitä, että tälläinen nelosluokan ongelmajuoja onnistuu kääntämään juomatottumuksensa jonnekin kohtuullisuus miinus tasolle (1). Helppoa se ei ole, itse asiassa kaikkea muuta, mutta jos joku siinä aikoo onnistua, olkoon se minä.
Sunnuntai 15. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Pyöräily
Olotila: Hapekas
____
Luen reissussa äidiltä saamaani naistenlehteä. Mira Luodin haastattelu saa minut ärsyyntymään. Laulaja sanoo, ettei tarvitse alkoholia enää mihinkään. Hän osaa heittäytyä ja hänellä on hauskaa ilman juomistakin. Hän ei pelkää, että jäisi mistään paitsi, vaikkei joisi. Vähän aikaa sitten myös Mikko Kuustonen kertoi naistenlehden sivuilla raitistumisestaan. Media nostaa säännöllisin väliajoin esiin näitä korkin kiinni laittaneita onnistumisia. Ymmärrän syyn siihen. En kai olisi tässä kirjoittamassa tätä, jollen ymmärtäisi tarvetta nälle kirjoituksille. Mikä minua sitten ärsyttää? Juttujen pinnallisuus ja kepeys kaiketi. Kaikki on niissä niin helppoa. Missä on päätöksenteon vaikeus? Missä on suhde alkoholikeskeiseen sosiaaliseen elämään ja yhteiskuntaan? Missä on oman muutoksen hyväksyntä? Missä on muiden suhtautuminen?
Lehtijuttujen ala- tai yläpuolella on kansan syvien rivien analyysi samaisesta korkin sulkemisesta. Käytän mieheni mielipidettä esimerkkinä. Samuli Edelman on hyvä laulaja ja näyttelijä. Hänessä oli potentiaalia rikkoa rajoja ja nousta laaja-alaiseksi kulttuurivaikuttajaksi. Mies sanoo, että Samuli Edelmanilla oli kaikki mahdollisuudet tulla uudeksi Vesa-Matti Loiriksi. Mutta sitten se meni raitistumaan. Alkoholista luopumisen myötä Samuli Edelmanista tuli totinen, tylsä ja huumorintajuton ei-heittäytyjä.
Minä tunnen muutamia täysin tai melkein kokonaan raittiita henkilöitä. Eiköhän jokainen meistä tunne. Enkä ole ylpeä suhtautumisestani heihin. Kun vielä join reippaasti, en erityisemmin tykännyt tilanteista, joissa moraalia valvova "vain kivennäisvettä" tyyppi oli mukana. Enkä arvostanut korkealle kollegoita, jotka eivät koskaan osallistuneet työporukan yhteiseen kivanpitoon. Nauroin vinosti tutkijoille, jotka yhteisillä konferenssimatkoilla jättivät viinilasin kokkareilla juomatta ja painuivat ajoissa nukkumaan, kun aamulla pitää vielä ehtiä lenkille.
Huomaan kirjoittaneeni edellisen kappaleen tuntemukset imperfektissä. Enkö osaa vaiko halua sanoa, mitä mieltä tällä hetkellä olen? Todennäköisesti molempia. Valitettavasti jaan yhä edelleen kansan syvien rivien huolen alkoholitta elävien ihmisten harmaasta tylsyydestä, kuivasta olemuksesta, introverttiydestä ja kontrollifriikkeydestä. Enkä tiedä, miten asemoisin itseni tuohon porukkaan.
Mieleeni ui poikkeus. Mies on pitkään alkoholitta elänyt, sosiaalisesti lahjakas, älykkään huumorintajuinen, luovaa työtä tekevä keskustelija. Päätänpä ottaa häneen yhteyttä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Pyöräily
Olotila: Hapekas
____
Luen reissussa äidiltä saamaani naistenlehteä. Mira Luodin haastattelu saa minut ärsyyntymään. Laulaja sanoo, ettei tarvitse alkoholia enää mihinkään. Hän osaa heittäytyä ja hänellä on hauskaa ilman juomistakin. Hän ei pelkää, että jäisi mistään paitsi, vaikkei joisi. Vähän aikaa sitten myös Mikko Kuustonen kertoi naistenlehden sivuilla raitistumisestaan. Media nostaa säännöllisin väliajoin esiin näitä korkin kiinni laittaneita onnistumisia. Ymmärrän syyn siihen. En kai olisi tässä kirjoittamassa tätä, jollen ymmärtäisi tarvetta nälle kirjoituksille. Mikä minua sitten ärsyttää? Juttujen pinnallisuus ja kepeys kaiketi. Kaikki on niissä niin helppoa. Missä on päätöksenteon vaikeus? Missä on suhde alkoholikeskeiseen sosiaaliseen elämään ja yhteiskuntaan? Missä on oman muutoksen hyväksyntä? Missä on muiden suhtautuminen?
Lehtijuttujen ala- tai yläpuolella on kansan syvien rivien analyysi samaisesta korkin sulkemisesta. Käytän mieheni mielipidettä esimerkkinä. Samuli Edelman on hyvä laulaja ja näyttelijä. Hänessä oli potentiaalia rikkoa rajoja ja nousta laaja-alaiseksi kulttuurivaikuttajaksi. Mies sanoo, että Samuli Edelmanilla oli kaikki mahdollisuudet tulla uudeksi Vesa-Matti Loiriksi. Mutta sitten se meni raitistumaan. Alkoholista luopumisen myötä Samuli Edelmanista tuli totinen, tylsä ja huumorintajuton ei-heittäytyjä.
Minä tunnen muutamia täysin tai melkein kokonaan raittiita henkilöitä. Eiköhän jokainen meistä tunne. Enkä ole ylpeä suhtautumisestani heihin. Kun vielä join reippaasti, en erityisemmin tykännyt tilanteista, joissa moraalia valvova "vain kivennäisvettä" tyyppi oli mukana. Enkä arvostanut korkealle kollegoita, jotka eivät koskaan osallistuneet työporukan yhteiseen kivanpitoon. Nauroin vinosti tutkijoille, jotka yhteisillä konferenssimatkoilla jättivät viinilasin kokkareilla juomatta ja painuivat ajoissa nukkumaan, kun aamulla pitää vielä ehtiä lenkille.
Huomaan kirjoittaneeni edellisen kappaleen tuntemukset imperfektissä. Enkö osaa vaiko halua sanoa, mitä mieltä tällä hetkellä olen? Todennäköisesti molempia. Valitettavasti jaan yhä edelleen kansan syvien rivien huolen alkoholitta elävien ihmisten harmaasta tylsyydestä, kuivasta olemuksesta, introverttiydestä ja kontrollifriikkeydestä. Enkä tiedä, miten asemoisin itseni tuohon porukkaan.
Mieleeni ui poikkeus. Mies on pitkään alkoholitta elänyt, sosiaalisesti lahjakas, älykkään huumorintajuinen, luovaa työtä tekevä keskustelija. Päätänpä ottaa häneen yhteyttä.
Lauantai 14. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Tytär matkassa
Olotila: Syksyinen
____
Herään hollantilaisessa hotellissa viikonloppuiseen aikaan. Olen juonut edellisenä iltana kaksi viinilasillista lentokenttäloungessa ja vielä yhden lisää iltapalalla. Olen nukkunut huonosti. Tunne muistuttaa ansaitusti alkoholin tuoman hyvän nosteen kääntöpuolesta.
Mietin aviomiehen sanoja. Hän on lukenut edellispäiväisen blogini. ”Niin se vaan on” mies sanoo. ”Pojat on poikia. He saavat juoda. Humaltua. Rellestää. Niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan. Naisen humaltumista ei haluta nähdä. Se on epämiellyttävää. Se ei sovi naiselle.”
Pieni feministi sisälläni nostaa päätään. CNN:n varatoimitusjohtaja Gail Evans on kirjoittanut tervehenkisen oppaan naisille liike-elämän pelisääntöjä varten. Muistan listauksesta muutaman ohjeen siitä, mikä kaikki ei ole naisille sallittua, vaikka mies saa näin toimiakin. Mies voi pukeutua töihin huonosti ja näyttää muutenkin rentulta, nainen ei. Mies saa itkeä työpaikalla, nainen ei. Mies voi harrastaa työelämäänsä liittyvää seksiä, nainen ei. Kirjataanpa tähän listaan siis vielä yksi suomalaishenkinen lisä: Mies voi vetää perskännit, nainen ei. Tänä aamuna vaatimus ei tunnu kohtuuttomalta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Tytär matkassa
Olotila: Syksyinen
____
Herään hollantilaisessa hotellissa viikonloppuiseen aikaan. Olen juonut edellisenä iltana kaksi viinilasillista lentokenttäloungessa ja vielä yhden lisää iltapalalla. Olen nukkunut huonosti. Tunne muistuttaa ansaitusti alkoholin tuoman hyvän nosteen kääntöpuolesta.
Mietin aviomiehen sanoja. Hän on lukenut edellispäiväisen blogini. ”Niin se vaan on” mies sanoo. ”Pojat on poikia. He saavat juoda. Humaltua. Rellestää. Niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan. Naisen humaltumista ei haluta nähdä. Se on epämiellyttävää. Se ei sovi naiselle.”
Pieni feministi sisälläni nostaa päätään. CNN:n varatoimitusjohtaja Gail Evans on kirjoittanut tervehenkisen oppaan naisille liike-elämän pelisääntöjä varten. Muistan listauksesta muutaman ohjeen siitä, mikä kaikki ei ole naisille sallittua, vaikka mies saa näin toimiakin. Mies voi pukeutua töihin huonosti ja näyttää muutenkin rentulta, nainen ei. Mies saa itkeä työpaikalla, nainen ei. Mies voi harrastaa työelämäänsä liittyvää seksiä, nainen ei. Kirjataanpa tähän listaan siis vielä yksi suomalaishenkinen lisä: Mies voi vetää perskännit, nainen ei. Tänä aamuna vaatimus ei tunnu kohtuuttomalta.
Keskiviikko 11. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Naissauna
Olotila: Työläs
____
Yksi suurista media- ja kustannusvaikuttajista, Niklas Herlin, on poissa. Hän ei ollut kuollessaan kovinkaan montaa vuotta minua vanhempi. Markus Leikolan kirjoittaman muistotekstin radioinnissa korvaani pistää lause "Niko saattoi omistautua juopottelulle".
Niinpä niin. Kovin moni iso vaikuttaja on omistautunut juopottelulle. Mietin Turun kirjamessuilla käymääni keskustelua sekä Pentti Saarikosken että Henrik Tikkasen kosteasta luovuudesta. Televisiosta tulee dokumentti Winston Churchillistä ja hänen kuuluisien radiopuheittensa taustalla vaikuttaneesta alkoholipitoisuudesta. Tuskin UKK:kaan sylki lasiin hoitaessaan ystävyyttä ja avunantoa Tamminiemen saunan lauteilla.
Yksi ajatus nousee näiden kaikkien irrallisten ajatusten yläpuolelle. Missä ovat ne naisvaikuttajat, jotka ovat omistautuneet juopottelulle?
Heitä ei ole. Joko vaikuttavia naisia on ollut suhteessa niin paljon vähemmän ettei tilastollisia poimintoja ole syntynyt tai sitten naisvaikuttajat eivät vaan ole juoneet, ainakaan näkyvästi. Toki kaiken alapuolella lymyilee teoria, että mikäli nainen on juonut, hän ei enää ole tämän jälkeen ollut vaikuttaja. On makuasia uskooko tuohon teoriaan vaiko ei.
Sen sijaan miesvaikuttajan juomiseen uskominen ei ole makuasia. Se on fakta. En sano, että miesten juomista on välttämättä glorifioitu, mutta sitä on hyväksytty. Ja hyväksytään edelleen. Kun korkeassa tai luovassa asemassa oleva mies ryyppää, hän osoittaa inhimillisyytensä. Hän astuu askelen lähemmäs jokaista tavallista tallaajaa. Miksi sama ajatus ei pätisi myös naisten kohdalla?
Voin hyvin kuvitella, että lukija jo näkee, mihin tämä pohdinta on johtamassa. Mutta huoli on turha. Minä en aio hylätä hankettani ja ryhtyä ajamaan naisvaikuttajien oikeutta juopotteluun omistautumiselle. Vaikka kuinka tekisi mieli.
Korvaavia nautinnontuottajia: Naissauna
Olotila: Työläs
____
Yksi suurista media- ja kustannusvaikuttajista, Niklas Herlin, on poissa. Hän ei ollut kuollessaan kovinkaan montaa vuotta minua vanhempi. Markus Leikolan kirjoittaman muistotekstin radioinnissa korvaani pistää lause "Niko saattoi omistautua juopottelulle".
Niinpä niin. Kovin moni iso vaikuttaja on omistautunut juopottelulle. Mietin Turun kirjamessuilla käymääni keskustelua sekä Pentti Saarikosken että Henrik Tikkasen kosteasta luovuudesta. Televisiosta tulee dokumentti Winston Churchillistä ja hänen kuuluisien radiopuheittensa taustalla vaikuttaneesta alkoholipitoisuudesta. Tuskin UKK:kaan sylki lasiin hoitaessaan ystävyyttä ja avunantoa Tamminiemen saunan lauteilla.
Yksi ajatus nousee näiden kaikkien irrallisten ajatusten yläpuolelle. Missä ovat ne naisvaikuttajat, jotka ovat omistautuneet juopottelulle?
Heitä ei ole. Joko vaikuttavia naisia on ollut suhteessa niin paljon vähemmän ettei tilastollisia poimintoja ole syntynyt tai sitten naisvaikuttajat eivät vaan ole juoneet, ainakaan näkyvästi. Toki kaiken alapuolella lymyilee teoria, että mikäli nainen on juonut, hän ei enää ole tämän jälkeen ollut vaikuttaja. On makuasia uskooko tuohon teoriaan vaiko ei.
Sen sijaan miesvaikuttajan juomiseen uskominen ei ole makuasia. Se on fakta. En sano, että miesten juomista on välttämättä glorifioitu, mutta sitä on hyväksytty. Ja hyväksytään edelleen. Kun korkeassa tai luovassa asemassa oleva mies ryyppää, hän osoittaa inhimillisyytensä. Hän astuu askelen lähemmäs jokaista tavallista tallaajaa. Miksi sama ajatus ei pätisi myös naisten kohdalla?
Voin hyvin kuvitella, että lukija jo näkee, mihin tämä pohdinta on johtamassa. Mutta huoli on turha. Minä en aio hylätä hankettani ja ryhtyä ajamaan naisvaikuttajien oikeutta juopotteluun omistautumiselle. Vaikka kuinka tekisi mieli.
Tiistai 10. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 3
Korvaavia nautinnontuottajia: Syysloma
Olotila: Tekstirevisori
____
Aloitan syysloman kolmen päivän kirjoitusvapaalla ja vetäydyn. Pysähdyn matkalla Tammisaaressa ja annan itselleni luvan ostaa Alkosta yhden 37cl pullon hyvää Pinot Grigio valkoviiniä. Jäähdytän pikkupullon jääkaapin pakkaslokerossa, kun saavun perille. Juon viinin kahdessa osassa perehtyessäni tulevien päivien aikatauluun ja revisoitavaan tekstiin.
Olen masentunut siitä uskomattoman hyvästä olosta, joka noista kahdesta lasillisesta tulee. Mietin kaikkia niitä korvaavia nautinnontuottajia, joihin olen kuluneen vuoden kuluessa törmännyt. Mikään nautinnoista ei valitettavasti ole lähelläkään sitä, mikä tänään syntyy puolikkaasta viinipullollisesta.
Tässä ja nyt ymmärrän ensimmäistä kertaa konkreettisesti, miksi alkoholiongelmaista kehotetaan täydelliseen alkoholittomuuteen. Juuri tämän tunteen vuoksi.
Olen samanaikaisesti sekä tyytyväinen että tyytymätön, etten antanut itselleni lupaa ostaa Tammisaaren alkosta useampaa pientä pulloa viiniä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Syysloma
Olotila: Tekstirevisori
____
Aloitan syysloman kolmen päivän kirjoitusvapaalla ja vetäydyn. Pysähdyn matkalla Tammisaaressa ja annan itselleni luvan ostaa Alkosta yhden 37cl pullon hyvää Pinot Grigio valkoviiniä. Jäähdytän pikkupullon jääkaapin pakkaslokerossa, kun saavun perille. Juon viinin kahdessa osassa perehtyessäni tulevien päivien aikatauluun ja revisoitavaan tekstiin.
Olen masentunut siitä uskomattoman hyvästä olosta, joka noista kahdesta lasillisesta tulee. Mietin kaikkia niitä korvaavia nautinnontuottajia, joihin olen kuluneen vuoden kuluessa törmännyt. Mikään nautinnoista ei valitettavasti ole lähelläkään sitä, mikä tänään syntyy puolikkaasta viinipullollisesta.
Tässä ja nyt ymmärrän ensimmäistä kertaa konkreettisesti, miksi alkoholiongelmaista kehotetaan täydelliseen alkoholittomuuteen. Juuri tämän tunteen vuoksi.
Olen samanaikaisesti sekä tyytyväinen että tyytymätön, etten antanut itselleni lupaa ostaa Tammisaaren alkosta useampaa pientä pulloa viiniä.
Sunnuntai 8. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Pelokas
____
Saan aamulla viestin blogini lukijalta. En tunne naista. Työterveyspsykologi on vinkannut hänelle teksteistäni. Nainen avaa tilannettaan, joka muistuttaa kipeästi omaani.
Viesti laittaa minut uudelleen pohtimaan baarikaapista ulostuloa. Kaksi mediaa on ottanut yhteyttä, että haluaisi tehdä hankkeestani jutun. Ymmärrän toki avautumisen tuovan näkyvyyttä ja sitä kautta blogin löytävän lisää kaltaisiani ongelmajuojia. Olen pohtinut ulostuloa muutaman hanketta seuraavan tuttavani kanssa. Avautumista kannatetaan kyllä, mutta valtaosa kehottaa silti lähtemään prosessiin salanimellä. Median kannalta se on hankalaa, jollei mahdotontakin. Puhumattakaan ehdotetusta kirjan julkaisemisesta. Nykykirjailijalta vaaditaan kirjamessuesiintymisiä, osallistumisia paneelikeskusteluihin ja kasvojen näkyvyyttä mediassa. Tuo kaikki on minulle raadollisen tuttua. Nimimerkin takaa on hyvin vaikea myydä mitään. Niinpä osa tuttavista kehottaakin lähtemään hommaan avoimesti. "Jos päättää lähteä, kannattaa mennä täysillä."
Herään yöllä pohtimaan saamaani toista sähköpostia. Se on tullut minua auttaneelta työelämävalmentajalta, joka seuraa kirjoitteluani ja välittää blogilinkkiä eteenpäin, kun kohtaa vertaistukea tarvitsevia alkoholistijohtajia. "Ennen kuin astut julkisuuteen, varmista työnantajan asenne/tuki/politiikka/juridiikka, ettei tule epämukavia yllätyksiä", coachi sanoo. Kun pyydän tarkennusta, hän sanoo asian olevan sinänsä arveluttava, että mikäli julkisesti myöntäisin päihdeongelman, työnantajalla saattaa olla velvoite toimia. Hän mainitsee esimerkkeinä hoitoon ohjauksen ja varoituksen antaminen, erityisesti jos päihteiden käyttö on vaikuttanut työntekoon. Coachi pohtii sähköpostissaan edelleen, kuten minäkin itsekseni, miten määritellään alkoholinkäytön haitallinen vaikutus työkykyyn. Minähän en ole ollut päihtyneenä työpaikalla enkä juomisen takia poissa. Alkoholiongelman olen myös itse myöntänyt, lääkäri ei ole sitä diagnosoinut. Minähän olen nostanut pöydälle kissan, jota suurin osa johtotehtävissä toimivista ongelmajuojista pitää todennäköisesti aivan normaalina työelämästä selviytymisenä. Coachi jatkaa sähköpostissaan veitsen vääntämistä ongelma-arvessa. Hän pyytää edelleen miettimään, miten työkaverit tulevat reagoidaan, jos ja kun asia tulee heidän tietoonsa. Erityisessä fokuksessa ulkomaiset kollegat, joiden reaktiot alkoholiin voivat olla hyvinkin erilaisia kuin suomalaisten. Uskon osan työkavereista tukevan minua, kun taas osa kokee todennäköisesti velvollisuudekseen toimia työnantajan suuntaan. Osa ottanee aiheen keppihevosekseen ja osa käyttänee sitä puukkona, kun kerran olen asettanut selkäni näin näppärästi heidän eteensä puukotettavaksi.
Nukun loppuyön huonosti ja herään aamuun harvinaisen vuoristorataisin tuntein. Kolmasosan ajasta olen valmis pystypäin ryhtymään Jean d'Arciksi ja lähtemään taistoon suomalaiseen tietotyöelämään hiipineestä alkoholiongelman tabuja vastaan. Kolmasosan ajasta haluan painaa pääni visusti pensaaseen ja jatkaa blogini kirjoittamista anonyymin nimimerkin suojissa. Viimeisen kolmanneksen aikana panikoin vainoharhaisuuden ja pelon kourissa miettien, onko koko blogi jotenkin mahdollista saada pois nettialustalta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Pelokas
____
Saan aamulla viestin blogini lukijalta. En tunne naista. Työterveyspsykologi on vinkannut hänelle teksteistäni. Nainen avaa tilannettaan, joka muistuttaa kipeästi omaani.
Viesti laittaa minut uudelleen pohtimaan baarikaapista ulostuloa. Kaksi mediaa on ottanut yhteyttä, että haluaisi tehdä hankkeestani jutun. Ymmärrän toki avautumisen tuovan näkyvyyttä ja sitä kautta blogin löytävän lisää kaltaisiani ongelmajuojia. Olen pohtinut ulostuloa muutaman hanketta seuraavan tuttavani kanssa. Avautumista kannatetaan kyllä, mutta valtaosa kehottaa silti lähtemään prosessiin salanimellä. Median kannalta se on hankalaa, jollei mahdotontakin. Puhumattakaan ehdotetusta kirjan julkaisemisesta. Nykykirjailijalta vaaditaan kirjamessuesiintymisiä, osallistumisia paneelikeskusteluihin ja kasvojen näkyvyyttä mediassa. Tuo kaikki on minulle raadollisen tuttua. Nimimerkin takaa on hyvin vaikea myydä mitään. Niinpä osa tuttavista kehottaakin lähtemään hommaan avoimesti. "Jos päättää lähteä, kannattaa mennä täysillä."
Herään yöllä pohtimaan saamaani toista sähköpostia. Se on tullut minua auttaneelta työelämävalmentajalta, joka seuraa kirjoitteluani ja välittää blogilinkkiä eteenpäin, kun kohtaa vertaistukea tarvitsevia alkoholistijohtajia. "Ennen kuin astut julkisuuteen, varmista työnantajan asenne/tuki/politiikka/juridiikka, ettei tule epämukavia yllätyksiä", coachi sanoo. Kun pyydän tarkennusta, hän sanoo asian olevan sinänsä arveluttava, että mikäli julkisesti myöntäisin päihdeongelman, työnantajalla saattaa olla velvoite toimia. Hän mainitsee esimerkkeinä hoitoon ohjauksen ja varoituksen antaminen, erityisesti jos päihteiden käyttö on vaikuttanut työntekoon. Coachi pohtii sähköpostissaan edelleen, kuten minäkin itsekseni, miten määritellään alkoholinkäytön haitallinen vaikutus työkykyyn. Minähän en ole ollut päihtyneenä työpaikalla enkä juomisen takia poissa. Alkoholiongelman olen myös itse myöntänyt, lääkäri ei ole sitä diagnosoinut. Minähän olen nostanut pöydälle kissan, jota suurin osa johtotehtävissä toimivista ongelmajuojista pitää todennäköisesti aivan normaalina työelämästä selviytymisenä. Coachi jatkaa sähköpostissaan veitsen vääntämistä ongelma-arvessa. Hän pyytää edelleen miettimään, miten työkaverit tulevat reagoidaan, jos ja kun asia tulee heidän tietoonsa. Erityisessä fokuksessa ulkomaiset kollegat, joiden reaktiot alkoholiin voivat olla hyvinkin erilaisia kuin suomalaisten. Uskon osan työkavereista tukevan minua, kun taas osa kokee todennäköisesti velvollisuudekseen toimia työnantajan suuntaan. Osa ottanee aiheen keppihevosekseen ja osa käyttänee sitä puukkona, kun kerran olen asettanut selkäni näin näppärästi heidän eteensä puukotettavaksi.
Nukun loppuyön huonosti ja herään aamuun harvinaisen vuoristorataisin tuntein. Kolmasosan ajasta olen valmis pystypäin ryhtymään Jean d'Arciksi ja lähtemään taistoon suomalaiseen tietotyöelämään hiipineestä alkoholiongelman tabuja vastaan. Kolmasosan ajasta haluan painaa pääni visusti pensaaseen ja jatkaa blogini kirjoittamista anonyymin nimimerkin suojissa. Viimeisen kolmanneksen aikana panikoin vainoharhaisuuden ja pelon kourissa miettien, onko koko blogi jotenkin mahdollista saada pois nettialustalta.
Perjantai 6. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 5
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirjamessut
Olotila: Kirjailijainen
____
Törmään Turun matkalla Dr Philin analyysiin siitä, miksi ihmiset juovat koko ajan. He juovat paetakseen jotain todellisuutta, jota eivät halua kohdata. Minulla ei ole siihen mitään lisättävää.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirjamessut
Olotila: Kirjailijainen
____
Törmään Turun matkalla Dr Philin analyysiin siitä, miksi ihmiset juovat koko ajan. He juovat paetakseen jotain todellisuutta, jota eivät halua kohdata. Minulla ei ole siihen mitään lisättävää.
Keskiviikko 5. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Paineinen
____
Herään ajatukseen, että olen pullo ja sisälläni on painetta. Korkki on kiinni, eikä paine pääse pois.
Mietin entisen minäni käytöstä, jolla olen tavannut vapauttaa painetta. Alkoholia kroppaan, tietyn thresholdin ylitys ja turhaumat ulos. Olen kuullut, että läheiseni inhoavat tätä käytösmallia. Aiheestakin. Onhan se kaikella tavalla idioottimainen.
Mietin vaihtoehtoja. Pitääkö ottaa käyttöön amerikkalainen malli? Terapiaa kerran viikossa ja paineet sohvanpehmusteisiin. Jollei se riitä, mielialalääkkeet kehiin. Reseptejähän kirjoitetaan näinä päivinä kuin kauppalistoja.
Ykskaks suomalainen malli näyttäytyy minulle täysin uudessa valossa. Viinaa kerran viikossa ja paineet pihalle. Helpompi ja todennäköisesti halvempikin malli kuin amerikkalainen versio. Pitkällä tähtäimellä tosin tökkii.
Astun itseni ulkopuolelle ja katson tilannetta kuin tyypillistä tuotekehityksen risteystä. Kumpi tie valita?
Ensin järjestetään tiimikokous ja nostetaan vaihtoehdot pöydälle. Ennen keskustelua valinnasta paneudutaan juurisyyhyn. Onko mahdollista poistaa paine, jolloin ei tarvittaisi paineenpurkukeinoa ja keskustelu valinnastakin olisi turha? Vastaus on ehdoton "Ei". Tämän jälkeen tehdään riskianalyysi. Molemmat ehdotetut tiet sisältävät riskejä, mutta ne ovat sen verran eri luonteisia ja niillä on eri painoarvot, että valinta ei ole suoraviivainen. Niinpä paikalle kutsutaan ulkopuolinen konsultti ja kartoitetaan uusia vaihtoehtoja. Pöydälle nostetaan muita paineenpoistokeinoja, kuten liikunta, ystävät ja meditaatio. Tämän jälkeen aika loppuu, tulee muita prioriteettejä ja päätös jää tekemättä. Paine ei poistu.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Paineinen
____
Herään ajatukseen, että olen pullo ja sisälläni on painetta. Korkki on kiinni, eikä paine pääse pois.
Mietin entisen minäni käytöstä, jolla olen tavannut vapauttaa painetta. Alkoholia kroppaan, tietyn thresholdin ylitys ja turhaumat ulos. Olen kuullut, että läheiseni inhoavat tätä käytösmallia. Aiheestakin. Onhan se kaikella tavalla idioottimainen.
Mietin vaihtoehtoja. Pitääkö ottaa käyttöön amerikkalainen malli? Terapiaa kerran viikossa ja paineet sohvanpehmusteisiin. Jollei se riitä, mielialalääkkeet kehiin. Reseptejähän kirjoitetaan näinä päivinä kuin kauppalistoja.
Ykskaks suomalainen malli näyttäytyy minulle täysin uudessa valossa. Viinaa kerran viikossa ja paineet pihalle. Helpompi ja todennäköisesti halvempikin malli kuin amerikkalainen versio. Pitkällä tähtäimellä tosin tökkii.
Astun itseni ulkopuolelle ja katson tilannetta kuin tyypillistä tuotekehityksen risteystä. Kumpi tie valita?
Ensin järjestetään tiimikokous ja nostetaan vaihtoehdot pöydälle. Ennen keskustelua valinnasta paneudutaan juurisyyhyn. Onko mahdollista poistaa paine, jolloin ei tarvittaisi paineenpurkukeinoa ja keskustelu valinnastakin olisi turha? Vastaus on ehdoton "Ei". Tämän jälkeen tehdään riskianalyysi. Molemmat ehdotetut tiet sisältävät riskejä, mutta ne ovat sen verran eri luonteisia ja niillä on eri painoarvot, että valinta ei ole suoraviivainen. Niinpä paikalle kutsutaan ulkopuolinen konsultti ja kartoitetaan uusia vaihtoehtoja. Pöydälle nostetaan muita paineenpoistokeinoja, kuten liikunta, ystävät ja meditaatio. Tämän jälkeen aika loppuu, tulee muita prioriteettejä ja päätös jää tekemättä. Paine ei poistu.
Keskiviikko 4. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Erakoitunut
____
Sanon itselleni, etten meinaa kirjoittaa, miltä tuntui, kun työkaverit lähtivät perjantaina viettämään yhteistä viikonloppua Riikaan. Toistan asiaa itselleni, kun kuulen yhden jos toisenkin kollegan ylistävän matkaa viikonlopun jälkeen. Poistun keskusteluista vikkelästi. Kiirettä kun pitää.
En myöskään meinaa kirjoittaa siitä, miltä tuntuu, kun kolme työkaveria poistuu työpäivän jälkeen lähikuppilaan yhdelle ja minä jatkan junamatkaa yksin kohti tyhjää kotia.
Olkoon tämä siis tyhjä sivu.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Erakoitunut
____
Sanon itselleni, etten meinaa kirjoittaa, miltä tuntui, kun työkaverit lähtivät perjantaina viettämään yhteistä viikonloppua Riikaan. Toistan asiaa itselleni, kun kuulen yhden jos toisenkin kollegan ylistävän matkaa viikonlopun jälkeen. Poistun keskusteluista vikkelästi. Kiirettä kun pitää.
En myöskään meinaa kirjoittaa siitä, miltä tuntuu, kun kolme työkaveria poistuu työpäivän jälkeen lähikuppilaan yhdelle ja minä jatkan junamatkaa yksin kohti tyhjää kotia.
Olkoon tämä siis tyhjä sivu.
Tiistai 3. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Uni
Olotila: Levännyt
____
Fyssari puhuu minulle unesta. Hän on lukenut tutkimuksen, joka korostaa unen merkitystä ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. En vastaa pohtineeni asiaa viime aikoina usein. Fyssari suosittelee minulle Firstbeat-analyysiä, joka mittaa kahden työpäivän ja yhden lepopäivän ajan sydämen sykeväliä ja kertoo kehon palautumiskyvystä. Mainitsen, että minulle tehtiin kyseinen mittaus viime vuonna työpaineen ollessa kovimmillaan. En kerro, että kolmen mittauspäivän aikana kehoni ei palautunut lepotilaan kertaakaan. Olin tuolloin jo lopettanut hillittömän alkoholinkäytön. Siitäkään en puhu. Jään sen sijaan junassa miettimään, mikä olisi tilanne nyt, mikäli mittaus tehtäisiin uudelleen.
Olen liian tutkija tehdäkseni johtopäätöksiä kokeesta, jonka n on yksi. Tunnen välillä turhautumista, kun en voi valita rinnalle kontrollielämää, johon vertaisin nykyisiä tuntemuksiani. Kontrolliminäni tietysti joisi kuten minä ennen Taitolaji-hankettani. Yksi kokeen readouteista olisi aamuinen olotila, joka totta kai mittaisi alkoholittoman syvän unen merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille. Jotta työpaineen vaikutus voitaisiin poissulkea, tarvittaisiin myös kontrolliminä, jonka toimenkuvaa ei kesällä muutettu. Eikä myöskään pidä unohtaa biologista aikajännettä. Yhdellä kontrolliminällä ei saisi olla vaihdevuosia. Myös muut ulkoiset tekijät olisi hyvä vakioida, niin negatiiviset, kuten lasten kotoamuutto, kuin positiivisetkin, kuten koiranpentu. Näen jo silmissäni koesuunnitelman. Se ei ole ihan simppeli. Juna jatkaa matkaansa olotilastani välittämättä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Uni
Olotila: Levännyt
____
Fyssari puhuu minulle unesta. Hän on lukenut tutkimuksen, joka korostaa unen merkitystä ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. En vastaa pohtineeni asiaa viime aikoina usein. Fyssari suosittelee minulle Firstbeat-analyysiä, joka mittaa kahden työpäivän ja yhden lepopäivän ajan sydämen sykeväliä ja kertoo kehon palautumiskyvystä. Mainitsen, että minulle tehtiin kyseinen mittaus viime vuonna työpaineen ollessa kovimmillaan. En kerro, että kolmen mittauspäivän aikana kehoni ei palautunut lepotilaan kertaakaan. Olin tuolloin jo lopettanut hillittömän alkoholinkäytön. Siitäkään en puhu. Jään sen sijaan junassa miettimään, mikä olisi tilanne nyt, mikäli mittaus tehtäisiin uudelleen.
Olen liian tutkija tehdäkseni johtopäätöksiä kokeesta, jonka n on yksi. Tunnen välillä turhautumista, kun en voi valita rinnalle kontrollielämää, johon vertaisin nykyisiä tuntemuksiani. Kontrolliminäni tietysti joisi kuten minä ennen Taitolaji-hankettani. Yksi kokeen readouteista olisi aamuinen olotila, joka totta kai mittaisi alkoholittoman syvän unen merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille. Jotta työpaineen vaikutus voitaisiin poissulkea, tarvittaisiin myös kontrolliminä, jonka toimenkuvaa ei kesällä muutettu. Eikä myöskään pidä unohtaa biologista aikajännettä. Yhdellä kontrolliminällä ei saisi olla vaihdevuosia. Myös muut ulkoiset tekijät olisi hyvä vakioida, niin negatiiviset, kuten lasten kotoamuutto, kuin positiivisetkin, kuten koiranpentu. Näen jo silmissäni koesuunnitelman. Se ei ole ihan simppeli. Juna jatkaa matkaansa olotilastani välittämättä.
Sunnuntai 1. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Metsä
Olotila: Yksinäinen
____
Suorin suppilovahveroita tyhjässä keittiössä. Ilta on jo pimentynyt. Mies on pohjoisessa ja tytär kaverin luona leffamaratonissa. Poskilla kuumottaa yhä edelleen usean tunnin patikointi metsässä. Haen kellarista kylmän oluttölkin ja avaan sen. En koe juovani salaa. Juon ainoastaan yksin.
Salaa ja yksin juominen eivät ole sama asia. Mieheni vain sekoittaa ne. Hän sanoo, että ystävättärelläni täytyy olla alkoholiongelma, koska tämä tykkää juoda miehensä poissaollessa. Minä olen sitä mieltä, että tässä tapauksessa ongelma ei ole yksin juomisessa vaan kyse on miehen asenteesta. Hän ei pidä vaimonsa humaltumisesta. Ei pidä minunkaan mieheni. Sitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa alkoholiongelmaan.
Kun Bridget Jones juo olohuoneessaan yksin pyjama päällään pullollista punaviiniä ja laulaa "All by myself", hän ei juo keneltäkään salaa. Bridget juo yksin. Kyse on suomalaisillekin tutusta, jopa osittain suomalaisten lanseeraamasta kalsarikännistä.
Salaa juovalla on pullo piilossa. Hän ei ole yksin. Silti on pakko juoda. Eikä hän halua kenenkään tietävän siitä. Aivan eri asia.
Korvaavia nautinnontuottajia: Metsä
Olotila: Yksinäinen
____
Suorin suppilovahveroita tyhjässä keittiössä. Ilta on jo pimentynyt. Mies on pohjoisessa ja tytär kaverin luona leffamaratonissa. Poskilla kuumottaa yhä edelleen usean tunnin patikointi metsässä. Haen kellarista kylmän oluttölkin ja avaan sen. En koe juovani salaa. Juon ainoastaan yksin.
Salaa ja yksin juominen eivät ole sama asia. Mieheni vain sekoittaa ne. Hän sanoo, että ystävättärelläni täytyy olla alkoholiongelma, koska tämä tykkää juoda miehensä poissaollessa. Minä olen sitä mieltä, että tässä tapauksessa ongelma ei ole yksin juomisessa vaan kyse on miehen asenteesta. Hän ei pidä vaimonsa humaltumisesta. Ei pidä minunkaan mieheni. Sitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa alkoholiongelmaan.
Kun Bridget Jones juo olohuoneessaan yksin pyjama päällään pullollista punaviiniä ja laulaa "All by myself", hän ei juo keneltäkään salaa. Bridget juo yksin. Kyse on suomalaisillekin tutusta, jopa osittain suomalaisten lanseeraamasta kalsarikännistä.
Salaa juovalla on pullo piilossa. Hän ei ole yksin. Silti on pakko juoda. Eikä hän halua kenenkään tietävän siitä. Aivan eri asia.
Lauantai 30. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Virkkaaminen
Olotila: Rauhallinen
____
Ensimmäinen kuukausi villiä ja vapaata juomista on puikoissa. Se on mennyt paremmin kuin hyvin. Vaikka kiintiörajaa ei enää ole, mittaan juodut alkoholiannokset silti Ottomitalla. Syyskuun saldo on puolet siitä, mitä olivat kesäkuukaudet. Tämä puhuu lomakauden alkoholipitoisuuden puolesta. Se ei liene ihme. Mikäli koko Suomen alkoholikulutus piirrettäisiin vuosijanalle, kesä ja joulu nousisivat varmasti piikkeinä esiin. Olisi mielenkiintoista nähdä, syntyisikö tammikuun kohdalle kuoppa. Jotenkin minusta tuntuu, että ehkä ei. Vaikka tipattomasta tammikuusta onkin tullut ylemmässä sosiaaliluokassa suosittu perinne, erityisesti niiden joukossa, jotka juovat paljon, en usko että se koko Suomen mittakaavassa merkitsee juuri mitään.
Muistelen useita lukemiani juttuja suomalaisesta juomakulttuurista. Niitä on ollut paljon mediassa, joka satavuotisjuhlien kynnyksellä pyörittää mielellään myös tätä aihetta ja sen historiaa. Jutuissa tulee varsin selvästi esiin yleinen ohjenuora, joka Suomen kansaa on alkoholin kanssa ohjannut. "Viina on viisasten juoma." Sitä pitää osata juoda. Olen asiasta harvinaisen samaa mieltä. Samaa mieltä sen sijaan en ole siitä, miten lausetta on yleisesti tulkittu. On sanottu, että alkoholi on alemman sosiaaliluokan ongelma. Tyhmiä duunareita on pitänyt ohjata sen juomisessa asettamalla sääntöjä. Vain ylempi koulutettu porukka on ollut kyllin valistunutta ja osannut juoda oikein. Mikäli joskus on näin ollut, ainakaan enää ei ole.
Vien viinanjuonnin viisauden ajatuksissani vielä yhtä askelta pidemmälle. Monet tahot, terveydenhuolto etunenässä, sanovat ettei pahasta alkoholiongelmasta ole muuta tietä ulos kuin absolutismi. Yritän hankkeellani osoittaa tämän tabun olevan väärässä. Mutta samaan syssyyn sanon, että jos viinan juonti vaatii viisautta, juomisen palauttaminen kohtuullisiin mittoihin alkoholismin jälkeen vaatii erityistä viisautta. Mutta haluan edelleen korostaa, että tällä viisaudella ei ole mitään tekemistä koulutuksen tai palkkapussin suuruuden kanssa. Ihan elämänviisaus riittää.
Korvaavia nautinnontuottajia: Virkkaaminen
Olotila: Rauhallinen
____
Ensimmäinen kuukausi villiä ja vapaata juomista on puikoissa. Se on mennyt paremmin kuin hyvin. Vaikka kiintiörajaa ei enää ole, mittaan juodut alkoholiannokset silti Ottomitalla. Syyskuun saldo on puolet siitä, mitä olivat kesäkuukaudet. Tämä puhuu lomakauden alkoholipitoisuuden puolesta. Se ei liene ihme. Mikäli koko Suomen alkoholikulutus piirrettäisiin vuosijanalle, kesä ja joulu nousisivat varmasti piikkeinä esiin. Olisi mielenkiintoista nähdä, syntyisikö tammikuun kohdalle kuoppa. Jotenkin minusta tuntuu, että ehkä ei. Vaikka tipattomasta tammikuusta onkin tullut ylemmässä sosiaaliluokassa suosittu perinne, erityisesti niiden joukossa, jotka juovat paljon, en usko että se koko Suomen mittakaavassa merkitsee juuri mitään.
Muistelen useita lukemiani juttuja suomalaisesta juomakulttuurista. Niitä on ollut paljon mediassa, joka satavuotisjuhlien kynnyksellä pyörittää mielellään myös tätä aihetta ja sen historiaa. Jutuissa tulee varsin selvästi esiin yleinen ohjenuora, joka Suomen kansaa on alkoholin kanssa ohjannut. "Viina on viisasten juoma." Sitä pitää osata juoda. Olen asiasta harvinaisen samaa mieltä. Samaa mieltä sen sijaan en ole siitä, miten lausetta on yleisesti tulkittu. On sanottu, että alkoholi on alemman sosiaaliluokan ongelma. Tyhmiä duunareita on pitänyt ohjata sen juomisessa asettamalla sääntöjä. Vain ylempi koulutettu porukka on ollut kyllin valistunutta ja osannut juoda oikein. Mikäli joskus on näin ollut, ainakaan enää ei ole.
Vien viinanjuonnin viisauden ajatuksissani vielä yhtä askelta pidemmälle. Monet tahot, terveydenhuolto etunenässä, sanovat ettei pahasta alkoholiongelmasta ole muuta tietä ulos kuin absolutismi. Yritän hankkeellani osoittaa tämän tabun olevan väärässä. Mutta samaan syssyyn sanon, että jos viinan juonti vaatii viisautta, juomisen palauttaminen kohtuullisiin mittoihin alkoholismin jälkeen vaatii erityistä viisautta. Mutta haluan edelleen korostaa, että tällä viisaudella ei ole mitään tekemistä koulutuksen tai palkkapussin suuruuden kanssa. Ihan elämänviisaus riittää.
Perjantai 29. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Etätyö
Olotila: Mäkinen
____
Olen kyllästynyt, kuinka ylös ja alas alkoholiton mielialani heittelee. Hetkittäin uskon tulevaan, itseeni ja onnistumiseen. Useimmiten aamuisin. Välillä painun niin syvälle pimeään, etten parhailla taidoillakaan räpiköiden tahdo päästä sieltä ylös. Takataskussa on viime keväinen työterveyspsykiatrin lähete Kelan korvaamalle terapiajaksolle. Lähetettä kirjoitettaessa valitin, että prosessi on monella tavoin elämänarvojeni vastainen. Mielestäni yhteiskunnan pitäisi korvata terapiaa syrjäytymisvaarassa oleville nuorille, jotka voivat huonosti ja joita maassa on paljon, eikä käyttää rahaa minun kaltaisiini tanttoihin. Psykiatri korosti, että rahalaatikot ovat erillään. Yksi Kelan merkittävistä tehtävistä on kuulemma pitää työssä käyvä väestö työkuntoisena. Oli miten oli, ainoa mitä olen tehnyt asian eteen on suositusten etsiminen. Sekään ei ole suoraviivaista. Someen kun ei halua kirjoittaa avointa kysymystä ”Voisiko joku suositella minulle hyvää psykoterapeuttia?”
Hyvänä hetkenä en usko tarvitsevani terapiaa. Huonona hetkenä en jaksa ajatella prosessia, joka siihen lähtemiseen tarvittaisiin.
Kävelen aamulenkkiä läheisellä niityllä. Ilma on syksyisen kirpeä. Puut kimaltavat keltaisenpunaisina. Koira juoksee vapaana ja pulahtaa välillä viereiseen ojaan. Odotus suklaanmakuisesta aamukahvista tuntuu hyvältä. Kun palaan kotiin, lähetän sähköpostiviestin suositellulle terapeutille.
Korvaavia nautinnontuottajia: Etätyö
Olotila: Mäkinen
____
Olen kyllästynyt, kuinka ylös ja alas alkoholiton mielialani heittelee. Hetkittäin uskon tulevaan, itseeni ja onnistumiseen. Useimmiten aamuisin. Välillä painun niin syvälle pimeään, etten parhailla taidoillakaan räpiköiden tahdo päästä sieltä ylös. Takataskussa on viime keväinen työterveyspsykiatrin lähete Kelan korvaamalle terapiajaksolle. Lähetettä kirjoitettaessa valitin, että prosessi on monella tavoin elämänarvojeni vastainen. Mielestäni yhteiskunnan pitäisi korvata terapiaa syrjäytymisvaarassa oleville nuorille, jotka voivat huonosti ja joita maassa on paljon, eikä käyttää rahaa minun kaltaisiini tanttoihin. Psykiatri korosti, että rahalaatikot ovat erillään. Yksi Kelan merkittävistä tehtävistä on kuulemma pitää työssä käyvä väestö työkuntoisena. Oli miten oli, ainoa mitä olen tehnyt asian eteen on suositusten etsiminen. Sekään ei ole suoraviivaista. Someen kun ei halua kirjoittaa avointa kysymystä ”Voisiko joku suositella minulle hyvää psykoterapeuttia?”
Hyvänä hetkenä en usko tarvitsevani terapiaa. Huonona hetkenä en jaksa ajatella prosessia, joka siihen lähtemiseen tarvittaisiin.
Kävelen aamulenkkiä läheisellä niityllä. Ilma on syksyisen kirpeä. Puut kimaltavat keltaisenpunaisina. Koira juoksee vapaana ja pulahtaa välillä viereiseen ojaan. Odotus suklaanmakuisesta aamukahvista tuntuu hyvältä. Kun palaan kotiin, lähetän sähköpostiviestin suositellulle terapeutille.
Keskiviikko 27. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 5
Korvaavia nautinnontuottajia: Hyvä ruoka
Olotila: Itseironinen
____
Istun pitkällä päivällisellä firman amerikkalaisten patenttilakimiesten kanssa. Ruoka on hyvää. Keskustelu pyörii ympyrää Donald Trumpin, Saksan vaalien ja Suomen satavuotisen historian välillä. Tutuin miehistä keventää keskustelua ja kysyy, mitä koiranpennulleni kuuluu.
"It's the best antidepressant I can think of", vastaan.
Mies katsoo viinilasiaan ja sanoo: "This is better.”
"That one doesn’t work in the long run", kommentoin. "I've tried."
Korvaavia nautinnontuottajia: Hyvä ruoka
Olotila: Itseironinen
____
Istun pitkällä päivällisellä firman amerikkalaisten patenttilakimiesten kanssa. Ruoka on hyvää. Keskustelu pyörii ympyrää Donald Trumpin, Saksan vaalien ja Suomen satavuotisen historian välillä. Tutuin miehistä keventää keskustelua ja kysyy, mitä koiranpennulleni kuuluu.
"It's the best antidepressant I can think of", vastaan.
Mies katsoo viinilasiaan ja sanoo: "This is better.”
"That one doesn’t work in the long run", kommentoin. "I've tried."
Tiistai 26. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Ärtynyt ja surullinen
____
Kuulin muutama vuosi sitten radiosta tarinan seitsenkymppisestä töölöläisrouvasta, joka oli parikymmentä vuotta järjestänyt ystävättärilleen keskusteluiltoja teen ja tietyn teeman kera. Tuosta ohjelmasta lähtien olen haaveillut jostakin vastaavasta, mutta vasta uusi tavoitteeni löytää ei-alkoholikeskeistä sosiaalista elämää sai minut aktivoitumaan asiassa.
Valitsin ensimmäiseksi keskusteluteemaksi aikuistuvat lapset eli sen, miten nuoret voivat, mitä he osaavat/eivät osaa ja miten nuoret löytävät paikkansa yhteiskunnassa. Sain houkutteltua alustajaksi nuorisotyön asiantuntijan Osaamo-projektista. Lähetin ensimmäisen sähköpostikutsun yhdistettyyn akkasauna- ja keskusteluiltaan parillekymmenelle henkilölle. Viikon sisällä seitsemäntoista kutsutuista ilmoitti, ettei pääse paikalle. Lähetin kutsua edelleen lähes kaikille naistuttavilleni, joilla tiesin olevan aikuisuutta lähestyviä tai jo aikuistuneita lapsia. Osallistumisvaste ei ollut ensimmäistä kutsukierrosta parempi.
Keskustelutilaisuuteen on tänään kaksi päivää aikaa. Ilmoittautuneet voi laskea yhden käden sormilla. Ilmoitan asiasta alustajalle ja päivittelemme asiaa yhdessä. Polkiessani kotiin jatkan päivittelyä yksin. Kerron itselleni, että minimalistisella osallistujamäärällä on tuskin mitään tekemistä sen kanssa, että kutsussa sanottiin järjestäjän varaavan paikalle vain alkoholitonta juomista. Korostan edelleen, että ihmisillä on vaan yksinkertaisesti kiire. Nykyelämä on sellaista. Hektistä. Kaikki eivät ole huolissaan omasta eristäytyneisyydestään.
Lähetän uuden sähköpostin vanhalla jakelulla juuri ennen nukahtamista. Perun ylihuomisen keskusteluillan vedoten vaatimattomaan osallistujamäärään. Sanon palaavani asiaan (ehkä) uudelleen jonkin ajan kuluessa. Epäilen josko tulen niin tekemään.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Ärtynyt ja surullinen
____
Kuulin muutama vuosi sitten radiosta tarinan seitsenkymppisestä töölöläisrouvasta, joka oli parikymmentä vuotta järjestänyt ystävättärilleen keskusteluiltoja teen ja tietyn teeman kera. Tuosta ohjelmasta lähtien olen haaveillut jostakin vastaavasta, mutta vasta uusi tavoitteeni löytää ei-alkoholikeskeistä sosiaalista elämää sai minut aktivoitumaan asiassa.
Valitsin ensimmäiseksi keskusteluteemaksi aikuistuvat lapset eli sen, miten nuoret voivat, mitä he osaavat/eivät osaa ja miten nuoret löytävät paikkansa yhteiskunnassa. Sain houkutteltua alustajaksi nuorisotyön asiantuntijan Osaamo-projektista. Lähetin ensimmäisen sähköpostikutsun yhdistettyyn akkasauna- ja keskusteluiltaan parillekymmenelle henkilölle. Viikon sisällä seitsemäntoista kutsutuista ilmoitti, ettei pääse paikalle. Lähetin kutsua edelleen lähes kaikille naistuttavilleni, joilla tiesin olevan aikuisuutta lähestyviä tai jo aikuistuneita lapsia. Osallistumisvaste ei ollut ensimmäistä kutsukierrosta parempi.
Keskustelutilaisuuteen on tänään kaksi päivää aikaa. Ilmoittautuneet voi laskea yhden käden sormilla. Ilmoitan asiasta alustajalle ja päivittelemme asiaa yhdessä. Polkiessani kotiin jatkan päivittelyä yksin. Kerron itselleni, että minimalistisella osallistujamäärällä on tuskin mitään tekemistä sen kanssa, että kutsussa sanottiin järjestäjän varaavan paikalle vain alkoholitonta juomista. Korostan edelleen, että ihmisillä on vaan yksinkertaisesti kiire. Nykyelämä on sellaista. Hektistä. Kaikki eivät ole huolissaan omasta eristäytyneisyydestään.
Lähetän uuden sähköpostin vanhalla jakelulla juuri ennen nukahtamista. Perun ylihuomisen keskusteluillan vedoten vaatimattomaan osallistujamäärään. Sanon palaavani asiaan (ehkä) uudelleen jonkin ajan kuluessa. Epäilen josko tulen niin tekemään.
Lauantai 23. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Teatteri
Olotila: Tyytyväisehkö
____
Suomi täyttää sata vuotta ja sen tiimoilta löytyy tapahtumia sekä hankkeita kyllästymiseen asti. Minäkin virkkaan iltaisin Kalevala-teemalla designattua Suomi100-päiväpeittoa. Tämän päivän kulttuuritapahtumaa olen odottanut innolla.
Pirkko Saisio on yksi lempikirjailijoistani. Hän on ollut sitä aina Elämänmenosta asti. Sekä kirja että varsinkin TV-sarja vavisuttivat aikanaan minua haavoittuvana työläisperheen tyttärenä. Nyt Saisiolta on tilattu näytelmä Suomen Kansallisteatterin suurelle näyttämölle juhlistamaan satavuotiasta isänmaata.
Ei ole ihme, että Koivun ja tähden näyttämöllä virtaa Koskenkorvaa näyttelevä väritön neste, kertoohan tarina Suomesta. Ihme ei ole myöskään se, etten osta väliajalla ainuttakaan viinilasillista. Ihme sen sijaan on, ettei minun tee ollenkaan mieli ostaa sitä. Tunnen lievää sisäistä tyytyväisyyttä. Yksi selkä Taitolaji-hankkeessa on taittunut.
Korvaavia nautinnontuottajia: Teatteri
Olotila: Tyytyväisehkö
____
Suomi täyttää sata vuotta ja sen tiimoilta löytyy tapahtumia sekä hankkeita kyllästymiseen asti. Minäkin virkkaan iltaisin Kalevala-teemalla designattua Suomi100-päiväpeittoa. Tämän päivän kulttuuritapahtumaa olen odottanut innolla.
Pirkko Saisio on yksi lempikirjailijoistani. Hän on ollut sitä aina Elämänmenosta asti. Sekä kirja että varsinkin TV-sarja vavisuttivat aikanaan minua haavoittuvana työläisperheen tyttärenä. Nyt Saisiolta on tilattu näytelmä Suomen Kansallisteatterin suurelle näyttämölle juhlistamaan satavuotiasta isänmaata.
Ei ole ihme, että Koivun ja tähden näyttämöllä virtaa Koskenkorvaa näyttelevä väritön neste, kertoohan tarina Suomesta. Ihme ei ole myöskään se, etten osta väliajalla ainuttakaan viinilasillista. Ihme sen sijaan on, ettei minun tee ollenkaan mieli ostaa sitä. Tunnen lievää sisäistä tyytyväisyyttä. Yksi selkä Taitolaji-hankkeessa on taittunut.
Perjantai 22. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Viikonloppu
Olotila: Vapaa
____
Mies kertoo lukemastaan kirjasta ja poiminnasta, jonka uskoo kiinnostavan minua. Käyn lainaamassa tarkemman sitaatin Väestöliiton opuksesta "Muukalainen tuli kylään - ihmisen matkassa halki aikojen, paikkojen ja tunteiden". Siinä sanotaan, että kukaan ei ole niin oikeaoppinen kuin uuteen ajattelutapaan kääntynyt ihminen. Kerrotaan vielä, että osana kääntymystä syntyy mustavalkoinen maailmankuva, jossa kaikki entinen on pahaa ja uusi pelkästään hyvää. Tämä uusi ihminen tietää olevansa moraalisesti parempi kuin muut, jotka ovat jääneet kiinni vanhaan. Kirja antaa tästä esimerkiksi uskoon tulemisen.
Toinen esimerkki on omissa käsissäni ja aviomieheni tietää sen myös. Alkoholin turmelevan vaikutuksen taakse jättäneestä ihmisestä tulee helposti muita parempi moralisti. Syntyy raitistunut idealisti, joka alkaa suunnattomasti ärsyttää niitä, jotka yhä edelleen juovat. Sen lisäksi, että alkoholin voimalla arjestaan irtipäästävä porukka ei halua absolutistia todistamaan vapaata heittäytymistään, se kaikista vähiten haluaa saarnaa käyttäytymisensä moraalittomuudesta.
Haluaisin uskoa, ettei minusta koskaan tulisi mustavalkoisesti ajattelevaa ihmistä. Ei minkään asian, muttei erityisesti alkoholin suhteen. Taakse jätettämäni reipas alkoholinsipitys ei koskaan ole pelkästään paha, eikä toisaalta uusi kohtuullinen juominen pelkästään hyvä asia. Rohkea harmaa olkoon tälläkin mustavalkoisella pelikentällä ohjenuorani.
Korvaavia nautinnontuottajia: Viikonloppu
Olotila: Vapaa
____
Mies kertoo lukemastaan kirjasta ja poiminnasta, jonka uskoo kiinnostavan minua. Käyn lainaamassa tarkemman sitaatin Väestöliiton opuksesta "Muukalainen tuli kylään - ihmisen matkassa halki aikojen, paikkojen ja tunteiden". Siinä sanotaan, että kukaan ei ole niin oikeaoppinen kuin uuteen ajattelutapaan kääntynyt ihminen. Kerrotaan vielä, että osana kääntymystä syntyy mustavalkoinen maailmankuva, jossa kaikki entinen on pahaa ja uusi pelkästään hyvää. Tämä uusi ihminen tietää olevansa moraalisesti parempi kuin muut, jotka ovat jääneet kiinni vanhaan. Kirja antaa tästä esimerkiksi uskoon tulemisen.
Toinen esimerkki on omissa käsissäni ja aviomieheni tietää sen myös. Alkoholin turmelevan vaikutuksen taakse jättäneestä ihmisestä tulee helposti muita parempi moralisti. Syntyy raitistunut idealisti, joka alkaa suunnattomasti ärsyttää niitä, jotka yhä edelleen juovat. Sen lisäksi, että alkoholin voimalla arjestaan irtipäästävä porukka ei halua absolutistia todistamaan vapaata heittäytymistään, se kaikista vähiten haluaa saarnaa käyttäytymisensä moraalittomuudesta.
Haluaisin uskoa, ettei minusta koskaan tulisi mustavalkoisesti ajattelevaa ihmistä. Ei minkään asian, muttei erityisesti alkoholin suhteen. Taakse jätettämäni reipas alkoholinsipitys ei koskaan ole pelkästään paha, eikä toisaalta uusi kohtuullinen juominen pelkästään hyvä asia. Rohkea harmaa olkoon tälläkin mustavalkoisella pelikentällä ohjenuorani.
Lauantai 16. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Mökki
Olotila: Itseä ruoskiva
____
Alkoholi velloo taas uutisissa. Uuden alkoholilain käsittely lähestyy. Hallituspuolueiden kansanedustajille on annettu lupa revetä puoluesidonnaisuudesta ja äänestää asiasta omantunnonkysymyksenä.
Minun alkoholinkulutukseni, suuri tai pieni, on vain yksi hiesunjyvänen yhteiskunnan hiekkalaatikossa. Oma omantunnonkysymykseni sijaitsee lähempänä. Päätän lähestyä kipeää näkökulmaa perheen yhteisellä mökkimatkalla.
"Tiedän, että minun suhteeni alkoholiin ja runsas alkoholinkulutukseni on tuntunut teistä pahalta", aloitan. "Voitteko kertoa minulle siitä enemmän?"
Hiljaisuus pöydän ympärillä kestää aavistuksen liian pitkään. Keskustelunaihe ei näytä olevan perheenjäsenillenikään mieluinen. Aviomies avaa suunsa ensimmäisenä. Tytär vasta kymmenisen minuuttia isänsä jälkeen. Minä suojaan tunteitani ylläpitämällä toimittavan sihteerin roolia. Kirjoitan muistiinpanoja työprintin kääntöpuolelle.
Kuulen monia epämiellyttäviä totuuksia käytöksestäni, kun juomani alkoholin määrä on ylittänyt tietyn kynnysarvon. Erityisesti sattuu, kun tytär kertoo joulumuistojensa peittyvän tällaisiin ajatuksiin. Kysyn, onko tuollaisia muistoja paljon. Yhteinen vastaus kertoo, että yleensä ne ovat liittyneet juhliin ja niiden loppuhetkiin. Turhauman purkautumisiin. Itkuisuuteen ja aivan älyttömään inttämiseen.
Palaan keskustelussa alkoholiongelman määrittelyyn. "Onko minulla ongelma?" kysyn. Mies on positiivisessa vastauksessaan ehdoton. Aikuinen tytär sanoo, että alkoi ajatella asiaa alkoholiongelmana vasta kun itse mainitsin asiasta. Vastausten epämääräisyys sopii hyvin yksiin määritelmän veteen piirretyn viivan kanssa.
Vapautan läheiseni epämieluisasta teemasta tuomalla tarinan nykyhetkeen: "Mitä olette mieltä nykytilanteesta?" Mies kertoo olevansa ylpeä, kuinka hyvin olen saanut otettua ongelman haltuun. Samassa virkkeessä hän kertoo olevansa myös iloinen, että voin juoda viinilasillisen silloin ja toisen tällöin. Mies korostaa homman olevan tälla tavoin sosiaalisesti helpompaa. Erityisellä ilolla aviomies muistelee yhteistä ravintolailtaamme muutamia viikkoja aiemmin. "Se oli ihan niin kuin ennen vanhaan", hän sanoo. Jostain syystä en pidä lauseesta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Mökki
Olotila: Itseä ruoskiva
____
Alkoholi velloo taas uutisissa. Uuden alkoholilain käsittely lähestyy. Hallituspuolueiden kansanedustajille on annettu lupa revetä puoluesidonnaisuudesta ja äänestää asiasta omantunnonkysymyksenä.
Minun alkoholinkulutukseni, suuri tai pieni, on vain yksi hiesunjyvänen yhteiskunnan hiekkalaatikossa. Oma omantunnonkysymykseni sijaitsee lähempänä. Päätän lähestyä kipeää näkökulmaa perheen yhteisellä mökkimatkalla.
"Tiedän, että minun suhteeni alkoholiin ja runsas alkoholinkulutukseni on tuntunut teistä pahalta", aloitan. "Voitteko kertoa minulle siitä enemmän?"
Hiljaisuus pöydän ympärillä kestää aavistuksen liian pitkään. Keskustelunaihe ei näytä olevan perheenjäsenillenikään mieluinen. Aviomies avaa suunsa ensimmäisenä. Tytär vasta kymmenisen minuuttia isänsä jälkeen. Minä suojaan tunteitani ylläpitämällä toimittavan sihteerin roolia. Kirjoitan muistiinpanoja työprintin kääntöpuolelle.
Kuulen monia epämiellyttäviä totuuksia käytöksestäni, kun juomani alkoholin määrä on ylittänyt tietyn kynnysarvon. Erityisesti sattuu, kun tytär kertoo joulumuistojensa peittyvän tällaisiin ajatuksiin. Kysyn, onko tuollaisia muistoja paljon. Yhteinen vastaus kertoo, että yleensä ne ovat liittyneet juhliin ja niiden loppuhetkiin. Turhauman purkautumisiin. Itkuisuuteen ja aivan älyttömään inttämiseen.
Palaan keskustelussa alkoholiongelman määrittelyyn. "Onko minulla ongelma?" kysyn. Mies on positiivisessa vastauksessaan ehdoton. Aikuinen tytär sanoo, että alkoi ajatella asiaa alkoholiongelmana vasta kun itse mainitsin asiasta. Vastausten epämääräisyys sopii hyvin yksiin määritelmän veteen piirretyn viivan kanssa.
Vapautan läheiseni epämieluisasta teemasta tuomalla tarinan nykyhetkeen: "Mitä olette mieltä nykytilanteesta?" Mies kertoo olevansa ylpeä, kuinka hyvin olen saanut otettua ongelman haltuun. Samassa virkkeessä hän kertoo olevansa myös iloinen, että voin juoda viinilasillisen silloin ja toisen tällöin. Mies korostaa homman olevan tälla tavoin sosiaalisesti helpompaa. Erityisellä ilolla aviomies muistelee yhteistä ravintolailtaamme muutamia viikkoja aiemmin. "Se oli ihan niin kuin ennen vanhaan", hän sanoo. Jostain syystä en pidä lauseesta.
Torstai 14. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apea
____
Kokoan runoja pöytälaatikosta vihkoksi ystävättären pyöreille syntymäpäiville. Törmään tekstiin, jonka olen kirjoittanut toistakymmentä vuotta sitten:
Olet tukeni
kun en jaksa seistä
Olet ilmani
kun ahtaus tukahduttaa
Olet voimani
kun heikkous kalvaa
Olet pyhäni
kun arki musertaa
Olet leijani
kun haluan liitää
Olet leponi
kun kiire pyörittää
Olet vapauteni
kun alati vaaditaan
alkoholi
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apea
____
Kokoan runoja pöytälaatikosta vihkoksi ystävättären pyöreille syntymäpäiville. Törmään tekstiin, jonka olen kirjoittanut toistakymmentä vuotta sitten:
Olet tukeni
kun en jaksa seistä
Olet ilmani
kun ahtaus tukahduttaa
Olet voimani
kun heikkous kalvaa
Olet pyhäni
kun arki musertaa
Olet leijani
kun haluan liitää
Olet leponi
kun kiire pyörittää
Olet vapauteni
kun alati vaaditaan
alkoholi
Tiistai 12. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: Kropassa eilisen jäljiltä neljä
Korvaavia nautinnontuottajia: Itku
Olotila: Surumielinen
____
Herään aamulla väsyneenä. Mieli on surkea ja silmät itkuiset. Takana on huono päivä, joka tosin opetti minulle lisää itsestäni ja alkoholista.
Paha puhelu tuli eilen vähän ennen kello kahta. Lähdin pois töistä. Itkin junamatkan, mutta sinnittelin varavoimalla läheisten seurassa. En perunut lapsuudenystävien kanssa suunniteltua sauna- ja uintireissua Katajanokan rannan Altaalle. Ajattelin saunomisen tekevän sielulleni hyvää. Syyskuinen ilta oli lämmin ja auringonlasku kaunis. Tilasin saunan päälle ison lasin valkoviiniä. Surumieli tuntui elimistön joka solussa ja halusin puuduttaa sen pois. Jatkoin puudutusta pizzeriassa uinnin jälkeen. Siinä hetkessä alkoholi toimi kuten sen kuuluukin. Se leikkasi pahalta tunteelta särmän pois.
Mustassa yössä ja sinisessä bussissa paha olo palasi entistä vahvempana. Laskuhumala pahensi tilannetta. Vanha minäni olisi etsinyt jostakin uuden annoksen puuduketta. Onneksi kotona ei ollut alkoholia. Menin nukkumaan.
Aamulla tiedän, että eilinen pahan olon leikkaaminen alkoholin voimalla oli tyhmää. Viini auttoi vain hetkeksi. Niinhän se toimii. Nyt maksaisin aika paljon, että voisin vaihtaa eiliset viinilasilliset kirkkaaseen hyvän olon aamuun.
Korvaavia nautinnontuottajia: Itku
Olotila: Surumielinen
____
Herään aamulla väsyneenä. Mieli on surkea ja silmät itkuiset. Takana on huono päivä, joka tosin opetti minulle lisää itsestäni ja alkoholista.
Paha puhelu tuli eilen vähän ennen kello kahta. Lähdin pois töistä. Itkin junamatkan, mutta sinnittelin varavoimalla läheisten seurassa. En perunut lapsuudenystävien kanssa suunniteltua sauna- ja uintireissua Katajanokan rannan Altaalle. Ajattelin saunomisen tekevän sielulleni hyvää. Syyskuinen ilta oli lämmin ja auringonlasku kaunis. Tilasin saunan päälle ison lasin valkoviiniä. Surumieli tuntui elimistön joka solussa ja halusin puuduttaa sen pois. Jatkoin puudutusta pizzeriassa uinnin jälkeen. Siinä hetkessä alkoholi toimi kuten sen kuuluukin. Se leikkasi pahalta tunteelta särmän pois.
Mustassa yössä ja sinisessä bussissa paha olo palasi entistä vahvempana. Laskuhumala pahensi tilannetta. Vanha minäni olisi etsinyt jostakin uuden annoksen puuduketta. Onneksi kotona ei ollut alkoholia. Menin nukkumaan.
Aamulla tiedän, että eilinen pahan olon leikkaaminen alkoholin voimalla oli tyhmää. Viini auttoi vain hetkeksi. Niinhän se toimii. Nyt maksaisin aika paljon, että voisin vaihtaa eiliset viinilasilliset kirkkaaseen hyvän olon aamuun.
Sunnuntai 10. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Sienestys
Olotila: Pohtiva
____
Kävelen tihkusateisessa metsässä. Mietin eilistä keskustelua ja veteen piirrettyä viivaa nimeltä alkoholiongelma. Näen janan. Sen toisessa päässä on Riitta Raivoraitis ja toisessa päässä Anna Alkoholisti. Kaikki muut mailmankaikkeuden ihmiset ovat janalla jossain siinä välissä. Jollakin ei ole ongelmaa. Jollakin toisella on. Kyse on kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, mihin kohtaan janaa piirretään poikkiviiva, jonka ylitettyään henkilön alkoholinkäyttöä aletaan kutsua ongelmalliseksi. Päätän kategorisoida ihmiset alkoholinjuomistapojensa mukaisesti kuuteen eri luokkaan:
0 - Riitta Raivoraitis ei juo pisaraakaan. Hänellä voi olla siihen monia eri syitä. Kroppa tai mieli ei tykkää tulla sekoitetuksi. Lapsuudessa on voinut olla lähellä ongelmajuoja. Tai sitten hänellä itsellään on ollut vaikeuksia alkoholin hallinnassa. Riitta jättää yleensä väliin sosiaaliset tapahtumat, joissa alkoholi on pääosassa.
1 - Tiina Tolkuntyyppi ottaa yhden lasillisen silloin tällöin, kun sitä tarjotaan, yleensä hyvää viiniä työpaikan edustuspäivällisillä tai kuohuvaa anopin seitsenkymmenvuotissynttäreillä. Tiina ei osta alkoholia itse. Hänellä ei ole siihen tarvetta.
2 - Seija Sopiva pitää hyvästä alkoholista ja näkee sen hyvin toimivana osana elämäänsä. Hän ostaa täyteläisen punaviinipullon kotiin perjantai-illaksi, kun mies kokkaa lammasta. Hän nauttii mielellään boolia työkaverin häissä, mutta toisaalta häntä ei haittaa lainkaan toimia kuskina. Hänen ei tarvitse roikkua juhlissa yötä myöten, koska aamulla on hyvä olla kunnossa, mutta välillä on kiva juoda ystävien kanssa pikkasen enemmänkin.
3 - Jenna Juhlija juo selkeästi enemmäin kuin suurin osa hänen tuttavistaan, varsinkin viikonloppuisin, matkoilla ja kaikenlaisissa karkeloissa, joita riittää. Hän on aina valmis mukaan, kunhan alkoholia on tarjolla. Ilmainen alkoholi vetää häntä magneetin tavoin ja hän on lähes aina viimeinen, joka poistuu juhlapaikalta. Jennan aamuissa morkkis on tuttu tunne.
4 - Onerva Ongelmajuoja juo päivittäin. Koska hän tietää juomisensa ärsyttävän perheenjäseniä, hän ottaa lasillisen jos toisenkin usein muilta piilossa, yleensä raskaan työpäivän jälkeen. Onervan arjen päätöksiä ajaa alkoholin saatavuus ja hän pitääkin huolen siitä, että viini virtaa kaikissa hänen vaikutuspiirissään olevissa tapahtumissa, aina lapsen ristiäisistä mummon hautajaisiin. Onerva tietää aina, missä on lähin Alko.
5 - Anna Alkoholistin elimistö on jo alkanut oireilla erittäin runsaan alkoholinkäytön takia. Maksa-arvot ovat koholla, sydän reistailee ja neurologisiakin oireita esiintyy. Anna on ajanut ajokortin kuivumaan jo muutaman kerran, työpaikkaa on pitänyt vaihtaa ja läheisten sietokyky on ollut useasti koetuksella, jollei jo katkennut.
Mietin omaa juomistani elämänpolun eri vaiheissa. Nuorena kuuluin selvästi luokkaan kaksi. Suurimman osan aikuisuuttani olen viettänyt kategoriassa kolme, kunnes noin pari vuotta sitten valuin vaivattomasti ja lähes huomaamatta nelosryhmään.
En ehkä ole porttiteorian kiivain kannattaja, mutta tuttavapiiristä löytyvät pari esimerkkiä ihmisen ajautumisesta viimeiseen kategoriaan toimivat pelottavana esimerkkinä, miten minullekin olisi voinut käydä. Toinen esimerkeistä sattuu vielä olemaan varsin hyvässä asemassa aikanaan vaikuttanut nainen. Ehkäpä jostain tuolta löytyy se vaikutin, joka on ajanut minut tähän vuoden mittaiseen hankkeeseen, joka alkoi kategorialla nolla ja siirtyi toisessa kvartaalissa ykkösen kautta numeroon kaksi, jossa vaikutan tällä neljännellä kvartaalilla.
"Taitolajia" on jäljellä vajaat kolme kuukautta. Joku voisi kysyä, mistä kategoriasta toivon sen jälkeen itseni löytävän. Todennäköisesti jostakin luokan kaksi ja kolme välimaastosta. Arjessa toivon osaavani pitää alkoholinkulutuksen hyvin vaatimattomana, mutta silloin tällöin toivoisin uskaltavani vaihtaa vapaalle ja antaa mennä, ilman pelkoa ajautumisesta hetimiten seuraavaan kategoriaan. Vielä en uskalla päästää irti. Nähtäväksi siis jää kuinka onnistun.
Korvaavia nautinnontuottajia: Sienestys
Olotila: Pohtiva
____
Kävelen tihkusateisessa metsässä. Mietin eilistä keskustelua ja veteen piirrettyä viivaa nimeltä alkoholiongelma. Näen janan. Sen toisessa päässä on Riitta Raivoraitis ja toisessa päässä Anna Alkoholisti. Kaikki muut mailmankaikkeuden ihmiset ovat janalla jossain siinä välissä. Jollakin ei ole ongelmaa. Jollakin toisella on. Kyse on kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, mihin kohtaan janaa piirretään poikkiviiva, jonka ylitettyään henkilön alkoholinkäyttöä aletaan kutsua ongelmalliseksi. Päätän kategorisoida ihmiset alkoholinjuomistapojensa mukaisesti kuuteen eri luokkaan:
0 - Riitta Raivoraitis ei juo pisaraakaan. Hänellä voi olla siihen monia eri syitä. Kroppa tai mieli ei tykkää tulla sekoitetuksi. Lapsuudessa on voinut olla lähellä ongelmajuoja. Tai sitten hänellä itsellään on ollut vaikeuksia alkoholin hallinnassa. Riitta jättää yleensä väliin sosiaaliset tapahtumat, joissa alkoholi on pääosassa.
1 - Tiina Tolkuntyyppi ottaa yhden lasillisen silloin tällöin, kun sitä tarjotaan, yleensä hyvää viiniä työpaikan edustuspäivällisillä tai kuohuvaa anopin seitsenkymmenvuotissynttäreillä. Tiina ei osta alkoholia itse. Hänellä ei ole siihen tarvetta.
2 - Seija Sopiva pitää hyvästä alkoholista ja näkee sen hyvin toimivana osana elämäänsä. Hän ostaa täyteläisen punaviinipullon kotiin perjantai-illaksi, kun mies kokkaa lammasta. Hän nauttii mielellään boolia työkaverin häissä, mutta toisaalta häntä ei haittaa lainkaan toimia kuskina. Hänen ei tarvitse roikkua juhlissa yötä myöten, koska aamulla on hyvä olla kunnossa, mutta välillä on kiva juoda ystävien kanssa pikkasen enemmänkin.
3 - Jenna Juhlija juo selkeästi enemmäin kuin suurin osa hänen tuttavistaan, varsinkin viikonloppuisin, matkoilla ja kaikenlaisissa karkeloissa, joita riittää. Hän on aina valmis mukaan, kunhan alkoholia on tarjolla. Ilmainen alkoholi vetää häntä magneetin tavoin ja hän on lähes aina viimeinen, joka poistuu juhlapaikalta. Jennan aamuissa morkkis on tuttu tunne.
4 - Onerva Ongelmajuoja juo päivittäin. Koska hän tietää juomisensa ärsyttävän perheenjäseniä, hän ottaa lasillisen jos toisenkin usein muilta piilossa, yleensä raskaan työpäivän jälkeen. Onervan arjen päätöksiä ajaa alkoholin saatavuus ja hän pitääkin huolen siitä, että viini virtaa kaikissa hänen vaikutuspiirissään olevissa tapahtumissa, aina lapsen ristiäisistä mummon hautajaisiin. Onerva tietää aina, missä on lähin Alko.
5 - Anna Alkoholistin elimistö on jo alkanut oireilla erittäin runsaan alkoholinkäytön takia. Maksa-arvot ovat koholla, sydän reistailee ja neurologisiakin oireita esiintyy. Anna on ajanut ajokortin kuivumaan jo muutaman kerran, työpaikkaa on pitänyt vaihtaa ja läheisten sietokyky on ollut useasti koetuksella, jollei jo katkennut.
Mietin omaa juomistani elämänpolun eri vaiheissa. Nuorena kuuluin selvästi luokkaan kaksi. Suurimman osan aikuisuuttani olen viettänyt kategoriassa kolme, kunnes noin pari vuotta sitten valuin vaivattomasti ja lähes huomaamatta nelosryhmään.
En ehkä ole porttiteorian kiivain kannattaja, mutta tuttavapiiristä löytyvät pari esimerkkiä ihmisen ajautumisesta viimeiseen kategoriaan toimivat pelottavana esimerkkinä, miten minullekin olisi voinut käydä. Toinen esimerkeistä sattuu vielä olemaan varsin hyvässä asemassa aikanaan vaikuttanut nainen. Ehkäpä jostain tuolta löytyy se vaikutin, joka on ajanut minut tähän vuoden mittaiseen hankkeeseen, joka alkoi kategorialla nolla ja siirtyi toisessa kvartaalissa ykkösen kautta numeroon kaksi, jossa vaikutan tällä neljännellä kvartaalilla.
"Taitolajia" on jäljellä vajaat kolme kuukautta. Joku voisi kysyä, mistä kategoriasta toivon sen jälkeen itseni löytävän. Todennäköisesti jostakin luokan kaksi ja kolme välimaastosta. Arjessa toivon osaavani pitää alkoholinkulutuksen hyvin vaatimattomana, mutta silloin tällöin toivoisin uskaltavani vaihtaa vapaalle ja antaa mennä, ilman pelkoa ajautumisesta hetimiten seuraavaan kategoriaan. Vielä en uskalla päästää irti. Nähtäväksi siis jää kuinka onnistun.
Lauantai 9. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Puhuminen
Olotila: Kiukkuinen
____
Ystävä tulee käymään. Aviomies on koiran kanssa metsällä. Olen luvannut kokata, mutta unohtanut ostaa viiniä ruoan oheen. Tilanne on aidosti vahinko. En enää juuri koskaan ajattele A-markettia mennessäni ostamaan ruokaa. Mietin myöhemmin pelleilikö alitajunta kuitenkin kanssani. Ystäväni on yksi niistä tuttavistamme, jotka juovat selvästi liikaa. Hän vaikuttaa närkästyneeltä. Löydän kellarista muutaman lepyttelyoluen. Päätän selittää.
"Mä yritän vähän hillitä alkoholinkulutustani."
"Miksi ihmeessä?" ystävä kysyy.
"Koska mä oon juonu liikaa", vastaan.
"Totta", ystäväni naurahti. Tässä vaiheessa keskustelua sitä vielä nauratti.
"Pari kertaa mullakin on juomisen takia jäänyt seuraava työpäivä väliin, kun olen ollut sun kanssa baanalla", ystävä jatkaa virnistäen.
"Käykö sulle usein niin?" kysyn.
Ystävä kohauttaa olkapäitään.
"Ne on etäpäiviä. Onhan sullakin. Ne on ihan normaaleja tietotyön johtotehtävissä."
"Ei alkoholin takia", vastaan.
"Sitähän mä sanoin", ystävä jatkaa. "Sulla mitään ongelmaa ole. Ei oo parisuhde kariutunu alkoholin takia, etkä oo ajanut humalassa kenenkään päälle."
"Ootko sä?" kysyn.
"No en! Enhän mä edes ole sanonut, että mulla olis joku ongelma juomiseni kanssa."
"Sä et juo joka päivä?" kysyn.
"En tietenkään!"
"Koska on ollut edellinen päiväsi juomatta?" jatkan.
Ystäväni on hetken hiljaa.
"Olin mä tipattomalla tammikuussa", se vastaa äänessään runsasta puolustautumista.
"Siitä on yli seitsemän kuukautta aikaa", yritän olla kuulostamatta lakoniselta.
"Sou?" ystäväni tuhahtaa ja näyttää siltä, että haluaisi jo vaihtaa puheenaihetta. "Mulla on paineita. Tämä on ihan normaalia."
Minun tekisi mieleni sanoa, ettei tuollainen juominen kyllä ole millään mittarilla mitattuna normaalia, mutta pysyn hiljaa. Tehtäväni ei ole muuttaa muiden ihmisten juomatottumuksia, vain omiani. Siirrymme puhumaan lasten aikuistumisen aiheuttamista tuntemuksista.
Korvaavia nautinnontuottajia: Puhuminen
Olotila: Kiukkuinen
____
Ystävä tulee käymään. Aviomies on koiran kanssa metsällä. Olen luvannut kokata, mutta unohtanut ostaa viiniä ruoan oheen. Tilanne on aidosti vahinko. En enää juuri koskaan ajattele A-markettia mennessäni ostamaan ruokaa. Mietin myöhemmin pelleilikö alitajunta kuitenkin kanssani. Ystäväni on yksi niistä tuttavistamme, jotka juovat selvästi liikaa. Hän vaikuttaa närkästyneeltä. Löydän kellarista muutaman lepyttelyoluen. Päätän selittää.
"Mä yritän vähän hillitä alkoholinkulutustani."
"Miksi ihmeessä?" ystävä kysyy.
"Koska mä oon juonu liikaa", vastaan.
"Totta", ystäväni naurahti. Tässä vaiheessa keskustelua sitä vielä nauratti.
"Pari kertaa mullakin on juomisen takia jäänyt seuraava työpäivä väliin, kun olen ollut sun kanssa baanalla", ystävä jatkaa virnistäen.
"Käykö sulle usein niin?" kysyn.
Ystävä kohauttaa olkapäitään.
"Ne on etäpäiviä. Onhan sullakin. Ne on ihan normaaleja tietotyön johtotehtävissä."
"Ei alkoholin takia", vastaan.
"Sitähän mä sanoin", ystävä jatkaa. "Sulla mitään ongelmaa ole. Ei oo parisuhde kariutunu alkoholin takia, etkä oo ajanut humalassa kenenkään päälle."
"Ootko sä?" kysyn.
"No en! Enhän mä edes ole sanonut, että mulla olis joku ongelma juomiseni kanssa."
"Sä et juo joka päivä?" kysyn.
"En tietenkään!"
"Koska on ollut edellinen päiväsi juomatta?" jatkan.
Ystäväni on hetken hiljaa.
"Olin mä tipattomalla tammikuussa", se vastaa äänessään runsasta puolustautumista.
"Siitä on yli seitsemän kuukautta aikaa", yritän olla kuulostamatta lakoniselta.
"Sou?" ystäväni tuhahtaa ja näyttää siltä, että haluaisi jo vaihtaa puheenaihetta. "Mulla on paineita. Tämä on ihan normaalia."
Minun tekisi mieleni sanoa, ettei tuollainen juominen kyllä ole millään mittarilla mitattuna normaalia, mutta pysyn hiljaa. Tehtäväni ei ole muuttaa muiden ihmisten juomatottumuksia, vain omiani. Siirrymme puhumaan lasten aikuistumisen aiheuttamista tuntemuksista.
Torstai 7. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Kummastunut
____
Mies kuvittaa keskisuuren paikallislehden pääkirjoitusta. Jutun otsikko on "Alkoholi ei ole pelkkä yksityisasia". Kirjoitus kuvaa uutta alkoholilakia ja ote on yhteiskunnallinen.
Mietin omia tuntemuksiani vain viikkoa aiemmin. Miksi minä tunnen jääväni alkoholiongelmani kanssa yksin, vaikka merkittävä sanomalehtikin korostaa, ettei alkoholi ole kenenkään yksityisasia?
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Kummastunut
____
Mies kuvittaa keskisuuren paikallislehden pääkirjoitusta. Jutun otsikko on "Alkoholi ei ole pelkkä yksityisasia". Kirjoitus kuvaa uutta alkoholilakia ja ote on yhteiskunnallinen.
Mietin omia tuntemuksiani vain viikkoa aiemmin. Miksi minä tunnen jääväni alkoholiongelmani kanssa yksin, vaikka merkittävä sanomalehtikin korostaa, ettei alkoholi ole kenenkään yksityisasia?
Torstai 31. elokuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Voitto
Olotila: Yksinäinen
____
Taitolaji-hankkeen kolmas kvartaali päättyy hyvin. Voitamme työtiimillä lähibaarin kesäkauden tietovisafinaalin tiukan taiston jälkeen. Minä juon illan aikana yhden punaviinilasillisen. Nautin kiintiöannokseni kisan kannalta erittäin suunitellusti. Tällä strategialla hyvä nousu pysyy läpi baarivisan vaativimman loppuosion ja kruunaa myös voittohuuman.
Kvartaali ei ole kokonaisuutena onnistunut. Olen ylittänyt kaikkina kolmena kuukautena suositellun alkoholiannosmäärän. Viimeisenä kuukautena onneksi vähemmän kuin kahtena ensimmäisenä. Syytän ylityksestä kesäkautta ja loman sosiaalista luonnetta, enkä osaa olla kokonaisuudesta pahasti huolissani.
Muutamasta kauden pikkuseikasta en sen sijaan pidä. Juhannus oli ongelmallinen ja opetti isojen alkoholikeskeisten juhlien vaarallisuuden. Tämän lisäksi sorruin pari kertaa muilta salaa juotuihin lasillisiin. Jälleen epäonnistuminen opetti minulle lisää ongelmastani. Jääkaapissa avoinna olevat viinipullot ja kellarissa lojuvat ginipullon pohjat pitää poistaa näkyvistä. Kuulostaa typerän yksinkertaiselta. Tunnen itseni lapseksi, jota pitää holhota. Ongelma tulee siitä, että holhoaja olen minä itse.
Matkalla baarista kotiin tunnen itseni yksinäiseksi. Minä olin se, joka join. Minä loin säännöt muutokselle. Sen jälkeen minä olin se, joka ei enää juonut, ainakaan yhtä paljon kuin ennen. Minä itse arvioin muutoksen onnistumisen. Välillä minä olen ollut tyytyväinen itseeni, välillä myös tyytymätön. Minä olen miettinyt, pohtinut ja analysoinut. Välillä minusta on tuntunut hyvältä, välillä erittäin pahalta. Minä olen kirjoittanut. Mutta minä en ole puhunut. Tunnen alkoholiongelman eristäneen minut kuin aidan taakse. Ajatus kuristaa, kun juna jatkaa matkaansa. Henkisestä puristuksesta huolimatta aion sukeltaa huomenna Taitolaji-hankkeen viimeiseen kvartaaliin. Yksin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Voitto
Olotila: Yksinäinen
____
Taitolaji-hankkeen kolmas kvartaali päättyy hyvin. Voitamme työtiimillä lähibaarin kesäkauden tietovisafinaalin tiukan taiston jälkeen. Minä juon illan aikana yhden punaviinilasillisen. Nautin kiintiöannokseni kisan kannalta erittäin suunitellusti. Tällä strategialla hyvä nousu pysyy läpi baarivisan vaativimman loppuosion ja kruunaa myös voittohuuman.
Kvartaali ei ole kokonaisuutena onnistunut. Olen ylittänyt kaikkina kolmena kuukautena suositellun alkoholiannosmäärän. Viimeisenä kuukautena onneksi vähemmän kuin kahtena ensimmäisenä. Syytän ylityksestä kesäkautta ja loman sosiaalista luonnetta, enkä osaa olla kokonaisuudesta pahasti huolissani.
Muutamasta kauden pikkuseikasta en sen sijaan pidä. Juhannus oli ongelmallinen ja opetti isojen alkoholikeskeisten juhlien vaarallisuuden. Tämän lisäksi sorruin pari kertaa muilta salaa juotuihin lasillisiin. Jälleen epäonnistuminen opetti minulle lisää ongelmastani. Jääkaapissa avoinna olevat viinipullot ja kellarissa lojuvat ginipullon pohjat pitää poistaa näkyvistä. Kuulostaa typerän yksinkertaiselta. Tunnen itseni lapseksi, jota pitää holhota. Ongelma tulee siitä, että holhoaja olen minä itse.
Matkalla baarista kotiin tunnen itseni yksinäiseksi. Minä olin se, joka join. Minä loin säännöt muutokselle. Sen jälkeen minä olin se, joka ei enää juonut, ainakaan yhtä paljon kuin ennen. Minä itse arvioin muutoksen onnistumisen. Välillä minä olen ollut tyytyväinen itseeni, välillä myös tyytymätön. Minä olen miettinyt, pohtinut ja analysoinut. Välillä minusta on tuntunut hyvältä, välillä erittäin pahalta. Minä olen kirjoittanut. Mutta minä en ole puhunut. Tunnen alkoholiongelman eristäneen minut kuin aidan taakse. Ajatus kuristaa, kun juna jatkaa matkaansa. Henkisestä puristuksesta huolimatta aion sukeltaa huomenna Taitolaji-hankkeen viimeiseen kvartaaliin. Yksin.
Tiistai 29. elokuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Pilates
Olotila: Terveempi
____
Blogiani luetaan kohtuupaljon. Sillä ei ole tuhatta seuraajaa, kuten kirjailijakollegallani. Eikä kymmeniätuhansia kuten nuorisobloggaajilla. Mutta useita kuitenkin.
Olen iloinen. Näillä kirjoituksillani kun on tasan ja ainoastaan kaksi tavoitetta. Toinen on toimia kirjallisena sieluna, päiväkirjana, peilinä ja analyysialustana, jotta itse selviäisin tästä elämänmuutoksesta ja päätyisin hyvään lopputulokseen. Toinen, yhtä tärkeä, on toimia vertaistukimateriaalina, jotta joku muukin uskaltaisi yrittää ja ehkä myös onnistuisi. Itse en aikanaan löytänyt hankkeelleni vertaistukea lukuisista yrityksistä huolimatta.
Kuulen lukijoilta sanoja kuten "merkittävä", "tärkeä", "koskettava" ja "olennainen". Minua kuvataan rohkeaksi, avoimeksi ja sinnikkääksi taistelijaksi. Lähes kaikki yhteyttä ottaneet ovat kertoneet päätyneensä tekstieni kautta pohtimaan omaa suhdettaan alkoholiin.
Vaste tuntuu hyvältä ja panee miettimään, että tuolla jossakin on vielä paljon kaltaisiani, jotka janoaisivat vertaistukea mutta jotka eivät ole löytäneet blogiani. Foorumi on minulle outo, eikä minulla ole hajuakaan, miten porukka "mainostaa" blogejaan ja kalastaa lisää lukijoita. Anonyymi muoto ja kipeä aihe eivät tee sosiaalisessa mediassa leviämistä helpoksi.
Etsin itse apua ongelmaani työterveyshuollon kautta. Samaa voinee yrittää moni muukin, yhtä lailla koulutettu ja johtotehtävissä toimiva alkoholin suurkuluttaja. Näin ollen voisi ajatella työterveyshuollon toimijoiden olevan oikea foorumi blogini välittämiselle. Jostain syystä yhteyden ottaminen tuntuu vaikealta. Päätän tehdä kuten Scarlett O'Hara: ”I’ll think about that tomorrow.”
Korvaavia nautinnontuottajia: Pilates
Olotila: Terveempi
____
Blogiani luetaan kohtuupaljon. Sillä ei ole tuhatta seuraajaa, kuten kirjailijakollegallani. Eikä kymmeniätuhansia kuten nuorisobloggaajilla. Mutta useita kuitenkin.
Olen iloinen. Näillä kirjoituksillani kun on tasan ja ainoastaan kaksi tavoitetta. Toinen on toimia kirjallisena sieluna, päiväkirjana, peilinä ja analyysialustana, jotta itse selviäisin tästä elämänmuutoksesta ja päätyisin hyvään lopputulokseen. Toinen, yhtä tärkeä, on toimia vertaistukimateriaalina, jotta joku muukin uskaltaisi yrittää ja ehkä myös onnistuisi. Itse en aikanaan löytänyt hankkeelleni vertaistukea lukuisista yrityksistä huolimatta.
Kuulen lukijoilta sanoja kuten "merkittävä", "tärkeä", "koskettava" ja "olennainen". Minua kuvataan rohkeaksi, avoimeksi ja sinnikkääksi taistelijaksi. Lähes kaikki yhteyttä ottaneet ovat kertoneet päätyneensä tekstieni kautta pohtimaan omaa suhdettaan alkoholiin.
Vaste tuntuu hyvältä ja panee miettimään, että tuolla jossakin on vielä paljon kaltaisiani, jotka janoaisivat vertaistukea mutta jotka eivät ole löytäneet blogiani. Foorumi on minulle outo, eikä minulla ole hajuakaan, miten porukka "mainostaa" blogejaan ja kalastaa lisää lukijoita. Anonyymi muoto ja kipeä aihe eivät tee sosiaalisessa mediassa leviämistä helpoksi.
Etsin itse apua ongelmaani työterveyshuollon kautta. Samaa voinee yrittää moni muukin, yhtä lailla koulutettu ja johtotehtävissä toimiva alkoholin suurkuluttaja. Näin ollen voisi ajatella työterveyshuollon toimijoiden olevan oikea foorumi blogini välittämiselle. Jostain syystä yhteyden ottaminen tuntuu vaikealta. Päätän tehdä kuten Scarlett O'Hara: ”I’ll think about that tomorrow.”
Perjantai 25. elokuuta 2017
Alkoholiannokset: 6
Korvaavia nautinnontuottajia: Bileet
Olotila: Epävarma
____
Kustantajan syyskauden avajaiset on The Juttu. Olen säästänyt alkoholin kiintiöannoksia tätä iltaa varten hyvän annoksen. Tiedän että täysin kuivin suin olisin kokkareilla kuin kala kuivalla maalla.
Kirjailijan työ on yksinäistä. Johtuneeko siitä, että kirjailijat ovat usein tavanomaista enemmän epäsosiaalista sakkia. Vai ajautuvatko introvertit ihmiset lähtökohtaisesti kirjojen pariin, ensin lukijoina, sitten kirjailijoina. Tiedä häntä, kuka on muna ja mikä kana.
Tämän vuoden tapahtuma ei eroa merkittävästi edellisistä. Tutustun muutamaan onnelliseen esikoiskirjailijaan, juttelen kustannustoimittajan kanssa seuraavan romaanin aikataulusta ja kyselen markkinoinnilta, mitä sosiaalista on suunnitteilla Turun ja Helsingin kirjamessuille.
Noudatan alkoholinkäytön itsehyväksynnän kanssa jo tuttua kaavaa. Vertaan tilannetta siihen, miten entinen minäni olisin toiminut. Onnistun siinä, etten ota rentoutusryyppyä ennen juhliin lähtöä enkä piipahda edes ravintolavaunussa. Epäonnistun viinilasillisten pitämisessä vain ruokajuomana. Käyn täyttämässä tyhjän lasin viinitonkan hanasta kaksi kertaa illan aikana. Jatkoilla haen yhden Savignon blancin baaritiskiltä. Mietin, että kovin montaa lasillista en ole kuluneen vuoden aikana ravintolasta ostanut. Kerrat on laskettavissa yhden käden sormilla.
Kun saavun kotiin, oloni ei ole hyvä. Kärsin enempi henkisesti kuin fyysisesti. Kirjailijan roolin kipeät kohdat pistävät ikävästi. Kirjailijakollegoiden tapaaminen ei ole auttannut tilannetta, ehkä jopa pahentanut sitä. Tunnen itseni pettyneeksi vertaistukiprosessin kannattajaksi. Entisessä elämässäni uskoin vankasti, että olotilan parantamiseksi olisi vaan pitänyt juoda enemmän. Nyt tiedän, että vähemmän olisi todennäköisesti toiminut paremmin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Bileet
Olotila: Epävarma
____
Kustantajan syyskauden avajaiset on The Juttu. Olen säästänyt alkoholin kiintiöannoksia tätä iltaa varten hyvän annoksen. Tiedän että täysin kuivin suin olisin kokkareilla kuin kala kuivalla maalla.
Kirjailijan työ on yksinäistä. Johtuneeko siitä, että kirjailijat ovat usein tavanomaista enemmän epäsosiaalista sakkia. Vai ajautuvatko introvertit ihmiset lähtökohtaisesti kirjojen pariin, ensin lukijoina, sitten kirjailijoina. Tiedä häntä, kuka on muna ja mikä kana.
Tämän vuoden tapahtuma ei eroa merkittävästi edellisistä. Tutustun muutamaan onnelliseen esikoiskirjailijaan, juttelen kustannustoimittajan kanssa seuraavan romaanin aikataulusta ja kyselen markkinoinnilta, mitä sosiaalista on suunnitteilla Turun ja Helsingin kirjamessuille.
Noudatan alkoholinkäytön itsehyväksynnän kanssa jo tuttua kaavaa. Vertaan tilannetta siihen, miten entinen minäni olisin toiminut. Onnistun siinä, etten ota rentoutusryyppyä ennen juhliin lähtöä enkä piipahda edes ravintolavaunussa. Epäonnistun viinilasillisten pitämisessä vain ruokajuomana. Käyn täyttämässä tyhjän lasin viinitonkan hanasta kaksi kertaa illan aikana. Jatkoilla haen yhden Savignon blancin baaritiskiltä. Mietin, että kovin montaa lasillista en ole kuluneen vuoden aikana ravintolasta ostanut. Kerrat on laskettavissa yhden käden sormilla.
Kun saavun kotiin, oloni ei ole hyvä. Kärsin enempi henkisesti kuin fyysisesti. Kirjailijan roolin kipeät kohdat pistävät ikävästi. Kirjailijakollegoiden tapaaminen ei ole auttannut tilannetta, ehkä jopa pahentanut sitä. Tunnen itseni pettyneeksi vertaistukiprosessin kannattajaksi. Entisessä elämässäni uskoin vankasti, että olotilan parantamiseksi olisi vaan pitänyt juoda enemmän. Nyt tiedän, että vähemmän olisi todennäköisesti toiminut paremmin.
Tiistai 22. elokuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Aamu
Olotila: Vakaa
____
Herään 5:55 ja olen täysin virkeä. Kuuntelen radiosta kello kuuden uutiset ja napsaan kahvinkeittimen päälle. Kävelen koiran kanssa lenkin napakan alkusyksyisessä säässä. Mietin niityllä, että juuri tässä ja nyt on hyvä olla.
Mies valittaa usein univajettaan, koska herää niin aikaisin, vaikka valvoo myöhään. Minä vastaan, että me emme enää vaan tarvitse unta samalla tavoin kuin nuorempana. Se ei usko, koska on väsynyt. Onneksi sen työ mahdollistaa iltapäiväunet työhuoneen soffalla.
Minä en ole väsynyt. Olen tyytyväinen. Päivääni on tullut useampi tunti lisää aikaa. Kiitän asiasta alkoholinkäyttöni vähentämistä.
Kun Taitolaji-hankkeeni alkoi viime vuoden lopulla ja kaivoin kirjallisuudesta motivaatiota tavoitteeni onnistumiselle, hyvä uni tuli esille usein. Silloin en nähnyt suoraa yhteyttä. Olen aina ollut hyvä nukkuja, join sitten tai en. Nyt olen toista mieltä. Kirkkaat aikaiset aamut ovat hetkiä, joita minulla ei viime vuonna ollut. Asia on helppo hyväksyä. Syvä laadukas uni lyhentää aikaa, joka tarvitaan tehokkaaseen lepäämiseen, jota myös nukkumiseksi kutsutaan. Näitä aamuja en vaihtaisi pois.
Korvaavia nautinnontuottajia: Aamu
Olotila: Vakaa
____
Herään 5:55 ja olen täysin virkeä. Kuuntelen radiosta kello kuuden uutiset ja napsaan kahvinkeittimen päälle. Kävelen koiran kanssa lenkin napakan alkusyksyisessä säässä. Mietin niityllä, että juuri tässä ja nyt on hyvä olla.
Mies valittaa usein univajettaan, koska herää niin aikaisin, vaikka valvoo myöhään. Minä vastaan, että me emme enää vaan tarvitse unta samalla tavoin kuin nuorempana. Se ei usko, koska on väsynyt. Onneksi sen työ mahdollistaa iltapäiväunet työhuoneen soffalla.
Minä en ole väsynyt. Olen tyytyväinen. Päivääni on tullut useampi tunti lisää aikaa. Kiitän asiasta alkoholinkäyttöni vähentämistä.
Kun Taitolaji-hankkeeni alkoi viime vuoden lopulla ja kaivoin kirjallisuudesta motivaatiota tavoitteeni onnistumiselle, hyvä uni tuli esille usein. Silloin en nähnyt suoraa yhteyttä. Olen aina ollut hyvä nukkuja, join sitten tai en. Nyt olen toista mieltä. Kirkkaat aikaiset aamut ovat hetkiä, joita minulla ei viime vuonna ollut. Asia on helppo hyväksyä. Syvä laadukas uni lyhentää aikaa, joka tarvitaan tehokkaaseen lepäämiseen, jota myös nukkumiseksi kutsutaan. Näitä aamuja en vaihtaisi pois.
Sunnuntai 20. elokuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Vielä on kesää jäljellä
Olotila: Kone
____
Korjaan tekstiä kustantajalle. Työ on ehdottomasti kirjailijuuden tylsin ja tappavin osuus. Motivaatio on nytkin hakusessa ja iloa täytyy ujuttaa prosessin oheen. Enää ilo ei saa olla lasillinen viiniä, joten olkoon se aamu-uinti, sieniretki, sauna ja iltajäätelö.
Olen onneksi revisiossa jo luvussa kaksikymmentäseitsemän ja kohtaan jälleen alter egoni, viiniä sipittävän keski-ikäisen äitihahmon.
Muistelen käsikirjoittaja Johanna Hartikaisen haastattelua. Hän kertoi luoneensa hahmot mainioon "Harvoin tarjolla" TV-sarjaan palastelemalla itsensä osiin ja kirjoittaneensa kustakin osasta yhden henkilön. Kun aikanaan katsoin sarjaa, minuun sattui kipeästi Hanna Topelius, naisyrittäjä ja äiti, jolle viini todellakin maistui. Erityisen hyvin muistan kohtauksen lentokoneesta, jossa Hanna ei älynnyt ostaa pienelle pojalleen edes limonadia, kun joi itse jo kolmatta pikkolopulloaan valkoviiniä.
Minun alter ego äitini ei ole tarinassa yhtä keskeinen hahmo, mutta kieltämättä nautin suunnattomasti kirjoittaessani teini-ikäisen tyttären suhtautumisesta äitinsä viininsipittämiseen. Eräänlaista köyhän miehen terapiaa, sanoisin. Toimii yllättävän hyvin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Vielä on kesää jäljellä
Olotila: Kone
____
Korjaan tekstiä kustantajalle. Työ on ehdottomasti kirjailijuuden tylsin ja tappavin osuus. Motivaatio on nytkin hakusessa ja iloa täytyy ujuttaa prosessin oheen. Enää ilo ei saa olla lasillinen viiniä, joten olkoon se aamu-uinti, sieniretki, sauna ja iltajäätelö.
Olen onneksi revisiossa jo luvussa kaksikymmentäseitsemän ja kohtaan jälleen alter egoni, viiniä sipittävän keski-ikäisen äitihahmon.
Muistelen käsikirjoittaja Johanna Hartikaisen haastattelua. Hän kertoi luoneensa hahmot mainioon "Harvoin tarjolla" TV-sarjaan palastelemalla itsensä osiin ja kirjoittaneensa kustakin osasta yhden henkilön. Kun aikanaan katsoin sarjaa, minuun sattui kipeästi Hanna Topelius, naisyrittäjä ja äiti, jolle viini todellakin maistui. Erityisen hyvin muistan kohtauksen lentokoneesta, jossa Hanna ei älynnyt ostaa pienelle pojalleen edes limonadia, kun joi itse jo kolmatta pikkolopulloaan valkoviiniä.
Minun alter ego äitini ei ole tarinassa yhtä keskeinen hahmo, mutta kieltämättä nautin suunnattomasti kirjoittaessani teini-ikäisen tyttären suhtautumisesta äitinsä viininsipittämiseen. Eräänlaista köyhän miehen terapiaa, sanoisin. Toimii yllättävän hyvin.
Perjantai 18. elokuuta 2017
Alkoholiannokset: noin 5
Korvaavia nautinnontuottajia: Läheisyys
Olotila: Onnistunut
____
Odotan aviomiestä Hotelli Tornin American baarissa työpäivän jälkeen. Olen ajoissa. Tilaan kupin teetä. Kun aviomies saapuu, nousemme hissillä Atelje baariin aperetiiveille. Mies ottaa GT:n, minä pitäydyn pelkässä tonicissa.
Olemme saaneet ystäviltä yhteiseksi viisikymmenvuotislahjaksi menuillallislahjakortin jo edellisen vuoden puolella. Lahjaan kuuluu täysi juomapaketti. Emme ole halunneet käyttää lahjakorttia Taitolaji-hankkeeni aiempina kausina.
Aloitamme lasillisella shampanjaa. Alkupalan kanssa on kaato erikoisen tummaa Rose-viiniä, välirisoton oheen on Rieslingia ja pääruokakalan viereen Savignon Blancia. Juustot tarjotaan portviinin ja marjat jälkiruokaviinin kera. Sekä ruoka että juoma ovat erinomaisia. Parasta on kuitenkin keskustelu.
Täytän Ottomitta-määrät taksissa matkalla kotiin. Annoksia on vaikea sanoa tarkasti, koska kaadot eivät voineet olla kaksitoistasenttisiä. Heitän villin arvion viisi annosta eli vajaa pullollinen viiniä. En tunne oloani humaltuneeksi. Mieli ei myöskään tee juoda yhtään lisää. Olo on mitä erinomaisin. Vielä seuraavanakin aamuna.
Korvaavia nautinnontuottajia: Läheisyys
Olotila: Onnistunut
____
Odotan aviomiestä Hotelli Tornin American baarissa työpäivän jälkeen. Olen ajoissa. Tilaan kupin teetä. Kun aviomies saapuu, nousemme hissillä Atelje baariin aperetiiveille. Mies ottaa GT:n, minä pitäydyn pelkässä tonicissa.
Olemme saaneet ystäviltä yhteiseksi viisikymmenvuotislahjaksi menuillallislahjakortin jo edellisen vuoden puolella. Lahjaan kuuluu täysi juomapaketti. Emme ole halunneet käyttää lahjakorttia Taitolaji-hankkeeni aiempina kausina.
Aloitamme lasillisella shampanjaa. Alkupalan kanssa on kaato erikoisen tummaa Rose-viiniä, välirisoton oheen on Rieslingia ja pääruokakalan viereen Savignon Blancia. Juustot tarjotaan portviinin ja marjat jälkiruokaviinin kera. Sekä ruoka että juoma ovat erinomaisia. Parasta on kuitenkin keskustelu.
Täytän Ottomitta-määrät taksissa matkalla kotiin. Annoksia on vaikea sanoa tarkasti, koska kaadot eivät voineet olla kaksitoistasenttisiä. Heitän villin arvion viisi annosta eli vajaa pullollinen viiniä. En tunne oloani humaltuneeksi. Mieli ei myöskään tee juoda yhtään lisää. Olo on mitä erinomaisin. Vielä seuraavanakin aamuna.
Sunnuntai 13. elokuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Liikkuminen
Olotila: Itsekriittinen
____
Vietämme anopin kahdeksankymmenvuotisjuhlia Tanhuvaaran urheiluopistolla Itä-Suomessa. Tunnelma miehen suvun kesken on lämmin ja yhteinen tekeminen maistuu. Viikonloppu päättyy kehon InBody-mittaukseen. Paperille printtautuu rasvaprosenttia, luuston painoa, elimistön solunulkoista vesipitoisuutta ja kuntoindeksia. Oikeassa alakulmassa näkyy ylipaino ja kilomäärä, joka tulisi pudottaa. Lukema on masentava, vaikkakaan ei yllättävä.
Se mistä sen sijaan olen yllättynyt, on alkoholittomuuden nollavaikutus painooni, alun pientä parin kilon notkahdusta lukuunottamatta. Legendat kertovat alkoholia suurkuluttavasta yliopisto-opettajasta, joka sulki keväällä korkin ja syksyllä, kun koulu jatkui, kukaan ei enää tuntenut miestä. Painoa oli pudonnut yli kaksikymmentä kiloa. Samaa sanoo ystävätär. "Lohduttaudu sillä, että kun et juo karkeloissa, saat syödä niin paljon kuin haluat ja paino sen kun putoaa." Kun valitan työterveyslääkärille, ettei painoni laske, vaikka alkoholinmäärä on dramaattisesti vähentynyt, lääkäri kysyy, onko jotakin muuta tullut tilalle. Eipä juuri. Pari kertaa viikossa nautitussa iltajäätelössä ei pitäisi olla kaloreita kuin hippunen verrattuna entiseen alkoholinkulutukseeni.
Alkoholin ja siitä saatavan energian suhde on minulle pitkälti mysteeri. Opiskeluajalta muistan hyvin, miten hiilihydraatti muuttuu solujen energiaksi. Osaan myös kertoa kansankielellä sekä rasvan että proteiinin aineenvaihdunnan. Etanolin metaboliaa ei yliopistossa käsitelty.
Tiedän toki että alkoholissa on energiaa. Käytetäänhän sitä autojenkin polttoaineena. Kysyn biologiaa yo-kokeeseen lukevalta tyttäreltä, miten etanoli muuntuu elimistön energiaksi. Hän näyttää minulle oppikirjasta kaavion, jossa etanoli hapettuu ensin kankkusesta tutuksi asetaldehydiksi ja sen jälkeen miellyttävämmäksi etikkahapoksi, joka etenee energiaa tuottavaan sitruunahapposykliin. Ihan samalla tavoin kuin glukoosista syntyvä pyruvaattikin. Koulun biologia on edennyt aimo harppauksen siitä, mitä se oli joitakin vuosikymmeniä sitten, kun itse toteutin oppivelvollisuuttani.
Mietin, kuinka monimutkainen kokonaisuus ihmisen aineenvaihdunta on. Simppeli yhtälö, että energiamäärästä, jonka syöt, vain vähennetään se määrä jonka kulutat, ei täysin pidä paikkaansa. Mukana on elimistön "tottuminen" tiettyyn päivittäiseen energiamäärään ja ruokailun indisoima usean hormonin tasapaino, joka säätelee energian imeytymistä ja varastointia. Näinollen niputan oman pettymykseni tämän monimuotoisuuden koriin. Enhän minä toisaalta muista nähneeni kovin montaa lihavaa puliukkoa. Ja omassa sosiaalisessa ympyrässäkin kaikki paljon alkoholia juovat tuttavat ovat enempi laihoja kuin lihavia. Erikoista sinänsä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Liikkuminen
Olotila: Itsekriittinen
____
Vietämme anopin kahdeksankymmenvuotisjuhlia Tanhuvaaran urheiluopistolla Itä-Suomessa. Tunnelma miehen suvun kesken on lämmin ja yhteinen tekeminen maistuu. Viikonloppu päättyy kehon InBody-mittaukseen. Paperille printtautuu rasvaprosenttia, luuston painoa, elimistön solunulkoista vesipitoisuutta ja kuntoindeksia. Oikeassa alakulmassa näkyy ylipaino ja kilomäärä, joka tulisi pudottaa. Lukema on masentava, vaikkakaan ei yllättävä.
Se mistä sen sijaan olen yllättynyt, on alkoholittomuuden nollavaikutus painooni, alun pientä parin kilon notkahdusta lukuunottamatta. Legendat kertovat alkoholia suurkuluttavasta yliopisto-opettajasta, joka sulki keväällä korkin ja syksyllä, kun koulu jatkui, kukaan ei enää tuntenut miestä. Painoa oli pudonnut yli kaksikymmentä kiloa. Samaa sanoo ystävätär. "Lohduttaudu sillä, että kun et juo karkeloissa, saat syödä niin paljon kuin haluat ja paino sen kun putoaa." Kun valitan työterveyslääkärille, ettei painoni laske, vaikka alkoholinmäärä on dramaattisesti vähentynyt, lääkäri kysyy, onko jotakin muuta tullut tilalle. Eipä juuri. Pari kertaa viikossa nautitussa iltajäätelössä ei pitäisi olla kaloreita kuin hippunen verrattuna entiseen alkoholinkulutukseeni.
Alkoholin ja siitä saatavan energian suhde on minulle pitkälti mysteeri. Opiskeluajalta muistan hyvin, miten hiilihydraatti muuttuu solujen energiaksi. Osaan myös kertoa kansankielellä sekä rasvan että proteiinin aineenvaihdunnan. Etanolin metaboliaa ei yliopistossa käsitelty.
Tiedän toki että alkoholissa on energiaa. Käytetäänhän sitä autojenkin polttoaineena. Kysyn biologiaa yo-kokeeseen lukevalta tyttäreltä, miten etanoli muuntuu elimistön energiaksi. Hän näyttää minulle oppikirjasta kaavion, jossa etanoli hapettuu ensin kankkusesta tutuksi asetaldehydiksi ja sen jälkeen miellyttävämmäksi etikkahapoksi, joka etenee energiaa tuottavaan sitruunahapposykliin. Ihan samalla tavoin kuin glukoosista syntyvä pyruvaattikin. Koulun biologia on edennyt aimo harppauksen siitä, mitä se oli joitakin vuosikymmeniä sitten, kun itse toteutin oppivelvollisuuttani.
Mietin, kuinka monimutkainen kokonaisuus ihmisen aineenvaihdunta on. Simppeli yhtälö, että energiamäärästä, jonka syöt, vain vähennetään se määrä jonka kulutat, ei täysin pidä paikkaansa. Mukana on elimistön "tottuminen" tiettyyn päivittäiseen energiamäärään ja ruokailun indisoima usean hormonin tasapaino, joka säätelee energian imeytymistä ja varastointia. Näinollen niputan oman pettymykseni tämän monimuotoisuuden koriin. Enhän minä toisaalta muista nähneeni kovin montaa lihavaa puliukkoa. Ja omassa sosiaalisessa ympyrässäkin kaikki paljon alkoholia juovat tuttavat ovat enempi laihoja kuin lihavia. Erikoista sinänsä.
Keskiviikko 2. elokuuta 2017
Alkoholiannokset: 4
Korvaavia nautinnontuottajia: Mökki
Olotila: Lisäanalyyttinen
____
Graafikkomieheni arvostelee tekemääni infograafia. Täytyyhän minun tutkijana ymmärtää, että graafit voi saada näyttämään juuri siltä kuin niiden halutaan näyttävän. Kaikki riippuu siitä missä kontekstissa ja millä informaatiolla täytettynä graafi näytetään.
Teen uuden infograafin. Liitän Taitolaji-hankkeen kuukausien eteen laskemani arvion kuukausikulutuksestani ennen hankkeen aloitusta, vaikka silloin en Ottomitta-sovellusta vielä käyttänytkään. Piirrän kuvaajaan myös kaksi kynnysarvoa, sekä maltillisen että suurkulutuksen kohdalle. Tilastot ovat ihmeellisiä. En ole enää yhtään niin huolissani.
Korvaavia nautinnontuottajia: Mökki
Olotila: Lisäanalyyttinen
____
Graafikkomieheni arvostelee tekemääni infograafia. Täytyyhän minun tutkijana ymmärtää, että graafit voi saada näyttämään juuri siltä kuin niiden halutaan näyttävän. Kaikki riippuu siitä missä kontekstissa ja millä informaatiolla täytettynä graafi näytetään.
Maanantai 31. heinäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Mörkö
Olotila: Itseanalyyttinen
____
Heinäkuu loppuu. Kuukaudessa sallittujen alkoholiannosten kiintiö ylittyi seitsemälläkymmenelläviidellä prosentilla. Tavoittelin kahtakymmentä. Päädyin kolmeenkymmeneenviiteen. Pitäisikö olla huolissaan?
Hämmentävää kyllä, en ole erityisen huolissani. On kesä, lomasesonki ja paljon kohtaamisia. Olen juonut enemmän kuin mitä itselleni piti sallia, mutta suurimmassa osin hallitusti, yksi tai kaksi viinilasillista siellä tai täällä sosiaalisessa tilanteessa. Muutamaa pienimuutoista epäonnistumista lukuunottamatta en ole kertaakaan rekahtanut.
Selitän huolestumattomuttani kuukausimäärän suhteen kahdella yksityiskohdalla. Yle listasi pari viikkoa sitten "hyvin maltilliseksi juomiseksi" yhden alkoholianoksen päivässä, kun puhui lasten kanssa nautittavasta alkoholista. Duodecimin Terveyskirjasto kirjoittaa puolestaan "väestössä hyvin kohtuullisella alkoholin käytöllä ei voida todeta haitallisia vaikutuksia, mutta haitat alkavat lisääntyä päivittäisen käytön noustessa paria–kolmea annosta suuremmaksi tai ajoittain hyvin runsaaksi". Yksi alkoholiannos päivässä tekisi heinäkuussa 31 annosta. Ollaan siis juuri siellä, missä minäkin olen tässä kuussa ollut. Maltillisen alkoholinkäytön ytimessä.
Sen sijaan olen aavistuksen huolissani siitä, miltä hankkeen aikana käyttämieni alkoholiannosten kehityskäyrä näyttää. Infograafi kuvaa tilanteen visuaalisesti. Kuukausi toisensa perään alkoholiannosten määrä on lisääntynyt. Nyt trendin olisi syytä kääntyä ja kulutuksen saavuttaa saturaatio. Nähtäväksi jää.
Korvaavia nautinnontuottajia: Mörkö
Olotila: Itseanalyyttinen
____
Heinäkuu loppuu. Kuukaudessa sallittujen alkoholiannosten kiintiö ylittyi seitsemälläkymmenelläviidellä prosentilla. Tavoittelin kahtakymmentä. Päädyin kolmeenkymmeneenviiteen. Pitäisikö olla huolissaan?
Hämmentävää kyllä, en ole erityisen huolissani. On kesä, lomasesonki ja paljon kohtaamisia. Olen juonut enemmän kuin mitä itselleni piti sallia, mutta suurimmassa osin hallitusti, yksi tai kaksi viinilasillista siellä tai täällä sosiaalisessa tilanteessa. Muutamaa pienimuutoista epäonnistumista lukuunottamatta en ole kertaakaan rekahtanut.
Selitän huolestumattomuttani kuukausimäärän suhteen kahdella yksityiskohdalla. Yle listasi pari viikkoa sitten "hyvin maltilliseksi juomiseksi" yhden alkoholianoksen päivässä, kun puhui lasten kanssa nautittavasta alkoholista. Duodecimin Terveyskirjasto kirjoittaa puolestaan "väestössä hyvin kohtuullisella alkoholin käytöllä ei voida todeta haitallisia vaikutuksia, mutta haitat alkavat lisääntyä päivittäisen käytön noustessa paria–kolmea annosta suuremmaksi tai ajoittain hyvin runsaaksi". Yksi alkoholiannos päivässä tekisi heinäkuussa 31 annosta. Ollaan siis juuri siellä, missä minäkin olen tässä kuussa ollut. Maltillisen alkoholinkäytön ytimessä.
Sunnuntai 30. heinäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Koiranpentu
Olotila: Huippu
____
Alkoholi tuottaa mielihyvää. Kahdella eri mekanismilla. Sen uskotaan lisäävän dopamiinin, yhden "onnellisuushormonin" tuotantoa. Mutta kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, pääasiassa se lamaa hermosolujen välittämää signaaliia varsin epäspesifisesti. Hermosolujen välittämä viesti ei kulje, kun solukalvon ominaisuudet muuttuvat. Alkuhumalan mielihyvä liittyykin paljolti siihen, että estot, pelot ja epävarmuus poistuvat.
On olemassa monia muitakin tapoja lisätä mielihyvää. Ihan ilman kemiallisia keinoja. Yksi tapa on odottaa jotakin hyvää. Nuorempana odotus liittyy usein isompiin asioihin, suuriinkin unelmiin. Vanhemmiten on oppinut odottamaan pienempiä asioita, viikonloppua, ystävän tapaamista tai vaikkapa lyhyttä matkaa mökille.
Odotus, joka saa täyttymyksensä tänään, on ollut yksi viisikymmenvuotisen elämäni ihanampia. Jokaisen pahan olon ja pelon, kuten myös epävarmuuden tai ahdistuksen tunteen, on leikannut pois ajatus uudesta koiranpennusta. Tähän ei olisi edes alkoholi pystynyt.
Olen joskus vinosti hymyillyt ihmisille, jotka avoimesti myöntävät hankkineensa koiran täyttämään tyhjyyttään. Nyt teen niin itse. Avoimesti ja mieli kirkkaana. Täysissä sielun ja ruumiin voimissa, kuten tavataan sanoa.
Elämäni on yhdessä niistä pisteistä, joissa luopumista on enemmän kuin saamista. Muutokset kuuluvat elämänkaareen, luopuminen useimmiten nimenomaan ikääntymiseen. Yksi luopumisen muoto on oman itsen muuttuminen. On rooleja, jotka pitää pakata ja siirtää ullakolle. Minä olen pakannut tämän vuoden aikana itsestäni ulos sen hauskan Leenan, josta ihmiset ovat tykänneet ja josta itsekin pidän. Sen, joka oli aina valmis juhliin kuin juhliin ja joka jaksoi vaivatta bileettää aamutunneille nauraen, jutellen ja välillä itkienkin. Tämä luopuminen yhdessä aikuistuvien lasten pesästä lentämisen kanssa saa minut pelkäämään yksinäisyyttä.
Tove Jansson loi Muumi-tarinoihin ihmisen yksinäisyydelle hahmon. Hän on sanonut suuren, kömpelön ja synkän Mörön kuvaavan nimenomaan suomalaista melankoliaa. Siitä syystä minä annan tänään pienelle, huomenna suurelle, koiralleni nimen Mörkö.
Korvaavia nautinnontuottajia: Koiranpentu
Olotila: Huippu
____
Alkoholi tuottaa mielihyvää. Kahdella eri mekanismilla. Sen uskotaan lisäävän dopamiinin, yhden "onnellisuushormonin" tuotantoa. Mutta kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, pääasiassa se lamaa hermosolujen välittämää signaaliia varsin epäspesifisesti. Hermosolujen välittämä viesti ei kulje, kun solukalvon ominaisuudet muuttuvat. Alkuhumalan mielihyvä liittyykin paljolti siihen, että estot, pelot ja epävarmuus poistuvat.
On olemassa monia muitakin tapoja lisätä mielihyvää. Ihan ilman kemiallisia keinoja. Yksi tapa on odottaa jotakin hyvää. Nuorempana odotus liittyy usein isompiin asioihin, suuriinkin unelmiin. Vanhemmiten on oppinut odottamaan pienempiä asioita, viikonloppua, ystävän tapaamista tai vaikkapa lyhyttä matkaa mökille.
Odotus, joka saa täyttymyksensä tänään, on ollut yksi viisikymmenvuotisen elämäni ihanampia. Jokaisen pahan olon ja pelon, kuten myös epävarmuuden tai ahdistuksen tunteen, on leikannut pois ajatus uudesta koiranpennusta. Tähän ei olisi edes alkoholi pystynyt.
Olen joskus vinosti hymyillyt ihmisille, jotka avoimesti myöntävät hankkineensa koiran täyttämään tyhjyyttään. Nyt teen niin itse. Avoimesti ja mieli kirkkaana. Täysissä sielun ja ruumiin voimissa, kuten tavataan sanoa.
Elämäni on yhdessä niistä pisteistä, joissa luopumista on enemmän kuin saamista. Muutokset kuuluvat elämänkaareen, luopuminen useimmiten nimenomaan ikääntymiseen. Yksi luopumisen muoto on oman itsen muuttuminen. On rooleja, jotka pitää pakata ja siirtää ullakolle. Minä olen pakannut tämän vuoden aikana itsestäni ulos sen hauskan Leenan, josta ihmiset ovat tykänneet ja josta itsekin pidän. Sen, joka oli aina valmis juhliin kuin juhliin ja joka jaksoi vaivatta bileettää aamutunneille nauraen, jutellen ja välillä itkienkin. Tämä luopuminen yhdessä aikuistuvien lasten pesästä lentämisen kanssa saa minut pelkäämään yksinäisyyttä.
Tove Jansson loi Muumi-tarinoihin ihmisen yksinäisyydelle hahmon. Hän on sanonut suuren, kömpelön ja synkän Mörön kuvaavan nimenomaan suomalaista melankoliaa. Siitä syystä minä annan tänään pienelle, huomenna suurelle, koiralleni nimen Mörkö.
Torstai 27. heinäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Odotus
Olotila: Hyvä
____
Jääkaapissa on avattu valkoviinipullo edellisen viikonlopun vieraiden jäljiltä. Se tuijottaa minua joka kerta, kun avaan jääkaapin oven. Olen avannut oven viikon aikana liian monta kertaa. Tarkempaan katsomattakin tiedän, että pullossa on jäljellä lasillisen verran erinomaista juomaa.
Yhdeksältä illalla pakkaamisaktiviteettien lomassa avaan jääkaapin jälleen kerran. Popsin muutaman mansikan. Nostan viinipullon kaapista. Mietin vain hetken, kaadanko sen sisällön viemäriin vaiko itseeni. Kannan pullon kellariin ja juon viinin. En mainitse asiaa kenellekään.
Päätän etten kirjaa juomaani viiniä Ottomitta-laskuriin, mutta perun päätöksen ennen puoltayötä. Itseään on turha huijata, vaikka muita petkuttaisikin.
Mitä tästä opin? Ympärillä lojuvat avatut alkoholipullot, erityisesti viiniä sisältävät, ovat minulle ongelma. Jos ja kun haluan kohtuullistaa juomistani, niistä pitää päästä eroon. Juhlista, illanistujaisista ja päivällisiltä jääneet juomat viemäriin, mikäli mies tai aikuinen tytär eivät kumoa niitä nopeahkosti kurkkuunsa.
Korvaavia nautinnontuottajia: Odotus
Olotila: Hyvä
____
Jääkaapissa on avattu valkoviinipullo edellisen viikonlopun vieraiden jäljiltä. Se tuijottaa minua joka kerta, kun avaan jääkaapin oven. Olen avannut oven viikon aikana liian monta kertaa. Tarkempaan katsomattakin tiedän, että pullossa on jäljellä lasillisen verran erinomaista juomaa.
Yhdeksältä illalla pakkaamisaktiviteettien lomassa avaan jääkaapin jälleen kerran. Popsin muutaman mansikan. Nostan viinipullon kaapista. Mietin vain hetken, kaadanko sen sisällön viemäriin vaiko itseeni. Kannan pullon kellariin ja juon viinin. En mainitse asiaa kenellekään.
Päätän etten kirjaa juomaani viiniä Ottomitta-laskuriin, mutta perun päätöksen ennen puoltayötä. Itseään on turha huijata, vaikka muita petkuttaisikin.
Mitä tästä opin? Ympärillä lojuvat avatut alkoholipullot, erityisesti viiniä sisältävät, ovat minulle ongelma. Jos ja kun haluan kohtuullistaa juomistani, niistä pitää päästä eroon. Juhlista, illanistujaisista ja päivällisiltä jääneet juomat viemäriin, mikäli mies tai aikuinen tytär eivät kumoa niitä nopeahkosti kurkkuunsa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)