Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Vielä on kesää jäljellä
Olotila: Kone
____
Korjaan tekstiä kustantajalle. Työ on ehdottomasti kirjailijuuden tylsin ja tappavin osuus. Motivaatio on nytkin hakusessa ja iloa täytyy ujuttaa prosessin oheen. Enää ilo ei saa olla lasillinen viiniä, joten olkoon se aamu-uinti, sieniretki, sauna ja iltajäätelö.
Olen onneksi revisiossa jo luvussa kaksikymmentäseitsemän ja kohtaan jälleen alter egoni, viiniä sipittävän keski-ikäisen äitihahmon.
Muistelen käsikirjoittaja Johanna Hartikaisen haastattelua. Hän kertoi luoneensa hahmot mainioon "Harvoin tarjolla" TV-sarjaan palastelemalla itsensä osiin ja kirjoittaneensa kustakin osasta yhden henkilön. Kun aikanaan katsoin sarjaa, minuun sattui kipeästi Hanna Topelius, naisyrittäjä ja äiti, jolle viini todellakin maistui. Erityisen hyvin muistan kohtauksen lentokoneesta, jossa Hanna ei älynnyt ostaa pienelle pojalleen edes limonadia, kun joi itse jo kolmatta pikkolopulloaan valkoviiniä.
Minun alter ego äitini ei ole tarinassa yhtä keskeinen hahmo, mutta kieltämättä nautin suunnattomasti kirjoittaessani teini-ikäisen tyttären suhtautumisesta äitinsä viininsipittämiseen. Eräänlaista köyhän miehen terapiaa, sanoisin. Toimii yllättävän hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti