Torstai 30. marraskuuta 2017

Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Terapia
Olotila: Onnistunut
____

Herään uneen, jossa vietetään suuria häitä. Minä olen menossa naimisiin, naisen kanssa kaiken lisäksi. Googeloin unien tulkintaa. Häät tarkoittavat jonkin loppumista ja uuden alkua. Jatkan itsekseni sateenkaaritulkintaa ja päättelen uuden olevan tässä tapauksessa erityisen merkityksellistä. Edessänihän on uusi eheytynyt elämä. Miltä minusta nyt tuntuu?

Hyvältä tuntuu. Erinomaiselta jopa, ainakin silloin tällöin. Välillä tosin pelottaa. Haluan kysyä vielä itseltäni, mitä minä oikein pelkään.

Minä pelkään...
...että minusta tulee tylsä
...etten kelpaa
...että jään yksin
...etten kuulu mihinkään
...että minuun sattuu
...etten jaksa alkoholitonta apeutta
...että ratkean
...etten selviä ilman tätä tekstiä
...tai että jumahdan analysoimaan itseni puhki
...etten pääse eteenpäin
...etten osaa elää tavallista elämää
...ja etten saa tukea läheisiltäni
...mutta eniten pelkään että olen väärässä. Että oikeasti olenkin alkoholisti, joka ei pysty kohtuullistamaan juomistaan ja jonka edessä on vain kaksi tietä: joko lopettaa juominen kokonaan tai tuhota elämänsä juomalla

Keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Kotiinpaluu
Olotila: Täysi
____

Vuoden mittainen hankkeeni on lopuillaan. Olen opetellut itseni kanssa taitolajia juoda alkoholia kohtuudella. Olen analysoinut. Olen itkenyt. Nauranut vähemmän. Olen onnistunut paremmin kuin etukäteen kuvittelin. En ole epäonnistunut kovinkaan monessa osiossa. Olen lähes tyytyväinen. Mikä on lopputulos?

Minä en halua sopia muottiin nimeltä Alkoholisti. En myöskään sovi muottiin nimeltä Absolutisti. Molemmat muotit ovat liian rajattuja ja tietynmuotoisia. Minä kuulun venyvästä materiaalista valmistettuun, mukautuvaan muottiin nimeltä Tavallinen ihminen.

Mieheni tykkää puhua kohtuullisuudesta. Hän korostaa sitä ohjenuorana lähes kaikessa. Ydinsota lienee ainoita asioita, joihin kohtuullisuus ei sovi. Aristoteles listali kohtuullisuuden yhdeksi moraalisista hyveistä. Hän sanoi, että ollakseen onnellinen ihmisen tulee saavuttaa tasapaino kahden ääripään välillä. Aristoteleeltä tulee myös Suomessa usein käytetty termi kultainen keskitie, jonka tunnistamiseksi ihmisellä on älylliset hyveet. Ihmisen tulee olla älyllisesti harkitsevainen osatakseen noudattaa kultaista keskitietä ja löytääkseen moraaliset hyveet, joista kukin itsessäänkin on keskitie.

Minä olen etsinut vuoden ajan alkoholin nauttimisen keskitietä. Sillä tiellä maisema on ollut kirkkaampi, mutta kieltämättä vähän tylsempi kuin se oli aiemmin, usein pelkkää metsää, välillä jopa puupeltoa. Isot kaupungit hotelleineen ovat matkalta puuttuneet, mutta pienempiä ja ihan kivoja majataloja on kyllä matkan varrelta löytynyt. Tie on ollut mäkinen, välillä jopa ahdistavaakin vuoristorataa, aakeeta laakeeta hollantilaista maisemaa ei ole juuri näkynyt. Aluksi tie oli polku, mutainenkin. Pian siitä kasvoi hiekkatie. Nyt sitä asfaltoidaan.

Pääni sisällä on graafi, jonka olen piirtänyt sinne parikolmekymmentä vuotta siten. X-akselilla on aika ja nollapiste on syntymäni. Nykyhetki sijaitsee reippaasti yli x-akselin puolenvälin. Y-akselilla on viisaus, yksikköä en tiedä. Käyrä nimeltä "minä" lähtee luonnollisesti origosta. Syntymähetkellä viisauteni on ollut nolla. Siitä henkisen kehityksen käyrä alkaa ajan funktiona hitaasti nousta. Pystyn hyvin identifioimaan hetket aikajanalla, jolloin käyrä on kohonnut jyrkästikin ylöspäin. Näitä hetkiä ovat erityisesti olleet elämän kipupisteet, joissa on tarvinnut pysähtyä ajattelemaan. Pystyn myös tunnistamaan elämästäni ajanjaksoja, jolloin käyrä on mennyt "väärään suuntaan" eli alaspäin ja henkinen kehitys on taantunut. Esimerkiksi sumuinen kausi, jolloin lapset olivat ihan pieniä, kuuluu näihin ajanjaksoihin. Tänään katson pääni sisään ja näen graafissa positiivisen trendin. Henkisen kehityksen käyrä on harpannut viimeisen vuoden aikana ison askeleen ylöspäin. Vaikeaa on saattanut olla, mutta paljon olen oppinut.

Tiistai 28. marraskuuta 2017

Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Uusi polkupyörä
Olotila: Tihkusateinen
____

Luen lentokoneessa iltapäivälehteä. Lukijaa ohjataan jouluvalmisteluihin listaamalla kymmenen tapaa onnistua lahjaostoksissa. Näitä listojahan löytyy lehdistä läpi vuoden. Ennen kesää listataan kymmenen tapaa päästä bikinikuntoon. Kesän jälkeen listataan kymmenen tapaa vapautua lomalla kertyneistä kiloista. Laitanpa minäkin korteni kekoon ja listaan kymmenen tapaa kohtuullistaa liian reipas alkoholinjuominen:

1. Huolehdi että juomiseen liittyville tavoille on korvaajia, pidä joku muu kuin alkoholilasi kädessä kun tulet töistä ja kehitä tapa juoda teetä tai syödä jäätelöä iltaisin

2. Etsi aktiivisesti korvaavia nautinnontuottajia ja hauskuutta aiheuttavia hetkiä, voi olla vaikeaa, mutta älä luovuta

3. Korosta alkoholittomuuden tuomaa hyvää kuten syvää unta ja selviä aamuja sekä muista ettei niin ole aina ollut

4. Puhu lähimmillesi ja pidä heidät ajatasalla tunteistasi sekä alkoholittomuutesi kehityksestä, alkoholinkäyttösi ei koskaan ole ollut yksin sinun asiasi, se on vaikuttanut myös läheisiisi, siksi myös alkoholin vähentämisen tulee kuulua heille

5. Yritä hyväksyä muutos itsessäsi, et ole ehkä enää se sama "hauska jätkä", josta kaikki tykkäävät ja jota kaikki kutsuvat mukaan erilaisiin karkeloihin ja illanistujaisiin, mutta riität kyllä sellaisena kuin olet, ilman alkoholiakin

6. Etsi sosiaalisia tilanteita, joiden pääasiallinen tarkoitus ei ole humaltuminen vaan niissä on muutakin kuin alkoholi, mitä tilaisuudelta odottaa

7. Vältä ihmisiä, jotka kyseenalaistavat ongelmasi ja joista näet, että he kärsivät olla seurassasi, jos et nauti alkoholia yhtä paljon kuin he

8. Tukeudu ystäviin, jotka ymmärtävät sinua

9. Mikäli tunnistat alkoholin suurkulutuksessasi juurisyitä, kuten työpaineen, huonon parisuhteen tai yksinäisyyden, ota syyhyn puuttuminen avuksi juomisen hallintaan

10. Ole rehellinen itsellesi

Sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Alkoholiannokset: 2 
Korvaavia nautinnontuottajia: Ajattelu 
Olotila: Kiukkuinen 
____

Kestää tovin aikaa saada kiinni kiukkuisuuteni syystä. En ole kiukkuinen itselleni. Enkä ole kiukkuinen juoville ystävilleni. Olen kiukkuinen alkoholille.

Miksi sinä otit minut ja teit elämästäni tällaista? Miksi sinä veit minulta ilon sosiaalisesta elämästä? Miksi sinä koukutit minut kohtuuttomuuden polulle, jolla en pärjännyt? Miksi sinä jätit minut pärjäämään yksin sosiaalisissa tilanteissa, jotka ovat vaikeita ja vaatisivat pääsyä muutaman sentin tavallisen elämän yläpuolelle? Ja miksi sinä koukutat ystäviäni niin, että ne alkavat inttää, kun minä haluaisin jutella? Miksi sinä viet heidän muistinsa niin, että seuraavana aamuna illan keskusteluista ei ole enää mitään jäljellä? Miksi sinä sumennat heidän silmänsä? Miksi sinä vielä veit yhden ystävättäristäni muutama vuosi sitten niin täysin, että nyt kuulen hänen olevan jo viidettä viikkoa sairaalassa ja sinun uhkaavan hänen henkeään maksan sekä munuaisten petettyä?

Minä en ymmärrä. Enkä osaa kuulla vastauksia.

Perjantai 24. marraskuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Juhlavalmistelut 
Olotila: Odottava 
____

Seison lähi-Alkon kuohuviinihyllyn edessä ja lasken. Tyttären täysikäistymiskahveille on tulossa parikymmentä ihmistä. Riittääkö kolme pulloa? Sukulaiset Keski-Suomesta ovat jäämässä yöksi. Otanko punaviinitonkan vai kelpaako pullollinen?

Ennen minä olin hyvä tässä. Juhlien järjestämisessä ja juomien hankinnassa. Nyt en osaa enää jälkimmäistä. Vai pitäisikö sanoa "vielä".

Vaikka minä olen rajoittanut omaa juomistani, en halua muiden piittaavan siitä. Haluan, että muut pystyvät juomaan kuten ennenkin. Haluan, että heillä on hauskaa. Ostan kolme isoa kuohuviinipulloa, yhdet pullot sekä punaista että valkoista viiniä sekä ginin miehelle ja hänen kaverilleen, joka on tulossa saunomaan.

Sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Torkkupeiton viimeistely 
Olotila: Rauhallinen 
____

Katson käsityön lomasta toisella silmällä Jörn Donnerin taide-elokuvaa Armi. Alkoholin mainitseminen herättää kiinnostukseni. Armi Ratiassa näyttää toteutuneen kuva alkoholismin harmaalla rajalla huojuneesta vaikuttajanaisesta, jota vielä lokakuussa en uskonut olevan olemassakaan (katso 11. päivän postaus). Kuva vahvistaa ajatustani satavuotiaan Suomi-neidon alkoholiongelmasta.

Lauantai 18. marraskuuta 2017

Alkoholiannokset: 2 
Korvaavia nautinnontuottajia: Teatteri 
Olotila: Hyvä 
____

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on merkinnyt minulle elämäni varrella paljon. Nuorempana tapasin lukea kirjan joka kesä ja fiilistellä sen jälkeen elokuisen päivän Seurasaaren torpassa, aitassa, pappilassa ja kartanossa. Lahden kaupunginteatterin dramatisointi kirjasta on yllättävän hyvä. Tehtävä ei ole ollut helppo.

Kipeä tarina osuu hyvin tähänkin päivään. Ohjelmalehtinen kysyy työväestön nykytilan perään. Missä on tämän päivän vallankumous? Minä laajennan kysymyksen koskemaan myös uuden maailman tietotyöläisiä. Artikkeli vastaa puolestani. ”Vallankumouksesta ei enää ole pelkoa muun muassa keskiluokkaistumisen ja yksilöllistymisen vuoksi. Vallankumouksen ovat korvanneet masennus, uupumus ja alkoholisoituminen.”

Perjantai 17. marraskuuta 2017

Alkoholiannokset: 1 
Korvaavia nautinnontuottajia: Mökki 
Olotila: Erinomainen 
____

Kokkaan poronmaksaa punaviinikastikkeella vuokramökissä Päijänteen rannalla. Ennen ruokailua nautimme miehen kanssa pimeällä mökkiterassilla Napuesta väsätyt geeteet.

Kysyn itseltäni jälleen, mihin minä tarvitsen alkoholia. Mitä alkoholi uudelle eheytyneemmälle minulle merkitsee?

Toisin kuin monet muut, minä en tarvitse tai edes isosti halua alkoholia ruoan oheen. Hyvä ruoka riittää sellaisenaan tuottamaan minulle euforian, jota etanoli ei kohota. Jos ja kun rajoitan nauttimieni alkoholiannosten määrää, otan mieluummin aperetiivin ravintolassa ennen ruokailua tai lasillisen kotona itse ruokaa kokatessani.

Aion säilyttää kaksi tärkeintä ohjenuoraa kohtuullisen alkoholinkäyttöni tiellä. Toivottavasti läpi loppuelämän. Numero yksi on sääntö, etten ikinä juo pahaan oloon. Numero kaksi on pysyä sinnikkästi omalla polulla ja olla taipumatta sosiaalisen elämän ehtoihin eli juoda vain miellyttääkseen muita tai helpottaakseen tilanteen jäykkyyttä.

Maanantai 13. marraskuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole 
Olotila: Harmaa 
____

Marraskuu lähestyy puoliväliä ja olen nauttinut alkoholia kuukauden aikana vain kerran. "Mind set" tuntuu kääntyneen päässäni ylösalaisin. Kun aiemmin jouduin rajoittamaan juomista, nyt kysyn itseltäni, miksi minä oikeastaan joisin. Mihin tarvitsen niitä muutamia lasillisia, jotka aion elämässäni säilyttää?

Samalla tavoin kuin en usko mustavalkoiseen jakoon sairas alkoholisti ja terve tavallinen ihminen, en usko myöskään jakoon että alkoholi on vain paha tai hyvä. Aivan kuten alkoholismin tiellä on useita eri tasoja nauttia alkoholia, on alkoholin käytössä useita eri tapoja ja syitä sen nauttimiselle.

Olen kirjoittanut paljon alkoholin pahasta. Nyt kerron, mikä siinä on minulle hyvää.

Alkoholin puuduttava vaikutus sopii minulle hyvin pieninä annoksina. Oli sitten kyseessä kirjamessuillallinen tai senior leadership teamin dinner, kun pöydässä istuu outoja ihmisiä ja tunnelma on kankea, yksi viinilasillinen auttaa. Etanoli hävittää kinnaavat estot, rentouttaa, poistaa jännitteet ja jossain mitassa myös tylsyyden.

Samaan estoja poistavaan vaikutukseen perustuu todennäköisesti myös alkoholin luovuutta edistävä kyky. Kun tuottaa tekstiä, itsekritiikki voi välillä olla valtavaa ja suorastaan estää sanojen virtausta. Yksi viinilasillinen voi antaa luovuudelle siivet ja generoida flown, jolla tarina lentää kuin itsestään.

Alkoholi ei myöskään ole mitenkään huono mielialalääke. Pieninä annoksina siis. Ongelma tulee vasta, että elämäntuskia löytyy toinen toisensa perään ja tarve juoda kasvaa. Sattaa syntyä kierre, joka on vaikea katkaista.

Kuvattaessa alkoholin hyviä puolia on pakko kertoa tarina jo aikaa sitten kuolleesta suomalaisesta urhelijasta, joka oli tavanomainen jäärä, joka harjoitteli, harjoitteli ja harjoitteli, eikä juuri koskaan puhunut mitään. Urheilijan vaimo sanoi radion Kiveen hakatut -sarjassa, että onneksi sillä oli sentään alkoholi, kun siten aviomiehestä tuli edes välillä juttelevampi, rennompi ja iloisempi.

Perjantai 10. marraskuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Perjantai 
Olotila: Rauhallinen 
____

Perjantai-illan Perjantai-ohjelmassa puhutaan nuorista. Jälleen sanotaan, että nuoret juovat nykyään vähemmän. Saman hokeman kuulee mediassa usein. Niillä on varmaan tilastoja. Minä katson asiaa omasta kapeasta vinkkelistä, enkä oikein osaa olla mitään mieltä. Tiedän jotakin molempien tyttärien alkoholikokeiluista. Ne eivät tunnu juurikaan eroavan 80-luvun vastaavasta kokemuksista Itä-Helsingissä. Nuorimmainen valmistelee parhaillaan ensi viikolla tapahtuvaa täysi-ikäistymistään. Vanhempi ihmettelee välillä kirjoituksiani alkoholittoman sosiaalisen elämän vaikeudesta. Hänen tuttavapiirissään ei ole kuulemma vaikeaa olla juomatta. Kerron, ettei se ollut minullekaan vaikeaa, kun olin nuori.

Kokeilin alkoholia hyvin maltillisesti ennen täysi-ikäistymistä. Bileitä toki oli. Minä en niissä juurikaan juonut, maistelin lähinnä. Ensimmäiset muistikuvani alkoholista liittyvät isoveljen oksennuksen siivoamiseen ja kerrostalon muiden poikien jälkien peittämiseen. Edes kostea opiskeluaika ei tehnyt minusta alkoholin suurkuluttajaa.

Alkoholi astui osaksi elämäni merkittävyyttä vasta, kun ongelmien mittakaava kasvoi. Tuli avioero, yksinäisyys, raastava suhde ja vaikeasti paranevat haavat. Tuli tarve paeta todellisuutta. Alkoholinkin suhteen uskon jonkinmoiseen porttiteoriaan. Ainakin omalta osin. Parisuhdetuska avasi minun kohdallani portin. Sen jälkeen tuli uusia tuskia. Tuli väitöskirja. Tuli sairastuminen. Sitten työkiireitä. Kähmintää ja epämääräisiä epäilyjä. Paine kasvoi. Paetakseen todellisuutta piti juoda koko ajan enemmän.

Tiistai 7. marraskuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Pilates 
Olotila: Tasaisempi
____

Herään aamuyöllä kristallinkirkkaaseen uneen. Pääni sisällä on tussipiirros satavuotiaasta Suomi-neidosta, joka on alkoholisti. Kuvitus heijastelee eilistä keskustelua itsenäisyyspäivän illallisesta ja jokin aika sitten uutisoitua Trumpin huolta Yhdysvaltojen opioidi-riippuvuudesta.

Suomalainen alkoholin suurkulutus ei liene kenellekään yllätys. Pekka Sauri sanoi Docventuresin Suomi-teeman jälkikeskustelussa kansallisen erikoispiirteemme olevan juuri riippuvuudet. Alkoholin lisäksi hän listasi riippuvuudet pelaamiseen ja teknologiaan. Nekään eivät yllätä. Ilkeämielisesti voisi jopa sanoa, että johtajamme haluavat kansan olevan koukussa. Silloinhan se ajattelee vähemmän.

Alkoholin kulutus on saanut satavuotiaan Suomen historian saatossa uusia, vaiettuja piirteitä. Minun Suomi-neitoni siivoaa kotiaan rankan tietotyöpäivän jälkeen kuohuviinilasillinen odottaen omakotitalon jokaisessa huoneessa. Hän kokkaa perheelle ruokaa punaviinilasi vasemmassa kädessään ja poistuu illan mittaan monta kertaa kylmäkellariin tyhjentämään viinitonkkaa, myös jokaisella tutun TV-sarjan mainoskatkolla. Hän on seurallinen ja kestitsee ystäväpariskuntia kumpanakin viikonlopun iltana, jättäen aamuksi pöydälle toistakymmentä erilaista pulloa. Hänellä saattaa olla sunnuntaiaamuna hiukan kohmeloinen olo, mutta onneksi kylmäkellarin viinitonkassa on vielä pohjat jäljellä.

Perjantai 3. marraskuuta 2017

Alkoholiannokset: 3 
Korvaavia nautinnontuottajia: Puhuminen 
Olotila: Positiivinen 
____

Puhun saman päivän aikana alkoholihankkeestani kahden kollegan kanssa. Olen puhunut asiasta pari päivää aikaisemmin entisen työkaverin kanssa. Huomaan, kuinka vähän olen vuoden aikana ongelmastani avautunut omaa perhettä lukuunottamatta. Ei ole yllätys, että puhuminen auttaa. Se myös ilmiantaa kipeimmän pisteen. Joka kerta, kun puhe siirtyy sosiaalisiin tilanteisiin, silmäni kostuvat. Kuulen, että annan alkoholittomuudelleni liikaa henkistä valtaa. Kuulen, kuinka alkoholi on tuhonnut elämästäni menneen vuoden aikana sosiaalisuutta enemmän kuin se on tehnyt kaikkina menneinä juomavuosina. Kuulen, että on olemassa myös ei-alkoholikeskeistä sosiaalista elämää.

Ennen kuin nukahdan, jaa mielessäni tulevan seuraelämäni kolmeen osaan:

Päätän pitää vanhan, alkoholikeskeisen, paljon juovan ystäväpiirin. Päätän mennä takaisin mukaan ja opetella olemaan, joko kohtuullisesti tai kokonaan ilman. Katson aina tapauskohtaisesti, kumpi vaihtoehto on parempi. En kuvittele osallistumisen olevan helppoa, mutta yritän parhaani. Ilmoittaudun firman talvimatkalle. Päätän järjestää itsenäisyyspäivän vastaanoton muutamalle tuttavapariskunnalle. Mehen pikkujouluihin.

Kontrastina edelliselle piipahdan silloin tällöin kokonaan raittiissa seurassa etsimässä mielenrauhaa ja saamassa vertaistukea. Olen asiasta hiljaa.

Uutena näiden kahden välissä lähden etsimään sosiaalista elämää, jossa alkoholi ei ole keskiössä. Saatan liittyä talviuintiseuraan, mennä tanssikurssille, hypätä politiikkaan, etsiä käsityöpajoja tai perustaa pitkään suunnittelemani keskusteluryhmän.

Nukahdan hyvin.

Torstai 2. marraskuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole 
Olotila: Apeahko
____

Jätän polkupyörän kotiin ja matkaan työpaikalle paikallisjunalla. Vanha aivosairauteni muistuttaa välillä itsestään tasapaino-ongelmana, joka ei sovi yhteen mustan jään kanssa. Luen Selviämistarinat loppuun aamujunan hälinässä.

Onko alkoholismi sairaus? Kun kysyin toistakymmentä vuotta sitten aivoleikkaukseni jälkeen, olenko nyt parantunut, neurokirurgi vastasi: "Sinä et parane koskaan. Letku aivoissasi vain auttaa sinua elämään sairautesi kanssa." Onko tilanne alkoholismin kanssa sama? Siitäkö ei parane koskaan, mutta tilanteen kanssa oppii elämään, kun sitä hoitaa. Näin uskovat monet kirjaan tarinansa kertoneet alkoholistit.

Mikäli alkoholismi on sairaus, miksi sairastumisen pitäisi olla mustavalkoista? Että on olemassa vaan joko sairas alkoholisti tai terve tavallinen ihminen?

Entä jos alkoholismi onkin kuin syöpä? Että taudilla on yksi nimi, mutta todellisuudessa kyseessä on satoja eri tauteja ja jopa tuhansia eri syntymekanismeja. Tauti myös etenee asteittain ja mitä aikaisemmalla stagella se diagnosoidaan, sitä paremmat mahdollisuudet on täydelliselle paranemiselle. Myös hoitomuodot ovat erilaisia. Osalla tautimuodoista voidaan syöpäkasvain poistaa leikkaamalla. Suurinta osaa taudeista hoidetaan sädettämällä ja/tai kemoterapialla. Mikäli taudin juurisyy tunnetaan molekyylitasolla, löytyy jopa täysin parantavia lääkehoitoja, kuten tiettyjen rintasyöpien kohdalla. Eräiden leukemialääkkeiden kohdalla tauti ei oikeastaan parane vaan saadan lääkkeen vaikutuksesta ainoastaan hallintaan ja hoitoa täytyy jatkaa läpi koko elämän.

Minun sairauteni on lisääntynyt alttius juoda alkoholia. Juurisyy lienee osittain geeneissä, mutta pään sisällöllä on osuutensa asiassa. Tunteet, erityisesti pahat sellaiset, altistavat sairauden puhkeamiselle. Olen onnekas, että diagnoosi on tapahtunut stagella neljä, eikä tauti ole päässyt etenemään stagelle viisi (katso 10. syyskuuta 2017). Näinollen paraneminen on asteen verran helpompaa, vaikkei toki niin helppoa kuin stagella kolme. Juurisyyn poistaminen esimerkiksi työtilanteen muutoksen kautta ja terapian avulla auttaa paranemista.