Maanantai 31. heinäkuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Mörkö 
Olotila: Itseanalyyttinen
____

Heinäkuu loppuu. Kuukaudessa sallittujen alkoholiannosten kiintiö ylittyi seitsemälläkymmenelläviidellä prosentilla. Tavoittelin kahtakymmentä. Päädyin kolmeenkymmeneenviiteen. Pitäisikö olla huolissaan?

Hämmentävää kyllä, en ole erityisen huolissani. On kesä, lomasesonki ja paljon kohtaamisia. Olen juonut enemmän kuin mitä itselleni piti sallia, mutta suurimmassa osin hallitusti, yksi tai kaksi viinilasillista siellä tai täällä sosiaalisessa tilanteessa. Muutamaa pienimuutoista epäonnistumista lukuunottamatta en ole kertaakaan rekahtanut.

Selitän huolestumattomuttani kuukausimäärän suhteen kahdella yksityiskohdalla. Yle listasi pari viikkoa sitten "hyvin maltilliseksi juomiseksi" yhden alkoholianoksen päivässä, kun puhui lasten kanssa nautittavasta alkoholista. Duodecimin Terveyskirjasto kirjoittaa puolestaan "väestössä hyvin kohtuullisella alkoholin käytöllä ei voida todeta haitallisia vaikutuksia, mutta haitat alkavat lisääntyä päivittäisen käytön noustessa paria–kolmea annosta suuremmaksi tai ajoittain hyvin runsaaksi". Yksi alkoholiannos päivässä tekisi heinäkuussa 31 annosta. Ollaan siis juuri siellä, missä minäkin olen tässä kuussa ollut. Maltillisen alkoholinkäytön ytimessä.

Sen sijaan olen aavistuksen huolissani siitä, miltä hankkeen aikana käyttämieni alkoholiannosten kehityskäyrä näyttää. Infograafi kuvaa tilanteen visuaalisesti. Kuukausi toisensa perään alkoholiannosten määrä on lisääntynyt. Nyt trendin olisi syytä kääntyä ja kulutuksen saavuttaa saturaatio. Nähtäväksi jää.

Sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Koiranpentu 
Olotila: Huippu 
____

Alkoholi tuottaa mielihyvää. Kahdella eri mekanismilla. Sen uskotaan lisäävän dopamiinin, yhden "onnellisuushormonin" tuotantoa. Mutta kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, pääasiassa se lamaa hermosolujen välittämää signaaliia varsin epäspesifisesti. Hermosolujen välittämä viesti ei kulje, kun solukalvon ominaisuudet muuttuvat. Alkuhumalan mielihyvä liittyykin paljolti siihen, että estot, pelot ja epävarmuus poistuvat.

On olemassa monia muitakin tapoja lisätä mielihyvää. Ihan ilman kemiallisia keinoja. Yksi tapa on odottaa jotakin hyvää. Nuorempana odotus liittyy usein isompiin asioihin, suuriinkin unelmiin. Vanhemmiten on oppinut odottamaan pienempiä asioita, viikonloppua, ystävän tapaamista tai vaikkapa lyhyttä matkaa mökille.

Odotus, joka saa täyttymyksensä tänään, on ollut yksi viisikymmenvuotisen elämäni ihanampia. Jokaisen pahan olon ja pelon, kuten myös epävarmuuden tai ahdistuksen tunteen, on leikannut pois ajatus uudesta koiranpennusta. Tähän ei olisi edes alkoholi pystynyt.

Olen joskus vinosti hymyillyt ihmisille, jotka avoimesti myöntävät hankkineensa koiran täyttämään tyhjyyttään. Nyt teen niin itse. Avoimesti ja mieli kirkkaana. Täysissä sielun ja ruumiin voimissa, kuten tavataan sanoa.

Elämäni on yhdessä niistä pisteistä, joissa luopumista on enemmän kuin saamista. Muutokset kuuluvat elämänkaareen, luopuminen useimmiten nimenomaan ikääntymiseen. Yksi luopumisen muoto on oman itsen muuttuminen. On rooleja, jotka pitää pakata ja siirtää ullakolle. Minä olen pakannut tämän vuoden aikana itsestäni ulos sen hauskan Leenan, josta ihmiset ovat tykänneet ja josta itsekin pidän. Sen, joka oli aina valmis juhliin kuin juhliin ja joka jaksoi vaivatta bileettää aamutunneille nauraen, jutellen ja välillä itkienkin. Tämä luopuminen yhdessä aikuistuvien lasten pesästä lentämisen kanssa saa minut pelkäämään yksinäisyyttä.

Tove Jansson loi Muumi-tarinoihin ihmisen yksinäisyydelle hahmon. Hän on sanonut suuren, kömpelön ja synkän Mörön kuvaavan nimenomaan suomalaista melankoliaa. Siitä syystä minä annan tänään pienelle, huomenna suurelle, koiralleni nimen Mörkö.

Torstai 27. heinäkuuta 2017

Alkoholiannokset: 2 
Korvaavia nautinnontuottajia: Odotus 
Olotila: Hyvä 
____

Jääkaapissa on avattu valkoviinipullo edellisen viikonlopun vieraiden jäljiltä. Se tuijottaa minua joka kerta, kun avaan jääkaapin oven. Olen avannut oven viikon aikana liian monta kertaa. Tarkempaan katsomattakin tiedän, että pullossa on jäljellä lasillisen verran erinomaista juomaa.

Yhdeksältä illalla pakkaamisaktiviteettien lomassa avaan jääkaapin jälleen kerran. Popsin muutaman mansikan. Nostan viinipullon kaapista. Mietin vain hetken, kaadanko sen sisällön viemäriin vaiko itseeni. Kannan pullon kellariin ja juon viinin. En mainitse asiaa kenellekään.

Päätän etten kirjaa juomaani viiniä Ottomitta-laskuriin, mutta perun päätöksen ennen puoltayötä. Itseään on turha huijata, vaikka muita petkuttaisikin.

Mitä tästä opin? Ympärillä lojuvat avatut alkoholipullot, erityisesti viiniä sisältävät, ovat minulle ongelma. Jos ja kun haluan kohtuullistaa juomistani, niistä pitää päästä eroon. Juhlista, illanistujaisista ja päivällisiltä jääneet juomat viemäriin, mikäli mies tai aikuinen tytär eivät kumoa niitä nopeahkosti kurkkuunsa.

Tiistai 25. heinäkuuta 2017

Alkoholiannokset: 5 
Korvaavia nautinnontuottajia: Keskustelu 
Olotila: Erinomainen
____

Ystävien mökillä kohtuumatkan päässä pääkaupunkiseudulta on perinteiset rapujuhlat. Paikalla kolme pariskuntaa. Tarjolla ensin grilliruokaa ja illan jo pimennyttyä pitkän saunomisen jälkeen rapuja. Jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä, myös kipeistä asioista muutaman kyynelen kera. Nauretaan paljon ja lopuksi lauletaan kitaran, haitarin ja huuliharpun säestyksellä. Seurue on täynnä musiikin kanssa työskenteleviä tai sitä harrastavia.

Rapujuhlien tapaan tarjolla on paljon alkoholia. Minä korvaan snapsit vedellä ja otan saunalle ginger beeriä omasta kylmälaukusta. Kieltäydyn muutamista viinikaadosta ja pöydässä koetan juoda mahdollisimman hitaasti. Homma toimii hyvin. Tarjotut viinit ovat erinomaisia. Pysyn joukossa aamukolmeen asti.

Mies on kysynyt ennen lähtöä, aionko kertoa alkoholihankkeestani. En aio, enkä kerro. Huominen työpäivä on riittävä syy kohtuulliseen juomiseen, josta en tee numeroa.

Kertomattomuus on yksi hankkeeni kipupisteitä. Yksi syy alkoholin juomiseen on kontrollin heivaaminen romukoppaan, päästäminen irti kankeiden käytösmallien orjuudesta eli lyhyesti sanottuna hillittömyys. Juuri tämä syy saa monet hillittömyyttä hamuavat katsomaan kieroon seurueessa raittiina pysyviä. Joukkoon ei haluta ilonpilaajia eikä varsinkaan niitä, jotka seuraavana päivänä raportoivat, miten hilittömästi muut ovat käyttäytyneet. On parempi olla hiljaa. Ja pysyä hiljaa vielä seuraavanakin päivänä.

Perjantai 21. heinäkuuta 2017

Alkoholiannokset: 5 
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole 
Olotila: Kireä 
____

Poljen töistä kotiin kolmen kaupan kautta. Illalla on tulossa vieraita. Auto on tyttärellä lainassa. Olen ärsyyntyneessä tilassa muutaman työpuhelun takia. Kuulen jälleen ulkomaiselta kollegalta, kuinka surkeita kommunikoijia suomalaiset ovat. Yksi alaisista antaa palautetta epäonnistuneista päätöksentekoprosesseista. En viitsi lähteä väittelemään. Mieliala painuu negatiivisen puolelle.

Jännitän vieraita hiukan tavallista enemmän. Kaksi vuotta sitten Suomessa asunut etelä-afrikkalainen vaihto-oppilaamme on saapumassa illastamaan perheensä kanssa. Mieheni kokkaa lohikeittoa, minä teen mansikkakakun ja tytär auttaa voileipäpöydän kanssa. Keittiössä on ruuhkaa ja tunnelma kiristyy. Kaikkia ruoka-aineita ei ole muistettu ostaa. Aika kuluu liian nopeasti vierailun alkua silmällä pitäen. Päädymme tiuskimaan toisillemme.

Muistan ystävättäreni kerran sanoneen, että hänelle yksi vaikeimpia alkoholittomia tilanteita on illanvieton valmistelu. Tunnen tunteen. Pyydän tytärtäni kaatamaan minulle lasillisen alkoholitonta lehtikuohua. Testaan sillä, onko halussa kyse vain tavasta juoda jotakin. Nopeasti huomaan, ettei ole. Päätän jälleen purkaa päätökseni alkoholittomasta illasta. Juon viiniä niin ruoan kanssa kuin sen jälkeenkin terassilla istuttaessa. Nukkumaan käydessä ajattelen, että päätös oli ihan hyvä.

Torstai 20. heinäkuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Kesä 
Olotila: Hyvä 
____

Olen töissä ja Suomen toimistolla ainoa projektin johtotiimin jäsen. Muut lomailevat. Minä sijaistan. Sama on toistunut heinäkuisin jo toista vuosikymmentä. Tykkään hiljaisesta maisemakonttorista ja työssä jatkavien tiiviistä tiimihengestä. Saan tehtyä asioita, jotka kiireessä tahtovat jäädä jalkoihin. Kerään parhaillaan projektin metriikoita. Mietin asioiden mitattavuutta ja mittaamattomuutta.

Elämme numerojen aikaa insinöörivaltaisessa maassa. Yritykset mittaavat kaiken, mikä on mitattavissa. Myös koulutuslaitokset ja terveydenhuoltosektori ränkätään mittaamaansa tulosten perusteella. On kuitenkin lukuisia asioita, joita on vaikea, jollei jopa mahdoton, mitata. Yksi niistä on ihmisen tunne, tyytyväisyys, onnellisuus, tyytymättämyys ja kiukku. Kaikki asioita, joilla on uskomattoman suuri merkitys yritysten tulokseen tai yhteiskunnan toimivuuteen. Ihminen on kuitenkin kaiken takana. Yritykset luopuvat säästökuuriensa aikana globaaleista tiimitapaamisista, koska matkat maksavat paljon eikä hyötyä voida mitata. Firmat poistavat henkilökunnan lapsille tarkoitetut kesätyöpaikat, koska hyöty niistä yrityksen tulokselle on pieni. Työntekijöiden käyttöön tarkoitetut saunatilat remontoidaan tuottavampaan käyttöön. Pieniä tekoja, jotka kaikki sattuvat ihmiseen, vähentävät motivaatioita, leikkaavat sitoutuneisuutta ja siten tulosta. Yhteyttä ei kuitenkaan osata mitata.

Myös ihmistä mitataan, ei pelkästään hänen aikaansaamaansa tulosta. Kiloja tulee lisää, kun syö suklaata. Verenpaine nousee, kun syö suolaa. Kolesterolin määrä veressä kohoaa, kun syö juustoa. Maksa-arvot paukkuvat, kun juo viinaa. Kukaan ei kuitenkaan kysy, miten voi terveellistä kontrollielämää elävän mieli. Onko kivaa olla laiha, tylsä ja koko ajan halko perseessä poikittain, kuten mieheni asian ilmaisee.

Olisi ihanaa voida nauttia täysillä siitä tasan yhdestä elämästä, joka minulle on annettu. Syödä illalla kulhollinen Kolmen Kaverin suklaajäätelöä. Nauttia aamulla pitkä aamukahvi punaisella maidolla croisantin kera. Ja juoda kylmä Savignon blanc lasillinen työpäivän päätteeksi terassin rottinkikeinussa.

Huomaan olevani alkoholiongelman keskiössä. Tarvitsen kontrollin. Minun täytyy oppia hallitsemaan alkolinmäärää, jota käytän. Minun täytyy mitata. Alkoholiannosten määrässä se onnistuu. Tunteissani valitettavasti ei.

Keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Aamu-uinti 
Olotila: Normaali 
____

Katselen puoli yhdeksän uutisia. Alkoholi on jälleen otsikoissa. Kuluneen vuoden aikana olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka usein näin on. Eikä pelkästään kehitteillä olevan lakiuudistuksen muodossa. Tällä kertaa Yle on teettänyt tutkimuksen, miten suomalaiset suhtautuvat alkoholin nauttimiseen lasten seurassa. Vain noin 10% hyväksyy alkoholin käytön lasten läsnäollessa ja 80% sanoo rajoittavansa juomistaan, kun lapsia on läsnä. Studiossa haastateltava A-klinikkasäätiön naistutkija ei usko tulosta.

Mietin kirjailevan työterveyslääkärin kommenttia, että kaikki suomalaiset valehtelevat alkoholinkäyttönsä määrän, kun sitä kysytään. Muistelen oman tuttavapiirin juhannuksia, mökkimatkoja, lastenkutsuja ja jopa ristiäisiä, joissa viini on virrannut avoimesti.

Haluan kuitenkin vapauttaa suomalaiset tunnontuskistaan ja käännän katseen omaan napaani. Tiedänkö minä edes, kuinka paljon ihmiset oikeasti juovat tai ovat noissa mainitsemissani tilaisuuksissa juoneet? Nimittäin kun itse juo paljon, näkee hyvin huonosti, miten muut juovat. Niin se vaan on.

Tiistai 18. heinäkuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole 
Olotila: Tylsä 
____

Täytän tyhjyyttä somessa. Vastailen kysymyksiin "Minkälainen festarikävijä sinä olet?" Ei sikäli että enää juuri kävisin festareilla, mutta kun tytär on kuvittanut vastauksina tulevat festarityypit. Saan omakseni City-fiilistelijän. Sen mustavalkoinen lookki muistuttaa kieltämättä itseäni joskus nuoruudessa.

Näitä testejä kiertää facebookissa yhtenään. Viime viikolla olin Astrid Lindgrenin hahmoista Ronja ja toissa viikolla historian merkkihenkilöistä Mark Twain.

Ideoin päässäni testiä "Minkälainen alkoholinkäyttäjä olet?" Kysymyksiä ainakin:

1. Kun kutsuvieraskokkareilla tarjotaan ilmaista viiniä, otatko:
• yhden, jonka kanssa minglaat koko illan ihmisten seurassa
• niin paljon ja kauan kuin viiniä on tarjolla
• et yhtään, koska menet aamulla lenkille

2. Illalla on ystäväsi tupaantuliaiset, mutta seuraavana aamuna on tärkeä palaveri kello 8. Mitä teet:
• menet juhliin autolla, että olet aamulla skarpissa kunnossa
• siirrät palaveria
• juot juhlissa vain kaksi lasillista viiniä ja lopetat alkoholinkäytön ennen puoltayötä

3. Olet lentokoneessa lähdössä pitkään odottamallesi lomamatkalle lasten kanssa. Tilaatko lentoemännältä:
• shampanjaa ruoan kanssa ja geeteen aperetiiviksi
• valkoviinin koska ruokana on kanaa
• pelkkä vesi riittää

Vastausvaihtoehdot ovat totta kai Raili Raitis, Kirsi Kohtuullinen tai Anne Alkoholisti. Tyttäreni piirtämillä kuvilla tietysti. En viitsi pohtia sen enempää, mikä niistä näyttää minulta.

Lauantai 15. heinäkuuta 2017

Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Tytär ja teatteri
Olotila: Paljas
____

Baarikaapista ulos astuminen ei ole minulle helppoa. Kirjoitan tätä blogia, joten joku voisi ehkä sanoa, että olen kyllä tulossa ulos. Mutta samalla olen kynäni takana anonyymi enkä mainosta tai linkkaa tekstejäni mihinkään. Olen siis baarikaappini ovella ja mietin.

Teen tänään ensimmäisen ja harkitusti hienovaraisen liikkeen avoimuuden suuntaan. Saan voimaa Pyynikin kesäteatterin Niskavuori-näytelmästä. Suomi on vahvojen naisten maa. Minäkin yritän olla vahva.

Linkkaan Rosa Meriläisen eliittijuomista koskevan artikkelin faceen. Kirjoitan oheen tekstin "minunkin piti tästä bloggaamani" ja naputan loppuun blogini linkin. Harkittu kahden linkin taktiikka nostaa lehtijutun postaukseni kuvaksi ja oma linkkini jää huomaamattomaksi hyperlink-tekstiksi.

Kuten odotankin postaus ei saa merkittävää huomiota. Siihen tulee vain seitsemän tykkäystä ja yksi vaatimaton kommentti. Yllätynkin siis aika lailla viesteistä, joita saan illan mittaan yksityisviestipuolella. Blogiani on joku kuitenkin käynyt lukemassa.

Kommentit ovat positiivisia, ymmärtäviä, minua tukevia ja tunteikkaita. Tuntuu uskomattoman hyvälle. Yritän olla ajattelematta niitä ihmisiä, jotka ovat myös käyneet lukemassa blogini, mutta eivät ole sitä kommentoineet.

Torstai 13. heinäkuuta 2017

Alkoholiannokset: 2 
Korvaavia nautinnontuottajia: Pubivisa 
Olotila: Hyvä
____

Yksi heinäkuisen Suomen mediatapahtumia on SuomiAreena Porissa. Maan poliittinen eliitti ja media kokoontuvat. Alkoholi virtaa. Minä en ole paikalla. Istun sen sijaan työkavereiden kanssa pelaamassa viikottaista Baaripähkinää ja vierailen somessa.

Ystäväni postaa Rosa Meriläisen SuomiAreenan alkoholipitoisuutta koskevan haastattelun. "Olen vaan rehellinen", kirjaileva ex-poliitikko sanoo. "Seuraavat kaksi päivää metsästän täällä muun eliitin mukana ilmaista viinaa, jota tarjoavat meille työmarkkinajärjestöt ja viestintätoimistot, enkä kieltäydy yhdestäkään lasista." Yleisö nauraa.

Susanna Kuparaninen kokosi dokumenttia samoista karkeloista pari vuotta aiemmin. Hän avasi suoraan tapaansa verhoa avoimien torikokousten takana. Tiukat ja tärkeät keskustelut kun käydään ihan muualla. Lukuisilla kutsuvieraskokkareilla, joissa tehdyt päätökset voidellaan viinalla, useimmiten sponsoroidusti ilmaisella. Ollaan suomalaisen Hyvä Veli -verkoston ytimessä.

Rosa Meriläisen haastattelussa korostetaan hänen puhuvan harvinaisen suoraan. Totta, sillä lähes kaikki SuomiAreenan vieraat olisivat voineet sanoa samat sanat, mutta eivätpä sanoneet. Yksi marginaalinen aviisi uutisoi Meriläisen kommentin, mutta uutisrimaa ei heilunut sen pahemmin. Some-näkyvyyskin jäi vaatimattomaksi. En ole yllättynyt. Taas puhutaan aiheesta, joka on eliitille kiusallinen ja tuttu.

Lauantai 8. heinäkuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole 
Olotila: Mäkinen
____

Jokainen ihminen on erilainen. Siinä piilee yksi elämän hienouksista. Minä tiedän olevani harvinaisen syvältä tunteva ihminen. Kuulun siihen kategoriaan ihmisiä, jotkat itkevät vähintään viisi kertaa lukiessaan aamuhesarin. Olen ymmärtänyt, että kaikki eivät koe tunteitaan yhtä kovaa ja kipeästi. Vaikka tokikaan kukaan ei voi oikeasti tietää, mitä ja miten joku toinen ihminen todella tuntee.

Vertaan alkoholia jo toistamiseen mielialalääkkeisiin, jotka ovat kovasti muodissa nykyään, ainakin niitä määräävien lääkäreiden keskuudessa. Yksi tuttavani sanoi kerran osuvasti kokeiltuaan lääkkeitä ja sitten jätettyään ne: "En minä halua harmaannuttaa kaikkia tunteitani pois. Joo, ihan hyvä että huonot tunteet vähenevät, mutta kun hyvätkin leikkautuvat samalla."

Kemiallisestihan etanoli toimii aivan kuten yksinkertainen mielialalääke. Se lamaa hermosolujen välittämää signaalia. Kun juo pari lasia viiniä, lamaantuvat estot ja ihminen "piristyy". Kun juo reippaasti enemmän, alkaa lamaantua kaikki muukin. Taitolaji-kokeiluni on ehtinyt opettaa minulle, että alkoholi on myös hirmu tehokas tunteiden leikkaaja.

Kirjoitin hankkeeni ensimmäisen kvartaalin loppuanalyysissä jotain sinne päin, että parasta alkoholittomuudessa on ollut ajatusten ja tunteiden kirkkaus. Enää en ole ehkä samaa mieltä. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että "sameudesta" alkaa olla niin pitkä aika, etten arvota "kirkkautta" enää yhtä korkealle. Päinvastoin, alan löytää sieltäkin ongelmia ja selkeitä kipupisteita.

En voi olla kysymättä itseltäni, johtuuko tunteitteni vuoristorata yksinomaan alkoholiusvan vähenemisestä elimistössä vai voiko vaihdevuosilla olla osuutta asiaan. Hormonimuutosten eli eräänlaisen käänteisen murrosiän on kuitenkin sanottu vaikuttavan mielialaan. En osaa vastata.

Alan olla kyllästynyt siihen, että hyvällä mielellä alkanut päivä muuttuu pettymyksen, riittämättömyyden ja syyllisyyden ristiaallokoksi. Päätän, että kyllä tilanne varmaan on vaan jokin menopaussin oire. Yritän olla ajattelematta valkoviiniä.

Tiistai 4. heinäkuuta 2017

Alkoholiannokset: 4 
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole 
Olotila: Kohtuullinen 
____

Paluu työhön sujuu hyvin. Uusi pesti on astunut voimaan kesälomani aikana ja luo odotuksia paremmasta, vaikka vielä kesän yli minun täytyy hoitaa entistäkin rooliani. Kestää hetken löytää uudet ihmiset ottamaan vastuu. Työrupeama alkaa kolmen päivän kansainvälisellä workshopilla. Toisen päivän iltana on edustusillallinen saaressa.

Juttelen illan alkoholipolitiikasta itseni kanssa ennen ravintolaan lähtemistä, kuten nykyään tahtoo olla tapana. Päätän olla juomatta. En tarvitse alkoholia.

Päätös pitää vain etkojen yli. Kollegat ottavat aperetiivit odottaessamme laivaa. Kun tarjoilija kysyy saaressa, mitä juotavaa tulee alkuun, tiimi päättää tilata kuohuvaa kesän kunniaksi. Ehdin miettiä vain hetken, miten ilmaisisin, etten ota tätä lasillista ilman että siitä syntyy negatiivista ihmetystä. Päätän joustaa. "Eihän yksi lasillinen ole paha", sanon itselleni. "Minulla on varaa tähän." Pomo tilaa pöytään useamman pullon sekä valkoista että punaista viiniä. Olen varma, että ne ovat erinomaisia molemmat. Kun tarjoilija käy kaatamassa kaikille heidän haluamansa lasilliset, pyydän omaani punaista. Päätän antaa juoman seistä lasissani kalakeittoalkupalan yli aina lammaspääruokaan asti, jonka kanssa voin sen sitten nauttia. Näin ei tapahdu. Sipitän lasillisen jo kalakeiton kanssa ja tarjoilija kaataa lisää. Illan aikana kaksi kertaa.

Olen tyytymätön itseeni ja kaatuneeseen päätökseen olla juomatta. Yritän vapauttaa itseni syytöksistä selittämällä, että join kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin olisin tehnyt aiemmassa elämässäni. Silloin olisin ottanut aperitiivin tai jopa kaksi, kaatanut viiniä pöydällä seilaavista pulloista myös itse ja päätynyt tiimin kanssa jatkoille heidän hotellinsa lähibaariin. Nyt olen matkalla kotiin ja pää on kohtuullisen selvä.

Lauantai 1. heinäkuuta 2017

Alkoholiannokset: 2 
Korvaavia nautinnontuottajia: Kotiinpaluu 
Olotila: Helposti ärsyyntyvä 
____

Loma loppuu. Ajan läpi aurinkoisen Pohjois-Suomen Rovaniemelle, josta otan yöjunan kotiin. Kuuntelen äänikirjaa, syön mansikoita ja pysähtelen välillä juomaan kahvia sekä nauttimaan maisemista.

Olen luvannut itselleni Rovaniemellä hyvän ruoan ja sen oheen kylmää valkoviiniä. Ajatus tuntuu niin hyvältä, että se ärsyttää. Odotus viinilasillisesta on tuttu ja siksi se ehkä pelottaa. Päätän olla välittämättä tunteesta. Olen ollut koko kirjoitusviikon ilman pisaraakaan. Olen ansainnut lasillisen. Hiljennän omantuntoni, joka sanoo, etten saisi ruveta ajattelemaan alkoholia palkintona.

Olen kysynyt mieheltäni ravintolasuositusta. Kun juo harvoin, alkaa tulla laatutietoiseksi. Haluaa juoda valitut lasillisensa viehättävässä paikassa ja haluaa viinin olevan hyvää. En voi olla miettimättä, kuinka erilainen tilanne oli vielä viime syksynä. Olin valmis juomaan melkein mitä tahansa ja missä tahansa. Kunhan siinä oli alkoholia.

Aviomiehen suosittelema trendibistro on aika täynnä. Rovaniemellä on harvoin helle ja turistisesonki on alkanut vilkkaana. Muutamia pöytiä on kuitenkin vapaana. Kysyn pöytää yhdelle. Tarjoilija ohjaa minut ravintolan pimeimpään nurkkaan sivupöydälle, jossa yksin istuva ruokailija tuijottaa seinää. Ärsyynnyn. Olen kohdannut saman liian monta kertaa. Yksin ruokailevaa kohdellaan kuin tämä ei olisi maksava asiakas ollenkaan. Päätän palata rautatieasemalle. Ostan lasillisen hanaviiniä ja istun puupöydän ääreen laiturialueen terassille. Aurinko paistaa kuitenkin ja olen matkalla kotiin.