Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Terapia
Olotila: Onnistunut
____
Herään uneen, jossa vietetään suuria häitä. Minä olen menossa naimisiin, naisen kanssa kaiken lisäksi. Googeloin unien tulkintaa. Häät tarkoittavat jonkin loppumista ja uuden alkua. Jatkan itsekseni sateenkaaritulkintaa ja päättelen uuden olevan tässä tapauksessa erityisen merkityksellistä. Edessänihän on uusi eheytynyt elämä. Miltä minusta nyt tuntuu?
Hyvältä tuntuu. Erinomaiselta jopa, ainakin silloin tällöin. Välillä tosin pelottaa. Haluan kysyä vielä itseltäni, mitä minä oikein pelkään.
Minä pelkään...
...että minusta tulee tylsä
...etten kelpaa
...että jään yksin
...etten kuulu mihinkään
...että minuun sattuu
...etten jaksa alkoholitonta apeutta
...että ratkean
...etten selviä ilman tätä tekstiä
...tai että jumahdan analysoimaan itseni puhki
...etten pääse eteenpäin
...etten osaa elää tavallista elämää
...ja etten saa tukea läheisiltäni
...mutta eniten pelkään että olen väärässä. Että oikeasti olenkin alkoholisti, joka ei pysty kohtuullistamaan juomistaan ja jonka edessä on vain kaksi tietä: joko lopettaa juominen kokonaan tai tuhota elämänsä juomalla
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taitolaji. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taitolaji. Näytä kaikki tekstit
Keskiviikko 29. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Kotiinpaluu
Olotila: Täysi
____
Vuoden mittainen hankkeeni on lopuillaan. Olen opetellut itseni kanssa taitolajia juoda alkoholia kohtuudella. Olen analysoinut. Olen itkenyt. Nauranut vähemmän. Olen onnistunut paremmin kuin etukäteen kuvittelin. En ole epäonnistunut kovinkaan monessa osiossa. Olen lähes tyytyväinen. Mikä on lopputulos?
Minä en halua sopia muottiin nimeltä Alkoholisti. En myöskään sovi muottiin nimeltä Absolutisti. Molemmat muotit ovat liian rajattuja ja tietynmuotoisia. Minä kuulun venyvästä materiaalista valmistettuun, mukautuvaan muottiin nimeltä Tavallinen ihminen.
Mieheni tykkää puhua kohtuullisuudesta. Hän korostaa sitä ohjenuorana lähes kaikessa. Ydinsota lienee ainoita asioita, joihin kohtuullisuus ei sovi. Aristoteles listali kohtuullisuuden yhdeksi moraalisista hyveistä. Hän sanoi, että ollakseen onnellinen ihmisen tulee saavuttaa tasapaino kahden ääripään välillä. Aristoteleeltä tulee myös Suomessa usein käytetty termi kultainen keskitie, jonka tunnistamiseksi ihmisellä on älylliset hyveet. Ihmisen tulee olla älyllisesti harkitsevainen osatakseen noudattaa kultaista keskitietä ja löytääkseen moraaliset hyveet, joista kukin itsessäänkin on keskitie.
Minä olen etsinut vuoden ajan alkoholin nauttimisen keskitietä. Sillä tiellä maisema on ollut kirkkaampi, mutta kieltämättä vähän tylsempi kuin se oli aiemmin, usein pelkkää metsää, välillä jopa puupeltoa. Isot kaupungit hotelleineen ovat matkalta puuttuneet, mutta pienempiä ja ihan kivoja majataloja on kyllä matkan varrelta löytynyt. Tie on ollut mäkinen, välillä jopa ahdistavaakin vuoristorataa, aakeeta laakeeta hollantilaista maisemaa ei ole juuri näkynyt. Aluksi tie oli polku, mutainenkin. Pian siitä kasvoi hiekkatie. Nyt sitä asfaltoidaan.
Pääni sisällä on graafi, jonka olen piirtänyt sinne parikolmekymmentä vuotta siten. X-akselilla on aika ja nollapiste on syntymäni. Nykyhetki sijaitsee reippaasti yli x-akselin puolenvälin. Y-akselilla on viisaus, yksikköä en tiedä. Käyrä nimeltä "minä" lähtee luonnollisesti origosta. Syntymähetkellä viisauteni on ollut nolla. Siitä henkisen kehityksen käyrä alkaa ajan funktiona hitaasti nousta. Pystyn hyvin identifioimaan hetket aikajanalla, jolloin käyrä on kohonnut jyrkästikin ylöspäin. Näitä hetkiä ovat erityisesti olleet elämän kipupisteet, joissa on tarvinnut pysähtyä ajattelemaan. Pystyn myös tunnistamaan elämästäni ajanjaksoja, jolloin käyrä on mennyt "väärään suuntaan" eli alaspäin ja henkinen kehitys on taantunut. Esimerkiksi sumuinen kausi, jolloin lapset olivat ihan pieniä, kuuluu näihin ajanjaksoihin. Tänään katson pääni sisään ja näen graafissa positiivisen trendin. Henkisen kehityksen käyrä on harpannut viimeisen vuoden aikana ison askeleen ylöspäin. Vaikeaa on saattanut olla, mutta paljon olen oppinut.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kotiinpaluu
Olotila: Täysi
____
Vuoden mittainen hankkeeni on lopuillaan. Olen opetellut itseni kanssa taitolajia juoda alkoholia kohtuudella. Olen analysoinut. Olen itkenyt. Nauranut vähemmän. Olen onnistunut paremmin kuin etukäteen kuvittelin. En ole epäonnistunut kovinkaan monessa osiossa. Olen lähes tyytyväinen. Mikä on lopputulos?
Minä en halua sopia muottiin nimeltä Alkoholisti. En myöskään sovi muottiin nimeltä Absolutisti. Molemmat muotit ovat liian rajattuja ja tietynmuotoisia. Minä kuulun venyvästä materiaalista valmistettuun, mukautuvaan muottiin nimeltä Tavallinen ihminen.
Mieheni tykkää puhua kohtuullisuudesta. Hän korostaa sitä ohjenuorana lähes kaikessa. Ydinsota lienee ainoita asioita, joihin kohtuullisuus ei sovi. Aristoteles listali kohtuullisuuden yhdeksi moraalisista hyveistä. Hän sanoi, että ollakseen onnellinen ihmisen tulee saavuttaa tasapaino kahden ääripään välillä. Aristoteleeltä tulee myös Suomessa usein käytetty termi kultainen keskitie, jonka tunnistamiseksi ihmisellä on älylliset hyveet. Ihmisen tulee olla älyllisesti harkitsevainen osatakseen noudattaa kultaista keskitietä ja löytääkseen moraaliset hyveet, joista kukin itsessäänkin on keskitie.
Minä olen etsinut vuoden ajan alkoholin nauttimisen keskitietä. Sillä tiellä maisema on ollut kirkkaampi, mutta kieltämättä vähän tylsempi kuin se oli aiemmin, usein pelkkää metsää, välillä jopa puupeltoa. Isot kaupungit hotelleineen ovat matkalta puuttuneet, mutta pienempiä ja ihan kivoja majataloja on kyllä matkan varrelta löytynyt. Tie on ollut mäkinen, välillä jopa ahdistavaakin vuoristorataa, aakeeta laakeeta hollantilaista maisemaa ei ole juuri näkynyt. Aluksi tie oli polku, mutainenkin. Pian siitä kasvoi hiekkatie. Nyt sitä asfaltoidaan.
Pääni sisällä on graafi, jonka olen piirtänyt sinne parikolmekymmentä vuotta siten. X-akselilla on aika ja nollapiste on syntymäni. Nykyhetki sijaitsee reippaasti yli x-akselin puolenvälin. Y-akselilla on viisaus, yksikköä en tiedä. Käyrä nimeltä "minä" lähtee luonnollisesti origosta. Syntymähetkellä viisauteni on ollut nolla. Siitä henkisen kehityksen käyrä alkaa ajan funktiona hitaasti nousta. Pystyn hyvin identifioimaan hetket aikajanalla, jolloin käyrä on kohonnut jyrkästikin ylöspäin. Näitä hetkiä ovat erityisesti olleet elämän kipupisteet, joissa on tarvinnut pysähtyä ajattelemaan. Pystyn myös tunnistamaan elämästäni ajanjaksoja, jolloin käyrä on mennyt "väärään suuntaan" eli alaspäin ja henkinen kehitys on taantunut. Esimerkiksi sumuinen kausi, jolloin lapset olivat ihan pieniä, kuuluu näihin ajanjaksoihin. Tänään katson pääni sisään ja näen graafissa positiivisen trendin. Henkisen kehityksen käyrä on harpannut viimeisen vuoden aikana ison askeleen ylöspäin. Vaikeaa on saattanut olla, mutta paljon olen oppinut.
Tiistai 28. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Uusi polkupyörä
Olotila: Tihkusateinen
____
Luen lentokoneessa iltapäivälehteä. Lukijaa ohjataan jouluvalmisteluihin listaamalla kymmenen tapaa onnistua lahjaostoksissa. Näitä listojahan löytyy lehdistä läpi vuoden. Ennen kesää listataan kymmenen tapaa päästä bikinikuntoon. Kesän jälkeen listataan kymmenen tapaa vapautua lomalla kertyneistä kiloista. Laitanpa minäkin korteni kekoon ja listaan kymmenen tapaa kohtuullistaa liian reipas alkoholinjuominen:
1. Huolehdi että juomiseen liittyville tavoille on korvaajia, pidä joku muu kuin alkoholilasi kädessä kun tulet töistä ja kehitä tapa juoda teetä tai syödä jäätelöä iltaisin
2. Etsi aktiivisesti korvaavia nautinnontuottajia ja hauskuutta aiheuttavia hetkiä, voi olla vaikeaa, mutta älä luovuta
3. Korosta alkoholittomuuden tuomaa hyvää kuten syvää unta ja selviä aamuja sekä muista ettei niin ole aina ollut
4. Puhu lähimmillesi ja pidä heidät ajatasalla tunteistasi sekä alkoholittomuutesi kehityksestä, alkoholinkäyttösi ei koskaan ole ollut yksin sinun asiasi, se on vaikuttanut myös läheisiisi, siksi myös alkoholin vähentämisen tulee kuulua heille
5. Yritä hyväksyä muutos itsessäsi, et ole ehkä enää se sama "hauska jätkä", josta kaikki tykkäävät ja jota kaikki kutsuvat mukaan erilaisiin karkeloihin ja illanistujaisiin, mutta riität kyllä sellaisena kuin olet, ilman alkoholiakin
6. Etsi sosiaalisia tilanteita, joiden pääasiallinen tarkoitus ei ole humaltuminen vaan niissä on muutakin kuin alkoholi, mitä tilaisuudelta odottaa
7. Vältä ihmisiä, jotka kyseenalaistavat ongelmasi ja joista näet, että he kärsivät olla seurassasi, jos et nauti alkoholia yhtä paljon kuin he
8. Tukeudu ystäviin, jotka ymmärtävät sinua
9. Mikäli tunnistat alkoholin suurkulutuksessasi juurisyitä, kuten työpaineen, huonon parisuhteen tai yksinäisyyden, ota syyhyn puuttuminen avuksi juomisen hallintaan
10. Ole rehellinen itsellesi
Korvaavia nautinnontuottajia: Uusi polkupyörä
Olotila: Tihkusateinen
____
Luen lentokoneessa iltapäivälehteä. Lukijaa ohjataan jouluvalmisteluihin listaamalla kymmenen tapaa onnistua lahjaostoksissa. Näitä listojahan löytyy lehdistä läpi vuoden. Ennen kesää listataan kymmenen tapaa päästä bikinikuntoon. Kesän jälkeen listataan kymmenen tapaa vapautua lomalla kertyneistä kiloista. Laitanpa minäkin korteni kekoon ja listaan kymmenen tapaa kohtuullistaa liian reipas alkoholinjuominen:
1. Huolehdi että juomiseen liittyville tavoille on korvaajia, pidä joku muu kuin alkoholilasi kädessä kun tulet töistä ja kehitä tapa juoda teetä tai syödä jäätelöä iltaisin
2. Etsi aktiivisesti korvaavia nautinnontuottajia ja hauskuutta aiheuttavia hetkiä, voi olla vaikeaa, mutta älä luovuta
3. Korosta alkoholittomuuden tuomaa hyvää kuten syvää unta ja selviä aamuja sekä muista ettei niin ole aina ollut
4. Puhu lähimmillesi ja pidä heidät ajatasalla tunteistasi sekä alkoholittomuutesi kehityksestä, alkoholinkäyttösi ei koskaan ole ollut yksin sinun asiasi, se on vaikuttanut myös läheisiisi, siksi myös alkoholin vähentämisen tulee kuulua heille
5. Yritä hyväksyä muutos itsessäsi, et ole ehkä enää se sama "hauska jätkä", josta kaikki tykkäävät ja jota kaikki kutsuvat mukaan erilaisiin karkeloihin ja illanistujaisiin, mutta riität kyllä sellaisena kuin olet, ilman alkoholiakin
6. Etsi sosiaalisia tilanteita, joiden pääasiallinen tarkoitus ei ole humaltuminen vaan niissä on muutakin kuin alkoholi, mitä tilaisuudelta odottaa
7. Vältä ihmisiä, jotka kyseenalaistavat ongelmasi ja joista näet, että he kärsivät olla seurassasi, jos et nauti alkoholia yhtä paljon kuin he
8. Tukeudu ystäviin, jotka ymmärtävät sinua
9. Mikäli tunnistat alkoholin suurkulutuksessasi juurisyitä, kuten työpaineen, huonon parisuhteen tai yksinäisyyden, ota syyhyn puuttuminen avuksi juomisen hallintaan
10. Ole rehellinen itsellesi
Perjantai 10. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Perjantai
Olotila: Rauhallinen
____
Perjantai-illan Perjantai-ohjelmassa puhutaan nuorista. Jälleen sanotaan, että nuoret juovat nykyään vähemmän. Saman hokeman kuulee mediassa usein. Niillä on varmaan tilastoja. Minä katson asiaa omasta kapeasta vinkkelistä, enkä oikein osaa olla mitään mieltä. Tiedän jotakin molempien tyttärien alkoholikokeiluista. Ne eivät tunnu juurikaan eroavan 80-luvun vastaavasta kokemuksista Itä-Helsingissä. Nuorimmainen valmistelee parhaillaan ensi viikolla tapahtuvaa täysi-ikäistymistään. Vanhempi ihmettelee välillä kirjoituksiani alkoholittoman sosiaalisen elämän vaikeudesta. Hänen tuttavapiirissään ei ole kuulemma vaikeaa olla juomatta. Kerron, ettei se ollut minullekaan vaikeaa, kun olin nuori.
Kokeilin alkoholia hyvin maltillisesti ennen täysi-ikäistymistä. Bileitä toki oli. Minä en niissä juurikaan juonut, maistelin lähinnä. Ensimmäiset muistikuvani alkoholista liittyvät isoveljen oksennuksen siivoamiseen ja kerrostalon muiden poikien jälkien peittämiseen. Edes kostea opiskeluaika ei tehnyt minusta alkoholin suurkuluttajaa.
Alkoholi astui osaksi elämäni merkittävyyttä vasta, kun ongelmien mittakaava kasvoi. Tuli avioero, yksinäisyys, raastava suhde ja vaikeasti paranevat haavat. Tuli tarve paeta todellisuutta. Alkoholinkin suhteen uskon jonkinmoiseen porttiteoriaan. Ainakin omalta osin. Parisuhdetuska avasi minun kohdallani portin. Sen jälkeen tuli uusia tuskia. Tuli väitöskirja. Tuli sairastuminen. Sitten työkiireitä. Kähmintää ja epämääräisiä epäilyjä. Paine kasvoi. Paetakseen todellisuutta piti juoda koko ajan enemmän.
Korvaavia nautinnontuottajia: Perjantai
Olotila: Rauhallinen
____
Perjantai-illan Perjantai-ohjelmassa puhutaan nuorista. Jälleen sanotaan, että nuoret juovat nykyään vähemmän. Saman hokeman kuulee mediassa usein. Niillä on varmaan tilastoja. Minä katson asiaa omasta kapeasta vinkkelistä, enkä oikein osaa olla mitään mieltä. Tiedän jotakin molempien tyttärien alkoholikokeiluista. Ne eivät tunnu juurikaan eroavan 80-luvun vastaavasta kokemuksista Itä-Helsingissä. Nuorimmainen valmistelee parhaillaan ensi viikolla tapahtuvaa täysi-ikäistymistään. Vanhempi ihmettelee välillä kirjoituksiani alkoholittoman sosiaalisen elämän vaikeudesta. Hänen tuttavapiirissään ei ole kuulemma vaikeaa olla juomatta. Kerron, ettei se ollut minullekaan vaikeaa, kun olin nuori.
Kokeilin alkoholia hyvin maltillisesti ennen täysi-ikäistymistä. Bileitä toki oli. Minä en niissä juurikaan juonut, maistelin lähinnä. Ensimmäiset muistikuvani alkoholista liittyvät isoveljen oksennuksen siivoamiseen ja kerrostalon muiden poikien jälkien peittämiseen. Edes kostea opiskeluaika ei tehnyt minusta alkoholin suurkuluttajaa.
Alkoholi astui osaksi elämäni merkittävyyttä vasta, kun ongelmien mittakaava kasvoi. Tuli avioero, yksinäisyys, raastava suhde ja vaikeasti paranevat haavat. Tuli tarve paeta todellisuutta. Alkoholinkin suhteen uskon jonkinmoiseen porttiteoriaan. Ainakin omalta osin. Parisuhdetuska avasi minun kohdallani portin. Sen jälkeen tuli uusia tuskia. Tuli väitöskirja. Tuli sairastuminen. Sitten työkiireitä. Kähmintää ja epämääräisiä epäilyjä. Paine kasvoi. Paetakseen todellisuutta piti juoda koko ajan enemmän.
Torstai 2. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apeahko
____
Jätän polkupyörän kotiin ja matkaan työpaikalle paikallisjunalla. Vanha aivosairauteni muistuttaa välillä itsestään tasapaino-ongelmana, joka ei sovi yhteen mustan jään kanssa. Luen Selviämistarinat loppuun aamujunan hälinässä.
Onko alkoholismi sairaus? Kun kysyin toistakymmentä vuotta sitten aivoleikkaukseni jälkeen, olenko nyt parantunut, neurokirurgi vastasi: "Sinä et parane koskaan. Letku aivoissasi vain auttaa sinua elämään sairautesi kanssa." Onko tilanne alkoholismin kanssa sama? Siitäkö ei parane koskaan, mutta tilanteen kanssa oppii elämään, kun sitä hoitaa. Näin uskovat monet kirjaan tarinansa kertoneet alkoholistit.
Mikäli alkoholismi on sairaus, miksi sairastumisen pitäisi olla mustavalkoista? Että on olemassa vaan joko sairas alkoholisti tai terve tavallinen ihminen?
Entä jos alkoholismi onkin kuin syöpä? Että taudilla on yksi nimi, mutta todellisuudessa kyseessä on satoja eri tauteja ja jopa tuhansia eri syntymekanismeja. Tauti myös etenee asteittain ja mitä aikaisemmalla stagella se diagnosoidaan, sitä paremmat mahdollisuudet on täydelliselle paranemiselle. Myös hoitomuodot ovat erilaisia. Osalla tautimuodoista voidaan syöpäkasvain poistaa leikkaamalla. Suurinta osaa taudeista hoidetaan sädettämällä ja/tai kemoterapialla. Mikäli taudin juurisyy tunnetaan molekyylitasolla, löytyy jopa täysin parantavia lääkehoitoja, kuten tiettyjen rintasyöpien kohdalla. Eräiden leukemialääkkeiden kohdalla tauti ei oikeastaan parane vaan saadan lääkkeen vaikutuksesta ainoastaan hallintaan ja hoitoa täytyy jatkaa läpi koko elämän.
Minun sairauteni on lisääntynyt alttius juoda alkoholia. Juurisyy lienee osittain geeneissä, mutta pään sisällöllä on osuutensa asiassa. Tunteet, erityisesti pahat sellaiset, altistavat sairauden puhkeamiselle. Olen onnekas, että diagnoosi on tapahtunut stagella neljä, eikä tauti ole päässyt etenemään stagelle viisi (katso 10. syyskuuta 2017). Näinollen paraneminen on asteen verran helpompaa, vaikkei toki niin helppoa kuin stagella kolme. Juurisyyn poistaminen esimerkiksi työtilanteen muutoksen kautta ja terapian avulla auttaa paranemista.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apeahko
____
Jätän polkupyörän kotiin ja matkaan työpaikalle paikallisjunalla. Vanha aivosairauteni muistuttaa välillä itsestään tasapaino-ongelmana, joka ei sovi yhteen mustan jään kanssa. Luen Selviämistarinat loppuun aamujunan hälinässä.
Onko alkoholismi sairaus? Kun kysyin toistakymmentä vuotta sitten aivoleikkaukseni jälkeen, olenko nyt parantunut, neurokirurgi vastasi: "Sinä et parane koskaan. Letku aivoissasi vain auttaa sinua elämään sairautesi kanssa." Onko tilanne alkoholismin kanssa sama? Siitäkö ei parane koskaan, mutta tilanteen kanssa oppii elämään, kun sitä hoitaa. Näin uskovat monet kirjaan tarinansa kertoneet alkoholistit.
Mikäli alkoholismi on sairaus, miksi sairastumisen pitäisi olla mustavalkoista? Että on olemassa vaan joko sairas alkoholisti tai terve tavallinen ihminen?
Entä jos alkoholismi onkin kuin syöpä? Että taudilla on yksi nimi, mutta todellisuudessa kyseessä on satoja eri tauteja ja jopa tuhansia eri syntymekanismeja. Tauti myös etenee asteittain ja mitä aikaisemmalla stagella se diagnosoidaan, sitä paremmat mahdollisuudet on täydelliselle paranemiselle. Myös hoitomuodot ovat erilaisia. Osalla tautimuodoista voidaan syöpäkasvain poistaa leikkaamalla. Suurinta osaa taudeista hoidetaan sädettämällä ja/tai kemoterapialla. Mikäli taudin juurisyy tunnetaan molekyylitasolla, löytyy jopa täysin parantavia lääkehoitoja, kuten tiettyjen rintasyöpien kohdalla. Eräiden leukemialääkkeiden kohdalla tauti ei oikeastaan parane vaan saadan lääkkeen vaikutuksesta ainoastaan hallintaan ja hoitoa täytyy jatkaa läpi koko elämän.
Minun sairauteni on lisääntynyt alttius juoda alkoholia. Juurisyy lienee osittain geeneissä, mutta pään sisällöllä on osuutensa asiassa. Tunteet, erityisesti pahat sellaiset, altistavat sairauden puhkeamiselle. Olen onnekas, että diagnoosi on tapahtunut stagella neljä, eikä tauti ole päässyt etenemään stagelle viisi (katso 10. syyskuuta 2017). Näinollen paraneminen on asteen verran helpompaa, vaikkei toki niin helppoa kuin stagella kolme. Juurisyyn poistaminen esimerkiksi työtilanteen muutoksen kautta ja terapian avulla auttaa paranemista.
Sunnuntai 29. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Väsynyt
____
Ostan aktikvariaatista Lilli Loiri-Sepän koostaman kirjan Selviämistarinoita, jossa yhdeksäntoista alkoholiongelmaista alkoholistia kertoo oman selviytymistarinansa. Kirjan parissa viikonloppu soljuu nopeasti, olotila ei kuitenkaan parane, ehkä jopa aavistuksen päinvastoin. Yöuniin ui pitkästä aikaa ahdistus.
Kirjan henkilöistä osa kertoo tarinansa omalla nimellään, osa pysyy nimettömänä. Porukassa on sekä miehiä että naisia ja sieltä löytyy lääkäriä, näyttelijää, muusikkoa, graafikkoa, urheilijaa, yliopistolehtoria, toimitusjohtajaa sekä kirjailijaa.
Tarinat koskettavat ja ne laittavat ajattelemaan. Jälleen. Alan olla väsynyt analysointiin. Ottaisin mielelläni vastaan päivän, jolloin ei tarvitsisi pohtia minuutta viinilasissa. Viikkokaan ei haittaisi. Eikä vuosi. Tai kymmenen.
Aikajänne kirjan tarinoissa koskee erityisesti. Minä kuvittelen olevani hyvässä hapessa, kun olen saamassa pakettiin vuoden mittaisen hankkeeni. Kattia kanssa. Olen pitkän matkan alkumetreillä. Luen raitistuneen miehen tunteita sosiaalisen elämän muutoksessa. Ensimmäiset pari kolme vuotta olivat kuulemma vaikeimmat. Luen kolmekymmentäseitsemän vuotta raittiina pysyneen miehen arjesta, jossa jokainen päivä on yhä edelleen taistelua, alkoholiako vaiko ei.
Poimin tarinoista alkoholin erityispiirteitä naisen kohdalla, sekä biologisesti että kulttuurillisesti. En pidä siitä, mitä luen. Alleviivan täkyjä alkoholittomaan arkeen sekä erityisesti sosiaaliseen elämään. Tykkään kommentista, että sosiaalisissa tilanteissa kukaan ei oikeasti kiinnitä huomiota, mitä sinä juot, jollet tuo sitä itse esille. Vertaan kertomusten päähenkilöiden avoimuutta ja ympäröivän maailman suhdetta raitistumiseen. Silmät kyyneltyvät pariin otteeseen, kun sivuja kertyy lisää. Raivostuminen on silti herkistymistä yleisempi tunne. Samaistuminen on kaikkein yleisin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Väsynyt
____
Ostan aktikvariaatista Lilli Loiri-Sepän koostaman kirjan Selviämistarinoita, jossa yhdeksäntoista alkoholiongelmaista alkoholistia kertoo oman selviytymistarinansa. Kirjan parissa viikonloppu soljuu nopeasti, olotila ei kuitenkaan parane, ehkä jopa aavistuksen päinvastoin. Yöuniin ui pitkästä aikaa ahdistus.
Kirjan henkilöistä osa kertoo tarinansa omalla nimellään, osa pysyy nimettömänä. Porukassa on sekä miehiä että naisia ja sieltä löytyy lääkäriä, näyttelijää, muusikkoa, graafikkoa, urheilijaa, yliopistolehtoria, toimitusjohtajaa sekä kirjailijaa.
Tarinat koskettavat ja ne laittavat ajattelemaan. Jälleen. Alan olla väsynyt analysointiin. Ottaisin mielelläni vastaan päivän, jolloin ei tarvitsisi pohtia minuutta viinilasissa. Viikkokaan ei haittaisi. Eikä vuosi. Tai kymmenen.
Aikajänne kirjan tarinoissa koskee erityisesti. Minä kuvittelen olevani hyvässä hapessa, kun olen saamassa pakettiin vuoden mittaisen hankkeeni. Kattia kanssa. Olen pitkän matkan alkumetreillä. Luen raitistuneen miehen tunteita sosiaalisen elämän muutoksessa. Ensimmäiset pari kolme vuotta olivat kuulemma vaikeimmat. Luen kolmekymmentäseitsemän vuotta raittiina pysyneen miehen arjesta, jossa jokainen päivä on yhä edelleen taistelua, alkoholiako vaiko ei.
Poimin tarinoista alkoholin erityispiirteitä naisen kohdalla, sekä biologisesti että kulttuurillisesti. En pidä siitä, mitä luen. Alleviivan täkyjä alkoholittomaan arkeen sekä erityisesti sosiaaliseen elämään. Tykkään kommentista, että sosiaalisissa tilanteissa kukaan ei oikeasti kiinnitä huomiota, mitä sinä juot, jollet tuo sitä itse esille. Vertaan kertomusten päähenkilöiden avoimuutta ja ympäröivän maailman suhdetta raitistumiseen. Silmät kyyneltyvät pariin otteeseen, kun sivuja kertyy lisää. Raivostuminen on silti herkistymistä yleisempi tunne. Samaistuminen on kaikkein yleisin.
Keskiviikko 25. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apea
____
Kuulen alkoholisminsa myöntäneen tuttavan suusta uuden alkoholiongelman määritelmän: Jos juominen tuo enemmän surua ja häpeää kuin iloa ja vapautta, on ongelma.
Suru: Juomiseni on tuottanut paljon surua. Vielä enemmän läheisilleni kuin itselleni. Ehkä siitä yksinkertaisesta syystä, että surun hetkinä on itse ollut tilassa, jossa surua ei ole kykennyt rekisteröimään. Viimeiseen vuoteenkin on liittynyt paljon peilattua surua ja uskomaton määrä kyyneleitä. Ilman alkoholia niitä tuskin olisi vuodatettu.
Häpeä: Tämä osa alkoholinjuontia on se, josta ei puhuta ja josta ei haluta puhua. En ole tässä poikkeus. Onneksi ihmisen biologia toimii häpeä häviöksi ja ei-toivotut asiat tupataan unohtamaan. Niin minullekin olen käynyt. Muistan sähellyksiä sieltä täältä. Lähes kaikki liittyvät pitkien iltojen aikaisiin aamuihin. Viimeisimpänä työpaikalla järjestämieni viisikymppisten saunajatkot, joissa kaadoin elämäntuskaani kyynelten kera entisille työkavereille. Sama tarina toistui sen seitsemän kertaa. Hyvin muistan myös kesäöisen paluun pyörällä tuttavien puutarhajuhlasta ja pöllähdyksen nokkosten täyttämään ojaan oksennuksen lentäessä stongan yli. Seuraavana aamuna tein päätöksen rajoittaa juomista ja onnistuin olemaan alkoholitta kaksi päivää. Minä en tiedä, miten hävettävä olen umpihumalassa ollut, mutta mikäli tytärtäni on uskominen, hyvin hävettävä. Ja minä häpeän.
Ilo: Mutta juominen on tuonut myös paljon iloa. Mikäli ilon määrää mittaa puhtaan analyyttisesti, se on useimmiten sijoittunut juomisen odottamiseen, ajatukseen tulevasta juhlasta tai tapahtumasta, sekä tunteihin, jolloin humala on ollut nousussa eli muutamien ensimmäisten lasillisten kohdalle. Iloisia hetkiä olisi listattavaksi lähes loputtomiin. Väitösjuhla, viisikymppiset, tunnelijuoksumatka Tukholmaan, Baaripähkinän suomenmestaruusristeily, lapsen yo-juhlat, häät ja niiden jatkot, yksitoista peräkkäistä vappuvastaanottoa puutarhassamne, elävien kuolleiden yön kolmekymppiset, hiihtolomien päätösviikonloput viiden tähden kodalla, juhannukset maaseutusukulaisissa ja perjantai-illat miehen kanssa aterioiden, kun lapset olivat pienenä vetäytyneet nukkumaan.
Vapaus: Alkoholi on nostanut minut stressin yläpuolelle lukuisia kertoja työpäivän jälkeen. Se on vaimentanut ulkomaisten kollegoiden idioottimaiselta tuntuvaa jankkaamista, se on hoitanut selkäänpuukotuksen aiheuttamaa haavaa ja puskuroinut deadlinejen venymistä. Päivätyön lisäksi se on antanut ilmaa siipien alle kirjailijana. Se on rentouttanut oudoissa tilaisuuksissa, joissa ei le tuntenut ketään ja luonut ensimmäiset sanat, kun ei ole tiennyt, mitä sanoa.
Minulla ei ole mitään keinoa laittaa näitä neljää palikkaa kahteen vaakakuppiin, suru-häpeä ja ilo-vapaus, nähdäkseni kumpi vaakakupeista on raskaampi. Minulla on kuitenkin kaikki syy uskoa, että ensimmäiset punnukset painavat enemmän. Siksihän minä juuri tässä tänäänkin tätä kirjoitan.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apea
____
Kuulen alkoholisminsa myöntäneen tuttavan suusta uuden alkoholiongelman määritelmän: Jos juominen tuo enemmän surua ja häpeää kuin iloa ja vapautta, on ongelma.
Suru: Juomiseni on tuottanut paljon surua. Vielä enemmän läheisilleni kuin itselleni. Ehkä siitä yksinkertaisesta syystä, että surun hetkinä on itse ollut tilassa, jossa surua ei ole kykennyt rekisteröimään. Viimeiseen vuoteenkin on liittynyt paljon peilattua surua ja uskomaton määrä kyyneleitä. Ilman alkoholia niitä tuskin olisi vuodatettu.
Häpeä: Tämä osa alkoholinjuontia on se, josta ei puhuta ja josta ei haluta puhua. En ole tässä poikkeus. Onneksi ihmisen biologia toimii häpeä häviöksi ja ei-toivotut asiat tupataan unohtamaan. Niin minullekin olen käynyt. Muistan sähellyksiä sieltä täältä. Lähes kaikki liittyvät pitkien iltojen aikaisiin aamuihin. Viimeisimpänä työpaikalla järjestämieni viisikymppisten saunajatkot, joissa kaadoin elämäntuskaani kyynelten kera entisille työkavereille. Sama tarina toistui sen seitsemän kertaa. Hyvin muistan myös kesäöisen paluun pyörällä tuttavien puutarhajuhlasta ja pöllähdyksen nokkosten täyttämään ojaan oksennuksen lentäessä stongan yli. Seuraavana aamuna tein päätöksen rajoittaa juomista ja onnistuin olemaan alkoholitta kaksi päivää. Minä en tiedä, miten hävettävä olen umpihumalassa ollut, mutta mikäli tytärtäni on uskominen, hyvin hävettävä. Ja minä häpeän.
Ilo: Mutta juominen on tuonut myös paljon iloa. Mikäli ilon määrää mittaa puhtaan analyyttisesti, se on useimmiten sijoittunut juomisen odottamiseen, ajatukseen tulevasta juhlasta tai tapahtumasta, sekä tunteihin, jolloin humala on ollut nousussa eli muutamien ensimmäisten lasillisten kohdalle. Iloisia hetkiä olisi listattavaksi lähes loputtomiin. Väitösjuhla, viisikymppiset, tunnelijuoksumatka Tukholmaan, Baaripähkinän suomenmestaruusristeily, lapsen yo-juhlat, häät ja niiden jatkot, yksitoista peräkkäistä vappuvastaanottoa puutarhassamne, elävien kuolleiden yön kolmekymppiset, hiihtolomien päätösviikonloput viiden tähden kodalla, juhannukset maaseutusukulaisissa ja perjantai-illat miehen kanssa aterioiden, kun lapset olivat pienenä vetäytyneet nukkumaan.
Vapaus: Alkoholi on nostanut minut stressin yläpuolelle lukuisia kertoja työpäivän jälkeen. Se on vaimentanut ulkomaisten kollegoiden idioottimaiselta tuntuvaa jankkaamista, se on hoitanut selkäänpuukotuksen aiheuttamaa haavaa ja puskuroinut deadlinejen venymistä. Päivätyön lisäksi se on antanut ilmaa siipien alle kirjailijana. Se on rentouttanut oudoissa tilaisuuksissa, joissa ei le tuntenut ketään ja luonut ensimmäiset sanat, kun ei ole tiennyt, mitä sanoa.
Minulla ei ole mitään keinoa laittaa näitä neljää palikkaa kahteen vaakakuppiin, suru-häpeä ja ilo-vapaus, nähdäkseni kumpi vaakakupeista on raskaampi. Minulla on kuitenkin kaikki syy uskoa, että ensimmäiset punnukset painavat enemmän. Siksihän minä juuri tässä tänäänkin tätä kirjoitan.
Perjantai 20. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 4
Korvaavia nautinnontuottajia: Tapaaminen
Olotila: Pohtiva
____
Tapaan Juhani Seppäsen etelähelsinkiläisessä kulttuurieliittikuppilassa. "Selvästi juovuksissa" kirjan alkoholittomuutta ei enää ole selvästi olemassa. Työterveyslääkäri juo tapaamisemme aikana vauhdilla, johon tuskin minä kykenin vauhdikkaimpina aikoinani. Puhumme enemmän hänestä kuin minusta. Niin kuuluukin olla. Yksi kommentti omasta hankkeestani jää kuitenkin soimaan korviini.
"Ai sä otat?" Seppänen kysyy, kun tilaan 12cl valkkaria. "Etkö olekaan kokonaan lopettanut?" Kerron hankkeeni olevan kohtuullistaa ongelmajuomiseni pieniin mittoihin. "Että vaikeimman sitten valitsit."
Miksi kohtuullistaminen on vaikeaa? Mikä siinä on vaikeaa?
Mikäli alkoholinjuonnin lopettaa kokonaan, käytösmalli muuttuu selkeästi. Kaikkeen alkoholiin sanotaan "ei". Sosiaalista elämää suunataan usein alkoholittomaan suuntaan. Avoimesti puhutaan valinnasta, joka ympäröivän maailman on helppo ymmärtää, joskaan ei aina hyväksyä.
Kun alkoholinjuonnin vähentää minimiin, käytösmalliin jää veteen piirretty viiva. Mikä on vähän? Mikä on liikaa? Tavoite vaatii äärimmäistä itsekontrollia, jossa käytettyjen alkoholiannosten laskeminen auttaa. Tämän lisäksi ympäröivän maailman on vaikea ymmärtää, missä mennään. Eikö se olekaan lopettanut? Onkohan se nyt retkahtanut? Puhumattakaan muiden haluista. Kai sä nyt yhden vielä voit ottaa? Juuri retkahtamisvaara on tässä mallissa suurempi kuin täysraittiudessa. Muutaman lasillisen tuoma euforia kun muistuttaa menneestä. Absolutistilla on mahdollisuus pikku hiljaa alkaa unohtaa, miltä todellisuuden yläpuolelle nouseminen tuntuikaan. Juuri siinä, 24cl hyvää valkoviiniä nautittineena on kohtuullistamishankkeeni kipupiste. Miten onnistun olemaan ottamatta lisää?
Poistun Etelä-Helsingistä alkoholimarketin kautta. En ole pistäytynyt kyseisessä kaupassa moneen kuukauteen. Tunne on outo. Jono kassalla pitkä. On perjantai-ilta. Olemme miehen kanssa pitkästä aikaa kahden. Syömme sushia. Ostan uuden maailman valkoviinihyllyltä pullon, jonka tarrassa lukee "lighter in alcohol - full flavour". Puhelimeni appin mukaan olen käyttänyt lokakuussa alkoholia alle 15 annosta. Tänään on hyvä ilta nauttia muutama lasillinen lisää.
Korvaavia nautinnontuottajia: Tapaaminen
Olotila: Pohtiva
____
Tapaan Juhani Seppäsen etelähelsinkiläisessä kulttuurieliittikuppilassa. "Selvästi juovuksissa" kirjan alkoholittomuutta ei enää ole selvästi olemassa. Työterveyslääkäri juo tapaamisemme aikana vauhdilla, johon tuskin minä kykenin vauhdikkaimpina aikoinani. Puhumme enemmän hänestä kuin minusta. Niin kuuluukin olla. Yksi kommentti omasta hankkeestani jää kuitenkin soimaan korviini.
"Ai sä otat?" Seppänen kysyy, kun tilaan 12cl valkkaria. "Etkö olekaan kokonaan lopettanut?" Kerron hankkeeni olevan kohtuullistaa ongelmajuomiseni pieniin mittoihin. "Että vaikeimman sitten valitsit."
Miksi kohtuullistaminen on vaikeaa? Mikä siinä on vaikeaa?
Mikäli alkoholinjuonnin lopettaa kokonaan, käytösmalli muuttuu selkeästi. Kaikkeen alkoholiin sanotaan "ei". Sosiaalista elämää suunataan usein alkoholittomaan suuntaan. Avoimesti puhutaan valinnasta, joka ympäröivän maailman on helppo ymmärtää, joskaan ei aina hyväksyä.
Kun alkoholinjuonnin vähentää minimiin, käytösmalliin jää veteen piirretty viiva. Mikä on vähän? Mikä on liikaa? Tavoite vaatii äärimmäistä itsekontrollia, jossa käytettyjen alkoholiannosten laskeminen auttaa. Tämän lisäksi ympäröivän maailman on vaikea ymmärtää, missä mennään. Eikö se olekaan lopettanut? Onkohan se nyt retkahtanut? Puhumattakaan muiden haluista. Kai sä nyt yhden vielä voit ottaa? Juuri retkahtamisvaara on tässä mallissa suurempi kuin täysraittiudessa. Muutaman lasillisen tuoma euforia kun muistuttaa menneestä. Absolutistilla on mahdollisuus pikku hiljaa alkaa unohtaa, miltä todellisuuden yläpuolelle nouseminen tuntuikaan. Juuri siinä, 24cl hyvää valkoviiniä nautittineena on kohtuullistamishankkeeni kipupiste. Miten onnistun olemaan ottamatta lisää?
Poistun Etelä-Helsingistä alkoholimarketin kautta. En ole pistäytynyt kyseisessä kaupassa moneen kuukauteen. Tunne on outo. Jono kassalla pitkä. On perjantai-ilta. Olemme miehen kanssa pitkästä aikaa kahden. Syömme sushia. Ostan uuden maailman valkoviinihyllyltä pullon, jonka tarrassa lukee "lighter in alcohol - full flavour". Puhelimeni appin mukaan olen käyttänyt lokakuussa alkoholia alle 15 annosta. Tänään on hyvä ilta nauttia muutama lasillinen lisää.
Keskiviikko 18. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Vertaistuki
Olotila: Uusia ajatuksia
____
Istun lounaalla Helsingin katolla. Pöydällä lohipasta ja kivennäisvettä. Edessä kymmeniä vuosia sitten viinapullonkorkin sulkenut vaikuttaja. Puhumme ensin juomisesta, sitten juomattomuudesta. Minä kysyn. Hän vastaa. Löydämme uusista elämistämne useita samoja nautinnon korvaajia.
Lounasseurani puhuu positiiviseen sävyyn AA:sta. Kuulen että kerhossa käy enemmän korkeasti koulutettua, hyvissä työtehtävissä toimivaa porukkaa kuin alempaa sosiaaliluokkaa. Myös kulttuuriväkeä on paljon. Olen yllättynyt. Löytyisikö sieltä kuitenkin kaipaamaani vertaistuki? Samanlainen, jota juuri nyt tässä lounaspöydässä koen.
Sosiaaliseen elämään liittyviä AA:n ohjeita lounasseuralaiseni ei kuitenkaan ole noudattanut. Kerho kun kehottaa pysymään poissa porukoista ja tilanteista, joissa juodaan. Myöskään moralisoivaksi raittiussaarnaajaksi hän ei ole ryhtynyt. Näen molemmilla hänen valitsemillaan poluilla tavoitteen, jota kohti kulkea.
Kysyn, harkitsiko hän koskaan, ettei olisi sulkenut korkkia kokonaan. Vastaus on ehdoton "ei". Mies kertoo kuitenkin ystävästään, joka raitistui ja kykeni myöhemmin nauttimaan alkoholia hillitysti. Kuulemieni lukuisten selviytymistarinoiden joukossa tämä on ainoa laatuaan. Tartun silti tähän seitinohueen lankaan. Äärimmäisen vaativaa ja harvinaista, ehkä, muttei mahdotonta.
Pohdin jakamiani juojakategorioita (10. syyskuuta 2017) ja niiden merkitystä juomatavan muutoksessa sekä muutoksen onnistumistodennäköisyydessä. Luulen että rankimmassa alkoholistikategoriassa (5) ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa kokonaan ja siirtyä täysraittiiden luokkaan (0). Toinen äärilaita on bilejuoja (3), joka voi helpohkostikin onnistua "vähentämään vähän" ja pudottamaan itsensä alemmille tasoille (1 ja 2). Tietoista päätöstä tämäkin muutos tosin tarvinnee. Mutta mikä sitten on minun kaltaiseni ongelmajuojan (4) kohtalo?
Mikäli olisin mies, kutsuisin edesmennyttä juomistani avoimesti alkoholismiksi. Koska olen nainen ja glorifioidut ennakkotapaukset puuttuvat, kutsun käytöstäni yhä edelleen anonyymisti alkoholin suurkulutukseksi. Sinnikkäästi pidän myös kiinni siitä, että tälläinen nelosluokan ongelmajuoja onnistuu kääntämään juomatottumuksensa jonnekin kohtuullisuus miinus tasolle (1). Helppoa se ei ole, itse asiassa kaikkea muuta, mutta jos joku siinä aikoo onnistua, olkoon se minä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Vertaistuki
Olotila: Uusia ajatuksia
____
Istun lounaalla Helsingin katolla. Pöydällä lohipasta ja kivennäisvettä. Edessä kymmeniä vuosia sitten viinapullonkorkin sulkenut vaikuttaja. Puhumme ensin juomisesta, sitten juomattomuudesta. Minä kysyn. Hän vastaa. Löydämme uusista elämistämne useita samoja nautinnon korvaajia.
Lounasseurani puhuu positiiviseen sävyyn AA:sta. Kuulen että kerhossa käy enemmän korkeasti koulutettua, hyvissä työtehtävissä toimivaa porukkaa kuin alempaa sosiaaliluokkaa. Myös kulttuuriväkeä on paljon. Olen yllättynyt. Löytyisikö sieltä kuitenkin kaipaamaani vertaistuki? Samanlainen, jota juuri nyt tässä lounaspöydässä koen.
Sosiaaliseen elämään liittyviä AA:n ohjeita lounasseuralaiseni ei kuitenkaan ole noudattanut. Kerho kun kehottaa pysymään poissa porukoista ja tilanteista, joissa juodaan. Myöskään moralisoivaksi raittiussaarnaajaksi hän ei ole ryhtynyt. Näen molemmilla hänen valitsemillaan poluilla tavoitteen, jota kohti kulkea.
Kysyn, harkitsiko hän koskaan, ettei olisi sulkenut korkkia kokonaan. Vastaus on ehdoton "ei". Mies kertoo kuitenkin ystävästään, joka raitistui ja kykeni myöhemmin nauttimaan alkoholia hillitysti. Kuulemieni lukuisten selviytymistarinoiden joukossa tämä on ainoa laatuaan. Tartun silti tähän seitinohueen lankaan. Äärimmäisen vaativaa ja harvinaista, ehkä, muttei mahdotonta.
Pohdin jakamiani juojakategorioita (10. syyskuuta 2017) ja niiden merkitystä juomatavan muutoksessa sekä muutoksen onnistumistodennäköisyydessä. Luulen että rankimmassa alkoholistikategoriassa (5) ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa kokonaan ja siirtyä täysraittiiden luokkaan (0). Toinen äärilaita on bilejuoja (3), joka voi helpohkostikin onnistua "vähentämään vähän" ja pudottamaan itsensä alemmille tasoille (1 ja 2). Tietoista päätöstä tämäkin muutos tosin tarvinnee. Mutta mikä sitten on minun kaltaiseni ongelmajuojan (4) kohtalo?
Mikäli olisin mies, kutsuisin edesmennyttä juomistani avoimesti alkoholismiksi. Koska olen nainen ja glorifioidut ennakkotapaukset puuttuvat, kutsun käytöstäni yhä edelleen anonyymisti alkoholin suurkulutukseksi. Sinnikkäästi pidän myös kiinni siitä, että tälläinen nelosluokan ongelmajuoja onnistuu kääntämään juomatottumuksensa jonnekin kohtuullisuus miinus tasolle (1). Helppoa se ei ole, itse asiassa kaikkea muuta, mutta jos joku siinä aikoo onnistua, olkoon se minä.
Keskiviikko 11. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Naissauna
Olotila: Työläs
____
Yksi suurista media- ja kustannusvaikuttajista, Niklas Herlin, on poissa. Hän ei ollut kuollessaan kovinkaan montaa vuotta minua vanhempi. Markus Leikolan kirjoittaman muistotekstin radioinnissa korvaani pistää lause "Niko saattoi omistautua juopottelulle".
Niinpä niin. Kovin moni iso vaikuttaja on omistautunut juopottelulle. Mietin Turun kirjamessuilla käymääni keskustelua sekä Pentti Saarikosken että Henrik Tikkasen kosteasta luovuudesta. Televisiosta tulee dokumentti Winston Churchillistä ja hänen kuuluisien radiopuheittensa taustalla vaikuttaneesta alkoholipitoisuudesta. Tuskin UKK:kaan sylki lasiin hoitaessaan ystävyyttä ja avunantoa Tamminiemen saunan lauteilla.
Yksi ajatus nousee näiden kaikkien irrallisten ajatusten yläpuolelle. Missä ovat ne naisvaikuttajat, jotka ovat omistautuneet juopottelulle?
Heitä ei ole. Joko vaikuttavia naisia on ollut suhteessa niin paljon vähemmän ettei tilastollisia poimintoja ole syntynyt tai sitten naisvaikuttajat eivät vaan ole juoneet, ainakaan näkyvästi. Toki kaiken alapuolella lymyilee teoria, että mikäli nainen on juonut, hän ei enää ole tämän jälkeen ollut vaikuttaja. On makuasia uskooko tuohon teoriaan vaiko ei.
Sen sijaan miesvaikuttajan juomiseen uskominen ei ole makuasia. Se on fakta. En sano, että miesten juomista on välttämättä glorifioitu, mutta sitä on hyväksytty. Ja hyväksytään edelleen. Kun korkeassa tai luovassa asemassa oleva mies ryyppää, hän osoittaa inhimillisyytensä. Hän astuu askelen lähemmäs jokaista tavallista tallaajaa. Miksi sama ajatus ei pätisi myös naisten kohdalla?
Voin hyvin kuvitella, että lukija jo näkee, mihin tämä pohdinta on johtamassa. Mutta huoli on turha. Minä en aio hylätä hankettani ja ryhtyä ajamaan naisvaikuttajien oikeutta juopotteluun omistautumiselle. Vaikka kuinka tekisi mieli.
Korvaavia nautinnontuottajia: Naissauna
Olotila: Työläs
____
Yksi suurista media- ja kustannusvaikuttajista, Niklas Herlin, on poissa. Hän ei ollut kuollessaan kovinkaan montaa vuotta minua vanhempi. Markus Leikolan kirjoittaman muistotekstin radioinnissa korvaani pistää lause "Niko saattoi omistautua juopottelulle".
Niinpä niin. Kovin moni iso vaikuttaja on omistautunut juopottelulle. Mietin Turun kirjamessuilla käymääni keskustelua sekä Pentti Saarikosken että Henrik Tikkasen kosteasta luovuudesta. Televisiosta tulee dokumentti Winston Churchillistä ja hänen kuuluisien radiopuheittensa taustalla vaikuttaneesta alkoholipitoisuudesta. Tuskin UKK:kaan sylki lasiin hoitaessaan ystävyyttä ja avunantoa Tamminiemen saunan lauteilla.
Yksi ajatus nousee näiden kaikkien irrallisten ajatusten yläpuolelle. Missä ovat ne naisvaikuttajat, jotka ovat omistautuneet juopottelulle?
Heitä ei ole. Joko vaikuttavia naisia on ollut suhteessa niin paljon vähemmän ettei tilastollisia poimintoja ole syntynyt tai sitten naisvaikuttajat eivät vaan ole juoneet, ainakaan näkyvästi. Toki kaiken alapuolella lymyilee teoria, että mikäli nainen on juonut, hän ei enää ole tämän jälkeen ollut vaikuttaja. On makuasia uskooko tuohon teoriaan vaiko ei.
Sen sijaan miesvaikuttajan juomiseen uskominen ei ole makuasia. Se on fakta. En sano, että miesten juomista on välttämättä glorifioitu, mutta sitä on hyväksytty. Ja hyväksytään edelleen. Kun korkeassa tai luovassa asemassa oleva mies ryyppää, hän osoittaa inhimillisyytensä. Hän astuu askelen lähemmäs jokaista tavallista tallaajaa. Miksi sama ajatus ei pätisi myös naisten kohdalla?
Voin hyvin kuvitella, että lukija jo näkee, mihin tämä pohdinta on johtamassa. Mutta huoli on turha. Minä en aio hylätä hankettani ja ryhtyä ajamaan naisvaikuttajien oikeutta juopotteluun omistautumiselle. Vaikka kuinka tekisi mieli.
Sunnuntai 8. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Pelokas
____
Saan aamulla viestin blogini lukijalta. En tunne naista. Työterveyspsykologi on vinkannut hänelle teksteistäni. Nainen avaa tilannettaan, joka muistuttaa kipeästi omaani.
Viesti laittaa minut uudelleen pohtimaan baarikaapista ulostuloa. Kaksi mediaa on ottanut yhteyttä, että haluaisi tehdä hankkeestani jutun. Ymmärrän toki avautumisen tuovan näkyvyyttä ja sitä kautta blogin löytävän lisää kaltaisiani ongelmajuojia. Olen pohtinut ulostuloa muutaman hanketta seuraavan tuttavani kanssa. Avautumista kannatetaan kyllä, mutta valtaosa kehottaa silti lähtemään prosessiin salanimellä. Median kannalta se on hankalaa, jollei mahdotontakin. Puhumattakaan ehdotetusta kirjan julkaisemisesta. Nykykirjailijalta vaaditaan kirjamessuesiintymisiä, osallistumisia paneelikeskusteluihin ja kasvojen näkyvyyttä mediassa. Tuo kaikki on minulle raadollisen tuttua. Nimimerkin takaa on hyvin vaikea myydä mitään. Niinpä osa tuttavista kehottaakin lähtemään hommaan avoimesti. "Jos päättää lähteä, kannattaa mennä täysillä."
Herään yöllä pohtimaan saamaani toista sähköpostia. Se on tullut minua auttaneelta työelämävalmentajalta, joka seuraa kirjoitteluani ja välittää blogilinkkiä eteenpäin, kun kohtaa vertaistukea tarvitsevia alkoholistijohtajia. "Ennen kuin astut julkisuuteen, varmista työnantajan asenne/tuki/politiikka/juridiikka, ettei tule epämukavia yllätyksiä", coachi sanoo. Kun pyydän tarkennusta, hän sanoo asian olevan sinänsä arveluttava, että mikäli julkisesti myöntäisin päihdeongelman, työnantajalla saattaa olla velvoite toimia. Hän mainitsee esimerkkeinä hoitoon ohjauksen ja varoituksen antaminen, erityisesti jos päihteiden käyttö on vaikuttanut työntekoon. Coachi pohtii sähköpostissaan edelleen, kuten minäkin itsekseni, miten määritellään alkoholinkäytön haitallinen vaikutus työkykyyn. Minähän en ole ollut päihtyneenä työpaikalla enkä juomisen takia poissa. Alkoholiongelman olen myös itse myöntänyt, lääkäri ei ole sitä diagnosoinut. Minähän olen nostanut pöydälle kissan, jota suurin osa johtotehtävissä toimivista ongelmajuojista pitää todennäköisesti aivan normaalina työelämästä selviytymisenä. Coachi jatkaa sähköpostissaan veitsen vääntämistä ongelma-arvessa. Hän pyytää edelleen miettimään, miten työkaverit tulevat reagoidaan, jos ja kun asia tulee heidän tietoonsa. Erityisessä fokuksessa ulkomaiset kollegat, joiden reaktiot alkoholiin voivat olla hyvinkin erilaisia kuin suomalaisten. Uskon osan työkavereista tukevan minua, kun taas osa kokee todennäköisesti velvollisuudekseen toimia työnantajan suuntaan. Osa ottanee aiheen keppihevosekseen ja osa käyttänee sitä puukkona, kun kerran olen asettanut selkäni näin näppärästi heidän eteensä puukotettavaksi.
Nukun loppuyön huonosti ja herään aamuun harvinaisen vuoristorataisin tuntein. Kolmasosan ajasta olen valmis pystypäin ryhtymään Jean d'Arciksi ja lähtemään taistoon suomalaiseen tietotyöelämään hiipineestä alkoholiongelman tabuja vastaan. Kolmasosan ajasta haluan painaa pääni visusti pensaaseen ja jatkaa blogini kirjoittamista anonyymin nimimerkin suojissa. Viimeisen kolmanneksen aikana panikoin vainoharhaisuuden ja pelon kourissa miettien, onko koko blogi jotenkin mahdollista saada pois nettialustalta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Pelokas
____
Saan aamulla viestin blogini lukijalta. En tunne naista. Työterveyspsykologi on vinkannut hänelle teksteistäni. Nainen avaa tilannettaan, joka muistuttaa kipeästi omaani.
Viesti laittaa minut uudelleen pohtimaan baarikaapista ulostuloa. Kaksi mediaa on ottanut yhteyttä, että haluaisi tehdä hankkeestani jutun. Ymmärrän toki avautumisen tuovan näkyvyyttä ja sitä kautta blogin löytävän lisää kaltaisiani ongelmajuojia. Olen pohtinut ulostuloa muutaman hanketta seuraavan tuttavani kanssa. Avautumista kannatetaan kyllä, mutta valtaosa kehottaa silti lähtemään prosessiin salanimellä. Median kannalta se on hankalaa, jollei mahdotontakin. Puhumattakaan ehdotetusta kirjan julkaisemisesta. Nykykirjailijalta vaaditaan kirjamessuesiintymisiä, osallistumisia paneelikeskusteluihin ja kasvojen näkyvyyttä mediassa. Tuo kaikki on minulle raadollisen tuttua. Nimimerkin takaa on hyvin vaikea myydä mitään. Niinpä osa tuttavista kehottaakin lähtemään hommaan avoimesti. "Jos päättää lähteä, kannattaa mennä täysillä."
Herään yöllä pohtimaan saamaani toista sähköpostia. Se on tullut minua auttaneelta työelämävalmentajalta, joka seuraa kirjoitteluani ja välittää blogilinkkiä eteenpäin, kun kohtaa vertaistukea tarvitsevia alkoholistijohtajia. "Ennen kuin astut julkisuuteen, varmista työnantajan asenne/tuki/politiikka/juridiikka, ettei tule epämukavia yllätyksiä", coachi sanoo. Kun pyydän tarkennusta, hän sanoo asian olevan sinänsä arveluttava, että mikäli julkisesti myöntäisin päihdeongelman, työnantajalla saattaa olla velvoite toimia. Hän mainitsee esimerkkeinä hoitoon ohjauksen ja varoituksen antaminen, erityisesti jos päihteiden käyttö on vaikuttanut työntekoon. Coachi pohtii sähköpostissaan edelleen, kuten minäkin itsekseni, miten määritellään alkoholinkäytön haitallinen vaikutus työkykyyn. Minähän en ole ollut päihtyneenä työpaikalla enkä juomisen takia poissa. Alkoholiongelman olen myös itse myöntänyt, lääkäri ei ole sitä diagnosoinut. Minähän olen nostanut pöydälle kissan, jota suurin osa johtotehtävissä toimivista ongelmajuojista pitää todennäköisesti aivan normaalina työelämästä selviytymisenä. Coachi jatkaa sähköpostissaan veitsen vääntämistä ongelma-arvessa. Hän pyytää edelleen miettimään, miten työkaverit tulevat reagoidaan, jos ja kun asia tulee heidän tietoonsa. Erityisessä fokuksessa ulkomaiset kollegat, joiden reaktiot alkoholiin voivat olla hyvinkin erilaisia kuin suomalaisten. Uskon osan työkavereista tukevan minua, kun taas osa kokee todennäköisesti velvollisuudekseen toimia työnantajan suuntaan. Osa ottanee aiheen keppihevosekseen ja osa käyttänee sitä puukkona, kun kerran olen asettanut selkäni näin näppärästi heidän eteensä puukotettavaksi.
Nukun loppuyön huonosti ja herään aamuun harvinaisen vuoristorataisin tuntein. Kolmasosan ajasta olen valmis pystypäin ryhtymään Jean d'Arciksi ja lähtemään taistoon suomalaiseen tietotyöelämään hiipineestä alkoholiongelman tabuja vastaan. Kolmasosan ajasta haluan painaa pääni visusti pensaaseen ja jatkaa blogini kirjoittamista anonyymin nimimerkin suojissa. Viimeisen kolmanneksen aikana panikoin vainoharhaisuuden ja pelon kourissa miettien, onko koko blogi jotenkin mahdollista saada pois nettialustalta.
Keskiviikko 5. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Paineinen
____
Herään ajatukseen, että olen pullo ja sisälläni on painetta. Korkki on kiinni, eikä paine pääse pois.
Mietin entisen minäni käytöstä, jolla olen tavannut vapauttaa painetta. Alkoholia kroppaan, tietyn thresholdin ylitys ja turhaumat ulos. Olen kuullut, että läheiseni inhoavat tätä käytösmallia. Aiheestakin. Onhan se kaikella tavalla idioottimainen.
Mietin vaihtoehtoja. Pitääkö ottaa käyttöön amerikkalainen malli? Terapiaa kerran viikossa ja paineet sohvanpehmusteisiin. Jollei se riitä, mielialalääkkeet kehiin. Reseptejähän kirjoitetaan näinä päivinä kuin kauppalistoja.
Ykskaks suomalainen malli näyttäytyy minulle täysin uudessa valossa. Viinaa kerran viikossa ja paineet pihalle. Helpompi ja todennäköisesti halvempikin malli kuin amerikkalainen versio. Pitkällä tähtäimellä tosin tökkii.
Astun itseni ulkopuolelle ja katson tilannetta kuin tyypillistä tuotekehityksen risteystä. Kumpi tie valita?
Ensin järjestetään tiimikokous ja nostetaan vaihtoehdot pöydälle. Ennen keskustelua valinnasta paneudutaan juurisyyhyn. Onko mahdollista poistaa paine, jolloin ei tarvittaisi paineenpurkukeinoa ja keskustelu valinnastakin olisi turha? Vastaus on ehdoton "Ei". Tämän jälkeen tehdään riskianalyysi. Molemmat ehdotetut tiet sisältävät riskejä, mutta ne ovat sen verran eri luonteisia ja niillä on eri painoarvot, että valinta ei ole suoraviivainen. Niinpä paikalle kutsutaan ulkopuolinen konsultti ja kartoitetaan uusia vaihtoehtoja. Pöydälle nostetaan muita paineenpoistokeinoja, kuten liikunta, ystävät ja meditaatio. Tämän jälkeen aika loppuu, tulee muita prioriteettejä ja päätös jää tekemättä. Paine ei poistu.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Paineinen
____
Herään ajatukseen, että olen pullo ja sisälläni on painetta. Korkki on kiinni, eikä paine pääse pois.
Mietin entisen minäni käytöstä, jolla olen tavannut vapauttaa painetta. Alkoholia kroppaan, tietyn thresholdin ylitys ja turhaumat ulos. Olen kuullut, että läheiseni inhoavat tätä käytösmallia. Aiheestakin. Onhan se kaikella tavalla idioottimainen.
Mietin vaihtoehtoja. Pitääkö ottaa käyttöön amerikkalainen malli? Terapiaa kerran viikossa ja paineet sohvanpehmusteisiin. Jollei se riitä, mielialalääkkeet kehiin. Reseptejähän kirjoitetaan näinä päivinä kuin kauppalistoja.
Ykskaks suomalainen malli näyttäytyy minulle täysin uudessa valossa. Viinaa kerran viikossa ja paineet pihalle. Helpompi ja todennäköisesti halvempikin malli kuin amerikkalainen versio. Pitkällä tähtäimellä tosin tökkii.
Astun itseni ulkopuolelle ja katson tilannetta kuin tyypillistä tuotekehityksen risteystä. Kumpi tie valita?
Ensin järjestetään tiimikokous ja nostetaan vaihtoehdot pöydälle. Ennen keskustelua valinnasta paneudutaan juurisyyhyn. Onko mahdollista poistaa paine, jolloin ei tarvittaisi paineenpurkukeinoa ja keskustelu valinnastakin olisi turha? Vastaus on ehdoton "Ei". Tämän jälkeen tehdään riskianalyysi. Molemmat ehdotetut tiet sisältävät riskejä, mutta ne ovat sen verran eri luonteisia ja niillä on eri painoarvot, että valinta ei ole suoraviivainen. Niinpä paikalle kutsutaan ulkopuolinen konsultti ja kartoitetaan uusia vaihtoehtoja. Pöydälle nostetaan muita paineenpoistokeinoja, kuten liikunta, ystävät ja meditaatio. Tämän jälkeen aika loppuu, tulee muita prioriteettejä ja päätös jää tekemättä. Paine ei poistu.
Tiistai 3. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Uni
Olotila: Levännyt
____
Fyssari puhuu minulle unesta. Hän on lukenut tutkimuksen, joka korostaa unen merkitystä ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. En vastaa pohtineeni asiaa viime aikoina usein. Fyssari suosittelee minulle Firstbeat-analyysiä, joka mittaa kahden työpäivän ja yhden lepopäivän ajan sydämen sykeväliä ja kertoo kehon palautumiskyvystä. Mainitsen, että minulle tehtiin kyseinen mittaus viime vuonna työpaineen ollessa kovimmillaan. En kerro, että kolmen mittauspäivän aikana kehoni ei palautunut lepotilaan kertaakaan. Olin tuolloin jo lopettanut hillittömän alkoholinkäytön. Siitäkään en puhu. Jään sen sijaan junassa miettimään, mikä olisi tilanne nyt, mikäli mittaus tehtäisiin uudelleen.
Olen liian tutkija tehdäkseni johtopäätöksiä kokeesta, jonka n on yksi. Tunnen välillä turhautumista, kun en voi valita rinnalle kontrollielämää, johon vertaisin nykyisiä tuntemuksiani. Kontrolliminäni tietysti joisi kuten minä ennen Taitolaji-hankettani. Yksi kokeen readouteista olisi aamuinen olotila, joka totta kai mittaisi alkoholittoman syvän unen merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille. Jotta työpaineen vaikutus voitaisiin poissulkea, tarvittaisiin myös kontrolliminä, jonka toimenkuvaa ei kesällä muutettu. Eikä myöskään pidä unohtaa biologista aikajännettä. Yhdellä kontrolliminällä ei saisi olla vaihdevuosia. Myös muut ulkoiset tekijät olisi hyvä vakioida, niin negatiiviset, kuten lasten kotoamuutto, kuin positiivisetkin, kuten koiranpentu. Näen jo silmissäni koesuunnitelman. Se ei ole ihan simppeli. Juna jatkaa matkaansa olotilastani välittämättä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Uni
Olotila: Levännyt
____
Fyssari puhuu minulle unesta. Hän on lukenut tutkimuksen, joka korostaa unen merkitystä ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. En vastaa pohtineeni asiaa viime aikoina usein. Fyssari suosittelee minulle Firstbeat-analyysiä, joka mittaa kahden työpäivän ja yhden lepopäivän ajan sydämen sykeväliä ja kertoo kehon palautumiskyvystä. Mainitsen, että minulle tehtiin kyseinen mittaus viime vuonna työpaineen ollessa kovimmillaan. En kerro, että kolmen mittauspäivän aikana kehoni ei palautunut lepotilaan kertaakaan. Olin tuolloin jo lopettanut hillittömän alkoholinkäytön. Siitäkään en puhu. Jään sen sijaan junassa miettimään, mikä olisi tilanne nyt, mikäli mittaus tehtäisiin uudelleen.
Olen liian tutkija tehdäkseni johtopäätöksiä kokeesta, jonka n on yksi. Tunnen välillä turhautumista, kun en voi valita rinnalle kontrollielämää, johon vertaisin nykyisiä tuntemuksiani. Kontrolliminäni tietysti joisi kuten minä ennen Taitolaji-hankettani. Yksi kokeen readouteista olisi aamuinen olotila, joka totta kai mittaisi alkoholittoman syvän unen merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille. Jotta työpaineen vaikutus voitaisiin poissulkea, tarvittaisiin myös kontrolliminä, jonka toimenkuvaa ei kesällä muutettu. Eikä myöskään pidä unohtaa biologista aikajännettä. Yhdellä kontrolliminällä ei saisi olla vaihdevuosia. Myös muut ulkoiset tekijät olisi hyvä vakioida, niin negatiiviset, kuten lasten kotoamuutto, kuin positiivisetkin, kuten koiranpentu. Näen jo silmissäni koesuunnitelman. Se ei ole ihan simppeli. Juna jatkaa matkaansa olotilastani välittämättä.
Lauantai 30. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Virkkaaminen
Olotila: Rauhallinen
____
Ensimmäinen kuukausi villiä ja vapaata juomista on puikoissa. Se on mennyt paremmin kuin hyvin. Vaikka kiintiörajaa ei enää ole, mittaan juodut alkoholiannokset silti Ottomitalla. Syyskuun saldo on puolet siitä, mitä olivat kesäkuukaudet. Tämä puhuu lomakauden alkoholipitoisuuden puolesta. Se ei liene ihme. Mikäli koko Suomen alkoholikulutus piirrettäisiin vuosijanalle, kesä ja joulu nousisivat varmasti piikkeinä esiin. Olisi mielenkiintoista nähdä, syntyisikö tammikuun kohdalle kuoppa. Jotenkin minusta tuntuu, että ehkä ei. Vaikka tipattomasta tammikuusta onkin tullut ylemmässä sosiaaliluokassa suosittu perinne, erityisesti niiden joukossa, jotka juovat paljon, en usko että se koko Suomen mittakaavassa merkitsee juuri mitään.
Muistelen useita lukemiani juttuja suomalaisesta juomakulttuurista. Niitä on ollut paljon mediassa, joka satavuotisjuhlien kynnyksellä pyörittää mielellään myös tätä aihetta ja sen historiaa. Jutuissa tulee varsin selvästi esiin yleinen ohjenuora, joka Suomen kansaa on alkoholin kanssa ohjannut. "Viina on viisasten juoma." Sitä pitää osata juoda. Olen asiasta harvinaisen samaa mieltä. Samaa mieltä sen sijaan en ole siitä, miten lausetta on yleisesti tulkittu. On sanottu, että alkoholi on alemman sosiaaliluokan ongelma. Tyhmiä duunareita on pitänyt ohjata sen juomisessa asettamalla sääntöjä. Vain ylempi koulutettu porukka on ollut kyllin valistunutta ja osannut juoda oikein. Mikäli joskus on näin ollut, ainakaan enää ei ole.
Vien viinanjuonnin viisauden ajatuksissani vielä yhtä askelta pidemmälle. Monet tahot, terveydenhuolto etunenässä, sanovat ettei pahasta alkoholiongelmasta ole muuta tietä ulos kuin absolutismi. Yritän hankkeellani osoittaa tämän tabun olevan väärässä. Mutta samaan syssyyn sanon, että jos viinan juonti vaatii viisautta, juomisen palauttaminen kohtuullisiin mittoihin alkoholismin jälkeen vaatii erityistä viisautta. Mutta haluan edelleen korostaa, että tällä viisaudella ei ole mitään tekemistä koulutuksen tai palkkapussin suuruuden kanssa. Ihan elämänviisaus riittää.
Korvaavia nautinnontuottajia: Virkkaaminen
Olotila: Rauhallinen
____
Ensimmäinen kuukausi villiä ja vapaata juomista on puikoissa. Se on mennyt paremmin kuin hyvin. Vaikka kiintiörajaa ei enää ole, mittaan juodut alkoholiannokset silti Ottomitalla. Syyskuun saldo on puolet siitä, mitä olivat kesäkuukaudet. Tämä puhuu lomakauden alkoholipitoisuuden puolesta. Se ei liene ihme. Mikäli koko Suomen alkoholikulutus piirrettäisiin vuosijanalle, kesä ja joulu nousisivat varmasti piikkeinä esiin. Olisi mielenkiintoista nähdä, syntyisikö tammikuun kohdalle kuoppa. Jotenkin minusta tuntuu, että ehkä ei. Vaikka tipattomasta tammikuusta onkin tullut ylemmässä sosiaaliluokassa suosittu perinne, erityisesti niiden joukossa, jotka juovat paljon, en usko että se koko Suomen mittakaavassa merkitsee juuri mitään.
Muistelen useita lukemiani juttuja suomalaisesta juomakulttuurista. Niitä on ollut paljon mediassa, joka satavuotisjuhlien kynnyksellä pyörittää mielellään myös tätä aihetta ja sen historiaa. Jutuissa tulee varsin selvästi esiin yleinen ohjenuora, joka Suomen kansaa on alkoholin kanssa ohjannut. "Viina on viisasten juoma." Sitä pitää osata juoda. Olen asiasta harvinaisen samaa mieltä. Samaa mieltä sen sijaan en ole siitä, miten lausetta on yleisesti tulkittu. On sanottu, että alkoholi on alemman sosiaaliluokan ongelma. Tyhmiä duunareita on pitänyt ohjata sen juomisessa asettamalla sääntöjä. Vain ylempi koulutettu porukka on ollut kyllin valistunutta ja osannut juoda oikein. Mikäli joskus on näin ollut, ainakaan enää ei ole.
Vien viinanjuonnin viisauden ajatuksissani vielä yhtä askelta pidemmälle. Monet tahot, terveydenhuolto etunenässä, sanovat ettei pahasta alkoholiongelmasta ole muuta tietä ulos kuin absolutismi. Yritän hankkeellani osoittaa tämän tabun olevan väärässä. Mutta samaan syssyyn sanon, että jos viinan juonti vaatii viisautta, juomisen palauttaminen kohtuullisiin mittoihin alkoholismin jälkeen vaatii erityistä viisautta. Mutta haluan edelleen korostaa, että tällä viisaudella ei ole mitään tekemistä koulutuksen tai palkkapussin suuruuden kanssa. Ihan elämänviisaus riittää.
Perjantai 29. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Etätyö
Olotila: Mäkinen
____
Olen kyllästynyt, kuinka ylös ja alas alkoholiton mielialani heittelee. Hetkittäin uskon tulevaan, itseeni ja onnistumiseen. Useimmiten aamuisin. Välillä painun niin syvälle pimeään, etten parhailla taidoillakaan räpiköiden tahdo päästä sieltä ylös. Takataskussa on viime keväinen työterveyspsykiatrin lähete Kelan korvaamalle terapiajaksolle. Lähetettä kirjoitettaessa valitin, että prosessi on monella tavoin elämänarvojeni vastainen. Mielestäni yhteiskunnan pitäisi korvata terapiaa syrjäytymisvaarassa oleville nuorille, jotka voivat huonosti ja joita maassa on paljon, eikä käyttää rahaa minun kaltaisiini tanttoihin. Psykiatri korosti, että rahalaatikot ovat erillään. Yksi Kelan merkittävistä tehtävistä on kuulemma pitää työssä käyvä väestö työkuntoisena. Oli miten oli, ainoa mitä olen tehnyt asian eteen on suositusten etsiminen. Sekään ei ole suoraviivaista. Someen kun ei halua kirjoittaa avointa kysymystä ”Voisiko joku suositella minulle hyvää psykoterapeuttia?”
Hyvänä hetkenä en usko tarvitsevani terapiaa. Huonona hetkenä en jaksa ajatella prosessia, joka siihen lähtemiseen tarvittaisiin.
Kävelen aamulenkkiä läheisellä niityllä. Ilma on syksyisen kirpeä. Puut kimaltavat keltaisenpunaisina. Koira juoksee vapaana ja pulahtaa välillä viereiseen ojaan. Odotus suklaanmakuisesta aamukahvista tuntuu hyvältä. Kun palaan kotiin, lähetän sähköpostiviestin suositellulle terapeutille.
Korvaavia nautinnontuottajia: Etätyö
Olotila: Mäkinen
____
Olen kyllästynyt, kuinka ylös ja alas alkoholiton mielialani heittelee. Hetkittäin uskon tulevaan, itseeni ja onnistumiseen. Useimmiten aamuisin. Välillä painun niin syvälle pimeään, etten parhailla taidoillakaan räpiköiden tahdo päästä sieltä ylös. Takataskussa on viime keväinen työterveyspsykiatrin lähete Kelan korvaamalle terapiajaksolle. Lähetettä kirjoitettaessa valitin, että prosessi on monella tavoin elämänarvojeni vastainen. Mielestäni yhteiskunnan pitäisi korvata terapiaa syrjäytymisvaarassa oleville nuorille, jotka voivat huonosti ja joita maassa on paljon, eikä käyttää rahaa minun kaltaisiini tanttoihin. Psykiatri korosti, että rahalaatikot ovat erillään. Yksi Kelan merkittävistä tehtävistä on kuulemma pitää työssä käyvä väestö työkuntoisena. Oli miten oli, ainoa mitä olen tehnyt asian eteen on suositusten etsiminen. Sekään ei ole suoraviivaista. Someen kun ei halua kirjoittaa avointa kysymystä ”Voisiko joku suositella minulle hyvää psykoterapeuttia?”
Hyvänä hetkenä en usko tarvitsevani terapiaa. Huonona hetkenä en jaksa ajatella prosessia, joka siihen lähtemiseen tarvittaisiin.
Kävelen aamulenkkiä läheisellä niityllä. Ilma on syksyisen kirpeä. Puut kimaltavat keltaisenpunaisina. Koira juoksee vapaana ja pulahtaa välillä viereiseen ojaan. Odotus suklaanmakuisesta aamukahvista tuntuu hyvältä. Kun palaan kotiin, lähetän sähköpostiviestin suositellulle terapeutille.
Lauantai 16. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Mökki
Olotila: Itseä ruoskiva
____
Alkoholi velloo taas uutisissa. Uuden alkoholilain käsittely lähestyy. Hallituspuolueiden kansanedustajille on annettu lupa revetä puoluesidonnaisuudesta ja äänestää asiasta omantunnonkysymyksenä.
Minun alkoholinkulutukseni, suuri tai pieni, on vain yksi hiesunjyvänen yhteiskunnan hiekkalaatikossa. Oma omantunnonkysymykseni sijaitsee lähempänä. Päätän lähestyä kipeää näkökulmaa perheen yhteisellä mökkimatkalla.
"Tiedän, että minun suhteeni alkoholiin ja runsas alkoholinkulutukseni on tuntunut teistä pahalta", aloitan. "Voitteko kertoa minulle siitä enemmän?"
Hiljaisuus pöydän ympärillä kestää aavistuksen liian pitkään. Keskustelunaihe ei näytä olevan perheenjäsenillenikään mieluinen. Aviomies avaa suunsa ensimmäisenä. Tytär vasta kymmenisen minuuttia isänsä jälkeen. Minä suojaan tunteitani ylläpitämällä toimittavan sihteerin roolia. Kirjoitan muistiinpanoja työprintin kääntöpuolelle.
Kuulen monia epämiellyttäviä totuuksia käytöksestäni, kun juomani alkoholin määrä on ylittänyt tietyn kynnysarvon. Erityisesti sattuu, kun tytär kertoo joulumuistojensa peittyvän tällaisiin ajatuksiin. Kysyn, onko tuollaisia muistoja paljon. Yhteinen vastaus kertoo, että yleensä ne ovat liittyneet juhliin ja niiden loppuhetkiin. Turhauman purkautumisiin. Itkuisuuteen ja aivan älyttömään inttämiseen.
Palaan keskustelussa alkoholiongelman määrittelyyn. "Onko minulla ongelma?" kysyn. Mies on positiivisessa vastauksessaan ehdoton. Aikuinen tytär sanoo, että alkoi ajatella asiaa alkoholiongelmana vasta kun itse mainitsin asiasta. Vastausten epämääräisyys sopii hyvin yksiin määritelmän veteen piirretyn viivan kanssa.
Vapautan läheiseni epämieluisasta teemasta tuomalla tarinan nykyhetkeen: "Mitä olette mieltä nykytilanteesta?" Mies kertoo olevansa ylpeä, kuinka hyvin olen saanut otettua ongelman haltuun. Samassa virkkeessä hän kertoo olevansa myös iloinen, että voin juoda viinilasillisen silloin ja toisen tällöin. Mies korostaa homman olevan tälla tavoin sosiaalisesti helpompaa. Erityisellä ilolla aviomies muistelee yhteistä ravintolailtaamme muutamia viikkoja aiemmin. "Se oli ihan niin kuin ennen vanhaan", hän sanoo. Jostain syystä en pidä lauseesta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Mökki
Olotila: Itseä ruoskiva
____
Alkoholi velloo taas uutisissa. Uuden alkoholilain käsittely lähestyy. Hallituspuolueiden kansanedustajille on annettu lupa revetä puoluesidonnaisuudesta ja äänestää asiasta omantunnonkysymyksenä.
Minun alkoholinkulutukseni, suuri tai pieni, on vain yksi hiesunjyvänen yhteiskunnan hiekkalaatikossa. Oma omantunnonkysymykseni sijaitsee lähempänä. Päätän lähestyä kipeää näkökulmaa perheen yhteisellä mökkimatkalla.
"Tiedän, että minun suhteeni alkoholiin ja runsas alkoholinkulutukseni on tuntunut teistä pahalta", aloitan. "Voitteko kertoa minulle siitä enemmän?"
Hiljaisuus pöydän ympärillä kestää aavistuksen liian pitkään. Keskustelunaihe ei näytä olevan perheenjäsenillenikään mieluinen. Aviomies avaa suunsa ensimmäisenä. Tytär vasta kymmenisen minuuttia isänsä jälkeen. Minä suojaan tunteitani ylläpitämällä toimittavan sihteerin roolia. Kirjoitan muistiinpanoja työprintin kääntöpuolelle.
Kuulen monia epämiellyttäviä totuuksia käytöksestäni, kun juomani alkoholin määrä on ylittänyt tietyn kynnysarvon. Erityisesti sattuu, kun tytär kertoo joulumuistojensa peittyvän tällaisiin ajatuksiin. Kysyn, onko tuollaisia muistoja paljon. Yhteinen vastaus kertoo, että yleensä ne ovat liittyneet juhliin ja niiden loppuhetkiin. Turhauman purkautumisiin. Itkuisuuteen ja aivan älyttömään inttämiseen.
Palaan keskustelussa alkoholiongelman määrittelyyn. "Onko minulla ongelma?" kysyn. Mies on positiivisessa vastauksessaan ehdoton. Aikuinen tytär sanoo, että alkoi ajatella asiaa alkoholiongelmana vasta kun itse mainitsin asiasta. Vastausten epämääräisyys sopii hyvin yksiin määritelmän veteen piirretyn viivan kanssa.
Vapautan läheiseni epämieluisasta teemasta tuomalla tarinan nykyhetkeen: "Mitä olette mieltä nykytilanteesta?" Mies kertoo olevansa ylpeä, kuinka hyvin olen saanut otettua ongelman haltuun. Samassa virkkeessä hän kertoo olevansa myös iloinen, että voin juoda viinilasillisen silloin ja toisen tällöin. Mies korostaa homman olevan tälla tavoin sosiaalisesti helpompaa. Erityisellä ilolla aviomies muistelee yhteistä ravintolailtaamme muutamia viikkoja aiemmin. "Se oli ihan niin kuin ennen vanhaan", hän sanoo. Jostain syystä en pidä lauseesta.
Sunnuntai 10. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Sienestys
Olotila: Pohtiva
____
Kävelen tihkusateisessa metsässä. Mietin eilistä keskustelua ja veteen piirrettyä viivaa nimeltä alkoholiongelma. Näen janan. Sen toisessa päässä on Riitta Raivoraitis ja toisessa päässä Anna Alkoholisti. Kaikki muut mailmankaikkeuden ihmiset ovat janalla jossain siinä välissä. Jollakin ei ole ongelmaa. Jollakin toisella on. Kyse on kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, mihin kohtaan janaa piirretään poikkiviiva, jonka ylitettyään henkilön alkoholinkäyttöä aletaan kutsua ongelmalliseksi. Päätän kategorisoida ihmiset alkoholinjuomistapojensa mukaisesti kuuteen eri luokkaan:
0 - Riitta Raivoraitis ei juo pisaraakaan. Hänellä voi olla siihen monia eri syitä. Kroppa tai mieli ei tykkää tulla sekoitetuksi. Lapsuudessa on voinut olla lähellä ongelmajuoja. Tai sitten hänellä itsellään on ollut vaikeuksia alkoholin hallinnassa. Riitta jättää yleensä väliin sosiaaliset tapahtumat, joissa alkoholi on pääosassa.
1 - Tiina Tolkuntyyppi ottaa yhden lasillisen silloin tällöin, kun sitä tarjotaan, yleensä hyvää viiniä työpaikan edustuspäivällisillä tai kuohuvaa anopin seitsenkymmenvuotissynttäreillä. Tiina ei osta alkoholia itse. Hänellä ei ole siihen tarvetta.
2 - Seija Sopiva pitää hyvästä alkoholista ja näkee sen hyvin toimivana osana elämäänsä. Hän ostaa täyteläisen punaviinipullon kotiin perjantai-illaksi, kun mies kokkaa lammasta. Hän nauttii mielellään boolia työkaverin häissä, mutta toisaalta häntä ei haittaa lainkaan toimia kuskina. Hänen ei tarvitse roikkua juhlissa yötä myöten, koska aamulla on hyvä olla kunnossa, mutta välillä on kiva juoda ystävien kanssa pikkasen enemmänkin.
3 - Jenna Juhlija juo selkeästi enemmäin kuin suurin osa hänen tuttavistaan, varsinkin viikonloppuisin, matkoilla ja kaikenlaisissa karkeloissa, joita riittää. Hän on aina valmis mukaan, kunhan alkoholia on tarjolla. Ilmainen alkoholi vetää häntä magneetin tavoin ja hän on lähes aina viimeinen, joka poistuu juhlapaikalta. Jennan aamuissa morkkis on tuttu tunne.
4 - Onerva Ongelmajuoja juo päivittäin. Koska hän tietää juomisensa ärsyttävän perheenjäseniä, hän ottaa lasillisen jos toisenkin usein muilta piilossa, yleensä raskaan työpäivän jälkeen. Onervan arjen päätöksiä ajaa alkoholin saatavuus ja hän pitääkin huolen siitä, että viini virtaa kaikissa hänen vaikutuspiirissään olevissa tapahtumissa, aina lapsen ristiäisistä mummon hautajaisiin. Onerva tietää aina, missä on lähin Alko.
5 - Anna Alkoholistin elimistö on jo alkanut oireilla erittäin runsaan alkoholinkäytön takia. Maksa-arvot ovat koholla, sydän reistailee ja neurologisiakin oireita esiintyy. Anna on ajanut ajokortin kuivumaan jo muutaman kerran, työpaikkaa on pitänyt vaihtaa ja läheisten sietokyky on ollut useasti koetuksella, jollei jo katkennut.
Mietin omaa juomistani elämänpolun eri vaiheissa. Nuorena kuuluin selvästi luokkaan kaksi. Suurimman osan aikuisuuttani olen viettänyt kategoriassa kolme, kunnes noin pari vuotta sitten valuin vaivattomasti ja lähes huomaamatta nelosryhmään.
En ehkä ole porttiteorian kiivain kannattaja, mutta tuttavapiiristä löytyvät pari esimerkkiä ihmisen ajautumisesta viimeiseen kategoriaan toimivat pelottavana esimerkkinä, miten minullekin olisi voinut käydä. Toinen esimerkeistä sattuu vielä olemaan varsin hyvässä asemassa aikanaan vaikuttanut nainen. Ehkäpä jostain tuolta löytyy se vaikutin, joka on ajanut minut tähän vuoden mittaiseen hankkeeseen, joka alkoi kategorialla nolla ja siirtyi toisessa kvartaalissa ykkösen kautta numeroon kaksi, jossa vaikutan tällä neljännellä kvartaalilla.
"Taitolajia" on jäljellä vajaat kolme kuukautta. Joku voisi kysyä, mistä kategoriasta toivon sen jälkeen itseni löytävän. Todennäköisesti jostakin luokan kaksi ja kolme välimaastosta. Arjessa toivon osaavani pitää alkoholinkulutuksen hyvin vaatimattomana, mutta silloin tällöin toivoisin uskaltavani vaihtaa vapaalle ja antaa mennä, ilman pelkoa ajautumisesta hetimiten seuraavaan kategoriaan. Vielä en uskalla päästää irti. Nähtäväksi siis jää kuinka onnistun.
Korvaavia nautinnontuottajia: Sienestys
Olotila: Pohtiva
____
Kävelen tihkusateisessa metsässä. Mietin eilistä keskustelua ja veteen piirrettyä viivaa nimeltä alkoholiongelma. Näen janan. Sen toisessa päässä on Riitta Raivoraitis ja toisessa päässä Anna Alkoholisti. Kaikki muut mailmankaikkeuden ihmiset ovat janalla jossain siinä välissä. Jollakin ei ole ongelmaa. Jollakin toisella on. Kyse on kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, mihin kohtaan janaa piirretään poikkiviiva, jonka ylitettyään henkilön alkoholinkäyttöä aletaan kutsua ongelmalliseksi. Päätän kategorisoida ihmiset alkoholinjuomistapojensa mukaisesti kuuteen eri luokkaan:
0 - Riitta Raivoraitis ei juo pisaraakaan. Hänellä voi olla siihen monia eri syitä. Kroppa tai mieli ei tykkää tulla sekoitetuksi. Lapsuudessa on voinut olla lähellä ongelmajuoja. Tai sitten hänellä itsellään on ollut vaikeuksia alkoholin hallinnassa. Riitta jättää yleensä väliin sosiaaliset tapahtumat, joissa alkoholi on pääosassa.
1 - Tiina Tolkuntyyppi ottaa yhden lasillisen silloin tällöin, kun sitä tarjotaan, yleensä hyvää viiniä työpaikan edustuspäivällisillä tai kuohuvaa anopin seitsenkymmenvuotissynttäreillä. Tiina ei osta alkoholia itse. Hänellä ei ole siihen tarvetta.
2 - Seija Sopiva pitää hyvästä alkoholista ja näkee sen hyvin toimivana osana elämäänsä. Hän ostaa täyteläisen punaviinipullon kotiin perjantai-illaksi, kun mies kokkaa lammasta. Hän nauttii mielellään boolia työkaverin häissä, mutta toisaalta häntä ei haittaa lainkaan toimia kuskina. Hänen ei tarvitse roikkua juhlissa yötä myöten, koska aamulla on hyvä olla kunnossa, mutta välillä on kiva juoda ystävien kanssa pikkasen enemmänkin.
3 - Jenna Juhlija juo selkeästi enemmäin kuin suurin osa hänen tuttavistaan, varsinkin viikonloppuisin, matkoilla ja kaikenlaisissa karkeloissa, joita riittää. Hän on aina valmis mukaan, kunhan alkoholia on tarjolla. Ilmainen alkoholi vetää häntä magneetin tavoin ja hän on lähes aina viimeinen, joka poistuu juhlapaikalta. Jennan aamuissa morkkis on tuttu tunne.
4 - Onerva Ongelmajuoja juo päivittäin. Koska hän tietää juomisensa ärsyttävän perheenjäseniä, hän ottaa lasillisen jos toisenkin usein muilta piilossa, yleensä raskaan työpäivän jälkeen. Onervan arjen päätöksiä ajaa alkoholin saatavuus ja hän pitääkin huolen siitä, että viini virtaa kaikissa hänen vaikutuspiirissään olevissa tapahtumissa, aina lapsen ristiäisistä mummon hautajaisiin. Onerva tietää aina, missä on lähin Alko.
5 - Anna Alkoholistin elimistö on jo alkanut oireilla erittäin runsaan alkoholinkäytön takia. Maksa-arvot ovat koholla, sydän reistailee ja neurologisiakin oireita esiintyy. Anna on ajanut ajokortin kuivumaan jo muutaman kerran, työpaikkaa on pitänyt vaihtaa ja läheisten sietokyky on ollut useasti koetuksella, jollei jo katkennut.
Mietin omaa juomistani elämänpolun eri vaiheissa. Nuorena kuuluin selvästi luokkaan kaksi. Suurimman osan aikuisuuttani olen viettänyt kategoriassa kolme, kunnes noin pari vuotta sitten valuin vaivattomasti ja lähes huomaamatta nelosryhmään.
En ehkä ole porttiteorian kiivain kannattaja, mutta tuttavapiiristä löytyvät pari esimerkkiä ihmisen ajautumisesta viimeiseen kategoriaan toimivat pelottavana esimerkkinä, miten minullekin olisi voinut käydä. Toinen esimerkeistä sattuu vielä olemaan varsin hyvässä asemassa aikanaan vaikuttanut nainen. Ehkäpä jostain tuolta löytyy se vaikutin, joka on ajanut minut tähän vuoden mittaiseen hankkeeseen, joka alkoi kategorialla nolla ja siirtyi toisessa kvartaalissa ykkösen kautta numeroon kaksi, jossa vaikutan tällä neljännellä kvartaalilla.
"Taitolajia" on jäljellä vajaat kolme kuukautta. Joku voisi kysyä, mistä kategoriasta toivon sen jälkeen itseni löytävän. Todennäköisesti jostakin luokan kaksi ja kolme välimaastosta. Arjessa toivon osaavani pitää alkoholinkulutuksen hyvin vaatimattomana, mutta silloin tällöin toivoisin uskaltavani vaihtaa vapaalle ja antaa mennä, ilman pelkoa ajautumisesta hetimiten seuraavaan kategoriaan. Vielä en uskalla päästää irti. Nähtäväksi siis jää kuinka onnistun.
Lauantai 9. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Puhuminen
Olotila: Kiukkuinen
____
Ystävä tulee käymään. Aviomies on koiran kanssa metsällä. Olen luvannut kokata, mutta unohtanut ostaa viiniä ruoan oheen. Tilanne on aidosti vahinko. En enää juuri koskaan ajattele A-markettia mennessäni ostamaan ruokaa. Mietin myöhemmin pelleilikö alitajunta kuitenkin kanssani. Ystäväni on yksi niistä tuttavistamme, jotka juovat selvästi liikaa. Hän vaikuttaa närkästyneeltä. Löydän kellarista muutaman lepyttelyoluen. Päätän selittää.
"Mä yritän vähän hillitä alkoholinkulutustani."
"Miksi ihmeessä?" ystävä kysyy.
"Koska mä oon juonu liikaa", vastaan.
"Totta", ystäväni naurahti. Tässä vaiheessa keskustelua sitä vielä nauratti.
"Pari kertaa mullakin on juomisen takia jäänyt seuraava työpäivä väliin, kun olen ollut sun kanssa baanalla", ystävä jatkaa virnistäen.
"Käykö sulle usein niin?" kysyn.
Ystävä kohauttaa olkapäitään.
"Ne on etäpäiviä. Onhan sullakin. Ne on ihan normaaleja tietotyön johtotehtävissä."
"Ei alkoholin takia", vastaan.
"Sitähän mä sanoin", ystävä jatkaa. "Sulla mitään ongelmaa ole. Ei oo parisuhde kariutunu alkoholin takia, etkä oo ajanut humalassa kenenkään päälle."
"Ootko sä?" kysyn.
"No en! Enhän mä edes ole sanonut, että mulla olis joku ongelma juomiseni kanssa."
"Sä et juo joka päivä?" kysyn.
"En tietenkään!"
"Koska on ollut edellinen päiväsi juomatta?" jatkan.
Ystäväni on hetken hiljaa.
"Olin mä tipattomalla tammikuussa", se vastaa äänessään runsasta puolustautumista.
"Siitä on yli seitsemän kuukautta aikaa", yritän olla kuulostamatta lakoniselta.
"Sou?" ystäväni tuhahtaa ja näyttää siltä, että haluaisi jo vaihtaa puheenaihetta. "Mulla on paineita. Tämä on ihan normaalia."
Minun tekisi mieleni sanoa, ettei tuollainen juominen kyllä ole millään mittarilla mitattuna normaalia, mutta pysyn hiljaa. Tehtäväni ei ole muuttaa muiden ihmisten juomatottumuksia, vain omiani. Siirrymme puhumaan lasten aikuistumisen aiheuttamista tuntemuksista.
Korvaavia nautinnontuottajia: Puhuminen
Olotila: Kiukkuinen
____
Ystävä tulee käymään. Aviomies on koiran kanssa metsällä. Olen luvannut kokata, mutta unohtanut ostaa viiniä ruoan oheen. Tilanne on aidosti vahinko. En enää juuri koskaan ajattele A-markettia mennessäni ostamaan ruokaa. Mietin myöhemmin pelleilikö alitajunta kuitenkin kanssani. Ystäväni on yksi niistä tuttavistamme, jotka juovat selvästi liikaa. Hän vaikuttaa närkästyneeltä. Löydän kellarista muutaman lepyttelyoluen. Päätän selittää.
"Mä yritän vähän hillitä alkoholinkulutustani."
"Miksi ihmeessä?" ystävä kysyy.
"Koska mä oon juonu liikaa", vastaan.
"Totta", ystäväni naurahti. Tässä vaiheessa keskustelua sitä vielä nauratti.
"Pari kertaa mullakin on juomisen takia jäänyt seuraava työpäivä väliin, kun olen ollut sun kanssa baanalla", ystävä jatkaa virnistäen.
"Käykö sulle usein niin?" kysyn.
Ystävä kohauttaa olkapäitään.
"Ne on etäpäiviä. Onhan sullakin. Ne on ihan normaaleja tietotyön johtotehtävissä."
"Ei alkoholin takia", vastaan.
"Sitähän mä sanoin", ystävä jatkaa. "Sulla mitään ongelmaa ole. Ei oo parisuhde kariutunu alkoholin takia, etkä oo ajanut humalassa kenenkään päälle."
"Ootko sä?" kysyn.
"No en! Enhän mä edes ole sanonut, että mulla olis joku ongelma juomiseni kanssa."
"Sä et juo joka päivä?" kysyn.
"En tietenkään!"
"Koska on ollut edellinen päiväsi juomatta?" jatkan.
Ystäväni on hetken hiljaa.
"Olin mä tipattomalla tammikuussa", se vastaa äänessään runsasta puolustautumista.
"Siitä on yli seitsemän kuukautta aikaa", yritän olla kuulostamatta lakoniselta.
"Sou?" ystäväni tuhahtaa ja näyttää siltä, että haluaisi jo vaihtaa puheenaihetta. "Mulla on paineita. Tämä on ihan normaalia."
Minun tekisi mieleni sanoa, ettei tuollainen juominen kyllä ole millään mittarilla mitattuna normaalia, mutta pysyn hiljaa. Tehtäväni ei ole muuttaa muiden ihmisten juomatottumuksia, vain omiani. Siirrymme puhumaan lasten aikuistumisen aiheuttamista tuntemuksista.
Torstai 7. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Kummastunut
____
Mies kuvittaa keskisuuren paikallislehden pääkirjoitusta. Jutun otsikko on "Alkoholi ei ole pelkkä yksityisasia". Kirjoitus kuvaa uutta alkoholilakia ja ote on yhteiskunnallinen.
Mietin omia tuntemuksiani vain viikkoa aiemmin. Miksi minä tunnen jääväni alkoholiongelmani kanssa yksin, vaikka merkittävä sanomalehtikin korostaa, ettei alkoholi ole kenenkään yksityisasia?
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Kummastunut
____
Mies kuvittaa keskisuuren paikallislehden pääkirjoitusta. Jutun otsikko on "Alkoholi ei ole pelkkä yksityisasia". Kirjoitus kuvaa uutta alkoholilakia ja ote on yhteiskunnallinen.
Mietin omia tuntemuksiani vain viikkoa aiemmin. Miksi minä tunnen jääväni alkoholiongelmani kanssa yksin, vaikka merkittävä sanomalehtikin korostaa, ettei alkoholi ole kenenkään yksityisasia?
Tiistai 29. elokuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Pilates
Olotila: Terveempi
____
Blogiani luetaan kohtuupaljon. Sillä ei ole tuhatta seuraajaa, kuten kirjailijakollegallani. Eikä kymmeniätuhansia kuten nuorisobloggaajilla. Mutta useita kuitenkin.
Olen iloinen. Näillä kirjoituksillani kun on tasan ja ainoastaan kaksi tavoitetta. Toinen on toimia kirjallisena sieluna, päiväkirjana, peilinä ja analyysialustana, jotta itse selviäisin tästä elämänmuutoksesta ja päätyisin hyvään lopputulokseen. Toinen, yhtä tärkeä, on toimia vertaistukimateriaalina, jotta joku muukin uskaltaisi yrittää ja ehkä myös onnistuisi. Itse en aikanaan löytänyt hankkeelleni vertaistukea lukuisista yrityksistä huolimatta.
Kuulen lukijoilta sanoja kuten "merkittävä", "tärkeä", "koskettava" ja "olennainen". Minua kuvataan rohkeaksi, avoimeksi ja sinnikkääksi taistelijaksi. Lähes kaikki yhteyttä ottaneet ovat kertoneet päätyneensä tekstieni kautta pohtimaan omaa suhdettaan alkoholiin.
Vaste tuntuu hyvältä ja panee miettimään, että tuolla jossakin on vielä paljon kaltaisiani, jotka janoaisivat vertaistukea mutta jotka eivät ole löytäneet blogiani. Foorumi on minulle outo, eikä minulla ole hajuakaan, miten porukka "mainostaa" blogejaan ja kalastaa lisää lukijoita. Anonyymi muoto ja kipeä aihe eivät tee sosiaalisessa mediassa leviämistä helpoksi.
Etsin itse apua ongelmaani työterveyshuollon kautta. Samaa voinee yrittää moni muukin, yhtä lailla koulutettu ja johtotehtävissä toimiva alkoholin suurkuluttaja. Näin ollen voisi ajatella työterveyshuollon toimijoiden olevan oikea foorumi blogini välittämiselle. Jostain syystä yhteyden ottaminen tuntuu vaikealta. Päätän tehdä kuten Scarlett O'Hara: ”I’ll think about that tomorrow.”
Korvaavia nautinnontuottajia: Pilates
Olotila: Terveempi
____
Blogiani luetaan kohtuupaljon. Sillä ei ole tuhatta seuraajaa, kuten kirjailijakollegallani. Eikä kymmeniätuhansia kuten nuorisobloggaajilla. Mutta useita kuitenkin.
Olen iloinen. Näillä kirjoituksillani kun on tasan ja ainoastaan kaksi tavoitetta. Toinen on toimia kirjallisena sieluna, päiväkirjana, peilinä ja analyysialustana, jotta itse selviäisin tästä elämänmuutoksesta ja päätyisin hyvään lopputulokseen. Toinen, yhtä tärkeä, on toimia vertaistukimateriaalina, jotta joku muukin uskaltaisi yrittää ja ehkä myös onnistuisi. Itse en aikanaan löytänyt hankkeelleni vertaistukea lukuisista yrityksistä huolimatta.
Kuulen lukijoilta sanoja kuten "merkittävä", "tärkeä", "koskettava" ja "olennainen". Minua kuvataan rohkeaksi, avoimeksi ja sinnikkääksi taistelijaksi. Lähes kaikki yhteyttä ottaneet ovat kertoneet päätyneensä tekstieni kautta pohtimaan omaa suhdettaan alkoholiin.
Vaste tuntuu hyvältä ja panee miettimään, että tuolla jossakin on vielä paljon kaltaisiani, jotka janoaisivat vertaistukea mutta jotka eivät ole löytäneet blogiani. Foorumi on minulle outo, eikä minulla ole hajuakaan, miten porukka "mainostaa" blogejaan ja kalastaa lisää lukijoita. Anonyymi muoto ja kipeä aihe eivät tee sosiaalisessa mediassa leviämistä helpoksi.
Etsin itse apua ongelmaani työterveyshuollon kautta. Samaa voinee yrittää moni muukin, yhtä lailla koulutettu ja johtotehtävissä toimiva alkoholin suurkuluttaja. Näin ollen voisi ajatella työterveyshuollon toimijoiden olevan oikea foorumi blogini välittämiselle. Jostain syystä yhteyden ottaminen tuntuu vaikealta. Päätän tehdä kuten Scarlett O'Hara: ”I’ll think about that tomorrow.”
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)