Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Pyöräily
Olotila: Hapekas
____
Luen reissussa äidiltä saamaani naistenlehteä. Mira Luodin haastattelu saa minut ärsyyntymään. Laulaja sanoo, ettei tarvitse alkoholia enää mihinkään. Hän osaa heittäytyä ja hänellä on hauskaa ilman juomistakin. Hän ei pelkää, että jäisi mistään paitsi, vaikkei joisi. Vähän aikaa sitten myös Mikko Kuustonen kertoi naistenlehden sivuilla raitistumisestaan. Media nostaa säännöllisin väliajoin esiin näitä korkin kiinni laittaneita onnistumisia. Ymmärrän syyn siihen. En kai olisi tässä kirjoittamassa tätä, jollen ymmärtäisi tarvetta nälle kirjoituksille. Mikä minua sitten ärsyttää? Juttujen pinnallisuus ja kepeys kaiketi. Kaikki on niissä niin helppoa. Missä on päätöksenteon vaikeus? Missä on suhde alkoholikeskeiseen sosiaaliseen elämään ja yhteiskuntaan? Missä on oman muutoksen hyväksyntä? Missä on muiden suhtautuminen?
Lehtijuttujen ala- tai yläpuolella on kansan syvien rivien analyysi samaisesta korkin sulkemisesta. Käytän mieheni mielipidettä esimerkkinä. Samuli Edelman on hyvä laulaja ja näyttelijä. Hänessä oli potentiaalia rikkoa rajoja ja nousta laaja-alaiseksi kulttuurivaikuttajaksi. Mies sanoo, että Samuli Edelmanilla oli kaikki mahdollisuudet tulla uudeksi Vesa-Matti Loiriksi. Mutta sitten se meni raitistumaan. Alkoholista luopumisen myötä Samuli Edelmanista tuli totinen, tylsä ja huumorintajuton ei-heittäytyjä.
Minä tunnen muutamia täysin tai melkein kokonaan raittiita henkilöitä. Eiköhän jokainen meistä tunne. Enkä ole ylpeä suhtautumisestani heihin. Kun vielä join reippaasti, en erityisemmin tykännyt tilanteista, joissa moraalia valvova "vain kivennäisvettä" tyyppi oli mukana. Enkä arvostanut korkealle kollegoita, jotka eivät koskaan osallistuneet työporukan yhteiseen kivanpitoon. Nauroin vinosti tutkijoille, jotka yhteisillä konferenssimatkoilla jättivät viinilasin kokkareilla juomatta ja painuivat ajoissa nukkumaan, kun aamulla pitää vielä ehtiä lenkille.
Huomaan kirjoittaneeni edellisen kappaleen tuntemukset imperfektissä. Enkö osaa vaiko halua sanoa, mitä mieltä tällä hetkellä olen? Todennäköisesti molempia. Valitettavasti jaan yhä edelleen kansan syvien rivien huolen alkoholitta elävien ihmisten harmaasta tylsyydestä, kuivasta olemuksesta, introverttiydestä ja kontrollifriikkeydestä. Enkä tiedä, miten asemoisin itseni tuohon porukkaan.
Mieleeni ui poikkeus. Mies on pitkään alkoholitta elänyt, sosiaalisesti lahjakas, älykkään huumorintajuinen, luovaa työtä tekevä keskustelija. Päätänpä ottaa häneen yhteyttä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matkat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matkat. Näytä kaikki tekstit
Lauantai 14. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Tytär matkassa
Olotila: Syksyinen
____
Herään hollantilaisessa hotellissa viikonloppuiseen aikaan. Olen juonut edellisenä iltana kaksi viinilasillista lentokenttäloungessa ja vielä yhden lisää iltapalalla. Olen nukkunut huonosti. Tunne muistuttaa ansaitusti alkoholin tuoman hyvän nosteen kääntöpuolesta.
Mietin aviomiehen sanoja. Hän on lukenut edellispäiväisen blogini. ”Niin se vaan on” mies sanoo. ”Pojat on poikia. He saavat juoda. Humaltua. Rellestää. Niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan. Naisen humaltumista ei haluta nähdä. Se on epämiellyttävää. Se ei sovi naiselle.”
Pieni feministi sisälläni nostaa päätään. CNN:n varatoimitusjohtaja Gail Evans on kirjoittanut tervehenkisen oppaan naisille liike-elämän pelisääntöjä varten. Muistan listauksesta muutaman ohjeen siitä, mikä kaikki ei ole naisille sallittua, vaikka mies saa näin toimiakin. Mies voi pukeutua töihin huonosti ja näyttää muutenkin rentulta, nainen ei. Mies saa itkeä työpaikalla, nainen ei. Mies voi harrastaa työelämäänsä liittyvää seksiä, nainen ei. Kirjataanpa tähän listaan siis vielä yksi suomalaishenkinen lisä: Mies voi vetää perskännit, nainen ei. Tänä aamuna vaatimus ei tunnu kohtuuttomalta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Tytär matkassa
Olotila: Syksyinen
____
Herään hollantilaisessa hotellissa viikonloppuiseen aikaan. Olen juonut edellisenä iltana kaksi viinilasillista lentokenttäloungessa ja vielä yhden lisää iltapalalla. Olen nukkunut huonosti. Tunne muistuttaa ansaitusti alkoholin tuoman hyvän nosteen kääntöpuolesta.
Mietin aviomiehen sanoja. Hän on lukenut edellispäiväisen blogini. ”Niin se vaan on” mies sanoo. ”Pojat on poikia. He saavat juoda. Humaltua. Rellestää. Niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan. Naisen humaltumista ei haluta nähdä. Se on epämiellyttävää. Se ei sovi naiselle.”
Pieni feministi sisälläni nostaa päätään. CNN:n varatoimitusjohtaja Gail Evans on kirjoittanut tervehenkisen oppaan naisille liike-elämän pelisääntöjä varten. Muistan listauksesta muutaman ohjeen siitä, mikä kaikki ei ole naisille sallittua, vaikka mies saa näin toimiakin. Mies voi pukeutua töihin huonosti ja näyttää muutenkin rentulta, nainen ei. Mies saa itkeä työpaikalla, nainen ei. Mies voi harrastaa työelämäänsä liittyvää seksiä, nainen ei. Kirjataanpa tähän listaan siis vielä yksi suomalaishenkinen lisä: Mies voi vetää perskännit, nainen ei. Tänä aamuna vaatimus ei tunnu kohtuuttomalta.
Perjantai 6. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 5
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirjamessut
Olotila: Kirjailijainen
____
Törmään Turun matkalla Dr Philin analyysiin siitä, miksi ihmiset juovat koko ajan. He juovat paetakseen jotain todellisuutta, jota eivät halua kohdata. Minulla ei ole siihen mitään lisättävää.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirjamessut
Olotila: Kirjailijainen
____
Törmään Turun matkalla Dr Philin analyysiin siitä, miksi ihmiset juovat koko ajan. He juovat paetakseen jotain todellisuutta, jota eivät halua kohdata. Minulla ei ole siihen mitään lisättävää.
Lauantai 16. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Mökki
Olotila: Itseä ruoskiva
____
Alkoholi velloo taas uutisissa. Uuden alkoholilain käsittely lähestyy. Hallituspuolueiden kansanedustajille on annettu lupa revetä puoluesidonnaisuudesta ja äänestää asiasta omantunnonkysymyksenä.
Minun alkoholinkulutukseni, suuri tai pieni, on vain yksi hiesunjyvänen yhteiskunnan hiekkalaatikossa. Oma omantunnonkysymykseni sijaitsee lähempänä. Päätän lähestyä kipeää näkökulmaa perheen yhteisellä mökkimatkalla.
"Tiedän, että minun suhteeni alkoholiin ja runsas alkoholinkulutukseni on tuntunut teistä pahalta", aloitan. "Voitteko kertoa minulle siitä enemmän?"
Hiljaisuus pöydän ympärillä kestää aavistuksen liian pitkään. Keskustelunaihe ei näytä olevan perheenjäsenillenikään mieluinen. Aviomies avaa suunsa ensimmäisenä. Tytär vasta kymmenisen minuuttia isänsä jälkeen. Minä suojaan tunteitani ylläpitämällä toimittavan sihteerin roolia. Kirjoitan muistiinpanoja työprintin kääntöpuolelle.
Kuulen monia epämiellyttäviä totuuksia käytöksestäni, kun juomani alkoholin määrä on ylittänyt tietyn kynnysarvon. Erityisesti sattuu, kun tytär kertoo joulumuistojensa peittyvän tällaisiin ajatuksiin. Kysyn, onko tuollaisia muistoja paljon. Yhteinen vastaus kertoo, että yleensä ne ovat liittyneet juhliin ja niiden loppuhetkiin. Turhauman purkautumisiin. Itkuisuuteen ja aivan älyttömään inttämiseen.
Palaan keskustelussa alkoholiongelman määrittelyyn. "Onko minulla ongelma?" kysyn. Mies on positiivisessa vastauksessaan ehdoton. Aikuinen tytär sanoo, että alkoi ajatella asiaa alkoholiongelmana vasta kun itse mainitsin asiasta. Vastausten epämääräisyys sopii hyvin yksiin määritelmän veteen piirretyn viivan kanssa.
Vapautan läheiseni epämieluisasta teemasta tuomalla tarinan nykyhetkeen: "Mitä olette mieltä nykytilanteesta?" Mies kertoo olevansa ylpeä, kuinka hyvin olen saanut otettua ongelman haltuun. Samassa virkkeessä hän kertoo olevansa myös iloinen, että voin juoda viinilasillisen silloin ja toisen tällöin. Mies korostaa homman olevan tälla tavoin sosiaalisesti helpompaa. Erityisellä ilolla aviomies muistelee yhteistä ravintolailtaamme muutamia viikkoja aiemmin. "Se oli ihan niin kuin ennen vanhaan", hän sanoo. Jostain syystä en pidä lauseesta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Mökki
Olotila: Itseä ruoskiva
____
Alkoholi velloo taas uutisissa. Uuden alkoholilain käsittely lähestyy. Hallituspuolueiden kansanedustajille on annettu lupa revetä puoluesidonnaisuudesta ja äänestää asiasta omantunnonkysymyksenä.
Minun alkoholinkulutukseni, suuri tai pieni, on vain yksi hiesunjyvänen yhteiskunnan hiekkalaatikossa. Oma omantunnonkysymykseni sijaitsee lähempänä. Päätän lähestyä kipeää näkökulmaa perheen yhteisellä mökkimatkalla.
"Tiedän, että minun suhteeni alkoholiin ja runsas alkoholinkulutukseni on tuntunut teistä pahalta", aloitan. "Voitteko kertoa minulle siitä enemmän?"
Hiljaisuus pöydän ympärillä kestää aavistuksen liian pitkään. Keskustelunaihe ei näytä olevan perheenjäsenillenikään mieluinen. Aviomies avaa suunsa ensimmäisenä. Tytär vasta kymmenisen minuuttia isänsä jälkeen. Minä suojaan tunteitani ylläpitämällä toimittavan sihteerin roolia. Kirjoitan muistiinpanoja työprintin kääntöpuolelle.
Kuulen monia epämiellyttäviä totuuksia käytöksestäni, kun juomani alkoholin määrä on ylittänyt tietyn kynnysarvon. Erityisesti sattuu, kun tytär kertoo joulumuistojensa peittyvän tällaisiin ajatuksiin. Kysyn, onko tuollaisia muistoja paljon. Yhteinen vastaus kertoo, että yleensä ne ovat liittyneet juhliin ja niiden loppuhetkiin. Turhauman purkautumisiin. Itkuisuuteen ja aivan älyttömään inttämiseen.
Palaan keskustelussa alkoholiongelman määrittelyyn. "Onko minulla ongelma?" kysyn. Mies on positiivisessa vastauksessaan ehdoton. Aikuinen tytär sanoo, että alkoi ajatella asiaa alkoholiongelmana vasta kun itse mainitsin asiasta. Vastausten epämääräisyys sopii hyvin yksiin määritelmän veteen piirretyn viivan kanssa.
Vapautan läheiseni epämieluisasta teemasta tuomalla tarinan nykyhetkeen: "Mitä olette mieltä nykytilanteesta?" Mies kertoo olevansa ylpeä, kuinka hyvin olen saanut otettua ongelman haltuun. Samassa virkkeessä hän kertoo olevansa myös iloinen, että voin juoda viinilasillisen silloin ja toisen tällöin. Mies korostaa homman olevan tälla tavoin sosiaalisesti helpompaa. Erityisellä ilolla aviomies muistelee yhteistä ravintolailtaamme muutamia viikkoja aiemmin. "Se oli ihan niin kuin ennen vanhaan", hän sanoo. Jostain syystä en pidä lauseesta.
Perjantai 25. elokuuta 2017
Alkoholiannokset: 6
Korvaavia nautinnontuottajia: Bileet
Olotila: Epävarma
____
Kustantajan syyskauden avajaiset on The Juttu. Olen säästänyt alkoholin kiintiöannoksia tätä iltaa varten hyvän annoksen. Tiedän että täysin kuivin suin olisin kokkareilla kuin kala kuivalla maalla.
Kirjailijan työ on yksinäistä. Johtuneeko siitä, että kirjailijat ovat usein tavanomaista enemmän epäsosiaalista sakkia. Vai ajautuvatko introvertit ihmiset lähtökohtaisesti kirjojen pariin, ensin lukijoina, sitten kirjailijoina. Tiedä häntä, kuka on muna ja mikä kana.
Tämän vuoden tapahtuma ei eroa merkittävästi edellisistä. Tutustun muutamaan onnelliseen esikoiskirjailijaan, juttelen kustannustoimittajan kanssa seuraavan romaanin aikataulusta ja kyselen markkinoinnilta, mitä sosiaalista on suunnitteilla Turun ja Helsingin kirjamessuille.
Noudatan alkoholinkäytön itsehyväksynnän kanssa jo tuttua kaavaa. Vertaan tilannetta siihen, miten entinen minäni olisin toiminut. Onnistun siinä, etten ota rentoutusryyppyä ennen juhliin lähtöä enkä piipahda edes ravintolavaunussa. Epäonnistun viinilasillisten pitämisessä vain ruokajuomana. Käyn täyttämässä tyhjän lasin viinitonkan hanasta kaksi kertaa illan aikana. Jatkoilla haen yhden Savignon blancin baaritiskiltä. Mietin, että kovin montaa lasillista en ole kuluneen vuoden aikana ravintolasta ostanut. Kerrat on laskettavissa yhden käden sormilla.
Kun saavun kotiin, oloni ei ole hyvä. Kärsin enempi henkisesti kuin fyysisesti. Kirjailijan roolin kipeät kohdat pistävät ikävästi. Kirjailijakollegoiden tapaaminen ei ole auttannut tilannetta, ehkä jopa pahentanut sitä. Tunnen itseni pettyneeksi vertaistukiprosessin kannattajaksi. Entisessä elämässäni uskoin vankasti, että olotilan parantamiseksi olisi vaan pitänyt juoda enemmän. Nyt tiedän, että vähemmän olisi todennäköisesti toiminut paremmin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Bileet
Olotila: Epävarma
____
Kustantajan syyskauden avajaiset on The Juttu. Olen säästänyt alkoholin kiintiöannoksia tätä iltaa varten hyvän annoksen. Tiedän että täysin kuivin suin olisin kokkareilla kuin kala kuivalla maalla.
Kirjailijan työ on yksinäistä. Johtuneeko siitä, että kirjailijat ovat usein tavanomaista enemmän epäsosiaalista sakkia. Vai ajautuvatko introvertit ihmiset lähtökohtaisesti kirjojen pariin, ensin lukijoina, sitten kirjailijoina. Tiedä häntä, kuka on muna ja mikä kana.
Tämän vuoden tapahtuma ei eroa merkittävästi edellisistä. Tutustun muutamaan onnelliseen esikoiskirjailijaan, juttelen kustannustoimittajan kanssa seuraavan romaanin aikataulusta ja kyselen markkinoinnilta, mitä sosiaalista on suunnitteilla Turun ja Helsingin kirjamessuille.
Noudatan alkoholinkäytön itsehyväksynnän kanssa jo tuttua kaavaa. Vertaan tilannetta siihen, miten entinen minäni olisin toiminut. Onnistun siinä, etten ota rentoutusryyppyä ennen juhliin lähtöä enkä piipahda edes ravintolavaunussa. Epäonnistun viinilasillisten pitämisessä vain ruokajuomana. Käyn täyttämässä tyhjän lasin viinitonkan hanasta kaksi kertaa illan aikana. Jatkoilla haen yhden Savignon blancin baaritiskiltä. Mietin, että kovin montaa lasillista en ole kuluneen vuoden aikana ravintolasta ostanut. Kerrat on laskettavissa yhden käden sormilla.
Kun saavun kotiin, oloni ei ole hyvä. Kärsin enempi henkisesti kuin fyysisesti. Kirjailijan roolin kipeät kohdat pistävät ikävästi. Kirjailijakollegoiden tapaaminen ei ole auttannut tilannetta, ehkä jopa pahentanut sitä. Tunnen itseni pettyneeksi vertaistukiprosessin kannattajaksi. Entisessä elämässäni uskoin vankasti, että olotilan parantamiseksi olisi vaan pitänyt juoda enemmän. Nyt tiedän, että vähemmän olisi todennäköisesti toiminut paremmin.
Sunnuntai 20. elokuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Vielä on kesää jäljellä
Olotila: Kone
____
Korjaan tekstiä kustantajalle. Työ on ehdottomasti kirjailijuuden tylsin ja tappavin osuus. Motivaatio on nytkin hakusessa ja iloa täytyy ujuttaa prosessin oheen. Enää ilo ei saa olla lasillinen viiniä, joten olkoon se aamu-uinti, sieniretki, sauna ja iltajäätelö.
Olen onneksi revisiossa jo luvussa kaksikymmentäseitsemän ja kohtaan jälleen alter egoni, viiniä sipittävän keski-ikäisen äitihahmon.
Muistelen käsikirjoittaja Johanna Hartikaisen haastattelua. Hän kertoi luoneensa hahmot mainioon "Harvoin tarjolla" TV-sarjaan palastelemalla itsensä osiin ja kirjoittaneensa kustakin osasta yhden henkilön. Kun aikanaan katsoin sarjaa, minuun sattui kipeästi Hanna Topelius, naisyrittäjä ja äiti, jolle viini todellakin maistui. Erityisen hyvin muistan kohtauksen lentokoneesta, jossa Hanna ei älynnyt ostaa pienelle pojalleen edes limonadia, kun joi itse jo kolmatta pikkolopulloaan valkoviiniä.
Minun alter ego äitini ei ole tarinassa yhtä keskeinen hahmo, mutta kieltämättä nautin suunnattomasti kirjoittaessani teini-ikäisen tyttären suhtautumisesta äitinsä viininsipittämiseen. Eräänlaista köyhän miehen terapiaa, sanoisin. Toimii yllättävän hyvin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Vielä on kesää jäljellä
Olotila: Kone
____
Korjaan tekstiä kustantajalle. Työ on ehdottomasti kirjailijuuden tylsin ja tappavin osuus. Motivaatio on nytkin hakusessa ja iloa täytyy ujuttaa prosessin oheen. Enää ilo ei saa olla lasillinen viiniä, joten olkoon se aamu-uinti, sieniretki, sauna ja iltajäätelö.
Olen onneksi revisiossa jo luvussa kaksikymmentäseitsemän ja kohtaan jälleen alter egoni, viiniä sipittävän keski-ikäisen äitihahmon.
Muistelen käsikirjoittaja Johanna Hartikaisen haastattelua. Hän kertoi luoneensa hahmot mainioon "Harvoin tarjolla" TV-sarjaan palastelemalla itsensä osiin ja kirjoittaneensa kustakin osasta yhden henkilön. Kun aikanaan katsoin sarjaa, minuun sattui kipeästi Hanna Topelius, naisyrittäjä ja äiti, jolle viini todellakin maistui. Erityisen hyvin muistan kohtauksen lentokoneesta, jossa Hanna ei älynnyt ostaa pienelle pojalleen edes limonadia, kun joi itse jo kolmatta pikkolopulloaan valkoviiniä.
Minun alter ego äitini ei ole tarinassa yhtä keskeinen hahmo, mutta kieltämättä nautin suunnattomasti kirjoittaessani teini-ikäisen tyttären suhtautumisesta äitinsä viininsipittämiseen. Eräänlaista köyhän miehen terapiaa, sanoisin. Toimii yllättävän hyvin.
Sunnuntai 13. elokuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Liikkuminen
Olotila: Itsekriittinen
____
Vietämme anopin kahdeksankymmenvuotisjuhlia Tanhuvaaran urheiluopistolla Itä-Suomessa. Tunnelma miehen suvun kesken on lämmin ja yhteinen tekeminen maistuu. Viikonloppu päättyy kehon InBody-mittaukseen. Paperille printtautuu rasvaprosenttia, luuston painoa, elimistön solunulkoista vesipitoisuutta ja kuntoindeksia. Oikeassa alakulmassa näkyy ylipaino ja kilomäärä, joka tulisi pudottaa. Lukema on masentava, vaikkakaan ei yllättävä.
Se mistä sen sijaan olen yllättynyt, on alkoholittomuuden nollavaikutus painooni, alun pientä parin kilon notkahdusta lukuunottamatta. Legendat kertovat alkoholia suurkuluttavasta yliopisto-opettajasta, joka sulki keväällä korkin ja syksyllä, kun koulu jatkui, kukaan ei enää tuntenut miestä. Painoa oli pudonnut yli kaksikymmentä kiloa. Samaa sanoo ystävätär. "Lohduttaudu sillä, että kun et juo karkeloissa, saat syödä niin paljon kuin haluat ja paino sen kun putoaa." Kun valitan työterveyslääkärille, ettei painoni laske, vaikka alkoholinmäärä on dramaattisesti vähentynyt, lääkäri kysyy, onko jotakin muuta tullut tilalle. Eipä juuri. Pari kertaa viikossa nautitussa iltajäätelössä ei pitäisi olla kaloreita kuin hippunen verrattuna entiseen alkoholinkulutukseeni.
Alkoholin ja siitä saatavan energian suhde on minulle pitkälti mysteeri. Opiskeluajalta muistan hyvin, miten hiilihydraatti muuttuu solujen energiaksi. Osaan myös kertoa kansankielellä sekä rasvan että proteiinin aineenvaihdunnan. Etanolin metaboliaa ei yliopistossa käsitelty.
Tiedän toki että alkoholissa on energiaa. Käytetäänhän sitä autojenkin polttoaineena. Kysyn biologiaa yo-kokeeseen lukevalta tyttäreltä, miten etanoli muuntuu elimistön energiaksi. Hän näyttää minulle oppikirjasta kaavion, jossa etanoli hapettuu ensin kankkusesta tutuksi asetaldehydiksi ja sen jälkeen miellyttävämmäksi etikkahapoksi, joka etenee energiaa tuottavaan sitruunahapposykliin. Ihan samalla tavoin kuin glukoosista syntyvä pyruvaattikin. Koulun biologia on edennyt aimo harppauksen siitä, mitä se oli joitakin vuosikymmeniä sitten, kun itse toteutin oppivelvollisuuttani.
Mietin, kuinka monimutkainen kokonaisuus ihmisen aineenvaihdunta on. Simppeli yhtälö, että energiamäärästä, jonka syöt, vain vähennetään se määrä jonka kulutat, ei täysin pidä paikkaansa. Mukana on elimistön "tottuminen" tiettyyn päivittäiseen energiamäärään ja ruokailun indisoima usean hormonin tasapaino, joka säätelee energian imeytymistä ja varastointia. Näinollen niputan oman pettymykseni tämän monimuotoisuuden koriin. Enhän minä toisaalta muista nähneeni kovin montaa lihavaa puliukkoa. Ja omassa sosiaalisessa ympyrässäkin kaikki paljon alkoholia juovat tuttavat ovat enempi laihoja kuin lihavia. Erikoista sinänsä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Liikkuminen
Olotila: Itsekriittinen
____
Vietämme anopin kahdeksankymmenvuotisjuhlia Tanhuvaaran urheiluopistolla Itä-Suomessa. Tunnelma miehen suvun kesken on lämmin ja yhteinen tekeminen maistuu. Viikonloppu päättyy kehon InBody-mittaukseen. Paperille printtautuu rasvaprosenttia, luuston painoa, elimistön solunulkoista vesipitoisuutta ja kuntoindeksia. Oikeassa alakulmassa näkyy ylipaino ja kilomäärä, joka tulisi pudottaa. Lukema on masentava, vaikkakaan ei yllättävä.
Se mistä sen sijaan olen yllättynyt, on alkoholittomuuden nollavaikutus painooni, alun pientä parin kilon notkahdusta lukuunottamatta. Legendat kertovat alkoholia suurkuluttavasta yliopisto-opettajasta, joka sulki keväällä korkin ja syksyllä, kun koulu jatkui, kukaan ei enää tuntenut miestä. Painoa oli pudonnut yli kaksikymmentä kiloa. Samaa sanoo ystävätär. "Lohduttaudu sillä, että kun et juo karkeloissa, saat syödä niin paljon kuin haluat ja paino sen kun putoaa." Kun valitan työterveyslääkärille, ettei painoni laske, vaikka alkoholinmäärä on dramaattisesti vähentynyt, lääkäri kysyy, onko jotakin muuta tullut tilalle. Eipä juuri. Pari kertaa viikossa nautitussa iltajäätelössä ei pitäisi olla kaloreita kuin hippunen verrattuna entiseen alkoholinkulutukseeni.
Alkoholin ja siitä saatavan energian suhde on minulle pitkälti mysteeri. Opiskeluajalta muistan hyvin, miten hiilihydraatti muuttuu solujen energiaksi. Osaan myös kertoa kansankielellä sekä rasvan että proteiinin aineenvaihdunnan. Etanolin metaboliaa ei yliopistossa käsitelty.
Tiedän toki että alkoholissa on energiaa. Käytetäänhän sitä autojenkin polttoaineena. Kysyn biologiaa yo-kokeeseen lukevalta tyttäreltä, miten etanoli muuntuu elimistön energiaksi. Hän näyttää minulle oppikirjasta kaavion, jossa etanoli hapettuu ensin kankkusesta tutuksi asetaldehydiksi ja sen jälkeen miellyttävämmäksi etikkahapoksi, joka etenee energiaa tuottavaan sitruunahapposykliin. Ihan samalla tavoin kuin glukoosista syntyvä pyruvaattikin. Koulun biologia on edennyt aimo harppauksen siitä, mitä se oli joitakin vuosikymmeniä sitten, kun itse toteutin oppivelvollisuuttani.
Mietin, kuinka monimutkainen kokonaisuus ihmisen aineenvaihdunta on. Simppeli yhtälö, että energiamäärästä, jonka syöt, vain vähennetään se määrä jonka kulutat, ei täysin pidä paikkaansa. Mukana on elimistön "tottuminen" tiettyyn päivittäiseen energiamäärään ja ruokailun indisoima usean hormonin tasapaino, joka säätelee energian imeytymistä ja varastointia. Näinollen niputan oman pettymykseni tämän monimuotoisuuden koriin. Enhän minä toisaalta muista nähneeni kovin montaa lihavaa puliukkoa. Ja omassa sosiaalisessa ympyrässäkin kaikki paljon alkoholia juovat tuttavat ovat enempi laihoja kuin lihavia. Erikoista sinänsä.
Lauantai 15. heinäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Tytär ja teatteri
Olotila: Paljas
____
Baarikaapista ulos astuminen ei ole minulle helppoa. Kirjoitan tätä blogia, joten joku voisi ehkä sanoa, että olen kyllä tulossa ulos. Mutta samalla olen kynäni takana anonyymi enkä mainosta tai linkkaa tekstejäni mihinkään. Olen siis baarikaappini ovella ja mietin.
Teen tänään ensimmäisen ja harkitusti hienovaraisen liikkeen avoimuuden suuntaan. Saan voimaa Pyynikin kesäteatterin Niskavuori-näytelmästä. Suomi on vahvojen naisten maa. Minäkin yritän olla vahva.
Linkkaan Rosa Meriläisen eliittijuomista koskevan artikkelin faceen. Kirjoitan oheen tekstin "minunkin piti tästä bloggaamani" ja naputan loppuun blogini linkin. Harkittu kahden linkin taktiikka nostaa lehtijutun postaukseni kuvaksi ja oma linkkini jää huomaamattomaksi hyperlink-tekstiksi.
Kuten odotankin postaus ei saa merkittävää huomiota. Siihen tulee vain seitsemän tykkäystä ja yksi vaatimaton kommentti. Yllätynkin siis aika lailla viesteistä, joita saan illan mittaan yksityisviestipuolella. Blogiani on joku kuitenkin käynyt lukemassa.
Kommentit ovat positiivisia, ymmärtäviä, minua tukevia ja tunteikkaita. Tuntuu uskomattoman hyvälle. Yritän olla ajattelematta niitä ihmisiä, jotka ovat myös käyneet lukemassa blogini, mutta eivät ole sitä kommentoineet.
Korvaavia nautinnontuottajia: Tytär ja teatteri
Olotila: Paljas
____
Baarikaapista ulos astuminen ei ole minulle helppoa. Kirjoitan tätä blogia, joten joku voisi ehkä sanoa, että olen kyllä tulossa ulos. Mutta samalla olen kynäni takana anonyymi enkä mainosta tai linkkaa tekstejäni mihinkään. Olen siis baarikaappini ovella ja mietin.
Teen tänään ensimmäisen ja harkitusti hienovaraisen liikkeen avoimuuden suuntaan. Saan voimaa Pyynikin kesäteatterin Niskavuori-näytelmästä. Suomi on vahvojen naisten maa. Minäkin yritän olla vahva.
Linkkaan Rosa Meriläisen eliittijuomista koskevan artikkelin faceen. Kirjoitan oheen tekstin "minunkin piti tästä bloggaamani" ja naputan loppuun blogini linkin. Harkittu kahden linkin taktiikka nostaa lehtijutun postaukseni kuvaksi ja oma linkkini jää huomaamattomaksi hyperlink-tekstiksi.
Kuten odotankin postaus ei saa merkittävää huomiota. Siihen tulee vain seitsemän tykkäystä ja yksi vaatimaton kommentti. Yllätynkin siis aika lailla viesteistä, joita saan illan mittaan yksityisviestipuolella. Blogiani on joku kuitenkin käynyt lukemassa.
Kommentit ovat positiivisia, ymmärtäviä, minua tukevia ja tunteikkaita. Tuntuu uskomattoman hyvälle. Yritän olla ajattelematta niitä ihmisiä, jotka ovat myös käyneet lukemassa blogini, mutta eivät ole sitä kommentoineet.
Lauantai 1. heinäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Kotiinpaluu
Olotila: Helposti ärsyyntyvä
____
Loma loppuu. Ajan läpi aurinkoisen Pohjois-Suomen Rovaniemelle, josta otan yöjunan kotiin. Kuuntelen äänikirjaa, syön mansikoita ja pysähtelen välillä juomaan kahvia sekä nauttimaan maisemista.
Olen luvannut itselleni Rovaniemellä hyvän ruoan ja sen oheen kylmää valkoviiniä. Ajatus tuntuu niin hyvältä, että se ärsyttää. Odotus viinilasillisesta on tuttu ja siksi se ehkä pelottaa. Päätän olla välittämättä tunteesta. Olen ollut koko kirjoitusviikon ilman pisaraakaan. Olen ansainnut lasillisen. Hiljennän omantuntoni, joka sanoo, etten saisi ruveta ajattelemaan alkoholia palkintona.
Olen kysynyt mieheltäni ravintolasuositusta. Kun juo harvoin, alkaa tulla laatutietoiseksi. Haluaa juoda valitut lasillisensa viehättävässä paikassa ja haluaa viinin olevan hyvää. En voi olla miettimättä, kuinka erilainen tilanne oli vielä viime syksynä. Olin valmis juomaan melkein mitä tahansa ja missä tahansa. Kunhan siinä oli alkoholia.
Aviomiehen suosittelema trendibistro on aika täynnä. Rovaniemellä on harvoin helle ja turistisesonki on alkanut vilkkaana. Muutamia pöytiä on kuitenkin vapaana. Kysyn pöytää yhdelle. Tarjoilija ohjaa minut ravintolan pimeimpään nurkkaan sivupöydälle, jossa yksin istuva ruokailija tuijottaa seinää. Ärsyynnyn. Olen kohdannut saman liian monta kertaa. Yksin ruokailevaa kohdellaan kuin tämä ei olisi maksava asiakas ollenkaan. Päätän palata rautatieasemalle. Ostan lasillisen hanaviiniä ja istun puupöydän ääreen laiturialueen terassille. Aurinko paistaa kuitenkin ja olen matkalla kotiin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kotiinpaluu
Olotila: Helposti ärsyyntyvä
____
Loma loppuu. Ajan läpi aurinkoisen Pohjois-Suomen Rovaniemelle, josta otan yöjunan kotiin. Kuuntelen äänikirjaa, syön mansikoita ja pysähtelen välillä juomaan kahvia sekä nauttimaan maisemista.
Olen luvannut itselleni Rovaniemellä hyvän ruoan ja sen oheen kylmää valkoviiniä. Ajatus tuntuu niin hyvältä, että se ärsyttää. Odotus viinilasillisesta on tuttu ja siksi se ehkä pelottaa. Päätän olla välittämättä tunteesta. Olen ollut koko kirjoitusviikon ilman pisaraakaan. Olen ansainnut lasillisen. Hiljennän omantuntoni, joka sanoo, etten saisi ruveta ajattelemaan alkoholia palkintona.
Olen kysynyt mieheltäni ravintolasuositusta. Kun juo harvoin, alkaa tulla laatutietoiseksi. Haluaa juoda valitut lasillisensa viehättävässä paikassa ja haluaa viinin olevan hyvää. En voi olla miettimättä, kuinka erilainen tilanne oli vielä viime syksynä. Olin valmis juomaan melkein mitä tahansa ja missä tahansa. Kunhan siinä oli alkoholia.
Aviomiehen suosittelema trendibistro on aika täynnä. Rovaniemellä on harvoin helle ja turistisesonki on alkanut vilkkaana. Muutamia pöytiä on kuitenkin vapaana. Kysyn pöytää yhdelle. Tarjoilija ohjaa minut ravintolan pimeimpään nurkkaan sivupöydälle, jossa yksin istuva ruokailija tuijottaa seinää. Ärsyynnyn. Olen kohdannut saman liian monta kertaa. Yksin ruokailevaa kohdellaan kuin tämä ei olisi maksava asiakas ollenkaan. Päätän palata rautatieasemalle. Ostan lasillisen hanaviiniä ja istun puupöydän ääreen laiturialueen terassille. Aurinko paistaa kuitenkin ja olen matkalla kotiin.
Perjantai 30. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Luonto
Olotila: Parempi
____
Saan tekstin valmiiksi kello 12:36. Suljen tietokoneen. Tuntuu äärettömän hyvältä. Olen tyytyväinen tulokseen. Loppuratkaisun kirjoittaminen on ollut erikoisen palkitsevaa. Päätän ajaa Norjan puolelle. Vuorijonon ylittäminen salpaa hengen. Istun vuonon rannalla ja juon kahvia. Tässä ja nyt en tarvitse alkoholia mihinkään.
Korvaavia nautinnontuottajia: Luonto
Olotila: Parempi
____
Saan tekstin valmiiksi kello 12:36. Suljen tietokoneen. Tuntuu äärettömän hyvältä. Olen tyytyväinen tulokseen. Loppuratkaisun kirjoittaminen on ollut erikoisen palkitsevaa. Päätän ajaa Norjan puolelle. Vuorijonon ylittäminen salpaa hengen. Istun vuonon rannalla ja juon kahvia. Tässä ja nyt en tarvitse alkoholia mihinkään.
Keskiviikko 28. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Tarvittaisiin kipeästi
Olotila: Äärikireä
____
Kirjoitan Kilpisjärven biologisella asemalla. Maisemat ovat ainakin hulppeat sateesta ja parin asteen lämpötilasta huolimatta.
Yöttömät yöt ovat vääntäneet päivärytmini ylösalaisin. Saatan valvoa pitkälle aamun ja nukkua outoja pätkiä pitkin päivää. Tänä aamuna herään ennen seitsemää. Kroppani on sekaisin, onko nyt päivä vaiko yö.
Tuntuu kuin jokainen soluni olisi venytetty äärimmilleen. Kaikki lähtee varmaankin päästä, mutta ruumis on tunteessa hyvin mukana. Luomisen tuska on yksi tunteista, mutta se ei yksin selitä tilannetta. Paine saada kirja kustantajalle luvatussa aikataulussa liittyy edelliseen. Yksinäisyys on merkittävä osa pahan palapeliä. Anja Snellman sanoi radiohaastattelussa, että kirjailijan pitää sietää yksinäisyyttä. Se on selvästi minulle kirjailijaroolini kipupiste. Olen tavannut valita vetäytymisilleni paikkoja, joissa kirjoituspäivien ohessa löytyy myös juttukaveria. Enää biologiset asematkaan eivät tahdo toimia tässä. Netflixit ja muu tietokonepohjainen sosiaalisuus pitää tutkijat ja opiskelijat tiukasti omissa kopeissaan. Näinä päivinä yksinäisyyttäni pahentaa tyttärien aikuistumiseen ja pesästälentämiseen liittyvät pelot. Kireyteni kuorruttuu pahassa aamussa vielä muilla negatiivisilla tunteilla kuten epäonnistumisen pelolla, huolella kissan katoamisesta, oman roolin epäselvyydellä, kaiken riittämättömyydellä ja yhä edelleen surulla rakkaan koiran kuolemasta.
Viime vuonna työpaikka maksoi minulle coachin, jonka tehtävä oli valmentaa henkistä jaksamistani. Me puhuimme paljon rentoutumisesta. Sen myötä toki myös alkoholista.
Minä en osaa rentoutua. Juuri nyt tiedän ja tunnen sen erinomaisen hyvin. Ymmärrän myös tarpeen rentoutumiselle. Jos minussa olisi nappi "rentoudu", painaisin sitä juuri tällä hetkellä. Valitettavasti alkoholi on pitkään toiminut minun rentouttajanani. Nyt sille pitäisi löytää korvaaja.
Työpaikkavalmentajani korosti useaan otteeseen, että rentoutuminen ilman alkoholia on mahdollista. En sano, etteikö olisi, mutta minä en vaan osaa sitä. Coach puhui paljon rentoutumisharjoituksista ja joogasta. Kokeilimmekin kerran ja se toimi kyllä. Rentouduin kotikirjastomme nojatuolilta lappilaiseen lumimaisemaan vartissa. Yksin en ole saanut kokemusta toistettua. Epäilen, että minussa on sisällä jokin asetus, joka vastustaa prosessiin liittyvää huuhaa-leimaa. Siitä pitäisi koettaa päästä eroon.
Kotona palapelin teko rentouttaa kohtalaisesti. Reissun päällä olen koettanut virkata. Se ei ole toiminut. Säätiedotus on luvannut tänään kauniimpaa. Taidan kiivetä Saana-tunturin laelle kirjoituspäivän keskellä. Se saattaa auttaa.
Masentava totuus pohdintani taustalla on, että viinilasillinen auttaisi varmasti. Mutta toinen masentava totuus on, että lasillinen ei ehkä jäisi ainokaiseksi. Joten päätän jättää norjalaisia pullollaan olevan Kilpisjärven Alkon rauhaan.
Korvaavia nautinnontuottajia: Tarvittaisiin kipeästi
Olotila: Äärikireä
____
Kirjoitan Kilpisjärven biologisella asemalla. Maisemat ovat ainakin hulppeat sateesta ja parin asteen lämpötilasta huolimatta.
Yöttömät yöt ovat vääntäneet päivärytmini ylösalaisin. Saatan valvoa pitkälle aamun ja nukkua outoja pätkiä pitkin päivää. Tänä aamuna herään ennen seitsemää. Kroppani on sekaisin, onko nyt päivä vaiko yö.
Tuntuu kuin jokainen soluni olisi venytetty äärimmilleen. Kaikki lähtee varmaankin päästä, mutta ruumis on tunteessa hyvin mukana. Luomisen tuska on yksi tunteista, mutta se ei yksin selitä tilannetta. Paine saada kirja kustantajalle luvatussa aikataulussa liittyy edelliseen. Yksinäisyys on merkittävä osa pahan palapeliä. Anja Snellman sanoi radiohaastattelussa, että kirjailijan pitää sietää yksinäisyyttä. Se on selvästi minulle kirjailijaroolini kipupiste. Olen tavannut valita vetäytymisilleni paikkoja, joissa kirjoituspäivien ohessa löytyy myös juttukaveria. Enää biologiset asematkaan eivät tahdo toimia tässä. Netflixit ja muu tietokonepohjainen sosiaalisuus pitää tutkijat ja opiskelijat tiukasti omissa kopeissaan. Näinä päivinä yksinäisyyttäni pahentaa tyttärien aikuistumiseen ja pesästälentämiseen liittyvät pelot. Kireyteni kuorruttuu pahassa aamussa vielä muilla negatiivisilla tunteilla kuten epäonnistumisen pelolla, huolella kissan katoamisesta, oman roolin epäselvyydellä, kaiken riittämättömyydellä ja yhä edelleen surulla rakkaan koiran kuolemasta.
Viime vuonna työpaikka maksoi minulle coachin, jonka tehtävä oli valmentaa henkistä jaksamistani. Me puhuimme paljon rentoutumisesta. Sen myötä toki myös alkoholista.
Minä en osaa rentoutua. Juuri nyt tiedän ja tunnen sen erinomaisen hyvin. Ymmärrän myös tarpeen rentoutumiselle. Jos minussa olisi nappi "rentoudu", painaisin sitä juuri tällä hetkellä. Valitettavasti alkoholi on pitkään toiminut minun rentouttajanani. Nyt sille pitäisi löytää korvaaja.
Työpaikkavalmentajani korosti useaan otteeseen, että rentoutuminen ilman alkoholia on mahdollista. En sano, etteikö olisi, mutta minä en vaan osaa sitä. Coach puhui paljon rentoutumisharjoituksista ja joogasta. Kokeilimmekin kerran ja se toimi kyllä. Rentouduin kotikirjastomme nojatuolilta lappilaiseen lumimaisemaan vartissa. Yksin en ole saanut kokemusta toistettua. Epäilen, että minussa on sisällä jokin asetus, joka vastustaa prosessiin liittyvää huuhaa-leimaa. Siitä pitäisi koettaa päästä eroon.
Kotona palapelin teko rentouttaa kohtalaisesti. Reissun päällä olen koettanut virkata. Se ei ole toiminut. Säätiedotus on luvannut tänään kauniimpaa. Taidan kiivetä Saana-tunturin laelle kirjoituspäivän keskellä. Se saattaa auttaa.
Masentava totuus pohdintani taustalla on, että viinilasillinen auttaisi varmasti. Mutta toinen masentava totuus on, että lasillinen ei ehkä jäisi ainokaiseksi. Joten päätän jättää norjalaisia pullollaan olevan Kilpisjärven Alkon rauhaan.
Sunnuntai 25. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 6
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Itseinho
____
Kirjoitan tätä postausta vasta viikon päästä yllä olevasta päivästä. Olin päättänyt olla kirjoittamatta. Olin myös päättänyt olla laittamatta näitä alkoholiannoksia Ottomitta-sovellukseen. Kesti viikon tulla toisiin ajatuksiin. Kaikista huijauksista pahin on itsensä huijaaminen.
Juhannusviikonloppu oli alkoholihankkeelleni kompastuskivi. Johan se on nähty ja siitä kirjoitettu. Kirjoittamattakin on siis vielä.
Lauantaina omalle kämpällemme tuli vieraita. Söimme niin hyvin kuin eräolosuhteissa nyt pystyy. Minä olin kokannut korvasienikeiton ja mieheni tehnyt pääruoaksi sorsaa uusilla perunoilla. Lihan ohessa oli paahdetuista ja haudutetuista luista valmistettu herkullinen punaviinikastike. Ruoanlaitosta jäänyt viini oli tarjolla pöydässä. En juonut sitä ruoan kanssa. Kun vieraat olivat lähteneet, pullossa oli jäljellä vielä reippaan lasillisen verran. Kaadoin juoman itselleni, kun tiskasin. Katsoin, etteivät mies ja tytär näe. Kun olin tiskannut, kaadoin mieheni jallupullosta itselleni vielä yhden snapsin. Perhe oli noutamassa kaivolta vettä.
Juhannus loppui sunnuntaihin. Lapissa juhla tuntui alkoholin osalta kuitenkin vielä jatkuvan. Minä ajoin aviopuolison ja tyttären Rovaniemelle yöjunaan, koska työt jo odottivat heitä. Itse käänsin vielä kirjailijavaihteen päälle viimeiseksi lomaviikoksi ja suuntasin entistä pohjoisemmaksi. Pysähdyin ystäviemme luona pitämään yökortteeria. Saavuin paikalle puolen yön pintaan. Lappilaiseen kesäyön tapaan yötä ei ollut ja porukka vielä valvoi. Minulle tarjottiin viiniä. En kehdannut kieltäytyä. Tai halunnut. Otin myös lisää, kun uusi pullokin vielä löytyi. Aamuyöllä iski äärettömän paha olo, jossa henkinen piiskaus oli vielä fyysistäkin rankempi.
Nyt viikon päästä kysyn, opinko tästä juhannuksesta jotakin. Vastaus on "kyllä".
Opin että nämä suuret humalahakuiset juhlat eivät ole uudessa elämäntilanteessa se minun juttu. Mitä ihmettä minä sitten meinaan tulevien Vappujen ja Juhannuksen kanssa tehdä, ei hajuakaan. Eihän niitä kalenterista voi poistaa. Enkä minä voi, tai halua, täysin eristäytyäkään. Nouseeko tapa juhlia niitä ja seurue, jonka kanssa juhlii, merkittävään päätösasemaan. Jää nähtäväksi. Vappuun on vielä pitkä aika.
Opin myös, että uuden juomiseni kohtuullistamiseen ei sovi kotona avoinna olevat alkoholipullot. Pahinta varmasti olisi viinitonkka, josta salaa sipittämistä ei edes huomaa. Onneksi mieheni ei harrasta sellaisia. Giniä se juo ja Jallustakin tykkää. Minun tulee huolehtia, että pullot eivät ole missään näkyvillä. Kuten ei myöskään avattu viini, joka selvästi on minulle se pahin rasti.
Opin vielä, vaikka sen jo tiesinkin, että muilta salaa juominen on minun tapauksessani yksi ongelman ääripäistä. Ei yhdestä viinilasillisesta niin väliä, eikä edes jallushotista. Tärkeintä se, miten ne join. Perheeltä salaa on yhtä kuin itseltä salaa. Onneksi on olemsssa omatunto. Vielä ainakin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Itseinho
____
Kirjoitan tätä postausta vasta viikon päästä yllä olevasta päivästä. Olin päättänyt olla kirjoittamatta. Olin myös päättänyt olla laittamatta näitä alkoholiannoksia Ottomitta-sovellukseen. Kesti viikon tulla toisiin ajatuksiin. Kaikista huijauksista pahin on itsensä huijaaminen.
Juhannusviikonloppu oli alkoholihankkeelleni kompastuskivi. Johan se on nähty ja siitä kirjoitettu. Kirjoittamattakin on siis vielä.
Lauantaina omalle kämpällemme tuli vieraita. Söimme niin hyvin kuin eräolosuhteissa nyt pystyy. Minä olin kokannut korvasienikeiton ja mieheni tehnyt pääruoaksi sorsaa uusilla perunoilla. Lihan ohessa oli paahdetuista ja haudutetuista luista valmistettu herkullinen punaviinikastike. Ruoanlaitosta jäänyt viini oli tarjolla pöydässä. En juonut sitä ruoan kanssa. Kun vieraat olivat lähteneet, pullossa oli jäljellä vielä reippaan lasillisen verran. Kaadoin juoman itselleni, kun tiskasin. Katsoin, etteivät mies ja tytär näe. Kun olin tiskannut, kaadoin mieheni jallupullosta itselleni vielä yhden snapsin. Perhe oli noutamassa kaivolta vettä.
Juhannus loppui sunnuntaihin. Lapissa juhla tuntui alkoholin osalta kuitenkin vielä jatkuvan. Minä ajoin aviopuolison ja tyttären Rovaniemelle yöjunaan, koska työt jo odottivat heitä. Itse käänsin vielä kirjailijavaihteen päälle viimeiseksi lomaviikoksi ja suuntasin entistä pohjoisemmaksi. Pysähdyin ystäviemme luona pitämään yökortteeria. Saavuin paikalle puolen yön pintaan. Lappilaiseen kesäyön tapaan yötä ei ollut ja porukka vielä valvoi. Minulle tarjottiin viiniä. En kehdannut kieltäytyä. Tai halunnut. Otin myös lisää, kun uusi pullokin vielä löytyi. Aamuyöllä iski äärettömän paha olo, jossa henkinen piiskaus oli vielä fyysistäkin rankempi.
Nyt viikon päästä kysyn, opinko tästä juhannuksesta jotakin. Vastaus on "kyllä".
Opin että nämä suuret humalahakuiset juhlat eivät ole uudessa elämäntilanteessa se minun juttu. Mitä ihmettä minä sitten meinaan tulevien Vappujen ja Juhannuksen kanssa tehdä, ei hajuakaan. Eihän niitä kalenterista voi poistaa. Enkä minä voi, tai halua, täysin eristäytyäkään. Nouseeko tapa juhlia niitä ja seurue, jonka kanssa juhlii, merkittävään päätösasemaan. Jää nähtäväksi. Vappuun on vielä pitkä aika.
Opin myös, että uuden juomiseni kohtuullistamiseen ei sovi kotona avoinna olevat alkoholipullot. Pahinta varmasti olisi viinitonkka, josta salaa sipittämistä ei edes huomaa. Onneksi mieheni ei harrasta sellaisia. Giniä se juo ja Jallustakin tykkää. Minun tulee huolehtia, että pullot eivät ole missään näkyvillä. Kuten ei myöskään avattu viini, joka selvästi on minulle se pahin rasti.
Opin vielä, vaikka sen jo tiesinkin, että muilta salaa juominen on minun tapauksessani yksi ongelman ääripäistä. Ei yhdestä viinilasillisesta niin väliä, eikä edes jallushotista. Tärkeintä se, miten ne join. Perheeltä salaa on yhtä kuin itseltä salaa. Onneksi on olemsssa omatunto. Vielä ainakin.
Perjantai 23. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 6
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei tarvita
Olotila: Ensin huono sitten hyvä
____
On keskiyön auringon juhannusaatto Lapissa. Olen säästänyt kuukauden alkoholiannoksia ja ostanut Alkosta pullon lempivalkoviiniäni. Nyt hinta ei haittaa. Edellisestä vastaavasta ostosta on jo melkein vuosi aikaa.
Juttelen juhlapäivän alkoholistrategian läpi miehen ja tyttären kanssa hyvissä ajoin ennen juhanuskarkeloihin lähtemistä. Mieleen ui lause, että kontrolli ei sovi alkoholinkäyttöön, mutta pyyhkäisen ajatuksen nopasti sivuun. Minun täytyy suunnitella ja läheisteni tulee se kestää. Muuten homma kusee. Tiedän sen.
Valitsen kuskin roolin. Tiedän tilanteesta tulevan vaikea, mutta päätän yrittää. Perhe sitoutuu puolestaan siihen, että palaisimme omille tiluksille kohtuullisen ajoissa, todennäköisesti jo ennen puolta yötä. Istuisimme sitten vielä joen rantaan laavutulille ja minä saisin avata viinipulloni.
Päivä ei ole yhtään sen helpompi kuin etukäteen kuvittelin. Juhlaväki toipuu jo edellisen kesäyön valvomisesta oluen ja lonkeron voimalla sekä huonoilla vitseillä. Jallupullo kiertää kädestä käteen, illan mittaan pullo vaihtuu Kaskeen ja muuhun kallimpaan viinakseen. Viinitonkkia on auki sekä mökillä, kodalla että pihalla. Pysyttelen sosiaalisesti sivummalla. Ruoka ja aktiviteetit helpottavat tilannetta hiukan.
Juttelen paluumatkalla päivän tuntemuksistani hyvästä ruoasta pitävälle aviomiehelle. Vertaan tilannetta suureen juhlapäivälliseen, jossa neljäkymmentä ihmistä ympärillä syö seitsemän ruokalajin gourmet menua, kun hän itse on dieetillä ja saa syödä vain kaksi omenaa.
Avaan kylmän valkoviinipullon puoli yhden aikaan yöllä. Olen juonut sen kokonaan hiukan ennen kolmea. Höpötän lähinnä tyhjää miehelle ja tyttärelle, jotka paistavat kanssani makkaraa ja nukahtavat lopulta noin tunnin ennen minua. Jatkan istumista itsekseni mökin pöydän äärellä. Kuuntelen hiljaisuutta. Tunnen oloni pelottavan hyväksi.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei tarvita
Olotila: Ensin huono sitten hyvä
____
On keskiyön auringon juhannusaatto Lapissa. Olen säästänyt kuukauden alkoholiannoksia ja ostanut Alkosta pullon lempivalkoviiniäni. Nyt hinta ei haittaa. Edellisestä vastaavasta ostosta on jo melkein vuosi aikaa.
Juttelen juhlapäivän alkoholistrategian läpi miehen ja tyttären kanssa hyvissä ajoin ennen juhanuskarkeloihin lähtemistä. Mieleen ui lause, että kontrolli ei sovi alkoholinkäyttöön, mutta pyyhkäisen ajatuksen nopasti sivuun. Minun täytyy suunnitella ja läheisteni tulee se kestää. Muuten homma kusee. Tiedän sen.
Valitsen kuskin roolin. Tiedän tilanteesta tulevan vaikea, mutta päätän yrittää. Perhe sitoutuu puolestaan siihen, että palaisimme omille tiluksille kohtuullisen ajoissa, todennäköisesti jo ennen puolta yötä. Istuisimme sitten vielä joen rantaan laavutulille ja minä saisin avata viinipulloni.
Päivä ei ole yhtään sen helpompi kuin etukäteen kuvittelin. Juhlaväki toipuu jo edellisen kesäyön valvomisesta oluen ja lonkeron voimalla sekä huonoilla vitseillä. Jallupullo kiertää kädestä käteen, illan mittaan pullo vaihtuu Kaskeen ja muuhun kallimpaan viinakseen. Viinitonkkia on auki sekä mökillä, kodalla että pihalla. Pysyttelen sosiaalisesti sivummalla. Ruoka ja aktiviteetit helpottavat tilannetta hiukan.
Juttelen paluumatkalla päivän tuntemuksistani hyvästä ruoasta pitävälle aviomiehelle. Vertaan tilannetta suureen juhlapäivälliseen, jossa neljäkymmentä ihmistä ympärillä syö seitsemän ruokalajin gourmet menua, kun hän itse on dieetillä ja saa syödä vain kaksi omenaa.
Avaan kylmän valkoviinipullon puoli yhden aikaan yöllä. Olen juonut sen kokonaan hiukan ennen kolmea. Höpötän lähinnä tyhjää miehelle ja tyttärelle, jotka paistavat kanssani makkaraa ja nukahtavat lopulta noin tunnin ennen minua. Jatkan istumista itsekseni mökin pöydän äärellä. Kuuntelen hiljaisuutta. Tunnen oloni pelottavan hyväksi.
Lauantai 17. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Elokuva
Olotila: Kulttuurinen
____
Jonotamme Sodankylän elokuvafestivaaleilla "sing along" yöleffaan. Kello on vähän vaille puolen yön. Aurinko yltää juuri ja juuri paistamaan olutteltan katoksen yli.
Pidän tyttären kanssa jonossa paikkaa muulle seurueelle. Näen hyvin aviomiehen, joka minglaa tuttavien kanssa täpötäydessä juottolassa. Tytär pongailee kultuurijulkkiksia.
Jono luikertelee käärmemäisesti vertautuen hyvin porukan humalatilaan. Takanamme jonottava nuorisojoukkio suurenee ja volyymi kasvaa mitä enemmän sakki kumoaa kurkkuunsa valkoviiniä porukassa kiertävästä pullosta. Nuoret miehet pysyvät hädin tuskin pystyssä ja tuuppivat meitä useaan otteeseen. Huomaan ärsyyntyväni kerta kerralta enemmän.
Kyltti kieltää alkoholin tuomisen sisään festaritelttaan. Jo ennen kuin karaoke-elokuva alkaa, useampi kuin yksi viinapullo on kiertänyt ympärillämme istuvissa porukoissa. Oluttölkkien sihahduksia kuuluu sieltä täältä. Yleisö on äänekästä ja rikkoo kaikkia elokuvissakäynnin perussääntöjä. Ärsyynnyn entistä enemmän.
Minä en pidä siitä, että ärsyynnyn. Enkä pidä siitä, miten ärsyyntymiseni näkyy minussa ja käytöksessäni. Yksinkertaisesti minä en pidä itsestäni.
Minullahan ei ole yhtään mitään näitä ihmisiä vastaan. Hehän haluavat vain pitää hauskaa. Ja onnistuvatkin siinä. Toisin kuin minä. Rehellisesti, minähän haluaisin olla vain yksi heistä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Elokuva
Olotila: Kulttuurinen
____
Jonotamme Sodankylän elokuvafestivaaleilla "sing along" yöleffaan. Kello on vähän vaille puolen yön. Aurinko yltää juuri ja juuri paistamaan olutteltan katoksen yli.
Pidän tyttären kanssa jonossa paikkaa muulle seurueelle. Näen hyvin aviomiehen, joka minglaa tuttavien kanssa täpötäydessä juottolassa. Tytär pongailee kultuurijulkkiksia.
Jono luikertelee käärmemäisesti vertautuen hyvin porukan humalatilaan. Takanamme jonottava nuorisojoukkio suurenee ja volyymi kasvaa mitä enemmän sakki kumoaa kurkkuunsa valkoviiniä porukassa kiertävästä pullosta. Nuoret miehet pysyvät hädin tuskin pystyssä ja tuuppivat meitä useaan otteeseen. Huomaan ärsyyntyväni kerta kerralta enemmän.
Kyltti kieltää alkoholin tuomisen sisään festaritelttaan. Jo ennen kuin karaoke-elokuva alkaa, useampi kuin yksi viinapullo on kiertänyt ympärillämme istuvissa porukoissa. Oluttölkkien sihahduksia kuuluu sieltä täältä. Yleisö on äänekästä ja rikkoo kaikkia elokuvissakäynnin perussääntöjä. Ärsyynnyn entistä enemmän.
Minä en pidä siitä, että ärsyynnyn. Enkä pidä siitä, miten ärsyyntymiseni näkyy minussa ja käytöksessäni. Yksinkertaisesti minä en pidä itsestäni.
Minullahan ei ole yhtään mitään näitä ihmisiä vastaan. Hehän haluavat vain pitää hauskaa. Ja onnistuvatkin siinä. Toisin kuin minä. Rehellisesti, minähän haluaisin olla vain yksi heistä.
Perjantai 16. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 1
Korvaavia nautinnontuottajia: Aika
Olotila: Hidas
____
Opettelen mökillä perinteisen nokipannukahvin keittämistä. Viisitoista vuotta sitten keitin pannukahvia edellisen kerran. Rakensimme silloin puusaunaa rintamamiestaloomme. Rakennusmies nauroi räkäisesti keittiöstämme löytyvälle italialaiselle espressokeittimelle. Hän sanoi, että ainoa oikea kahvi syntyy vanhanaikaisesti kahvipannulla. Pyysin häntä näyttämään miten.
Lisään pannujauhatuksen sekaan aavistuksen suklaakahvia. Tunnen rikkovani pyhää rituaalia hifistelylläni.
Oikeasti minä en erityisemmin pidä kahvista. Ainoastaan hyvin hyvästä sellaisesta voin sanoa maun puolesta nauttivani. Kahvi on enempkin tapa. Hyvin tärkeä sellainen. Päivä ilman aamukahvia ei voi koskaan alkaa hyvin. Mutta muussa osassa päivää en koskaan juo kahvia. Koska en yksinkertaisesti pidä siitä.
Näinollen en ole koskaan edes ajatellut, että kahvista tulisi alkoholisipitykseni korvaaja. Vaikka samoja elementtejä näistä kahdesta juomakulttuurista löytyykin. Molemmat on jopa helppo venyttää äärimmäisen hifistelyn rajoille. Mutta tavoissa löytyy merkittäviä erojakin. Kahvi liittyy aamuun, viini iltaan. Päivällä kulttuurit toki kohtaavat ja sieltä voisin minäkin löytää hyvää korvaavuutta. Sen sijaan että mieli halajaisi kesäisenä päivänä Helsingissä viinibaariin tai terassille, sen voisi kääntää haluamaan kahvilaan. Ympäristönä niitä löytyy vaikka minkälaisia, tyylikkäitä, kotoisia, trendikkäitä tai nopeita. Kuten viinilöitäkin. Täytyypä ottaa tämä muutos agendalle, kun palaan arkeen.
Korvaavia nautinnontuottajia: Aika
Olotila: Hidas
____
Opettelen mökillä perinteisen nokipannukahvin keittämistä. Viisitoista vuotta sitten keitin pannukahvia edellisen kerran. Rakensimme silloin puusaunaa rintamamiestaloomme. Rakennusmies nauroi räkäisesti keittiöstämme löytyvälle italialaiselle espressokeittimelle. Hän sanoi, että ainoa oikea kahvi syntyy vanhanaikaisesti kahvipannulla. Pyysin häntä näyttämään miten.
Lisään pannujauhatuksen sekaan aavistuksen suklaakahvia. Tunnen rikkovani pyhää rituaalia hifistelylläni.
Oikeasti minä en erityisemmin pidä kahvista. Ainoastaan hyvin hyvästä sellaisesta voin sanoa maun puolesta nauttivani. Kahvi on enempkin tapa. Hyvin tärkeä sellainen. Päivä ilman aamukahvia ei voi koskaan alkaa hyvin. Mutta muussa osassa päivää en koskaan juo kahvia. Koska en yksinkertaisesti pidä siitä.
Näinollen en ole koskaan edes ajatellut, että kahvista tulisi alkoholisipitykseni korvaaja. Vaikka samoja elementtejä näistä kahdesta juomakulttuurista löytyykin. Molemmat on jopa helppo venyttää äärimmäisen hifistelyn rajoille. Mutta tavoissa löytyy merkittäviä erojakin. Kahvi liittyy aamuun, viini iltaan. Päivällä kulttuurit toki kohtaavat ja sieltä voisin minäkin löytää hyvää korvaavuutta. Sen sijaan että mieli halajaisi kesäisenä päivänä Helsingissä viinibaariin tai terassille, sen voisi kääntää haluamaan kahvilaan. Ympäristönä niitä löytyy vaikka minkälaisia, tyylikkäitä, kotoisia, trendikkäitä tai nopeita. Kuten viinilöitäkin. Täytyypä ottaa tämä muutos agendalle, kun palaan arkeen.
Perjantai 9. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 3
Korvaavia nautinnontuottajia: Päiväuni
Olotila: Kaikkensa antanut
____
Aloitan kahtiajaetun kesälomani ensimmäisen jakson hyvissä ajoin ennen normaalia suomalaista lomasesonkia, kuten joka vuosi ennenkin. Lapissa sijaitseva mökki ja hyttysvapaa alkukesä ohjaavat ajoitusta, kuten myös halu työskennellä toimistolla hiljaisina heinäkuun viikoina.
Tänä vuonna matka pohjoiseen alkaa kiepsauksella Mikkelin kautta. Kolmen vuoden välein järjestettävässä Suomen kuvituskerman gaalassa on esillä myös mieheni kuvituksia.
Lomalle lähtö on ollut normaaliin tapaan kovaa vääntöä, sekä substanssin että aikataulujen kanssa. Odottaessani junaa Pasilan asemalla tunnen oloni rennoksi. Odottavaksi ja vapaaksi. Mutta myös tyhjäksi ja väsyneeksi. Lupaan itselleni viinilasillisen ravintolavaunussa. Ajatus tuntuu uskomattoman hyvältä.
Juna on lähes ääriään myöten täynnä. Nostan painavan laukun hattuhyllylle ja rojahdan kuumissani omalle paikalleni. Helle on saapunut Helsinkiin. Silmäluomeni tuntuvat raskailta. Juna kolisee eteenpäin.
Mietin ravintolavaunua ja itselle lupaamaani lasillista. En millään jaksaisi nousta. Ajatus silmien sulkemisesta ja vaipumisesta rentoon tiedottomuden tilaan tuntuu paremmalta kuin kylmä viinilasi. Yli kuuden kuukauden etsimisen jälkeen olen löytänyt ensimäisen aidosti korvaavan nautinnontuottajan. Valitsen unen ja suljen silmäni.
Korvaavia nautinnontuottajia: Päiväuni
Olotila: Kaikkensa antanut
____
Aloitan kahtiajaetun kesälomani ensimmäisen jakson hyvissä ajoin ennen normaalia suomalaista lomasesonkia, kuten joka vuosi ennenkin. Lapissa sijaitseva mökki ja hyttysvapaa alkukesä ohjaavat ajoitusta, kuten myös halu työskennellä toimistolla hiljaisina heinäkuun viikoina.
Tänä vuonna matka pohjoiseen alkaa kiepsauksella Mikkelin kautta. Kolmen vuoden välein järjestettävässä Suomen kuvituskerman gaalassa on esillä myös mieheni kuvituksia.
Lomalle lähtö on ollut normaaliin tapaan kovaa vääntöä, sekä substanssin että aikataulujen kanssa. Odottaessani junaa Pasilan asemalla tunnen oloni rennoksi. Odottavaksi ja vapaaksi. Mutta myös tyhjäksi ja väsyneeksi. Lupaan itselleni viinilasillisen ravintolavaunussa. Ajatus tuntuu uskomattoman hyvältä.
Juna on lähes ääriään myöten täynnä. Nostan painavan laukun hattuhyllylle ja rojahdan kuumissani omalle paikalleni. Helle on saapunut Helsinkiin. Silmäluomeni tuntuvat raskailta. Juna kolisee eteenpäin.
Mietin ravintolavaunua ja itselle lupaamaani lasillista. En millään jaksaisi nousta. Ajatus silmien sulkemisesta ja vaipumisesta rentoon tiedottomuden tilaan tuntuu paremmalta kuin kylmä viinilasi. Yli kuuden kuukauden etsimisen jälkeen olen löytänyt ensimäisen aidosti korvaavan nautinnontuottajan. Valitsen unen ja suljen silmäni.
Lauantai 27. toukokuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Epävarma
____
Onnistun töpeksimään VR:n avustuksella paluumme Moskovasta Helsinkiin. Tolstoi-juna ei kuljekaan lauantaisin, emmekä täten pääse tyttären kanssa kotiin sunnuntaina kuten piti. Kulutan kolmisen tuntia asioiden selvittelyyn. Venäläisen puhelinlinjan heikkous ja internetyhteyden katkeileminen ei auta asiaa. Kun hotellijaksoa on jatkettu päivällä ja huonetta vaihdettu, kuluu yli puoli päivää ennen kuin mieleni rauhoittuu. Olen kireä, epävarma ja hermostunut.
Tunnit ovat yhdet Taitolaji-hankkeeni vaikeimmista. Iso lasi kylmää valkoviiniä rauhallisessa lobbybaarissa olisi juuri se, mitä tarvitsisin. Ymmärrän tässä ja nyt alkoholin vaikutuksen mielialalääkkeenä. Olen kuitenkin käyttänyt koko toukokuisen alkoholiannoskiintiöni. Jatkan matkaa teellä suoraan venälaisestä samovaarista.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Epävarma
____
Onnistun töpeksimään VR:n avustuksella paluumme Moskovasta Helsinkiin. Tolstoi-juna ei kuljekaan lauantaisin, emmekä täten pääse tyttären kanssa kotiin sunnuntaina kuten piti. Kulutan kolmisen tuntia asioiden selvittelyyn. Venäläisen puhelinlinjan heikkous ja internetyhteyden katkeileminen ei auta asiaa. Kun hotellijaksoa on jatkettu päivällä ja huonetta vaihdettu, kuluu yli puoli päivää ennen kuin mieleni rauhoittuu. Olen kireä, epävarma ja hermostunut.
Tunnit ovat yhdet Taitolaji-hankkeeni vaikeimmista. Iso lasi kylmää valkoviiniä rauhallisessa lobbybaarissa olisi juuri se, mitä tarvitsisin. Ymmärrän tässä ja nyt alkoholin vaikutuksen mielialalääkkeenä. Olen kuitenkin käyttänyt koko toukokuisen alkoholiannoskiintiöni. Jatkan matkaa teellä suoraan venälaisestä samovaarista.
Torstai 25. toukokuuta 2017
Alkoholiannokset: 1
Korvaavia nautinnontuottajia: Aikuinen tytär
Olotila: Suomalainen
____
Lasken verenpunaisen ruusun Vladimir Vysotskin haudalle Moskovassa. Trubaduuri käytti kieltä aikanaan hienosti ottaessaan kantaa neuvostoajan haasteisiin. Tämän lisäksi hän käytti paljon alkoholia. Tarina kertoo, että pahimpina aikoina kului yli viisi pulloa vodkaa päivässä. Eipä siis ihme, että sydän petti jo suhteellisen varhain. Kuten niin monella muullakin venäläisellä miehellä vielä tänäkin päivänä.
Naapurimaa yrittää aktiivisesti ottaa haltuun kansallista alkoholiongelmaa. Helsingistä Moskovaan kulkevassa Tolstoi-junassa ei saa mitään olutta väkevämpää. Tämä kävi selväksi tyttärelle ja minulle junan ravintolavaunussa, kun rypäs suomalaisia matkaajia valitti asiasta. Minä kerroin heille, että Aeroflotin koneissa ei saa sitäkään. Venäläiset lennot ovat nykyään täysin alkoholittomia.
Suomessakin on yhteiskunta ollut huolissaan kansan alkoholinkäytöstä läpi koko maan historian. Luin keväällä Kalevasta hyvän koosteen asian tiimoilta, sarjasta joka käsitteli satavuotiaan Suomen myyttejä. Lukemani juttu koski erityisesti uskomusta, että Suomen kansalla olisi heikko viinapää. Mikä siis jutun mukaan ei pidä paikkaansa.
Tuore valtio huolestui suomalaisten alkoholinkäytöstä heti 1900-luvun alussa. Silloin kansa käytti viinaa vuodessa noin 2 litraa ja Suomeen määrättiin kieltolaki, joka oli voimassa 1919-1932. Päätän verrata lukua omaan vuosikulutukseeni. Tuo kaksi litraa vuodessa menee hyvin lähelle Taitolaji-hankkeeni toisen kvartaalin kulutusta eli kymmentä alkoholiannosta kuukaudessa, joka rehellisesti sanottuna on arjessa todella vähän. Eipä siis voi muuta sanoa kuin että uunituore Suomen valtio huolestui pienestä. Laskennallinen naisen riskikulutuksen raja eli 16 annosta viikossa tekisi 12 litraa etanolia vuodessa. Se on reippaasti enemmän kuin Suomessa tällä hetkellä on keskimääräinen alkoholikulutus, joka on 8,5 litran paikkeilla. Laskelmieni mukaan oma vuosikulutukseni ennen hankkeen aloitusta oli jossakin viidentoista ja kahdenkymmenen litran tasolla. Siitä kyllä pitää olla huolissaan. Suomenkin.
Suomen kansan huonolle viinapäälle on löydetty monia eri syitä. Etnis-biologisesta vinkkelistä viina ei vaan sovi suomalaisille. Rotuoppien aikaan ennen toista maailmansotaa sanottiin että suomalaisilla on erityisen huono alkoholireaktio. Sodan jälkeen syytettiin sivistymättömyyttä. Rahvas ei osannut juoda, mutta yhteiskunnan ylemmät piirit kyllä hallitsivat tämän korkeamman kulttuurin muodon.
Kaikenlaista kukkua, sanon minä. Viimeisen väittämän naurattavuudesta käyn itse oivana esimerkkinä. Enkä todellakaan ole ainoa. Uusi aika on nostanut alkoholiongelman myös ylempään yhteiskuntaluokkaan, mutta siitä ollaan hiljaa. Alkoholismi halutaan yhä edelleen assosioida aseman nurkilla notkuviin juoppoihin. Sitä ei myönnetä olevan businessmatkoilla, paremmissa hotelleissa tai omakotitalojen komeroissa.
Korvaavia nautinnontuottajia: Aikuinen tytär
Olotila: Suomalainen
____
Lasken verenpunaisen ruusun Vladimir Vysotskin haudalle Moskovassa. Trubaduuri käytti kieltä aikanaan hienosti ottaessaan kantaa neuvostoajan haasteisiin. Tämän lisäksi hän käytti paljon alkoholia. Tarina kertoo, että pahimpina aikoina kului yli viisi pulloa vodkaa päivässä. Eipä siis ihme, että sydän petti jo suhteellisen varhain. Kuten niin monella muullakin venäläisellä miehellä vielä tänäkin päivänä.
Naapurimaa yrittää aktiivisesti ottaa haltuun kansallista alkoholiongelmaa. Helsingistä Moskovaan kulkevassa Tolstoi-junassa ei saa mitään olutta väkevämpää. Tämä kävi selväksi tyttärelle ja minulle junan ravintolavaunussa, kun rypäs suomalaisia matkaajia valitti asiasta. Minä kerroin heille, että Aeroflotin koneissa ei saa sitäkään. Venäläiset lennot ovat nykyään täysin alkoholittomia.
Suomessakin on yhteiskunta ollut huolissaan kansan alkoholinkäytöstä läpi koko maan historian. Luin keväällä Kalevasta hyvän koosteen asian tiimoilta, sarjasta joka käsitteli satavuotiaan Suomen myyttejä. Lukemani juttu koski erityisesti uskomusta, että Suomen kansalla olisi heikko viinapää. Mikä siis jutun mukaan ei pidä paikkaansa.
Tuore valtio huolestui suomalaisten alkoholinkäytöstä heti 1900-luvun alussa. Silloin kansa käytti viinaa vuodessa noin 2 litraa ja Suomeen määrättiin kieltolaki, joka oli voimassa 1919-1932. Päätän verrata lukua omaan vuosikulutukseeni. Tuo kaksi litraa vuodessa menee hyvin lähelle Taitolaji-hankkeeni toisen kvartaalin kulutusta eli kymmentä alkoholiannosta kuukaudessa, joka rehellisesti sanottuna on arjessa todella vähän. Eipä siis voi muuta sanoa kuin että uunituore Suomen valtio huolestui pienestä. Laskennallinen naisen riskikulutuksen raja eli 16 annosta viikossa tekisi 12 litraa etanolia vuodessa. Se on reippaasti enemmän kuin Suomessa tällä hetkellä on keskimääräinen alkoholikulutus, joka on 8,5 litran paikkeilla. Laskelmieni mukaan oma vuosikulutukseni ennen hankkeen aloitusta oli jossakin viidentoista ja kahdenkymmenen litran tasolla. Siitä kyllä pitää olla huolissaan. Suomenkin.
Suomen kansan huonolle viinapäälle on löydetty monia eri syitä. Etnis-biologisesta vinkkelistä viina ei vaan sovi suomalaisille. Rotuoppien aikaan ennen toista maailmansotaa sanottiin että suomalaisilla on erityisen huono alkoholireaktio. Sodan jälkeen syytettiin sivistymättömyyttä. Rahvas ei osannut juoda, mutta yhteiskunnan ylemmät piirit kyllä hallitsivat tämän korkeamman kulttuurin muodon.
Kaikenlaista kukkua, sanon minä. Viimeisen väittämän naurattavuudesta käyn itse oivana esimerkkinä. Enkä todellakaan ole ainoa. Uusi aika on nostanut alkoholiongelman myös ylempään yhteiskuntaluokkaan, mutta siitä ollaan hiljaa. Alkoholismi halutaan yhä edelleen assosioida aseman nurkilla notkuviin juoppoihin. Sitä ei myönnetä olevan businessmatkoilla, paremmissa hotelleissa tai omakotitalojen komeroissa.
Lauantai 20. toukokuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Kesäpulahdus
Olotila: Vapaa
____
Nick Hornbyn kirjassa "Poika" päähenkilö käyttää paljon huumaavia aineita. Onnistunut vapaapäivä puistossa nuoren pojan kanssa saa hänet kuitenkin ihmettelemään, jotta tässäkö on nyt sitten se kuuluisa "natural high". Juuri siltä minusta tuntuu tänään. Kuin olisi luonnollisessa huumassa.
Olen matkannut junalla polkupyörä mukanani syntymäkaupunkiini Hämeenlinnaan. Käsillä ovat kevään ensimmäiset aurinkoiset hellepäivät. Majoitun Aulangolla, kirjoitan romaanin viimeisiä lukuja ja katselen parvekkeelta sinisenä kiiltelevää Vanajavettä.
Poljen iltapäiväauringossa lapsuusmuistoisen Hattulan läpi aina Lepaan puutarhoille asti. Maaseudun luonto on heräämispisteessä. Maisema on hiljainen. Pulahdan ilman vaatteita Lepaan kanavan veteen savusaunan laiturilta.
Samalta laiturilta uin keskellä yötä umpihumalassa vähän toistakymmentä vuotta sitten. Kyseessä oli TV-sarjan loppukaronkka. Minä kuuluin käsikirjoitustiimiin. Kyseessä on yksi niistä lukuisista kännäysjuhlista, joita ei ole kiva muistella. Mutta jos kuitenkin muistelee, mieleen tulee yksi päärolien näyttelijöistä, joka ei juonut koko viikonlopun mittaisissa pippaloissa mitään. "Alkoholi ei sovi minulle", hän sanoi. Muistan ihmetelleeni ja harmitelleeni asiaa. Sitä pohdintaakaan ei ole kiva muistella. Tänään häpeän muistoani ja istun samalla laiturilla ylpeästi selvin päin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kesäpulahdus
Olotila: Vapaa
____
Nick Hornbyn kirjassa "Poika" päähenkilö käyttää paljon huumaavia aineita. Onnistunut vapaapäivä puistossa nuoren pojan kanssa saa hänet kuitenkin ihmettelemään, jotta tässäkö on nyt sitten se kuuluisa "natural high". Juuri siltä minusta tuntuu tänään. Kuin olisi luonnollisessa huumassa.
Olen matkannut junalla polkupyörä mukanani syntymäkaupunkiini Hämeenlinnaan. Käsillä ovat kevään ensimmäiset aurinkoiset hellepäivät. Majoitun Aulangolla, kirjoitan romaanin viimeisiä lukuja ja katselen parvekkeelta sinisenä kiiltelevää Vanajavettä.
Poljen iltapäiväauringossa lapsuusmuistoisen Hattulan läpi aina Lepaan puutarhoille asti. Maaseudun luonto on heräämispisteessä. Maisema on hiljainen. Pulahdan ilman vaatteita Lepaan kanavan veteen savusaunan laiturilta.
Samalta laiturilta uin keskellä yötä umpihumalassa vähän toistakymmentä vuotta sitten. Kyseessä oli TV-sarjan loppukaronkka. Minä kuuluin käsikirjoitustiimiin. Kyseessä on yksi niistä lukuisista kännäysjuhlista, joita ei ole kiva muistella. Mutta jos kuitenkin muistelee, mieleen tulee yksi päärolien näyttelijöistä, joka ei juonut koko viikonlopun mittaisissa pippaloissa mitään. "Alkoholi ei sovi minulle", hän sanoi. Muistan ihmetelleeni ja harmitelleeni asiaa. Sitä pohdintaakaan ei ole kiva muistella. Tänään häpeän muistoani ja istun samalla laiturilla ylpeästi selvin päin.
Tiistai 9. toukokuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Onnistunut
____
Istun jälleen lentokoneessa. Takana yhden päivän reissu Etelä-Saksaan ja työtä yksitoista tuntia putkeen. Viimeisenä puhelinmiitti Atlantin toiselle puolen. Hoidan kokouksen Munchenin kentän Eurooppa-loungesta. Pienellä pöydällä tietokoneen vieressä on wasabipähkinöitä, kookoskakkupala ja kivennäisvettä.
"Mitä rouvalle saisi olla juotavaksi ruoan kanssa?" lentoemäntä kysyy. Pyydän vettä ja lasillisen Finnairin mustikkamehua. Oikeasti pidän siitä. Joskus aiemmassa elämässä tapasin sekoittaa mehuun pienen lentokonepullollisen giniä.
Kun tarjottimellinen marraskuun väristä lentokoneruokaa on asetettu eteeni, uusi kärry juomia lipuu ohitseni pitkin koneen käytävää. "Voisin sittenkin ottaa yhden valkoviinin", päädyn sanomaan. Päivä on ollut hyvä. Minä olen onnistunut. Se on hyvä syy juoda yksi kiintiölasillinen.
Juomakärryä työntävä lentoemäntä pudistaa päätään. "Minä en valitettavasti tarjoile tähän. Kollegani saapuu kyllä kohta." Kun seuraava lentoemo kymmenen minuutin kuluttua pysähtyy tarjoilemaan samalla penkkirivillä istuvalle liikemiehelle, minä en tilaa mitään. On jo myöhä. Huomenna on aikainen herätys. Se on hyvä syy jättää kiintiölasillinen juomatta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Onnistunut
____
Istun jälleen lentokoneessa. Takana yhden päivän reissu Etelä-Saksaan ja työtä yksitoista tuntia putkeen. Viimeisenä puhelinmiitti Atlantin toiselle puolen. Hoidan kokouksen Munchenin kentän Eurooppa-loungesta. Pienellä pöydällä tietokoneen vieressä on wasabipähkinöitä, kookoskakkupala ja kivennäisvettä.
"Mitä rouvalle saisi olla juotavaksi ruoan kanssa?" lentoemäntä kysyy. Pyydän vettä ja lasillisen Finnairin mustikkamehua. Oikeasti pidän siitä. Joskus aiemmassa elämässä tapasin sekoittaa mehuun pienen lentokonepullollisen giniä.
Kun tarjottimellinen marraskuun väristä lentokoneruokaa on asetettu eteeni, uusi kärry juomia lipuu ohitseni pitkin koneen käytävää. "Voisin sittenkin ottaa yhden valkoviinin", päädyn sanomaan. Päivä on ollut hyvä. Minä olen onnistunut. Se on hyvä syy juoda yksi kiintiölasillinen.
Juomakärryä työntävä lentoemäntä pudistaa päätään. "Minä en valitettavasti tarjoile tähän. Kollegani saapuu kyllä kohta." Kun seuraava lentoemo kymmenen minuutin kuluttua pysähtyy tarjoilemaan samalla penkkirivillä istuvalle liikemiehelle, minä en tilaa mitään. On jo myöhä. Huomenna on aikainen herätys. Se on hyvä syy jättää kiintiölasillinen juomatta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)