Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Pyöräily
Olotila: Hapekas
____
Luen reissussa äidiltä saamaani naistenlehteä. Mira Luodin haastattelu saa minut ärsyyntymään. Laulaja sanoo, ettei tarvitse alkoholia enää mihinkään. Hän osaa heittäytyä ja hänellä on hauskaa ilman juomistakin. Hän ei pelkää, että jäisi mistään paitsi, vaikkei joisi. Vähän aikaa sitten myös Mikko Kuustonen kertoi naistenlehden sivuilla raitistumisestaan. Media nostaa säännöllisin väliajoin esiin näitä korkin kiinni laittaneita onnistumisia. Ymmärrän syyn siihen. En kai olisi tässä kirjoittamassa tätä, jollen ymmärtäisi tarvetta nälle kirjoituksille. Mikä minua sitten ärsyttää? Juttujen pinnallisuus ja kepeys kaiketi. Kaikki on niissä niin helppoa. Missä on päätöksenteon vaikeus? Missä on suhde alkoholikeskeiseen sosiaaliseen elämään ja yhteiskuntaan? Missä on oman muutoksen hyväksyntä? Missä on muiden suhtautuminen?
Lehtijuttujen ala- tai yläpuolella on kansan syvien rivien analyysi samaisesta korkin sulkemisesta. Käytän mieheni mielipidettä esimerkkinä. Samuli Edelman on hyvä laulaja ja näyttelijä. Hänessä oli potentiaalia rikkoa rajoja ja nousta laaja-alaiseksi kulttuurivaikuttajaksi. Mies sanoo, että Samuli Edelmanilla oli kaikki mahdollisuudet tulla uudeksi Vesa-Matti Loiriksi. Mutta sitten se meni raitistumaan. Alkoholista luopumisen myötä Samuli Edelmanista tuli totinen, tylsä ja huumorintajuton ei-heittäytyjä.
Minä tunnen muutamia täysin tai melkein kokonaan raittiita henkilöitä. Eiköhän jokainen meistä tunne. Enkä ole ylpeä suhtautumisestani heihin. Kun vielä join reippaasti, en erityisemmin tykännyt tilanteista, joissa moraalia valvova "vain kivennäisvettä" tyyppi oli mukana. Enkä arvostanut korkealle kollegoita, jotka eivät koskaan osallistuneet työporukan yhteiseen kivanpitoon. Nauroin vinosti tutkijoille, jotka yhteisillä konferenssimatkoilla jättivät viinilasin kokkareilla juomatta ja painuivat ajoissa nukkumaan, kun aamulla pitää vielä ehtiä lenkille.
Huomaan kirjoittaneeni edellisen kappaleen tuntemukset imperfektissä. Enkö osaa vaiko halua sanoa, mitä mieltä tällä hetkellä olen? Todennäköisesti molempia. Valitettavasti jaan yhä edelleen kansan syvien rivien huolen alkoholitta elävien ihmisten harmaasta tylsyydestä, kuivasta olemuksesta, introverttiydestä ja kontrollifriikkeydestä. Enkä tiedä, miten asemoisin itseni tuohon porukkaan.
Mieleeni ui poikkeus. Mies on pitkään alkoholitta elänyt, sosiaalisesti lahjakas, älykkään huumorintajuinen, luovaa työtä tekevä keskustelija. Päätänpä ottaa häneen yhteyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti