Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Suklaa
Olotila: Päättäväinen
____
Taitolaji-nimisen ihmiskokeeni ensimmäinen kvartaali on ohi. Huomenna minun olisi mahdollista juoda pullollinen punaviiniä, mikäli niin haluaisin. Toki sillä varauksella että kuluttaisin silloin yli puolet seuraavan kvartaalin kuukausiannoksesta. Enkä aio tehdä niin.
Tänään on kokeeni ensimmäinen milestone. Minun ei tarvitse avata Ottomitta-laskuria voidakseni ilmoittaa että käytettyjä alkoholiannoksia on tasan nolla. Kertaakaan en ole retkahtanut. Mieli on tehnyt muutamaan otteeseen.
Ajattelin aikoinaan että voisin kuvata koejakson plussia sekä miinuksia klassisella vaakapuntarikuvalla. Positiivinen vaakakuppi olisi selvästi jäänyt voitolle. Nyt en jaksa raapustaa kuvaa, joten tyydyn raapustamaan listaa tunteistani, sekä positiivisista että negatiivisista. Joitakin havaintojani olen kertonut jo aiemmin. Aloitetaan positiivisista.
Pään selkeys, ajatusten kirkkaus, hyvä yöuni, painon putoaminen ja rahan säästyminen ovat selkeitä suoria vasteita. Niihin kuuluu ehdottomasti myös läheisten tyytyväisyys.
Ehkä aavistuksen yllättäviä positiivisia asioita on tullut joidenkin sosiaalisten tilanteiden osalta. Alkoholittoman joulun helppous yllätti. Myös muutamat baarireissut ovat onnistuneet hyvin, lähinnä kun on ollut muutakin ohjelmaa kuin juominen, pubivisailu useimmiten. Kokonaisvaltainen sosiaalisen elämän arviointi täysin alkoholittomana on kuitenkin mahdotonta, koska olen lähes systemaattisesti kieltäytynyt kaikista vaikeaksi luokiteltavista sosiaalisista tapahtumista, esimerkiksi pikkujouluista ja risteilyreissusta.
Negatiiviset vasteet sosiaalisella puolella eivät koekaudella juurikaan yllättäneet. Yllätyksiä tuli sen sijaan vaikeista tilanteista yksin. Näitä ovat olleet yksinäiset hotelli-illat reissun päällä ja raskaan työreissun jälkeiset lentokenttäodotukset. Matkailu kaiken kaikkiaan on ollut toinen ehdottomasti vaikeimmista asioista alkoholittomassa kokeilussani. Erityisen mieleenpainuva on kahdeksan tunnin lento Lontoosta Chicagoon, jonka aikana edessäni istuva ruotsalaismies joi valehtelematta kaksitoista gin&tonicia ja niiden lisäksi pari kolme pikkoloviiniä ruoan oheen.
Toinen erityisen vaikea, vaikkakaan ei yllättävä, alkoholittomuuden kokemus liittyy paineisiin päiviin ja stressiin. Muistan hyvin yhden keskiviikkopäivän, jolloin töissä oli ollut harvinaisen veemäinen päivä ja olotila oli suorastaan fyysisesti paha. Tuolloin olisin antanut melkein mitä tahansa yhdestä kylmästä valkoviinilasillisesta. Toinen hiukan vastakkainenkin kotitilanne, jossa alkoholi olisi maistunut, tulee mieleen. Silloin oli perjantai-ilta, jo sellaisenaan rento olo, mutta vielä sen päälle tuli kirjallisia hyviä uutisia. Mies avasi viinipullon. Minä skoolasin alkoholittomalla. Mutta muuten kotielämä ilman alkoholia on onnistunut oikein hyvin. Ehkä pieni kivi kengässä ovat olleet keittiöstä silloin tällöin löytyneet avatut viinipullot. Yhden niistä olen jopa kaatanut viemäriin. Se oli edellisenä päivänä risoton valmistamiseen käytetty Savignon Blanc, lempivalkkarini.
Päätän milestone-metriikan viimeiseen, muttei todellakaan vähäisimpään negatiiviseen vasteeseen. Itse asiassa samaan ominaisuuteen, josta aloitin positiivisuuden listauksen. Pään selkeys. Ajatuksen kirkkaus. Niin hyvässä kuin pahassa. Ilman alkoholia pahoja ajatuksia ei pääse pakoon. Ei sitten millään.
Maanantai 27. helmikuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Ärsyyntynyt
____
Olen taas reissun päällä ja mikä osuukaan ensimmäisenä silmiin, kun avaan hotellihuoneen oven. Pikkolopunaviinipullo minibaarin päällä.
Työmatkat alkavat todella käydä jaksamisen päälle. Kieltäydyn kohteliaasti illallisesta ja olen näkevinäni huojennusta isäntäväen silmissä. Kaikki viettävät varmasti mieluummin iltaa kotona läheistensä seurassa kuin juttelevat väkinäisiä jossakin tusinaravintolassa viiniä sipittäen. Minä makaan hotellihuoneen kovalla sängyllä ja kulutan aikaani sosiaalisessa mediassa.
Alkoholi pomppaa esille sieltäkin. Ei riitä, että viikonlopun kaveripostaukset ovat täynnä "nyt mennään" ja "hyvästi selvä päivä" postauksia, muutamakin tuttava on linkannut "tutkimuksen", jossa kerrotaan lasin punaviiniä vastaavan tunnin kuntosalitreeniä. En avaa linkkiä.
Viimeisenä silmiini osuu ystävättäreni ottama kuva tyylikkäästä viinilasista puolillaan punaviiniä. Sen päällä lukee "tänään olen ansainnut yhden jos useammankin punaviinilasin". En hetkeäkään epäile etteikö lause olisi totta. Suljen tietokoneen.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Ärsyyntynyt
____
Olen taas reissun päällä ja mikä osuukaan ensimmäisenä silmiin, kun avaan hotellihuoneen oven. Pikkolopunaviinipullo minibaarin päällä.
Työmatkat alkavat todella käydä jaksamisen päälle. Kieltäydyn kohteliaasti illallisesta ja olen näkevinäni huojennusta isäntäväen silmissä. Kaikki viettävät varmasti mieluummin iltaa kotona läheistensä seurassa kuin juttelevat väkinäisiä jossakin tusinaravintolassa viiniä sipittäen. Minä makaan hotellihuoneen kovalla sängyllä ja kulutan aikaani sosiaalisessa mediassa.
Alkoholi pomppaa esille sieltäkin. Ei riitä, että viikonlopun kaveripostaukset ovat täynnä "nyt mennään" ja "hyvästi selvä päivä" postauksia, muutamakin tuttava on linkannut "tutkimuksen", jossa kerrotaan lasin punaviiniä vastaavan tunnin kuntosalitreeniä. En avaa linkkiä.
Viimeisenä silmiini osuu ystävättäreni ottama kuva tyylikkäästä viinilasista puolillaan punaviiniä. Sen päällä lukee "tänään olen ansainnut yhden jos useammankin punaviinilasin". En hetkeäkään epäile etteikö lause olisi totta. Suljen tietokoneen.
Keskiviikko 22. helmikuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Kriittinen
____
Luen Paula Hawkinsin kirjaa Nainen junassa. Se on lähiaikoina toinen lukemani kirja, jossa naisella on alkoholiongelma. Edellinen on yksi uusimmista Seppo Jokisista, jossa naispoliisi Ulla Lundelin ratkeaa juomaan pitkän alkoholismista juontavan absoluuttisuutensa jälkeen.
Paula Hawkins vie juomisongelman vielä paljon pidemmälle, huippusuositun kirjan ytimeen asti. Jollei päähenkilö Rachel olisi ollut alkoholin suurkuluttaja, koko kirjan tarinaa ei olisi edes olemassa. Ei olisi iltaa ilman mitään muistikuvia eikä siten pelonsekaista morkkista. Kun luen juovan naisen näkökulmasta kirjoitettuja ristitiitaisia tunteita, mietin että kirjailija on kyllä tiennyt, mistä kirjoittaa.
Mietin myös, kuinka paljon maailmassa on dekkareita, joissa mies juo paljon tai liikaa. Todennäköisesti niitä on jopa enemmän kuin kirjoja, joissa näin ei ole asian laita. Kapakoissa hengaavassa, vahvaa viinaa tunteidensa kertomiseen tarvitsevassa rentussa ei ole mitään kyseenalaista. Päinvastoin. Hänen alkoholinkäyttöään kuvataan kyllä kirjoissa, joskus jopa varsin laajoin sanankääntein, mutta sitä ei kritisoida tai edes tuoda esiin kriittistä näkökulmaa tavoitellen. Naisten alkoholinkäytön suhteen tilanne on aivan toinen.
Naisen liiallinen alkoholinkäyttö on kirjoissa aina ongelma. Sille on myös olemassa juurisyy, jota tarinassa etsitään, löydetään ja kattavasti kuvataan. On avioeroa, lapsettomuutta, pettämistä ja yksinäisyyttä. Kirjoissa annetaan ymmärtää, että alkoholiongelmasta tulee ja voi parantua. Usein näin tapahtuukin. Niin käy myös naiselle junassa. En voi olla miettimättä, miksei juuri koskaan miehelle.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Kriittinen
____
Luen Paula Hawkinsin kirjaa Nainen junassa. Se on lähiaikoina toinen lukemani kirja, jossa naisella on alkoholiongelma. Edellinen on yksi uusimmista Seppo Jokisista, jossa naispoliisi Ulla Lundelin ratkeaa juomaan pitkän alkoholismista juontavan absoluuttisuutensa jälkeen.
Paula Hawkins vie juomisongelman vielä paljon pidemmälle, huippusuositun kirjan ytimeen asti. Jollei päähenkilö Rachel olisi ollut alkoholin suurkuluttaja, koko kirjan tarinaa ei olisi edes olemassa. Ei olisi iltaa ilman mitään muistikuvia eikä siten pelonsekaista morkkista. Kun luen juovan naisen näkökulmasta kirjoitettuja ristitiitaisia tunteita, mietin että kirjailija on kyllä tiennyt, mistä kirjoittaa.
Mietin myös, kuinka paljon maailmassa on dekkareita, joissa mies juo paljon tai liikaa. Todennäköisesti niitä on jopa enemmän kuin kirjoja, joissa näin ei ole asian laita. Kapakoissa hengaavassa, vahvaa viinaa tunteidensa kertomiseen tarvitsevassa rentussa ei ole mitään kyseenalaista. Päinvastoin. Hänen alkoholinkäyttöään kuvataan kyllä kirjoissa, joskus jopa varsin laajoin sanankääntein, mutta sitä ei kritisoida tai edes tuoda esiin kriittistä näkökulmaa tavoitellen. Naisten alkoholinkäytön suhteen tilanne on aivan toinen.
Naisen liiallinen alkoholinkäyttö on kirjoissa aina ongelma. Sille on myös olemassa juurisyy, jota tarinassa etsitään, löydetään ja kattavasti kuvataan. On avioeroa, lapsettomuutta, pettämistä ja yksinäisyyttä. Kirjoissa annetaan ymmärtää, että alkoholiongelmasta tulee ja voi parantua. Usein näin tapahtuukin. Niin käy myös naiselle junassa. En voi olla miettimättä, miksei juuri koskaan miehelle.
Lauantai 18. helmikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavat nautinnontuottajat: Puistokävely
Olotila: Epävarma
____
Alkoholittomuus opettaa minulle paljon itsestäni. Yllättäviäkin asioita. Ennakkoon ajattelin ihmiskokeeni vaikeimmat pisteet olevan sosiaalisia. Näin ole kuitenkaan ollut. Vaikeimpia ovat yksinäiset ja epävarmat hetket.
Olen parhaillaan Bostonissa. Takana on tiivis työviikko kolmessa eri Yhdysvaltalaisessa kaupungissa. Perjantain ja lauantain olen ottanut "vapaata" kirjoitustyöhön. Olen vuokrannut pienen studion Fenwaysta, tornitalon viidennestätoista kerroksesta.
Päivät ovat kuluneet kirjoittaen ja kävellen. Illalla on iskenyt yksinäisyys. Ja epävarmuus. Entä jos tuleva kirjani floppaa täysin? Entä jos en saa seuraavaa osaa kirjoitettua aikataulussa? Entä jos uusi työroolini ei toteudukaan? Entä jos minua ei valitakaan rooliin?
Kokkaan itselleni iltapalaa studiossa ja tuijotan amerikkalaisia uutislähetyksiä kaikessa masentavuudessaan. Juon ruoan kanssa makeuttamatonta jääteetä. Studiossa ei ole muita laseja kuin viinilasit. Jäätee ei näytä jalallisessa lasissa oikealta. Siinä kuuluisi olla jääkylmää Savignon blancia. Ajatus kirpaisee.
Tiedän että lasillinen viiniä poistaisi epävarmuuden tunteen. Tiedän että toinen lasillinen kääntäisi yksinäisyyden itsenäisyydeksi. Tiedän että kyseiset lasilliset juotuani nukkuisin oudossa ympäristössä paremmin. Silti en juo niitä.
Korvaavat nautinnontuottajat: Puistokävely
Olotila: Epävarma
____
Alkoholittomuus opettaa minulle paljon itsestäni. Yllättäviäkin asioita. Ennakkoon ajattelin ihmiskokeeni vaikeimmat pisteet olevan sosiaalisia. Näin ole kuitenkaan ollut. Vaikeimpia ovat yksinäiset ja epävarmat hetket.
Olen parhaillaan Bostonissa. Takana on tiivis työviikko kolmessa eri Yhdysvaltalaisessa kaupungissa. Perjantain ja lauantain olen ottanut "vapaata" kirjoitustyöhön. Olen vuokrannut pienen studion Fenwaysta, tornitalon viidennestätoista kerroksesta.
Päivät ovat kuluneet kirjoittaen ja kävellen. Illalla on iskenyt yksinäisyys. Ja epävarmuus. Entä jos tuleva kirjani floppaa täysin? Entä jos en saa seuraavaa osaa kirjoitettua aikataulussa? Entä jos uusi työroolini ei toteudukaan? Entä jos minua ei valitakaan rooliin?
Kokkaan itselleni iltapalaa studiossa ja tuijotan amerikkalaisia uutislähetyksiä kaikessa masentavuudessaan. Juon ruoan kanssa makeuttamatonta jääteetä. Studiossa ei ole muita laseja kuin viinilasit. Jäätee ei näytä jalallisessa lasissa oikealta. Siinä kuuluisi olla jääkylmää Savignon blancia. Ajatus kirpaisee.
Tiedän että lasillinen viiniä poistaisi epävarmuuden tunteen. Tiedän että toinen lasillinen kääntäisi yksinäisyyden itsenäisyydeksi. Tiedän että kyseiset lasilliset juotuani nukkuisin oudossa ympäristössä paremmin. Silti en juo niitä.
Keskiviikko 15. helmikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavat nautinnontuottajat: Iltatee
Olotila: Avoin
____
Otan ihmiskokeeni sosiaalisessa osiossa merkittävän askeleen. Kerron alkoholittomasta kaudestani kolmelle työkaverille Valentine's day illallisella Kalliovuoren rinteellä. Tilaan meksikolaisen ruoan oheen alkoholittoman Margarithan, joka maistuu oikein hyvälle. Sanon, etten ole juonut pisaraakaan sitten marraskuun. "Really?" kysyy skotlantilainen alaiseni. Kuulen hänen äänessään ihailua. Kerron suorittavani ihmiskoetta, jossa n on yksi ja tulokset lupaavia, vaikka vaikeita paikkojakin löytyy. Mainitsen matkustamisen olevan yksi niistä.
En kerro asiaa spontaanista päähänpistosta vaan olen miettinyt homman etukäteen. Yleisö on päätöksen pääosassa. Läsnä on kaksi suomalaista kollegaa, jotka ovat kohtuullisen uusia työkavereita, sekä yksi ulkomainen tiimiläiseni. Jälkimmäisen tunnen parhaiten ja olen matkustanut hänen seurassaan useiden vuosien ajan. Tiedän hänen mieluiten valitsevan edustusillallisilla kivennäisvettä tai tuoremehua, kun muu porukka juo pullotolkulla viiniä. Hän tietää varsin hyvin minun pitävän viinistä ja juovan myös mielelläni GT:tä. Koskaan emme ole asiasta puhuneet sen enempää.
Merkittävässä roolissa kertomisen kannalta ovat myös ihmiset, jotka eivät ole läsnä. Paikalla ei ole ketään läheisimmistä kollegoistani, ei kotimaisista eikä ulkomaisista. He ovat niitä, joiden kanssa reissun päällä päädytään illallisen jälkeen hotellin Lobby-baariin kumoamaan vielä muutama. Juuri niitä, jotka vasta useamman lasillisen jälkeen uskaltavat nostaa esiin edellisestä datakatselmuksesta puuttuneen tiiminvetäjänsä nimen ja siitä syntyneen mielipahan. Niitä, joille minä olen se "hyvä jätkä", joka jaksan jatkaa rupattelua aamuyön tunneille, toisin kuin ne pari muuta johtotiimin naisjäsentä, jotka vetäytyvät nukkumaan aina heti päivällisen jälkeen vedoten aikaeroväsymykseen.
Tänäänkin jatkamme jutustelua Salt Lake City Hiltonin alabaarissa, tällä kertaa iltateen parissa. Kokemus on minulle uusi ja varsin miellyttävä. Alaiseni haluaa jakaa tuntojaan, eikä hän tarvitse ongelmien kertomiseen alkoholiavustusta. Aivoni tuntuvat kristallinkirkkailta ja tunteeni selkeiltä, kun mietimme ratkaisua hänen kysymyksiinsä. Poistun nukkumaan väsyneenä mutta tyytyväisenä. Ravintola ei laskuta mitään iltateen nauttimisesta.
Korvaavat nautinnontuottajat: Iltatee
Olotila: Avoin
____
Otan ihmiskokeeni sosiaalisessa osiossa merkittävän askeleen. Kerron alkoholittomasta kaudestani kolmelle työkaverille Valentine's day illallisella Kalliovuoren rinteellä. Tilaan meksikolaisen ruoan oheen alkoholittoman Margarithan, joka maistuu oikein hyvälle. Sanon, etten ole juonut pisaraakaan sitten marraskuun. "Really?" kysyy skotlantilainen alaiseni. Kuulen hänen äänessään ihailua. Kerron suorittavani ihmiskoetta, jossa n on yksi ja tulokset lupaavia, vaikka vaikeita paikkojakin löytyy. Mainitsen matkustamisen olevan yksi niistä.
En kerro asiaa spontaanista päähänpistosta vaan olen miettinyt homman etukäteen. Yleisö on päätöksen pääosassa. Läsnä on kaksi suomalaista kollegaa, jotka ovat kohtuullisen uusia työkavereita, sekä yksi ulkomainen tiimiläiseni. Jälkimmäisen tunnen parhaiten ja olen matkustanut hänen seurassaan useiden vuosien ajan. Tiedän hänen mieluiten valitsevan edustusillallisilla kivennäisvettä tai tuoremehua, kun muu porukka juo pullotolkulla viiniä. Hän tietää varsin hyvin minun pitävän viinistä ja juovan myös mielelläni GT:tä. Koskaan emme ole asiasta puhuneet sen enempää.
Merkittävässä roolissa kertomisen kannalta ovat myös ihmiset, jotka eivät ole läsnä. Paikalla ei ole ketään läheisimmistä kollegoistani, ei kotimaisista eikä ulkomaisista. He ovat niitä, joiden kanssa reissun päällä päädytään illallisen jälkeen hotellin Lobby-baariin kumoamaan vielä muutama. Juuri niitä, jotka vasta useamman lasillisen jälkeen uskaltavat nostaa esiin edellisestä datakatselmuksesta puuttuneen tiiminvetäjänsä nimen ja siitä syntyneen mielipahan. Niitä, joille minä olen se "hyvä jätkä", joka jaksan jatkaa rupattelua aamuyön tunneille, toisin kuin ne pari muuta johtotiimin naisjäsentä, jotka vetäytyvät nukkumaan aina heti päivällisen jälkeen vedoten aikaeroväsymykseen.
Tänäänkin jatkamme jutustelua Salt Lake City Hiltonin alabaarissa, tällä kertaa iltateen parissa. Kokemus on minulle uusi ja varsin miellyttävä. Alaiseni haluaa jakaa tuntojaan, eikä hän tarvitse ongelmien kertomiseen alkoholiavustusta. Aivoni tuntuvat kristallinkirkkailta ja tunteeni selkeiltä, kun mietimme ratkaisua hänen kysymyksiinsä. Poistun nukkumaan väsyneenä mutta tyytyväisenä. Ravintola ei laskuta mitään iltateen nauttimisesta.
Maanantai 13. helmikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavat nautinnontuottajat: Ei ole
Olotila: Matka-analyyttinen
____
Suomi käy keskustelua alkoholilain muuttamisesta. Muutama hyperaktiivi kansanedustaja, etunenässä kokoomuslainen tv-juontaja, ajavat kauppoihin vahvoja oluita ja siidereitä. Vastapuoli heittää pöytään kansanterveydellisiä faktoja.
Kotonakin keskustelu aiheesta piipahtaa, muttei oikein ota leimahtaakseen. Mies kuvittaa julistetta alkoholilain vastustajille. Minä en osaa ottaa kantaa puoleen jos toiseenkaan. En usko että vahvemman oluen tulo kauppoihin olisi minulle ongelma, mutten kiellä etteikö se voisi olla sitä jollekulle muulle. Mikäli keskustelua käytäisiin viinin sallimisesta päivittäistavarakauppoihin, minulta voisi löytyä vahvempi mielipide. Siitä huolimatta en usko, että alkoholin helpompi saatavuus merkitsisi minulle juurikaan mitään siinä, kuinka paljon juon. Toisaalta asun Helsingissä ja alkoholia on aina ollut helpohkosti saatavilla, kun sitä on tarvinnut. Maaseudulla tilanne on varmasti toinen.
Eilisen Hesarin sunnuntaisivuilla on puoliprovokatiivinen juttu alkoholilain muutosta vastaan. Anna-Stina Nykänen kirjoittaa, että suomalaiset eivät ole poskisuudelmaista shampanjakansaa, vaan kansanluonteeseen kuuluu viinan juominen ja kankkusesta kärsiminen. Hän korostaa että viinin sipittäminen kevyesti kilistelemällä ei auta murheeseen eikä siitä synny taidetta. Minä olen eri mieltä.
Jutussa laitetaan alkoholilain muutosta ajavien suuhun klausuuli, että juuri kiellot provosoivat ihmisiä juomaan enemmän. Jos kiellot poistettaisiin, kaikki oppisivat kohtuukäytön ja sivistyneen juomatavan. Nykänen kuitenkin sanoo, että sellaista asiaa kuin sivistynyt eurooppalainen juomatapa ei ole olemassakaan.
Olen artikkelin kanssa monesta asiasta samaa mieltä. Ihmisen tärkein vapauden mittari ei ole viinan saannin vapaus. Ei voi olla. Eikä saa olla. Myös tissuttelijat kärsivät alkoholin aikaansaamista haitoista, mukaanlukien terveyshaitat. Humalahakuinen juominen, umpikänni, tuntuu kuuluvan suomalaiseen kulttuuriin, mutta sitä ei pidä ihannoida. Sitä pitää pelätä. Ja sitä pitää rajoittaa. Säännöillä, samalla tavoin kuin liikennettä, mutta myös kulttuurillisin normein ja sosiaalisin painein. Kaiken tämän allekirjoitan mielelläni.
Keskellä omaa ihmiskoettani en kuitenkaan haluaisi myöntää, että kohtuullinen juominen on minulle suomalaisen geeniperimän jälkeläisenä mahdoton taito saavuttaa. En aio heittää pyyhettä kehään ja vetää seuraavana perjantaina Koskenkorva-kännejä. Jokin muu vaihtoehto täytyy olla olemassa.
Korvaavat nautinnontuottajat: Ei ole
Olotila: Matka-analyyttinen
____
Suomi käy keskustelua alkoholilain muuttamisesta. Muutama hyperaktiivi kansanedustaja, etunenässä kokoomuslainen tv-juontaja, ajavat kauppoihin vahvoja oluita ja siidereitä. Vastapuoli heittää pöytään kansanterveydellisiä faktoja.
Kotonakin keskustelu aiheesta piipahtaa, muttei oikein ota leimahtaakseen. Mies kuvittaa julistetta alkoholilain vastustajille. Minä en osaa ottaa kantaa puoleen jos toiseenkaan. En usko että vahvemman oluen tulo kauppoihin olisi minulle ongelma, mutten kiellä etteikö se voisi olla sitä jollekulle muulle. Mikäli keskustelua käytäisiin viinin sallimisesta päivittäistavarakauppoihin, minulta voisi löytyä vahvempi mielipide. Siitä huolimatta en usko, että alkoholin helpompi saatavuus merkitsisi minulle juurikaan mitään siinä, kuinka paljon juon. Toisaalta asun Helsingissä ja alkoholia on aina ollut helpohkosti saatavilla, kun sitä on tarvinnut. Maaseudulla tilanne on varmasti toinen.
Eilisen Hesarin sunnuntaisivuilla on puoliprovokatiivinen juttu alkoholilain muutosta vastaan. Anna-Stina Nykänen kirjoittaa, että suomalaiset eivät ole poskisuudelmaista shampanjakansaa, vaan kansanluonteeseen kuuluu viinan juominen ja kankkusesta kärsiminen. Hän korostaa että viinin sipittäminen kevyesti kilistelemällä ei auta murheeseen eikä siitä synny taidetta. Minä olen eri mieltä.
Jutussa laitetaan alkoholilain muutosta ajavien suuhun klausuuli, että juuri kiellot provosoivat ihmisiä juomaan enemmän. Jos kiellot poistettaisiin, kaikki oppisivat kohtuukäytön ja sivistyneen juomatavan. Nykänen kuitenkin sanoo, että sellaista asiaa kuin sivistynyt eurooppalainen juomatapa ei ole olemassakaan.
Olen artikkelin kanssa monesta asiasta samaa mieltä. Ihmisen tärkein vapauden mittari ei ole viinan saannin vapaus. Ei voi olla. Eikä saa olla. Myös tissuttelijat kärsivät alkoholin aikaansaamista haitoista, mukaanlukien terveyshaitat. Humalahakuinen juominen, umpikänni, tuntuu kuuluvan suomalaiseen kulttuuriin, mutta sitä ei pidä ihannoida. Sitä pitää pelätä. Ja sitä pitää rajoittaa. Säännöillä, samalla tavoin kuin liikennettä, mutta myös kulttuurillisin normein ja sosiaalisin painein. Kaiken tämän allekirjoitan mielelläni.
Keskellä omaa ihmiskoettani en kuitenkaan haluaisi myöntää, että kohtuullinen juominen on minulle suomalaisen geeniperimän jälkeläisenä mahdoton taito saavuttaa. En aio heittää pyyhettä kehään ja vetää seuraavana perjantaina Koskenkorva-kännejä. Jokin muu vaihtoehto täytyy olla olemassa.
Sunnuntai 12. helmikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavat nautinnontuottajat: Ei ole
Olotila: Yksinäinen
____
Seuraan facebookissa työkavereiden kosteaa viikonloppumatkaa Tallinnaan. Minua pyydettiin reissuun mukaan erikseen kolmen henkilön toimesta. Olenhan minä se hauska party animal, joka on aina valmiina lähtemään mukaan kaikkeen, missä hullutellaan, tanssitaan, lauletaan ja ennen kaikkea juodaan viinaa.
Olen kieltäytynyt reissusta työmatkakiireiden takia. Syy ei ole tuulesta temmattu, sillä olen lähdössä huomenna Yhdysvaltoihin. Silti olisin lähdöstäni huolimatta varmasti lähtenyt Tallinnan reissulle "edellisessä elämässäni". Nyt minä en siihen kyennyt. Syitä identifioin tasan kaksi. Ensimmäiseksi, en ole vielä sinut puhumaan juomattomuuskokeilustani avoimesti työporukassa ja feikkaaminen olisi laivareissulla ollut todella haasteellista. Toiseksi, Helsinki-Tallinna risteilyt ovat suomalaisen juomakulttuurin järkyttävin muoto. En kestäisi sitä selvin päin.
Suomalaiset juovat paljon. Ehkä eivät yhtä paljon kuin venäläiset, joilla alkoholi on syypää miesten tosi alhaiseen eliniänodotukseen, joka on vain 58 vuotta. Venäjällä valtio on ottanut käyttöön joitakin kovia toimia alkoholin kitkemiseksi matkustamisesta. Lentokentillä, lentokoneissa ja rautatieasemilla ei saa enää myydä alkoholia. Suomessakin valtio tykkää rajoittaa ihmisten juomista, mutta rajoitukset eivät ole, ainakaan vielä, levinneet matkustuskulttuuriin. Herra varjele, josko alkoholi kiellettäisiin Tukholmaan tai Tallinnaan vieviltä laivoilta. Varustamot olisivat konkurssissa alle kuukaudessa.
Korvaavat nautinnontuottajat: Ei ole
Olotila: Yksinäinen
____
Seuraan facebookissa työkavereiden kosteaa viikonloppumatkaa Tallinnaan. Minua pyydettiin reissuun mukaan erikseen kolmen henkilön toimesta. Olenhan minä se hauska party animal, joka on aina valmiina lähtemään mukaan kaikkeen, missä hullutellaan, tanssitaan, lauletaan ja ennen kaikkea juodaan viinaa.
Olen kieltäytynyt reissusta työmatkakiireiden takia. Syy ei ole tuulesta temmattu, sillä olen lähdössä huomenna Yhdysvaltoihin. Silti olisin lähdöstäni huolimatta varmasti lähtenyt Tallinnan reissulle "edellisessä elämässäni". Nyt minä en siihen kyennyt. Syitä identifioin tasan kaksi. Ensimmäiseksi, en ole vielä sinut puhumaan juomattomuuskokeilustani avoimesti työporukassa ja feikkaaminen olisi laivareissulla ollut todella haasteellista. Toiseksi, Helsinki-Tallinna risteilyt ovat suomalaisen juomakulttuurin järkyttävin muoto. En kestäisi sitä selvin päin.
Suomalaiset juovat paljon. Ehkä eivät yhtä paljon kuin venäläiset, joilla alkoholi on syypää miesten tosi alhaiseen eliniänodotukseen, joka on vain 58 vuotta. Venäjällä valtio on ottanut käyttöön joitakin kovia toimia alkoholin kitkemiseksi matkustamisesta. Lentokentillä, lentokoneissa ja rautatieasemilla ei saa enää myydä alkoholia. Suomessakin valtio tykkää rajoittaa ihmisten juomista, mutta rajoitukset eivät ole, ainakaan vielä, levinneet matkustuskulttuuriin. Herra varjele, josko alkoholi kiellettäisiin Tukholmaan tai Tallinnaan vieviltä laivoilta. Varustamot olisivat konkurssissa alle kuukaudessa.
Perjantai 10. helmikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavat nautinnontuottajat: Ystävät
Olotila: Partyinen
____
Alkoholittoman ihmiskokeen advanced course luento kolme - järjestän ystäville naissaunaillan ja aion itse olla juomatta.
Olen hoitanut suurimman osan sosiaalisista tapahtumista kuluneen kolmen kuukauden aikana kahdella tavalla. Olen joko jättänyt menemättä paikalle tai sitten feikannut juovani normaalisti, mutta nauttinutkin alkoholittomia vastineita.
Tänään muutan suuntaa. Ostan toki saunajuomaksi alkoholitonta olutta ja päätän nauttia juustopöydän ohessa sekä lumekuohuvaa että punaista viininkorviketta. En kuitenkaan piilottele alkoholittomuuttani ja mainitsen asian suoraan sen tullessa esiin. Odotan hämmentynyttä vastetta, mutta sitä ei tule. Kiivaana käyvä keskustelu jatkuu koulutuksen, soten, politiikan, kulttuurin, työmäärän ja Trumpin parissa. Minun alkoholittomuuteni ei herätä kenessäkään kummastusta eikä siitä puhuta sen enempää.
Aamulla lasken illan aikana tyhjentyneet viinipullot. Niitä on vain kolme. Se on uskomattoman pieni saldo yhdeksän naisen illanvietosta, joka kuitenkin kesti yhteensä yli kuusi tuntia. Huomaan ihailevani ystävättäriäni. He selvästi hallitsevat käytösmallin, jota minä vasta opettelen. Käyttävät siis alkoholia kohtuudella.
Korvaavat nautinnontuottajat: Ystävät
Olotila: Partyinen
____
Alkoholittoman ihmiskokeen advanced course luento kolme - järjestän ystäville naissaunaillan ja aion itse olla juomatta.
Olen hoitanut suurimman osan sosiaalisista tapahtumista kuluneen kolmen kuukauden aikana kahdella tavalla. Olen joko jättänyt menemättä paikalle tai sitten feikannut juovani normaalisti, mutta nauttinutkin alkoholittomia vastineita.
Tänään muutan suuntaa. Ostan toki saunajuomaksi alkoholitonta olutta ja päätän nauttia juustopöydän ohessa sekä lumekuohuvaa että punaista viininkorviketta. En kuitenkaan piilottele alkoholittomuuttani ja mainitsen asian suoraan sen tullessa esiin. Odotan hämmentynyttä vastetta, mutta sitä ei tule. Kiivaana käyvä keskustelu jatkuu koulutuksen, soten, politiikan, kulttuurin, työmäärän ja Trumpin parissa. Minun alkoholittomuuteni ei herätä kenessäkään kummastusta eikä siitä puhuta sen enempää.
Aamulla lasken illan aikana tyhjentyneet viinipullot. Niitä on vain kolme. Se on uskomattoman pieni saldo yhdeksän naisen illanvietosta, joka kuitenkin kesti yhteensä yli kuusi tuntia. Huomaan ihailevani ystävättäriäni. He selvästi hallitsevat käytösmallin, jota minä vasta opettelen. Käyttävät siis alkoholia kohtuudella.
Keskiviikko 8. helmikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavat nautinnontuottajat: Lumejuoma
Olotila: Normaali
____
Tytär kutsuu kokatessa juomaani alkoholitonta olutta lumejuomaksi ja käyttää siitä myös synonyymiä placebo. Jään miettimään termiä.
Veljeni lopetteli jossain vaiheessa tupakointiaan ja kuvasi yhdeksi vaikeudeksi tupakointitavan loppumisen. Olen ymmärtänyt monen tupakoitsijan pohtivan samankaltaisia asioita. Tupakoinnin olevan tapa, joka on vaikea poistaa arjesta. Vieläpä tapa, joka rentouttaa. En ota kantaa, syntyykö rentoutus itse tupakasta vaiko pysähtymisestä tupakoimaan. Minulla ei ole tästä omaa kokemusta.
Ennen tätä juomattomuusjaksoani en ole koskaan ajatellut, että alkoholi toimisi tällä tavoin. Että tapa juoda itsessään olisi osa alkoholin tuomaa rentoutusta. Enkä tiedä allekirjoitanko asiaa täysin vieläkään.
Mutta tiettyjä tilanteita todella on, joihin alkoholilasillinen tuntuu kuuluvan tapana ja sen korvaaminen alkoholittomalla juomalla ajaa melkein saman asian.
Yksi tuollaisista hetkistä minun osaltani on juuri tuo ruoan laittaminen. On selkeästi tapa avata ruoan oheen tuleva viinipullo jo kokkauksen yhteydessä ja juoda siitä lasillinen. Arkena ruoanlaittolasillinen on usein olutta, joka tulee avattua janoon työmatkapyöräilyn päälle. Näiden viime kuukausien aikana olen tavannut kohtuullisen usein avata keittiön apupöydälle lumeoluen. En ole edes huomannut eroa aikaan, jolloin oluessa oli mukana prosentteja
Myös joillakin päivällisillä alkoholin juominen on lähinnä tapa. Näihin kuuluvat erityisesti tylsähköt liikeillalliset, joissa lasissa tulee olla viiniä, punaista tai valkoista gourmet-ruoan mukaisesti. Kun viime aikoina lasissani on ollut alkoholitonta viiniä, en ole juurikaan huomannut illan kulussa eroa aikaan ennen alkoholikokeiluani. Ihan yhtä tylsää on ollut ja ihan yhtä reippaasti olen jaksanut suorittaa keskustelua ilman alkoholin tuomaa piristettäkin.
Erikoisin tapa, jossa olen todennut lumejuoman toimivan, on perjantaikuohuva. Rankka työviikko on takana ja viikonloppu edessä. Ajatus tuntuu hyvältä. Ostan kauppareissulta pullon Lehtikuohua ja sen jäähdyttyä kaadan juomaa kuohuviinilaseihin itseni lisäksi sekä miehelleni että tyttärelleni. Skoolaamme yhdessä viikonlopulle. Siinä hetkessä en kaipaa alkoholiprosentteja promillenkaan vertaa.
Korvaavat nautinnontuottajat: Lumejuoma
Olotila: Normaali
____
Tytär kutsuu kokatessa juomaani alkoholitonta olutta lumejuomaksi ja käyttää siitä myös synonyymiä placebo. Jään miettimään termiä.
Veljeni lopetteli jossain vaiheessa tupakointiaan ja kuvasi yhdeksi vaikeudeksi tupakointitavan loppumisen. Olen ymmärtänyt monen tupakoitsijan pohtivan samankaltaisia asioita. Tupakoinnin olevan tapa, joka on vaikea poistaa arjesta. Vieläpä tapa, joka rentouttaa. En ota kantaa, syntyykö rentoutus itse tupakasta vaiko pysähtymisestä tupakoimaan. Minulla ei ole tästä omaa kokemusta.
Ennen tätä juomattomuusjaksoani en ole koskaan ajatellut, että alkoholi toimisi tällä tavoin. Että tapa juoda itsessään olisi osa alkoholin tuomaa rentoutusta. Enkä tiedä allekirjoitanko asiaa täysin vieläkään.
Mutta tiettyjä tilanteita todella on, joihin alkoholilasillinen tuntuu kuuluvan tapana ja sen korvaaminen alkoholittomalla juomalla ajaa melkein saman asian.
Yksi tuollaisista hetkistä minun osaltani on juuri tuo ruoan laittaminen. On selkeästi tapa avata ruoan oheen tuleva viinipullo jo kokkauksen yhteydessä ja juoda siitä lasillinen. Arkena ruoanlaittolasillinen on usein olutta, joka tulee avattua janoon työmatkapyöräilyn päälle. Näiden viime kuukausien aikana olen tavannut kohtuullisen usein avata keittiön apupöydälle lumeoluen. En ole edes huomannut eroa aikaan, jolloin oluessa oli mukana prosentteja
Myös joillakin päivällisillä alkoholin juominen on lähinnä tapa. Näihin kuuluvat erityisesti tylsähköt liikeillalliset, joissa lasissa tulee olla viiniä, punaista tai valkoista gourmet-ruoan mukaisesti. Kun viime aikoina lasissani on ollut alkoholitonta viiniä, en ole juurikaan huomannut illan kulussa eroa aikaan ennen alkoholikokeiluani. Ihan yhtä tylsää on ollut ja ihan yhtä reippaasti olen jaksanut suorittaa keskustelua ilman alkoholin tuomaa piristettäkin.
Erikoisin tapa, jossa olen todennut lumejuoman toimivan, on perjantaikuohuva. Rankka työviikko on takana ja viikonloppu edessä. Ajatus tuntuu hyvältä. Ostan kauppareissulta pullon Lehtikuohua ja sen jäähdyttyä kaadan juomaa kuohuviinilaseihin itseni lisäksi sekä miehelleni että tyttärelleni. Skoolaamme yhdessä viikonlopulle. Siinä hetkessä en kaipaa alkoholiprosentteja promillenkaan vertaa.
Lauantai 4. helmikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavat nautinnontuottajat: Lepo
Olotila: Viikonloppuinen
____
Jonotan pullonpalautukseen lähimarketin kärrynottopisteen takana. Mukanani on kolme muovipussillista tyhjiä pulloja. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni suurin osa pulloista on tyttären tyhjentämiä limupulloja, Coca Colaa enimmäkseen. Jonkin verran on mukana myös miehen tyhjentämiä oluttölkkejä. Viinipulloja on vain muutama. Vieraita on käynyt pari kertaa kuukauden sisällä.
En muista että maakellarimme tyhjien pullojen kaatopaikka olisi koskaan ollut näin tyhjä. Se on tavannut olla petollinen paikka. Poissa silmistä. Poissa ajatuksista. Rehellisyyden silmälasien läpi katsottuna se on ollut raadollinen peili käyttämäni alkoholin määrästä. "Tyhjiä pulloja on näin paljon, koska palautan niitä todella harvoin", olen tavannut selittää itselleni. Se ei tietenkään ole totta. Tyhjiä pulloja on paljon, koska olen juonut paljon alkoholia. Nyt niitä on vähemmän.
Korvaavat nautinnontuottajat: Lepo
Olotila: Viikonloppuinen
____
Jonotan pullonpalautukseen lähimarketin kärrynottopisteen takana. Mukanani on kolme muovipussillista tyhjiä pulloja. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni suurin osa pulloista on tyttären tyhjentämiä limupulloja, Coca Colaa enimmäkseen. Jonkin verran on mukana myös miehen tyhjentämiä oluttölkkejä. Viinipulloja on vain muutama. Vieraita on käynyt pari kertaa kuukauden sisällä.
En muista että maakellarimme tyhjien pullojen kaatopaikka olisi koskaan ollut näin tyhjä. Se on tavannut olla petollinen paikka. Poissa silmistä. Poissa ajatuksista. Rehellisyyden silmälasien läpi katsottuna se on ollut raadollinen peili käyttämäni alkoholin määrästä. "Tyhjiä pulloja on näin paljon, koska palautan niitä todella harvoin", olen tavannut selittää itselleni. Se ei tietenkään ole totta. Tyhjiä pulloja on paljon, koska olen juonut paljon alkoholia. Nyt niitä on vähemmän.
Keskiviikko 1. helmikuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Kevyt
____
Punnitsen itseni, kun herään. Se on ollut tapa jo kolmattakymmenettä vuotta. Aamupunnitus ilman vaatteita joka kuukauden ensimmäinen päivä ja tulos exceliin omalle kotitietokoneelle. Graafi muistuttaa Hetta-Pallas vaellusreitin korkeuskäyrää, suuntana Pallastunturi. Tänään mentiin kuitenkin alamäkeä.
Paino on pudonnut kahden kuukauden juomattomuuden aikana 2,5 kiloa. Olen toki liikkunutkin, mutta en juuri normaalia enempää, oikeastaan päinvastoin. Jäinen sää on aktiivisesti estänyt työmatkapyöräilyä. Makeaa olen syönyt tavallista enemmän. Erityisesti Kolmen kaverin suklaajätelöä olen testannut noin kerran viikossa korvaavana nautinnontuottajana. Painonpudotusta se ei näytä estäneen.
Alkoholitta elämisen terveysvaikutukset ovat eittämättömät. Sen olen toki huomannut tämän ihmiskokeeni aikana. Painonpudotus ei ole ollenkaan ainoa positiivinen asia.
Nukun huomattavasti paremmin, kun en ole juonut edellisenä iltana. En ole koskaan ollut huono nukkuja, en alkoholipöllyssäkään, mutta näiden muutamien kuukausien aamuina olo on ollut huomattavasti levänneempi kuin aiemmin. Asiantuntijat selittävät sitä syvän unen osuuden lisääntymisellä. Alkoholi estää syvään uneen pääsemistä. Mitäpä minä sitä kiistämään.
Mahani toimii paremmin ja säännöllisemmin ilman alkoholia. Olen itse tutkinut urallani suolistobakteereja ja tiedän, että viina muuttaa ihmisen suolistossa symbioottisesti elävien hyvien pöpöjen määrää ja laatua. Kun isossa amerikkalaisessa suolistobakteeritutkimuksessa käytettiin koehenkilöinä opiskelijoita, ruvettiin ihmettelemään, miksi koehenkilöiden mahamikrobit muuttuivat lähes systemaattisesti aina perjantaisin ja samalla tavalla viikosta toiseen. Selitys oli kampuksella järjestettävät perjantaibileet ja niissä nautittu alkoholi.
Maksan sanotaan olevan elin, joka kärsii alkoholista eniten, enkä epäile sitä yhtään. Omalta kohdaltani en osaa sanoa maksani hyvinvoinnista juuta enkä jaata. Olen muutaman kerran pyytänyt työterveystarkastuksissa maksa-arvojen mittaamista, erityisesti hiilihydraattivapaan transferriinin, jonka tiedän olevan hyvin toimiva alkoholismi-indikaattori. Koskaan ei mikään noista mittauksista ole osoittanut hälyyttäviä arvoja. Vaikka olen mielestäni sipittänyt viiniä kuin sieni. Herää kysymys, omistanko supermaksan.
Yksi terveysmittari ei ole siirtynyt alkoholittoman jaksoni aikana positiivisiin lukemiin, vaikka olisin niin toivonut. Se on verenpaine. Kirjallisuus kertoo verenpaineen laskevan jopa lyhyemmänkin juomattoman ajanjakson aikana. Minulla näin ei ole käynyt. Mutta toisaalta eipä ole stressikään helpottanut. Paine työssä jatkuu kovana, eikä stressiä helpottavia nautinnonkorvaajia ole juuri löytynyt. Aktiivisesta etsimisestä huolimatta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Kevyt
____
Punnitsen itseni, kun herään. Se on ollut tapa jo kolmattakymmenettä vuotta. Aamupunnitus ilman vaatteita joka kuukauden ensimmäinen päivä ja tulos exceliin omalle kotitietokoneelle. Graafi muistuttaa Hetta-Pallas vaellusreitin korkeuskäyrää, suuntana Pallastunturi. Tänään mentiin kuitenkin alamäkeä.
Paino on pudonnut kahden kuukauden juomattomuuden aikana 2,5 kiloa. Olen toki liikkunutkin, mutta en juuri normaalia enempää, oikeastaan päinvastoin. Jäinen sää on aktiivisesti estänyt työmatkapyöräilyä. Makeaa olen syönyt tavallista enemmän. Erityisesti Kolmen kaverin suklaajätelöä olen testannut noin kerran viikossa korvaavana nautinnontuottajana. Painonpudotusta se ei näytä estäneen.
Alkoholitta elämisen terveysvaikutukset ovat eittämättömät. Sen olen toki huomannut tämän ihmiskokeeni aikana. Painonpudotus ei ole ollenkaan ainoa positiivinen asia.
Nukun huomattavasti paremmin, kun en ole juonut edellisenä iltana. En ole koskaan ollut huono nukkuja, en alkoholipöllyssäkään, mutta näiden muutamien kuukausien aamuina olo on ollut huomattavasti levänneempi kuin aiemmin. Asiantuntijat selittävät sitä syvän unen osuuden lisääntymisellä. Alkoholi estää syvään uneen pääsemistä. Mitäpä minä sitä kiistämään.
Mahani toimii paremmin ja säännöllisemmin ilman alkoholia. Olen itse tutkinut urallani suolistobakteereja ja tiedän, että viina muuttaa ihmisen suolistossa symbioottisesti elävien hyvien pöpöjen määrää ja laatua. Kun isossa amerikkalaisessa suolistobakteeritutkimuksessa käytettiin koehenkilöinä opiskelijoita, ruvettiin ihmettelemään, miksi koehenkilöiden mahamikrobit muuttuivat lähes systemaattisesti aina perjantaisin ja samalla tavalla viikosta toiseen. Selitys oli kampuksella järjestettävät perjantaibileet ja niissä nautittu alkoholi.
Maksan sanotaan olevan elin, joka kärsii alkoholista eniten, enkä epäile sitä yhtään. Omalta kohdaltani en osaa sanoa maksani hyvinvoinnista juuta enkä jaata. Olen muutaman kerran pyytänyt työterveystarkastuksissa maksa-arvojen mittaamista, erityisesti hiilihydraattivapaan transferriinin, jonka tiedän olevan hyvin toimiva alkoholismi-indikaattori. Koskaan ei mikään noista mittauksista ole osoittanut hälyyttäviä arvoja. Vaikka olen mielestäni sipittänyt viiniä kuin sieni. Herää kysymys, omistanko supermaksan.
Yksi terveysmittari ei ole siirtynyt alkoholittoman jaksoni aikana positiivisiin lukemiin, vaikka olisin niin toivonut. Se on verenpaine. Kirjallisuus kertoo verenpaineen laskevan jopa lyhyemmänkin juomattoman ajanjakson aikana. Minulla näin ei ole käynyt. Mutta toisaalta eipä ole stressikään helpottanut. Paine työssä jatkuu kovana, eikä stressiä helpottavia nautinnonkorvaajia ole juuri löytynyt. Aktiivisesta etsimisestä huolimatta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)