Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Väsynyt
____
Kokoan itseni ja päätän summata yhteen Taitolaji-hankkeeni toisen kvartaalin, maaliskuusta toukokuuhun. Säännöthän olivat kymmenen alkoholiannosta kuussa, ei kuitenkaan juomista yksin eikä vahvaa viinaa. Kyseessä siis täydellisen alkoholittomuuden jälkeen ensimmäinen yritys kohtuullistamisen polulla.
Täysin putkeen ei kvartaali mennyt, kuten menneet postauksenikin kertovat. Summa summarum, kohtuullistaminen on ollut vaikeampaa kuin täysi kieltäytyminen. Joku voisi sanoa, että se ei ole yllättävää. Minut asia kuitenkin yllätti.
Kvartaalin annosmäärä on kokonaisuutena hyväksyttävä. Ensimmäisenä kuukautena en juonut mitään. Yksinkertaisesti en uskaltanut. Toisessa kuussa opettelin takellellen ja annoksia tuli kolmetoista. Kolmannessa ylitin kuukausimäärän vielä edellistäkin enemmän seitsemällätoista annoksella. Yhteensä siis kuitenkin kolmessa kuukaudessa 30 alkoholiannosta. Ei huono. Vahvaa viinaa en käyttänyt. Yksin join muutamankin kerran. Enkä niitä kertoja kadu. Tippaakaan.
Mitä opin? Edelleen enemmän alkoholittomuudesta kuin alkoholista. Vaikeita tilanteita on ollut olla juomatta, mutta myös helppoja ja opettavaisia. Heti kun sosiaalisessa hetkessä on muutakin sisältöä ja motivaatiota kuin alkoholi, siinä voi hyvin olla. Ei väliä, onko sisältö rakentavaa keskustelua, pubivisaa, lautapelejä tai ihan vaan ystävyyttä. Avoimuus ja tilanteeni huomioiminen on lämmittänyt erityisesti. Kun vanhat koulukaverit kutsuivat saunomaan, vein tuliaisiksi skumppapullon viestiäkseni, että te muut voitte kyllä juoda, ei se minua haittaa. Mutta he eivät halunneet. Olivat varta vasten hankkineet alkoholitonta saunajuomaa ja kuohuvaakin. Sinä iltana tunsin poikkeuksellisen syvästi kuuluvani juuri siihen. Tuntui hyvältä.
Mikä juomahetki on sitten ollut kauden paras? Valitettavasti juuri yksi niistä kielletyistä. Yksinäinen ilta. Kirjoitusvapaa. Hiljainen hetki. Pitkä. Luova. Hyvä. Puinen laituri meren rannalla. Lasi kylmää valkoviiniä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kalsarikänni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kalsarikänni. Näytä kaikki tekstit
Keskiviikko 5. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Tylsistynyt
____
On menossa Taitolaji-hankkeen viides kuukausi. Vieläkään ei pisaraakaan. On alkanut toinen kuukausi, jossa voisin nauttia kymmenen alkoholiannosta kuukaudessa. Uskon juovani muutaman lasillisen huhtikuun aikana.
Mitä pidemmälle olen hankkeessa edennyt, sitä selkeämpi kuva kohtuullisesta alkoholinkäytöstä alkaa muodostua. Syy tulevalle juomispäätökselle ei tule niinkään sosiaalisesta paineesta. En ajattele tulevaisuuden juomistani niin mustavalkoisesti, että joisin seurassa, bileissä tai illallisilla, mutta en koskaan yksin, en reissun päällä enkä kalsareissa kotona. Ajattelen sen sijaan juomisen sallimista sen juurisyyn kautta. En haluaisi enää koskaan juoda alkoholia pahaan olooni, oli se sitten työstressi, epävarmuus, paine, pelko, ahdistus tai suru. Mutta voisin hyvinkin juoda muutaman lasillisen, kun oloni on hyvä. Kun olen onnistunut. Kun olen hyvässä seurassa. Yksinkertaisesti kun nautin tilanteesta.
Punnitsen tilannetta tänään ja päätös tilata viinilasillinen ruoan oheen jää tekemättä. On jälleen edustusillallinen. Tilanne ei ole mitenkään äärimmisen paha. Se on vaan tylsä. Ja tylsyyskin on negatiivinen tunne. Tilaan japanilaisen illallisen oheen alkoholittoman oluen ja pyydän tarjoilijaa kaatamaan juoman tuoppiin, ettei kukaan kiinnittäisi huomiota pullon isokokoiseen tekstiin "alcoholfrei". Alan olla kypsä ylläpitämään naurattavaa sosiaalista alkoholikuplaani.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Tylsistynyt
____
On menossa Taitolaji-hankkeen viides kuukausi. Vieläkään ei pisaraakaan. On alkanut toinen kuukausi, jossa voisin nauttia kymmenen alkoholiannosta kuukaudessa. Uskon juovani muutaman lasillisen huhtikuun aikana.
Mitä pidemmälle olen hankkeessa edennyt, sitä selkeämpi kuva kohtuullisesta alkoholinkäytöstä alkaa muodostua. Syy tulevalle juomispäätökselle ei tule niinkään sosiaalisesta paineesta. En ajattele tulevaisuuden juomistani niin mustavalkoisesti, että joisin seurassa, bileissä tai illallisilla, mutta en koskaan yksin, en reissun päällä enkä kalsareissa kotona. Ajattelen sen sijaan juomisen sallimista sen juurisyyn kautta. En haluaisi enää koskaan juoda alkoholia pahaan olooni, oli se sitten työstressi, epävarmuus, paine, pelko, ahdistus tai suru. Mutta voisin hyvinkin juoda muutaman lasillisen, kun oloni on hyvä. Kun olen onnistunut. Kun olen hyvässä seurassa. Yksinkertaisesti kun nautin tilanteesta.
Punnitsen tilannetta tänään ja päätös tilata viinilasillinen ruoan oheen jää tekemättä. On jälleen edustusillallinen. Tilanne ei ole mitenkään äärimmisen paha. Se on vaan tylsä. Ja tylsyyskin on negatiivinen tunne. Tilaan japanilaisen illallisen oheen alkoholittoman oluen ja pyydän tarjoilijaa kaatamaan juoman tuoppiin, ettei kukaan kiinnittäisi huomiota pullon isokokoiseen tekstiin "alcoholfrei". Alan olla kypsä ylläpitämään naurattavaa sosiaalista alkoholikuplaani.
Maanantai 13. helmikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavat nautinnontuottajat: Ei ole
Olotila: Matka-analyyttinen
____
Suomi käy keskustelua alkoholilain muuttamisesta. Muutama hyperaktiivi kansanedustaja, etunenässä kokoomuslainen tv-juontaja, ajavat kauppoihin vahvoja oluita ja siidereitä. Vastapuoli heittää pöytään kansanterveydellisiä faktoja.
Kotonakin keskustelu aiheesta piipahtaa, muttei oikein ota leimahtaakseen. Mies kuvittaa julistetta alkoholilain vastustajille. Minä en osaa ottaa kantaa puoleen jos toiseenkaan. En usko että vahvemman oluen tulo kauppoihin olisi minulle ongelma, mutten kiellä etteikö se voisi olla sitä jollekulle muulle. Mikäli keskustelua käytäisiin viinin sallimisesta päivittäistavarakauppoihin, minulta voisi löytyä vahvempi mielipide. Siitä huolimatta en usko, että alkoholin helpompi saatavuus merkitsisi minulle juurikaan mitään siinä, kuinka paljon juon. Toisaalta asun Helsingissä ja alkoholia on aina ollut helpohkosti saatavilla, kun sitä on tarvinnut. Maaseudulla tilanne on varmasti toinen.
Eilisen Hesarin sunnuntaisivuilla on puoliprovokatiivinen juttu alkoholilain muutosta vastaan. Anna-Stina Nykänen kirjoittaa, että suomalaiset eivät ole poskisuudelmaista shampanjakansaa, vaan kansanluonteeseen kuuluu viinan juominen ja kankkusesta kärsiminen. Hän korostaa että viinin sipittäminen kevyesti kilistelemällä ei auta murheeseen eikä siitä synny taidetta. Minä olen eri mieltä.
Jutussa laitetaan alkoholilain muutosta ajavien suuhun klausuuli, että juuri kiellot provosoivat ihmisiä juomaan enemmän. Jos kiellot poistettaisiin, kaikki oppisivat kohtuukäytön ja sivistyneen juomatavan. Nykänen kuitenkin sanoo, että sellaista asiaa kuin sivistynyt eurooppalainen juomatapa ei ole olemassakaan.
Olen artikkelin kanssa monesta asiasta samaa mieltä. Ihmisen tärkein vapauden mittari ei ole viinan saannin vapaus. Ei voi olla. Eikä saa olla. Myös tissuttelijat kärsivät alkoholin aikaansaamista haitoista, mukaanlukien terveyshaitat. Humalahakuinen juominen, umpikänni, tuntuu kuuluvan suomalaiseen kulttuuriin, mutta sitä ei pidä ihannoida. Sitä pitää pelätä. Ja sitä pitää rajoittaa. Säännöillä, samalla tavoin kuin liikennettä, mutta myös kulttuurillisin normein ja sosiaalisin painein. Kaiken tämän allekirjoitan mielelläni.
Keskellä omaa ihmiskoettani en kuitenkaan haluaisi myöntää, että kohtuullinen juominen on minulle suomalaisen geeniperimän jälkeläisenä mahdoton taito saavuttaa. En aio heittää pyyhettä kehään ja vetää seuraavana perjantaina Koskenkorva-kännejä. Jokin muu vaihtoehto täytyy olla olemassa.
Korvaavat nautinnontuottajat: Ei ole
Olotila: Matka-analyyttinen
____
Suomi käy keskustelua alkoholilain muuttamisesta. Muutama hyperaktiivi kansanedustaja, etunenässä kokoomuslainen tv-juontaja, ajavat kauppoihin vahvoja oluita ja siidereitä. Vastapuoli heittää pöytään kansanterveydellisiä faktoja.
Kotonakin keskustelu aiheesta piipahtaa, muttei oikein ota leimahtaakseen. Mies kuvittaa julistetta alkoholilain vastustajille. Minä en osaa ottaa kantaa puoleen jos toiseenkaan. En usko että vahvemman oluen tulo kauppoihin olisi minulle ongelma, mutten kiellä etteikö se voisi olla sitä jollekulle muulle. Mikäli keskustelua käytäisiin viinin sallimisesta päivittäistavarakauppoihin, minulta voisi löytyä vahvempi mielipide. Siitä huolimatta en usko, että alkoholin helpompi saatavuus merkitsisi minulle juurikaan mitään siinä, kuinka paljon juon. Toisaalta asun Helsingissä ja alkoholia on aina ollut helpohkosti saatavilla, kun sitä on tarvinnut. Maaseudulla tilanne on varmasti toinen.
Eilisen Hesarin sunnuntaisivuilla on puoliprovokatiivinen juttu alkoholilain muutosta vastaan. Anna-Stina Nykänen kirjoittaa, että suomalaiset eivät ole poskisuudelmaista shampanjakansaa, vaan kansanluonteeseen kuuluu viinan juominen ja kankkusesta kärsiminen. Hän korostaa että viinin sipittäminen kevyesti kilistelemällä ei auta murheeseen eikä siitä synny taidetta. Minä olen eri mieltä.
Jutussa laitetaan alkoholilain muutosta ajavien suuhun klausuuli, että juuri kiellot provosoivat ihmisiä juomaan enemmän. Jos kiellot poistettaisiin, kaikki oppisivat kohtuukäytön ja sivistyneen juomatavan. Nykänen kuitenkin sanoo, että sellaista asiaa kuin sivistynyt eurooppalainen juomatapa ei ole olemassakaan.
Olen artikkelin kanssa monesta asiasta samaa mieltä. Ihmisen tärkein vapauden mittari ei ole viinan saannin vapaus. Ei voi olla. Eikä saa olla. Myös tissuttelijat kärsivät alkoholin aikaansaamista haitoista, mukaanlukien terveyshaitat. Humalahakuinen juominen, umpikänni, tuntuu kuuluvan suomalaiseen kulttuuriin, mutta sitä ei pidä ihannoida. Sitä pitää pelätä. Ja sitä pitää rajoittaa. Säännöillä, samalla tavoin kuin liikennettä, mutta myös kulttuurillisin normein ja sosiaalisin painein. Kaiken tämän allekirjoitan mielelläni.
Keskellä omaa ihmiskoettani en kuitenkaan haluaisi myöntää, että kohtuullinen juominen on minulle suomalaisen geeniperimän jälkeläisenä mahdoton taito saavuttaa. En aio heittää pyyhettä kehään ja vetää seuraavana perjantaina Koskenkorva-kännejä. Jokin muu vaihtoehto täytyy olla olemassa.
Torstai 15 joulukuuta 2016
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Hyvä ravintola (täydellinen epäonnistuminen)
Olotila: Yksinäinen
____
Istun hyvätasoisessa ravintolassa Hollannin Utrechtissa. Olen nauttinut alkupalaksi kermaisen kurpitsakeiton ja tilannut pääruoaksi tryffelirisottoa. Edessäni pöydällä on kivennäisvesipullo.
Takana on rankka työpäivä. Tunteja saitilla yhdeksän. Kokouksia viisi, joista kaksi äärimmäisen riitaista. Paljon vääntöä tiimin kanssa ensi vuoden budjetista ja rekrytoinneista. Kaksi haastavaa one-to-one keskustelua. Toiseen liittyy paljon molemminpuolista epäluottamusta. Kun palaan hotellille, olen täysin poikki. Vielä enemmän henkisesti kuin fyysisesti. Yritän olla huomaamatta huoneen minibaaria.
Ravintola on täynnä. Jokaisessa muussa pöydässä istuu useampi kuin yksi ihminen. Jokaisessa pöydässä on yksi tai useampi viinipullo. Minun tekee fyysisesti pahaa katsoa, kuinka naapuripöydän nuori nainen nostaa kauniin punaviinilasin huulilleen ja maistaa siitä.
Tunnen itseni äärimmäisen yksinäiseksi ja voisin antaa melkein mitä hyvänsä yhdestä kylmästä Savignon blanc lasista.
Mietin mihin juomisen kategoriaan tämä viinilasi kuuluisi, mikäli sen joisin? Se ei olisi sosiaalista juomista, koska olen yksin. Se ei myöskään kuuluisi "kalsarikänneihin", koska en sipittäisi kotona.
Syy juomiselle olisi kuitenkin selvä. Haluaisin että minusta ei tuntuisi näin pahalta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Hyvä ravintola (täydellinen epäonnistuminen)
Olotila: Yksinäinen
____
Istun hyvätasoisessa ravintolassa Hollannin Utrechtissa. Olen nauttinut alkupalaksi kermaisen kurpitsakeiton ja tilannut pääruoaksi tryffelirisottoa. Edessäni pöydällä on kivennäisvesipullo.
Takana on rankka työpäivä. Tunteja saitilla yhdeksän. Kokouksia viisi, joista kaksi äärimmäisen riitaista. Paljon vääntöä tiimin kanssa ensi vuoden budjetista ja rekrytoinneista. Kaksi haastavaa one-to-one keskustelua. Toiseen liittyy paljon molemminpuolista epäluottamusta. Kun palaan hotellille, olen täysin poikki. Vielä enemmän henkisesti kuin fyysisesti. Yritän olla huomaamatta huoneen minibaaria.
Ravintola on täynnä. Jokaisessa muussa pöydässä istuu useampi kuin yksi ihminen. Jokaisessa pöydässä on yksi tai useampi viinipullo. Minun tekee fyysisesti pahaa katsoa, kuinka naapuripöydän nuori nainen nostaa kauniin punaviinilasin huulilleen ja maistaa siitä.
Tunnen itseni äärimmäisen yksinäiseksi ja voisin antaa melkein mitä hyvänsä yhdestä kylmästä Savignon blanc lasista.
Mietin mihin juomisen kategoriaan tämä viinilasi kuuluisi, mikäli sen joisin? Se ei olisi sosiaalista juomista, koska olen yksin. Se ei myöskään kuuluisi "kalsarikänneihin", koska en sipittäisi kotona.
Syy juomiselle olisi kuitenkin selvä. Haluaisin että minusta ei tuntuisi näin pahalta.
Sunnuntai 4 joulukuuta 2016
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Hiihtolenkki
Olotila: Olen erilainen
____
Viikko juomatta ja edessä ensimmäinen alkoholipainotteinen vierailu tuttavien luo. Turvaudun valkoiseen valheeseen alkoholittomuudestani. Kerron tyttärelleni etukäteen valheestani ja korostan, että en eettisesti silti hyväksy valehtelemista.
Tapaaminen alkaa shampanjalla ja illallisen oheen tarjoillaan luksusluokan punaviiniä. Levin eliittihuvilassa on temperoitu viinikellari ja baarikaappi notkuu laadukkaita konjakkeja sekä liköörejä. Saunaosaston jääkaappi on täynnä lukuisia erilaisia oluita. Alkoholitonta tai ykkösolutta ei niiden joukosta löydy.
Illan mittaan isäntäpari puhuu paljon erilaisista edustustilaisuuksista, joita villassa on järjestetty. Koskenkorvalla on aloitettu aamupaloja, taskumatti kainalossa on kontattu rinteitä ja aamuyöstä pudottu portaita.
Mieheni kertoo lehtijutusta, jonka on hiljattain lukenut. Siinä on kerrottu saksalaisten tykästymisestä sanaan "kalsarikänni". Talon emäntä ihmettelee asiaa. Kuinka kukaan voi sipittää itsekseen? Alkoholi on pelkästään sosiaalinen juoma. Minä en sano mitään.
Menen nukkumaan muutamaa tuntia ennen muuta seuruetta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Hiihtolenkki
Olotila: Olen erilainen
____
Viikko juomatta ja edessä ensimmäinen alkoholipainotteinen vierailu tuttavien luo. Turvaudun valkoiseen valheeseen alkoholittomuudestani. Kerron tyttärelleni etukäteen valheestani ja korostan, että en eettisesti silti hyväksy valehtelemista.
Tapaaminen alkaa shampanjalla ja illallisen oheen tarjoillaan luksusluokan punaviiniä. Levin eliittihuvilassa on temperoitu viinikellari ja baarikaappi notkuu laadukkaita konjakkeja sekä liköörejä. Saunaosaston jääkaappi on täynnä lukuisia erilaisia oluita. Alkoholitonta tai ykkösolutta ei niiden joukosta löydy.
Illan mittaan isäntäpari puhuu paljon erilaisista edustustilaisuuksista, joita villassa on järjestetty. Koskenkorvalla on aloitettu aamupaloja, taskumatti kainalossa on kontattu rinteitä ja aamuyöstä pudottu portaita.
Mieheni kertoo lehtijutusta, jonka on hiljattain lukenut. Siinä on kerrottu saksalaisten tykästymisestä sanaan "kalsarikänni". Talon emäntä ihmettelee asiaa. Kuinka kukaan voi sipittää itsekseen? Alkoholi on pelkästään sosiaalinen juoma. Minä en sano mitään.
Menen nukkumaan muutamaa tuntia ennen muuta seuruetta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)