Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Terapia
Olotila: Onnistunut
____
Herään uneen, jossa vietetään suuria häitä. Minä olen menossa naimisiin, naisen kanssa kaiken lisäksi. Googeloin unien tulkintaa. Häät tarkoittavat jonkin loppumista ja uuden alkua. Jatkan itsekseni sateenkaaritulkintaa ja päättelen uuden olevan tässä tapauksessa erityisen merkityksellistä. Edessänihän on uusi eheytynyt elämä. Miltä minusta nyt tuntuu?
Hyvältä tuntuu. Erinomaiselta jopa, ainakin silloin tällöin. Välillä tosin pelottaa. Haluan kysyä vielä itseltäni, mitä minä oikein pelkään.
Minä pelkään...
...että minusta tulee tylsä
...etten kelpaa
...että jään yksin
...etten kuulu mihinkään
...että minuun sattuu
...etten jaksa alkoholitonta apeutta
...että ratkean
...etten selviä ilman tätä tekstiä
...tai että jumahdan analysoimaan itseni puhki
...etten pääse eteenpäin
...etten osaa elää tavallista elämää
...ja etten saa tukea läheisiltäni
...mutta eniten pelkään että olen väärässä. Että oikeasti olenkin alkoholisti, joka ei pysty kohtuullistamaan juomistaan ja jonka edessä on vain kaksi tietä: joko lopettaa juominen kokonaan tai tuhota elämänsä juomalla
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kohtuullisesti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kohtuullisesti. Näytä kaikki tekstit
Keskiviikko 29. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Kotiinpaluu
Olotila: Täysi
____
Vuoden mittainen hankkeeni on lopuillaan. Olen opetellut itseni kanssa taitolajia juoda alkoholia kohtuudella. Olen analysoinut. Olen itkenyt. Nauranut vähemmän. Olen onnistunut paremmin kuin etukäteen kuvittelin. En ole epäonnistunut kovinkaan monessa osiossa. Olen lähes tyytyväinen. Mikä on lopputulos?
Minä en halua sopia muottiin nimeltä Alkoholisti. En myöskään sovi muottiin nimeltä Absolutisti. Molemmat muotit ovat liian rajattuja ja tietynmuotoisia. Minä kuulun venyvästä materiaalista valmistettuun, mukautuvaan muottiin nimeltä Tavallinen ihminen.
Mieheni tykkää puhua kohtuullisuudesta. Hän korostaa sitä ohjenuorana lähes kaikessa. Ydinsota lienee ainoita asioita, joihin kohtuullisuus ei sovi. Aristoteles listali kohtuullisuuden yhdeksi moraalisista hyveistä. Hän sanoi, että ollakseen onnellinen ihmisen tulee saavuttaa tasapaino kahden ääripään välillä. Aristoteleeltä tulee myös Suomessa usein käytetty termi kultainen keskitie, jonka tunnistamiseksi ihmisellä on älylliset hyveet. Ihmisen tulee olla älyllisesti harkitsevainen osatakseen noudattaa kultaista keskitietä ja löytääkseen moraaliset hyveet, joista kukin itsessäänkin on keskitie.
Minä olen etsinut vuoden ajan alkoholin nauttimisen keskitietä. Sillä tiellä maisema on ollut kirkkaampi, mutta kieltämättä vähän tylsempi kuin se oli aiemmin, usein pelkkää metsää, välillä jopa puupeltoa. Isot kaupungit hotelleineen ovat matkalta puuttuneet, mutta pienempiä ja ihan kivoja majataloja on kyllä matkan varrelta löytynyt. Tie on ollut mäkinen, välillä jopa ahdistavaakin vuoristorataa, aakeeta laakeeta hollantilaista maisemaa ei ole juuri näkynyt. Aluksi tie oli polku, mutainenkin. Pian siitä kasvoi hiekkatie. Nyt sitä asfaltoidaan.
Pääni sisällä on graafi, jonka olen piirtänyt sinne parikolmekymmentä vuotta siten. X-akselilla on aika ja nollapiste on syntymäni. Nykyhetki sijaitsee reippaasti yli x-akselin puolenvälin. Y-akselilla on viisaus, yksikköä en tiedä. Käyrä nimeltä "minä" lähtee luonnollisesti origosta. Syntymähetkellä viisauteni on ollut nolla. Siitä henkisen kehityksen käyrä alkaa ajan funktiona hitaasti nousta. Pystyn hyvin identifioimaan hetket aikajanalla, jolloin käyrä on kohonnut jyrkästikin ylöspäin. Näitä hetkiä ovat erityisesti olleet elämän kipupisteet, joissa on tarvinnut pysähtyä ajattelemaan. Pystyn myös tunnistamaan elämästäni ajanjaksoja, jolloin käyrä on mennyt "väärään suuntaan" eli alaspäin ja henkinen kehitys on taantunut. Esimerkiksi sumuinen kausi, jolloin lapset olivat ihan pieniä, kuuluu näihin ajanjaksoihin. Tänään katson pääni sisään ja näen graafissa positiivisen trendin. Henkisen kehityksen käyrä on harpannut viimeisen vuoden aikana ison askeleen ylöspäin. Vaikeaa on saattanut olla, mutta paljon olen oppinut.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kotiinpaluu
Olotila: Täysi
____
Vuoden mittainen hankkeeni on lopuillaan. Olen opetellut itseni kanssa taitolajia juoda alkoholia kohtuudella. Olen analysoinut. Olen itkenyt. Nauranut vähemmän. Olen onnistunut paremmin kuin etukäteen kuvittelin. En ole epäonnistunut kovinkaan monessa osiossa. Olen lähes tyytyväinen. Mikä on lopputulos?
Minä en halua sopia muottiin nimeltä Alkoholisti. En myöskään sovi muottiin nimeltä Absolutisti. Molemmat muotit ovat liian rajattuja ja tietynmuotoisia. Minä kuulun venyvästä materiaalista valmistettuun, mukautuvaan muottiin nimeltä Tavallinen ihminen.
Mieheni tykkää puhua kohtuullisuudesta. Hän korostaa sitä ohjenuorana lähes kaikessa. Ydinsota lienee ainoita asioita, joihin kohtuullisuus ei sovi. Aristoteles listali kohtuullisuuden yhdeksi moraalisista hyveistä. Hän sanoi, että ollakseen onnellinen ihmisen tulee saavuttaa tasapaino kahden ääripään välillä. Aristoteleeltä tulee myös Suomessa usein käytetty termi kultainen keskitie, jonka tunnistamiseksi ihmisellä on älylliset hyveet. Ihmisen tulee olla älyllisesti harkitsevainen osatakseen noudattaa kultaista keskitietä ja löytääkseen moraaliset hyveet, joista kukin itsessäänkin on keskitie.
Minä olen etsinut vuoden ajan alkoholin nauttimisen keskitietä. Sillä tiellä maisema on ollut kirkkaampi, mutta kieltämättä vähän tylsempi kuin se oli aiemmin, usein pelkkää metsää, välillä jopa puupeltoa. Isot kaupungit hotelleineen ovat matkalta puuttuneet, mutta pienempiä ja ihan kivoja majataloja on kyllä matkan varrelta löytynyt. Tie on ollut mäkinen, välillä jopa ahdistavaakin vuoristorataa, aakeeta laakeeta hollantilaista maisemaa ei ole juuri näkynyt. Aluksi tie oli polku, mutainenkin. Pian siitä kasvoi hiekkatie. Nyt sitä asfaltoidaan.
Pääni sisällä on graafi, jonka olen piirtänyt sinne parikolmekymmentä vuotta siten. X-akselilla on aika ja nollapiste on syntymäni. Nykyhetki sijaitsee reippaasti yli x-akselin puolenvälin. Y-akselilla on viisaus, yksikköä en tiedä. Käyrä nimeltä "minä" lähtee luonnollisesti origosta. Syntymähetkellä viisauteni on ollut nolla. Siitä henkisen kehityksen käyrä alkaa ajan funktiona hitaasti nousta. Pystyn hyvin identifioimaan hetket aikajanalla, jolloin käyrä on kohonnut jyrkästikin ylöspäin. Näitä hetkiä ovat erityisesti olleet elämän kipupisteet, joissa on tarvinnut pysähtyä ajattelemaan. Pystyn myös tunnistamaan elämästäni ajanjaksoja, jolloin käyrä on mennyt "väärään suuntaan" eli alaspäin ja henkinen kehitys on taantunut. Esimerkiksi sumuinen kausi, jolloin lapset olivat ihan pieniä, kuuluu näihin ajanjaksoihin. Tänään katson pääni sisään ja näen graafissa positiivisen trendin. Henkisen kehityksen käyrä on harpannut viimeisen vuoden aikana ison askeleen ylöspäin. Vaikeaa on saattanut olla, mutta paljon olen oppinut.
Tiistai 28. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Uusi polkupyörä
Olotila: Tihkusateinen
____
Luen lentokoneessa iltapäivälehteä. Lukijaa ohjataan jouluvalmisteluihin listaamalla kymmenen tapaa onnistua lahjaostoksissa. Näitä listojahan löytyy lehdistä läpi vuoden. Ennen kesää listataan kymmenen tapaa päästä bikinikuntoon. Kesän jälkeen listataan kymmenen tapaa vapautua lomalla kertyneistä kiloista. Laitanpa minäkin korteni kekoon ja listaan kymmenen tapaa kohtuullistaa liian reipas alkoholinjuominen:
1. Huolehdi että juomiseen liittyville tavoille on korvaajia, pidä joku muu kuin alkoholilasi kädessä kun tulet töistä ja kehitä tapa juoda teetä tai syödä jäätelöä iltaisin
2. Etsi aktiivisesti korvaavia nautinnontuottajia ja hauskuutta aiheuttavia hetkiä, voi olla vaikeaa, mutta älä luovuta
3. Korosta alkoholittomuuden tuomaa hyvää kuten syvää unta ja selviä aamuja sekä muista ettei niin ole aina ollut
4. Puhu lähimmillesi ja pidä heidät ajatasalla tunteistasi sekä alkoholittomuutesi kehityksestä, alkoholinkäyttösi ei koskaan ole ollut yksin sinun asiasi, se on vaikuttanut myös läheisiisi, siksi myös alkoholin vähentämisen tulee kuulua heille
5. Yritä hyväksyä muutos itsessäsi, et ole ehkä enää se sama "hauska jätkä", josta kaikki tykkäävät ja jota kaikki kutsuvat mukaan erilaisiin karkeloihin ja illanistujaisiin, mutta riität kyllä sellaisena kuin olet, ilman alkoholiakin
6. Etsi sosiaalisia tilanteita, joiden pääasiallinen tarkoitus ei ole humaltuminen vaan niissä on muutakin kuin alkoholi, mitä tilaisuudelta odottaa
7. Vältä ihmisiä, jotka kyseenalaistavat ongelmasi ja joista näet, että he kärsivät olla seurassasi, jos et nauti alkoholia yhtä paljon kuin he
8. Tukeudu ystäviin, jotka ymmärtävät sinua
9. Mikäli tunnistat alkoholin suurkulutuksessasi juurisyitä, kuten työpaineen, huonon parisuhteen tai yksinäisyyden, ota syyhyn puuttuminen avuksi juomisen hallintaan
10. Ole rehellinen itsellesi
Korvaavia nautinnontuottajia: Uusi polkupyörä
Olotila: Tihkusateinen
____
Luen lentokoneessa iltapäivälehteä. Lukijaa ohjataan jouluvalmisteluihin listaamalla kymmenen tapaa onnistua lahjaostoksissa. Näitä listojahan löytyy lehdistä läpi vuoden. Ennen kesää listataan kymmenen tapaa päästä bikinikuntoon. Kesän jälkeen listataan kymmenen tapaa vapautua lomalla kertyneistä kiloista. Laitanpa minäkin korteni kekoon ja listaan kymmenen tapaa kohtuullistaa liian reipas alkoholinjuominen:
1. Huolehdi että juomiseen liittyville tavoille on korvaajia, pidä joku muu kuin alkoholilasi kädessä kun tulet töistä ja kehitä tapa juoda teetä tai syödä jäätelöä iltaisin
2. Etsi aktiivisesti korvaavia nautinnontuottajia ja hauskuutta aiheuttavia hetkiä, voi olla vaikeaa, mutta älä luovuta
3. Korosta alkoholittomuuden tuomaa hyvää kuten syvää unta ja selviä aamuja sekä muista ettei niin ole aina ollut
4. Puhu lähimmillesi ja pidä heidät ajatasalla tunteistasi sekä alkoholittomuutesi kehityksestä, alkoholinkäyttösi ei koskaan ole ollut yksin sinun asiasi, se on vaikuttanut myös läheisiisi, siksi myös alkoholin vähentämisen tulee kuulua heille
5. Yritä hyväksyä muutos itsessäsi, et ole ehkä enää se sama "hauska jätkä", josta kaikki tykkäävät ja jota kaikki kutsuvat mukaan erilaisiin karkeloihin ja illanistujaisiin, mutta riität kyllä sellaisena kuin olet, ilman alkoholiakin
6. Etsi sosiaalisia tilanteita, joiden pääasiallinen tarkoitus ei ole humaltuminen vaan niissä on muutakin kuin alkoholi, mitä tilaisuudelta odottaa
7. Vältä ihmisiä, jotka kyseenalaistavat ongelmasi ja joista näet, että he kärsivät olla seurassasi, jos et nauti alkoholia yhtä paljon kuin he
8. Tukeudu ystäviin, jotka ymmärtävät sinua
9. Mikäli tunnistat alkoholin suurkulutuksessasi juurisyitä, kuten työpaineen, huonon parisuhteen tai yksinäisyyden, ota syyhyn puuttuminen avuksi juomisen hallintaan
10. Ole rehellinen itsellesi
Sunnuntai 26. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Ajattelu
Olotila: Kiukkuinen
____
Kestää tovin aikaa saada kiinni kiukkuisuuteni syystä. En ole kiukkuinen itselleni. Enkä ole kiukkuinen juoville ystävilleni. Olen kiukkuinen alkoholille.
Miksi sinä otit minut ja teit elämästäni tällaista? Miksi sinä veit minulta ilon sosiaalisesta elämästä? Miksi sinä koukutit minut kohtuuttomuuden polulle, jolla en pärjännyt? Miksi sinä jätit minut pärjäämään yksin sosiaalisissa tilanteissa, jotka ovat vaikeita ja vaatisivat pääsyä muutaman sentin tavallisen elämän yläpuolelle? Ja miksi sinä koukutat ystäviäni niin, että ne alkavat inttää, kun minä haluaisin jutella? Miksi sinä viet heidän muistinsa niin, että seuraavana aamuna illan keskusteluista ei ole enää mitään jäljellä? Miksi sinä sumennat heidän silmänsä? Miksi sinä vielä veit yhden ystävättäristäni muutama vuosi sitten niin täysin, että nyt kuulen hänen olevan jo viidettä viikkoa sairaalassa ja sinun uhkaavan hänen henkeään maksan sekä munuaisten petettyä?
Minä en ymmärrä. Enkä osaa kuulla vastauksia.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ajattelu
Olotila: Kiukkuinen
____
Kestää tovin aikaa saada kiinni kiukkuisuuteni syystä. En ole kiukkuinen itselleni. Enkä ole kiukkuinen juoville ystävilleni. Olen kiukkuinen alkoholille.
Miksi sinä otit minut ja teit elämästäni tällaista? Miksi sinä veit minulta ilon sosiaalisesta elämästä? Miksi sinä koukutit minut kohtuuttomuuden polulle, jolla en pärjännyt? Miksi sinä jätit minut pärjäämään yksin sosiaalisissa tilanteissa, jotka ovat vaikeita ja vaatisivat pääsyä muutaman sentin tavallisen elämän yläpuolelle? Ja miksi sinä koukutat ystäviäni niin, että ne alkavat inttää, kun minä haluaisin jutella? Miksi sinä viet heidän muistinsa niin, että seuraavana aamuna illan keskusteluista ei ole enää mitään jäljellä? Miksi sinä sumennat heidän silmänsä? Miksi sinä vielä veit yhden ystävättäristäni muutama vuosi sitten niin täysin, että nyt kuulen hänen olevan jo viidettä viikkoa sairaalassa ja sinun uhkaavan hänen henkeään maksan sekä munuaisten petettyä?
Minä en ymmärrä. Enkä osaa kuulla vastauksia.
Perjantai 17. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 1
Korvaavia nautinnontuottajia: Mökki
Olotila: Erinomainen
____
Kokkaan poronmaksaa punaviinikastikkeella vuokramökissä Päijänteen rannalla. Ennen ruokailua nautimme miehen kanssa pimeällä mökkiterassilla Napuesta väsätyt geeteet.
Kysyn itseltäni jälleen, mihin minä tarvitsen alkoholia. Mitä alkoholi uudelle eheytyneemmälle minulle merkitsee?
Toisin kuin monet muut, minä en tarvitse tai edes isosti halua alkoholia ruoan oheen. Hyvä ruoka riittää sellaisenaan tuottamaan minulle euforian, jota etanoli ei kohota. Jos ja kun rajoitan nauttimieni alkoholiannosten määrää, otan mieluummin aperetiivin ravintolassa ennen ruokailua tai lasillisen kotona itse ruokaa kokatessani.
Aion säilyttää kaksi tärkeintä ohjenuoraa kohtuullisen alkoholinkäyttöni tiellä. Toivottavasti läpi loppuelämän. Numero yksi on sääntö, etten ikinä juo pahaan oloon. Numero kaksi on pysyä sinnikkästi omalla polulla ja olla taipumatta sosiaalisen elämän ehtoihin eli juoda vain miellyttääkseen muita tai helpottaakseen tilanteen jäykkyyttä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Mökki
Olotila: Erinomainen
____
Kokkaan poronmaksaa punaviinikastikkeella vuokramökissä Päijänteen rannalla. Ennen ruokailua nautimme miehen kanssa pimeällä mökkiterassilla Napuesta väsätyt geeteet.
Kysyn itseltäni jälleen, mihin minä tarvitsen alkoholia. Mitä alkoholi uudelle eheytyneemmälle minulle merkitsee?
Toisin kuin monet muut, minä en tarvitse tai edes isosti halua alkoholia ruoan oheen. Hyvä ruoka riittää sellaisenaan tuottamaan minulle euforian, jota etanoli ei kohota. Jos ja kun rajoitan nauttimieni alkoholiannosten määrää, otan mieluummin aperetiivin ravintolassa ennen ruokailua tai lasillisen kotona itse ruokaa kokatessani.
Aion säilyttää kaksi tärkeintä ohjenuoraa kohtuullisen alkoholinkäyttöni tiellä. Toivottavasti läpi loppuelämän. Numero yksi on sääntö, etten ikinä juo pahaan oloon. Numero kaksi on pysyä sinnikkästi omalla polulla ja olla taipumatta sosiaalisen elämän ehtoihin eli juoda vain miellyttääkseen muita tai helpottaakseen tilanteen jäykkyyttä.
Maanantai 13. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Harmaa
____
Marraskuu lähestyy puoliväliä ja olen nauttinut alkoholia kuukauden aikana vain kerran. "Mind set" tuntuu kääntyneen päässäni ylösalaisin. Kun aiemmin jouduin rajoittamaan juomista, nyt kysyn itseltäni, miksi minä oikeastaan joisin. Mihin tarvitsen niitä muutamia lasillisia, jotka aion elämässäni säilyttää?
Samalla tavoin kuin en usko mustavalkoiseen jakoon sairas alkoholisti ja terve tavallinen ihminen, en usko myöskään jakoon että alkoholi on vain paha tai hyvä. Aivan kuten alkoholismin tiellä on useita eri tasoja nauttia alkoholia, on alkoholin käytössä useita eri tapoja ja syitä sen nauttimiselle.
Olen kirjoittanut paljon alkoholin pahasta. Nyt kerron, mikä siinä on minulle hyvää.
Alkoholin puuduttava vaikutus sopii minulle hyvin pieninä annoksina. Oli sitten kyseessä kirjamessuillallinen tai senior leadership teamin dinner, kun pöydässä istuu outoja ihmisiä ja tunnelma on kankea, yksi viinilasillinen auttaa. Etanoli hävittää kinnaavat estot, rentouttaa, poistaa jännitteet ja jossain mitassa myös tylsyyden.
Samaan estoja poistavaan vaikutukseen perustuu todennäköisesti myös alkoholin luovuutta edistävä kyky. Kun tuottaa tekstiä, itsekritiikki voi välillä olla valtavaa ja suorastaan estää sanojen virtausta. Yksi viinilasillinen voi antaa luovuudelle siivet ja generoida flown, jolla tarina lentää kuin itsestään.
Alkoholi ei myöskään ole mitenkään huono mielialalääke. Pieninä annoksina siis. Ongelma tulee vasta, että elämäntuskia löytyy toinen toisensa perään ja tarve juoda kasvaa. Sattaa syntyä kierre, joka on vaikea katkaista.
Kuvattaessa alkoholin hyviä puolia on pakko kertoa tarina jo aikaa sitten kuolleesta suomalaisesta urhelijasta, joka oli tavanomainen jäärä, joka harjoitteli, harjoitteli ja harjoitteli, eikä juuri koskaan puhunut mitään. Urheilijan vaimo sanoi radion Kiveen hakatut -sarjassa, että onneksi sillä oli sentään alkoholi, kun siten aviomiehestä tuli edes välillä juttelevampi, rennompi ja iloisempi.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Harmaa
____
Marraskuu lähestyy puoliväliä ja olen nauttinut alkoholia kuukauden aikana vain kerran. "Mind set" tuntuu kääntyneen päässäni ylösalaisin. Kun aiemmin jouduin rajoittamaan juomista, nyt kysyn itseltäni, miksi minä oikeastaan joisin. Mihin tarvitsen niitä muutamia lasillisia, jotka aion elämässäni säilyttää?
Samalla tavoin kuin en usko mustavalkoiseen jakoon sairas alkoholisti ja terve tavallinen ihminen, en usko myöskään jakoon että alkoholi on vain paha tai hyvä. Aivan kuten alkoholismin tiellä on useita eri tasoja nauttia alkoholia, on alkoholin käytössä useita eri tapoja ja syitä sen nauttimiselle.
Olen kirjoittanut paljon alkoholin pahasta. Nyt kerron, mikä siinä on minulle hyvää.
Alkoholin puuduttava vaikutus sopii minulle hyvin pieninä annoksina. Oli sitten kyseessä kirjamessuillallinen tai senior leadership teamin dinner, kun pöydässä istuu outoja ihmisiä ja tunnelma on kankea, yksi viinilasillinen auttaa. Etanoli hävittää kinnaavat estot, rentouttaa, poistaa jännitteet ja jossain mitassa myös tylsyyden.
Samaan estoja poistavaan vaikutukseen perustuu todennäköisesti myös alkoholin luovuutta edistävä kyky. Kun tuottaa tekstiä, itsekritiikki voi välillä olla valtavaa ja suorastaan estää sanojen virtausta. Yksi viinilasillinen voi antaa luovuudelle siivet ja generoida flown, jolla tarina lentää kuin itsestään.
Alkoholi ei myöskään ole mitenkään huono mielialalääke. Pieninä annoksina siis. Ongelma tulee vasta, että elämäntuskia löytyy toinen toisensa perään ja tarve juoda kasvaa. Sattaa syntyä kierre, joka on vaikea katkaista.
Kuvattaessa alkoholin hyviä puolia on pakko kertoa tarina jo aikaa sitten kuolleesta suomalaisesta urhelijasta, joka oli tavanomainen jäärä, joka harjoitteli, harjoitteli ja harjoitteli, eikä juuri koskaan puhunut mitään. Urheilijan vaimo sanoi radion Kiveen hakatut -sarjassa, että onneksi sillä oli sentään alkoholi, kun siten aviomiehestä tuli edes välillä juttelevampi, rennompi ja iloisempi.
Sunnuntai 22. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Metsä
Olotila: Reipas
____
Laitan perheelle ja vanhalle äidille sunnuntaiaamupalaa. Leikkaan kovakuorista maalaisleipää ja veitsi lipsahtaa peukaloon. Pieni pala sormenpään ihoa irtoaa. Kiirehdin lääkekaapille etsimään laastaria. Yläkaappi on täysin myllätty, eikä laastaria löydy. Haen keittiöjakkaran ja kiipeän paremmalle näköalapaikalle. Lääkekaapin uumenista löytyy tyhjä tupakka-aski. Joku muukin tässä perheessä harrastaa paheitaan salassa.
Päädyn vertaamaan tupakointia ja alkoholinjuontia toisiinsa. Typeräähän se on. Tiedän. Mutta nyt en puhukaan nautintoaineen kemiasta, sen terveysvaikutuksista tai edes riippuvuudesta. Puhun tupakointi- ja alkoholikulttuurista sekä niihin liittyvästä nautintoaineesta luopumisesta.
Kun tupakoitsija päättää lopettaa polttamisen, hänelle on tarjolla useita korvikkeita. Niitä on jopa monissa eri muodoissa, purukumina tai vaikkapa laastareina. Tupakankorvikkeista on tullut iso business. Mutta missä ovat alkoholin korvikkeet? Niitä ei ole.
Eräs entinen tupakoitsija kaivoi eilisessä Eino Leino seuran juhlahumussa taskustaan erillispakatun laatusikarin. Mies kertoi lopettaneensa tupakoinnin neljä vuotta aiemmin. "Enää nautin näitä havannalaisia tärkeimmissä tilaisuuksissa." Mikäli kohtuukäyttö on mahdollista entiselle tupakoitsijalle, onko se sitä myös ex-ongelmajuojalle? Toivottavasti.
Mutta entä isommassa kuvassa? Yhden ihmisen yläpuolella? Kokonaisessa paheita harrastavassa kulttuurissa?
Minä muistan hyvin vielä aikaa, kun tupakointi oli voimissaan. 1970- ja 80-luvuilla kaikki hauskat ihmiset polttivat. Minäkin hakeuduin opiskeluaikana tupakoivien ihmisten seuraan, vaikken itse sauhutellut. Tupakointi oli sallittu kaikkialla, työpaikoilla, ravintoloissa ja kodeissa. Ja vielä aikana, jolloin tupakointi siirrettiin pois toimistoista, oli työpaikkojen tupakointipisteissä aina parhaat jutut ja mielenkiintoisimmat ihmiset. Sitten tilanne alkoi pikku hiljaa muuttua. Tänä päivänä tupakointi ei ole enää glorifioitua ja coolia toimintaa. Se on ennemminkin epäonnistuneiden luusereiden tapa tuhota oma terveytensä.
En voi olla miettimättä, voisiko alkoholinkäytölle käydä samoin. Voisiko kaikkien hauskojen ihmisten sosiaalinen hippalointi muuttua kulttuurillisesti väheksyttäväksi toiminnaksi? Ja mitä pitäisi yhteiskunnassa tapahtua, että näin kävisi? Mielenkiintoisia kysymyksiä. Mahdottomia vastata. Kyynisyys minussa jopa epäilee asiaa. Biologinen eläin nimeltä ihminen kun on aina halunnut löytää tavan sekoittaa päänsä ja todennäköisesti haluaa löytää sen jatkossakin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Metsä
Olotila: Reipas
____
Laitan perheelle ja vanhalle äidille sunnuntaiaamupalaa. Leikkaan kovakuorista maalaisleipää ja veitsi lipsahtaa peukaloon. Pieni pala sormenpään ihoa irtoaa. Kiirehdin lääkekaapille etsimään laastaria. Yläkaappi on täysin myllätty, eikä laastaria löydy. Haen keittiöjakkaran ja kiipeän paremmalle näköalapaikalle. Lääkekaapin uumenista löytyy tyhjä tupakka-aski. Joku muukin tässä perheessä harrastaa paheitaan salassa.
Päädyn vertaamaan tupakointia ja alkoholinjuontia toisiinsa. Typeräähän se on. Tiedän. Mutta nyt en puhukaan nautintoaineen kemiasta, sen terveysvaikutuksista tai edes riippuvuudesta. Puhun tupakointi- ja alkoholikulttuurista sekä niihin liittyvästä nautintoaineesta luopumisesta.
Kun tupakoitsija päättää lopettaa polttamisen, hänelle on tarjolla useita korvikkeita. Niitä on jopa monissa eri muodoissa, purukumina tai vaikkapa laastareina. Tupakankorvikkeista on tullut iso business. Mutta missä ovat alkoholin korvikkeet? Niitä ei ole.
Eräs entinen tupakoitsija kaivoi eilisessä Eino Leino seuran juhlahumussa taskustaan erillispakatun laatusikarin. Mies kertoi lopettaneensa tupakoinnin neljä vuotta aiemmin. "Enää nautin näitä havannalaisia tärkeimmissä tilaisuuksissa." Mikäli kohtuukäyttö on mahdollista entiselle tupakoitsijalle, onko se sitä myös ex-ongelmajuojalle? Toivottavasti.
Mutta entä isommassa kuvassa? Yhden ihmisen yläpuolella? Kokonaisessa paheita harrastavassa kulttuurissa?
Minä muistan hyvin vielä aikaa, kun tupakointi oli voimissaan. 1970- ja 80-luvuilla kaikki hauskat ihmiset polttivat. Minäkin hakeuduin opiskeluaikana tupakoivien ihmisten seuraan, vaikken itse sauhutellut. Tupakointi oli sallittu kaikkialla, työpaikoilla, ravintoloissa ja kodeissa. Ja vielä aikana, jolloin tupakointi siirrettiin pois toimistoista, oli työpaikkojen tupakointipisteissä aina parhaat jutut ja mielenkiintoisimmat ihmiset. Sitten tilanne alkoi pikku hiljaa muuttua. Tänä päivänä tupakointi ei ole enää glorifioitua ja coolia toimintaa. Se on ennemminkin epäonnistuneiden luusereiden tapa tuhota oma terveytensä.
En voi olla miettimättä, voisiko alkoholinkäytölle käydä samoin. Voisiko kaikkien hauskojen ihmisten sosiaalinen hippalointi muuttua kulttuurillisesti väheksyttäväksi toiminnaksi? Ja mitä pitäisi yhteiskunnassa tapahtua, että näin kävisi? Mielenkiintoisia kysymyksiä. Mahdottomia vastata. Kyynisyys minussa jopa epäilee asiaa. Biologinen eläin nimeltä ihminen kun on aina halunnut löytää tavan sekoittaa päänsä ja todennäköisesti haluaa löytää sen jatkossakin.
Perjantai 20. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 4
Korvaavia nautinnontuottajia: Tapaaminen
Olotila: Pohtiva
____
Tapaan Juhani Seppäsen etelähelsinkiläisessä kulttuurieliittikuppilassa. "Selvästi juovuksissa" kirjan alkoholittomuutta ei enää ole selvästi olemassa. Työterveyslääkäri juo tapaamisemme aikana vauhdilla, johon tuskin minä kykenin vauhdikkaimpina aikoinani. Puhumme enemmän hänestä kuin minusta. Niin kuuluukin olla. Yksi kommentti omasta hankkeestani jää kuitenkin soimaan korviini.
"Ai sä otat?" Seppänen kysyy, kun tilaan 12cl valkkaria. "Etkö olekaan kokonaan lopettanut?" Kerron hankkeeni olevan kohtuullistaa ongelmajuomiseni pieniin mittoihin. "Että vaikeimman sitten valitsit."
Miksi kohtuullistaminen on vaikeaa? Mikä siinä on vaikeaa?
Mikäli alkoholinjuonnin lopettaa kokonaan, käytösmalli muuttuu selkeästi. Kaikkeen alkoholiin sanotaan "ei". Sosiaalista elämää suunataan usein alkoholittomaan suuntaan. Avoimesti puhutaan valinnasta, joka ympäröivän maailman on helppo ymmärtää, joskaan ei aina hyväksyä.
Kun alkoholinjuonnin vähentää minimiin, käytösmalliin jää veteen piirretty viiva. Mikä on vähän? Mikä on liikaa? Tavoite vaatii äärimmäistä itsekontrollia, jossa käytettyjen alkoholiannosten laskeminen auttaa. Tämän lisäksi ympäröivän maailman on vaikea ymmärtää, missä mennään. Eikö se olekaan lopettanut? Onkohan se nyt retkahtanut? Puhumattakaan muiden haluista. Kai sä nyt yhden vielä voit ottaa? Juuri retkahtamisvaara on tässä mallissa suurempi kuin täysraittiudessa. Muutaman lasillisen tuoma euforia kun muistuttaa menneestä. Absolutistilla on mahdollisuus pikku hiljaa alkaa unohtaa, miltä todellisuuden yläpuolelle nouseminen tuntuikaan. Juuri siinä, 24cl hyvää valkoviiniä nautittineena on kohtuullistamishankkeeni kipupiste. Miten onnistun olemaan ottamatta lisää?
Poistun Etelä-Helsingistä alkoholimarketin kautta. En ole pistäytynyt kyseisessä kaupassa moneen kuukauteen. Tunne on outo. Jono kassalla pitkä. On perjantai-ilta. Olemme miehen kanssa pitkästä aikaa kahden. Syömme sushia. Ostan uuden maailman valkoviinihyllyltä pullon, jonka tarrassa lukee "lighter in alcohol - full flavour". Puhelimeni appin mukaan olen käyttänyt lokakuussa alkoholia alle 15 annosta. Tänään on hyvä ilta nauttia muutama lasillinen lisää.
Korvaavia nautinnontuottajia: Tapaaminen
Olotila: Pohtiva
____
Tapaan Juhani Seppäsen etelähelsinkiläisessä kulttuurieliittikuppilassa. "Selvästi juovuksissa" kirjan alkoholittomuutta ei enää ole selvästi olemassa. Työterveyslääkäri juo tapaamisemme aikana vauhdilla, johon tuskin minä kykenin vauhdikkaimpina aikoinani. Puhumme enemmän hänestä kuin minusta. Niin kuuluukin olla. Yksi kommentti omasta hankkeestani jää kuitenkin soimaan korviini.
"Ai sä otat?" Seppänen kysyy, kun tilaan 12cl valkkaria. "Etkö olekaan kokonaan lopettanut?" Kerron hankkeeni olevan kohtuullistaa ongelmajuomiseni pieniin mittoihin. "Että vaikeimman sitten valitsit."
Miksi kohtuullistaminen on vaikeaa? Mikä siinä on vaikeaa?
Mikäli alkoholinjuonnin lopettaa kokonaan, käytösmalli muuttuu selkeästi. Kaikkeen alkoholiin sanotaan "ei". Sosiaalista elämää suunataan usein alkoholittomaan suuntaan. Avoimesti puhutaan valinnasta, joka ympäröivän maailman on helppo ymmärtää, joskaan ei aina hyväksyä.
Kun alkoholinjuonnin vähentää minimiin, käytösmalliin jää veteen piirretty viiva. Mikä on vähän? Mikä on liikaa? Tavoite vaatii äärimmäistä itsekontrollia, jossa käytettyjen alkoholiannosten laskeminen auttaa. Tämän lisäksi ympäröivän maailman on vaikea ymmärtää, missä mennään. Eikö se olekaan lopettanut? Onkohan se nyt retkahtanut? Puhumattakaan muiden haluista. Kai sä nyt yhden vielä voit ottaa? Juuri retkahtamisvaara on tässä mallissa suurempi kuin täysraittiudessa. Muutaman lasillisen tuoma euforia kun muistuttaa menneestä. Absolutistilla on mahdollisuus pikku hiljaa alkaa unohtaa, miltä todellisuuden yläpuolelle nouseminen tuntuikaan. Juuri siinä, 24cl hyvää valkoviiniä nautittineena on kohtuullistamishankkeeni kipupiste. Miten onnistun olemaan ottamatta lisää?
Poistun Etelä-Helsingistä alkoholimarketin kautta. En ole pistäytynyt kyseisessä kaupassa moneen kuukauteen. Tunne on outo. Jono kassalla pitkä. On perjantai-ilta. Olemme miehen kanssa pitkästä aikaa kahden. Syömme sushia. Ostan uuden maailman valkoviinihyllyltä pullon, jonka tarrassa lukee "lighter in alcohol - full flavour". Puhelimeni appin mukaan olen käyttänyt lokakuussa alkoholia alle 15 annosta. Tänään on hyvä ilta nauttia muutama lasillinen lisää.
Keskiviikko 18. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Vertaistuki
Olotila: Uusia ajatuksia
____
Istun lounaalla Helsingin katolla. Pöydällä lohipasta ja kivennäisvettä. Edessä kymmeniä vuosia sitten viinapullonkorkin sulkenut vaikuttaja. Puhumme ensin juomisesta, sitten juomattomuudesta. Minä kysyn. Hän vastaa. Löydämme uusista elämistämne useita samoja nautinnon korvaajia.
Lounasseurani puhuu positiiviseen sävyyn AA:sta. Kuulen että kerhossa käy enemmän korkeasti koulutettua, hyvissä työtehtävissä toimivaa porukkaa kuin alempaa sosiaaliluokkaa. Myös kulttuuriväkeä on paljon. Olen yllättynyt. Löytyisikö sieltä kuitenkin kaipaamaani vertaistuki? Samanlainen, jota juuri nyt tässä lounaspöydässä koen.
Sosiaaliseen elämään liittyviä AA:n ohjeita lounasseuralaiseni ei kuitenkaan ole noudattanut. Kerho kun kehottaa pysymään poissa porukoista ja tilanteista, joissa juodaan. Myöskään moralisoivaksi raittiussaarnaajaksi hän ei ole ryhtynyt. Näen molemmilla hänen valitsemillaan poluilla tavoitteen, jota kohti kulkea.
Kysyn, harkitsiko hän koskaan, ettei olisi sulkenut korkkia kokonaan. Vastaus on ehdoton "ei". Mies kertoo kuitenkin ystävästään, joka raitistui ja kykeni myöhemmin nauttimaan alkoholia hillitysti. Kuulemieni lukuisten selviytymistarinoiden joukossa tämä on ainoa laatuaan. Tartun silti tähän seitinohueen lankaan. Äärimmäisen vaativaa ja harvinaista, ehkä, muttei mahdotonta.
Pohdin jakamiani juojakategorioita (10. syyskuuta 2017) ja niiden merkitystä juomatavan muutoksessa sekä muutoksen onnistumistodennäköisyydessä. Luulen että rankimmassa alkoholistikategoriassa (5) ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa kokonaan ja siirtyä täysraittiiden luokkaan (0). Toinen äärilaita on bilejuoja (3), joka voi helpohkostikin onnistua "vähentämään vähän" ja pudottamaan itsensä alemmille tasoille (1 ja 2). Tietoista päätöstä tämäkin muutos tosin tarvinnee. Mutta mikä sitten on minun kaltaiseni ongelmajuojan (4) kohtalo?
Mikäli olisin mies, kutsuisin edesmennyttä juomistani avoimesti alkoholismiksi. Koska olen nainen ja glorifioidut ennakkotapaukset puuttuvat, kutsun käytöstäni yhä edelleen anonyymisti alkoholin suurkulutukseksi. Sinnikkäästi pidän myös kiinni siitä, että tälläinen nelosluokan ongelmajuoja onnistuu kääntämään juomatottumuksensa jonnekin kohtuullisuus miinus tasolle (1). Helppoa se ei ole, itse asiassa kaikkea muuta, mutta jos joku siinä aikoo onnistua, olkoon se minä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Vertaistuki
Olotila: Uusia ajatuksia
____
Istun lounaalla Helsingin katolla. Pöydällä lohipasta ja kivennäisvettä. Edessä kymmeniä vuosia sitten viinapullonkorkin sulkenut vaikuttaja. Puhumme ensin juomisesta, sitten juomattomuudesta. Minä kysyn. Hän vastaa. Löydämme uusista elämistämne useita samoja nautinnon korvaajia.
Lounasseurani puhuu positiiviseen sävyyn AA:sta. Kuulen että kerhossa käy enemmän korkeasti koulutettua, hyvissä työtehtävissä toimivaa porukkaa kuin alempaa sosiaaliluokkaa. Myös kulttuuriväkeä on paljon. Olen yllättynyt. Löytyisikö sieltä kuitenkin kaipaamaani vertaistuki? Samanlainen, jota juuri nyt tässä lounaspöydässä koen.
Sosiaaliseen elämään liittyviä AA:n ohjeita lounasseuralaiseni ei kuitenkaan ole noudattanut. Kerho kun kehottaa pysymään poissa porukoista ja tilanteista, joissa juodaan. Myöskään moralisoivaksi raittiussaarnaajaksi hän ei ole ryhtynyt. Näen molemmilla hänen valitsemillaan poluilla tavoitteen, jota kohti kulkea.
Kysyn, harkitsiko hän koskaan, ettei olisi sulkenut korkkia kokonaan. Vastaus on ehdoton "ei". Mies kertoo kuitenkin ystävästään, joka raitistui ja kykeni myöhemmin nauttimaan alkoholia hillitysti. Kuulemieni lukuisten selviytymistarinoiden joukossa tämä on ainoa laatuaan. Tartun silti tähän seitinohueen lankaan. Äärimmäisen vaativaa ja harvinaista, ehkä, muttei mahdotonta.
Pohdin jakamiani juojakategorioita (10. syyskuuta 2017) ja niiden merkitystä juomatavan muutoksessa sekä muutoksen onnistumistodennäköisyydessä. Luulen että rankimmassa alkoholistikategoriassa (5) ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa kokonaan ja siirtyä täysraittiiden luokkaan (0). Toinen äärilaita on bilejuoja (3), joka voi helpohkostikin onnistua "vähentämään vähän" ja pudottamaan itsensä alemmille tasoille (1 ja 2). Tietoista päätöstä tämäkin muutos tosin tarvinnee. Mutta mikä sitten on minun kaltaiseni ongelmajuojan (4) kohtalo?
Mikäli olisin mies, kutsuisin edesmennyttä juomistani avoimesti alkoholismiksi. Koska olen nainen ja glorifioidut ennakkotapaukset puuttuvat, kutsun käytöstäni yhä edelleen anonyymisti alkoholin suurkulutukseksi. Sinnikkäästi pidän myös kiinni siitä, että tälläinen nelosluokan ongelmajuoja onnistuu kääntämään juomatottumuksensa jonnekin kohtuullisuus miinus tasolle (1). Helppoa se ei ole, itse asiassa kaikkea muuta, mutta jos joku siinä aikoo onnistua, olkoon se minä.
Sunnuntai 15. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Pyöräily
Olotila: Hapekas
____
Luen reissussa äidiltä saamaani naistenlehteä. Mira Luodin haastattelu saa minut ärsyyntymään. Laulaja sanoo, ettei tarvitse alkoholia enää mihinkään. Hän osaa heittäytyä ja hänellä on hauskaa ilman juomistakin. Hän ei pelkää, että jäisi mistään paitsi, vaikkei joisi. Vähän aikaa sitten myös Mikko Kuustonen kertoi naistenlehden sivuilla raitistumisestaan. Media nostaa säännöllisin väliajoin esiin näitä korkin kiinni laittaneita onnistumisia. Ymmärrän syyn siihen. En kai olisi tässä kirjoittamassa tätä, jollen ymmärtäisi tarvetta nälle kirjoituksille. Mikä minua sitten ärsyttää? Juttujen pinnallisuus ja kepeys kaiketi. Kaikki on niissä niin helppoa. Missä on päätöksenteon vaikeus? Missä on suhde alkoholikeskeiseen sosiaaliseen elämään ja yhteiskuntaan? Missä on oman muutoksen hyväksyntä? Missä on muiden suhtautuminen?
Lehtijuttujen ala- tai yläpuolella on kansan syvien rivien analyysi samaisesta korkin sulkemisesta. Käytän mieheni mielipidettä esimerkkinä. Samuli Edelman on hyvä laulaja ja näyttelijä. Hänessä oli potentiaalia rikkoa rajoja ja nousta laaja-alaiseksi kulttuurivaikuttajaksi. Mies sanoo, että Samuli Edelmanilla oli kaikki mahdollisuudet tulla uudeksi Vesa-Matti Loiriksi. Mutta sitten se meni raitistumaan. Alkoholista luopumisen myötä Samuli Edelmanista tuli totinen, tylsä ja huumorintajuton ei-heittäytyjä.
Minä tunnen muutamia täysin tai melkein kokonaan raittiita henkilöitä. Eiköhän jokainen meistä tunne. Enkä ole ylpeä suhtautumisestani heihin. Kun vielä join reippaasti, en erityisemmin tykännyt tilanteista, joissa moraalia valvova "vain kivennäisvettä" tyyppi oli mukana. Enkä arvostanut korkealle kollegoita, jotka eivät koskaan osallistuneet työporukan yhteiseen kivanpitoon. Nauroin vinosti tutkijoille, jotka yhteisillä konferenssimatkoilla jättivät viinilasin kokkareilla juomatta ja painuivat ajoissa nukkumaan, kun aamulla pitää vielä ehtiä lenkille.
Huomaan kirjoittaneeni edellisen kappaleen tuntemukset imperfektissä. Enkö osaa vaiko halua sanoa, mitä mieltä tällä hetkellä olen? Todennäköisesti molempia. Valitettavasti jaan yhä edelleen kansan syvien rivien huolen alkoholitta elävien ihmisten harmaasta tylsyydestä, kuivasta olemuksesta, introverttiydestä ja kontrollifriikkeydestä. Enkä tiedä, miten asemoisin itseni tuohon porukkaan.
Mieleeni ui poikkeus. Mies on pitkään alkoholitta elänyt, sosiaalisesti lahjakas, älykkään huumorintajuinen, luovaa työtä tekevä keskustelija. Päätänpä ottaa häneen yhteyttä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Pyöräily
Olotila: Hapekas
____
Luen reissussa äidiltä saamaani naistenlehteä. Mira Luodin haastattelu saa minut ärsyyntymään. Laulaja sanoo, ettei tarvitse alkoholia enää mihinkään. Hän osaa heittäytyä ja hänellä on hauskaa ilman juomistakin. Hän ei pelkää, että jäisi mistään paitsi, vaikkei joisi. Vähän aikaa sitten myös Mikko Kuustonen kertoi naistenlehden sivuilla raitistumisestaan. Media nostaa säännöllisin väliajoin esiin näitä korkin kiinni laittaneita onnistumisia. Ymmärrän syyn siihen. En kai olisi tässä kirjoittamassa tätä, jollen ymmärtäisi tarvetta nälle kirjoituksille. Mikä minua sitten ärsyttää? Juttujen pinnallisuus ja kepeys kaiketi. Kaikki on niissä niin helppoa. Missä on päätöksenteon vaikeus? Missä on suhde alkoholikeskeiseen sosiaaliseen elämään ja yhteiskuntaan? Missä on oman muutoksen hyväksyntä? Missä on muiden suhtautuminen?
Lehtijuttujen ala- tai yläpuolella on kansan syvien rivien analyysi samaisesta korkin sulkemisesta. Käytän mieheni mielipidettä esimerkkinä. Samuli Edelman on hyvä laulaja ja näyttelijä. Hänessä oli potentiaalia rikkoa rajoja ja nousta laaja-alaiseksi kulttuurivaikuttajaksi. Mies sanoo, että Samuli Edelmanilla oli kaikki mahdollisuudet tulla uudeksi Vesa-Matti Loiriksi. Mutta sitten se meni raitistumaan. Alkoholista luopumisen myötä Samuli Edelmanista tuli totinen, tylsä ja huumorintajuton ei-heittäytyjä.
Minä tunnen muutamia täysin tai melkein kokonaan raittiita henkilöitä. Eiköhän jokainen meistä tunne. Enkä ole ylpeä suhtautumisestani heihin. Kun vielä join reippaasti, en erityisemmin tykännyt tilanteista, joissa moraalia valvova "vain kivennäisvettä" tyyppi oli mukana. Enkä arvostanut korkealle kollegoita, jotka eivät koskaan osallistuneet työporukan yhteiseen kivanpitoon. Nauroin vinosti tutkijoille, jotka yhteisillä konferenssimatkoilla jättivät viinilasin kokkareilla juomatta ja painuivat ajoissa nukkumaan, kun aamulla pitää vielä ehtiä lenkille.
Huomaan kirjoittaneeni edellisen kappaleen tuntemukset imperfektissä. Enkö osaa vaiko halua sanoa, mitä mieltä tällä hetkellä olen? Todennäköisesti molempia. Valitettavasti jaan yhä edelleen kansan syvien rivien huolen alkoholitta elävien ihmisten harmaasta tylsyydestä, kuivasta olemuksesta, introverttiydestä ja kontrollifriikkeydestä. Enkä tiedä, miten asemoisin itseni tuohon porukkaan.
Mieleeni ui poikkeus. Mies on pitkään alkoholitta elänyt, sosiaalisesti lahjakas, älykkään huumorintajuinen, luovaa työtä tekevä keskustelija. Päätänpä ottaa häneen yhteyttä.
Lauantai 14. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Tytär matkassa
Olotila: Syksyinen
____
Herään hollantilaisessa hotellissa viikonloppuiseen aikaan. Olen juonut edellisenä iltana kaksi viinilasillista lentokenttäloungessa ja vielä yhden lisää iltapalalla. Olen nukkunut huonosti. Tunne muistuttaa ansaitusti alkoholin tuoman hyvän nosteen kääntöpuolesta.
Mietin aviomiehen sanoja. Hän on lukenut edellispäiväisen blogini. ”Niin se vaan on” mies sanoo. ”Pojat on poikia. He saavat juoda. Humaltua. Rellestää. Niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan. Naisen humaltumista ei haluta nähdä. Se on epämiellyttävää. Se ei sovi naiselle.”
Pieni feministi sisälläni nostaa päätään. CNN:n varatoimitusjohtaja Gail Evans on kirjoittanut tervehenkisen oppaan naisille liike-elämän pelisääntöjä varten. Muistan listauksesta muutaman ohjeen siitä, mikä kaikki ei ole naisille sallittua, vaikka mies saa näin toimiakin. Mies voi pukeutua töihin huonosti ja näyttää muutenkin rentulta, nainen ei. Mies saa itkeä työpaikalla, nainen ei. Mies voi harrastaa työelämäänsä liittyvää seksiä, nainen ei. Kirjataanpa tähän listaan siis vielä yksi suomalaishenkinen lisä: Mies voi vetää perskännit, nainen ei. Tänä aamuna vaatimus ei tunnu kohtuuttomalta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Tytär matkassa
Olotila: Syksyinen
____
Herään hollantilaisessa hotellissa viikonloppuiseen aikaan. Olen juonut edellisenä iltana kaksi viinilasillista lentokenttäloungessa ja vielä yhden lisää iltapalalla. Olen nukkunut huonosti. Tunne muistuttaa ansaitusti alkoholin tuoman hyvän nosteen kääntöpuolesta.
Mietin aviomiehen sanoja. Hän on lukenut edellispäiväisen blogini. ”Niin se vaan on” mies sanoo. ”Pojat on poikia. He saavat juoda. Humaltua. Rellestää. Niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan. Naisen humaltumista ei haluta nähdä. Se on epämiellyttävää. Se ei sovi naiselle.”
Pieni feministi sisälläni nostaa päätään. CNN:n varatoimitusjohtaja Gail Evans on kirjoittanut tervehenkisen oppaan naisille liike-elämän pelisääntöjä varten. Muistan listauksesta muutaman ohjeen siitä, mikä kaikki ei ole naisille sallittua, vaikka mies saa näin toimiakin. Mies voi pukeutua töihin huonosti ja näyttää muutenkin rentulta, nainen ei. Mies saa itkeä työpaikalla, nainen ei. Mies voi harrastaa työelämäänsä liittyvää seksiä, nainen ei. Kirjataanpa tähän listaan siis vielä yksi suomalaishenkinen lisä: Mies voi vetää perskännit, nainen ei. Tänä aamuna vaatimus ei tunnu kohtuuttomalta.
Tiistai 10. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 3
Korvaavia nautinnontuottajia: Syysloma
Olotila: Tekstirevisori
____
Aloitan syysloman kolmen päivän kirjoitusvapaalla ja vetäydyn. Pysähdyn matkalla Tammisaaressa ja annan itselleni luvan ostaa Alkosta yhden 37cl pullon hyvää Pinot Grigio valkoviiniä. Jäähdytän pikkupullon jääkaapin pakkaslokerossa, kun saavun perille. Juon viinin kahdessa osassa perehtyessäni tulevien päivien aikatauluun ja revisoitavaan tekstiin.
Olen masentunut siitä uskomattoman hyvästä olosta, joka noista kahdesta lasillisesta tulee. Mietin kaikkia niitä korvaavia nautinnontuottajia, joihin olen kuluneen vuoden kuluessa törmännyt. Mikään nautinnoista ei valitettavasti ole lähelläkään sitä, mikä tänään syntyy puolikkaasta viinipullollisesta.
Tässä ja nyt ymmärrän ensimmäistä kertaa konkreettisesti, miksi alkoholiongelmaista kehotetaan täydelliseen alkoholittomuuteen. Juuri tämän tunteen vuoksi.
Olen samanaikaisesti sekä tyytyväinen että tyytymätön, etten antanut itselleni lupaa ostaa Tammisaaren alkosta useampaa pientä pulloa viiniä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Syysloma
Olotila: Tekstirevisori
____
Aloitan syysloman kolmen päivän kirjoitusvapaalla ja vetäydyn. Pysähdyn matkalla Tammisaaressa ja annan itselleni luvan ostaa Alkosta yhden 37cl pullon hyvää Pinot Grigio valkoviiniä. Jäähdytän pikkupullon jääkaapin pakkaslokerossa, kun saavun perille. Juon viinin kahdessa osassa perehtyessäni tulevien päivien aikatauluun ja revisoitavaan tekstiin.
Olen masentunut siitä uskomattoman hyvästä olosta, joka noista kahdesta lasillisesta tulee. Mietin kaikkia niitä korvaavia nautinnontuottajia, joihin olen kuluneen vuoden kuluessa törmännyt. Mikään nautinnoista ei valitettavasti ole lähelläkään sitä, mikä tänään syntyy puolikkaasta viinipullollisesta.
Tässä ja nyt ymmärrän ensimmäistä kertaa konkreettisesti, miksi alkoholiongelmaista kehotetaan täydelliseen alkoholittomuuteen. Juuri tämän tunteen vuoksi.
Olen samanaikaisesti sekä tyytyväinen että tyytymätön, etten antanut itselleni lupaa ostaa Tammisaaren alkosta useampaa pientä pulloa viiniä.
Lauantai 30. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Virkkaaminen
Olotila: Rauhallinen
____
Ensimmäinen kuukausi villiä ja vapaata juomista on puikoissa. Se on mennyt paremmin kuin hyvin. Vaikka kiintiörajaa ei enää ole, mittaan juodut alkoholiannokset silti Ottomitalla. Syyskuun saldo on puolet siitä, mitä olivat kesäkuukaudet. Tämä puhuu lomakauden alkoholipitoisuuden puolesta. Se ei liene ihme. Mikäli koko Suomen alkoholikulutus piirrettäisiin vuosijanalle, kesä ja joulu nousisivat varmasti piikkeinä esiin. Olisi mielenkiintoista nähdä, syntyisikö tammikuun kohdalle kuoppa. Jotenkin minusta tuntuu, että ehkä ei. Vaikka tipattomasta tammikuusta onkin tullut ylemmässä sosiaaliluokassa suosittu perinne, erityisesti niiden joukossa, jotka juovat paljon, en usko että se koko Suomen mittakaavassa merkitsee juuri mitään.
Muistelen useita lukemiani juttuja suomalaisesta juomakulttuurista. Niitä on ollut paljon mediassa, joka satavuotisjuhlien kynnyksellä pyörittää mielellään myös tätä aihetta ja sen historiaa. Jutuissa tulee varsin selvästi esiin yleinen ohjenuora, joka Suomen kansaa on alkoholin kanssa ohjannut. "Viina on viisasten juoma." Sitä pitää osata juoda. Olen asiasta harvinaisen samaa mieltä. Samaa mieltä sen sijaan en ole siitä, miten lausetta on yleisesti tulkittu. On sanottu, että alkoholi on alemman sosiaaliluokan ongelma. Tyhmiä duunareita on pitänyt ohjata sen juomisessa asettamalla sääntöjä. Vain ylempi koulutettu porukka on ollut kyllin valistunutta ja osannut juoda oikein. Mikäli joskus on näin ollut, ainakaan enää ei ole.
Vien viinanjuonnin viisauden ajatuksissani vielä yhtä askelta pidemmälle. Monet tahot, terveydenhuolto etunenässä, sanovat ettei pahasta alkoholiongelmasta ole muuta tietä ulos kuin absolutismi. Yritän hankkeellani osoittaa tämän tabun olevan väärässä. Mutta samaan syssyyn sanon, että jos viinan juonti vaatii viisautta, juomisen palauttaminen kohtuullisiin mittoihin alkoholismin jälkeen vaatii erityistä viisautta. Mutta haluan edelleen korostaa, että tällä viisaudella ei ole mitään tekemistä koulutuksen tai palkkapussin suuruuden kanssa. Ihan elämänviisaus riittää.
Korvaavia nautinnontuottajia: Virkkaaminen
Olotila: Rauhallinen
____
Ensimmäinen kuukausi villiä ja vapaata juomista on puikoissa. Se on mennyt paremmin kuin hyvin. Vaikka kiintiörajaa ei enää ole, mittaan juodut alkoholiannokset silti Ottomitalla. Syyskuun saldo on puolet siitä, mitä olivat kesäkuukaudet. Tämä puhuu lomakauden alkoholipitoisuuden puolesta. Se ei liene ihme. Mikäli koko Suomen alkoholikulutus piirrettäisiin vuosijanalle, kesä ja joulu nousisivat varmasti piikkeinä esiin. Olisi mielenkiintoista nähdä, syntyisikö tammikuun kohdalle kuoppa. Jotenkin minusta tuntuu, että ehkä ei. Vaikka tipattomasta tammikuusta onkin tullut ylemmässä sosiaaliluokassa suosittu perinne, erityisesti niiden joukossa, jotka juovat paljon, en usko että se koko Suomen mittakaavassa merkitsee juuri mitään.
Muistelen useita lukemiani juttuja suomalaisesta juomakulttuurista. Niitä on ollut paljon mediassa, joka satavuotisjuhlien kynnyksellä pyörittää mielellään myös tätä aihetta ja sen historiaa. Jutuissa tulee varsin selvästi esiin yleinen ohjenuora, joka Suomen kansaa on alkoholin kanssa ohjannut. "Viina on viisasten juoma." Sitä pitää osata juoda. Olen asiasta harvinaisen samaa mieltä. Samaa mieltä sen sijaan en ole siitä, miten lausetta on yleisesti tulkittu. On sanottu, että alkoholi on alemman sosiaaliluokan ongelma. Tyhmiä duunareita on pitänyt ohjata sen juomisessa asettamalla sääntöjä. Vain ylempi koulutettu porukka on ollut kyllin valistunutta ja osannut juoda oikein. Mikäli joskus on näin ollut, ainakaan enää ei ole.
Vien viinanjuonnin viisauden ajatuksissani vielä yhtä askelta pidemmälle. Monet tahot, terveydenhuolto etunenässä, sanovat ettei pahasta alkoholiongelmasta ole muuta tietä ulos kuin absolutismi. Yritän hankkeellani osoittaa tämän tabun olevan väärässä. Mutta samaan syssyyn sanon, että jos viinan juonti vaatii viisautta, juomisen palauttaminen kohtuullisiin mittoihin alkoholismin jälkeen vaatii erityistä viisautta. Mutta haluan edelleen korostaa, että tällä viisaudella ei ole mitään tekemistä koulutuksen tai palkkapussin suuruuden kanssa. Ihan elämänviisaus riittää.
Lauantai 23. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Teatteri
Olotila: Tyytyväisehkö
____
Suomi täyttää sata vuotta ja sen tiimoilta löytyy tapahtumia sekä hankkeita kyllästymiseen asti. Minäkin virkkaan iltaisin Kalevala-teemalla designattua Suomi100-päiväpeittoa. Tämän päivän kulttuuritapahtumaa olen odottanut innolla.
Pirkko Saisio on yksi lempikirjailijoistani. Hän on ollut sitä aina Elämänmenosta asti. Sekä kirja että varsinkin TV-sarja vavisuttivat aikanaan minua haavoittuvana työläisperheen tyttärenä. Nyt Saisiolta on tilattu näytelmä Suomen Kansallisteatterin suurelle näyttämölle juhlistamaan satavuotiasta isänmaata.
Ei ole ihme, että Koivun ja tähden näyttämöllä virtaa Koskenkorvaa näyttelevä väritön neste, kertoohan tarina Suomesta. Ihme ei ole myöskään se, etten osta väliajalla ainuttakaan viinilasillista. Ihme sen sijaan on, ettei minun tee ollenkaan mieli ostaa sitä. Tunnen lievää sisäistä tyytyväisyyttä. Yksi selkä Taitolaji-hankkeessa on taittunut.
Korvaavia nautinnontuottajia: Teatteri
Olotila: Tyytyväisehkö
____
Suomi täyttää sata vuotta ja sen tiimoilta löytyy tapahtumia sekä hankkeita kyllästymiseen asti. Minäkin virkkaan iltaisin Kalevala-teemalla designattua Suomi100-päiväpeittoa. Tämän päivän kulttuuritapahtumaa olen odottanut innolla.
Pirkko Saisio on yksi lempikirjailijoistani. Hän on ollut sitä aina Elämänmenosta asti. Sekä kirja että varsinkin TV-sarja vavisuttivat aikanaan minua haavoittuvana työläisperheen tyttärenä. Nyt Saisiolta on tilattu näytelmä Suomen Kansallisteatterin suurelle näyttämölle juhlistamaan satavuotiasta isänmaata.
Ei ole ihme, että Koivun ja tähden näyttämöllä virtaa Koskenkorvaa näyttelevä väritön neste, kertoohan tarina Suomesta. Ihme ei ole myöskään se, etten osta väliajalla ainuttakaan viinilasillista. Ihme sen sijaan on, ettei minun tee ollenkaan mieli ostaa sitä. Tunnen lievää sisäistä tyytyväisyyttä. Yksi selkä Taitolaji-hankkeessa on taittunut.
Sunnuntai 10. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Sienestys
Olotila: Pohtiva
____
Kävelen tihkusateisessa metsässä. Mietin eilistä keskustelua ja veteen piirrettyä viivaa nimeltä alkoholiongelma. Näen janan. Sen toisessa päässä on Riitta Raivoraitis ja toisessa päässä Anna Alkoholisti. Kaikki muut mailmankaikkeuden ihmiset ovat janalla jossain siinä välissä. Jollakin ei ole ongelmaa. Jollakin toisella on. Kyse on kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, mihin kohtaan janaa piirretään poikkiviiva, jonka ylitettyään henkilön alkoholinkäyttöä aletaan kutsua ongelmalliseksi. Päätän kategorisoida ihmiset alkoholinjuomistapojensa mukaisesti kuuteen eri luokkaan:
0 - Riitta Raivoraitis ei juo pisaraakaan. Hänellä voi olla siihen monia eri syitä. Kroppa tai mieli ei tykkää tulla sekoitetuksi. Lapsuudessa on voinut olla lähellä ongelmajuoja. Tai sitten hänellä itsellään on ollut vaikeuksia alkoholin hallinnassa. Riitta jättää yleensä väliin sosiaaliset tapahtumat, joissa alkoholi on pääosassa.
1 - Tiina Tolkuntyyppi ottaa yhden lasillisen silloin tällöin, kun sitä tarjotaan, yleensä hyvää viiniä työpaikan edustuspäivällisillä tai kuohuvaa anopin seitsenkymmenvuotissynttäreillä. Tiina ei osta alkoholia itse. Hänellä ei ole siihen tarvetta.
2 - Seija Sopiva pitää hyvästä alkoholista ja näkee sen hyvin toimivana osana elämäänsä. Hän ostaa täyteläisen punaviinipullon kotiin perjantai-illaksi, kun mies kokkaa lammasta. Hän nauttii mielellään boolia työkaverin häissä, mutta toisaalta häntä ei haittaa lainkaan toimia kuskina. Hänen ei tarvitse roikkua juhlissa yötä myöten, koska aamulla on hyvä olla kunnossa, mutta välillä on kiva juoda ystävien kanssa pikkasen enemmänkin.
3 - Jenna Juhlija juo selkeästi enemmäin kuin suurin osa hänen tuttavistaan, varsinkin viikonloppuisin, matkoilla ja kaikenlaisissa karkeloissa, joita riittää. Hän on aina valmis mukaan, kunhan alkoholia on tarjolla. Ilmainen alkoholi vetää häntä magneetin tavoin ja hän on lähes aina viimeinen, joka poistuu juhlapaikalta. Jennan aamuissa morkkis on tuttu tunne.
4 - Onerva Ongelmajuoja juo päivittäin. Koska hän tietää juomisensa ärsyttävän perheenjäseniä, hän ottaa lasillisen jos toisenkin usein muilta piilossa, yleensä raskaan työpäivän jälkeen. Onervan arjen päätöksiä ajaa alkoholin saatavuus ja hän pitääkin huolen siitä, että viini virtaa kaikissa hänen vaikutuspiirissään olevissa tapahtumissa, aina lapsen ristiäisistä mummon hautajaisiin. Onerva tietää aina, missä on lähin Alko.
5 - Anna Alkoholistin elimistö on jo alkanut oireilla erittäin runsaan alkoholinkäytön takia. Maksa-arvot ovat koholla, sydän reistailee ja neurologisiakin oireita esiintyy. Anna on ajanut ajokortin kuivumaan jo muutaman kerran, työpaikkaa on pitänyt vaihtaa ja läheisten sietokyky on ollut useasti koetuksella, jollei jo katkennut.
Mietin omaa juomistani elämänpolun eri vaiheissa. Nuorena kuuluin selvästi luokkaan kaksi. Suurimman osan aikuisuuttani olen viettänyt kategoriassa kolme, kunnes noin pari vuotta sitten valuin vaivattomasti ja lähes huomaamatta nelosryhmään.
En ehkä ole porttiteorian kiivain kannattaja, mutta tuttavapiiristä löytyvät pari esimerkkiä ihmisen ajautumisesta viimeiseen kategoriaan toimivat pelottavana esimerkkinä, miten minullekin olisi voinut käydä. Toinen esimerkeistä sattuu vielä olemaan varsin hyvässä asemassa aikanaan vaikuttanut nainen. Ehkäpä jostain tuolta löytyy se vaikutin, joka on ajanut minut tähän vuoden mittaiseen hankkeeseen, joka alkoi kategorialla nolla ja siirtyi toisessa kvartaalissa ykkösen kautta numeroon kaksi, jossa vaikutan tällä neljännellä kvartaalilla.
"Taitolajia" on jäljellä vajaat kolme kuukautta. Joku voisi kysyä, mistä kategoriasta toivon sen jälkeen itseni löytävän. Todennäköisesti jostakin luokan kaksi ja kolme välimaastosta. Arjessa toivon osaavani pitää alkoholinkulutuksen hyvin vaatimattomana, mutta silloin tällöin toivoisin uskaltavani vaihtaa vapaalle ja antaa mennä, ilman pelkoa ajautumisesta hetimiten seuraavaan kategoriaan. Vielä en uskalla päästää irti. Nähtäväksi siis jää kuinka onnistun.
Korvaavia nautinnontuottajia: Sienestys
Olotila: Pohtiva
____
Kävelen tihkusateisessa metsässä. Mietin eilistä keskustelua ja veteen piirrettyä viivaa nimeltä alkoholiongelma. Näen janan. Sen toisessa päässä on Riitta Raivoraitis ja toisessa päässä Anna Alkoholisti. Kaikki muut mailmankaikkeuden ihmiset ovat janalla jossain siinä välissä. Jollakin ei ole ongelmaa. Jollakin toisella on. Kyse on kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, mihin kohtaan janaa piirretään poikkiviiva, jonka ylitettyään henkilön alkoholinkäyttöä aletaan kutsua ongelmalliseksi. Päätän kategorisoida ihmiset alkoholinjuomistapojensa mukaisesti kuuteen eri luokkaan:
0 - Riitta Raivoraitis ei juo pisaraakaan. Hänellä voi olla siihen monia eri syitä. Kroppa tai mieli ei tykkää tulla sekoitetuksi. Lapsuudessa on voinut olla lähellä ongelmajuoja. Tai sitten hänellä itsellään on ollut vaikeuksia alkoholin hallinnassa. Riitta jättää yleensä väliin sosiaaliset tapahtumat, joissa alkoholi on pääosassa.
1 - Tiina Tolkuntyyppi ottaa yhden lasillisen silloin tällöin, kun sitä tarjotaan, yleensä hyvää viiniä työpaikan edustuspäivällisillä tai kuohuvaa anopin seitsenkymmenvuotissynttäreillä. Tiina ei osta alkoholia itse. Hänellä ei ole siihen tarvetta.
2 - Seija Sopiva pitää hyvästä alkoholista ja näkee sen hyvin toimivana osana elämäänsä. Hän ostaa täyteläisen punaviinipullon kotiin perjantai-illaksi, kun mies kokkaa lammasta. Hän nauttii mielellään boolia työkaverin häissä, mutta toisaalta häntä ei haittaa lainkaan toimia kuskina. Hänen ei tarvitse roikkua juhlissa yötä myöten, koska aamulla on hyvä olla kunnossa, mutta välillä on kiva juoda ystävien kanssa pikkasen enemmänkin.
3 - Jenna Juhlija juo selkeästi enemmäin kuin suurin osa hänen tuttavistaan, varsinkin viikonloppuisin, matkoilla ja kaikenlaisissa karkeloissa, joita riittää. Hän on aina valmis mukaan, kunhan alkoholia on tarjolla. Ilmainen alkoholi vetää häntä magneetin tavoin ja hän on lähes aina viimeinen, joka poistuu juhlapaikalta. Jennan aamuissa morkkis on tuttu tunne.
4 - Onerva Ongelmajuoja juo päivittäin. Koska hän tietää juomisensa ärsyttävän perheenjäseniä, hän ottaa lasillisen jos toisenkin usein muilta piilossa, yleensä raskaan työpäivän jälkeen. Onervan arjen päätöksiä ajaa alkoholin saatavuus ja hän pitääkin huolen siitä, että viini virtaa kaikissa hänen vaikutuspiirissään olevissa tapahtumissa, aina lapsen ristiäisistä mummon hautajaisiin. Onerva tietää aina, missä on lähin Alko.
5 - Anna Alkoholistin elimistö on jo alkanut oireilla erittäin runsaan alkoholinkäytön takia. Maksa-arvot ovat koholla, sydän reistailee ja neurologisiakin oireita esiintyy. Anna on ajanut ajokortin kuivumaan jo muutaman kerran, työpaikkaa on pitänyt vaihtaa ja läheisten sietokyky on ollut useasti koetuksella, jollei jo katkennut.
Mietin omaa juomistani elämänpolun eri vaiheissa. Nuorena kuuluin selvästi luokkaan kaksi. Suurimman osan aikuisuuttani olen viettänyt kategoriassa kolme, kunnes noin pari vuotta sitten valuin vaivattomasti ja lähes huomaamatta nelosryhmään.
En ehkä ole porttiteorian kiivain kannattaja, mutta tuttavapiiristä löytyvät pari esimerkkiä ihmisen ajautumisesta viimeiseen kategoriaan toimivat pelottavana esimerkkinä, miten minullekin olisi voinut käydä. Toinen esimerkeistä sattuu vielä olemaan varsin hyvässä asemassa aikanaan vaikuttanut nainen. Ehkäpä jostain tuolta löytyy se vaikutin, joka on ajanut minut tähän vuoden mittaiseen hankkeeseen, joka alkoi kategorialla nolla ja siirtyi toisessa kvartaalissa ykkösen kautta numeroon kaksi, jossa vaikutan tällä neljännellä kvartaalilla.
"Taitolajia" on jäljellä vajaat kolme kuukautta. Joku voisi kysyä, mistä kategoriasta toivon sen jälkeen itseni löytävän. Todennäköisesti jostakin luokan kaksi ja kolme välimaastosta. Arjessa toivon osaavani pitää alkoholinkulutuksen hyvin vaatimattomana, mutta silloin tällöin toivoisin uskaltavani vaihtaa vapaalle ja antaa mennä, ilman pelkoa ajautumisesta hetimiten seuraavaan kategoriaan. Vielä en uskalla päästää irti. Nähtäväksi siis jää kuinka onnistun.
Lauantai 9. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Puhuminen
Olotila: Kiukkuinen
____
Ystävä tulee käymään. Aviomies on koiran kanssa metsällä. Olen luvannut kokata, mutta unohtanut ostaa viiniä ruoan oheen. Tilanne on aidosti vahinko. En enää juuri koskaan ajattele A-markettia mennessäni ostamaan ruokaa. Mietin myöhemmin pelleilikö alitajunta kuitenkin kanssani. Ystäväni on yksi niistä tuttavistamme, jotka juovat selvästi liikaa. Hän vaikuttaa närkästyneeltä. Löydän kellarista muutaman lepyttelyoluen. Päätän selittää.
"Mä yritän vähän hillitä alkoholinkulutustani."
"Miksi ihmeessä?" ystävä kysyy.
"Koska mä oon juonu liikaa", vastaan.
"Totta", ystäväni naurahti. Tässä vaiheessa keskustelua sitä vielä nauratti.
"Pari kertaa mullakin on juomisen takia jäänyt seuraava työpäivä väliin, kun olen ollut sun kanssa baanalla", ystävä jatkaa virnistäen.
"Käykö sulle usein niin?" kysyn.
Ystävä kohauttaa olkapäitään.
"Ne on etäpäiviä. Onhan sullakin. Ne on ihan normaaleja tietotyön johtotehtävissä."
"Ei alkoholin takia", vastaan.
"Sitähän mä sanoin", ystävä jatkaa. "Sulla mitään ongelmaa ole. Ei oo parisuhde kariutunu alkoholin takia, etkä oo ajanut humalassa kenenkään päälle."
"Ootko sä?" kysyn.
"No en! Enhän mä edes ole sanonut, että mulla olis joku ongelma juomiseni kanssa."
"Sä et juo joka päivä?" kysyn.
"En tietenkään!"
"Koska on ollut edellinen päiväsi juomatta?" jatkan.
Ystäväni on hetken hiljaa.
"Olin mä tipattomalla tammikuussa", se vastaa äänessään runsasta puolustautumista.
"Siitä on yli seitsemän kuukautta aikaa", yritän olla kuulostamatta lakoniselta.
"Sou?" ystäväni tuhahtaa ja näyttää siltä, että haluaisi jo vaihtaa puheenaihetta. "Mulla on paineita. Tämä on ihan normaalia."
Minun tekisi mieleni sanoa, ettei tuollainen juominen kyllä ole millään mittarilla mitattuna normaalia, mutta pysyn hiljaa. Tehtäväni ei ole muuttaa muiden ihmisten juomatottumuksia, vain omiani. Siirrymme puhumaan lasten aikuistumisen aiheuttamista tuntemuksista.
Korvaavia nautinnontuottajia: Puhuminen
Olotila: Kiukkuinen
____
Ystävä tulee käymään. Aviomies on koiran kanssa metsällä. Olen luvannut kokata, mutta unohtanut ostaa viiniä ruoan oheen. Tilanne on aidosti vahinko. En enää juuri koskaan ajattele A-markettia mennessäni ostamaan ruokaa. Mietin myöhemmin pelleilikö alitajunta kuitenkin kanssani. Ystäväni on yksi niistä tuttavistamme, jotka juovat selvästi liikaa. Hän vaikuttaa närkästyneeltä. Löydän kellarista muutaman lepyttelyoluen. Päätän selittää.
"Mä yritän vähän hillitä alkoholinkulutustani."
"Miksi ihmeessä?" ystävä kysyy.
"Koska mä oon juonu liikaa", vastaan.
"Totta", ystäväni naurahti. Tässä vaiheessa keskustelua sitä vielä nauratti.
"Pari kertaa mullakin on juomisen takia jäänyt seuraava työpäivä väliin, kun olen ollut sun kanssa baanalla", ystävä jatkaa virnistäen.
"Käykö sulle usein niin?" kysyn.
Ystävä kohauttaa olkapäitään.
"Ne on etäpäiviä. Onhan sullakin. Ne on ihan normaaleja tietotyön johtotehtävissä."
"Ei alkoholin takia", vastaan.
"Sitähän mä sanoin", ystävä jatkaa. "Sulla mitään ongelmaa ole. Ei oo parisuhde kariutunu alkoholin takia, etkä oo ajanut humalassa kenenkään päälle."
"Ootko sä?" kysyn.
"No en! Enhän mä edes ole sanonut, että mulla olis joku ongelma juomiseni kanssa."
"Sä et juo joka päivä?" kysyn.
"En tietenkään!"
"Koska on ollut edellinen päiväsi juomatta?" jatkan.
Ystäväni on hetken hiljaa.
"Olin mä tipattomalla tammikuussa", se vastaa äänessään runsasta puolustautumista.
"Siitä on yli seitsemän kuukautta aikaa", yritän olla kuulostamatta lakoniselta.
"Sou?" ystäväni tuhahtaa ja näyttää siltä, että haluaisi jo vaihtaa puheenaihetta. "Mulla on paineita. Tämä on ihan normaalia."
Minun tekisi mieleni sanoa, ettei tuollainen juominen kyllä ole millään mittarilla mitattuna normaalia, mutta pysyn hiljaa. Tehtäväni ei ole muuttaa muiden ihmisten juomatottumuksia, vain omiani. Siirrymme puhumaan lasten aikuistumisen aiheuttamista tuntemuksista.
Torstai 31. elokuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Voitto
Olotila: Yksinäinen
____
Taitolaji-hankkeen kolmas kvartaali päättyy hyvin. Voitamme työtiimillä lähibaarin kesäkauden tietovisafinaalin tiukan taiston jälkeen. Minä juon illan aikana yhden punaviinilasillisen. Nautin kiintiöannokseni kisan kannalta erittäin suunitellusti. Tällä strategialla hyvä nousu pysyy läpi baarivisan vaativimman loppuosion ja kruunaa myös voittohuuman.
Kvartaali ei ole kokonaisuutena onnistunut. Olen ylittänyt kaikkina kolmena kuukautena suositellun alkoholiannosmäärän. Viimeisenä kuukautena onneksi vähemmän kuin kahtena ensimmäisenä. Syytän ylityksestä kesäkautta ja loman sosiaalista luonnetta, enkä osaa olla kokonaisuudesta pahasti huolissani.
Muutamasta kauden pikkuseikasta en sen sijaan pidä. Juhannus oli ongelmallinen ja opetti isojen alkoholikeskeisten juhlien vaarallisuuden. Tämän lisäksi sorruin pari kertaa muilta salaa juotuihin lasillisiin. Jälleen epäonnistuminen opetti minulle lisää ongelmastani. Jääkaapissa avoinna olevat viinipullot ja kellarissa lojuvat ginipullon pohjat pitää poistaa näkyvistä. Kuulostaa typerän yksinkertaiselta. Tunnen itseni lapseksi, jota pitää holhota. Ongelma tulee siitä, että holhoaja olen minä itse.
Matkalla baarista kotiin tunnen itseni yksinäiseksi. Minä olin se, joka join. Minä loin säännöt muutokselle. Sen jälkeen minä olin se, joka ei enää juonut, ainakaan yhtä paljon kuin ennen. Minä itse arvioin muutoksen onnistumisen. Välillä minä olen ollut tyytyväinen itseeni, välillä myös tyytymätön. Minä olen miettinyt, pohtinut ja analysoinut. Välillä minusta on tuntunut hyvältä, välillä erittäin pahalta. Minä olen kirjoittanut. Mutta minä en ole puhunut. Tunnen alkoholiongelman eristäneen minut kuin aidan taakse. Ajatus kuristaa, kun juna jatkaa matkaansa. Henkisestä puristuksesta huolimatta aion sukeltaa huomenna Taitolaji-hankkeen viimeiseen kvartaaliin. Yksin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Voitto
Olotila: Yksinäinen
____
Taitolaji-hankkeen kolmas kvartaali päättyy hyvin. Voitamme työtiimillä lähibaarin kesäkauden tietovisafinaalin tiukan taiston jälkeen. Minä juon illan aikana yhden punaviinilasillisen. Nautin kiintiöannokseni kisan kannalta erittäin suunitellusti. Tällä strategialla hyvä nousu pysyy läpi baarivisan vaativimman loppuosion ja kruunaa myös voittohuuman.
Kvartaali ei ole kokonaisuutena onnistunut. Olen ylittänyt kaikkina kolmena kuukautena suositellun alkoholiannosmäärän. Viimeisenä kuukautena onneksi vähemmän kuin kahtena ensimmäisenä. Syytän ylityksestä kesäkautta ja loman sosiaalista luonnetta, enkä osaa olla kokonaisuudesta pahasti huolissani.
Muutamasta kauden pikkuseikasta en sen sijaan pidä. Juhannus oli ongelmallinen ja opetti isojen alkoholikeskeisten juhlien vaarallisuuden. Tämän lisäksi sorruin pari kertaa muilta salaa juotuihin lasillisiin. Jälleen epäonnistuminen opetti minulle lisää ongelmastani. Jääkaapissa avoinna olevat viinipullot ja kellarissa lojuvat ginipullon pohjat pitää poistaa näkyvistä. Kuulostaa typerän yksinkertaiselta. Tunnen itseni lapseksi, jota pitää holhota. Ongelma tulee siitä, että holhoaja olen minä itse.
Matkalla baarista kotiin tunnen itseni yksinäiseksi. Minä olin se, joka join. Minä loin säännöt muutokselle. Sen jälkeen minä olin se, joka ei enää juonut, ainakaan yhtä paljon kuin ennen. Minä itse arvioin muutoksen onnistumisen. Välillä minä olen ollut tyytyväinen itseeni, välillä myös tyytymätön. Minä olen miettinyt, pohtinut ja analysoinut. Välillä minusta on tuntunut hyvältä, välillä erittäin pahalta. Minä olen kirjoittanut. Mutta minä en ole puhunut. Tunnen alkoholiongelman eristäneen minut kuin aidan taakse. Ajatus kuristaa, kun juna jatkaa matkaansa. Henkisestä puristuksesta huolimatta aion sukeltaa huomenna Taitolaji-hankkeen viimeiseen kvartaaliin. Yksin.
Perjantai 25. elokuuta 2017
Alkoholiannokset: 6
Korvaavia nautinnontuottajia: Bileet
Olotila: Epävarma
____
Kustantajan syyskauden avajaiset on The Juttu. Olen säästänyt alkoholin kiintiöannoksia tätä iltaa varten hyvän annoksen. Tiedän että täysin kuivin suin olisin kokkareilla kuin kala kuivalla maalla.
Kirjailijan työ on yksinäistä. Johtuneeko siitä, että kirjailijat ovat usein tavanomaista enemmän epäsosiaalista sakkia. Vai ajautuvatko introvertit ihmiset lähtökohtaisesti kirjojen pariin, ensin lukijoina, sitten kirjailijoina. Tiedä häntä, kuka on muna ja mikä kana.
Tämän vuoden tapahtuma ei eroa merkittävästi edellisistä. Tutustun muutamaan onnelliseen esikoiskirjailijaan, juttelen kustannustoimittajan kanssa seuraavan romaanin aikataulusta ja kyselen markkinoinnilta, mitä sosiaalista on suunnitteilla Turun ja Helsingin kirjamessuille.
Noudatan alkoholinkäytön itsehyväksynnän kanssa jo tuttua kaavaa. Vertaan tilannetta siihen, miten entinen minäni olisin toiminut. Onnistun siinä, etten ota rentoutusryyppyä ennen juhliin lähtöä enkä piipahda edes ravintolavaunussa. Epäonnistun viinilasillisten pitämisessä vain ruokajuomana. Käyn täyttämässä tyhjän lasin viinitonkan hanasta kaksi kertaa illan aikana. Jatkoilla haen yhden Savignon blancin baaritiskiltä. Mietin, että kovin montaa lasillista en ole kuluneen vuoden aikana ravintolasta ostanut. Kerrat on laskettavissa yhden käden sormilla.
Kun saavun kotiin, oloni ei ole hyvä. Kärsin enempi henkisesti kuin fyysisesti. Kirjailijan roolin kipeät kohdat pistävät ikävästi. Kirjailijakollegoiden tapaaminen ei ole auttannut tilannetta, ehkä jopa pahentanut sitä. Tunnen itseni pettyneeksi vertaistukiprosessin kannattajaksi. Entisessä elämässäni uskoin vankasti, että olotilan parantamiseksi olisi vaan pitänyt juoda enemmän. Nyt tiedän, että vähemmän olisi todennäköisesti toiminut paremmin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Bileet
Olotila: Epävarma
____
Kustantajan syyskauden avajaiset on The Juttu. Olen säästänyt alkoholin kiintiöannoksia tätä iltaa varten hyvän annoksen. Tiedän että täysin kuivin suin olisin kokkareilla kuin kala kuivalla maalla.
Kirjailijan työ on yksinäistä. Johtuneeko siitä, että kirjailijat ovat usein tavanomaista enemmän epäsosiaalista sakkia. Vai ajautuvatko introvertit ihmiset lähtökohtaisesti kirjojen pariin, ensin lukijoina, sitten kirjailijoina. Tiedä häntä, kuka on muna ja mikä kana.
Tämän vuoden tapahtuma ei eroa merkittävästi edellisistä. Tutustun muutamaan onnelliseen esikoiskirjailijaan, juttelen kustannustoimittajan kanssa seuraavan romaanin aikataulusta ja kyselen markkinoinnilta, mitä sosiaalista on suunnitteilla Turun ja Helsingin kirjamessuille.
Noudatan alkoholinkäytön itsehyväksynnän kanssa jo tuttua kaavaa. Vertaan tilannetta siihen, miten entinen minäni olisin toiminut. Onnistun siinä, etten ota rentoutusryyppyä ennen juhliin lähtöä enkä piipahda edes ravintolavaunussa. Epäonnistun viinilasillisten pitämisessä vain ruokajuomana. Käyn täyttämässä tyhjän lasin viinitonkan hanasta kaksi kertaa illan aikana. Jatkoilla haen yhden Savignon blancin baaritiskiltä. Mietin, että kovin montaa lasillista en ole kuluneen vuoden aikana ravintolasta ostanut. Kerrat on laskettavissa yhden käden sormilla.
Kun saavun kotiin, oloni ei ole hyvä. Kärsin enempi henkisesti kuin fyysisesti. Kirjailijan roolin kipeät kohdat pistävät ikävästi. Kirjailijakollegoiden tapaaminen ei ole auttannut tilannetta, ehkä jopa pahentanut sitä. Tunnen itseni pettyneeksi vertaistukiprosessin kannattajaksi. Entisessä elämässäni uskoin vankasti, että olotilan parantamiseksi olisi vaan pitänyt juoda enemmän. Nyt tiedän, että vähemmän olisi todennäköisesti toiminut paremmin.
Perjantai 18. elokuuta 2017
Alkoholiannokset: noin 5
Korvaavia nautinnontuottajia: Läheisyys
Olotila: Onnistunut
____
Odotan aviomiestä Hotelli Tornin American baarissa työpäivän jälkeen. Olen ajoissa. Tilaan kupin teetä. Kun aviomies saapuu, nousemme hissillä Atelje baariin aperetiiveille. Mies ottaa GT:n, minä pitäydyn pelkässä tonicissa.
Olemme saaneet ystäviltä yhteiseksi viisikymmenvuotislahjaksi menuillallislahjakortin jo edellisen vuoden puolella. Lahjaan kuuluu täysi juomapaketti. Emme ole halunneet käyttää lahjakorttia Taitolaji-hankkeeni aiempina kausina.
Aloitamme lasillisella shampanjaa. Alkupalan kanssa on kaato erikoisen tummaa Rose-viiniä, välirisoton oheen on Rieslingia ja pääruokakalan viereen Savignon Blancia. Juustot tarjotaan portviinin ja marjat jälkiruokaviinin kera. Sekä ruoka että juoma ovat erinomaisia. Parasta on kuitenkin keskustelu.
Täytän Ottomitta-määrät taksissa matkalla kotiin. Annoksia on vaikea sanoa tarkasti, koska kaadot eivät voineet olla kaksitoistasenttisiä. Heitän villin arvion viisi annosta eli vajaa pullollinen viiniä. En tunne oloani humaltuneeksi. Mieli ei myöskään tee juoda yhtään lisää. Olo on mitä erinomaisin. Vielä seuraavanakin aamuna.
Korvaavia nautinnontuottajia: Läheisyys
Olotila: Onnistunut
____
Odotan aviomiestä Hotelli Tornin American baarissa työpäivän jälkeen. Olen ajoissa. Tilaan kupin teetä. Kun aviomies saapuu, nousemme hissillä Atelje baariin aperetiiveille. Mies ottaa GT:n, minä pitäydyn pelkässä tonicissa.
Olemme saaneet ystäviltä yhteiseksi viisikymmenvuotislahjaksi menuillallislahjakortin jo edellisen vuoden puolella. Lahjaan kuuluu täysi juomapaketti. Emme ole halunneet käyttää lahjakorttia Taitolaji-hankkeeni aiempina kausina.
Aloitamme lasillisella shampanjaa. Alkupalan kanssa on kaato erikoisen tummaa Rose-viiniä, välirisoton oheen on Rieslingia ja pääruokakalan viereen Savignon Blancia. Juustot tarjotaan portviinin ja marjat jälkiruokaviinin kera. Sekä ruoka että juoma ovat erinomaisia. Parasta on kuitenkin keskustelu.
Täytän Ottomitta-määrät taksissa matkalla kotiin. Annoksia on vaikea sanoa tarkasti, koska kaadot eivät voineet olla kaksitoistasenttisiä. Heitän villin arvion viisi annosta eli vajaa pullollinen viiniä. En tunne oloani humaltuneeksi. Mieli ei myöskään tee juoda yhtään lisää. Olo on mitä erinomaisin. Vielä seuraavanakin aamuna.
Keskiviikko 2. elokuuta 2017
Alkoholiannokset: 4
Korvaavia nautinnontuottajia: Mökki
Olotila: Lisäanalyyttinen
____
Graafikkomieheni arvostelee tekemääni infograafia. Täytyyhän minun tutkijana ymmärtää, että graafit voi saada näyttämään juuri siltä kuin niiden halutaan näyttävän. Kaikki riippuu siitä missä kontekstissa ja millä informaatiolla täytettynä graafi näytetään.
Teen uuden infograafin. Liitän Taitolaji-hankkeen kuukausien eteen laskemani arvion kuukausikulutuksestani ennen hankkeen aloitusta, vaikka silloin en Ottomitta-sovellusta vielä käyttänytkään. Piirrän kuvaajaan myös kaksi kynnysarvoa, sekä maltillisen että suurkulutuksen kohdalle. Tilastot ovat ihmeellisiä. En ole enää yhtään niin huolissani.
Korvaavia nautinnontuottajia: Mökki
Olotila: Lisäanalyyttinen
____
Graafikkomieheni arvostelee tekemääni infograafia. Täytyyhän minun tutkijana ymmärtää, että graafit voi saada näyttämään juuri siltä kuin niiden halutaan näyttävän. Kaikki riippuu siitä missä kontekstissa ja millä informaatiolla täytettynä graafi näytetään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)