Tiistai 29. elokuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Pilates 
Olotila: Terveempi
____

Blogiani luetaan kohtuupaljon. Sillä ei ole tuhatta seuraajaa, kuten kirjailijakollegallani. Eikä kymmeniätuhansia kuten nuorisobloggaajilla. Mutta useita kuitenkin.

Olen iloinen. Näillä kirjoituksillani kun on tasan ja ainoastaan kaksi tavoitetta. Toinen on toimia kirjallisena sieluna, päiväkirjana, peilinä ja analyysialustana, jotta itse selviäisin tästä elämänmuutoksesta ja päätyisin hyvään lopputulokseen. Toinen, yhtä tärkeä, on toimia vertaistukimateriaalina, jotta joku muukin uskaltaisi yrittää ja ehkä myös onnistuisi. Itse en aikanaan löytänyt hankkeelleni vertaistukea lukuisista yrityksistä huolimatta.

Kuulen lukijoilta sanoja kuten "merkittävä", "tärkeä", "koskettava" ja "olennainen". Minua kuvataan rohkeaksi, avoimeksi ja sinnikkääksi taistelijaksi. Lähes kaikki yhteyttä ottaneet ovat kertoneet päätyneensä tekstieni kautta pohtimaan omaa suhdettaan alkoholiin.

Vaste tuntuu hyvältä ja panee miettimään, että tuolla jossakin on vielä paljon kaltaisiani, jotka janoaisivat vertaistukea mutta jotka eivät ole löytäneet blogiani. Foorumi on minulle outo, eikä minulla ole hajuakaan, miten porukka "mainostaa" blogejaan ja kalastaa lisää lukijoita. Anonyymi muoto ja kipeä aihe eivät tee sosiaalisessa mediassa leviämistä helpoksi.

Etsin itse apua ongelmaani työterveyshuollon kautta. Samaa voinee yrittää moni muukin, yhtä lailla koulutettu ja johtotehtävissä toimiva alkoholin suurkuluttaja. Näin ollen voisi ajatella työterveyshuollon toimijoiden olevan oikea foorumi blogini välittämiselle. Jostain syystä yhteyden ottaminen tuntuu vaikealta. Päätän tehdä kuten Scarlett O'Hara: ”I’ll think about that tomorrow.”

Perjantai 25. elokuuta 2017

Alkoholiannokset: 6 
Korvaavia nautinnontuottajia: Bileet 
Olotila: Epävarma 
____

Kustantajan syyskauden avajaiset on The Juttu. Olen säästänyt alkoholin kiintiöannoksia tätä iltaa varten hyvän annoksen. Tiedän että täysin kuivin suin olisin kokkareilla kuin kala kuivalla maalla.

Kirjailijan työ on yksinäistä. Johtuneeko siitä, että kirjailijat ovat usein tavanomaista enemmän epäsosiaalista sakkia. Vai ajautuvatko introvertit ihmiset lähtökohtaisesti kirjojen pariin, ensin lukijoina, sitten kirjailijoina. Tiedä häntä, kuka on muna ja mikä kana.

Tämän vuoden tapahtuma ei eroa merkittävästi edellisistä. Tutustun muutamaan onnelliseen esikoiskirjailijaan, juttelen kustannustoimittajan kanssa seuraavan romaanin aikataulusta ja kyselen markkinoinnilta, mitä sosiaalista on suunnitteilla Turun ja Helsingin kirjamessuille.

Noudatan alkoholinkäytön itsehyväksynnän kanssa jo tuttua kaavaa. Vertaan tilannetta siihen, miten entinen minäni olisin toiminut. Onnistun siinä, etten ota rentoutusryyppyä ennen juhliin lähtöä enkä piipahda edes ravintolavaunussa. Epäonnistun viinilasillisten pitämisessä vain ruokajuomana. Käyn täyttämässä tyhjän lasin viinitonkan hanasta kaksi kertaa illan aikana. Jatkoilla haen yhden Savignon blancin baaritiskiltä. Mietin, että kovin montaa lasillista en ole kuluneen vuoden aikana ravintolasta ostanut. Kerrat on laskettavissa yhden käden sormilla.

Kun saavun kotiin, oloni ei ole hyvä. Kärsin enempi henkisesti kuin fyysisesti. Kirjailijan roolin kipeät kohdat pistävät ikävästi. Kirjailijakollegoiden tapaaminen ei ole auttannut tilannetta, ehkä jopa pahentanut sitä. Tunnen itseni pettyneeksi vertaistukiprosessin kannattajaksi. Entisessä elämässäni uskoin vankasti, että olotilan parantamiseksi olisi vaan pitänyt juoda enemmän. Nyt tiedän, että vähemmän olisi todennäköisesti toiminut paremmin.

Tiistai 22. elokuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Aamu 
Olotila: Vakaa 
____

Herään 5:55 ja olen täysin virkeä. Kuuntelen radiosta kello kuuden uutiset ja napsaan kahvinkeittimen päälle. Kävelen koiran kanssa lenkin napakan alkusyksyisessä säässä. Mietin niityllä, että juuri tässä ja nyt on hyvä olla.

Mies valittaa usein univajettaan, koska herää niin aikaisin, vaikka valvoo myöhään. Minä vastaan, että me emme enää vaan tarvitse unta samalla tavoin kuin nuorempana. Se ei usko, koska on väsynyt. Onneksi sen työ mahdollistaa iltapäiväunet työhuoneen soffalla.

Minä en ole väsynyt. Olen tyytyväinen. Päivääni on tullut useampi tunti lisää aikaa. Kiitän asiasta alkoholinkäyttöni vähentämistä.

Kun Taitolaji-hankkeeni alkoi viime vuoden lopulla ja kaivoin kirjallisuudesta motivaatiota tavoitteeni onnistumiselle, hyvä uni tuli esille usein. Silloin en nähnyt suoraa yhteyttä. Olen aina ollut hyvä nukkuja, join sitten tai en. Nyt olen toista mieltä. Kirkkaat aikaiset aamut ovat hetkiä, joita minulla ei viime vuonna ollut. Asia on helppo hyväksyä. Syvä laadukas uni lyhentää aikaa, joka tarvitaan tehokkaaseen lepäämiseen, jota myös nukkumiseksi kutsutaan. Näitä aamuja en vaihtaisi pois.

Sunnuntai 20. elokuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Vielä on kesää jäljellä 
Olotila: Kone 
____

Korjaan tekstiä kustantajalle. Työ on ehdottomasti kirjailijuuden tylsin ja tappavin osuus. Motivaatio on nytkin hakusessa ja iloa täytyy ujuttaa prosessin oheen. Enää ilo ei saa olla lasillinen viiniä, joten olkoon se aamu-uinti, sieniretki, sauna ja iltajäätelö.

Olen onneksi revisiossa jo luvussa kaksikymmentäseitsemän ja kohtaan jälleen alter egoni, viiniä sipittävän keski-ikäisen äitihahmon.

Muistelen käsikirjoittaja Johanna Hartikaisen haastattelua. Hän kertoi luoneensa hahmot mainioon "Harvoin tarjolla" TV-sarjaan palastelemalla itsensä osiin ja kirjoittaneensa kustakin osasta yhden henkilön. Kun aikanaan katsoin sarjaa, minuun sattui kipeästi Hanna Topelius, naisyrittäjä ja äiti, jolle viini todellakin maistui. Erityisen hyvin muistan kohtauksen lentokoneesta, jossa Hanna ei älynnyt ostaa pienelle pojalleen edes limonadia, kun joi itse jo kolmatta pikkolopulloaan valkoviiniä.

Minun alter ego äitini ei ole tarinassa yhtä keskeinen hahmo, mutta kieltämättä nautin suunnattomasti kirjoittaessani teini-ikäisen tyttären suhtautumisesta äitinsä viininsipittämiseen. Eräänlaista köyhän miehen terapiaa, sanoisin. Toimii yllättävän hyvin.

Perjantai 18. elokuuta 2017

Alkoholiannokset: noin 5 
Korvaavia nautinnontuottajia: Läheisyys 
Olotila: Onnistunut 
____

Odotan aviomiestä Hotelli Tornin American baarissa työpäivän jälkeen. Olen ajoissa. Tilaan kupin teetä. Kun aviomies saapuu, nousemme hissillä Atelje baariin aperetiiveille. Mies ottaa GT:n, minä pitäydyn pelkässä tonicissa.

Olemme saaneet ystäviltä yhteiseksi viisikymmenvuotislahjaksi menuillallislahjakortin jo edellisen vuoden puolella. Lahjaan kuuluu täysi juomapaketti. Emme ole halunneet käyttää lahjakorttia Taitolaji-hankkeeni aiempina kausina.

Aloitamme lasillisella shampanjaa. Alkupalan kanssa on kaato erikoisen tummaa Rose-viiniä, välirisoton oheen on Rieslingia ja pääruokakalan viereen Savignon Blancia. Juustot tarjotaan portviinin ja marjat jälkiruokaviinin kera. Sekä ruoka että juoma ovat erinomaisia. Parasta on kuitenkin keskustelu.

Täytän Ottomitta-määrät taksissa matkalla kotiin. Annoksia on vaikea sanoa tarkasti, koska kaadot eivät voineet olla kaksitoistasenttisiä. Heitän villin arvion viisi annosta eli vajaa pullollinen viiniä. En tunne oloani humaltuneeksi. Mieli ei myöskään tee juoda yhtään lisää. Olo on mitä erinomaisin. Vielä seuraavanakin aamuna.

Sunnuntai 13. elokuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Liikkuminen 
Olotila: Itsekriittinen 
____

Vietämme anopin kahdeksankymmenvuotisjuhlia Tanhuvaaran urheiluopistolla Itä-Suomessa. Tunnelma miehen suvun kesken on lämmin ja yhteinen tekeminen maistuu. Viikonloppu päättyy kehon InBody-mittaukseen. Paperille printtautuu rasvaprosenttia, luuston painoa, elimistön solunulkoista vesipitoisuutta ja kuntoindeksia. Oikeassa alakulmassa näkyy ylipaino ja kilomäärä, joka tulisi pudottaa. Lukema on masentava, vaikkakaan ei yllättävä.

Se mistä sen sijaan olen yllättynyt, on alkoholittomuuden nollavaikutus painooni, alun pientä parin kilon notkahdusta lukuunottamatta. Legendat kertovat alkoholia suurkuluttavasta yliopisto-opettajasta, joka sulki keväällä korkin ja syksyllä, kun koulu jatkui, kukaan ei enää tuntenut miestä. Painoa oli pudonnut yli kaksikymmentä kiloa. Samaa sanoo ystävätär. "Lohduttaudu sillä, että kun et juo karkeloissa, saat syödä niin paljon kuin haluat ja paino sen kun putoaa." Kun valitan työterveyslääkärille, ettei painoni laske, vaikka alkoholinmäärä on dramaattisesti vähentynyt, lääkäri kysyy, onko jotakin muuta tullut tilalle. Eipä juuri. Pari kertaa viikossa nautitussa iltajäätelössä ei pitäisi olla kaloreita kuin hippunen verrattuna entiseen alkoholinkulutukseeni.

Alkoholin ja siitä saatavan energian suhde on minulle pitkälti mysteeri. Opiskeluajalta muistan hyvin, miten hiilihydraatti muuttuu solujen energiaksi. Osaan myös kertoa kansankielellä sekä rasvan että proteiinin aineenvaihdunnan. Etanolin metaboliaa ei yliopistossa käsitelty.

Tiedän toki että alkoholissa on energiaa. Käytetäänhän sitä autojenkin polttoaineena. Kysyn biologiaa yo-kokeeseen lukevalta tyttäreltä, miten etanoli muuntuu elimistön energiaksi. Hän näyttää minulle oppikirjasta kaavion, jossa etanoli hapettuu ensin kankkusesta tutuksi asetaldehydiksi ja sen jälkeen miellyttävämmäksi etikkahapoksi, joka etenee energiaa tuottavaan sitruunahapposykliin. Ihan samalla tavoin kuin glukoosista syntyvä pyruvaattikin. Koulun biologia on edennyt aimo harppauksen siitä, mitä se oli joitakin vuosikymmeniä sitten, kun itse toteutin oppivelvollisuuttani.

Mietin, kuinka monimutkainen kokonaisuus ihmisen aineenvaihdunta on. Simppeli yhtälö, että energiamäärästä, jonka syöt, vain vähennetään se määrä jonka kulutat, ei täysin pidä paikkaansa. Mukana on elimistön "tottuminen" tiettyyn päivittäiseen energiamäärään ja ruokailun indisoima usean hormonin tasapaino, joka säätelee energian imeytymistä ja varastointia. Näinollen niputan oman pettymykseni tämän monimuotoisuuden koriin. Enhän minä toisaalta muista nähneeni kovin montaa lihavaa puliukkoa. Ja omassa sosiaalisessa ympyrässäkin kaikki paljon alkoholia juovat tuttavat ovat enempi laihoja kuin lihavia. Erikoista sinänsä.

Keskiviikko 2. elokuuta 2017

Alkoholiannokset: 4 
Korvaavia nautinnontuottajia: Mökki 
Olotila: Lisäanalyyttinen
____

Graafikkomieheni arvostelee tekemääni infograafia. Täytyyhän minun tutkijana ymmärtää, että graafit voi saada näyttämään juuri siltä kuin niiden halutaan näyttävän. Kaikki riippuu siitä missä kontekstissa ja millä informaatiolla täytettynä graafi näytetään.

Teen uuden infograafin. Liitän Taitolaji-hankkeen kuukausien eteen laskemani arvion kuukausikulutuksestani ennen hankkeen aloitusta, vaikka silloin en Ottomitta-sovellusta vielä käyttänytkään. Piirrän kuvaajaan myös kaksi kynnysarvoa, sekä maltillisen että suurkulutuksen kohdalle. Tilastot ovat ihmeellisiä. En ole enää yhtään niin huolissani.