Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Väsynyt
____
Tammikuu on lopuillaan. Paras alkoholittomuuden selitys poistuu käytöstä. Olen käyttänyt tipatonta tammikuuta valkoisena valheena kuukauden kuluessa neljä kertaa.
Tipaton tammikuu tuntuu modernilta hipsteri-keksinnöltä, mutta oikeasti se on peräisin jo 1940-luvulta. Veljeni sanoi muutama vuosi sitten, että tipattomalle tammikuulle ryhtyvät tuttavapiiristä vain ne, joiden alkoholinkäyttö on tavallista runsaampaa. En muista, käyttikö hän sanaa "alkoholiongelma", mutta sisältö oli sama. Mietin asiaa silloin ja mietin sitä nyt. Minulla tämä tipaton tammikuu on neljäs peräkkäin. Tällä kertaa siis laajennetussa muodossa, alkoholittomuutta tänään takana vähän kolmatta kuukautta.
Tipattomalle tammikuulle ryhtyy Suomessa vuosittain joka viides henkilö. Miehet aavistuksen useammin kuin naiset. Noin miljoonan ihmisen hanke kertonee palautumisen tarpeesta. Monella on takana kostea joulunaika. En kuitenkaan usko alkoholittoman kuukauden tavoittavan kaikki, jotka sitä tarvitsevat. Suomalaiset juovat reippaasti. Todella monet enemmän kuin on hyväksi. Niinhän minäkin tein.
Tipaton tammikuu tuntuu olevan harvinaisen suomalainen itsensä haastamisen malli. Parin viime vuoden tammikuissa olen aiheuttanut kummastusta useissa ulkomaisissa kollegoissa.
Kaksi vuotta sitten istuin Englannin toimistomme läheisessä hotelliravintolassa. Seurana oli kaksi yhdysvaltalaista ja yksi brittikollega, kuten myös työkaveri Koto-Suomesta. Tilasin ruoan oheen kivennäisvettä, kun miehet joivat viiniä. Kaikki kolme ulkomaista kollegaa tuijottivat minua kuin olisin ollut kuolemassa syöpään. Kukaan ei sanonut mitään. Tilanne oli äärimmäisen vaivaantunut ja ärtymyksessäni en selittänyt tilannetta mitenkään. Suomalainen kollegani kertoi seuraavana päivänä porukoiden tiedustelleen varovasti, mikä minua vaivasi. Hän oli kertonut tipattomasta tammikuusta ja seuraavana päivänä illallinen sujui jo rennommissa merkeissä, vaikka minä join jääteetä.
Tänään olen kokeneempi alkoholittomissa sosiaalisissa tilanteissa kuin vielä pari vuotta sitten. Takataskussa on hyvä valikoima uskottavia selityksiä juomattomuudelle. Osaan myös näppärät keinot pyytää tarjoilijalta alkoholitonta viiniä niin, ettei kukaan läsnäolijoista tiedä minun juovan eri viiniä kuin he. Silti en voi olla ihmettelemättä, miksi minun täytyy toimia niin.
Tiistai 24. tammikuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Uinti
Olotila: Puolisosiaalinen
____
On ilta ja istun lähijunassa matkalla työpaikalta ravintolaan. Edessä jälleen edustusillallinen, tällä kertaa vieraita Yhdysvalloista, Saksasta ja Iso-Britanniasta. Mietin alkoholittomuusstrategiaa.
Aperetiiviksi ajattelen lehtikuohuvaa, jota löytyy hyvin laadukkaista ravintoloista ja joka maistuu erinomaiselle. Päätän tilata tarjoilijalta suomeksi, jolloin kukaan ei kiinnitä huomiota alkoholittomuuteen. Ruoan oheen kysyn alkoholittoman punaviinin, joka näyttää liharuokaan sopivalta. Jollei löydy, jatkan kuohuvalla.
Strategia toimii hyvin ja ravintolassa on ihan hauskaakin. Trump on viihdyttävä puheenaihe. Ainoa henkilö joka huomaa alkoholittomuuteni on esimies, joka kysyy mielipidettäni valkoviinistä. Perinteisesti minä valitsen valkoiset ja firman miehet punaiset viinit. Sanon että tällä kertaa en välitä, ottavatko Alsacen Rieslingin vaiko uusiseelantilaisen Savignon blancin. Olen tipattomalla. Tammikuu on hyvä tekosyy. Harmi että se loppuu kohta.
Juon alkupalan kanssa lehtikuohua. Se on ainoa oikeasti hyvänmakuinen alkoholinkorvikejuoma. Sopii blineihinkin. Pyydän tarjoilijalta lasin alkoholitonta punaviiniä karitsan kyytipojaksi. En siksi että tykkäisin siitä, vaan siksi että se näyttää oikealta. Kukaan ei kiinnitä huomiota siihen, että minulle kaadetaan juomat eri pullosta. Pääasia että lasissa on jotakin, ettei kukaan erehdy kaatamaan minulle viiniä pöydällä seilaavista pulloista.
Porukka iloistuu pitkän illallisen myötä. Puhetta on määrällisesti enemmän kuin alkuillasta ja äänen volyymikin kasvaa. Ei ole ollenkaan ihme, että keskustelu siirtyy jatkopaikan valintaan, kun tarjoilija tuo laskun. Vierailijoiden hotellin lähipubi voittaa valinnan. Niin sillä on tapana tehdä. Kävelen seurueen matkassa rautatientorille. Kun muut kurvaavat baariin, minä otan bussin kotiin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Uinti
Olotila: Puolisosiaalinen
____
On ilta ja istun lähijunassa matkalla työpaikalta ravintolaan. Edessä jälleen edustusillallinen, tällä kertaa vieraita Yhdysvalloista, Saksasta ja Iso-Britanniasta. Mietin alkoholittomuusstrategiaa.
Aperetiiviksi ajattelen lehtikuohuvaa, jota löytyy hyvin laadukkaista ravintoloista ja joka maistuu erinomaiselle. Päätän tilata tarjoilijalta suomeksi, jolloin kukaan ei kiinnitä huomiota alkoholittomuuteen. Ruoan oheen kysyn alkoholittoman punaviinin, joka näyttää liharuokaan sopivalta. Jollei löydy, jatkan kuohuvalla.
Strategia toimii hyvin ja ravintolassa on ihan hauskaakin. Trump on viihdyttävä puheenaihe. Ainoa henkilö joka huomaa alkoholittomuuteni on esimies, joka kysyy mielipidettäni valkoviinistä. Perinteisesti minä valitsen valkoiset ja firman miehet punaiset viinit. Sanon että tällä kertaa en välitä, ottavatko Alsacen Rieslingin vaiko uusiseelantilaisen Savignon blancin. Olen tipattomalla. Tammikuu on hyvä tekosyy. Harmi että se loppuu kohta.
Juon alkupalan kanssa lehtikuohua. Se on ainoa oikeasti hyvänmakuinen alkoholinkorvikejuoma. Sopii blineihinkin. Pyydän tarjoilijalta lasin alkoholitonta punaviiniä karitsan kyytipojaksi. En siksi että tykkäisin siitä, vaan siksi että se näyttää oikealta. Kukaan ei kiinnitä huomiota siihen, että minulle kaadetaan juomat eri pullosta. Pääasia että lasissa on jotakin, ettei kukaan erehdy kaatamaan minulle viiniä pöydällä seilaavista pulloista.
Porukka iloistuu pitkän illallisen myötä. Puhetta on määrällisesti enemmän kuin alkuillasta ja äänen volyymikin kasvaa. Ei ole ollenkaan ihme, että keskustelu siirtyy jatkopaikan valintaan, kun tarjoilija tuo laskun. Vierailijoiden hotellin lähipubi voittaa valinnan. Niin sillä on tapana tehdä. Kävelen seurueen matkassa rautatientorille. Kun muut kurvaavat baariin, minä otan bussin kotiin.
Lauantai 21. tammikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ystävättären tapaaminen
Olotila: Selvä
____
Kahdeksan viikkoa ilman pisaraakaan ja saldo selvästi plussan puolella muutamia vaikeita tilanteita ja falskia ulkokuorta lukuunottamatta. Parasta hankkeessa on selvä olo.
Mietin sanaa "selvä" ja mitä kaikkea se tarkoittaa. Mietin myös, että parhaiten hallitsemassani ulkomaankielessä eli englannissa ei vastaavaa yhteyttä merkitysten välillä ole. "Sober" on alkoholittomasti selvä, "obvious" asiallisesti selvä ja "clear" merkityksellisesti selvä. Tykkään meidän mallista enemmän.
Asia on selvä, kun se on ymmärretty, selkeä ja ratkennut. Se on usein kristallinkirkas ja parhaimmillaan jopa juurisyihin asti selvinnyt. Juuri sillä tavalla minä olen tuntenut itseni selväksi joka aamu näiden kahdeksan viikon aikana. Siinä on iso ero aiempaan.
Sanalle "selvä" on suomen kielessä vielä muitakin nyansseja. Se voi olla helposti erottuvaa, kuten selvät ketun jäljet, tai helposti ymmärrettävää, kuten selvät ohjeet. Ja ihan sellaisenaan se on vaan "selvä" - kaikki ymmärretty ja ok. Myös nämä edelliset tunnistan alkoholittomuudessani. Elämä on mukavan selvää. Pää ei ole sekaisin.
Yhtä "selvä" sanaan liittyvää sanontaa en kuitenkaan itsessäni tunnista. Siinä tehdään selvää jälkeä. Minä olen erittäin elossa.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ystävättären tapaaminen
Olotila: Selvä
____
Kahdeksan viikkoa ilman pisaraakaan ja saldo selvästi plussan puolella muutamia vaikeita tilanteita ja falskia ulkokuorta lukuunottamatta. Parasta hankkeessa on selvä olo.
Mietin sanaa "selvä" ja mitä kaikkea se tarkoittaa. Mietin myös, että parhaiten hallitsemassani ulkomaankielessä eli englannissa ei vastaavaa yhteyttä merkitysten välillä ole. "Sober" on alkoholittomasti selvä, "obvious" asiallisesti selvä ja "clear" merkityksellisesti selvä. Tykkään meidän mallista enemmän.
Asia on selvä, kun se on ymmärretty, selkeä ja ratkennut. Se on usein kristallinkirkas ja parhaimmillaan jopa juurisyihin asti selvinnyt. Juuri sillä tavalla minä olen tuntenut itseni selväksi joka aamu näiden kahdeksan viikon aikana. Siinä on iso ero aiempaan.
Sanalle "selvä" on suomen kielessä vielä muitakin nyansseja. Se voi olla helposti erottuvaa, kuten selvät ketun jäljet, tai helposti ymmärrettävää, kuten selvät ohjeet. Ja ihan sellaisenaan se on vaan "selvä" - kaikki ymmärretty ja ok. Myös nämä edelliset tunnistan alkoholittomuudessani. Elämä on mukavan selvää. Pää ei ole sekaisin.
Yhtä "selvä" sanaan liittyvää sanontaa en kuitenkaan itsessäni tunnista. Siinä tehdään selvää jälkeä. Minä olen erittäin elossa.
Torstai 19. tammikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Pubivisa
Olotila: Onnistunut
____
On myöhä ja istun paikallisjunassa matkalla kotiin baarista. Tuttu tilanne, mutta silti erilainen. Olen selvin päin ja se tuntuu hyvältä.
Takana on onnistunut ilta. Sosiaalinen tilanne ilman alkoholia. Työporukalla on tapana silloin tällöin osallistua lähikuppilan pubivisaan, jota järjestetään torstai-iltaisin. Puolivuosittaisen kauden jälkeen hyvin ränkkäytyneet joukkueet pääsevät baarifinaaliin. Syyskauden finaali oli tänään. Työpaikalta kisaan oli kvalifioitunut kaksi joukkuetta. Tässä oli tapahtuma, jota en mistään hinnasta halunnut jättää väliin. Minä rakastan tietovisoja ja tykkään työkavereistani, joiden kanssa niiden ääressä on tullut istuttua.
Juon illan aikana kolme alkoholitonta olutta. Käyn baaritiskillä hetkenä, jolloin lähellä ei ole työkavereita. Pyydän baarimikkoa kaatamaan juoman normaalin tuoppiin. Ärsyynnyn hiukan, kun baarissa ei ole tarjolla alkoholitonta viiniä. Ärsyynnyn vielä enemmän siitä, että alkoholitoin Nikolai on yhtä kallista kuin tavallinen olut. Kumpikaan ärtymyksistäni ei kuitenkaan onnistu pilaamaan hyvää fiilistä. Sitä ei pilaa edes baarivisan lopputulos, jossa toinen työjuokkueistamme jää pisteen päähän finaalin voitosta.
Mietin junassa, miksi ilta oli onistunut, ja päädyn jo aiemmin pohtimaani lopputulokseen. Alkoholittomat sosiaaliset tilanteet toimivat hyvin, jos niissä on muutakin sisältöä kuin pelkkä alkoholin nauttiminen. Illanistujaiset kaveriporukalla on menneet ihan hyvin, kun on saunottu, pelattu lautapelejä tai olen emäntänä kokannut läpi illan. Sen sijaan illat, joissa istutaan saman pöydän ympärillä ja juodaan viinaa tunnista toiseen, eivät tässä tilanteessa oikein toimi. Eikä ole edes väliä sillä, onko pöytä jonkun kotona vaiko ravintolassa. Minä vaan kerta kaikkiaan väsähdän samaan aikaan kun muut alkoholin vaikutuksesta piristyvät.
Korvaavia nautinnontuottajia: Pubivisa
Olotila: Onnistunut
____
On myöhä ja istun paikallisjunassa matkalla kotiin baarista. Tuttu tilanne, mutta silti erilainen. Olen selvin päin ja se tuntuu hyvältä.
Takana on onnistunut ilta. Sosiaalinen tilanne ilman alkoholia. Työporukalla on tapana silloin tällöin osallistua lähikuppilan pubivisaan, jota järjestetään torstai-iltaisin. Puolivuosittaisen kauden jälkeen hyvin ränkkäytyneet joukkueet pääsevät baarifinaaliin. Syyskauden finaali oli tänään. Työpaikalta kisaan oli kvalifioitunut kaksi joukkuetta. Tässä oli tapahtuma, jota en mistään hinnasta halunnut jättää väliin. Minä rakastan tietovisoja ja tykkään työkavereistani, joiden kanssa niiden ääressä on tullut istuttua.
Juon illan aikana kolme alkoholitonta olutta. Käyn baaritiskillä hetkenä, jolloin lähellä ei ole työkavereita. Pyydän baarimikkoa kaatamaan juoman normaalin tuoppiin. Ärsyynnyn hiukan, kun baarissa ei ole tarjolla alkoholitonta viiniä. Ärsyynnyn vielä enemmän siitä, että alkoholitoin Nikolai on yhtä kallista kuin tavallinen olut. Kumpikaan ärtymyksistäni ei kuitenkaan onnistu pilaamaan hyvää fiilistä. Sitä ei pilaa edes baarivisan lopputulos, jossa toinen työjuokkueistamme jää pisteen päähän finaalin voitosta.
Mietin junassa, miksi ilta oli onistunut, ja päädyn jo aiemmin pohtimaani lopputulokseen. Alkoholittomat sosiaaliset tilanteet toimivat hyvin, jos niissä on muutakin sisältöä kuin pelkkä alkoholin nauttiminen. Illanistujaiset kaveriporukalla on menneet ihan hyvin, kun on saunottu, pelattu lautapelejä tai olen emäntänä kokannut läpi illan. Sen sijaan illat, joissa istutaan saman pöydän ympärillä ja juodaan viinaa tunnista toiseen, eivät tässä tilanteessa oikein toimi. Eikä ole edes väliä sillä, onko pöytä jonkun kotona vaiko ravintolassa. Minä vaan kerta kaikkiaan väsähdän samaan aikaan kun muut alkoholin vaikutuksesta piristyvät.
Tiistai 17. tammikuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Blogi
Olotila: Keski-ikäinen
____
Tyttäreni ja hänen ystävättärensä muokkaavat blogini ulkoasun. Kuuntelen nuoria ja ymmärrän ensimmäisen version olleen "tätimäinen". "Pitää erottua tyylillä", tytär sanoo. Kunnioitan hänen mielipidettään. Blogit ovat nuorten hallinnoima viestintäalusta. Enhän minä niistä mitään ymmärrä. Kuulun tyttäreni luokittelemaan keski-ikäisten naisten joukkoon, jotka julkaisevat minuutin välein blogeja valmiilla blogger-pohjilla kertoakseen merkittävistä elämänmuutoksistaan.
Surffailen netissä etsien tyttäreni mainitsemia blogeja. Löydän nopeasti yli 500 painonhallintablogia ja toistasataa liikuntablogia Joku treenaa maratoniin, toinen triathloniin ja kolmas muuten vaan hölkkää.
Alkoholiblogeja on vain muutama. Pari anonyymiä tarinaa alkoholistien puolisoilta. Muutama tsemppiblogi vuodesta viinatta. Muuta ei löydy. Vaikka kansa imee alkoholia kuin sieni. Olenko osunut arkaan paikkaan?
Korvaavia nautinnontuottajia: Blogi
Olotila: Keski-ikäinen
____
Tyttäreni ja hänen ystävättärensä muokkaavat blogini ulkoasun. Kuuntelen nuoria ja ymmärrän ensimmäisen version olleen "tätimäinen". "Pitää erottua tyylillä", tytär sanoo. Kunnioitan hänen mielipidettään. Blogit ovat nuorten hallinnoima viestintäalusta. Enhän minä niistä mitään ymmärrä. Kuulun tyttäreni luokittelemaan keski-ikäisten naisten joukkoon, jotka julkaisevat minuutin välein blogeja valmiilla blogger-pohjilla kertoakseen merkittävistä elämänmuutoksistaan.
Surffailen netissä etsien tyttäreni mainitsemia blogeja. Löydän nopeasti yli 500 painonhallintablogia ja toistasataa liikuntablogia Joku treenaa maratoniin, toinen triathloniin ja kolmas muuten vaan hölkkää.
Alkoholiblogeja on vain muutama. Pari anonyymiä tarinaa alkoholistien puolisoilta. Muutama tsemppiblogi vuodesta viinatta. Muuta ei löydy. Vaikka kansa imee alkoholia kuin sieni. Olenko osunut arkaan paikkaan?
Maanantai 16. tammikuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Terapia
Olotila: Odottava
____
Istun työterveyspsykologin vastaanotolla. Työterveyshoitaja toimistolta on lähettänyt minut paikalle puhumaan uupumuksestani. Päädymme juttelemaan tabusta nimeltä alkoholin sipittäminen.
Tabuja ovat yhteiskunnassa vaietut asiat, joista ei haluta puhua tai mikäli puhutaan, luodaan ympärille vaivautunut hiljaisuus. Tabut ovat aina linkissä tiettyyn kulttuurin ja ne ovat riippuvaisia ajasta. Hyvä esimerkki on homoseksuaalisuus, joka ei niin kauan sitten oli vielä tabu Suomessa ja on sitä yhä monissa muissa kulttuureissa. Mutta onko Suomessa edelleen tabuja?
Helsingin Sanomat listasi viime syksynä kaksitoista tabua, joista Nyky-Suomessa ei haluta puhuttavan. Tunnistan niistä hyvin tekniikan ylivallan, eutanasian, rodullistamisen, vaikean suhteen omiin lapsiin, yhteiskuntaluokat ja sukupuolisuuden. Muut ovat vaikeammin ymmärrettäviä, ainakin minun vinkkelistäni. Merkittävää kuitenkin, että alkoholia ja sen erilaisia käyttömuotoja ei ollut näihin tabuihin luokiteltu.
Minulle alkoholitabu kärjistyy koulutetun väestön alkoholisipityksestä vaikenemiseen tai sen väheksymiseen.
Viinihän on ihan normaali osa johtotehtävissä toimivien ihmisten elämää. Ruokajuoma suorastaan, kuten Etelä-Euroopassakin. Gin Tonic silloin tällöin kuuluu asiaan. Eikä se nyt niin haittaa, mikäli niitä juo vaikka useammankin päivässä. Alkoholi on osa jokaista sosiaalista tilaisuutta, aina ristiäisistä hautajaisiin.
Eikä niinollen ole ollenkaan ihmeellistä, että raskaan työn vastapainoksi otetaan ensin yksi punaviinilasi illassa. Muutaman kuukauden päästä se ei enää riitä. Pian kuluu melkein pullo päivässä. Eikä kukaan sano mitään.
"Alkoholisti" sanaa ei uskalleta lausua ääneen. Alkoholistihan on aina sillan alla asuva Pera tai baariruusuna olutta kittaava Irma. Eihän nyt päivittäin kotonaan punaviinipullon nauttiva keskijohdon vaikuttaja voi olla alkoholisti. Suurkuluttaja korkeintaan. Mikäli sitäkään.
Kun minä uskalsin puhua ongelmastani ääneen sote-foorumilla, se systemaattisesti torpeedoitiin. "Eihän sinulla mitään alkoholiongelmaa näytä olevan", sanottiin. Ei löytynyt vertaistukiryhmää, jota etsin. Eikä asiantuntevaa auttajaa. Joten tässä sitä nyt ollaan.Rikkomassa tabua.
Korvaavia nautinnontuottajia: Terapia
Olotila: Odottava
____
Istun työterveyspsykologin vastaanotolla. Työterveyshoitaja toimistolta on lähettänyt minut paikalle puhumaan uupumuksestani. Päädymme juttelemaan tabusta nimeltä alkoholin sipittäminen.
Tabuja ovat yhteiskunnassa vaietut asiat, joista ei haluta puhua tai mikäli puhutaan, luodaan ympärille vaivautunut hiljaisuus. Tabut ovat aina linkissä tiettyyn kulttuurin ja ne ovat riippuvaisia ajasta. Hyvä esimerkki on homoseksuaalisuus, joka ei niin kauan sitten oli vielä tabu Suomessa ja on sitä yhä monissa muissa kulttuureissa. Mutta onko Suomessa edelleen tabuja?
Helsingin Sanomat listasi viime syksynä kaksitoista tabua, joista Nyky-Suomessa ei haluta puhuttavan. Tunnistan niistä hyvin tekniikan ylivallan, eutanasian, rodullistamisen, vaikean suhteen omiin lapsiin, yhteiskuntaluokat ja sukupuolisuuden. Muut ovat vaikeammin ymmärrettäviä, ainakin minun vinkkelistäni. Merkittävää kuitenkin, että alkoholia ja sen erilaisia käyttömuotoja ei ollut näihin tabuihin luokiteltu.
Minulle alkoholitabu kärjistyy koulutetun väestön alkoholisipityksestä vaikenemiseen tai sen väheksymiseen.
Viinihän on ihan normaali osa johtotehtävissä toimivien ihmisten elämää. Ruokajuoma suorastaan, kuten Etelä-Euroopassakin. Gin Tonic silloin tällöin kuuluu asiaan. Eikä se nyt niin haittaa, mikäli niitä juo vaikka useammankin päivässä. Alkoholi on osa jokaista sosiaalista tilaisuutta, aina ristiäisistä hautajaisiin.
Eikä niinollen ole ollenkaan ihmeellistä, että raskaan työn vastapainoksi otetaan ensin yksi punaviinilasi illassa. Muutaman kuukauden päästä se ei enää riitä. Pian kuluu melkein pullo päivässä. Eikä kukaan sano mitään.
"Alkoholisti" sanaa ei uskalleta lausua ääneen. Alkoholistihan on aina sillan alla asuva Pera tai baariruusuna olutta kittaava Irma. Eihän nyt päivittäin kotonaan punaviinipullon nauttiva keskijohdon vaikuttaja voi olla alkoholisti. Suurkuluttaja korkeintaan. Mikäli sitäkään.
Kun minä uskalsin puhua ongelmastani ääneen sote-foorumilla, se systemaattisesti torpeedoitiin. "Eihän sinulla mitään alkoholiongelmaa näytä olevan", sanottiin. Ei löytynyt vertaistukiryhmää, jota etsin. Eikä asiantuntevaa auttajaa. Joten tässä sitä nyt ollaan.Rikkomassa tabua.
Tiistai 10. tammikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Yliapea
____
Näen ympärilläni paljon pahaa. Tytär etsii hyväksyntää elämälleen paniikkikohtauksiin asti, äiti on menettänyt elämänhalunsa yksinäisyyttään ja mies oireilee maailmantuskaa. Itsellä työpaine on sillä tasolla, että koen olevani kykenemätön auttamaan heistä ketään.
Miestä ärsyttää usein ihmiset, jotka painavat päänsä piiloon. Eivät halua nähdä ihmiskunnan tyhmyyttä ja tulevaa tuhoa. Eivät esimerkiksi hyväksy ilmastonmuutosta, eivätkä siten toimi mitenkään maapallon lämpenemisen estämiseksi. Pitävät vaan päänsä pensaassa, hymisevät tyytyväisyyttä ja jatkavat elämäänsä hymyillen laput silmillä kohti tuhoa.
Minä mietin, kuinka mainio keino painaa päänsä piiloon alkoholi on. Enkä nyt tarkoita tässä ilmastonmuutosta, vaan ihan oman elämän pahoja tai vaikeita tunteita. Niitä voivat työelämän paineiden lisäksi olla narsistinen parisuhde, lasten kärsimä kiusaaminen, väsyminen omaishoitajana toimimiseen tai melkein mikä hyvänsä tunne, jota on vaikea kestää. Punaviinilasi kotikeinutuolissa auttaa. Toinen jopa ensimmäistä enemmän.
Alkoholi rentouttaa. Se tuo tuskan tunteesta huolimatta hetkeksi hyvän olon. Lasillinen mahdollistaa vaikeassa tilanteessa sen positiivisen hetken, jota voi pitkin tuskaista taivalta olla mukava jopa odottaa. Siinä hetkessä ei pahaa oloa ole. Pahan olon syytä ei tarvitse ajatella. Eikä sen juurisyytä analysoida.
Tänä alkoholittomana puolenatoista kuukautena olen oppinut, että ilman alkoholia pahat ajatukset tulevat väistämättä. Olo on usein varsin huono. Tunteita ei pääse pakoon. Ajatukset pysyvät päässä, eikä ne lähde sieltä minnekään, vaikka mitä tekisi.
Aluksi minun oli vaikea ymmärtää, että huono olo ei tullutkaan alkoholinjuonnin lopettamisesta vaan sen alta paljastuvasta ongelmasta. Työpaineesta, loppuunpalamisesta, elämän epävarmuudesta ja yksinäisyyden tunteesta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Yliapea
____
Näen ympärilläni paljon pahaa. Tytär etsii hyväksyntää elämälleen paniikkikohtauksiin asti, äiti on menettänyt elämänhalunsa yksinäisyyttään ja mies oireilee maailmantuskaa. Itsellä työpaine on sillä tasolla, että koen olevani kykenemätön auttamaan heistä ketään.
Miestä ärsyttää usein ihmiset, jotka painavat päänsä piiloon. Eivät halua nähdä ihmiskunnan tyhmyyttä ja tulevaa tuhoa. Eivät esimerkiksi hyväksy ilmastonmuutosta, eivätkä siten toimi mitenkään maapallon lämpenemisen estämiseksi. Pitävät vaan päänsä pensaassa, hymisevät tyytyväisyyttä ja jatkavat elämäänsä hymyillen laput silmillä kohti tuhoa.
Minä mietin, kuinka mainio keino painaa päänsä piiloon alkoholi on. Enkä nyt tarkoita tässä ilmastonmuutosta, vaan ihan oman elämän pahoja tai vaikeita tunteita. Niitä voivat työelämän paineiden lisäksi olla narsistinen parisuhde, lasten kärsimä kiusaaminen, väsyminen omaishoitajana toimimiseen tai melkein mikä hyvänsä tunne, jota on vaikea kestää. Punaviinilasi kotikeinutuolissa auttaa. Toinen jopa ensimmäistä enemmän.
Alkoholi rentouttaa. Se tuo tuskan tunteesta huolimatta hetkeksi hyvän olon. Lasillinen mahdollistaa vaikeassa tilanteessa sen positiivisen hetken, jota voi pitkin tuskaista taivalta olla mukava jopa odottaa. Siinä hetkessä ei pahaa oloa ole. Pahan olon syytä ei tarvitse ajatella. Eikä sen juurisyytä analysoida.
Tänä alkoholittomana puolenatoista kuukautena olen oppinut, että ilman alkoholia pahat ajatukset tulevat väistämättä. Olo on usein varsin huono. Tunteita ei pääse pakoon. Ajatukset pysyvät päässä, eikä ne lähde sieltä minnekään, vaikka mitä tekisi.
Aluksi minun oli vaikea ymmärtää, että huono olo ei tullutkaan alkoholinjuonnin lopettamisesta vaan sen alta paljastuvasta ongelmasta. Työpaineesta, loppuunpalamisesta, elämän epävarmuudesta ja yksinäisyyden tunteesta.
Lauantai 7. tammikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Juoksulenkki
Olotila: Tavallinen
____
Yrjö Raitio kirjoittaa Helsingin Sanomissa liikunnan merkityksestä mielen terveydelle. Jutussa ei ole merkittävästi mitään uutta tai mullistavaa, mitä nyt mukaan on vedetty uusia tutkimustuloksia. Minä tarraan kappaleeseen, jossa Rautio kertoo liikunnan merkityksestä stressin poistajana.
"Työelämäni oli varsinkin niinä liki 26 vuotena, kun olin päätoimittaja, niin raskasta, etten olisi sitä jaksanut ilman liikuntaa. Se on muulloinkin ollut tehokkain keino palautua työn rasituksista. Ajatusten solmut ovat auenneet, osat loksahtaneet paikoilleen, keskeneräiset jutut saaneet lopullisen silauksensa", Raitio kirjoittaa.
Minulle liikunta on alkoholin korvaavana nautinnontuottajana selkein ykkönen. Pyöräilen töihin mielelläni, juoksen kevyen lenkin kerran pari viikossa, kävelen koiran kanssa, syksyisin sienimetsällä, ja uin aina kuin mahdollista, kesällä avovedessä, talvisin uimahallilla ja reissun päällä kaiken maailman hotellialtailla.
Liikunnasta syntynyt nautinto on todellinen ja aito. Suorituksen jälkeinen hyvä olo saattaa jopa voittaa alkoholin tuoman huuman. Kemiallisesta reaktiostahan on molemmissa kysymys. Aktiivisuoritus, kuten juoksulenkki, lisää reippaasti elimistön endorfiinin tuotantoa. Ja pelkkä ulkoilu riittää nostamaan toisen onnellisuushormonin, serotoniinin, pitoisuutta kropassa.
Liikuntanautintoon liittyy väistämättömien hyvien asioiden lisäksi kuitenkin myös kaksi negatiivista seikkaa, suorituksen monimutkaisuus ja ylisuorittamisen varjo.
Punaviini tuo helpotuksen paineeseen nopeasti ja sen voi nauttia melkein missä tahansa, säätilasta riippumatta. Sen sijaan pyöräilemään ei uskalla lähteä jääsohjoisella kelillä eikä juoksemaan viitsi lähteä kaatosateella. Useat urheilusuoritukset vaativat aikaa, eikä pelkästään itse tekemiseen vaan myös valmistautumiseen. Työmatkapyöräily vaatii vaihtovaatelogistiikan. Uiminen meikkausjärjestelyt. Ohjattuun liikuntaan osallistuminen tietyn ajankohdan ja kulkeutumisen paikalle. Palkintona saatava hyvä olo ei siis aina tule helpolla. Ei ainakaan niin helposti kuin yksi lasillinen.
Ylisuorittaminen pelko on vielä edellistä merkittävämpi negaatio. Liikunta on ihanaa ja kilpailu itseään vastaan hyväksyttävää, mutta hommassa piilee epämiellyttävä riski lyödä yli. Viikottaisesta liikunnasta voi tulla suorite, joka on pakko toteuttaa, vaikka hammasta purren ja aikatauluja kiristäen. Mikäli näin pääsee käymään, muodostuukin stressiä poistavasta liikunnasta itse stressin aiheuttaja.
Korvaavia nautinnontuottajia: Juoksulenkki
Olotila: Tavallinen
____
Yrjö Raitio kirjoittaa Helsingin Sanomissa liikunnan merkityksestä mielen terveydelle. Jutussa ei ole merkittävästi mitään uutta tai mullistavaa, mitä nyt mukaan on vedetty uusia tutkimustuloksia. Minä tarraan kappaleeseen, jossa Rautio kertoo liikunnan merkityksestä stressin poistajana.
"Työelämäni oli varsinkin niinä liki 26 vuotena, kun olin päätoimittaja, niin raskasta, etten olisi sitä jaksanut ilman liikuntaa. Se on muulloinkin ollut tehokkain keino palautua työn rasituksista. Ajatusten solmut ovat auenneet, osat loksahtaneet paikoilleen, keskeneräiset jutut saaneet lopullisen silauksensa", Raitio kirjoittaa.
Minulle liikunta on alkoholin korvaavana nautinnontuottajana selkein ykkönen. Pyöräilen töihin mielelläni, juoksen kevyen lenkin kerran pari viikossa, kävelen koiran kanssa, syksyisin sienimetsällä, ja uin aina kuin mahdollista, kesällä avovedessä, talvisin uimahallilla ja reissun päällä kaiken maailman hotellialtailla.
Liikunnasta syntynyt nautinto on todellinen ja aito. Suorituksen jälkeinen hyvä olo saattaa jopa voittaa alkoholin tuoman huuman. Kemiallisesta reaktiostahan on molemmissa kysymys. Aktiivisuoritus, kuten juoksulenkki, lisää reippaasti elimistön endorfiinin tuotantoa. Ja pelkkä ulkoilu riittää nostamaan toisen onnellisuushormonin, serotoniinin, pitoisuutta kropassa.
Liikuntanautintoon liittyy väistämättömien hyvien asioiden lisäksi kuitenkin myös kaksi negatiivista seikkaa, suorituksen monimutkaisuus ja ylisuorittamisen varjo.
Punaviini tuo helpotuksen paineeseen nopeasti ja sen voi nauttia melkein missä tahansa, säätilasta riippumatta. Sen sijaan pyöräilemään ei uskalla lähteä jääsohjoisella kelillä eikä juoksemaan viitsi lähteä kaatosateella. Useat urheilusuoritukset vaativat aikaa, eikä pelkästään itse tekemiseen vaan myös valmistautumiseen. Työmatkapyöräily vaatii vaihtovaatelogistiikan. Uiminen meikkausjärjestelyt. Ohjattuun liikuntaan osallistuminen tietyn ajankohdan ja kulkeutumisen paikalle. Palkintona saatava hyvä olo ei siis aina tule helpolla. Ei ainakaan niin helposti kuin yksi lasillinen.
Ylisuorittaminen pelko on vielä edellistä merkittävämpi negaatio. Liikunta on ihanaa ja kilpailu itseään vastaan hyväksyttävää, mutta hommassa piilee epämiellyttävä riski lyödä yli. Viikottaisesta liikunnasta voi tulla suorite, joka on pakko toteuttaa, vaikka hammasta purren ja aikatauluja kiristäen. Mikäli näin pääsee käymään, muodostuukin stressiä poistavasta liikunnasta itse stressin aiheuttaja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)