Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Uinti
Olotila: Puolisosiaalinen
____
On ilta ja istun lähijunassa matkalla työpaikalta ravintolaan. Edessä jälleen edustusillallinen, tällä kertaa vieraita Yhdysvalloista, Saksasta ja Iso-Britanniasta. Mietin alkoholittomuusstrategiaa.
Aperetiiviksi ajattelen lehtikuohuvaa, jota löytyy hyvin laadukkaista ravintoloista ja joka maistuu erinomaiselle. Päätän tilata tarjoilijalta suomeksi, jolloin kukaan ei kiinnitä huomiota alkoholittomuuteen. Ruoan oheen kysyn alkoholittoman punaviinin, joka näyttää liharuokaan sopivalta. Jollei löydy, jatkan kuohuvalla.
Strategia toimii hyvin ja ravintolassa on ihan hauskaakin. Trump on viihdyttävä puheenaihe. Ainoa henkilö joka huomaa alkoholittomuuteni on esimies, joka kysyy mielipidettäni valkoviinistä. Perinteisesti minä valitsen valkoiset ja firman miehet punaiset viinit. Sanon että tällä kertaa en välitä, ottavatko Alsacen Rieslingin vaiko uusiseelantilaisen Savignon blancin. Olen tipattomalla. Tammikuu on hyvä tekosyy. Harmi että se loppuu kohta.
Juon alkupalan kanssa lehtikuohua. Se on ainoa oikeasti hyvänmakuinen alkoholinkorvikejuoma. Sopii blineihinkin. Pyydän tarjoilijalta lasin alkoholitonta punaviiniä karitsan kyytipojaksi. En siksi että tykkäisin siitä, vaan siksi että se näyttää oikealta. Kukaan ei kiinnitä huomiota siihen, että minulle kaadetaan juomat eri pullosta. Pääasia että lasissa on jotakin, ettei kukaan erehdy kaatamaan minulle viiniä pöydällä seilaavista pulloista.
Porukka iloistuu pitkän illallisen myötä. Puhetta on määrällisesti enemmän kuin alkuillasta ja äänen volyymikin kasvaa. Ei ole ollenkaan ihme, että keskustelu siirtyy jatkopaikan valintaan, kun tarjoilija tuo laskun. Vierailijoiden hotellin lähipubi voittaa valinnan. Niin sillä on tapana tehdä. Kävelen seurueen matkassa rautatientorille. Kun muut kurvaavat baariin, minä otan bussin kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti