Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Uinti
Olotila: Syksyinen
____
Kun nousen joesta, olotila on hyvä. Vaihdan vaatteet jäisellä laiturilla. Ainoa elävä olento näköpiirissä on urossorsa, joka tuijottaa minua muutaman metrin päästä. Sen täytyy miettiä muuttoa etelään. Minä jatkan pyörällä töihin. Olen vaihtanut viikonloppuna Ainoon nastarenkaat.
Raitistuneita alkoholisteja tuntuu yhdistävän ainakin kaksi korvaavaa nautinnontuottajaa. Toinen on kylmään veteen itsensä dippaaminen, toinen makean puputtaminen, oli se sitten jäätelöä, leivoksia, pullaa tai kakkua. Taustalta täytyy löytyä biokemiallinen syy. En jaksa miettiä, mikä se on.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Korvaajat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Korvaajat. Näytä kaikki tekstit
Sunnuntai 30. heinäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Koiranpentu
Olotila: Huippu
____
Alkoholi tuottaa mielihyvää. Kahdella eri mekanismilla. Sen uskotaan lisäävän dopamiinin, yhden "onnellisuushormonin" tuotantoa. Mutta kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, pääasiassa se lamaa hermosolujen välittämää signaaliia varsin epäspesifisesti. Hermosolujen välittämä viesti ei kulje, kun solukalvon ominaisuudet muuttuvat. Alkuhumalan mielihyvä liittyykin paljolti siihen, että estot, pelot ja epävarmuus poistuvat.
On olemassa monia muitakin tapoja lisätä mielihyvää. Ihan ilman kemiallisia keinoja. Yksi tapa on odottaa jotakin hyvää. Nuorempana odotus liittyy usein isompiin asioihin, suuriinkin unelmiin. Vanhemmiten on oppinut odottamaan pienempiä asioita, viikonloppua, ystävän tapaamista tai vaikkapa lyhyttä matkaa mökille.
Odotus, joka saa täyttymyksensä tänään, on ollut yksi viisikymmenvuotisen elämäni ihanampia. Jokaisen pahan olon ja pelon, kuten myös epävarmuuden tai ahdistuksen tunteen, on leikannut pois ajatus uudesta koiranpennusta. Tähän ei olisi edes alkoholi pystynyt.
Olen joskus vinosti hymyillyt ihmisille, jotka avoimesti myöntävät hankkineensa koiran täyttämään tyhjyyttään. Nyt teen niin itse. Avoimesti ja mieli kirkkaana. Täysissä sielun ja ruumiin voimissa, kuten tavataan sanoa.
Elämäni on yhdessä niistä pisteistä, joissa luopumista on enemmän kuin saamista. Muutokset kuuluvat elämänkaareen, luopuminen useimmiten nimenomaan ikääntymiseen. Yksi luopumisen muoto on oman itsen muuttuminen. On rooleja, jotka pitää pakata ja siirtää ullakolle. Minä olen pakannut tämän vuoden aikana itsestäni ulos sen hauskan Leenan, josta ihmiset ovat tykänneet ja josta itsekin pidän. Sen, joka oli aina valmis juhliin kuin juhliin ja joka jaksoi vaivatta bileettää aamutunneille nauraen, jutellen ja välillä itkienkin. Tämä luopuminen yhdessä aikuistuvien lasten pesästä lentämisen kanssa saa minut pelkäämään yksinäisyyttä.
Tove Jansson loi Muumi-tarinoihin ihmisen yksinäisyydelle hahmon. Hän on sanonut suuren, kömpelön ja synkän Mörön kuvaavan nimenomaan suomalaista melankoliaa. Siitä syystä minä annan tänään pienelle, huomenna suurelle, koiralleni nimen Mörkö.
Korvaavia nautinnontuottajia: Koiranpentu
Olotila: Huippu
____
Alkoholi tuottaa mielihyvää. Kahdella eri mekanismilla. Sen uskotaan lisäävän dopamiinin, yhden "onnellisuushormonin" tuotantoa. Mutta kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, pääasiassa se lamaa hermosolujen välittämää signaaliia varsin epäspesifisesti. Hermosolujen välittämä viesti ei kulje, kun solukalvon ominaisuudet muuttuvat. Alkuhumalan mielihyvä liittyykin paljolti siihen, että estot, pelot ja epävarmuus poistuvat.
On olemassa monia muitakin tapoja lisätä mielihyvää. Ihan ilman kemiallisia keinoja. Yksi tapa on odottaa jotakin hyvää. Nuorempana odotus liittyy usein isompiin asioihin, suuriinkin unelmiin. Vanhemmiten on oppinut odottamaan pienempiä asioita, viikonloppua, ystävän tapaamista tai vaikkapa lyhyttä matkaa mökille.
Odotus, joka saa täyttymyksensä tänään, on ollut yksi viisikymmenvuotisen elämäni ihanampia. Jokaisen pahan olon ja pelon, kuten myös epävarmuuden tai ahdistuksen tunteen, on leikannut pois ajatus uudesta koiranpennusta. Tähän ei olisi edes alkoholi pystynyt.
Olen joskus vinosti hymyillyt ihmisille, jotka avoimesti myöntävät hankkineensa koiran täyttämään tyhjyyttään. Nyt teen niin itse. Avoimesti ja mieli kirkkaana. Täysissä sielun ja ruumiin voimissa, kuten tavataan sanoa.
Elämäni on yhdessä niistä pisteistä, joissa luopumista on enemmän kuin saamista. Muutokset kuuluvat elämänkaareen, luopuminen useimmiten nimenomaan ikääntymiseen. Yksi luopumisen muoto on oman itsen muuttuminen. On rooleja, jotka pitää pakata ja siirtää ullakolle. Minä olen pakannut tämän vuoden aikana itsestäni ulos sen hauskan Leenan, josta ihmiset ovat tykänneet ja josta itsekin pidän. Sen, joka oli aina valmis juhliin kuin juhliin ja joka jaksoi vaivatta bileettää aamutunneille nauraen, jutellen ja välillä itkienkin. Tämä luopuminen yhdessä aikuistuvien lasten pesästä lentämisen kanssa saa minut pelkäämään yksinäisyyttä.
Tove Jansson loi Muumi-tarinoihin ihmisen yksinäisyydelle hahmon. Hän on sanonut suuren, kömpelön ja synkän Mörön kuvaavan nimenomaan suomalaista melankoliaa. Siitä syystä minä annan tänään pienelle, huomenna suurelle, koiralleni nimen Mörkö.
Perjantai 16. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 1
Korvaavia nautinnontuottajia: Aika
Olotila: Hidas
____
Opettelen mökillä perinteisen nokipannukahvin keittämistä. Viisitoista vuotta sitten keitin pannukahvia edellisen kerran. Rakensimme silloin puusaunaa rintamamiestaloomme. Rakennusmies nauroi räkäisesti keittiöstämme löytyvälle italialaiselle espressokeittimelle. Hän sanoi, että ainoa oikea kahvi syntyy vanhanaikaisesti kahvipannulla. Pyysin häntä näyttämään miten.
Lisään pannujauhatuksen sekaan aavistuksen suklaakahvia. Tunnen rikkovani pyhää rituaalia hifistelylläni.
Oikeasti minä en erityisemmin pidä kahvista. Ainoastaan hyvin hyvästä sellaisesta voin sanoa maun puolesta nauttivani. Kahvi on enempkin tapa. Hyvin tärkeä sellainen. Päivä ilman aamukahvia ei voi koskaan alkaa hyvin. Mutta muussa osassa päivää en koskaan juo kahvia. Koska en yksinkertaisesti pidä siitä.
Näinollen en ole koskaan edes ajatellut, että kahvista tulisi alkoholisipitykseni korvaaja. Vaikka samoja elementtejä näistä kahdesta juomakulttuurista löytyykin. Molemmat on jopa helppo venyttää äärimmäisen hifistelyn rajoille. Mutta tavoissa löytyy merkittäviä erojakin. Kahvi liittyy aamuun, viini iltaan. Päivällä kulttuurit toki kohtaavat ja sieltä voisin minäkin löytää hyvää korvaavuutta. Sen sijaan että mieli halajaisi kesäisenä päivänä Helsingissä viinibaariin tai terassille, sen voisi kääntää haluamaan kahvilaan. Ympäristönä niitä löytyy vaikka minkälaisia, tyylikkäitä, kotoisia, trendikkäitä tai nopeita. Kuten viinilöitäkin. Täytyypä ottaa tämä muutos agendalle, kun palaan arkeen.
Korvaavia nautinnontuottajia: Aika
Olotila: Hidas
____
Opettelen mökillä perinteisen nokipannukahvin keittämistä. Viisitoista vuotta sitten keitin pannukahvia edellisen kerran. Rakensimme silloin puusaunaa rintamamiestaloomme. Rakennusmies nauroi räkäisesti keittiöstämme löytyvälle italialaiselle espressokeittimelle. Hän sanoi, että ainoa oikea kahvi syntyy vanhanaikaisesti kahvipannulla. Pyysin häntä näyttämään miten.
Lisään pannujauhatuksen sekaan aavistuksen suklaakahvia. Tunnen rikkovani pyhää rituaalia hifistelylläni.
Oikeasti minä en erityisemmin pidä kahvista. Ainoastaan hyvin hyvästä sellaisesta voin sanoa maun puolesta nauttivani. Kahvi on enempkin tapa. Hyvin tärkeä sellainen. Päivä ilman aamukahvia ei voi koskaan alkaa hyvin. Mutta muussa osassa päivää en koskaan juo kahvia. Koska en yksinkertaisesti pidä siitä.
Näinollen en ole koskaan edes ajatellut, että kahvista tulisi alkoholisipitykseni korvaaja. Vaikka samoja elementtejä näistä kahdesta juomakulttuurista löytyykin. Molemmat on jopa helppo venyttää äärimmäisen hifistelyn rajoille. Mutta tavoissa löytyy merkittäviä erojakin. Kahvi liittyy aamuun, viini iltaan. Päivällä kulttuurit toki kohtaavat ja sieltä voisin minäkin löytää hyvää korvaavuutta. Sen sijaan että mieli halajaisi kesäisenä päivänä Helsingissä viinibaariin tai terassille, sen voisi kääntää haluamaan kahvilaan. Ympäristönä niitä löytyy vaikka minkälaisia, tyylikkäitä, kotoisia, trendikkäitä tai nopeita. Kuten viinilöitäkin. Täytyypä ottaa tämä muutos agendalle, kun palaan arkeen.
Perjantai 9. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 3
Korvaavia nautinnontuottajia: Päiväuni
Olotila: Kaikkensa antanut
____
Aloitan kahtiajaetun kesälomani ensimmäisen jakson hyvissä ajoin ennen normaalia suomalaista lomasesonkia, kuten joka vuosi ennenkin. Lapissa sijaitseva mökki ja hyttysvapaa alkukesä ohjaavat ajoitusta, kuten myös halu työskennellä toimistolla hiljaisina heinäkuun viikoina.
Tänä vuonna matka pohjoiseen alkaa kiepsauksella Mikkelin kautta. Kolmen vuoden välein järjestettävässä Suomen kuvituskerman gaalassa on esillä myös mieheni kuvituksia.
Lomalle lähtö on ollut normaaliin tapaan kovaa vääntöä, sekä substanssin että aikataulujen kanssa. Odottaessani junaa Pasilan asemalla tunnen oloni rennoksi. Odottavaksi ja vapaaksi. Mutta myös tyhjäksi ja väsyneeksi. Lupaan itselleni viinilasillisen ravintolavaunussa. Ajatus tuntuu uskomattoman hyvältä.
Juna on lähes ääriään myöten täynnä. Nostan painavan laukun hattuhyllylle ja rojahdan kuumissani omalle paikalleni. Helle on saapunut Helsinkiin. Silmäluomeni tuntuvat raskailta. Juna kolisee eteenpäin.
Mietin ravintolavaunua ja itselle lupaamaani lasillista. En millään jaksaisi nousta. Ajatus silmien sulkemisesta ja vaipumisesta rentoon tiedottomuden tilaan tuntuu paremmalta kuin kylmä viinilasi. Yli kuuden kuukauden etsimisen jälkeen olen löytänyt ensimäisen aidosti korvaavan nautinnontuottajan. Valitsen unen ja suljen silmäni.
Korvaavia nautinnontuottajia: Päiväuni
Olotila: Kaikkensa antanut
____
Aloitan kahtiajaetun kesälomani ensimmäisen jakson hyvissä ajoin ennen normaalia suomalaista lomasesonkia, kuten joka vuosi ennenkin. Lapissa sijaitseva mökki ja hyttysvapaa alkukesä ohjaavat ajoitusta, kuten myös halu työskennellä toimistolla hiljaisina heinäkuun viikoina.
Tänä vuonna matka pohjoiseen alkaa kiepsauksella Mikkelin kautta. Kolmen vuoden välein järjestettävässä Suomen kuvituskerman gaalassa on esillä myös mieheni kuvituksia.
Lomalle lähtö on ollut normaaliin tapaan kovaa vääntöä, sekä substanssin että aikataulujen kanssa. Odottaessani junaa Pasilan asemalla tunnen oloni rennoksi. Odottavaksi ja vapaaksi. Mutta myös tyhjäksi ja väsyneeksi. Lupaan itselleni viinilasillisen ravintolavaunussa. Ajatus tuntuu uskomattoman hyvältä.
Juna on lähes ääriään myöten täynnä. Nostan painavan laukun hattuhyllylle ja rojahdan kuumissani omalle paikalleni. Helle on saapunut Helsinkiin. Silmäluomeni tuntuvat raskailta. Juna kolisee eteenpäin.
Mietin ravintolavaunua ja itselle lupaamaani lasillista. En millään jaksaisi nousta. Ajatus silmien sulkemisesta ja vaipumisesta rentoon tiedottomuden tilaan tuntuu paremmalta kuin kylmä viinilasi. Yli kuuden kuukauden etsimisen jälkeen olen löytänyt ensimäisen aidosti korvaavan nautinnontuottajan. Valitsen unen ja suljen silmäni.
Lauantai 20. toukokuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Kesäpulahdus
Olotila: Vapaa
____
Nick Hornbyn kirjassa "Poika" päähenkilö käyttää paljon huumaavia aineita. Onnistunut vapaapäivä puistossa nuoren pojan kanssa saa hänet kuitenkin ihmettelemään, jotta tässäkö on nyt sitten se kuuluisa "natural high". Juuri siltä minusta tuntuu tänään. Kuin olisi luonnollisessa huumassa.
Olen matkannut junalla polkupyörä mukanani syntymäkaupunkiini Hämeenlinnaan. Käsillä ovat kevään ensimmäiset aurinkoiset hellepäivät. Majoitun Aulangolla, kirjoitan romaanin viimeisiä lukuja ja katselen parvekkeelta sinisenä kiiltelevää Vanajavettä.
Poljen iltapäiväauringossa lapsuusmuistoisen Hattulan läpi aina Lepaan puutarhoille asti. Maaseudun luonto on heräämispisteessä. Maisema on hiljainen. Pulahdan ilman vaatteita Lepaan kanavan veteen savusaunan laiturilta.
Samalta laiturilta uin keskellä yötä umpihumalassa vähän toistakymmentä vuotta sitten. Kyseessä oli TV-sarjan loppukaronkka. Minä kuuluin käsikirjoitustiimiin. Kyseessä on yksi niistä lukuisista kännäysjuhlista, joita ei ole kiva muistella. Mutta jos kuitenkin muistelee, mieleen tulee yksi päärolien näyttelijöistä, joka ei juonut koko viikonlopun mittaisissa pippaloissa mitään. "Alkoholi ei sovi minulle", hän sanoi. Muistan ihmetelleeni ja harmitelleeni asiaa. Sitä pohdintaakaan ei ole kiva muistella. Tänään häpeän muistoani ja istun samalla laiturilla ylpeästi selvin päin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kesäpulahdus
Olotila: Vapaa
____
Nick Hornbyn kirjassa "Poika" päähenkilö käyttää paljon huumaavia aineita. Onnistunut vapaapäivä puistossa nuoren pojan kanssa saa hänet kuitenkin ihmettelemään, jotta tässäkö on nyt sitten se kuuluisa "natural high". Juuri siltä minusta tuntuu tänään. Kuin olisi luonnollisessa huumassa.
Olen matkannut junalla polkupyörä mukanani syntymäkaupunkiini Hämeenlinnaan. Käsillä ovat kevään ensimmäiset aurinkoiset hellepäivät. Majoitun Aulangolla, kirjoitan romaanin viimeisiä lukuja ja katselen parvekkeelta sinisenä kiiltelevää Vanajavettä.
Poljen iltapäiväauringossa lapsuusmuistoisen Hattulan läpi aina Lepaan puutarhoille asti. Maaseudun luonto on heräämispisteessä. Maisema on hiljainen. Pulahdan ilman vaatteita Lepaan kanavan veteen savusaunan laiturilta.
Samalta laiturilta uin keskellä yötä umpihumalassa vähän toistakymmentä vuotta sitten. Kyseessä oli TV-sarjan loppukaronkka. Minä kuuluin käsikirjoitustiimiin. Kyseessä on yksi niistä lukuisista kännäysjuhlista, joita ei ole kiva muistella. Mutta jos kuitenkin muistelee, mieleen tulee yksi päärolien näyttelijöistä, joka ei juonut koko viikonlopun mittaisissa pippaloissa mitään. "Alkoholi ei sovi minulle", hän sanoi. Muistan ihmetelleeni ja harmitelleeni asiaa. Sitä pohdintaakaan ei ole kiva muistella. Tänään häpeän muistoani ja istun samalla laiturilla ylpeästi selvin päin.
Keskiviikko 10. toukokuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Herkkuruoka
Olotila: Kotikyläinen
____
Helsingissä ei ole tapana perustaa Gourmet-tason ravintoloita esikaupunkialueille. Koska joku uskalias on näin päättänyt tehdä aivan kotitalomme läheisyyteen, täytyy uutta ravintolaa hetimiten käydä kokeilemassa. Samalla on mahdollisuus tavata oman kylän ystäväpariskuntaa, jota näkee kiireen kourissa aivan liian harvoin.
Pöytään tilataan ensimmäisenä iso pullo kuohuvaa. Kysyn, löytyykö alkoholitonta? Ei löydy. Ainoat vaihtoehdot ovat alkoholiton olut ja muutama limonaadi. Kysyn, mitä ne ovat. Kuulemma Coca-Cola, Sprite ja Jaffa. Tilaan mineraaliveden. Skoolaan sillä ystävättären pyöreille syntymäpäiville. Lasi on sentään samanlainen kuin muulla pöytäseurueella.
Mainitsen ihmetteleväni, kuinka onnetonta suomalaisissa ravintoloissa on alkoholittomien korvikejuomien tarjonta. Ei ole pelkoa, että jollekin asiakkaalle tulisi mieleen tilata alkoholiton vaihtoehto sen takia, että se maistuu hyvälle.
Amerikassa alkoholivapaiden juomien tarjonta on hankkeessani tähän mennessä ollut kattavinta. Ravintoloissa voi olla useitakin erimakuisia ja yleensä itsetehtyjä jääteejuomia. Erikoisia omia limonadivirityksiä löytyy jos minkäkinlaisia ja coctail-listalla on monia alkoholittomia vaihtoehtoja. Myös briteissä ja saksassa on ravintolassa helppo istua alkoholitta mitä juomiin tulee. Samoin tuntui olevan Puolassa. Suomessa samaan on valovuosien matka. En voi olla ihmettelemättä, miksi näin.
Eikö meillä haluta ihmisten edes pohtivan alkoholitonta vaihtoehtoa? Onko alkoholi yksinkertaisesti parempi business? Vai eikö meillä nähdä yhteiskunnassa piilevää alkoholiongelmaa? Tai haluta nähdä sitä?
Korvaavia nautinnontuottajia: Herkkuruoka
Olotila: Kotikyläinen
____
Helsingissä ei ole tapana perustaa Gourmet-tason ravintoloita esikaupunkialueille. Koska joku uskalias on näin päättänyt tehdä aivan kotitalomme läheisyyteen, täytyy uutta ravintolaa hetimiten käydä kokeilemassa. Samalla on mahdollisuus tavata oman kylän ystäväpariskuntaa, jota näkee kiireen kourissa aivan liian harvoin.
Pöytään tilataan ensimmäisenä iso pullo kuohuvaa. Kysyn, löytyykö alkoholitonta? Ei löydy. Ainoat vaihtoehdot ovat alkoholiton olut ja muutama limonaadi. Kysyn, mitä ne ovat. Kuulemma Coca-Cola, Sprite ja Jaffa. Tilaan mineraaliveden. Skoolaan sillä ystävättären pyöreille syntymäpäiville. Lasi on sentään samanlainen kuin muulla pöytäseurueella.
Mainitsen ihmetteleväni, kuinka onnetonta suomalaisissa ravintoloissa on alkoholittomien korvikejuomien tarjonta. Ei ole pelkoa, että jollekin asiakkaalle tulisi mieleen tilata alkoholiton vaihtoehto sen takia, että se maistuu hyvälle.
Amerikassa alkoholivapaiden juomien tarjonta on hankkeessani tähän mennessä ollut kattavinta. Ravintoloissa voi olla useitakin erimakuisia ja yleensä itsetehtyjä jääteejuomia. Erikoisia omia limonadivirityksiä löytyy jos minkäkinlaisia ja coctail-listalla on monia alkoholittomia vaihtoehtoja. Myös briteissä ja saksassa on ravintolassa helppo istua alkoholitta mitä juomiin tulee. Samoin tuntui olevan Puolassa. Suomessa samaan on valovuosien matka. En voi olla ihmettelemättä, miksi näin.
Eikö meillä haluta ihmisten edes pohtivan alkoholitonta vaihtoehtoa? Onko alkoholi yksinkertaisesti parempi business? Vai eikö meillä nähdä yhteiskunnassa piilevää alkoholiongelmaa? Tai haluta nähdä sitä?
Lauantai 15. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Loma
Olotila: Kiireetön
____
Palaan pääsiäislomalla Juhani Seppäsen kirjan pariin. Löydän sanonnan, jonka aion törkeästi varastaa ja ottaa laajemmin käyttöön. Käytän sitä hetimiten kysymykseen itseltäni.
Koska aiot tulla ulos baarikaapista?
Seppäsen "vuosi viinatta" hankkeessa ja omassa ihmiskokeessani on yksi merkittävä eroavaisuus. Herra lääkäri minglasi alusta asti sosiaalisissa kulttuuripiireissään avoimen alkoholittomasti, kun minä taas olen ylläpitänyt naurettavaa kuplaa sosiaalisten tilanteiden yllä jo viisi kuukautta.
Miksi ihmeessä minä pelleilen alkoholittomien juomien kanssa? Näyttelen juovani kuten muukin seurue? Osittain kyseessä on tapa, että edessä on lasi, kun istuu ravintolapöydässä tai kulkee kokkareilla. Mutta toki lasissa voisi olla kivennäisvettäkin. Niin Seppäselläkin usein oli. Pääosin hommassa on kyse ihan muusta, itse asiassa kahdesta ihan muusta. Enkä osaa edes ränkätä, kumpi näistä muista asioista on minulle tärkeämpi. Niin olennaisia ovat molemmat.
Toinen syistä liittyy sosiaaliseen rooliini alkoholin seurassa, bilehiirenä ja hauskana jätkänä. Tyyppinä joka on aina valmis mukaan, kun jossain tapahtuu ja alkoholia on tarjolla. Tyyppinä, joka aina jaksaa jatkaa aamuyön tunneille ja on takuuvarmasti viimeisten roikkujien joukossa, kun jo sammalletaan samoja syviä totuuksia seitsemättä kertaa. Työterveysterapeuttini sanoi minulle, että oireilen parhaillaan elämänvaiheeseeni liittyvää luopumisentuskaa. Luopuminen aikuistuvista lapsista on älyttömän raskasta. Samaan syssyyn meni vielä koirakin kuolemaan. Tekeillä olevaan työmuutokseen liittyy myös luopuminen minulle rakkaasta esimiestyöstä. Asiantuntijan mielestä alkoholittomuudessani on kyse myös luopumisesta. Enemmästä siis kuin hyvästä viinistä, saunaoluista ja gin&toniceista lentokoneessa. Kyse on yhden roolin jättämisestä taakse. Se on minulle selvästi vaikeaa.
Toinen syy liittyy syyhyni istua seurassa alkoholitta. "Miksi sä et ota?" on tuttu kysymys jokaiselle vastaavassa tilanteessa olevalle. Vastata voi toki valkoisella valheella. Voi olla lääkekuurilla tai tullut tällä kertaa autolla. Ensimmäistä ei voi käyttää kuukausitolkulla eikä ainakaan saman porukan kanssa. Jälkimmäinen on minulle erikoista, koska ajan muutenkin harvoin. Yksi hyvin toimiva syy on aikainen lento tai joku muu tärkeä tapahtuma seuraavana aamuna. Valitettavasti tässä iässä ei voi enää käyttää raskauskorttia. Joten miksi ei valkoisten valheiden sijaan vain näyttelisi ja olisi juovinaan. Silloin ei joutuisi edes kohtaamaan kysymystä. Mutta nyt pitää haastaa itseä. Miksi en vaan vastaa: "Mä en nyt juo, kun alkoholi on mulle ongelma"? Siksi koska en ole tullut vielä ulos baarikaapista.
Korvaavia nautinnontuottajia: Loma
Olotila: Kiireetön
____
Palaan pääsiäislomalla Juhani Seppäsen kirjan pariin. Löydän sanonnan, jonka aion törkeästi varastaa ja ottaa laajemmin käyttöön. Käytän sitä hetimiten kysymykseen itseltäni.
Koska aiot tulla ulos baarikaapista?
Seppäsen "vuosi viinatta" hankkeessa ja omassa ihmiskokeessani on yksi merkittävä eroavaisuus. Herra lääkäri minglasi alusta asti sosiaalisissa kulttuuripiireissään avoimen alkoholittomasti, kun minä taas olen ylläpitänyt naurettavaa kuplaa sosiaalisten tilanteiden yllä jo viisi kuukautta.
Miksi ihmeessä minä pelleilen alkoholittomien juomien kanssa? Näyttelen juovani kuten muukin seurue? Osittain kyseessä on tapa, että edessä on lasi, kun istuu ravintolapöydässä tai kulkee kokkareilla. Mutta toki lasissa voisi olla kivennäisvettäkin. Niin Seppäselläkin usein oli. Pääosin hommassa on kyse ihan muusta, itse asiassa kahdesta ihan muusta. Enkä osaa edes ränkätä, kumpi näistä muista asioista on minulle tärkeämpi. Niin olennaisia ovat molemmat.
Toinen syistä liittyy sosiaaliseen rooliini alkoholin seurassa, bilehiirenä ja hauskana jätkänä. Tyyppinä joka on aina valmis mukaan, kun jossain tapahtuu ja alkoholia on tarjolla. Tyyppinä, joka aina jaksaa jatkaa aamuyön tunneille ja on takuuvarmasti viimeisten roikkujien joukossa, kun jo sammalletaan samoja syviä totuuksia seitsemättä kertaa. Työterveysterapeuttini sanoi minulle, että oireilen parhaillaan elämänvaiheeseeni liittyvää luopumisentuskaa. Luopuminen aikuistuvista lapsista on älyttömän raskasta. Samaan syssyyn meni vielä koirakin kuolemaan. Tekeillä olevaan työmuutokseen liittyy myös luopuminen minulle rakkaasta esimiestyöstä. Asiantuntijan mielestä alkoholittomuudessani on kyse myös luopumisesta. Enemmästä siis kuin hyvästä viinistä, saunaoluista ja gin&toniceista lentokoneessa. Kyse on yhden roolin jättämisestä taakse. Se on minulle selvästi vaikeaa.
Toinen syy liittyy syyhyni istua seurassa alkoholitta. "Miksi sä et ota?" on tuttu kysymys jokaiselle vastaavassa tilanteessa olevalle. Vastata voi toki valkoisella valheella. Voi olla lääkekuurilla tai tullut tällä kertaa autolla. Ensimmäistä ei voi käyttää kuukausitolkulla eikä ainakaan saman porukan kanssa. Jälkimmäinen on minulle erikoista, koska ajan muutenkin harvoin. Yksi hyvin toimiva syy on aikainen lento tai joku muu tärkeä tapahtuma seuraavana aamuna. Valitettavasti tässä iässä ei voi enää käyttää raskauskorttia. Joten miksi ei valkoisten valheiden sijaan vain näyttelisi ja olisi juovinaan. Silloin ei joutuisi edes kohtaamaan kysymystä. Mutta nyt pitää haastaa itseä. Miksi en vaan vastaa: "Mä en nyt juo, kun alkoholi on mulle ongelma"? Siksi koska en ole tullut vielä ulos baarikaapista.
Tiistai 4. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Uinti
Olotila: Positiivinen
____
Uskon biotieteilijänä monien henkisten olotilojemme biologiseen pohjaan. Minulla on kaksi rentouden tunteen tuottajaa ylitse muiden. Toinen on uinti ja toinen keinuminen.
Tänä aamuna uin matkaa uimahallissa, kuten talvitiistaisin on tapana. Toukokuussa siirryn pulahtamaan avoveteen pyörämatkallani töihin. Rehellisesti en tiedä mitään parempaa tapaa aloittaa päivä, erityisesti työpäivä.
Kerroin kokousreissulla pari kuukautta sitten rentoutumiskeinoistani. Ympärillä oli runsaasti luonnontieteilijöitä, joiden uskoin jakavan biologisen pohdintani. Sanoin etsiväni keinun aina, kun minua ahdistaa. Korostin ettei ollut mitään väliä sillä oliko kyseessä keinutuoli, puutarhakeinu vaiko verannan rottinkikiikku. Mainitsin ihailevani Philadelphian lentokenttää, jossa pitkin pitkiä terminaalikäytäviä aina siellä täällä on perinteisiä puisia keinutuoleja. Sanoin uskovani keinuvan liikkeen liittyvän kohtumuistoon. Kuten myös uinninkin rentouttavan vaikutuksen.
Kokouskumppanini eivät tuntuneet lainkaan ymmärtävän pohdintaani. Yksi naurahti lakonisesti ja sanoi, ettei mikään rentouttanut yhtä tehokkaasti kuin viinilasillinen. Toinen sanoi portviinin toimivan paremmin, koska täydelliseen rentoutumiseen ei tarvinnut juoda niin paljon. Minä en sanonut mitään ja lähdin iltauinnille hotellin altaalle.
Korvaavia nautinnontuottajia: Uinti
Olotila: Positiivinen
____
Uskon biotieteilijänä monien henkisten olotilojemme biologiseen pohjaan. Minulla on kaksi rentouden tunteen tuottajaa ylitse muiden. Toinen on uinti ja toinen keinuminen.
Tänä aamuna uin matkaa uimahallissa, kuten talvitiistaisin on tapana. Toukokuussa siirryn pulahtamaan avoveteen pyörämatkallani töihin. Rehellisesti en tiedä mitään parempaa tapaa aloittaa päivä, erityisesti työpäivä.
Kerroin kokousreissulla pari kuukautta sitten rentoutumiskeinoistani. Ympärillä oli runsaasti luonnontieteilijöitä, joiden uskoin jakavan biologisen pohdintani. Sanoin etsiväni keinun aina, kun minua ahdistaa. Korostin ettei ollut mitään väliä sillä oliko kyseessä keinutuoli, puutarhakeinu vaiko verannan rottinkikiikku. Mainitsin ihailevani Philadelphian lentokenttää, jossa pitkin pitkiä terminaalikäytäviä aina siellä täällä on perinteisiä puisia keinutuoleja. Sanoin uskovani keinuvan liikkeen liittyvän kohtumuistoon. Kuten myös uinninkin rentouttavan vaikutuksen.
Kokouskumppanini eivät tuntuneet lainkaan ymmärtävän pohdintaani. Yksi naurahti lakonisesti ja sanoi, ettei mikään rentouttanut yhtä tehokkaasti kuin viinilasillinen. Toinen sanoi portviinin toimivan paremmin, koska täydelliseen rentoutumiseen ei tarvinnut juoda niin paljon. Minä en sanonut mitään ja lähdin iltauinnille hotellin altaalle.
Lauantai 1. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Itkuinen
____
Neljä kuukautta juomatta ja ensimmäinen kriisi, joka vetää maton jalkojen alta kaataen minut päiväksi sohvalle itkemään.
Kriiseille tyypilliseen tapaan kyse ei ole yhdestä seikasta vaan summapelistä. Prosessi alkaa illanistujaisista, joissa olen sivustakatsoja. En ole rankannut tilaisuutta itselleni sosiaalisesti niiden tärkeimpien joukkoon. Olen mieheni avekkina. En edes tunne porukkaa hyvin. Ehkä juuri tästä syystä en ole analysoinut etukäteen, miten käyttäytyä juomattomuuteni suhteen. Olen kuitenkin pyytänyt miestäni kertomaan, että en aio juoda ja että tulemme autolla. Tämän uskon helpottavan vaivaantuneisuutta, kuten se ehkä tekeekin. Vaivaantuneisuus ei ole ongelma. Oma tylsyyteni on. Ilta on hyvin alkoholipainotteinen, kuohuviiniä, olutta, punaviiniä, valkoviiniä ja calvadosta. Keskustelu on kiivasta, eikä ole kenenkään vika etten kuulu joukkoon. Niin vain on. Katson pöydässä tyhjeneviä pulloja ja mietin, että niiden juominen veisi minut mukaan tuohon keskusteluun. Tunne ei todellakaan ole uusi, sillä toki olen joutunut miettimään samaa aiemminkin. Tällöin olen kuitenkin ollut sosiaalisesti lähempänä porukkaa, johon olen proaktiivisesti onnistunut hyppäämään ilman alkoholin antamia siipiä. Nyt en siihen kykene. Olen liian kaukana, liian erilainen, liian yksin ja liian selvä. Ilta päättyy kun heitän jo sammaltavan porukan jatkoille lähibaariin ja ajan kotiin nukkumaan.
Herään aamulla aikaisin ja kömmin alakertaan vaa'alle. On kuukauden ensimmäinen päivä ja punnituksen vuoro. Sanon matkalla itselleni, jotta mitäs siitä että sosiaalisesti erakoidun, kunhan edes laihdun. Muutun kauniimmalsi ja terveemmäksi. Tulevaisuudestani tulee fyysisesti laadukkaampi, vaikkakin sosiaalisesti ankeampi. Elämä on täynnä trade offeja.
Vaaka näyttää etten ole laihtunut kiloakaan. Hankkeen ensimmästen kuukausien alkupudotuksen jälkeen mittari ei ole värähtänytkään. Edellisen kuukauden nollatulos ei ollutkaan mittausvirhe. Mietin työterveyslääkärin sanoja, kun ihmettelin ettei paino putoa. "Onko jotain tullut alkoholin tilalle?" se kysyi.
Olen aina ollut pulleuteen taipuvainen ihminen. Lienee geneetistä, sanon itselleni. Reippaasta liikkumisesta huolimatta olen ylipainoinen. Olen oppinut elämään asian kanssa ja tehnyt itselleni elämänmuttaisia sääntöjä. En syö jälkiruokia. En käytä karamellejä. Nyt alkoholittomuuskokeiluni aikana olen alkanut joustaa säännöstä. Kysymys on jälleen eräänlaisesta korvaajasta. Vähän samalla tavoin kuin moni alkoholin lopettaja kertoo siirtyvänsä tupakoimaan enemmän. Minä olen siirtynyt ottamaan lounaan perään jälkiruoan, parina iltana viikossa jäätelöä ja silloin tällöin suklaata sekä lakritsia. Erityisen toimiva nautinnonkorvaaja talvilomallani oli iltatee, jonka oheen sulatin suussani kaksi pientä minipätkistä. Siitä kehittyi yksinäisten lomailtojeni kohokohta, jota suorastaan odotin. Vähän samaan tapaan kuin vielä puoli vuotta sitten odotin illan punaviinilasia.
Makaan sohvalla ja itken. En näe tulevaisuudessa mitään positiivista. Olen ylipainoinen ja sairas ihminen. Olen erakoitunut ja yksinäinen. Lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Koira on kuollut. Mies ei välitä, koska olen ruma ja tylsä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Itkuinen
____
Neljä kuukautta juomatta ja ensimmäinen kriisi, joka vetää maton jalkojen alta kaataen minut päiväksi sohvalle itkemään.
Kriiseille tyypilliseen tapaan kyse ei ole yhdestä seikasta vaan summapelistä. Prosessi alkaa illanistujaisista, joissa olen sivustakatsoja. En ole rankannut tilaisuutta itselleni sosiaalisesti niiden tärkeimpien joukkoon. Olen mieheni avekkina. En edes tunne porukkaa hyvin. Ehkä juuri tästä syystä en ole analysoinut etukäteen, miten käyttäytyä juomattomuuteni suhteen. Olen kuitenkin pyytänyt miestäni kertomaan, että en aio juoda ja että tulemme autolla. Tämän uskon helpottavan vaivaantuneisuutta, kuten se ehkä tekeekin. Vaivaantuneisuus ei ole ongelma. Oma tylsyyteni on. Ilta on hyvin alkoholipainotteinen, kuohuviiniä, olutta, punaviiniä, valkoviiniä ja calvadosta. Keskustelu on kiivasta, eikä ole kenenkään vika etten kuulu joukkoon. Niin vain on. Katson pöydässä tyhjeneviä pulloja ja mietin, että niiden juominen veisi minut mukaan tuohon keskusteluun. Tunne ei todellakaan ole uusi, sillä toki olen joutunut miettimään samaa aiemminkin. Tällöin olen kuitenkin ollut sosiaalisesti lähempänä porukkaa, johon olen proaktiivisesti onnistunut hyppäämään ilman alkoholin antamia siipiä. Nyt en siihen kykene. Olen liian kaukana, liian erilainen, liian yksin ja liian selvä. Ilta päättyy kun heitän jo sammaltavan porukan jatkoille lähibaariin ja ajan kotiin nukkumaan.
Herään aamulla aikaisin ja kömmin alakertaan vaa'alle. On kuukauden ensimmäinen päivä ja punnituksen vuoro. Sanon matkalla itselleni, jotta mitäs siitä että sosiaalisesti erakoidun, kunhan edes laihdun. Muutun kauniimmalsi ja terveemmäksi. Tulevaisuudestani tulee fyysisesti laadukkaampi, vaikkakin sosiaalisesti ankeampi. Elämä on täynnä trade offeja.
Vaaka näyttää etten ole laihtunut kiloakaan. Hankkeen ensimmästen kuukausien alkupudotuksen jälkeen mittari ei ole värähtänytkään. Edellisen kuukauden nollatulos ei ollutkaan mittausvirhe. Mietin työterveyslääkärin sanoja, kun ihmettelin ettei paino putoa. "Onko jotain tullut alkoholin tilalle?" se kysyi.
Olen aina ollut pulleuteen taipuvainen ihminen. Lienee geneetistä, sanon itselleni. Reippaasta liikkumisesta huolimatta olen ylipainoinen. Olen oppinut elämään asian kanssa ja tehnyt itselleni elämänmuttaisia sääntöjä. En syö jälkiruokia. En käytä karamellejä. Nyt alkoholittomuuskokeiluni aikana olen alkanut joustaa säännöstä. Kysymys on jälleen eräänlaisesta korvaajasta. Vähän samalla tavoin kuin moni alkoholin lopettaja kertoo siirtyvänsä tupakoimaan enemmän. Minä olen siirtynyt ottamaan lounaan perään jälkiruoan, parina iltana viikossa jäätelöä ja silloin tällöin suklaata sekä lakritsia. Erityisen toimiva nautinnonkorvaaja talvilomallani oli iltatee, jonka oheen sulatin suussani kaksi pientä minipätkistä. Siitä kehittyi yksinäisten lomailtojeni kohokohta, jota suorastaan odotin. Vähän samaan tapaan kuin vielä puoli vuotta sitten odotin illan punaviinilasia.
Makaan sohvalla ja itken. En näe tulevaisuudessa mitään positiivista. Olen ylipainoinen ja sairas ihminen. Olen erakoitunut ja yksinäinen. Lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Koira on kuollut. Mies ei välitä, koska olen ruma ja tylsä.
Torstai 23. maaliskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Hiihtäminen
Olotila: Yksinäinen
____
Lomaan kuuluu vanhojen naistenlehtien selaaminen. Ja alkoholi.
Silmiini osuu viime kesän lopulta juttu, jossa työterveyslääkäriltä kysytään, milloin pitäisi huolestua omasta alkoholinkäytöstä, jos loman jälkeen "vaihde" on saattanut jäädä päälle.
Lääkäri korostaa että lomallakaan ei olisi hyvä käyttää alkoholia joka päivä, vaikka viinilasillinen terassilla ja olut saunassa maistuvatkin hyvälle. Jos kehon on totuttanut päivittäisiin annoksiin, voi olla loman jälkeen vaikea lopettaa. Lääkäri kehottaa pitämään loman tuoksinassa täysin alkoholittomia päiviä. "Hyvä määrä raitistella on vähintään pari kolme päivää viikossa."
Haastateltu asiantuntija kehottaa myös etsimään korvikkeita tissuttelulle. Hän sanoo, että esimerkiksi ystävien kanssa oleskelu ja urheilu ovat vaihtoehtoisia tapoja rentoutua.
En tiedä, miksi artikkeli ärsyttää minua. Enkö itsekin ajattele aivan samoin? Ottaako minua päähän, ettei asiantuntija osaa listata yhtään parempia nautinnon korvaajia? Ystävät ja urheilu ovat molemmat sekä itsestäänselviä hyvän olon tuottajia että samalla ristiriitaisia rentouttajia. Juuri sosiaaliset tilanteethan ovat alkoholin kanssa niitä kaikkein kimuranteimpia ja urheilusta saa helposti kehitettyä itselleen suorituspaineen, vaikka pitäisi rentoutua.
Ihmiset ja liikunta ovat olleet minunkin Lapin lomaviikkoni keskiössä. Nyt ilman alkoholia. Olen hiihtänyt joka päivä ja siitä on kieltämättä tullut hyvä olo. Olennaista hyvän olon generoinnissa on ollut hiljainen metsä, ruuhkattomat ladut ja tavoitteettomuus. Matkan pituudella ja vauhdilla ei ole ollut merkitystä. Tällaisenaan hiihtäminen on siis erittäin toimiva nautinnonkorvaaja alkoholille, mutta valitettavasti erittäin huonosti toteutettavissa Helsingin nykytalvissa.
Olen ollut viikon Lapissa yksin. Aikaa ajatuksille on ollut paljon, ehkä jopa liikaakin. Paljon ovat pohdituttaneet ystävät, kaverit, tuttavat eli ihmiset. Sosiaalinen elämäni on muuttunut alkoholittomuuskokeiluni aikana. Se tulee todennäköisesti olemaan entiseen nähden erilaista myös hankkeeni jälkeen, mikäli onnistun tavoitteessani eli alkoholinkäytön kohtuullistamisessa. Olenko surullinen asiasta? En tiedä. Mutta sen tiedän, etten ole yhtään sen erilaisempi kuin ihminen laumaeläimenä yleensäkään. Toiset ihmiset ovat minulle tärkeitä. Sanoisin jopa että erittäin tärkeitä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Hiihtäminen
Olotila: Yksinäinen
____
Lomaan kuuluu vanhojen naistenlehtien selaaminen. Ja alkoholi.
Silmiini osuu viime kesän lopulta juttu, jossa työterveyslääkäriltä kysytään, milloin pitäisi huolestua omasta alkoholinkäytöstä, jos loman jälkeen "vaihde" on saattanut jäädä päälle.
Lääkäri korostaa että lomallakaan ei olisi hyvä käyttää alkoholia joka päivä, vaikka viinilasillinen terassilla ja olut saunassa maistuvatkin hyvälle. Jos kehon on totuttanut päivittäisiin annoksiin, voi olla loman jälkeen vaikea lopettaa. Lääkäri kehottaa pitämään loman tuoksinassa täysin alkoholittomia päiviä. "Hyvä määrä raitistella on vähintään pari kolme päivää viikossa."
Haastateltu asiantuntija kehottaa myös etsimään korvikkeita tissuttelulle. Hän sanoo, että esimerkiksi ystävien kanssa oleskelu ja urheilu ovat vaihtoehtoisia tapoja rentoutua.
En tiedä, miksi artikkeli ärsyttää minua. Enkö itsekin ajattele aivan samoin? Ottaako minua päähän, ettei asiantuntija osaa listata yhtään parempia nautinnon korvaajia? Ystävät ja urheilu ovat molemmat sekä itsestäänselviä hyvän olon tuottajia että samalla ristiriitaisia rentouttajia. Juuri sosiaaliset tilanteethan ovat alkoholin kanssa niitä kaikkein kimuranteimpia ja urheilusta saa helposti kehitettyä itselleen suorituspaineen, vaikka pitäisi rentoutua.
Ihmiset ja liikunta ovat olleet minunkin Lapin lomaviikkoni keskiössä. Nyt ilman alkoholia. Olen hiihtänyt joka päivä ja siitä on kieltämättä tullut hyvä olo. Olennaista hyvän olon generoinnissa on ollut hiljainen metsä, ruuhkattomat ladut ja tavoitteettomuus. Matkan pituudella ja vauhdilla ei ole ollut merkitystä. Tällaisenaan hiihtäminen on siis erittäin toimiva nautinnonkorvaaja alkoholille, mutta valitettavasti erittäin huonosti toteutettavissa Helsingin nykytalvissa.
Olen ollut viikon Lapissa yksin. Aikaa ajatuksille on ollut paljon, ehkä jopa liikaakin. Paljon ovat pohdituttaneet ystävät, kaverit, tuttavat eli ihmiset. Sosiaalinen elämäni on muuttunut alkoholittomuuskokeiluni aikana. Se tulee todennäköisesti olemaan entiseen nähden erilaista myös hankkeeni jälkeen, mikäli onnistun tavoitteessani eli alkoholinkäytön kohtuullistamisessa. Olenko surullinen asiasta? En tiedä. Mutta sen tiedän, etten ole yhtään sen erilaisempi kuin ihminen laumaeläimenä yleensäkään. Toiset ihmiset ovat minulle tärkeitä. Sanoisin jopa että erittäin tärkeitä.
Torstai 16. maaliskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Loman alkaminen
Olotila: Seesteinen
____
Odotan Pasilan asemalla yöjunaa Lappiin. Edessä on puolentoista viikon loma aurinkoisilla hangilla. Tilanne ei ole outo, käyttäytymismalli kuitenkin uusi. Aiemmin olisin vetäytynyt aseman toisen kerroksen pubiin ja tilannut kaksikymmentäneljä senttiä täyteläistä punaviiniä loman alkamisen kunniaksi. Nyt menen Hesburgeriin ja ostan mansikka-banaani smoothien. Se maistuu oikein hyvälle.
Vaikken olekaan onnistunut löytämään alkoholin painetta palauttavalle nautinnolle korvaajaa, ainakaan vielä, olen löytänyt useita alkoholin silkkaa juomista korvaavia tuotteita. Tuo edellä mainittu smoothie on yksi suosikeistani, monissa eri muodoissaan. Koen kotona suuria tuotekehityksellisiä onnistumiskokemuksia kun sekoitan mustikkaa, vadelmaa, mansikkaa, erilaisia jugurtteja ja makeutuskeinoja, banaania unohtamatta.
Itsenäisen myöhäisillan juomaykkönen on Rooibos tee, maustettuna tai ilman, ei väliä. Kun teetä kokkaa koko kannullisen, jää jääkaappiin pari lasillista nautittavaksi kylmänä myöhemmin. Kumpikin muoto toimii hyvin. Ulkomailla juon usein tuorepuristettua appelsiinimehua ja amerikoissa makeuttamatonta jääteetä, joka jostain syystä ei ole saanut meillä ravintoloissa jalansijaa.
Harvasta alkoholittomasta placebojuomasta löytää juuri mitään hyvää sanottavaa, muuta kuin että niiden avulla voi piilotella alkoholittomuuttaan vaivaannuttavissa tilanteissa. Sekä alkoholiton olut että punaviini menevät ulkonäkönsä puolesta aivan aidoista vastineistaan. Maku sitten onkin kokonaan eri juttu. Kuohuviinikorvikkeet ovat alkoholittoman juomagenren onnistunein muoto. Sekä Lehtikuohu että Kuohuva Kuusenkerkkä ovat niin onnistuneita juhlajuomia, että voittavat jopa suuren osan kuohuviineistä.
Eli ei alkoholittomana janoa tarvitse kärsiä. Mutta kaikesta lipittämisestä huolimatta pää pysyy selvänä, sekä hyvässä että pahassa.
Korvaavia nautinnontuottajia: Loman alkaminen
Olotila: Seesteinen
____
Odotan Pasilan asemalla yöjunaa Lappiin. Edessä on puolentoista viikon loma aurinkoisilla hangilla. Tilanne ei ole outo, käyttäytymismalli kuitenkin uusi. Aiemmin olisin vetäytynyt aseman toisen kerroksen pubiin ja tilannut kaksikymmentäneljä senttiä täyteläistä punaviiniä loman alkamisen kunniaksi. Nyt menen Hesburgeriin ja ostan mansikka-banaani smoothien. Se maistuu oikein hyvälle.
Vaikken olekaan onnistunut löytämään alkoholin painetta palauttavalle nautinnolle korvaajaa, ainakaan vielä, olen löytänyt useita alkoholin silkkaa juomista korvaavia tuotteita. Tuo edellä mainittu smoothie on yksi suosikeistani, monissa eri muodoissaan. Koen kotona suuria tuotekehityksellisiä onnistumiskokemuksia kun sekoitan mustikkaa, vadelmaa, mansikkaa, erilaisia jugurtteja ja makeutuskeinoja, banaania unohtamatta.
Itsenäisen myöhäisillan juomaykkönen on Rooibos tee, maustettuna tai ilman, ei väliä. Kun teetä kokkaa koko kannullisen, jää jääkaappiin pari lasillista nautittavaksi kylmänä myöhemmin. Kumpikin muoto toimii hyvin. Ulkomailla juon usein tuorepuristettua appelsiinimehua ja amerikoissa makeuttamatonta jääteetä, joka jostain syystä ei ole saanut meillä ravintoloissa jalansijaa.
Harvasta alkoholittomasta placebojuomasta löytää juuri mitään hyvää sanottavaa, muuta kuin että niiden avulla voi piilotella alkoholittomuuttaan vaivaannuttavissa tilanteissa. Sekä alkoholiton olut että punaviini menevät ulkonäkönsä puolesta aivan aidoista vastineistaan. Maku sitten onkin kokonaan eri juttu. Kuohuviinikorvikkeet ovat alkoholittoman juomagenren onnistunein muoto. Sekä Lehtikuohu että Kuohuva Kuusenkerkkä ovat niin onnistuneita juhlajuomia, että voittavat jopa suuren osan kuohuviineistä.
Eli ei alkoholittomana janoa tarvitse kärsiä. Mutta kaikesta lipittämisestä huolimatta pää pysyy selvänä, sekä hyvässä että pahassa.
Perjantai 10. helmikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavat nautinnontuottajat: Ystävät
Olotila: Partyinen
____
Alkoholittoman ihmiskokeen advanced course luento kolme - järjestän ystäville naissaunaillan ja aion itse olla juomatta.
Olen hoitanut suurimman osan sosiaalisista tapahtumista kuluneen kolmen kuukauden aikana kahdella tavalla. Olen joko jättänyt menemättä paikalle tai sitten feikannut juovani normaalisti, mutta nauttinutkin alkoholittomia vastineita.
Tänään muutan suuntaa. Ostan toki saunajuomaksi alkoholitonta olutta ja päätän nauttia juustopöydän ohessa sekä lumekuohuvaa että punaista viininkorviketta. En kuitenkaan piilottele alkoholittomuuttani ja mainitsen asian suoraan sen tullessa esiin. Odotan hämmentynyttä vastetta, mutta sitä ei tule. Kiivaana käyvä keskustelu jatkuu koulutuksen, soten, politiikan, kulttuurin, työmäärän ja Trumpin parissa. Minun alkoholittomuuteni ei herätä kenessäkään kummastusta eikä siitä puhuta sen enempää.
Aamulla lasken illan aikana tyhjentyneet viinipullot. Niitä on vain kolme. Se on uskomattoman pieni saldo yhdeksän naisen illanvietosta, joka kuitenkin kesti yhteensä yli kuusi tuntia. Huomaan ihailevani ystävättäriäni. He selvästi hallitsevat käytösmallin, jota minä vasta opettelen. Käyttävät siis alkoholia kohtuudella.
Korvaavat nautinnontuottajat: Ystävät
Olotila: Partyinen
____
Alkoholittoman ihmiskokeen advanced course luento kolme - järjestän ystäville naissaunaillan ja aion itse olla juomatta.
Olen hoitanut suurimman osan sosiaalisista tapahtumista kuluneen kolmen kuukauden aikana kahdella tavalla. Olen joko jättänyt menemättä paikalle tai sitten feikannut juovani normaalisti, mutta nauttinutkin alkoholittomia vastineita.
Tänään muutan suuntaa. Ostan toki saunajuomaksi alkoholitonta olutta ja päätän nauttia juustopöydän ohessa sekä lumekuohuvaa että punaista viininkorviketta. En kuitenkaan piilottele alkoholittomuuttani ja mainitsen asian suoraan sen tullessa esiin. Odotan hämmentynyttä vastetta, mutta sitä ei tule. Kiivaana käyvä keskustelu jatkuu koulutuksen, soten, politiikan, kulttuurin, työmäärän ja Trumpin parissa. Minun alkoholittomuuteni ei herätä kenessäkään kummastusta eikä siitä puhuta sen enempää.
Aamulla lasken illan aikana tyhjentyneet viinipullot. Niitä on vain kolme. Se on uskomattoman pieni saldo yhdeksän naisen illanvietosta, joka kuitenkin kesti yhteensä yli kuusi tuntia. Huomaan ihailevani ystävättäriäni. He selvästi hallitsevat käytösmallin, jota minä vasta opettelen. Käyttävät siis alkoholia kohtuudella.
Keskiviikko 8. helmikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavat nautinnontuottajat: Lumejuoma
Olotila: Normaali
____
Tytär kutsuu kokatessa juomaani alkoholitonta olutta lumejuomaksi ja käyttää siitä myös synonyymiä placebo. Jään miettimään termiä.
Veljeni lopetteli jossain vaiheessa tupakointiaan ja kuvasi yhdeksi vaikeudeksi tupakointitavan loppumisen. Olen ymmärtänyt monen tupakoitsijan pohtivan samankaltaisia asioita. Tupakoinnin olevan tapa, joka on vaikea poistaa arjesta. Vieläpä tapa, joka rentouttaa. En ota kantaa, syntyykö rentoutus itse tupakasta vaiko pysähtymisestä tupakoimaan. Minulla ei ole tästä omaa kokemusta.
Ennen tätä juomattomuusjaksoani en ole koskaan ajatellut, että alkoholi toimisi tällä tavoin. Että tapa juoda itsessään olisi osa alkoholin tuomaa rentoutusta. Enkä tiedä allekirjoitanko asiaa täysin vieläkään.
Mutta tiettyjä tilanteita todella on, joihin alkoholilasillinen tuntuu kuuluvan tapana ja sen korvaaminen alkoholittomalla juomalla ajaa melkein saman asian.
Yksi tuollaisista hetkistä minun osaltani on juuri tuo ruoan laittaminen. On selkeästi tapa avata ruoan oheen tuleva viinipullo jo kokkauksen yhteydessä ja juoda siitä lasillinen. Arkena ruoanlaittolasillinen on usein olutta, joka tulee avattua janoon työmatkapyöräilyn päälle. Näiden viime kuukausien aikana olen tavannut kohtuullisen usein avata keittiön apupöydälle lumeoluen. En ole edes huomannut eroa aikaan, jolloin oluessa oli mukana prosentteja
Myös joillakin päivällisillä alkoholin juominen on lähinnä tapa. Näihin kuuluvat erityisesti tylsähköt liikeillalliset, joissa lasissa tulee olla viiniä, punaista tai valkoista gourmet-ruoan mukaisesti. Kun viime aikoina lasissani on ollut alkoholitonta viiniä, en ole juurikaan huomannut illan kulussa eroa aikaan ennen alkoholikokeiluani. Ihan yhtä tylsää on ollut ja ihan yhtä reippaasti olen jaksanut suorittaa keskustelua ilman alkoholin tuomaa piristettäkin.
Erikoisin tapa, jossa olen todennut lumejuoman toimivan, on perjantaikuohuva. Rankka työviikko on takana ja viikonloppu edessä. Ajatus tuntuu hyvältä. Ostan kauppareissulta pullon Lehtikuohua ja sen jäähdyttyä kaadan juomaa kuohuviinilaseihin itseni lisäksi sekä miehelleni että tyttärelleni. Skoolaamme yhdessä viikonlopulle. Siinä hetkessä en kaipaa alkoholiprosentteja promillenkaan vertaa.
Korvaavat nautinnontuottajat: Lumejuoma
Olotila: Normaali
____
Tytär kutsuu kokatessa juomaani alkoholitonta olutta lumejuomaksi ja käyttää siitä myös synonyymiä placebo. Jään miettimään termiä.
Veljeni lopetteli jossain vaiheessa tupakointiaan ja kuvasi yhdeksi vaikeudeksi tupakointitavan loppumisen. Olen ymmärtänyt monen tupakoitsijan pohtivan samankaltaisia asioita. Tupakoinnin olevan tapa, joka on vaikea poistaa arjesta. Vieläpä tapa, joka rentouttaa. En ota kantaa, syntyykö rentoutus itse tupakasta vaiko pysähtymisestä tupakoimaan. Minulla ei ole tästä omaa kokemusta.
Ennen tätä juomattomuusjaksoani en ole koskaan ajatellut, että alkoholi toimisi tällä tavoin. Että tapa juoda itsessään olisi osa alkoholin tuomaa rentoutusta. Enkä tiedä allekirjoitanko asiaa täysin vieläkään.
Mutta tiettyjä tilanteita todella on, joihin alkoholilasillinen tuntuu kuuluvan tapana ja sen korvaaminen alkoholittomalla juomalla ajaa melkein saman asian.
Yksi tuollaisista hetkistä minun osaltani on juuri tuo ruoan laittaminen. On selkeästi tapa avata ruoan oheen tuleva viinipullo jo kokkauksen yhteydessä ja juoda siitä lasillinen. Arkena ruoanlaittolasillinen on usein olutta, joka tulee avattua janoon työmatkapyöräilyn päälle. Näiden viime kuukausien aikana olen tavannut kohtuullisen usein avata keittiön apupöydälle lumeoluen. En ole edes huomannut eroa aikaan, jolloin oluessa oli mukana prosentteja
Myös joillakin päivällisillä alkoholin juominen on lähinnä tapa. Näihin kuuluvat erityisesti tylsähköt liikeillalliset, joissa lasissa tulee olla viiniä, punaista tai valkoista gourmet-ruoan mukaisesti. Kun viime aikoina lasissani on ollut alkoholitonta viiniä, en ole juurikaan huomannut illan kulussa eroa aikaan ennen alkoholikokeiluani. Ihan yhtä tylsää on ollut ja ihan yhtä reippaasti olen jaksanut suorittaa keskustelua ilman alkoholin tuomaa piristettäkin.
Erikoisin tapa, jossa olen todennut lumejuoman toimivan, on perjantaikuohuva. Rankka työviikko on takana ja viikonloppu edessä. Ajatus tuntuu hyvältä. Ostan kauppareissulta pullon Lehtikuohua ja sen jäähdyttyä kaadan juomaa kuohuviinilaseihin itseni lisäksi sekä miehelleni että tyttärelleni. Skoolaamme yhdessä viikonlopulle. Siinä hetkessä en kaipaa alkoholiprosentteja promillenkaan vertaa.
Maanantai 30. tammikuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Väsynyt
____
Tammikuu on lopuillaan. Paras alkoholittomuuden selitys poistuu käytöstä. Olen käyttänyt tipatonta tammikuuta valkoisena valheena kuukauden kuluessa neljä kertaa.
Tipaton tammikuu tuntuu modernilta hipsteri-keksinnöltä, mutta oikeasti se on peräisin jo 1940-luvulta. Veljeni sanoi muutama vuosi sitten, että tipattomalle tammikuulle ryhtyvät tuttavapiiristä vain ne, joiden alkoholinkäyttö on tavallista runsaampaa. En muista, käyttikö hän sanaa "alkoholiongelma", mutta sisältö oli sama. Mietin asiaa silloin ja mietin sitä nyt. Minulla tämä tipaton tammikuu on neljäs peräkkäin. Tällä kertaa siis laajennetussa muodossa, alkoholittomuutta tänään takana vähän kolmatta kuukautta.
Tipattomalle tammikuulle ryhtyy Suomessa vuosittain joka viides henkilö. Miehet aavistuksen useammin kuin naiset. Noin miljoonan ihmisen hanke kertonee palautumisen tarpeesta. Monella on takana kostea joulunaika. En kuitenkaan usko alkoholittoman kuukauden tavoittavan kaikki, jotka sitä tarvitsevat. Suomalaiset juovat reippaasti. Todella monet enemmän kuin on hyväksi. Niinhän minäkin tein.
Tipaton tammikuu tuntuu olevan harvinaisen suomalainen itsensä haastamisen malli. Parin viime vuoden tammikuissa olen aiheuttanut kummastusta useissa ulkomaisissa kollegoissa. Kaksi vuotta sitten istuin Englannin toimistomme läheisessä hotelliravintolassa. Seurana oli kaksi yhdysvaltalaista ja yksi brittikollega, kuten myös työkaveri Koto-Suomesta. Tilasin ruoan oheen kivennäisvettä, kun miehet joivat viiniä. Kaikki kolme ulkomaista kollegaa tuijottivat minua kuin olisin ollut kuolemassa syöpään. Kukaan ei sanonut mitään. Tilanne oli äärimmäisen vaivaantunut ja ärtymyksessäni en selittänyt tilannetta mitenkään. Suomalainen kollegani kertoi seuraavana päivänä porukoiden tiedustelleen varovasti, mikä minua vaivasi. Hän oli kertonut tipattomasta tammikuusta ja seuraavana päivänä illallinen sujui jo rennommissa merkeissä, vaikka minä join jääteetä.
Tänään olen kokeneempi alkoholittomissa sosiaalisissa tilanteissa kuin vielä pari vuotta sitten. Takataskussa on hyvä valikoima uskottavia selityksiä juomattomuudelle. Osaan myös näppärät keinot pyytää tarjoilijalta alkoholitonta viiniä niin, ettei kukaan läsnäolijoista tiedä minun juovan eri viiniä kuin he. Silti en voi olla ihmettelemättä, miksi minun täytyy toimia niin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Väsynyt
____
Tammikuu on lopuillaan. Paras alkoholittomuuden selitys poistuu käytöstä. Olen käyttänyt tipatonta tammikuuta valkoisena valheena kuukauden kuluessa neljä kertaa.
Tipaton tammikuu tuntuu modernilta hipsteri-keksinnöltä, mutta oikeasti se on peräisin jo 1940-luvulta. Veljeni sanoi muutama vuosi sitten, että tipattomalle tammikuulle ryhtyvät tuttavapiiristä vain ne, joiden alkoholinkäyttö on tavallista runsaampaa. En muista, käyttikö hän sanaa "alkoholiongelma", mutta sisältö oli sama. Mietin asiaa silloin ja mietin sitä nyt. Minulla tämä tipaton tammikuu on neljäs peräkkäin. Tällä kertaa siis laajennetussa muodossa, alkoholittomuutta tänään takana vähän kolmatta kuukautta.
Tipattomalle tammikuulle ryhtyy Suomessa vuosittain joka viides henkilö. Miehet aavistuksen useammin kuin naiset. Noin miljoonan ihmisen hanke kertonee palautumisen tarpeesta. Monella on takana kostea joulunaika. En kuitenkaan usko alkoholittoman kuukauden tavoittavan kaikki, jotka sitä tarvitsevat. Suomalaiset juovat reippaasti. Todella monet enemmän kuin on hyväksi. Niinhän minäkin tein.
Tipaton tammikuu tuntuu olevan harvinaisen suomalainen itsensä haastamisen malli. Parin viime vuoden tammikuissa olen aiheuttanut kummastusta useissa ulkomaisissa kollegoissa. Kaksi vuotta sitten istuin Englannin toimistomme läheisessä hotelliravintolassa. Seurana oli kaksi yhdysvaltalaista ja yksi brittikollega, kuten myös työkaveri Koto-Suomesta. Tilasin ruoan oheen kivennäisvettä, kun miehet joivat viiniä. Kaikki kolme ulkomaista kollegaa tuijottivat minua kuin olisin ollut kuolemassa syöpään. Kukaan ei sanonut mitään. Tilanne oli äärimmäisen vaivaantunut ja ärtymyksessäni en selittänyt tilannetta mitenkään. Suomalainen kollegani kertoi seuraavana päivänä porukoiden tiedustelleen varovasti, mikä minua vaivasi. Hän oli kertonut tipattomasta tammikuusta ja seuraavana päivänä illallinen sujui jo rennommissa merkeissä, vaikka minä join jääteetä.
Tänään olen kokeneempi alkoholittomissa sosiaalisissa tilanteissa kuin vielä pari vuotta sitten. Takataskussa on hyvä valikoima uskottavia selityksiä juomattomuudelle. Osaan myös näppärät keinot pyytää tarjoilijalta alkoholitonta viiniä niin, ettei kukaan läsnäolijoista tiedä minun juovan eri viiniä kuin he. Silti en voi olla ihmettelemättä, miksi minun täytyy toimia niin.
Tiistai 24. tammikuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Uinti
Olotila: Puolisosiaalinen
____
On ilta ja istun lähijunassa matkalla työpaikalta ravintolaan. Edessä jälleen edustusillallinen, tällä kertaa vieraita Yhdysvalloista, Saksasta ja Iso-Britanniasta. Mietin alkoholittomuusstrategiaa.
Aperetiiviksi ajattelen lehtikuohuvaa, jota löytyy hyvin laadukkaista ravintoloista ja joka maistuu erinomaiselle. Päätän tilata tarjoilijalta suomeksi, jolloin kukaan ei kiinnitä huomiota alkoholittomuuteen. Ruoan oheen kysyn alkoholittoman punaviinin, joka näyttää liharuokaan sopivalta. Jollei löydy, jatkan kuohuvalla.
Strategia toimii hyvin ja ravintolassa on ihan hauskaakin. Trump on viihdyttävä puheenaihe. Ainoa henkilö joka huomaa alkoholittomuuteni on esimies, joka kysyy mielipidettäni valkoviinistä. Perinteisesti minä valitsen valkoiset ja firman miehet punaiset viinit. Sanon että tällä kertaa en välitä, ottavatko Alsacen Rieslingin vaiko uusiseelantilaisen Savignon blancin. Olen tipattomalla. Tammikuu on hyvä tekosyy. Harmi että se loppuu kohta.
Juon alkupalan kanssa lehtikuohua. Se on ainoa oikeasti hyvänmakuinen alkoholinkorvikejuoma. Sopii blineihinkin. Pyydän tarjoilijalta lasin alkoholitonta punaviiniä karitsan kyytipojaksi. En siksi että tykkäisin siitä, vaan siksi että se näyttää oikealta. Kukaan ei kiinnitä huomiota siihen, että minulle kaadetaan juomat eri pullosta. Pääasia että lasissa on jotakin, ettei kukaan erehdy kaatamaan minulle viiniä pöydällä seilaavista pulloista.
Porukka iloistuu pitkän illallisen myötä. Puhetta on määrällisesti enemmän kuin alkuillasta ja äänen volyymikin kasvaa. Ei ole ollenkaan ihme, että keskustelu siirtyy jatkopaikan valintaan, kun tarjoilija tuo laskun. Vierailijoiden hotellin lähipubi voittaa valinnan. Niin sillä on tapana tehdä. Kävelen seurueen matkassa rautatientorille. Kun muut kurvaavat baariin, minä otan bussin kotiin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Uinti
Olotila: Puolisosiaalinen
____
On ilta ja istun lähijunassa matkalla työpaikalta ravintolaan. Edessä jälleen edustusillallinen, tällä kertaa vieraita Yhdysvalloista, Saksasta ja Iso-Britanniasta. Mietin alkoholittomuusstrategiaa.
Aperetiiviksi ajattelen lehtikuohuvaa, jota löytyy hyvin laadukkaista ravintoloista ja joka maistuu erinomaiselle. Päätän tilata tarjoilijalta suomeksi, jolloin kukaan ei kiinnitä huomiota alkoholittomuuteen. Ruoan oheen kysyn alkoholittoman punaviinin, joka näyttää liharuokaan sopivalta. Jollei löydy, jatkan kuohuvalla.
Strategia toimii hyvin ja ravintolassa on ihan hauskaakin. Trump on viihdyttävä puheenaihe. Ainoa henkilö joka huomaa alkoholittomuuteni on esimies, joka kysyy mielipidettäni valkoviinistä. Perinteisesti minä valitsen valkoiset ja firman miehet punaiset viinit. Sanon että tällä kertaa en välitä, ottavatko Alsacen Rieslingin vaiko uusiseelantilaisen Savignon blancin. Olen tipattomalla. Tammikuu on hyvä tekosyy. Harmi että se loppuu kohta.
Juon alkupalan kanssa lehtikuohua. Se on ainoa oikeasti hyvänmakuinen alkoholinkorvikejuoma. Sopii blineihinkin. Pyydän tarjoilijalta lasin alkoholitonta punaviiniä karitsan kyytipojaksi. En siksi että tykkäisin siitä, vaan siksi että se näyttää oikealta. Kukaan ei kiinnitä huomiota siihen, että minulle kaadetaan juomat eri pullosta. Pääasia että lasissa on jotakin, ettei kukaan erehdy kaatamaan minulle viiniä pöydällä seilaavista pulloista.
Porukka iloistuu pitkän illallisen myötä. Puhetta on määrällisesti enemmän kuin alkuillasta ja äänen volyymikin kasvaa. Ei ole ollenkaan ihme, että keskustelu siirtyy jatkopaikan valintaan, kun tarjoilija tuo laskun. Vierailijoiden hotellin lähipubi voittaa valinnan. Niin sillä on tapana tehdä. Kävelen seurueen matkassa rautatientorille. Kun muut kurvaavat baariin, minä otan bussin kotiin.
Torstai 19. tammikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Pubivisa
Olotila: Onnistunut
____
On myöhä ja istun paikallisjunassa matkalla kotiin baarista. Tuttu tilanne, mutta silti erilainen. Olen selvin päin ja se tuntuu hyvältä.
Takana on onnistunut ilta. Sosiaalinen tilanne ilman alkoholia. Työporukalla on tapana silloin tällöin osallistua lähikuppilan pubivisaan, jota järjestetään torstai-iltaisin. Puolivuosittaisen kauden jälkeen hyvin ränkkäytyneet joukkueet pääsevät baarifinaaliin. Syyskauden finaali oli tänään. Työpaikalta kisaan oli kvalifioitunut kaksi joukkuetta. Tässä oli tapahtuma, jota en mistään hinnasta halunnut jättää väliin. Minä rakastan tietovisoja ja tykkään työkavereistani, joiden kanssa niiden ääressä on tullut istuttua.
Juon illan aikana kolme alkoholitonta olutta. Käyn baaritiskillä hetkenä, jolloin lähellä ei ole työkavereita. Pyydän baarimikkoa kaatamaan juoman normaalin tuoppiin. Ärsyynnyn hiukan, kun baarissa ei ole tarjolla alkoholitonta viiniä. Ärsyynnyn vielä enemmän siitä, että alkoholitoin Nikolai on yhtä kallista kuin tavallinen olut. Kumpikaan ärtymyksistäni ei kuitenkaan onnistu pilaamaan hyvää fiilistä. Sitä ei pilaa edes baarivisan lopputulos, jossa toinen työjuokkueistamme jää pisteen päähän finaalin voitosta.
Mietin junassa, miksi ilta oli onistunut, ja päädyn jo aiemmin pohtimaani lopputulokseen. Alkoholittomat sosiaaliset tilanteet toimivat hyvin, jos niissä on muutakin sisältöä kuin pelkkä alkoholin nauttiminen. Illanistujaiset kaveriporukalla on menneet ihan hyvin, kun on saunottu, pelattu lautapelejä tai olen emäntänä kokannut läpi illan. Sen sijaan illat, joissa istutaan saman pöydän ympärillä ja juodaan viinaa tunnista toiseen, eivät tässä tilanteessa oikein toimi. Eikä ole edes väliä sillä, onko pöytä jonkun kotona vaiko ravintolassa. Minä vaan kerta kaikkiaan väsähdän samaan aikaan kun muut alkoholin vaikutuksesta piristyvät.
Korvaavia nautinnontuottajia: Pubivisa
Olotila: Onnistunut
____
On myöhä ja istun paikallisjunassa matkalla kotiin baarista. Tuttu tilanne, mutta silti erilainen. Olen selvin päin ja se tuntuu hyvältä.
Takana on onnistunut ilta. Sosiaalinen tilanne ilman alkoholia. Työporukalla on tapana silloin tällöin osallistua lähikuppilan pubivisaan, jota järjestetään torstai-iltaisin. Puolivuosittaisen kauden jälkeen hyvin ränkkäytyneet joukkueet pääsevät baarifinaaliin. Syyskauden finaali oli tänään. Työpaikalta kisaan oli kvalifioitunut kaksi joukkuetta. Tässä oli tapahtuma, jota en mistään hinnasta halunnut jättää väliin. Minä rakastan tietovisoja ja tykkään työkavereistani, joiden kanssa niiden ääressä on tullut istuttua.
Juon illan aikana kolme alkoholitonta olutta. Käyn baaritiskillä hetkenä, jolloin lähellä ei ole työkavereita. Pyydän baarimikkoa kaatamaan juoman normaalin tuoppiin. Ärsyynnyn hiukan, kun baarissa ei ole tarjolla alkoholitonta viiniä. Ärsyynnyn vielä enemmän siitä, että alkoholitoin Nikolai on yhtä kallista kuin tavallinen olut. Kumpikaan ärtymyksistäni ei kuitenkaan onnistu pilaamaan hyvää fiilistä. Sitä ei pilaa edes baarivisan lopputulos, jossa toinen työjuokkueistamme jää pisteen päähän finaalin voitosta.
Mietin junassa, miksi ilta oli onistunut, ja päädyn jo aiemmin pohtimaani lopputulokseen. Alkoholittomat sosiaaliset tilanteet toimivat hyvin, jos niissä on muutakin sisältöä kuin pelkkä alkoholin nauttiminen. Illanistujaiset kaveriporukalla on menneet ihan hyvin, kun on saunottu, pelattu lautapelejä tai olen emäntänä kokannut läpi illan. Sen sijaan illat, joissa istutaan saman pöydän ympärillä ja juodaan viinaa tunnista toiseen, eivät tässä tilanteessa oikein toimi. Eikä ole edes väliä sillä, onko pöytä jonkun kotona vaiko ravintolassa. Minä vaan kerta kaikkiaan väsähdän samaan aikaan kun muut alkoholin vaikutuksesta piristyvät.
Lauantai 7. tammikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Juoksulenkki
Olotila: Tavallinen
____
Yrjö Raitio kirjoittaa Helsingin Sanomissa liikunnan merkityksestä mielen terveydelle. Jutussa ei ole merkittävästi mitään uutta tai mullistavaa, mitä nyt mukaan on vedetty uusia tutkimustuloksia. Minä tarraan kappaleeseen, jossa Rautio kertoo liikunnan merkityksestä stressin poistajana.
"Työelämäni oli varsinkin niinä liki 26 vuotena, kun olin päätoimittaja, niin raskasta, etten olisi sitä jaksanut ilman liikuntaa. Se on muulloinkin ollut tehokkain keino palautua työn rasituksista. Ajatusten solmut ovat auenneet, osat loksahtaneet paikoilleen, keskeneräiset jutut saaneet lopullisen silauksensa", Raitio kirjoittaa.
Minulle liikunta on alkoholin korvaavana nautinnontuottajana selkein ykkönen. Pyöräilen töihin mielelläni, juoksen kevyen lenkin kerran pari viikossa, kävelen koiran kanssa, syksyisin sienimetsällä, ja uin aina kuin mahdollista, kesällä avovedessä, talvisin uimahallilla ja reissun päällä kaiken maailman hotellialtailla.
Liikunnasta syntynyt nautinto on todellinen ja aito. Suorituksen jälkeinen hyvä olo saattaa jopa voittaa alkoholin tuoman huuman. Kemiallisesta reaktiostahan on molemmissa kysymys. Aktiivisuoritus, kuten juoksulenkki, lisää reippaasti elimistön endorfiinin tuotantoa. Ja pelkkä ulkoilu riittää nostamaan toisen onnellisuushormonin, serotoniinin, pitoisuutta kropassa.
Liikuntanautintoon liittyy väistämättömien hyvien asioiden lisäksi kuitenkin myös kaksi negatiivista seikkaa, suorituksen monimutkaisuus ja ylisuorittamisen varjo.
Punaviini tuo helpotuksen paineeseen nopeasti ja sen voi nauttia melkein missä tahansa, säätilasta riippumatta. Sen sijaan pyöräilemään ei uskalla lähteä jääsohjoisella kelillä eikä juoksemaan viitsi lähteä kaatosateella. Useat urheilusuoritukset vaativat aikaa, eikä pelkästään itse tekemiseen vaan myös valmistautumiseen. Työmatkapyöräily vaatii vaihtovaatelogistiikan. Uiminen meikkausjärjestelyt. Ohjattuun liikuntaan osallistuminen tietyn ajankohdan ja kulkeutumisen paikalle. Palkintona saatava hyvä olo ei siis aina tule helpolla. Ei ainakaan niin helposti kuin yksi lasillinen.
Ylisuorittaminen pelko on vielä edellistä merkittävämpi negaatio. Liikunta on ihanaa ja kilpailu itseään vastaan hyväksyttävää, mutta hommassa piilee epämiellyttävä riski lyödä yli. Viikottaisesta liikunnasta voi tulla suorite, joka on pakko toteuttaa, vaikka hammasta purren ja aikatauluja kiristäen. Mikäli näin pääsee käymään, muodostuukin stressiä poistavasta liikunnasta itse stressin aiheuttaja.
Korvaavia nautinnontuottajia: Juoksulenkki
Olotila: Tavallinen
____
Yrjö Raitio kirjoittaa Helsingin Sanomissa liikunnan merkityksestä mielen terveydelle. Jutussa ei ole merkittävästi mitään uutta tai mullistavaa, mitä nyt mukaan on vedetty uusia tutkimustuloksia. Minä tarraan kappaleeseen, jossa Rautio kertoo liikunnan merkityksestä stressin poistajana.
"Työelämäni oli varsinkin niinä liki 26 vuotena, kun olin päätoimittaja, niin raskasta, etten olisi sitä jaksanut ilman liikuntaa. Se on muulloinkin ollut tehokkain keino palautua työn rasituksista. Ajatusten solmut ovat auenneet, osat loksahtaneet paikoilleen, keskeneräiset jutut saaneet lopullisen silauksensa", Raitio kirjoittaa.
Minulle liikunta on alkoholin korvaavana nautinnontuottajana selkein ykkönen. Pyöräilen töihin mielelläni, juoksen kevyen lenkin kerran pari viikossa, kävelen koiran kanssa, syksyisin sienimetsällä, ja uin aina kuin mahdollista, kesällä avovedessä, talvisin uimahallilla ja reissun päällä kaiken maailman hotellialtailla.
Liikunnasta syntynyt nautinto on todellinen ja aito. Suorituksen jälkeinen hyvä olo saattaa jopa voittaa alkoholin tuoman huuman. Kemiallisesta reaktiostahan on molemmissa kysymys. Aktiivisuoritus, kuten juoksulenkki, lisää reippaasti elimistön endorfiinin tuotantoa. Ja pelkkä ulkoilu riittää nostamaan toisen onnellisuushormonin, serotoniinin, pitoisuutta kropassa.
Liikuntanautintoon liittyy väistämättömien hyvien asioiden lisäksi kuitenkin myös kaksi negatiivista seikkaa, suorituksen monimutkaisuus ja ylisuorittamisen varjo.
Punaviini tuo helpotuksen paineeseen nopeasti ja sen voi nauttia melkein missä tahansa, säätilasta riippumatta. Sen sijaan pyöräilemään ei uskalla lähteä jääsohjoisella kelillä eikä juoksemaan viitsi lähteä kaatosateella. Useat urheilusuoritukset vaativat aikaa, eikä pelkästään itse tekemiseen vaan myös valmistautumiseen. Työmatkapyöräily vaatii vaihtovaatelogistiikan. Uiminen meikkausjärjestelyt. Ohjattuun liikuntaan osallistuminen tietyn ajankohdan ja kulkeutumisen paikalle. Palkintona saatava hyvä olo ei siis aina tule helpolla. Ei ainakaan niin helposti kuin yksi lasillinen.
Ylisuorittaminen pelko on vielä edellistä merkittävämpi negaatio. Liikunta on ihanaa ja kilpailu itseään vastaan hyväksyttävää, mutta hommassa piilee epämiellyttävä riski lyödä yli. Viikottaisesta liikunnasta voi tulla suorite, joka on pakko toteuttaa, vaikka hammasta purren ja aikatauluja kiristäen. Mikäli näin pääsee käymään, muodostuukin stressiä poistavasta liikunnasta itse stressin aiheuttaja.
Lauantai 31. joulukuuta 2016
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Uuden Vuoden illanistujaiset
Olotila: Optimistinen
____
On uuden vuoden aatto ja seison ison marketin alkoholittomien viinien sekä oluiden osastolla. Hyllyä on varattu alkoholittomille vastikkeille kolme metriä. Normioluille, siidereille ja lonkeroille hyllymetrejä löytyy reippaasti parikymmentä, joiden lisäksi on vielä avoimia hyllyvälejä lavoille täynnä tölkkilaatikoita jos minkä kokoisia.
Vierelläni seisoo kolme muuta asiakasta. He ovat kaikki raskaana. Yhden aviomies lukee alkoholittoman kuohuviinin tuoteselostusta ja yrittää vakuuttaa vaimolleen, että kyllä tämä varmaan on ihan hyvää.
Minä ostan pikkupullon sekä valkoviiniä että punaviiniä ja isomman kuohuvaa. Missään pulloista ei lue, onko kyseessä kuiva, puolimakea, täyteläinen tai tanniininen viini. Puhumattakaan makuvivahteista, joko etiketissä tai hylkyn reunalla. Rypäle mainitaan kyllä ja sokeripitoisuuden löytää etiketistä suurennuslasilla. Pääosa etiketistä on käytetty kertomaan, että juoma on valmistettu normaalilla viinivalmistusprosessilla ja tämän jälkeen alkoholi poistettu hellävaraisesti. Vakuutetaan vielä, että poisto ei ole vaikuttanut viinin hienoon ominaismakuun.
Uutta vuotta vastaanotetaan saunan kera, joten ostan vielä hyllyn toisesta päästä muutaman alkoholittoman oluen. Vaihtoehtoja on enemmän ja ne näyttävät ammattimaisemmin brändätyiltä. Oluissa on sekä kotimaisia että ulkomaisia vaihtoehtoja, vaaleaa sekä tummaa, useilla erilaisilla twisteillä. Kaikissa lukee kissan kokoisin kirjaimin Alcoholfrei, Non-alcoholic tai 0,0%. Koen syvää empatiaa niitä onnettomia kohtaan, jotka yrittävät juoda kaveriporukan saunaillassa alkoholitonta olutta kertomatta alkoholittomuudestaan muille. Näillä tölkeillä se ei ainakaan onnistu.
Minulla ei tänään ole tuota ongelmaa. Olen ensimmäistä kertaa ihmiskokeeni aikana sosiaalisessa tilanteessa, jossa minun ei tarvitse valehdella, näytellä tai selittää. Isäntäpari ymmärtää ja tukee minua täysin. Alkoholittomasta viinistä tilanne ei kuitenkaan saa minua nauttimaan. Punaviini maistuu epäonnistuneelta rypälemehulta ja valkoviini kuusitoistavuotiaana kokeillulta taskulämpimältä valkkarilitkulta. Molemmat korvikkeet kelpaavat kyllä ruokapöydän tapajuomaksi, sillä ne näyttävät ulkoisesti viiniltä oikean kokoisessa lasissa. Liikaa niitä ei ainakaan kulu.
Kuohuviini on alkoholittomista juomista onnistunein. Nostan skumppalasin huulilleni, kun vuosi vaihtuu, ja lupaan itselleni onnistua kohtuullisen alkoholinkäytön hankkeessani.
Korvaavia nautinnontuottajia: Uuden Vuoden illanistujaiset
Olotila: Optimistinen
____
On uuden vuoden aatto ja seison ison marketin alkoholittomien viinien sekä oluiden osastolla. Hyllyä on varattu alkoholittomille vastikkeille kolme metriä. Normioluille, siidereille ja lonkeroille hyllymetrejä löytyy reippaasti parikymmentä, joiden lisäksi on vielä avoimia hyllyvälejä lavoille täynnä tölkkilaatikoita jos minkä kokoisia.
Vierelläni seisoo kolme muuta asiakasta. He ovat kaikki raskaana. Yhden aviomies lukee alkoholittoman kuohuviinin tuoteselostusta ja yrittää vakuuttaa vaimolleen, että kyllä tämä varmaan on ihan hyvää.
Minä ostan pikkupullon sekä valkoviiniä että punaviiniä ja isomman kuohuvaa. Missään pulloista ei lue, onko kyseessä kuiva, puolimakea, täyteläinen tai tanniininen viini. Puhumattakaan makuvivahteista, joko etiketissä tai hylkyn reunalla. Rypäle mainitaan kyllä ja sokeripitoisuuden löytää etiketistä suurennuslasilla. Pääosa etiketistä on käytetty kertomaan, että juoma on valmistettu normaalilla viinivalmistusprosessilla ja tämän jälkeen alkoholi poistettu hellävaraisesti. Vakuutetaan vielä, että poisto ei ole vaikuttanut viinin hienoon ominaismakuun.
Uutta vuotta vastaanotetaan saunan kera, joten ostan vielä hyllyn toisesta päästä muutaman alkoholittoman oluen. Vaihtoehtoja on enemmän ja ne näyttävät ammattimaisemmin brändätyiltä. Oluissa on sekä kotimaisia että ulkomaisia vaihtoehtoja, vaaleaa sekä tummaa, useilla erilaisilla twisteillä. Kaikissa lukee kissan kokoisin kirjaimin Alcoholfrei, Non-alcoholic tai 0,0%. Koen syvää empatiaa niitä onnettomia kohtaan, jotka yrittävät juoda kaveriporukan saunaillassa alkoholitonta olutta kertomatta alkoholittomuudestaan muille. Näillä tölkeillä se ei ainakaan onnistu.
Minulla ei tänään ole tuota ongelmaa. Olen ensimmäistä kertaa ihmiskokeeni aikana sosiaalisessa tilanteessa, jossa minun ei tarvitse valehdella, näytellä tai selittää. Isäntäpari ymmärtää ja tukee minua täysin. Alkoholittomasta viinistä tilanne ei kuitenkaan saa minua nauttimaan. Punaviini maistuu epäonnistuneelta rypälemehulta ja valkoviini kuusitoistavuotiaana kokeillulta taskulämpimältä valkkarilitkulta. Molemmat korvikkeet kelpaavat kyllä ruokapöydän tapajuomaksi, sillä ne näyttävät ulkoisesti viiniltä oikean kokoisessa lasissa. Liikaa niitä ei ainakaan kulu.
Kuohuviini on alkoholittomista juomista onnistunein. Nostan skumppalasin huulilleni, kun vuosi vaihtuu, ja lupaan itselleni onnistua kohtuullisen alkoholinkäytön hankkeessani.
Torstai 22 joulukuuta 2016
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Vapaapäivä
Olotila: Varautuneesti odottava
____
Käyn Alkossa ensimmäistä kertaa melkein neljään viikkoon. Ostan joulujuomia muille, yhden pienen viinipullon ruoanlaittoon ja elämäni ensimmäistä kertaa alkoholittoman punaviinipullon. Se on hyvältä viinitilalta. Merkki on tuttu, samoin rypäle. Etiketin ylälaidassa lukee "UnVined". Mietin miten alkoholin poisto on voitu toteuttaa. Olen skeptinen.
Valitsen joulupöydän viinit hyvään pyrkien. Alkuun mätipalojen kanssa Tattingeria. Alkupalapöytään Savignon Blancia Uudesta Seelannista ja Rieslingiä Alsacen alueelta. Pääruoan kanssa Beringerin Zinfandel, uusi vuosikerta Alkon valikoimassa. Jälkiruoan oheen glögiä, tällä kertaa saksalaista, Berliinin joulumarkkinaiskun muistoksi.
Katson muita asiakkaita. Kärryt ja korit notkuvat viinejä. Joulujuomia näkyy monenlaisia. Kuohuvaa aiotaan myös nauttia. Suomi juo Jouluna paljon.
Oma joulumuistoni lapsuudesta on hyvä, vaikka tiedänkin alkoholia nautitun paljon. Äitini mielestä se oli ahdistavaa. Isä ei ollut mikään alkoholin minimikäyttäjä, mutta juominen oli hyvin sosiaalista. Omissa muistikuvissani isästä tuli hauska, kun hän oli juonut. Joulu ei ollut tästä poikkeus. Kun isä joi, laulettiin paljon. Niin myös jouluna.
Tuleva joulu tulee olemaan minulle erilainen. En odota sitä innolla, mutten myöskään pelkää, että tapahtumasta tulisi katastrofaalinen. Apea korkeintaan. Ja toivottavasti ei sitäkään.
Korvaavia nautinnontuottajia: Vapaapäivä
Olotila: Varautuneesti odottava
____
Käyn Alkossa ensimmäistä kertaa melkein neljään viikkoon. Ostan joulujuomia muille, yhden pienen viinipullon ruoanlaittoon ja elämäni ensimmäistä kertaa alkoholittoman punaviinipullon. Se on hyvältä viinitilalta. Merkki on tuttu, samoin rypäle. Etiketin ylälaidassa lukee "UnVined". Mietin miten alkoholin poisto on voitu toteuttaa. Olen skeptinen.
Valitsen joulupöydän viinit hyvään pyrkien. Alkuun mätipalojen kanssa Tattingeria. Alkupalapöytään Savignon Blancia Uudesta Seelannista ja Rieslingiä Alsacen alueelta. Pääruoan kanssa Beringerin Zinfandel, uusi vuosikerta Alkon valikoimassa. Jälkiruoan oheen glögiä, tällä kertaa saksalaista, Berliinin joulumarkkinaiskun muistoksi.
Katson muita asiakkaita. Kärryt ja korit notkuvat viinejä. Joulujuomia näkyy monenlaisia. Kuohuvaa aiotaan myös nauttia. Suomi juo Jouluna paljon.
Oma joulumuistoni lapsuudesta on hyvä, vaikka tiedänkin alkoholia nautitun paljon. Äitini mielestä se oli ahdistavaa. Isä ei ollut mikään alkoholin minimikäyttäjä, mutta juominen oli hyvin sosiaalista. Omissa muistikuvissani isästä tuli hauska, kun hän oli juonut. Joulu ei ollut tästä poikkeus. Kun isä joi, laulettiin paljon. Niin myös jouluna.
Tuleva joulu tulee olemaan minulle erilainen. En odota sitä innolla, mutten myöskään pelkää, että tapahtumasta tulisi katastrofaalinen. Apea korkeintaan. Ja toivottavasti ei sitäkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)