Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Epäonnistunut yritys olla sosiaalinen
Olotila: Apea
____
Kolmas päivä juomatta. Onko minulla vieroitusoireita?
Sana vieroitusoireet tuo ensimmäisenä mieleen narkkarielokuvat ja putkassa hikisinä vapisevat huumeidenkäyttäjät.
Nykyajan tietosanakirja Wikipedia kuvaa vieroitusoireiden olevan jonkin riippuvuutta aiheuttavan aineen säännöllisen käytön lopettamisesta koituvia fyysisiä tai psyykkisiä oireita. Jotta vieroitusoireita syntyy, täytyy riippuvuutta aiheuttavaa ainetta olla käyttänyt suhteellisen säännöllisesti. Minä kuulun tuohon säännöllisten käyttäjien joukkoon alkoholin osalta. Muita Wikipedia listaamia aineita, kuten huumeita tai tupakkaa en käytä lainkaan. Kahviakin kohtuudella.
Muistan opiskeluajoilta tiedon, miten huumausaineiden ja alkoholin vieroitusoireet eroavat toisistan ja täten vaikuttavat riippuvuuteen. Huumausaineet ovat useimmiten rasvaliukoisia ja poistuvat elimistöstä hitaasti, jolloin vieroitusoireet kestävät kauemmin ja altistavat jatkuvammalle käytölle, koska uusi annos otetaan poistamaan pitkittyttä pahaa oloa. Alkoholi on sen sijaan vesiliukoinen molekyyli ja poistuu elimistöstä nopeasti.
Tiedän kyllä, mitä on krapula, alkoholin lyhytkestoinen vieroitusoire. Eiköhän kaikki sen tiedä. Mutta nyt ei ole kyse tutusta vapinasta, sydämentykytyksestä, päänsärystä ja kyvyttömyydestä keskittyä.
Kysynkin itseltäni, onko alkoholille olemassa pidemmän aikavälin vieroitusoiretta. Miltä minusta nyt tuntuu?
Ruumiilliset oireet on helpompi kirjata. Oikeastaan kolmen alkoholittoman päivän jälkeen niitä ei juurikaan ole. Melkeinpä päinvastoin. Ehkä juuri alkoholin nopea poistuminen elimistöstä tekee sen, että kolmannen alkoholittoman päivän aamuna on uskomattoman hyvä olo.
Henkiset oireet ovat vaikeampia. Joo, olen väsynyt ja mieliala on maassa, mutta kuka osaa satavarmasti sanoa, että nämä tunteet johtuvat alkoholin käytön keskeyttämisestä.
Haluaisin vielä lisätä vieroitusoireiden viralliseen luokitukseen sosiaaliset oireet.
Olen parhaillaan kokousmatkalla Englannissa. En tunne osallistujia ennestään, joten kukaan ei kysy minulta, miksi juon kokkareilla vain kivennäisvettä. Seikka vähentää sosiaalista painetta. Sitä se ei kuitenkaan vähennä, että en tunne minkäänlaista halua minglata itseäni tuntemattomien seuraan. Kun vetäydyn yksikseni hotellihuoneeseen ja nukahdan ennen puoli kymmentä, tiedän hyvin, etten olisi koskaan menetellyt näin, mikäli olisin juonut tarjotun kuohuviinilasin ja kolme punaviiniä sen päälle.
Sunnuntai 27 marraskuuta 2016
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Ristiriitainen
____
Ensimmäinen päivä ilman alkoholia muutamaan kuukauteen, lukuunottamatta yhtä jos toista yksittäistä päivää siellä sun täällä.
Työterveyshoitaja on seitsemäs ammatti-ihminen, jolle puhun alkoholiongelmastani ja pyydän apua. Hän on kuitenkin vasta toinen, jolta saan asian hoitamiseksi jotakin kättä pidempää. Hoitaja kehottaa lataamaan puhelimeen ottomitta-sovelluksen ja tutustumaan myös siinä oleviin linkkeihin.
Lataan kotona Ottomitan ja hämmentävää kyllä, tykkään siitä. Minussa asuu selvästi pieni insinööri. Otan appin käyttöön ja lataan sinne käyttämäni juomat. Viiniannoksia tulee eniten, kuohari mukaan, olut sekä snapsit ja kun nyt kerran ollaan joulusesengissa, glögi myös.
Avaan muutaman linkin ja törmään ensimmäistä kertaa ehkäisevän päihdetyön EHYT-organisaatioon, jonka nettisivustolle pieni ulkoasu-uudistus ei olisi pahasta.
Löydän kuitenkin osion Työelämä ja alkoholi sekä sieltä kuuden klikkauksen jälkeen itseni: "...alkoholilla on useita rooleja työelämässä. Sitä saatetaan käyttää työporukan yhteishengen luojana, markkinointityön apuvälineenä asiakastilaisuuksissa tai työpaineiden purkukeinona".
Etsin lisää josko löytäisin linkkejä apukeinoihin, joilla edellä kuvattuja ongelmia voisi hallita paremmin. Löydän koulutuskansion ja olen innoissani. Into sammuu kuitenkin nopeasti. Kaikki koulutukset ovat työnantajille, miten hallita ongelmaa työpaikalla. Mitäpä ne nyt välittäisivät työntekijästä? Vaikka se aktiivisesti itse haluaisikin apua ongelmaansa?
Mieleeni tulee toinen minua auttanut taho. Työnantaja palkkasi keväällä coachin tukemaan työkuormani kanssa. Prosessi on ollut hyvä. Yhtenä asiana olemme jutelleet taipumuksestani rentoutua alkoholin avulla. Valmentaja on kehottanut minua etsimään alkoholia korvaavia hyvänolontuottajia.
On sunnuntaiaamu ja olen ahdistunut. Edellisen illan valkoviini painaa kropassa ja vielä sitä enemmän sielussa. Tunnen itseni turhautuneeksi, koska en löydä apua enkä saa tukea. Päädyn syyllistämään aviomiehen ja edessä on itkuinen riita.
Lähden kävelylle ja syväanalysoin tilannetta kasaten plussia ja miinuksia mielen erillisiin sopukoihin. Kun palaan kotiin, olen päättänyt yrittää yksin. Kaadan avatun viinipullon alas viemäristä. Päivällisellä on vieraita, jotka juovat olutta. Minä pitäydyn kivennäisvedessä. Kerron illan päätteeksi suunnitelmasta miehelleni. Hän näyttää silminnähden tyytyväiseltä.
Kynä käteen kasvaneena ihmisenä haluan kirjata alas kokemuksiani matkan varrelta. Päätän julkaista päiväkirjakirjoitukset blogissa, josko joku samassa tilassa oleva saisi niistä tukea omaan taisteluunsa tässä taitolajissa.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Ristiriitainen
____
Ensimmäinen päivä ilman alkoholia muutamaan kuukauteen, lukuunottamatta yhtä jos toista yksittäistä päivää siellä sun täällä.
Työterveyshoitaja on seitsemäs ammatti-ihminen, jolle puhun alkoholiongelmastani ja pyydän apua. Hän on kuitenkin vasta toinen, jolta saan asian hoitamiseksi jotakin kättä pidempää. Hoitaja kehottaa lataamaan puhelimeen ottomitta-sovelluksen ja tutustumaan myös siinä oleviin linkkeihin.
Lataan kotona Ottomitan ja hämmentävää kyllä, tykkään siitä. Minussa asuu selvästi pieni insinööri. Otan appin käyttöön ja lataan sinne käyttämäni juomat. Viiniannoksia tulee eniten, kuohari mukaan, olut sekä snapsit ja kun nyt kerran ollaan joulusesengissa, glögi myös.
Avaan muutaman linkin ja törmään ensimmäistä kertaa ehkäisevän päihdetyön EHYT-organisaatioon, jonka nettisivustolle pieni ulkoasu-uudistus ei olisi pahasta.
Löydän kuitenkin osion Työelämä ja alkoholi sekä sieltä kuuden klikkauksen jälkeen itseni: "...alkoholilla on useita rooleja työelämässä. Sitä saatetaan käyttää työporukan yhteishengen luojana, markkinointityön apuvälineenä asiakastilaisuuksissa tai työpaineiden purkukeinona".
Etsin lisää josko löytäisin linkkejä apukeinoihin, joilla edellä kuvattuja ongelmia voisi hallita paremmin. Löydän koulutuskansion ja olen innoissani. Into sammuu kuitenkin nopeasti. Kaikki koulutukset ovat työnantajille, miten hallita ongelmaa työpaikalla. Mitäpä ne nyt välittäisivät työntekijästä? Vaikka se aktiivisesti itse haluaisikin apua ongelmaansa?
Mieleeni tulee toinen minua auttanut taho. Työnantaja palkkasi keväällä coachin tukemaan työkuormani kanssa. Prosessi on ollut hyvä. Yhtenä asiana olemme jutelleet taipumuksestani rentoutua alkoholin avulla. Valmentaja on kehottanut minua etsimään alkoholia korvaavia hyvänolontuottajia.
On sunnuntaiaamu ja olen ahdistunut. Edellisen illan valkoviini painaa kropassa ja vielä sitä enemmän sielussa. Tunnen itseni turhautuneeksi, koska en löydä apua enkä saa tukea. Päädyn syyllistämään aviomiehen ja edessä on itkuinen riita.
Lähden kävelylle ja syväanalysoin tilannetta kasaten plussia ja miinuksia mielen erillisiin sopukoihin. Kun palaan kotiin, olen päättänyt yrittää yksin. Kaadan avatun viinipullon alas viemäristä. Päivällisellä on vieraita, jotka juovat olutta. Minä pitäydyn kivennäisvedessä. Kerron illan päätteeksi suunnitelmasta miehelleni. Hän näyttää silminnähden tyytyväiseltä.
Kynä käteen kasvaneena ihmisenä haluan kirjata alas kokemuksiani matkan varrelta. Päätän julkaista päiväkirjakirjoitukset blogissa, josko joku samassa tilassa oleva saisi niistä tukea omaan taisteluunsa tässä taitolajissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)