Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Torkkupeiton viimeistely
Olotila: Rauhallinen
____
Katson käsityön lomasta toisella silmällä Jörn Donnerin taide-elokuvaa Armi. Alkoholin mainitseminen herättää kiinnostukseni. Armi Ratiassa näyttää toteutuneen kuva alkoholismin harmaalla rajalla huojuneesta vaikuttajanaisesta, jota vielä lokakuussa en uskonut olevan olemassakaan (katso 11. päivän postaus). Kuva vahvistaa ajatustani satavuotiaan Suomi-neidon alkoholiongelmasta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Stressinsieto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Stressinsieto. Näytä kaikki tekstit
Lauantai 18. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Teatteri
Olotila: Hyvä
____
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on merkinnyt minulle elämäni varrella paljon. Nuorempana tapasin lukea kirjan joka kesä ja fiilistellä sen jälkeen elokuisen päivän Seurasaaren torpassa, aitassa, pappilassa ja kartanossa. Lahden kaupunginteatterin dramatisointi kirjasta on yllättävän hyvä. Tehtävä ei ole ollut helppo.
Kipeä tarina osuu hyvin tähänkin päivään. Ohjelmalehtinen kysyy työväestön nykytilan perään. Missä on tämän päivän vallankumous? Minä laajennan kysymyksen koskemaan myös uuden maailman tietotyöläisiä. Artikkeli vastaa puolestani. ”Vallankumouksesta ei enää ole pelkoa muun muassa keskiluokkaistumisen ja yksilöllistymisen vuoksi. Vallankumouksen ovat korvanneet masennus, uupumus ja alkoholisoituminen.”
Korvaavia nautinnontuottajia: Teatteri
Olotila: Hyvä
____
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on merkinnyt minulle elämäni varrella paljon. Nuorempana tapasin lukea kirjan joka kesä ja fiilistellä sen jälkeen elokuisen päivän Seurasaaren torpassa, aitassa, pappilassa ja kartanossa. Lahden kaupunginteatterin dramatisointi kirjasta on yllättävän hyvä. Tehtävä ei ole ollut helppo.
Kipeä tarina osuu hyvin tähänkin päivään. Ohjelmalehtinen kysyy työväestön nykytilan perään. Missä on tämän päivän vallankumous? Minä laajennan kysymyksen koskemaan myös uuden maailman tietotyöläisiä. Artikkeli vastaa puolestani. ”Vallankumouksesta ei enää ole pelkoa muun muassa keskiluokkaistumisen ja yksilöllistymisen vuoksi. Vallankumouksen ovat korvanneet masennus, uupumus ja alkoholisoituminen.”
Perjantai 10. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Perjantai
Olotila: Rauhallinen
____
Perjantai-illan Perjantai-ohjelmassa puhutaan nuorista. Jälleen sanotaan, että nuoret juovat nykyään vähemmän. Saman hokeman kuulee mediassa usein. Niillä on varmaan tilastoja. Minä katson asiaa omasta kapeasta vinkkelistä, enkä oikein osaa olla mitään mieltä. Tiedän jotakin molempien tyttärien alkoholikokeiluista. Ne eivät tunnu juurikaan eroavan 80-luvun vastaavasta kokemuksista Itä-Helsingissä. Nuorimmainen valmistelee parhaillaan ensi viikolla tapahtuvaa täysi-ikäistymistään. Vanhempi ihmettelee välillä kirjoituksiani alkoholittoman sosiaalisen elämän vaikeudesta. Hänen tuttavapiirissään ei ole kuulemma vaikeaa olla juomatta. Kerron, ettei se ollut minullekaan vaikeaa, kun olin nuori.
Kokeilin alkoholia hyvin maltillisesti ennen täysi-ikäistymistä. Bileitä toki oli. Minä en niissä juurikaan juonut, maistelin lähinnä. Ensimmäiset muistikuvani alkoholista liittyvät isoveljen oksennuksen siivoamiseen ja kerrostalon muiden poikien jälkien peittämiseen. Edes kostea opiskeluaika ei tehnyt minusta alkoholin suurkuluttajaa.
Alkoholi astui osaksi elämäni merkittävyyttä vasta, kun ongelmien mittakaava kasvoi. Tuli avioero, yksinäisyys, raastava suhde ja vaikeasti paranevat haavat. Tuli tarve paeta todellisuutta. Alkoholinkin suhteen uskon jonkinmoiseen porttiteoriaan. Ainakin omalta osin. Parisuhdetuska avasi minun kohdallani portin. Sen jälkeen tuli uusia tuskia. Tuli väitöskirja. Tuli sairastuminen. Sitten työkiireitä. Kähmintää ja epämääräisiä epäilyjä. Paine kasvoi. Paetakseen todellisuutta piti juoda koko ajan enemmän.
Korvaavia nautinnontuottajia: Perjantai
Olotila: Rauhallinen
____
Perjantai-illan Perjantai-ohjelmassa puhutaan nuorista. Jälleen sanotaan, että nuoret juovat nykyään vähemmän. Saman hokeman kuulee mediassa usein. Niillä on varmaan tilastoja. Minä katson asiaa omasta kapeasta vinkkelistä, enkä oikein osaa olla mitään mieltä. Tiedän jotakin molempien tyttärien alkoholikokeiluista. Ne eivät tunnu juurikaan eroavan 80-luvun vastaavasta kokemuksista Itä-Helsingissä. Nuorimmainen valmistelee parhaillaan ensi viikolla tapahtuvaa täysi-ikäistymistään. Vanhempi ihmettelee välillä kirjoituksiani alkoholittoman sosiaalisen elämän vaikeudesta. Hänen tuttavapiirissään ei ole kuulemma vaikeaa olla juomatta. Kerron, ettei se ollut minullekaan vaikeaa, kun olin nuori.
Kokeilin alkoholia hyvin maltillisesti ennen täysi-ikäistymistä. Bileitä toki oli. Minä en niissä juurikaan juonut, maistelin lähinnä. Ensimmäiset muistikuvani alkoholista liittyvät isoveljen oksennuksen siivoamiseen ja kerrostalon muiden poikien jälkien peittämiseen. Edes kostea opiskeluaika ei tehnyt minusta alkoholin suurkuluttajaa.
Alkoholi astui osaksi elämäni merkittävyyttä vasta, kun ongelmien mittakaava kasvoi. Tuli avioero, yksinäisyys, raastava suhde ja vaikeasti paranevat haavat. Tuli tarve paeta todellisuutta. Alkoholinkin suhteen uskon jonkinmoiseen porttiteoriaan. Ainakin omalta osin. Parisuhdetuska avasi minun kohdallani portin. Sen jälkeen tuli uusia tuskia. Tuli väitöskirja. Tuli sairastuminen. Sitten työkiireitä. Kähmintää ja epämääräisiä epäilyjä. Paine kasvoi. Paetakseen todellisuutta piti juoda koko ajan enemmän.
Keskiviikko 25. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apea
____
Kuulen alkoholisminsa myöntäneen tuttavan suusta uuden alkoholiongelman määritelmän: Jos juominen tuo enemmän surua ja häpeää kuin iloa ja vapautta, on ongelma.
Suru: Juomiseni on tuottanut paljon surua. Vielä enemmän läheisilleni kuin itselleni. Ehkä siitä yksinkertaisesta syystä, että surun hetkinä on itse ollut tilassa, jossa surua ei ole kykennyt rekisteröimään. Viimeiseen vuoteenkin on liittynyt paljon peilattua surua ja uskomaton määrä kyyneleitä. Ilman alkoholia niitä tuskin olisi vuodatettu.
Häpeä: Tämä osa alkoholinjuontia on se, josta ei puhuta ja josta ei haluta puhua. En ole tässä poikkeus. Onneksi ihmisen biologia toimii häpeä häviöksi ja ei-toivotut asiat tupataan unohtamaan. Niin minullekin olen käynyt. Muistan sähellyksiä sieltä täältä. Lähes kaikki liittyvät pitkien iltojen aikaisiin aamuihin. Viimeisimpänä työpaikalla järjestämieni viisikymppisten saunajatkot, joissa kaadoin elämäntuskaani kyynelten kera entisille työkavereille. Sama tarina toistui sen seitsemän kertaa. Hyvin muistan myös kesäöisen paluun pyörällä tuttavien puutarhajuhlasta ja pöllähdyksen nokkosten täyttämään ojaan oksennuksen lentäessä stongan yli. Seuraavana aamuna tein päätöksen rajoittaa juomista ja onnistuin olemaan alkoholitta kaksi päivää. Minä en tiedä, miten hävettävä olen umpihumalassa ollut, mutta mikäli tytärtäni on uskominen, hyvin hävettävä. Ja minä häpeän.
Ilo: Mutta juominen on tuonut myös paljon iloa. Mikäli ilon määrää mittaa puhtaan analyyttisesti, se on useimmiten sijoittunut juomisen odottamiseen, ajatukseen tulevasta juhlasta tai tapahtumasta, sekä tunteihin, jolloin humala on ollut nousussa eli muutamien ensimmäisten lasillisten kohdalle. Iloisia hetkiä olisi listattavaksi lähes loputtomiin. Väitösjuhla, viisikymppiset, tunnelijuoksumatka Tukholmaan, Baaripähkinän suomenmestaruusristeily, lapsen yo-juhlat, häät ja niiden jatkot, yksitoista peräkkäistä vappuvastaanottoa puutarhassamne, elävien kuolleiden yön kolmekymppiset, hiihtolomien päätösviikonloput viiden tähden kodalla, juhannukset maaseutusukulaisissa ja perjantai-illat miehen kanssa aterioiden, kun lapset olivat pienenä vetäytyneet nukkumaan.
Vapaus: Alkoholi on nostanut minut stressin yläpuolelle lukuisia kertoja työpäivän jälkeen. Se on vaimentanut ulkomaisten kollegoiden idioottimaiselta tuntuvaa jankkaamista, se on hoitanut selkäänpuukotuksen aiheuttamaa haavaa ja puskuroinut deadlinejen venymistä. Päivätyön lisäksi se on antanut ilmaa siipien alle kirjailijana. Se on rentouttanut oudoissa tilaisuuksissa, joissa ei le tuntenut ketään ja luonut ensimmäiset sanat, kun ei ole tiennyt, mitä sanoa.
Minulla ei ole mitään keinoa laittaa näitä neljää palikkaa kahteen vaakakuppiin, suru-häpeä ja ilo-vapaus, nähdäkseni kumpi vaakakupeista on raskaampi. Minulla on kuitenkin kaikki syy uskoa, että ensimmäiset punnukset painavat enemmän. Siksihän minä juuri tässä tänäänkin tätä kirjoitan.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apea
____
Kuulen alkoholisminsa myöntäneen tuttavan suusta uuden alkoholiongelman määritelmän: Jos juominen tuo enemmän surua ja häpeää kuin iloa ja vapautta, on ongelma.
Suru: Juomiseni on tuottanut paljon surua. Vielä enemmän läheisilleni kuin itselleni. Ehkä siitä yksinkertaisesta syystä, että surun hetkinä on itse ollut tilassa, jossa surua ei ole kykennyt rekisteröimään. Viimeiseen vuoteenkin on liittynyt paljon peilattua surua ja uskomaton määrä kyyneleitä. Ilman alkoholia niitä tuskin olisi vuodatettu.
Häpeä: Tämä osa alkoholinjuontia on se, josta ei puhuta ja josta ei haluta puhua. En ole tässä poikkeus. Onneksi ihmisen biologia toimii häpeä häviöksi ja ei-toivotut asiat tupataan unohtamaan. Niin minullekin olen käynyt. Muistan sähellyksiä sieltä täältä. Lähes kaikki liittyvät pitkien iltojen aikaisiin aamuihin. Viimeisimpänä työpaikalla järjestämieni viisikymppisten saunajatkot, joissa kaadoin elämäntuskaani kyynelten kera entisille työkavereille. Sama tarina toistui sen seitsemän kertaa. Hyvin muistan myös kesäöisen paluun pyörällä tuttavien puutarhajuhlasta ja pöllähdyksen nokkosten täyttämään ojaan oksennuksen lentäessä stongan yli. Seuraavana aamuna tein päätöksen rajoittaa juomista ja onnistuin olemaan alkoholitta kaksi päivää. Minä en tiedä, miten hävettävä olen umpihumalassa ollut, mutta mikäli tytärtäni on uskominen, hyvin hävettävä. Ja minä häpeän.
Ilo: Mutta juominen on tuonut myös paljon iloa. Mikäli ilon määrää mittaa puhtaan analyyttisesti, se on useimmiten sijoittunut juomisen odottamiseen, ajatukseen tulevasta juhlasta tai tapahtumasta, sekä tunteihin, jolloin humala on ollut nousussa eli muutamien ensimmäisten lasillisten kohdalle. Iloisia hetkiä olisi listattavaksi lähes loputtomiin. Väitösjuhla, viisikymppiset, tunnelijuoksumatka Tukholmaan, Baaripähkinän suomenmestaruusristeily, lapsen yo-juhlat, häät ja niiden jatkot, yksitoista peräkkäistä vappuvastaanottoa puutarhassamne, elävien kuolleiden yön kolmekymppiset, hiihtolomien päätösviikonloput viiden tähden kodalla, juhannukset maaseutusukulaisissa ja perjantai-illat miehen kanssa aterioiden, kun lapset olivat pienenä vetäytyneet nukkumaan.
Vapaus: Alkoholi on nostanut minut stressin yläpuolelle lukuisia kertoja työpäivän jälkeen. Se on vaimentanut ulkomaisten kollegoiden idioottimaiselta tuntuvaa jankkaamista, se on hoitanut selkäänpuukotuksen aiheuttamaa haavaa ja puskuroinut deadlinejen venymistä. Päivätyön lisäksi se on antanut ilmaa siipien alle kirjailijana. Se on rentouttanut oudoissa tilaisuuksissa, joissa ei le tuntenut ketään ja luonut ensimmäiset sanat, kun ei ole tiennyt, mitä sanoa.
Minulla ei ole mitään keinoa laittaa näitä neljää palikkaa kahteen vaakakuppiin, suru-häpeä ja ilo-vapaus, nähdäkseni kumpi vaakakupeista on raskaampi. Minulla on kuitenkin kaikki syy uskoa, että ensimmäiset punnukset painavat enemmän. Siksihän minä juuri tässä tänäänkin tätä kirjoitan.
Lauantai 14. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Tytär matkassa
Olotila: Syksyinen
____
Herään hollantilaisessa hotellissa viikonloppuiseen aikaan. Olen juonut edellisenä iltana kaksi viinilasillista lentokenttäloungessa ja vielä yhden lisää iltapalalla. Olen nukkunut huonosti. Tunne muistuttaa ansaitusti alkoholin tuoman hyvän nosteen kääntöpuolesta.
Mietin aviomiehen sanoja. Hän on lukenut edellispäiväisen blogini. ”Niin se vaan on” mies sanoo. ”Pojat on poikia. He saavat juoda. Humaltua. Rellestää. Niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan. Naisen humaltumista ei haluta nähdä. Se on epämiellyttävää. Se ei sovi naiselle.”
Pieni feministi sisälläni nostaa päätään. CNN:n varatoimitusjohtaja Gail Evans on kirjoittanut tervehenkisen oppaan naisille liike-elämän pelisääntöjä varten. Muistan listauksesta muutaman ohjeen siitä, mikä kaikki ei ole naisille sallittua, vaikka mies saa näin toimiakin. Mies voi pukeutua töihin huonosti ja näyttää muutenkin rentulta, nainen ei. Mies saa itkeä työpaikalla, nainen ei. Mies voi harrastaa työelämäänsä liittyvää seksiä, nainen ei. Kirjataanpa tähän listaan siis vielä yksi suomalaishenkinen lisä: Mies voi vetää perskännit, nainen ei. Tänä aamuna vaatimus ei tunnu kohtuuttomalta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Tytär matkassa
Olotila: Syksyinen
____
Herään hollantilaisessa hotellissa viikonloppuiseen aikaan. Olen juonut edellisenä iltana kaksi viinilasillista lentokenttäloungessa ja vielä yhden lisää iltapalalla. Olen nukkunut huonosti. Tunne muistuttaa ansaitusti alkoholin tuoman hyvän nosteen kääntöpuolesta.
Mietin aviomiehen sanoja. Hän on lukenut edellispäiväisen blogini. ”Niin se vaan on” mies sanoo. ”Pojat on poikia. He saavat juoda. Humaltua. Rellestää. Niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan. Naisen humaltumista ei haluta nähdä. Se on epämiellyttävää. Se ei sovi naiselle.”
Pieni feministi sisälläni nostaa päätään. CNN:n varatoimitusjohtaja Gail Evans on kirjoittanut tervehenkisen oppaan naisille liike-elämän pelisääntöjä varten. Muistan listauksesta muutaman ohjeen siitä, mikä kaikki ei ole naisille sallittua, vaikka mies saa näin toimiakin. Mies voi pukeutua töihin huonosti ja näyttää muutenkin rentulta, nainen ei. Mies saa itkeä työpaikalla, nainen ei. Mies voi harrastaa työelämäänsä liittyvää seksiä, nainen ei. Kirjataanpa tähän listaan siis vielä yksi suomalaishenkinen lisä: Mies voi vetää perskännit, nainen ei. Tänä aamuna vaatimus ei tunnu kohtuuttomalta.
Perjantai 21. heinäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 5
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Kireä
____
Poljen töistä kotiin kolmen kaupan kautta. Illalla on tulossa vieraita. Auto on tyttärellä lainassa. Olen ärsyyntyneessä tilassa muutaman työpuhelun takia. Kuulen jälleen ulkomaiselta kollegalta, kuinka surkeita kommunikoijia suomalaiset ovat. Yksi alaisista antaa palautetta epäonnistuneista päätöksentekoprosesseista. En viitsi lähteä väittelemään. Mieliala painuu negatiivisen puolelle.
Jännitän vieraita hiukan tavallista enemmän. Kaksi vuotta sitten Suomessa asunut etelä-afrikkalainen vaihto-oppilaamme on saapumassa illastamaan perheensä kanssa. Mieheni kokkaa lohikeittoa, minä teen mansikkakakun ja tytär auttaa voileipäpöydän kanssa. Keittiössä on ruuhkaa ja tunnelma kiristyy. Kaikkia ruoka-aineita ei ole muistettu ostaa. Aika kuluu liian nopeasti vierailun alkua silmällä pitäen. Päädymme tiuskimaan toisillemme.
Muistan ystävättäreni kerran sanoneen, että hänelle yksi vaikeimpia alkoholittomia tilanteita on illanvieton valmistelu. Tunnen tunteen. Pyydän tytärtäni kaatamaan minulle lasillisen alkoholitonta lehtikuohua. Testaan sillä, onko halussa kyse vain tavasta juoda jotakin. Nopeasti huomaan, ettei ole. Päätän jälleen purkaa päätökseni alkoholittomasta illasta. Juon viiniä niin ruoan kanssa kuin sen jälkeenkin terassilla istuttaessa. Nukkumaan käydessä ajattelen, että päätös oli ihan hyvä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Kireä
____
Poljen töistä kotiin kolmen kaupan kautta. Illalla on tulossa vieraita. Auto on tyttärellä lainassa. Olen ärsyyntyneessä tilassa muutaman työpuhelun takia. Kuulen jälleen ulkomaiselta kollegalta, kuinka surkeita kommunikoijia suomalaiset ovat. Yksi alaisista antaa palautetta epäonnistuneista päätöksentekoprosesseista. En viitsi lähteä väittelemään. Mieliala painuu negatiivisen puolelle.
Jännitän vieraita hiukan tavallista enemmän. Kaksi vuotta sitten Suomessa asunut etelä-afrikkalainen vaihto-oppilaamme on saapumassa illastamaan perheensä kanssa. Mieheni kokkaa lohikeittoa, minä teen mansikkakakun ja tytär auttaa voileipäpöydän kanssa. Keittiössä on ruuhkaa ja tunnelma kiristyy. Kaikkia ruoka-aineita ei ole muistettu ostaa. Aika kuluu liian nopeasti vierailun alkua silmällä pitäen. Päädymme tiuskimaan toisillemme.
Muistan ystävättäreni kerran sanoneen, että hänelle yksi vaikeimpia alkoholittomia tilanteita on illanvieton valmistelu. Tunnen tunteen. Pyydän tytärtäni kaatamaan minulle lasillisen alkoholitonta lehtikuohua. Testaan sillä, onko halussa kyse vain tavasta juoda jotakin. Nopeasti huomaan, ettei ole. Päätän jälleen purkaa päätökseni alkoholittomasta illasta. Juon viiniä niin ruoan kanssa kuin sen jälkeenkin terassilla istuttaessa. Nukkumaan käydessä ajattelen, että päätös oli ihan hyvä.
Keskiviikko 28. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Tarvittaisiin kipeästi
Olotila: Äärikireä
____
Kirjoitan Kilpisjärven biologisella asemalla. Maisemat ovat ainakin hulppeat sateesta ja parin asteen lämpötilasta huolimatta.
Yöttömät yöt ovat vääntäneet päivärytmini ylösalaisin. Saatan valvoa pitkälle aamun ja nukkua outoja pätkiä pitkin päivää. Tänä aamuna herään ennen seitsemää. Kroppani on sekaisin, onko nyt päivä vaiko yö.
Tuntuu kuin jokainen soluni olisi venytetty äärimmilleen. Kaikki lähtee varmaankin päästä, mutta ruumis on tunteessa hyvin mukana. Luomisen tuska on yksi tunteista, mutta se ei yksin selitä tilannetta. Paine saada kirja kustantajalle luvatussa aikataulussa liittyy edelliseen. Yksinäisyys on merkittävä osa pahan palapeliä. Anja Snellman sanoi radiohaastattelussa, että kirjailijan pitää sietää yksinäisyyttä. Se on selvästi minulle kirjailijaroolini kipupiste. Olen tavannut valita vetäytymisilleni paikkoja, joissa kirjoituspäivien ohessa löytyy myös juttukaveria. Enää biologiset asematkaan eivät tahdo toimia tässä. Netflixit ja muu tietokonepohjainen sosiaalisuus pitää tutkijat ja opiskelijat tiukasti omissa kopeissaan. Näinä päivinä yksinäisyyttäni pahentaa tyttärien aikuistumiseen ja pesästälentämiseen liittyvät pelot. Kireyteni kuorruttuu pahassa aamussa vielä muilla negatiivisilla tunteilla kuten epäonnistumisen pelolla, huolella kissan katoamisesta, oman roolin epäselvyydellä, kaiken riittämättömyydellä ja yhä edelleen surulla rakkaan koiran kuolemasta.
Viime vuonna työpaikka maksoi minulle coachin, jonka tehtävä oli valmentaa henkistä jaksamistani. Me puhuimme paljon rentoutumisesta. Sen myötä toki myös alkoholista.
Minä en osaa rentoutua. Juuri nyt tiedän ja tunnen sen erinomaisen hyvin. Ymmärrän myös tarpeen rentoutumiselle. Jos minussa olisi nappi "rentoudu", painaisin sitä juuri tällä hetkellä. Valitettavasti alkoholi on pitkään toiminut minun rentouttajanani. Nyt sille pitäisi löytää korvaaja.
Työpaikkavalmentajani korosti useaan otteeseen, että rentoutuminen ilman alkoholia on mahdollista. En sano, etteikö olisi, mutta minä en vaan osaa sitä. Coach puhui paljon rentoutumisharjoituksista ja joogasta. Kokeilimmekin kerran ja se toimi kyllä. Rentouduin kotikirjastomme nojatuolilta lappilaiseen lumimaisemaan vartissa. Yksin en ole saanut kokemusta toistettua. Epäilen, että minussa on sisällä jokin asetus, joka vastustaa prosessiin liittyvää huuhaa-leimaa. Siitä pitäisi koettaa päästä eroon.
Kotona palapelin teko rentouttaa kohtalaisesti. Reissun päällä olen koettanut virkata. Se ei ole toiminut. Säätiedotus on luvannut tänään kauniimpaa. Taidan kiivetä Saana-tunturin laelle kirjoituspäivän keskellä. Se saattaa auttaa.
Masentava totuus pohdintani taustalla on, että viinilasillinen auttaisi varmasti. Mutta toinen masentava totuus on, että lasillinen ei ehkä jäisi ainokaiseksi. Joten päätän jättää norjalaisia pullollaan olevan Kilpisjärven Alkon rauhaan.
Korvaavia nautinnontuottajia: Tarvittaisiin kipeästi
Olotila: Äärikireä
____
Kirjoitan Kilpisjärven biologisella asemalla. Maisemat ovat ainakin hulppeat sateesta ja parin asteen lämpötilasta huolimatta.
Yöttömät yöt ovat vääntäneet päivärytmini ylösalaisin. Saatan valvoa pitkälle aamun ja nukkua outoja pätkiä pitkin päivää. Tänä aamuna herään ennen seitsemää. Kroppani on sekaisin, onko nyt päivä vaiko yö.
Tuntuu kuin jokainen soluni olisi venytetty äärimmilleen. Kaikki lähtee varmaankin päästä, mutta ruumis on tunteessa hyvin mukana. Luomisen tuska on yksi tunteista, mutta se ei yksin selitä tilannetta. Paine saada kirja kustantajalle luvatussa aikataulussa liittyy edelliseen. Yksinäisyys on merkittävä osa pahan palapeliä. Anja Snellman sanoi radiohaastattelussa, että kirjailijan pitää sietää yksinäisyyttä. Se on selvästi minulle kirjailijaroolini kipupiste. Olen tavannut valita vetäytymisilleni paikkoja, joissa kirjoituspäivien ohessa löytyy myös juttukaveria. Enää biologiset asematkaan eivät tahdo toimia tässä. Netflixit ja muu tietokonepohjainen sosiaalisuus pitää tutkijat ja opiskelijat tiukasti omissa kopeissaan. Näinä päivinä yksinäisyyttäni pahentaa tyttärien aikuistumiseen ja pesästälentämiseen liittyvät pelot. Kireyteni kuorruttuu pahassa aamussa vielä muilla negatiivisilla tunteilla kuten epäonnistumisen pelolla, huolella kissan katoamisesta, oman roolin epäselvyydellä, kaiken riittämättömyydellä ja yhä edelleen surulla rakkaan koiran kuolemasta.
Viime vuonna työpaikka maksoi minulle coachin, jonka tehtävä oli valmentaa henkistä jaksamistani. Me puhuimme paljon rentoutumisesta. Sen myötä toki myös alkoholista.
Minä en osaa rentoutua. Juuri nyt tiedän ja tunnen sen erinomaisen hyvin. Ymmärrän myös tarpeen rentoutumiselle. Jos minussa olisi nappi "rentoudu", painaisin sitä juuri tällä hetkellä. Valitettavasti alkoholi on pitkään toiminut minun rentouttajanani. Nyt sille pitäisi löytää korvaaja.
Työpaikkavalmentajani korosti useaan otteeseen, että rentoutuminen ilman alkoholia on mahdollista. En sano, etteikö olisi, mutta minä en vaan osaa sitä. Coach puhui paljon rentoutumisharjoituksista ja joogasta. Kokeilimmekin kerran ja se toimi kyllä. Rentouduin kotikirjastomme nojatuolilta lappilaiseen lumimaisemaan vartissa. Yksin en ole saanut kokemusta toistettua. Epäilen, että minussa on sisällä jokin asetus, joka vastustaa prosessiin liittyvää huuhaa-leimaa. Siitä pitäisi koettaa päästä eroon.
Kotona palapelin teko rentouttaa kohtalaisesti. Reissun päällä olen koettanut virkata. Se ei ole toiminut. Säätiedotus on luvannut tänään kauniimpaa. Taidan kiivetä Saana-tunturin laelle kirjoituspäivän keskellä. Se saattaa auttaa.
Masentava totuus pohdintani taustalla on, että viinilasillinen auttaisi varmasti. Mutta toinen masentava totuus on, että lasillinen ei ehkä jäisi ainokaiseksi. Joten päätän jättää norjalaisia pullollaan olevan Kilpisjärven Alkon rauhaan.
Maanantai 12. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Loma
Olotila: Parempi
____
Lomani ensimmäinen virallinen päivä alkaa puhelulla työpaikalle. Kyseessä on organisaatiomuutoksen viestintä. Samana päivänä kuin Suomen hallituskin kipuilee organisaationsa kanssa. Minun osaltani tilanne on paljon suoraviivaisempi. Toimenkuvani tulee muuttumaan lomani aikana. Työtaakkani vähenee ja rooli selkeytyy. Työterveyslääkäri varoittaa pitkään odotetun muutoksen takaiskupotkusta.
Olen tavannut sekä lääkärin että työterveyspsykologin seurantakäynnin merkeissä viime viikolla. Molemmat ovat tyytyväisiä olotilani positiiviseen kehitykseen. Erityisesti he kehuvat kuinka hyvin olen ottanut alkoholinkäytön haltuun. Mieleni tekisi jatkaa "...ja ihan yksin".
Muistan Hesarin työyhteisön huonovointisuutta kuvaavasta jutusta lauseen "Päihdeongelmaan on oma hoitoketjunsa, mutta moniin muihin riippuvuuksiin ja vuorovaikutusongelmiin ei ole helppoa ratkaisua". Ja paskat. Näin yhteiskunta huijaa itseään. Päihdeongelmaan ei todellakaan ole olemassa helppoa ratkaisua. Hoitoketju voi toki olla, mutta sen löytäminen, siihen pääseminen tai edes sen esittely terveydenhoitoammattilaisten toimesta on hyvin huterassa.
Mainitsin huolen omasta alkoholinkäytöstäni toistakymmentä kertaa erilaisissa instansseissa ennen oman Taitolaji-hankkeeni aloitusta. Sainko apua? Löytyikö ratkaisumallia? Tarjottiinko vertaistukiryhmää? Vastaus kaikkiin yhteisesti: "ei". Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että tuli yksi hyvä ohje, joka sitten johtikin oman hankkeeni aloittamiseen. Se oli Ehkäisevän päihdetyön eli EHYT ry:n Ottomitta-puhelinsovellus.
Minä en ole huonon hoitovasteeni kanssa yksin. Moni alkoholinkulutuksestaan huolestunut ystäväni on puhunut huolestaan terveydenhoitofoorumilla. Reaktio on yleensä aina sama. "Eihän sinulla mitään ongelmaa ole." Tunnen kyseiset tuttavani ja ongelmaa kyllä on, eri tasoista ja muotoista tosin. Huolestuttavin tarina tulee tuttavaperheestämme, jossa isäntä juo viinaa siinä mitassa, että elämänlanka on ollut useasti lähellä katkeamista. "Käytätkö alkoholia?" kysyy lääkäri, kun oireet vievät sairaalaan. "Kyllä." "Kuinka paljon?", lääkäri jatkaa. "Paljon." Ainoa vaste on lause: "Pitäisi käyttää vähän vähemmän."
En sano, että alkoholiongelman hoitaminen on helppoa. Päinvastoin. Siinä tarvitaan hoitohenkilökunnalta erinomaisia sosiaalisia kykyjä ja ajoituksen hallintaa. Ongelmaiselle tilanne kun on aina vaikea. Yleensä ongelma kielletään tai sitä vähätellään. Kommentti olemattomasta ongelmasta on usein toivottu lupa juoda lisää. Hoitoehdotuksen tulisikin ajoittua niihin pehmeisiin kohtiin, jolloin alkoholiongelman kanssa painiskeleva on heikoimmillaan ja altis myöntämään tilansa.
Miksi yhteiskunta ei osaa tai halua auttaa ihmisiä alkoholiongelmissaan? Väitän sen johtuvan yksinkertaisesti siitä, että alkoholipohdinta on ihan jokaiselle ihmiselle tuttua. Jopa lääkäreille. Alkoholia käyttävät yhteiskunnassamme lähes kaikki ja sitä ajatellaan arkipäivässä paljon. Jopa ne harvat, jotka eivät juo tai juovat hyvin vähän, pohtivat asiaa usein läheistensä tai oman käyttämättömyytensä kautta. Kun toinen ihminen sitten avaa suunsa ja puhuu alkoholiongelmastaan, vastaanottaja näkee aina oman juomisensa ja reagoi sen mukaisesti. "Eihän sulla mitään alkoholiongelmaa ole" tarkoittaa siis, että hei minäkin juon eikä asia ole minulle ollenkaan ongelma.
Korvaavia nautinnontuottajia: Loma
Olotila: Parempi
____
Lomani ensimmäinen virallinen päivä alkaa puhelulla työpaikalle. Kyseessä on organisaatiomuutoksen viestintä. Samana päivänä kuin Suomen hallituskin kipuilee organisaationsa kanssa. Minun osaltani tilanne on paljon suoraviivaisempi. Toimenkuvani tulee muuttumaan lomani aikana. Työtaakkani vähenee ja rooli selkeytyy. Työterveyslääkäri varoittaa pitkään odotetun muutoksen takaiskupotkusta.
Olen tavannut sekä lääkärin että työterveyspsykologin seurantakäynnin merkeissä viime viikolla. Molemmat ovat tyytyväisiä olotilani positiiviseen kehitykseen. Erityisesti he kehuvat kuinka hyvin olen ottanut alkoholinkäytön haltuun. Mieleni tekisi jatkaa "...ja ihan yksin".
Muistan Hesarin työyhteisön huonovointisuutta kuvaavasta jutusta lauseen "Päihdeongelmaan on oma hoitoketjunsa, mutta moniin muihin riippuvuuksiin ja vuorovaikutusongelmiin ei ole helppoa ratkaisua". Ja paskat. Näin yhteiskunta huijaa itseään. Päihdeongelmaan ei todellakaan ole olemassa helppoa ratkaisua. Hoitoketju voi toki olla, mutta sen löytäminen, siihen pääseminen tai edes sen esittely terveydenhoitoammattilaisten toimesta on hyvin huterassa.
Mainitsin huolen omasta alkoholinkäytöstäni toistakymmentä kertaa erilaisissa instansseissa ennen oman Taitolaji-hankkeeni aloitusta. Sainko apua? Löytyikö ratkaisumallia? Tarjottiinko vertaistukiryhmää? Vastaus kaikkiin yhteisesti: "ei". Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että tuli yksi hyvä ohje, joka sitten johtikin oman hankkeeni aloittamiseen. Se oli Ehkäisevän päihdetyön eli EHYT ry:n Ottomitta-puhelinsovellus.
Minä en ole huonon hoitovasteeni kanssa yksin. Moni alkoholinkulutuksestaan huolestunut ystäväni on puhunut huolestaan terveydenhoitofoorumilla. Reaktio on yleensä aina sama. "Eihän sinulla mitään ongelmaa ole." Tunnen kyseiset tuttavani ja ongelmaa kyllä on, eri tasoista ja muotoista tosin. Huolestuttavin tarina tulee tuttavaperheestämme, jossa isäntä juo viinaa siinä mitassa, että elämänlanka on ollut useasti lähellä katkeamista. "Käytätkö alkoholia?" kysyy lääkäri, kun oireet vievät sairaalaan. "Kyllä." "Kuinka paljon?", lääkäri jatkaa. "Paljon." Ainoa vaste on lause: "Pitäisi käyttää vähän vähemmän."
En sano, että alkoholiongelman hoitaminen on helppoa. Päinvastoin. Siinä tarvitaan hoitohenkilökunnalta erinomaisia sosiaalisia kykyjä ja ajoituksen hallintaa. Ongelmaiselle tilanne kun on aina vaikea. Yleensä ongelma kielletään tai sitä vähätellään. Kommentti olemattomasta ongelmasta on usein toivottu lupa juoda lisää. Hoitoehdotuksen tulisikin ajoittua niihin pehmeisiin kohtiin, jolloin alkoholiongelman kanssa painiskeleva on heikoimmillaan ja altis myöntämään tilansa.
Miksi yhteiskunta ei osaa tai halua auttaa ihmisiä alkoholiongelmissaan? Väitän sen johtuvan yksinkertaisesti siitä, että alkoholipohdinta on ihan jokaiselle ihmiselle tuttua. Jopa lääkäreille. Alkoholia käyttävät yhteiskunnassamme lähes kaikki ja sitä ajatellaan arkipäivässä paljon. Jopa ne harvat, jotka eivät juo tai juovat hyvin vähän, pohtivat asiaa usein läheistensä tai oman käyttämättömyytensä kautta. Kun toinen ihminen sitten avaa suunsa ja puhuu alkoholiongelmastaan, vastaanottaja näkee aina oman juomisensa ja reagoi sen mukaisesti. "Eihän sulla mitään alkoholiongelmaa ole" tarkoittaa siis, että hei minäkin juon eikä asia ole minulle ollenkaan ongelma.
Sunnuntai 14. toukokuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Pihapuuhastelu
Olotila: Keväinen
____
Mies käyttää ärsyttävän usein sivulausetta: "koska minulla ei ole alkoholiongelmaa." En käy tässä sitä haastamaan. Kuten en sitäkään, että minulla on. Mutta kysyn sen sijaan, mikä on alkoholiongelma? Minähän yritän epätoivoisesti löytää syytä, miksi ongelma on tai sitten sitä ei ole. Onko kysymys oikeasti mustavalkoinen?
Kaikki tietävät, mikä on alkoholiongelman äärimmäisin taso. Siinä Pera, Arska ja Irma ovat päätyneet sillan alle asumaan. En puhu tästä ääri-ilmiöstä sen enempää, mutta kysyn, mitä ovat kehittyvän alkoholiongelman oireet. Potkut töistä, rattijuopumustuomio ja avioero listataan usein merkittävimmiksi alkoholismin merkeiksi. Kaikista näistä löytyy toki myös lievempi muoto. Olisivatko juuri ne huolestuttavia signaaleja alkoholiongelmasta?
Minä en ole koskaan menettänyt työpaikkaa alkoholin takia. En ole ollut päivääkään poissa töistä krapulan tai ryyppyputken vuoksi. Minulle ei ole edes mainittu alkoholinkäytöstäni työpaikalla. En silti sano, etteivätkö työkaverini tietäisi minun nauttivan alkoholia reippaasti eli liikaa.
En ole koskaan puhaltanut positiivista tulosta poliisin alkometriin. En ole ikinä ajanut autolla kilometriäkään alkoholin vaikutuksen alaisena. Tähän tosin vaikuttaa se, että ajan autoa harvinaisen vähän. Pyörällä olen sen sijaan tullut humalassa törttöilleeksi. Kaksi kertaa olen päätynyt ojaan ja kerran aamuyön hiljaisina tunteina poliisiauto on pysähtynyt viereen ja poliisi vinkannut ikkunanasta: "Rouvan olisi ehkä parempi taluttaa se pyörä kotiin."
Yksikään ihmissuhteeni ei ole katkennut alkoholinkäytön takia. Silti juuri läheiseni ovat juomisestani eniten kärsineet. Ja heidän kommenttiensa pohjalta olen tälle erikoiselle analyysimatkallenikin lähtenyt.
Koska minulla on alkoholiongelma ja miehelläni ei ole, kysynkin nyt, eivätkö nuo yleisesti listatut alkoholiongelman mittarit ole aivan liian dramaattisia. Eikö oikea raja olisi jossakin aviomieheni ja minun alkoholinkäyttötottumusten välissä?
Vaikka olen aiemmin kritisoinut alkoholiannosmittauksia, yksi määre on toki kuinka paljon juo ja ehdottomasti kuinka usein. Lähes päivittäin niinkuin minä viime vuosina? Vaiko kerran pari viikossa kuten mieheni? Pienen lasinko viiniä tai yhden GT:n kuten siippani? Vai ainako kaksikymmentäneljä senttiä viiniä ja heti kohta lisää?
Itse tykkäisin, josko alkoholiongelmaan voisi liittää analyysin siitä, miksi juo. Tämä mahdollistaisi alkoholiongelmaan tarttumisen juurisyyn kautta. Mikäli alkoholismin uskotaan olevan sairaus, tämä olisi se oikea tie hoitaa asiaa. Sairaushan voidaan oikeasti poistaa vain hävittämällä sen syy. Kaikki muu on paikkausta eli oireiden hoitoa.
Syitä liikaan juomiseen on uskomattoman monia. Niin eri ihmisten välillä kuin yhden yksilönkin eri hetkien tai päivien välillä. Minunkin. On tilanteita, joissa juo rentoutuakseen paineesta tai muusta pahasta olosta. Välillä juo saadakseen lisää uskallusta outoihin tilanteisiin ja itsetuntoa käytökseensä. Aika usein juo sekoittaakseen päänsä, pitääkseen hauskaa ja vaan kertakaikkiaan ollakseen hauskempi, vähän niinkuin muita varten.
Mutta olipa syy alkoholin juomiselle mikä tahansa, alkoholisoitumisen vaara piilee siinä, että juomisesta tulee tapa. Eikä asiaa yhtään auta etanolin kemiallisen vaikutusmekanismin turtuminen jatkuvan tapajuomisen seurauksena. Jos rentoutukseen riitti aluksi yksi viinilasillinen, kohta samaan tunteeseen tarvitaan jo kolme lasillista.
Mieheni kommentista jälleen kerran ärsyyntyneenä kysyn, miksei hänellä ole alkoholiongelmaa. Siksikö että hänen elämänsä on niin herttaisen stressitöntä, ettei sitä tarvitse pehmentää etanolilla? Siksikö että hänellä on niin hyvä itsetunto, ettei hän tarvitse rohkaisuryyppyä yhteisöllisesti haastavissa tilanteissa? Vai siksikö että hän on sosiaalisesti niin kyvykäs, ettei hänen tarvitse ottaa huomioon muiden odotuksia vuorovaikutustilanteissa? Yli kahdenkymmenen avioliittovuoden kokemuksella uskallan vastata myöntävästi kaikkiin ylläoleviin kysymyksiin. Sen sijaan en tiedä mitä vastaisin kysymykseen, olisiko hänellä alkoholiongelma, mikäli asiat eivät olisi kuten yllä on kuvattu. Jostain syystä ajattelen, että tuskinpa. Jotakin muuta tarvittaneen myös. Kutsuisiko sitä vaikka taipumukseksi?
Korvaavia nautinnontuottajia: Pihapuuhastelu
Olotila: Keväinen
____
Mies käyttää ärsyttävän usein sivulausetta: "koska minulla ei ole alkoholiongelmaa." En käy tässä sitä haastamaan. Kuten en sitäkään, että minulla on. Mutta kysyn sen sijaan, mikä on alkoholiongelma? Minähän yritän epätoivoisesti löytää syytä, miksi ongelma on tai sitten sitä ei ole. Onko kysymys oikeasti mustavalkoinen?
Kaikki tietävät, mikä on alkoholiongelman äärimmäisin taso. Siinä Pera, Arska ja Irma ovat päätyneet sillan alle asumaan. En puhu tästä ääri-ilmiöstä sen enempää, mutta kysyn, mitä ovat kehittyvän alkoholiongelman oireet. Potkut töistä, rattijuopumustuomio ja avioero listataan usein merkittävimmiksi alkoholismin merkeiksi. Kaikista näistä löytyy toki myös lievempi muoto. Olisivatko juuri ne huolestuttavia signaaleja alkoholiongelmasta?
Minä en ole koskaan menettänyt työpaikkaa alkoholin takia. En ole ollut päivääkään poissa töistä krapulan tai ryyppyputken vuoksi. Minulle ei ole edes mainittu alkoholinkäytöstäni työpaikalla. En silti sano, etteivätkö työkaverini tietäisi minun nauttivan alkoholia reippaasti eli liikaa.
En ole koskaan puhaltanut positiivista tulosta poliisin alkometriin. En ole ikinä ajanut autolla kilometriäkään alkoholin vaikutuksen alaisena. Tähän tosin vaikuttaa se, että ajan autoa harvinaisen vähän. Pyörällä olen sen sijaan tullut humalassa törttöilleeksi. Kaksi kertaa olen päätynyt ojaan ja kerran aamuyön hiljaisina tunteina poliisiauto on pysähtynyt viereen ja poliisi vinkannut ikkunanasta: "Rouvan olisi ehkä parempi taluttaa se pyörä kotiin."
Yksikään ihmissuhteeni ei ole katkennut alkoholinkäytön takia. Silti juuri läheiseni ovat juomisestani eniten kärsineet. Ja heidän kommenttiensa pohjalta olen tälle erikoiselle analyysimatkallenikin lähtenyt.
Koska minulla on alkoholiongelma ja miehelläni ei ole, kysynkin nyt, eivätkö nuo yleisesti listatut alkoholiongelman mittarit ole aivan liian dramaattisia. Eikö oikea raja olisi jossakin aviomieheni ja minun alkoholinkäyttötottumusten välissä?
Vaikka olen aiemmin kritisoinut alkoholiannosmittauksia, yksi määre on toki kuinka paljon juo ja ehdottomasti kuinka usein. Lähes päivittäin niinkuin minä viime vuosina? Vaiko kerran pari viikossa kuten mieheni? Pienen lasinko viiniä tai yhden GT:n kuten siippani? Vai ainako kaksikymmentäneljä senttiä viiniä ja heti kohta lisää?
Itse tykkäisin, josko alkoholiongelmaan voisi liittää analyysin siitä, miksi juo. Tämä mahdollistaisi alkoholiongelmaan tarttumisen juurisyyn kautta. Mikäli alkoholismin uskotaan olevan sairaus, tämä olisi se oikea tie hoitaa asiaa. Sairaushan voidaan oikeasti poistaa vain hävittämällä sen syy. Kaikki muu on paikkausta eli oireiden hoitoa.
Syitä liikaan juomiseen on uskomattoman monia. Niin eri ihmisten välillä kuin yhden yksilönkin eri hetkien tai päivien välillä. Minunkin. On tilanteita, joissa juo rentoutuakseen paineesta tai muusta pahasta olosta. Välillä juo saadakseen lisää uskallusta outoihin tilanteisiin ja itsetuntoa käytökseensä. Aika usein juo sekoittaakseen päänsä, pitääkseen hauskaa ja vaan kertakaikkiaan ollakseen hauskempi, vähän niinkuin muita varten.
Mutta olipa syy alkoholin juomiselle mikä tahansa, alkoholisoitumisen vaara piilee siinä, että juomisesta tulee tapa. Eikä asiaa yhtään auta etanolin kemiallisen vaikutusmekanismin turtuminen jatkuvan tapajuomisen seurauksena. Jos rentoutukseen riitti aluksi yksi viinilasillinen, kohta samaan tunteeseen tarvitaan jo kolme lasillista.
Mieheni kommentista jälleen kerran ärsyyntyneenä kysyn, miksei hänellä ole alkoholiongelmaa. Siksikö että hänen elämänsä on niin herttaisen stressitöntä, ettei sitä tarvitse pehmentää etanolilla? Siksikö että hänellä on niin hyvä itsetunto, ettei hän tarvitse rohkaisuryyppyä yhteisöllisesti haastavissa tilanteissa? Vai siksikö että hän on sosiaalisesti niin kyvykäs, ettei hänen tarvitse ottaa huomioon muiden odotuksia vuorovaikutustilanteissa? Yli kahdenkymmenen avioliittovuoden kokemuksella uskallan vastata myöntävästi kaikkiin ylläoleviin kysymyksiin. Sen sijaan en tiedä mitä vastaisin kysymykseen, olisiko hänellä alkoholiongelma, mikäli asiat eivät olisi kuten yllä on kuvattu. Jostain syystä ajattelen, että tuskinpa. Jotakin muuta tarvittaneen myös. Kutsuisiko sitä vaikka taipumukseksi?
Perjantai 28. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirjoittaminen
Olotila: Tyytyväinen
____
Ostan Alkosta valkoviiniä, juon lasillisen itsekseni ja rikon näin Taitolaji-hankkeen toisen kvartaalin sääntöä. Silti olen tyytyväinen.
Olen kirjannut, etten saa juoda yksin. Matkan varrella olen kuitenkin oppinut paljon ja modannut sääntöjä vielä kirjoittamattomaan muotoon. "En saa juoda pahaan oloon." Ongelmani tuntien tämä on useimmiten tarkoittanut työstressin poistamista alkoholin avulla. Uuden sanattoman säännön kääntöpuoli on siis "juo vain kun sinulla on hyvä olo". Tänään minulla on, flunssasta huolimatta.
Edessä on kirjoitusviikonloppu. Olen ajanut Tvärminnen biologiselle asemalle. Aurinko paistaa. Meri on kirkkaan sininen. Työasiat valuvat aktiivisesti pois aivoista kolmeksi kokonaiseksi päiväksi.
Mennyt viikko toimistolla on kirkastanut valoa tunnelin päässä. Pomo on edistänyt uutta toimenkuvaani, jonka pitäisi helpottaa työmäärääni reippaasti. Muutos implementoidaan jo ennen kesää, lupasi esimies eilen.
Ostin Tammisaaren Alkosta uuden Savignon blancin, jota en ole koskaan maistanut. Ystävätär saapuu huomenna luokseni saunomaan ja parantamaan maailmaa. Viime metreillä ennen kassalle siirtymistä, nappasin hyllyltä vielä pikkupullon Pinot Grigiota.
Kuuntelin radiota ajaessani asemalle. On Vappu-viikonloppu ja toimittaja haastatteli alkoholinostajia kauppakeskuksen pitkäripaisen edessä. Hän muistutti kuuntelijoille, että edessä on Suomen alkoholinkulutuksen kannalta vuoden huippu. "Mitä ostit?" toimittaja kysyi. Kukaan ei myöntänyt ostaneensa juuri mitään ekstraa. Vähän kuohuvaa ehkä. "Miten aiot juhlistaa Vappua? Juotko paljon?" Kukaan ei myöntänyt sitäkään. Ehkä yhden lasin otan kotona. Mitä sitä nyt juhlimaan. Pari lasia skumppaa Ullanlinnanmäellä ehkä. Joko toimittajalla oli täysin vinoutunut otos tai sitten ihmiset valehtelivat. Olenhan minä nyt Vappuja nähnyt, hyvänen aika. Illan mittaan minua nauratti, kun kansa oli jo alkanut sipittää. Noin joka kolmas "Puhelinlangat laulaa" lähetykseen soittanut kuului olevan hyvässä tuiterissa.
Viilensin pikkupullon valkoviiniä tutkija-asuntolan yhteiskeittiön pakastimessa. Kaadoin sen viinilasiin, kun olin asettunut taloksi ja avannut tietokoneen. Nyt viini maistuu hyvältä. Join sen hitaasti kolmen ensimäisen näpyttämäni sivun aikana.
Olen aavistuksen pettynyt, että rikoin kirjoittamaani sääntöä. Perusolotilani on kuitenkin paljon enempi tyytyväisen puolella. Pystyin hillitsemään itseni, enkä ottanut lisää viiniä, vaikka sitä olisi kaapista löytynyt. Minun ei tehnyt edes mieli ottaa lisää. Lasillinen riitti hyvin. Tunnen itseni onnistuneeksi kohtuujuomisen polulla. Sen alkupäässä tosin. Kun radiotoimittaja aiemmin illalla oli Alkon edessä kysynyt, mitä tarkoitti porukoiden kohtuullinen Vappu-juominen, yleinen vastaus oli "pari lasillista". Minä en uskonut vastausta. Itseeni minä sen sijaan uskon. Minä tulen kyllä juomaan tämän pitkän Vappu-viikonlopun aikana ja olen jo siinä ensimmäisen lasilliseni nauttinutkin, mutta minun kulutukseni on todennäköisesti noin kymmenesosa tavallisen suomalaisen kulutuksesta. Minun entisestä kulutuksestani. Jollei se ole kohtuullistamista, niin ei sitten mikään.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirjoittaminen
Olotila: Tyytyväinen
____
Ostan Alkosta valkoviiniä, juon lasillisen itsekseni ja rikon näin Taitolaji-hankkeen toisen kvartaalin sääntöä. Silti olen tyytyväinen.
Olen kirjannut, etten saa juoda yksin. Matkan varrella olen kuitenkin oppinut paljon ja modannut sääntöjä vielä kirjoittamattomaan muotoon. "En saa juoda pahaan oloon." Ongelmani tuntien tämä on useimmiten tarkoittanut työstressin poistamista alkoholin avulla. Uuden sanattoman säännön kääntöpuoli on siis "juo vain kun sinulla on hyvä olo". Tänään minulla on, flunssasta huolimatta.
Edessä on kirjoitusviikonloppu. Olen ajanut Tvärminnen biologiselle asemalle. Aurinko paistaa. Meri on kirkkaan sininen. Työasiat valuvat aktiivisesti pois aivoista kolmeksi kokonaiseksi päiväksi.
Mennyt viikko toimistolla on kirkastanut valoa tunnelin päässä. Pomo on edistänyt uutta toimenkuvaani, jonka pitäisi helpottaa työmäärääni reippaasti. Muutos implementoidaan jo ennen kesää, lupasi esimies eilen.
Ostin Tammisaaren Alkosta uuden Savignon blancin, jota en ole koskaan maistanut. Ystävätär saapuu huomenna luokseni saunomaan ja parantamaan maailmaa. Viime metreillä ennen kassalle siirtymistä, nappasin hyllyltä vielä pikkupullon Pinot Grigiota.
Kuuntelin radiota ajaessani asemalle. On Vappu-viikonloppu ja toimittaja haastatteli alkoholinostajia kauppakeskuksen pitkäripaisen edessä. Hän muistutti kuuntelijoille, että edessä on Suomen alkoholinkulutuksen kannalta vuoden huippu. "Mitä ostit?" toimittaja kysyi. Kukaan ei myöntänyt ostaneensa juuri mitään ekstraa. Vähän kuohuvaa ehkä. "Miten aiot juhlistaa Vappua? Juotko paljon?" Kukaan ei myöntänyt sitäkään. Ehkä yhden lasin otan kotona. Mitä sitä nyt juhlimaan. Pari lasia skumppaa Ullanlinnanmäellä ehkä. Joko toimittajalla oli täysin vinoutunut otos tai sitten ihmiset valehtelivat. Olenhan minä nyt Vappuja nähnyt, hyvänen aika. Illan mittaan minua nauratti, kun kansa oli jo alkanut sipittää. Noin joka kolmas "Puhelinlangat laulaa" lähetykseen soittanut kuului olevan hyvässä tuiterissa.
Viilensin pikkupullon valkoviiniä tutkija-asuntolan yhteiskeittiön pakastimessa. Kaadoin sen viinilasiin, kun olin asettunut taloksi ja avannut tietokoneen. Nyt viini maistuu hyvältä. Join sen hitaasti kolmen ensimäisen näpyttämäni sivun aikana.
Olen aavistuksen pettynyt, että rikoin kirjoittamaani sääntöä. Perusolotilani on kuitenkin paljon enempi tyytyväisen puolella. Pystyin hillitsemään itseni, enkä ottanut lisää viiniä, vaikka sitä olisi kaapista löytynyt. Minun ei tehnyt edes mieli ottaa lisää. Lasillinen riitti hyvin. Tunnen itseni onnistuneeksi kohtuujuomisen polulla. Sen alkupäässä tosin. Kun radiotoimittaja aiemmin illalla oli Alkon edessä kysynyt, mitä tarkoitti porukoiden kohtuullinen Vappu-juominen, yleinen vastaus oli "pari lasillista". Minä en uskonut vastausta. Itseeni minä sen sijaan uskon. Minä tulen kyllä juomaan tämän pitkän Vappu-viikonlopun aikana ja olen jo siinä ensimmäisen lasilliseni nauttinutkin, mutta minun kulutukseni on todennäköisesti noin kymmenesosa tavallisen suomalaisen kulutuksesta. Minun entisestä kulutuksestani. Jollei se ole kohtuullistamista, niin ei sitten mikään.
Perjantai 7. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Maailmantuskainen
____
Ajan töistä kotiin ja kuulen radiosta, että Ruotsissa on tapahtunut terrori-isku. Kuorma-auto on ajanut ihmisjoukkoon Tukholman keskustassa. Muutamaa tuntia aiemmin on saapunut viesti, että ikäiseni kollega on kuollut. Hänen aorttansa oli revennyt kesken työpäivän.
Google kertoo aortan repeämän johtuvan yleisimmin ateroskleroosista, jonka riskitekijöitä ovat tupakointi, korkea verenpaine ja kolesteroli. Mietin verenpainettani ja elämän katoavaisuutta.
Lääkäri on pariinkin otteeseen ehdottanut minulle verenpainelääkitystä, mutta olen onnistunut kieltäytymään siitä puhumalla. Olen sanonut, etten halua hoitaa oiretta, vaan laittaa kuntoon juurisyyn eli työpaineen. Olen korostanut terveitä elämäntapojani. En polta tupakkaa, syön rajallisesti rasvaa ja liikun säännöllisesti. Kaiken lisäksi olen lopettanut alkoholin käytön. En kerro lääkärille, että alkoholinjuonnin lopettaminen ei ole laskenut verenpainettani.
Alkoholin lasketaan aiheuttavan Suomessa puolisentoista tuhatta kuolemaa vuosittain. Suurin osa kuolemista johtuu alkoholin suurkulutuksen tuomista maksa- ja sydänsairauksista, pienempi osa tapaturmista, joissa alkoholi on ollut merkittävällä tavalla läsnä. Vain pieni osa alkoholiin kuolleista on naisia. Vielä pienempi osa ylempään sosioekonomiseen luokkaan kuuluvia naisia.
Lääkäri kertoo minulle jo tietämäni asian. Alkoholin varsin merkittävät terveyshaitat ovat palautuvia, toisin kuin tupakoinnin. Mikäli on polttanut tupakkaa koko nuoruuden ja sitten lopettaa polttamisen keski-iässä, todennäköisyys saada syöpä ei vähene lainkaan. Sen sijaan kun lopettaa alkoholinkäytön, maksa ja sydän palautuvat pikku hiljaa normaaleiksi pitkästäkin rääkistä huolimatta.
Istun illalla takkatulen ääressä ja kuuntelen ahdistuneisuuttani. Biolääketieteen dosentti minussa sanoo, että vielä koskaan ei ole kukaan ihminen selvinnyt elämästä kuolematta. Silti kuoleman läheisyys sattuu. Alkoholittakin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Maailmantuskainen
____
Ajan töistä kotiin ja kuulen radiosta, että Ruotsissa on tapahtunut terrori-isku. Kuorma-auto on ajanut ihmisjoukkoon Tukholman keskustassa. Muutamaa tuntia aiemmin on saapunut viesti, että ikäiseni kollega on kuollut. Hänen aorttansa oli revennyt kesken työpäivän.
Google kertoo aortan repeämän johtuvan yleisimmin ateroskleroosista, jonka riskitekijöitä ovat tupakointi, korkea verenpaine ja kolesteroli. Mietin verenpainettani ja elämän katoavaisuutta.
Lääkäri on pariinkin otteeseen ehdottanut minulle verenpainelääkitystä, mutta olen onnistunut kieltäytymään siitä puhumalla. Olen sanonut, etten halua hoitaa oiretta, vaan laittaa kuntoon juurisyyn eli työpaineen. Olen korostanut terveitä elämäntapojani. En polta tupakkaa, syön rajallisesti rasvaa ja liikun säännöllisesti. Kaiken lisäksi olen lopettanut alkoholin käytön. En kerro lääkärille, että alkoholinjuonnin lopettaminen ei ole laskenut verenpainettani.
Alkoholin lasketaan aiheuttavan Suomessa puolisentoista tuhatta kuolemaa vuosittain. Suurin osa kuolemista johtuu alkoholin suurkulutuksen tuomista maksa- ja sydänsairauksista, pienempi osa tapaturmista, joissa alkoholi on ollut merkittävällä tavalla läsnä. Vain pieni osa alkoholiin kuolleista on naisia. Vielä pienempi osa ylempään sosioekonomiseen luokkaan kuuluvia naisia.
Lääkäri kertoo minulle jo tietämäni asian. Alkoholin varsin merkittävät terveyshaitat ovat palautuvia, toisin kuin tupakoinnin. Mikäli on polttanut tupakkaa koko nuoruuden ja sitten lopettaa polttamisen keski-iässä, todennäköisyys saada syöpä ei vähene lainkaan. Sen sijaan kun lopettaa alkoholinkäytön, maksa ja sydän palautuvat pikku hiljaa normaaleiksi pitkästäkin rääkistä huolimatta.
Istun illalla takkatulen ääressä ja kuuntelen ahdistuneisuuttani. Biolääketieteen dosentti minussa sanoo, että vielä koskaan ei ole kukaan ihminen selvinnyt elämästä kuolematta. Silti kuoleman läheisyys sattuu. Alkoholittakin.
Keskiviikko 22. maaliskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Luominen
Olotila: Luova
____
Lomaviikko eli kirjoitusvapaa on puolessa välin. En ole saanut kirjoitettua kolmasosaakaan siitä, mitä oli tavoitteena. Yritän olla välittämättä aikataulusta. Sehän on itseni asettama, vaikka toki kustantajan hengitys huohottaa taustalla. Tiedän kuitenkin että jollen pääse palautumaan päivätyöni paineista, rento uuden luominen on täysin mahdotonta. Tiedän myös, että lasi jos toinenkin auttaisi. Niin paineen purkamiseen, kuin uuden luomiseen.
Alkoholi ja luova työ ovat yhdistelmä, josta voisi kirjoittaa kokonaisen romaanin. Varmaan niin on jo tehtykin. Myös julkinen sana pitää aiheesta kovasti. Edellinen mediamylläkkä koski Aki Kaurismäen humalahakuisuutta palkintojuhlassaan. Hesarin jutussa sai huutia koko "juoppo kulttuuriväki". Siitäkös sekosi sosiaalinen media ja kovasti kulttuuripainotteinen facebook-kaveripiirini. Postauksissa puhuttiin sekä 80-luvulle jääneestä kulttuuriväen kännäilyn ihannoinnista ja mystifioinnista että saman aihealueen aktiivisesta pilkkaamisesta. Media ei tunnukaan osaavan käsitellä tätä kipeää aihetta mistään näiden kahden ääripään väliltä.
Pentinkulman päivät onnistui paremmin muutama vuosi sitten, kun seminaarin aiheena oli kirjailijoiden mielenmaisemat, hulluus ja hurmio. Ei ollut yllättävää että viina oli isosti kuvassa mukana sekä hulluden aikaansaajana että hurmion seurauksena. Alkoholismiin retkahtaneita kirjailijoita on helppo listata useita. Vielä useampi kirjoittaja kertoo avoimesti juovansa liikaa. Tuttuja varmaan kaikille kirjailijoille ovat kosteat kirjailijapäivät, kodikkaat kulttuuriravintolaillat ja toistuvat notkahtelut jollei nyt ihan pöydän alle niin ainakin lasin viereen. Jokunen kirjailija on avoimesti kertonut käyttävänsä alkoholia myös luovuuden lähteenä. Useampi taitaa kuitenkin toistaa yleistä valkoista valhetta "yhden punaviinilasin kanssa teksti luistaa hyvin, mutta useamman juotuani en kyllä enää kirjoita yhtään mitään".
Luova työ ei ole helppoa. Itse asiassa se on älyttömän rankkaa. Kaukana on ruusuinen kuva boheemista taivaanrannanmaalarista, joka vähät välittää pahasta maailmasta, eikä täten tarvitse pullon tuomaa lohtua.
Taiteilijan juurisyyt juomiselle lienevät hyvin samankaltaisia kuin tavallisen tallaajankin. Alkoholi auttaa kestämään rankkaa arkea paremmin. Muusikko, kuvataiteilija tai kirjailija lataa tuotokseensa joka kerta palan omaa sieluaan ja tämän jälkeen tuotos avataan koko maailman raadeltavaksi. Tavallisessa työssä palaute rajoittuu usein esimiehen tai asiakkaan tasolle. Kirjailijan työn palaute on erityisen kovan työn takana, koska hän saattaa kirjoittaa yhtä romaania monta vuotta ilman että kukaan kommentoi tulosta suuntaan jos toiseen. Vaatii uskomattoman paljon voimia jatkaa vain oman uskonsa varassa. Eipä siis ihme, että alkoholi maistuu. Minullekin se on maistunut.
Toki taiteilija saattaa käyttää alkoholin huumaavaa vaikutusta myös nostamaan hänen luovuutensa seuraavalle tasolle. Tai ihan vaan avaamaan blokkeja, joita luova työ pitää aina sisällään. Juuri tuota alkoholin sanoja liukastavaa vaikutusta minäkin olisin tällä kirjoitusvapaallani tarvinnut.
Korvaavia nautinnontuottajia: Luominen
Olotila: Luova
____
Lomaviikko eli kirjoitusvapaa on puolessa välin. En ole saanut kirjoitettua kolmasosaakaan siitä, mitä oli tavoitteena. Yritän olla välittämättä aikataulusta. Sehän on itseni asettama, vaikka toki kustantajan hengitys huohottaa taustalla. Tiedän kuitenkin että jollen pääse palautumaan päivätyöni paineista, rento uuden luominen on täysin mahdotonta. Tiedän myös, että lasi jos toinenkin auttaisi. Niin paineen purkamiseen, kuin uuden luomiseen.
Alkoholi ja luova työ ovat yhdistelmä, josta voisi kirjoittaa kokonaisen romaanin. Varmaan niin on jo tehtykin. Myös julkinen sana pitää aiheesta kovasti. Edellinen mediamylläkkä koski Aki Kaurismäen humalahakuisuutta palkintojuhlassaan. Hesarin jutussa sai huutia koko "juoppo kulttuuriväki". Siitäkös sekosi sosiaalinen media ja kovasti kulttuuripainotteinen facebook-kaveripiirini. Postauksissa puhuttiin sekä 80-luvulle jääneestä kulttuuriväen kännäilyn ihannoinnista ja mystifioinnista että saman aihealueen aktiivisesta pilkkaamisesta. Media ei tunnukaan osaavan käsitellä tätä kipeää aihetta mistään näiden kahden ääripään väliltä.
Pentinkulman päivät onnistui paremmin muutama vuosi sitten, kun seminaarin aiheena oli kirjailijoiden mielenmaisemat, hulluus ja hurmio. Ei ollut yllättävää että viina oli isosti kuvassa mukana sekä hulluden aikaansaajana että hurmion seurauksena. Alkoholismiin retkahtaneita kirjailijoita on helppo listata useita. Vielä useampi kirjoittaja kertoo avoimesti juovansa liikaa. Tuttuja varmaan kaikille kirjailijoille ovat kosteat kirjailijapäivät, kodikkaat kulttuuriravintolaillat ja toistuvat notkahtelut jollei nyt ihan pöydän alle niin ainakin lasin viereen. Jokunen kirjailija on avoimesti kertonut käyttävänsä alkoholia myös luovuuden lähteenä. Useampi taitaa kuitenkin toistaa yleistä valkoista valhetta "yhden punaviinilasin kanssa teksti luistaa hyvin, mutta useamman juotuani en kyllä enää kirjoita yhtään mitään".
Luova työ ei ole helppoa. Itse asiassa se on älyttömän rankkaa. Kaukana on ruusuinen kuva boheemista taivaanrannanmaalarista, joka vähät välittää pahasta maailmasta, eikä täten tarvitse pullon tuomaa lohtua.
Taiteilijan juurisyyt juomiselle lienevät hyvin samankaltaisia kuin tavallisen tallaajankin. Alkoholi auttaa kestämään rankkaa arkea paremmin. Muusikko, kuvataiteilija tai kirjailija lataa tuotokseensa joka kerta palan omaa sieluaan ja tämän jälkeen tuotos avataan koko maailman raadeltavaksi. Tavallisessa työssä palaute rajoittuu usein esimiehen tai asiakkaan tasolle. Kirjailijan työn palaute on erityisen kovan työn takana, koska hän saattaa kirjoittaa yhtä romaania monta vuotta ilman että kukaan kommentoi tulosta suuntaan jos toiseen. Vaatii uskomattoman paljon voimia jatkaa vain oman uskonsa varassa. Eipä siis ihme, että alkoholi maistuu. Minullekin se on maistunut.
Toki taiteilija saattaa käyttää alkoholin huumaavaa vaikutusta myös nostamaan hänen luovuutensa seuraavalle tasolle. Tai ihan vaan avaamaan blokkeja, joita luova työ pitää aina sisällään. Juuri tuota alkoholin sanoja liukastavaa vaikutusta minäkin olisin tällä kirjoitusvapaallani tarvinnut.
Sunnuntai 12. maaliskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Masentunut
____
Alkoholi jatkaa opettamistaan. Minulle minusta. Epävarmuus ja pelokkuus ovat termejä, joita en olisi ikinä liittänyt itseeni vielä puoli vuotta sitten. Ne ovat myös termejä, joita en usko ihmisten liittävän kuvaan minusta. Lähipiiristäni en kuitenkaan ole varma. On vaikea sanoa, kuinka hyvin kukaan ketään toista tuntee. Kun ei voi sitä sanoa itsestäänkään.
Minä sen sijaan luulen tuntevani äitini kohtuullisen hyvin. Kuten myös tyttäreni. Heissä elävät nuo termit, epävarmuus ja pelokkuus, ainakin joissakin muodoissa. Onko siis jälleen kysymys perinnöllisyydestä? Vaiko vain yleisestä inhimillisyydestä? Mahdoton sanoa.
Minuun epävarmuus on hiipinyt näinä alkoholittomina kuukausina. Kysymys voi olla ajallisesta sattumasta ja keski-ikään kuuluvasta normaalista muutoksesta. Tai sitten kyseessä on jälleen yksi pahan olon muoto, jonka olen onnistunut peittämään alkoholin käytöllä.
Tänä apena sunnuntaiaamuna olen valmis kaatamaan samaan pelokkuuskasaan useita erilaisia tunteita. Niihin kuuluvat epämukavat uudet työkohtaamiset, pimeät yksinäiset koti-illat ilman koiraa, epätäydelliset ohjeet vaikeissa tilanteissa, ennenkokemattomat maisemat ja ajatus tulevaisuuden tunneilmapiiristä sitten kun tyttäret ovat muuttaneet pois kotoa.
Ei ole epäilystäkään, kumpi on helpompaa - juoda muutama lasi viiniä jotta epävarma olo puuduttuu pois vaiko kohdata pelot silmästä silmään.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Masentunut
____
Alkoholi jatkaa opettamistaan. Minulle minusta. Epävarmuus ja pelokkuus ovat termejä, joita en olisi ikinä liittänyt itseeni vielä puoli vuotta sitten. Ne ovat myös termejä, joita en usko ihmisten liittävän kuvaan minusta. Lähipiiristäni en kuitenkaan ole varma. On vaikea sanoa, kuinka hyvin kukaan ketään toista tuntee. Kun ei voi sitä sanoa itsestäänkään.
Minä sen sijaan luulen tuntevani äitini kohtuullisen hyvin. Kuten myös tyttäreni. Heissä elävät nuo termit, epävarmuus ja pelokkuus, ainakin joissakin muodoissa. Onko siis jälleen kysymys perinnöllisyydestä? Vaiko vain yleisestä inhimillisyydestä? Mahdoton sanoa.
Minuun epävarmuus on hiipinyt näinä alkoholittomina kuukausina. Kysymys voi olla ajallisesta sattumasta ja keski-ikään kuuluvasta normaalista muutoksesta. Tai sitten kyseessä on jälleen yksi pahan olon muoto, jonka olen onnistunut peittämään alkoholin käytöllä.
Tänä apena sunnuntaiaamuna olen valmis kaatamaan samaan pelokkuuskasaan useita erilaisia tunteita. Niihin kuuluvat epämukavat uudet työkohtaamiset, pimeät yksinäiset koti-illat ilman koiraa, epätäydelliset ohjeet vaikeissa tilanteissa, ennenkokemattomat maisemat ja ajatus tulevaisuuden tunneilmapiiristä sitten kun tyttäret ovat muuttaneet pois kotoa.
Ei ole epäilystäkään, kumpi on helpompaa - juoda muutama lasi viiniä jotta epävarma olo puuduttuu pois vaiko kohdata pelot silmästä silmään.
Lauantai 11. maaliskuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Kipeä
____
Istun lääkärin vastaanotolla. Selkä on kipeä. Kyseessä ikääntymiseen, istumatyöhön ja välilevyrustoihin liittyvä ei-niin-harvinainen ongelma. Kuuntelen lääkäriä ja hoitostrategiaa. Päädyn miettimään lääketiedettä yleisemmällä tasolla. Olen tehnyt yli puolet urastani työtä lääkäreiden parissa. Se antaa perspektiiviä.
Lääketiede hoitaa suurimmassa osassa tapauksia vain oiretta, ei taudin juurisyytä. Tämä tietysti johtuu siitä raadollisesta tosiasiasta, että juurisyy ei ole tiedossa. Ja vain juurisyyhyn puuttumalla voidaan tauti oikeasti parantaa.
Ottamatta kantaa siihen, onko liiallinen alkoholinkäyttöni sairaus, jään miettimään tuota juurisyyasiaa. Sanomalla itselleni "älä juo" hoidan kuntoon oireen. Mutta hoitamalla kuntoon juurisyyn, voisin päästä tilanteeseen, etten vaan kertakaikkiaan halua juoda liikaa.
Juomisen juurisyitä voi olla monia ja eri ihmisillä taatusti erilaisia. Jopa minulla niitä voi olla useita. Yksi selkeä juurisyypaketti on työpaine, stressi, kiire, ahdistus. Mistä se tulee, onkin sitten eri asia. Ison osan paineesta asettaa työnantaja. Osansa siihen tuo yhteiskunnallinen työllisyystilanne. Mutta siivu jää kyllä itsellekin ja omalle asenteelle työtä kohtaan.
Muita pienempiä juurisyitä ovat sosiaaliset vaatimukset, usein näkymättömät. Halu olla hauska, kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi. Osittain samaan pakettiin ja silti merkittävästi erilleen kuuluu ihmiseläimen kohtuullisen normaali halu sekoittaa päänsä ja nousta normaalin yläpuolelle. Samalla pääsee hyvin pakoon pahaa maailmaa ja pahoja tunteita.
Juurisyiden ytimessä ja useita ihmisiä yhdistävä tekijä on alkoholismin perinnöllisyys. En ole ainoa alkoholia liikaa käyttävistä ystävistäni joiden vanhemmista tai isovanhemmista löytyy alkoholia paljon kurkkuunsa kaatavia tyyppejä. Onko kyseessä kokonaan geneettinen alttius, onkin sitten eri kysymys. Tutkimustietoa kyllä löytyy, joten mitäpä tutkittua kyseenalaistamaan. Silti mukana saattaa olla myös paljon kotoa opittua.
Isäni piti paljon alkoholista. Hän oli myös älykäs, hauska ja sosiaalisesti kyvykäs henkilö. Geenejäni en pääse pakoon, mutta ympäristötekijöihin minun pitäisi kyetä vaikuttamaan. Helppoa se ei kuitenkaan ole.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Kipeä
____
Istun lääkärin vastaanotolla. Selkä on kipeä. Kyseessä ikääntymiseen, istumatyöhön ja välilevyrustoihin liittyvä ei-niin-harvinainen ongelma. Kuuntelen lääkäriä ja hoitostrategiaa. Päädyn miettimään lääketiedettä yleisemmällä tasolla. Olen tehnyt yli puolet urastani työtä lääkäreiden parissa. Se antaa perspektiiviä.
Lääketiede hoitaa suurimmassa osassa tapauksia vain oiretta, ei taudin juurisyytä. Tämä tietysti johtuu siitä raadollisesta tosiasiasta, että juurisyy ei ole tiedossa. Ja vain juurisyyhyn puuttumalla voidaan tauti oikeasti parantaa.
Ottamatta kantaa siihen, onko liiallinen alkoholinkäyttöni sairaus, jään miettimään tuota juurisyyasiaa. Sanomalla itselleni "älä juo" hoidan kuntoon oireen. Mutta hoitamalla kuntoon juurisyyn, voisin päästä tilanteeseen, etten vaan kertakaikkiaan halua juoda liikaa.
Juomisen juurisyitä voi olla monia ja eri ihmisillä taatusti erilaisia. Jopa minulla niitä voi olla useita. Yksi selkeä juurisyypaketti on työpaine, stressi, kiire, ahdistus. Mistä se tulee, onkin sitten eri asia. Ison osan paineesta asettaa työnantaja. Osansa siihen tuo yhteiskunnallinen työllisyystilanne. Mutta siivu jää kyllä itsellekin ja omalle asenteelle työtä kohtaan.
Muita pienempiä juurisyitä ovat sosiaaliset vaatimukset, usein näkymättömät. Halu olla hauska, kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi. Osittain samaan pakettiin ja silti merkittävästi erilleen kuuluu ihmiseläimen kohtuullisen normaali halu sekoittaa päänsä ja nousta normaalin yläpuolelle. Samalla pääsee hyvin pakoon pahaa maailmaa ja pahoja tunteita.
Juurisyiden ytimessä ja useita ihmisiä yhdistävä tekijä on alkoholismin perinnöllisyys. En ole ainoa alkoholia liikaa käyttävistä ystävistäni joiden vanhemmista tai isovanhemmista löytyy alkoholia paljon kurkkuunsa kaatavia tyyppejä. Onko kyseessä kokonaan geneettinen alttius, onkin sitten eri kysymys. Tutkimustietoa kyllä löytyy, joten mitäpä tutkittua kyseenalaistamaan. Silti mukana saattaa olla myös paljon kotoa opittua.
Isäni piti paljon alkoholista. Hän oli myös älykäs, hauska ja sosiaalisesti kyvykäs henkilö. Geenejäni en pääse pakoon, mutta ympäristötekijöihin minun pitäisi kyetä vaikuttamaan. Helppoa se ei kuitenkaan ole.
Tiistai 28. helmikuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Suklaa
Olotila: Päättäväinen
____
Taitolaji-nimisen ihmiskokeeni ensimmäinen kvartaali on ohi. Huomenna minun olisi mahdollista juoda pullollinen punaviiniä, mikäli niin haluaisin. Toki sillä varauksella että kuluttaisin silloin yli puolet seuraavan kvartaalin kuukausiannoksesta. Enkä aio tehdä niin.
Tänään on kokeeni ensimmäinen milestone. Minun ei tarvitse avata Ottomitta-laskuria voidakseni ilmoittaa että käytettyjä alkoholiannoksia on tasan nolla. Kertaakaan en ole retkahtanut. Mieli on tehnyt muutamaan otteeseen.
Ajattelin aikoinaan että voisin kuvata koejakson plussia sekä miinuksia klassisella vaakapuntarikuvalla. Positiivinen vaakakuppi olisi selvästi jäänyt voitolle. Nyt en jaksa raapustaa kuvaa, joten tyydyn raapustamaan listaa tunteistani, sekä positiivisista että negatiivisista. Joitakin havaintojani olen kertonut jo aiemmin. Aloitetaan positiivisista.
Pään selkeys, ajatusten kirkkaus, hyvä yöuni, painon putoaminen ja rahan säästyminen ovat selkeitä suoria vasteita. Niihin kuuluu ehdottomasti myös läheisten tyytyväisyys.
Ehkä aavistuksen yllättäviä positiivisia asioita on tullut joidenkin sosiaalisten tilanteiden osalta. Alkoholittoman joulun helppous yllätti. Myös muutamat baarireissut ovat onnistuneet hyvin, lähinnä kun on ollut muutakin ohjelmaa kuin juominen, pubivisailu useimmiten. Kokonaisvaltainen sosiaalisen elämän arviointi täysin alkoholittomana on kuitenkin mahdotonta, koska olen lähes systemaattisesti kieltäytynyt kaikista vaikeaksi luokiteltavista sosiaalisista tapahtumista, esimerkiksi pikkujouluista ja risteilyreissusta.
Negatiiviset vasteet sosiaalisella puolella eivät koekaudella juurikaan yllättäneet. Yllätyksiä tuli sen sijaan vaikeista tilanteista yksin. Näitä ovat olleet yksinäiset hotelli-illat reissun päällä ja raskaan työreissun jälkeiset lentokenttäodotukset. Matkailu kaiken kaikkiaan on ollut toinen ehdottomasti vaikeimmista asioista alkoholittomassa kokeilussani. Erityisen mieleenpainuva on kahdeksan tunnin lento Lontoosta Chicagoon, jonka aikana edessäni istuva ruotsalaismies joi valehtelematta kaksitoista gin&tonicia ja niiden lisäksi pari kolme pikkoloviiniä ruoan oheen.
Toinen erityisen vaikea, vaikkakaan ei yllättävä, alkoholittomuuden kokemus liittyy paineisiin päiviin ja stressiin. Muistan hyvin yhden keskiviikkopäivän, jolloin töissä oli ollut harvinaisen veemäinen päivä ja olotila oli suorastaan fyysisesti paha. Tuolloin olisin antanut melkein mitä tahansa yhdestä kylmästä valkoviinilasillisesta. Toinen hiukan vastakkainenkin kotitilanne, jossa alkoholi olisi maistunut, tulee mieleen. Silloin oli perjantai-ilta, jo sellaisenaan rento olo, mutta vielä sen päälle tuli kirjallisia hyviä uutisia. Mies avasi viinipullon. Minä skoolasin alkoholittomalla. Mutta muuten kotielämä ilman alkoholia on onnistunut oikein hyvin. Ehkä pieni kivi kengässä ovat olleet keittiöstä silloin tällöin löytyneet avatut viinipullot. Yhden niistä olen jopa kaatanut viemäriin. Se oli edellisenä päivänä risoton valmistamiseen käytetty Savignon Blanc, lempivalkkarini.
Päätän milestone-metriikan viimeiseen, muttei todellakaan vähäisimpään negatiiviseen vasteeseen. Itse asiassa samaan ominaisuuteen, josta aloitin positiivisuuden listauksen. Pään selkeys. Ajatuksen kirkkaus. Niin hyvässä kuin pahassa. Ilman alkoholia pahoja ajatuksia ei pääse pakoon. Ei sitten millään.
Korvaavia nautinnontuottajia: Suklaa
Olotila: Päättäväinen
____
Taitolaji-nimisen ihmiskokeeni ensimmäinen kvartaali on ohi. Huomenna minun olisi mahdollista juoda pullollinen punaviiniä, mikäli niin haluaisin. Toki sillä varauksella että kuluttaisin silloin yli puolet seuraavan kvartaalin kuukausiannoksesta. Enkä aio tehdä niin.
Tänään on kokeeni ensimmäinen milestone. Minun ei tarvitse avata Ottomitta-laskuria voidakseni ilmoittaa että käytettyjä alkoholiannoksia on tasan nolla. Kertaakaan en ole retkahtanut. Mieli on tehnyt muutamaan otteeseen.
Ajattelin aikoinaan että voisin kuvata koejakson plussia sekä miinuksia klassisella vaakapuntarikuvalla. Positiivinen vaakakuppi olisi selvästi jäänyt voitolle. Nyt en jaksa raapustaa kuvaa, joten tyydyn raapustamaan listaa tunteistani, sekä positiivisista että negatiivisista. Joitakin havaintojani olen kertonut jo aiemmin. Aloitetaan positiivisista.
Pään selkeys, ajatusten kirkkaus, hyvä yöuni, painon putoaminen ja rahan säästyminen ovat selkeitä suoria vasteita. Niihin kuuluu ehdottomasti myös läheisten tyytyväisyys.
Ehkä aavistuksen yllättäviä positiivisia asioita on tullut joidenkin sosiaalisten tilanteiden osalta. Alkoholittoman joulun helppous yllätti. Myös muutamat baarireissut ovat onnistuneet hyvin, lähinnä kun on ollut muutakin ohjelmaa kuin juominen, pubivisailu useimmiten. Kokonaisvaltainen sosiaalisen elämän arviointi täysin alkoholittomana on kuitenkin mahdotonta, koska olen lähes systemaattisesti kieltäytynyt kaikista vaikeaksi luokiteltavista sosiaalisista tapahtumista, esimerkiksi pikkujouluista ja risteilyreissusta.
Negatiiviset vasteet sosiaalisella puolella eivät koekaudella juurikaan yllättäneet. Yllätyksiä tuli sen sijaan vaikeista tilanteista yksin. Näitä ovat olleet yksinäiset hotelli-illat reissun päällä ja raskaan työreissun jälkeiset lentokenttäodotukset. Matkailu kaiken kaikkiaan on ollut toinen ehdottomasti vaikeimmista asioista alkoholittomassa kokeilussani. Erityisen mieleenpainuva on kahdeksan tunnin lento Lontoosta Chicagoon, jonka aikana edessäni istuva ruotsalaismies joi valehtelematta kaksitoista gin&tonicia ja niiden lisäksi pari kolme pikkoloviiniä ruoan oheen.
Toinen erityisen vaikea, vaikkakaan ei yllättävä, alkoholittomuuden kokemus liittyy paineisiin päiviin ja stressiin. Muistan hyvin yhden keskiviikkopäivän, jolloin töissä oli ollut harvinaisen veemäinen päivä ja olotila oli suorastaan fyysisesti paha. Tuolloin olisin antanut melkein mitä tahansa yhdestä kylmästä valkoviinilasillisesta. Toinen hiukan vastakkainenkin kotitilanne, jossa alkoholi olisi maistunut, tulee mieleen. Silloin oli perjantai-ilta, jo sellaisenaan rento olo, mutta vielä sen päälle tuli kirjallisia hyviä uutisia. Mies avasi viinipullon. Minä skoolasin alkoholittomalla. Mutta muuten kotielämä ilman alkoholia on onnistunut oikein hyvin. Ehkä pieni kivi kengässä ovat olleet keittiöstä silloin tällöin löytyneet avatut viinipullot. Yhden niistä olen jopa kaatanut viemäriin. Se oli edellisenä päivänä risoton valmistamiseen käytetty Savignon Blanc, lempivalkkarini.
Päätän milestone-metriikan viimeiseen, muttei todellakaan vähäisimpään negatiiviseen vasteeseen. Itse asiassa samaan ominaisuuteen, josta aloitin positiivisuuden listauksen. Pään selkeys. Ajatuksen kirkkaus. Niin hyvässä kuin pahassa. Ilman alkoholia pahoja ajatuksia ei pääse pakoon. Ei sitten millään.
Keskiviikko 1. helmikuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Kevyt
____
Punnitsen itseni, kun herään. Se on ollut tapa jo kolmattakymmenettä vuotta. Aamupunnitus ilman vaatteita joka kuukauden ensimmäinen päivä ja tulos exceliin omalle kotitietokoneelle. Graafi muistuttaa Hetta-Pallas vaellusreitin korkeuskäyrää, suuntana Pallastunturi. Tänään mentiin kuitenkin alamäkeä.
Paino on pudonnut kahden kuukauden juomattomuuden aikana 2,5 kiloa. Olen toki liikkunutkin, mutta en juuri normaalia enempää, oikeastaan päinvastoin. Jäinen sää on aktiivisesti estänyt työmatkapyöräilyä. Makeaa olen syönyt tavallista enemmän. Erityisesti Kolmen kaverin suklaajätelöä olen testannut noin kerran viikossa korvaavana nautinnontuottajana. Painonpudotusta se ei näytä estäneen.
Alkoholitta elämisen terveysvaikutukset ovat eittämättömät. Sen olen toki huomannut tämän ihmiskokeeni aikana. Painonpudotus ei ole ollenkaan ainoa positiivinen asia.
Nukun huomattavasti paremmin, kun en ole juonut edellisenä iltana. En ole koskaan ollut huono nukkuja, en alkoholipöllyssäkään, mutta näiden muutamien kuukausien aamuina olo on ollut huomattavasti levänneempi kuin aiemmin. Asiantuntijat selittävät sitä syvän unen osuuden lisääntymisellä. Alkoholi estää syvään uneen pääsemistä. Mitäpä minä sitä kiistämään.
Mahani toimii paremmin ja säännöllisemmin ilman alkoholia. Olen itse tutkinut urallani suolistobakteereja ja tiedän, että viina muuttaa ihmisen suolistossa symbioottisesti elävien hyvien pöpöjen määrää ja laatua. Kun isossa amerikkalaisessa suolistobakteeritutkimuksessa käytettiin koehenkilöinä opiskelijoita, ruvettiin ihmettelemään, miksi koehenkilöiden mahamikrobit muuttuivat lähes systemaattisesti aina perjantaisin ja samalla tavalla viikosta toiseen. Selitys oli kampuksella järjestettävät perjantaibileet ja niissä nautittu alkoholi.
Maksan sanotaan olevan elin, joka kärsii alkoholista eniten, enkä epäile sitä yhtään. Omalta kohdaltani en osaa sanoa maksani hyvinvoinnista juuta enkä jaata. Olen muutaman kerran pyytänyt työterveystarkastuksissa maksa-arvojen mittaamista, erityisesti hiilihydraattivapaan transferriinin, jonka tiedän olevan hyvin toimiva alkoholismi-indikaattori. Koskaan ei mikään noista mittauksista ole osoittanut hälyyttäviä arvoja. Vaikka olen mielestäni sipittänyt viiniä kuin sieni. Herää kysymys, omistanko supermaksan.
Yksi terveysmittari ei ole siirtynyt alkoholittoman jaksoni aikana positiivisiin lukemiin, vaikka olisin niin toivonut. Se on verenpaine. Kirjallisuus kertoo verenpaineen laskevan jopa lyhyemmänkin juomattoman ajanjakson aikana. Minulla näin ei ole käynyt. Mutta toisaalta eipä ole stressikään helpottanut. Paine työssä jatkuu kovana, eikä stressiä helpottavia nautinnonkorvaajia ole juuri löytynyt. Aktiivisesta etsimisestä huolimatta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Kevyt
____
Punnitsen itseni, kun herään. Se on ollut tapa jo kolmattakymmenettä vuotta. Aamupunnitus ilman vaatteita joka kuukauden ensimmäinen päivä ja tulos exceliin omalle kotitietokoneelle. Graafi muistuttaa Hetta-Pallas vaellusreitin korkeuskäyrää, suuntana Pallastunturi. Tänään mentiin kuitenkin alamäkeä.
Paino on pudonnut kahden kuukauden juomattomuuden aikana 2,5 kiloa. Olen toki liikkunutkin, mutta en juuri normaalia enempää, oikeastaan päinvastoin. Jäinen sää on aktiivisesti estänyt työmatkapyöräilyä. Makeaa olen syönyt tavallista enemmän. Erityisesti Kolmen kaverin suklaajätelöä olen testannut noin kerran viikossa korvaavana nautinnontuottajana. Painonpudotusta se ei näytä estäneen.
Alkoholitta elämisen terveysvaikutukset ovat eittämättömät. Sen olen toki huomannut tämän ihmiskokeeni aikana. Painonpudotus ei ole ollenkaan ainoa positiivinen asia.
Nukun huomattavasti paremmin, kun en ole juonut edellisenä iltana. En ole koskaan ollut huono nukkuja, en alkoholipöllyssäkään, mutta näiden muutamien kuukausien aamuina olo on ollut huomattavasti levänneempi kuin aiemmin. Asiantuntijat selittävät sitä syvän unen osuuden lisääntymisellä. Alkoholi estää syvään uneen pääsemistä. Mitäpä minä sitä kiistämään.
Mahani toimii paremmin ja säännöllisemmin ilman alkoholia. Olen itse tutkinut urallani suolistobakteereja ja tiedän, että viina muuttaa ihmisen suolistossa symbioottisesti elävien hyvien pöpöjen määrää ja laatua. Kun isossa amerikkalaisessa suolistobakteeritutkimuksessa käytettiin koehenkilöinä opiskelijoita, ruvettiin ihmettelemään, miksi koehenkilöiden mahamikrobit muuttuivat lähes systemaattisesti aina perjantaisin ja samalla tavalla viikosta toiseen. Selitys oli kampuksella järjestettävät perjantaibileet ja niissä nautittu alkoholi.
Maksan sanotaan olevan elin, joka kärsii alkoholista eniten, enkä epäile sitä yhtään. Omalta kohdaltani en osaa sanoa maksani hyvinvoinnista juuta enkä jaata. Olen muutaman kerran pyytänyt työterveystarkastuksissa maksa-arvojen mittaamista, erityisesti hiilihydraattivapaan transferriinin, jonka tiedän olevan hyvin toimiva alkoholismi-indikaattori. Koskaan ei mikään noista mittauksista ole osoittanut hälyyttäviä arvoja. Vaikka olen mielestäni sipittänyt viiniä kuin sieni. Herää kysymys, omistanko supermaksan.
Yksi terveysmittari ei ole siirtynyt alkoholittoman jaksoni aikana positiivisiin lukemiin, vaikka olisin niin toivonut. Se on verenpaine. Kirjallisuus kertoo verenpaineen laskevan jopa lyhyemmänkin juomattoman ajanjakson aikana. Minulla näin ei ole käynyt. Mutta toisaalta eipä ole stressikään helpottanut. Paine työssä jatkuu kovana, eikä stressiä helpottavia nautinnonkorvaajia ole juuri löytynyt. Aktiivisesta etsimisestä huolimatta.
Maanantai 16. tammikuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Terapia
Olotila: Odottava
____
Istun työterveyspsykologin vastaanotolla. Työterveyshoitaja toimistolta on lähettänyt minut paikalle puhumaan uupumuksestani. Päädymme juttelemaan tabusta nimeltä alkoholin sipittäminen.
Tabuja ovat yhteiskunnassa vaietut asiat, joista ei haluta puhua tai mikäli puhutaan, luodaan ympärille vaivautunut hiljaisuus. Tabut ovat aina linkissä tiettyyn kulttuurin ja ne ovat riippuvaisia ajasta. Hyvä esimerkki on homoseksuaalisuus, joka ei niin kauan sitten oli vielä tabu Suomessa ja on sitä yhä monissa muissa kulttuureissa. Mutta onko Suomessa edelleen tabuja?
Helsingin Sanomat listasi viime syksynä kaksitoista tabua, joista Nyky-Suomessa ei haluta puhuttavan. Tunnistan niistä hyvin tekniikan ylivallan, eutanasian, rodullistamisen, vaikean suhteen omiin lapsiin, yhteiskuntaluokat ja sukupuolisuuden. Muut ovat vaikeammin ymmärrettäviä, ainakin minun vinkkelistäni. Merkittävää kuitenkin, että alkoholia ja sen erilaisia käyttömuotoja ei ollut näihin tabuihin luokiteltu.
Minulle alkoholitabu kärjistyy koulutetun väestön alkoholisipityksestä vaikenemiseen tai sen väheksymiseen.
Viinihän on ihan normaali osa johtotehtävissä toimivien ihmisten elämää. Ruokajuoma suorastaan, kuten Etelä-Euroopassakin. Gin Tonic silloin tällöin kuuluu asiaan. Eikä se nyt niin haittaa, mikäli niitä juo vaikka useammankin päivässä. Alkoholi on osa jokaista sosiaalista tilaisuutta, aina ristiäisistä hautajaisiin.
Eikä niinollen ole ollenkaan ihmeellistä, että raskaan työn vastapainoksi otetaan ensin yksi punaviinilasi illassa. Muutaman kuukauden päästä se ei enää riitä. Pian kuluu melkein pullo päivässä. Eikä kukaan sano mitään.
"Alkoholisti" sanaa ei uskalleta lausua ääneen. Alkoholistihan on aina sillan alla asuva Pera tai baariruusuna olutta kittaava Irma. Eihän nyt päivittäin kotonaan punaviinipullon nauttiva keskijohdon vaikuttaja voi olla alkoholisti. Suurkuluttaja korkeintaan. Mikäli sitäkään.
Kun minä uskalsin puhua ongelmastani ääneen sote-foorumilla, se systemaattisesti torpeedoitiin. "Eihän sinulla mitään alkoholiongelmaa näytä olevan", sanottiin. Ei löytynyt vertaistukiryhmää, jota etsin. Eikä asiantuntevaa auttajaa. Joten tässä sitä nyt ollaan.Rikkomassa tabua.
Korvaavia nautinnontuottajia: Terapia
Olotila: Odottava
____
Istun työterveyspsykologin vastaanotolla. Työterveyshoitaja toimistolta on lähettänyt minut paikalle puhumaan uupumuksestani. Päädymme juttelemaan tabusta nimeltä alkoholin sipittäminen.
Tabuja ovat yhteiskunnassa vaietut asiat, joista ei haluta puhua tai mikäli puhutaan, luodaan ympärille vaivautunut hiljaisuus. Tabut ovat aina linkissä tiettyyn kulttuurin ja ne ovat riippuvaisia ajasta. Hyvä esimerkki on homoseksuaalisuus, joka ei niin kauan sitten oli vielä tabu Suomessa ja on sitä yhä monissa muissa kulttuureissa. Mutta onko Suomessa edelleen tabuja?
Helsingin Sanomat listasi viime syksynä kaksitoista tabua, joista Nyky-Suomessa ei haluta puhuttavan. Tunnistan niistä hyvin tekniikan ylivallan, eutanasian, rodullistamisen, vaikean suhteen omiin lapsiin, yhteiskuntaluokat ja sukupuolisuuden. Muut ovat vaikeammin ymmärrettäviä, ainakin minun vinkkelistäni. Merkittävää kuitenkin, että alkoholia ja sen erilaisia käyttömuotoja ei ollut näihin tabuihin luokiteltu.
Minulle alkoholitabu kärjistyy koulutetun väestön alkoholisipityksestä vaikenemiseen tai sen väheksymiseen.
Viinihän on ihan normaali osa johtotehtävissä toimivien ihmisten elämää. Ruokajuoma suorastaan, kuten Etelä-Euroopassakin. Gin Tonic silloin tällöin kuuluu asiaan. Eikä se nyt niin haittaa, mikäli niitä juo vaikka useammankin päivässä. Alkoholi on osa jokaista sosiaalista tilaisuutta, aina ristiäisistä hautajaisiin.
Eikä niinollen ole ollenkaan ihmeellistä, että raskaan työn vastapainoksi otetaan ensin yksi punaviinilasi illassa. Muutaman kuukauden päästä se ei enää riitä. Pian kuluu melkein pullo päivässä. Eikä kukaan sano mitään.
"Alkoholisti" sanaa ei uskalleta lausua ääneen. Alkoholistihan on aina sillan alla asuva Pera tai baariruusuna olutta kittaava Irma. Eihän nyt päivittäin kotonaan punaviinipullon nauttiva keskijohdon vaikuttaja voi olla alkoholisti. Suurkuluttaja korkeintaan. Mikäli sitäkään.
Kun minä uskalsin puhua ongelmastani ääneen sote-foorumilla, se systemaattisesti torpeedoitiin. "Eihän sinulla mitään alkoholiongelmaa näytä olevan", sanottiin. Ei löytynyt vertaistukiryhmää, jota etsin. Eikä asiantuntevaa auttajaa. Joten tässä sitä nyt ollaan.Rikkomassa tabua.
Tiistai 10. tammikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Yliapea
____
Näen ympärilläni paljon pahaa. Tytär etsii hyväksyntää elämälleen paniikkikohtauksiin asti, äiti on menettänyt elämänhalunsa yksinäisyyttään ja mies oireilee maailmantuskaa. Itsellä työpaine on sillä tasolla, että koen olevani kykenemätön auttamaan heistä ketään.
Miestä ärsyttää usein ihmiset, jotka painavat päänsä piiloon. Eivät halua nähdä ihmiskunnan tyhmyyttä ja tulevaa tuhoa. Eivät esimerkiksi hyväksy ilmastonmuutosta, eivätkä siten toimi mitenkään maapallon lämpenemisen estämiseksi. Pitävät vaan päänsä pensaassa, hymisevät tyytyväisyyttä ja jatkavat elämäänsä hymyillen laput silmillä kohti tuhoa.
Minä mietin, kuinka mainio keino painaa päänsä piiloon alkoholi on. Enkä nyt tarkoita tässä ilmastonmuutosta, vaan ihan oman elämän pahoja tai vaikeita tunteita. Niitä voivat työelämän paineiden lisäksi olla narsistinen parisuhde, lasten kärsimä kiusaaminen, väsyminen omaishoitajana toimimiseen tai melkein mikä hyvänsä tunne, jota on vaikea kestää. Punaviinilasi kotikeinutuolissa auttaa. Toinen jopa ensimmäistä enemmän.
Alkoholi rentouttaa. Se tuo tuskan tunteesta huolimatta hetkeksi hyvän olon. Lasillinen mahdollistaa vaikeassa tilanteessa sen positiivisen hetken, jota voi pitkin tuskaista taivalta olla mukava jopa odottaa. Siinä hetkessä ei pahaa oloa ole. Pahan olon syytä ei tarvitse ajatella. Eikä sen juurisyytä analysoida.
Tänä alkoholittomana puolenatoista kuukautena olen oppinut, että ilman alkoholia pahat ajatukset tulevat väistämättä. Olo on usein varsin huono. Tunteita ei pääse pakoon. Ajatukset pysyvät päässä, eikä ne lähde sieltä minnekään, vaikka mitä tekisi.
Aluksi minun oli vaikea ymmärtää, että huono olo ei tullutkaan alkoholinjuonnin lopettamisesta vaan sen alta paljastuvasta ongelmasta. Työpaineesta, loppuunpalamisesta, elämän epävarmuudesta ja yksinäisyyden tunteesta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Yliapea
____
Näen ympärilläni paljon pahaa. Tytär etsii hyväksyntää elämälleen paniikkikohtauksiin asti, äiti on menettänyt elämänhalunsa yksinäisyyttään ja mies oireilee maailmantuskaa. Itsellä työpaine on sillä tasolla, että koen olevani kykenemätön auttamaan heistä ketään.
Miestä ärsyttää usein ihmiset, jotka painavat päänsä piiloon. Eivät halua nähdä ihmiskunnan tyhmyyttä ja tulevaa tuhoa. Eivät esimerkiksi hyväksy ilmastonmuutosta, eivätkä siten toimi mitenkään maapallon lämpenemisen estämiseksi. Pitävät vaan päänsä pensaassa, hymisevät tyytyväisyyttä ja jatkavat elämäänsä hymyillen laput silmillä kohti tuhoa.
Minä mietin, kuinka mainio keino painaa päänsä piiloon alkoholi on. Enkä nyt tarkoita tässä ilmastonmuutosta, vaan ihan oman elämän pahoja tai vaikeita tunteita. Niitä voivat työelämän paineiden lisäksi olla narsistinen parisuhde, lasten kärsimä kiusaaminen, väsyminen omaishoitajana toimimiseen tai melkein mikä hyvänsä tunne, jota on vaikea kestää. Punaviinilasi kotikeinutuolissa auttaa. Toinen jopa ensimmäistä enemmän.
Alkoholi rentouttaa. Se tuo tuskan tunteesta huolimatta hetkeksi hyvän olon. Lasillinen mahdollistaa vaikeassa tilanteessa sen positiivisen hetken, jota voi pitkin tuskaista taivalta olla mukava jopa odottaa. Siinä hetkessä ei pahaa oloa ole. Pahan olon syytä ei tarvitse ajatella. Eikä sen juurisyytä analysoida.
Tänä alkoholittomana puolenatoista kuukautena olen oppinut, että ilman alkoholia pahat ajatukset tulevat väistämättä. Olo on usein varsin huono. Tunteita ei pääse pakoon. Ajatukset pysyvät päässä, eikä ne lähde sieltä minnekään, vaikka mitä tekisi.
Aluksi minun oli vaikea ymmärtää, että huono olo ei tullutkaan alkoholinjuonnin lopettamisesta vaan sen alta paljastuvasta ongelmasta. Työpaineesta, loppuunpalamisesta, elämän epävarmuudesta ja yksinäisyyden tunteesta.
Lauantai 7. tammikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Juoksulenkki
Olotila: Tavallinen
____
Yrjö Raitio kirjoittaa Helsingin Sanomissa liikunnan merkityksestä mielen terveydelle. Jutussa ei ole merkittävästi mitään uutta tai mullistavaa, mitä nyt mukaan on vedetty uusia tutkimustuloksia. Minä tarraan kappaleeseen, jossa Rautio kertoo liikunnan merkityksestä stressin poistajana.
"Työelämäni oli varsinkin niinä liki 26 vuotena, kun olin päätoimittaja, niin raskasta, etten olisi sitä jaksanut ilman liikuntaa. Se on muulloinkin ollut tehokkain keino palautua työn rasituksista. Ajatusten solmut ovat auenneet, osat loksahtaneet paikoilleen, keskeneräiset jutut saaneet lopullisen silauksensa", Raitio kirjoittaa.
Minulle liikunta on alkoholin korvaavana nautinnontuottajana selkein ykkönen. Pyöräilen töihin mielelläni, juoksen kevyen lenkin kerran pari viikossa, kävelen koiran kanssa, syksyisin sienimetsällä, ja uin aina kuin mahdollista, kesällä avovedessä, talvisin uimahallilla ja reissun päällä kaiken maailman hotellialtailla.
Liikunnasta syntynyt nautinto on todellinen ja aito. Suorituksen jälkeinen hyvä olo saattaa jopa voittaa alkoholin tuoman huuman. Kemiallisesta reaktiostahan on molemmissa kysymys. Aktiivisuoritus, kuten juoksulenkki, lisää reippaasti elimistön endorfiinin tuotantoa. Ja pelkkä ulkoilu riittää nostamaan toisen onnellisuushormonin, serotoniinin, pitoisuutta kropassa.
Liikuntanautintoon liittyy väistämättömien hyvien asioiden lisäksi kuitenkin myös kaksi negatiivista seikkaa, suorituksen monimutkaisuus ja ylisuorittamisen varjo.
Punaviini tuo helpotuksen paineeseen nopeasti ja sen voi nauttia melkein missä tahansa, säätilasta riippumatta. Sen sijaan pyöräilemään ei uskalla lähteä jääsohjoisella kelillä eikä juoksemaan viitsi lähteä kaatosateella. Useat urheilusuoritukset vaativat aikaa, eikä pelkästään itse tekemiseen vaan myös valmistautumiseen. Työmatkapyöräily vaatii vaihtovaatelogistiikan. Uiminen meikkausjärjestelyt. Ohjattuun liikuntaan osallistuminen tietyn ajankohdan ja kulkeutumisen paikalle. Palkintona saatava hyvä olo ei siis aina tule helpolla. Ei ainakaan niin helposti kuin yksi lasillinen.
Ylisuorittaminen pelko on vielä edellistä merkittävämpi negaatio. Liikunta on ihanaa ja kilpailu itseään vastaan hyväksyttävää, mutta hommassa piilee epämiellyttävä riski lyödä yli. Viikottaisesta liikunnasta voi tulla suorite, joka on pakko toteuttaa, vaikka hammasta purren ja aikatauluja kiristäen. Mikäli näin pääsee käymään, muodostuukin stressiä poistavasta liikunnasta itse stressin aiheuttaja.
Korvaavia nautinnontuottajia: Juoksulenkki
Olotila: Tavallinen
____
Yrjö Raitio kirjoittaa Helsingin Sanomissa liikunnan merkityksestä mielen terveydelle. Jutussa ei ole merkittävästi mitään uutta tai mullistavaa, mitä nyt mukaan on vedetty uusia tutkimustuloksia. Minä tarraan kappaleeseen, jossa Rautio kertoo liikunnan merkityksestä stressin poistajana.
"Työelämäni oli varsinkin niinä liki 26 vuotena, kun olin päätoimittaja, niin raskasta, etten olisi sitä jaksanut ilman liikuntaa. Se on muulloinkin ollut tehokkain keino palautua työn rasituksista. Ajatusten solmut ovat auenneet, osat loksahtaneet paikoilleen, keskeneräiset jutut saaneet lopullisen silauksensa", Raitio kirjoittaa.
Minulle liikunta on alkoholin korvaavana nautinnontuottajana selkein ykkönen. Pyöräilen töihin mielelläni, juoksen kevyen lenkin kerran pari viikossa, kävelen koiran kanssa, syksyisin sienimetsällä, ja uin aina kuin mahdollista, kesällä avovedessä, talvisin uimahallilla ja reissun päällä kaiken maailman hotellialtailla.
Liikunnasta syntynyt nautinto on todellinen ja aito. Suorituksen jälkeinen hyvä olo saattaa jopa voittaa alkoholin tuoman huuman. Kemiallisesta reaktiostahan on molemmissa kysymys. Aktiivisuoritus, kuten juoksulenkki, lisää reippaasti elimistön endorfiinin tuotantoa. Ja pelkkä ulkoilu riittää nostamaan toisen onnellisuushormonin, serotoniinin, pitoisuutta kropassa.
Liikuntanautintoon liittyy väistämättömien hyvien asioiden lisäksi kuitenkin myös kaksi negatiivista seikkaa, suorituksen monimutkaisuus ja ylisuorittamisen varjo.
Punaviini tuo helpotuksen paineeseen nopeasti ja sen voi nauttia melkein missä tahansa, säätilasta riippumatta. Sen sijaan pyöräilemään ei uskalla lähteä jääsohjoisella kelillä eikä juoksemaan viitsi lähteä kaatosateella. Useat urheilusuoritukset vaativat aikaa, eikä pelkästään itse tekemiseen vaan myös valmistautumiseen. Työmatkapyöräily vaatii vaihtovaatelogistiikan. Uiminen meikkausjärjestelyt. Ohjattuun liikuntaan osallistuminen tietyn ajankohdan ja kulkeutumisen paikalle. Palkintona saatava hyvä olo ei siis aina tule helpolla. Ei ainakaan niin helposti kuin yksi lasillinen.
Ylisuorittaminen pelko on vielä edellistä merkittävämpi negaatio. Liikunta on ihanaa ja kilpailu itseään vastaan hyväksyttävää, mutta hommassa piilee epämiellyttävä riski lyödä yli. Viikottaisesta liikunnasta voi tulla suorite, joka on pakko toteuttaa, vaikka hammasta purren ja aikatauluja kiristäen. Mikäli näin pääsee käymään, muodostuukin stressiä poistavasta liikunnasta itse stressin aiheuttaja.
Torstai 15 joulukuuta 2016
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Hyvä ravintola (täydellinen epäonnistuminen)
Olotila: Yksinäinen
____
Istun hyvätasoisessa ravintolassa Hollannin Utrechtissa. Olen nauttinut alkupalaksi kermaisen kurpitsakeiton ja tilannut pääruoaksi tryffelirisottoa. Edessäni pöydällä on kivennäisvesipullo.
Takana on rankka työpäivä. Tunteja saitilla yhdeksän. Kokouksia viisi, joista kaksi äärimmäisen riitaista. Paljon vääntöä tiimin kanssa ensi vuoden budjetista ja rekrytoinneista. Kaksi haastavaa one-to-one keskustelua. Toiseen liittyy paljon molemminpuolista epäluottamusta. Kun palaan hotellille, olen täysin poikki. Vielä enemmän henkisesti kuin fyysisesti. Yritän olla huomaamatta huoneen minibaaria.
Ravintola on täynnä. Jokaisessa muussa pöydässä istuu useampi kuin yksi ihminen. Jokaisessa pöydässä on yksi tai useampi viinipullo. Minun tekee fyysisesti pahaa katsoa, kuinka naapuripöydän nuori nainen nostaa kauniin punaviinilasin huulilleen ja maistaa siitä.
Tunnen itseni äärimmäisen yksinäiseksi ja voisin antaa melkein mitä hyvänsä yhdestä kylmästä Savignon blanc lasista.
Mietin mihin juomisen kategoriaan tämä viinilasi kuuluisi, mikäli sen joisin? Se ei olisi sosiaalista juomista, koska olen yksin. Se ei myöskään kuuluisi "kalsarikänneihin", koska en sipittäisi kotona.
Syy juomiselle olisi kuitenkin selvä. Haluaisin että minusta ei tuntuisi näin pahalta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Hyvä ravintola (täydellinen epäonnistuminen)
Olotila: Yksinäinen
____
Istun hyvätasoisessa ravintolassa Hollannin Utrechtissa. Olen nauttinut alkupalaksi kermaisen kurpitsakeiton ja tilannut pääruoaksi tryffelirisottoa. Edessäni pöydällä on kivennäisvesipullo.
Takana on rankka työpäivä. Tunteja saitilla yhdeksän. Kokouksia viisi, joista kaksi äärimmäisen riitaista. Paljon vääntöä tiimin kanssa ensi vuoden budjetista ja rekrytoinneista. Kaksi haastavaa one-to-one keskustelua. Toiseen liittyy paljon molemminpuolista epäluottamusta. Kun palaan hotellille, olen täysin poikki. Vielä enemmän henkisesti kuin fyysisesti. Yritän olla huomaamatta huoneen minibaaria.
Ravintola on täynnä. Jokaisessa muussa pöydässä istuu useampi kuin yksi ihminen. Jokaisessa pöydässä on yksi tai useampi viinipullo. Minun tekee fyysisesti pahaa katsoa, kuinka naapuripöydän nuori nainen nostaa kauniin punaviinilasin huulilleen ja maistaa siitä.
Tunnen itseni äärimmäisen yksinäiseksi ja voisin antaa melkein mitä hyvänsä yhdestä kylmästä Savignon blanc lasista.
Mietin mihin juomisen kategoriaan tämä viinilasi kuuluisi, mikäli sen joisin? Se ei olisi sosiaalista juomista, koska olen yksin. Se ei myöskään kuuluisi "kalsarikänneihin", koska en sipittäisi kotona.
Syy juomiselle olisi kuitenkin selvä. Haluaisin että minusta ei tuntuisi näin pahalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)