Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Pihapuuhastelu
Olotila: Keväinen
____
Mies käyttää ärsyttävän usein sivulausetta: "koska minulla ei ole alkoholiongelmaa." En käy tässä sitä haastamaan. Kuten en sitäkään, että minulla on. Mutta kysyn sen sijaan, mikä on alkoholiongelma? Minähän yritän epätoivoisesti löytää syytä, miksi ongelma on tai sitten sitä ei ole. Onko kysymys oikeasti mustavalkoinen?
Kaikki tietävät, mikä on alkoholiongelman äärimmäisin taso. Siinä Pera, Arska ja Irma ovat päätyneet sillan alle asumaan. En puhu tästä ääri-ilmiöstä sen enempää, mutta kysyn, mitä ovat kehittyvän alkoholiongelman oireet. Potkut töistä, rattijuopumustuomio ja avioero listataan usein merkittävimmiksi alkoholismin merkeiksi. Kaikista näistä löytyy toki myös lievempi muoto. Olisivatko juuri ne huolestuttavia signaaleja alkoholiongelmasta?
Minä en ole koskaan menettänyt työpaikkaa alkoholin takia. En ole ollut päivääkään poissa töistä krapulan tai ryyppyputken vuoksi. Minulle ei ole edes mainittu alkoholinkäytöstäni työpaikalla. En silti sano, etteivätkö työkaverini tietäisi minun nauttivan alkoholia reippaasti eli liikaa.
En ole koskaan puhaltanut positiivista tulosta poliisin alkometriin. En ole ikinä ajanut autolla kilometriäkään alkoholin vaikutuksen alaisena. Tähän tosin vaikuttaa se, että ajan autoa harvinaisen vähän. Pyörällä olen sen sijaan tullut humalassa törttöilleeksi. Kaksi kertaa olen päätynyt ojaan ja kerran aamuyön hiljaisina tunteina poliisiauto on pysähtynyt viereen ja poliisi vinkannut ikkunanasta: "Rouvan olisi ehkä parempi taluttaa se pyörä kotiin."
Yksikään ihmissuhteeni ei ole katkennut alkoholinkäytön takia. Silti juuri läheiseni ovat juomisestani eniten kärsineet. Ja heidän kommenttiensa pohjalta olen tälle erikoiselle analyysimatkallenikin lähtenyt.
Koska minulla on alkoholiongelma ja miehelläni ei ole, kysynkin nyt, eivätkö nuo yleisesti listatut alkoholiongelman mittarit ole aivan liian dramaattisia. Eikö oikea raja olisi jossakin aviomieheni ja minun alkoholinkäyttötottumusten välissä?
Vaikka olen aiemmin kritisoinut alkoholiannosmittauksia, yksi määre on toki kuinka paljon juo ja ehdottomasti kuinka usein. Lähes päivittäin niinkuin minä viime vuosina? Vaiko kerran pari viikossa kuten mieheni? Pienen lasinko viiniä tai yhden GT:n kuten siippani? Vai ainako kaksikymmentäneljä senttiä viiniä ja heti kohta lisää?
Itse tykkäisin, josko alkoholiongelmaan voisi liittää analyysin siitä, miksi juo. Tämä mahdollistaisi alkoholiongelmaan tarttumisen juurisyyn kautta. Mikäli alkoholismin uskotaan olevan sairaus, tämä olisi se oikea tie hoitaa asiaa. Sairaushan voidaan oikeasti poistaa vain hävittämällä sen syy. Kaikki muu on paikkausta eli oireiden hoitoa.
Syitä liikaan juomiseen on uskomattoman monia. Niin eri ihmisten välillä kuin yhden yksilönkin eri hetkien tai päivien välillä. Minunkin. On tilanteita, joissa juo rentoutuakseen paineesta tai muusta pahasta olosta. Välillä juo saadakseen lisää uskallusta outoihin tilanteisiin ja itsetuntoa käytökseensä. Aika usein juo sekoittaakseen päänsä, pitääkseen hauskaa ja vaan kertakaikkiaan ollakseen hauskempi, vähän niinkuin muita varten.
Mutta olipa syy alkoholin juomiselle mikä tahansa, alkoholisoitumisen vaara piilee siinä, että juomisesta tulee tapa. Eikä asiaa yhtään auta etanolin kemiallisen vaikutusmekanismin turtuminen jatkuvan tapajuomisen seurauksena. Jos rentoutukseen riitti aluksi yksi viinilasillinen, kohta samaan tunteeseen tarvitaan jo kolme lasillista.
Mieheni kommentista jälleen kerran ärsyyntyneenä kysyn, miksei hänellä ole alkoholiongelmaa. Siksikö että hänen elämänsä on niin herttaisen stressitöntä, ettei sitä tarvitse pehmentää etanolilla? Siksikö että hänellä on niin hyvä itsetunto, ettei hän tarvitse rohkaisuryyppyä yhteisöllisesti haastavissa tilanteissa? Vai siksikö että hän on sosiaalisesti niin kyvykäs, ettei hänen tarvitse ottaa huomioon muiden odotuksia vuorovaikutustilanteissa? Yli kahdenkymmenen avioliittovuoden kokemuksella uskallan vastata myöntävästi kaikkiin ylläoleviin kysymyksiin. Sen sijaan en tiedä mitä vastaisin kysymykseen, olisiko hänellä alkoholiongelma, mikäli asiat eivät olisi kuten yllä on kuvattu. Jostain syystä ajattelen, että tuskinpa. Jotakin muuta tarvittaneen myös. Kutsuisiko sitä vaikka taipumukseksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti