Alkoholiannokset: 1
Korvaavia nautinnontuottajia: Aikuinen tytär
Olotila: Suomalainen
____
Lasken verenpunaisen ruusun Vladimir Vysotskin haudalle Moskovassa. Trubaduuri käytti kieltä aikanaan hienosti ottaessaan kantaa neuvostoajan haasteisiin. Tämän lisäksi hän käytti paljon alkoholia. Tarina kertoo, että pahimpina aikoina kului yli viisi pulloa vodkaa päivässä. Eipä siis ihme, että sydän petti jo suhteellisen varhain. Kuten niin monella muullakin venäläisellä miehellä vielä tänäkin päivänä.
Naapurimaa yrittää aktiivisesti ottaa haltuun kansallista alkoholiongelmaa. Helsingistä Moskovaan kulkevassa Tolstoi-junassa ei saa mitään olutta väkevämpää. Tämä kävi selväksi tyttärelle ja minulle junan ravintolavaunussa, kun rypäs suomalaisia matkaajia valitti asiasta. Minä kerroin heille, että Aeroflotin koneissa ei saa sitäkään. Venäläiset lennot ovat nykyään täysin alkoholittomia.
Suomessakin on yhteiskunta ollut huolissaan kansan alkoholinkäytöstä läpi koko maan historian. Luin keväällä Kalevasta hyvän koosteen asian tiimoilta, sarjasta joka käsitteli satavuotiaan Suomen myyttejä. Lukemani juttu koski erityisesti uskomusta, että Suomen kansalla olisi heikko viinapää. Mikä siis jutun mukaan ei pidä paikkaansa.
Tuore valtio huolestui suomalaisten alkoholinkäytöstä heti 1900-luvun alussa. Silloin kansa käytti viinaa vuodessa noin 2 litraa ja Suomeen määrättiin kieltolaki, joka oli voimassa 1919-1932. Päätän verrata lukua omaan vuosikulutukseeni. Tuo kaksi litraa vuodessa menee hyvin lähelle Taitolaji-hankkeeni toisen kvartaalin kulutusta eli kymmentä alkoholiannosta kuukaudessa, joka rehellisesti sanottuna on arjessa todella vähän. Eipä siis voi muuta sanoa kuin että uunituore Suomen valtio huolestui pienestä. Laskennallinen naisen riskikulutuksen raja eli 16 annosta viikossa tekisi 12 litraa etanolia vuodessa. Se on reippaasti enemmän kuin Suomessa tällä hetkellä on keskimääräinen alkoholikulutus, joka on 8,5 litran paikkeilla. Laskelmieni mukaan oma vuosikulutukseni ennen hankkeen aloitusta oli jossakin viidentoista ja kahdenkymmenen litran tasolla. Siitä kyllä pitää olla huolissaan. Suomenkin.
Suomen kansan huonolle viinapäälle on löydetty monia eri syitä. Etnis-biologisesta vinkkelistä viina ei vaan sovi suomalaisille. Rotuoppien aikaan ennen toista maailmansotaa sanottiin että suomalaisilla on erityisen huono alkoholireaktio. Sodan jälkeen syytettiin sivistymättömyyttä. Rahvas ei osannut juoda, mutta yhteiskunnan ylemmät piirit kyllä hallitsivat tämän korkeamman kulttuurin muodon.
Kaikenlaista kukkua, sanon minä. Viimeisen väittämän naurattavuudesta käyn itse oivana esimerkkinä. Enkä todellakaan ole ainoa. Uusi aika on nostanut alkoholiongelman myös ylempään yhteiskuntaluokkaan, mutta siitä ollaan hiljaa. Alkoholismi halutaan yhä edelleen assosioida aseman nurkilla notkuviin juoppoihin. Sitä ei myönnetä olevan businessmatkoilla, paremmissa hotelleissa tai omakotitalojen komeroissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti