Alkoholiannokset: 5
Korvaavia nautinnontuottajia: Läheisyys
Olotila: Hyvä
____
Takeltelen alkoholiannosten ja niiden mittaamisen järjettömyyden tai järjellisyyden kanssa. On vasta toukokuun viides päivä ja olen käyttänyt jo puolet koko kuukauden sallituista alkoholiannoksista.
Pohdin ihmiselle "oikeaa" alkoholikulutusta sekä laboratorioalan ammattilaisen että alkoholin suurkuluttajan näkökulmasta. Tunnen olevani jakautunut kahtia saman janan molempiin ääripäihin.
Biotieteen dosentti minussa tietää, että alkoholi on myrkky. Ei tarvitse kuin piipahtaa työpaikalla laboratorion puolella ja lukea etanolipullon käyttöturvallisuustiedote. Listaus on merkittävästi dramaattisempi kuin vastaavat tiedotteet monille ihmisten oikeasti pelkäämille myrkyille, joita pyritään välttämään viimeiseen asti. Kun taas alkoholia tavataan kaataa kurkusta alas täysin vapaaehtoisesti. Joku viisas mies, ihan professori muistaakseni, listasi aikanaan etanolinkäytön suositusrajat, mikäli ne johdettaisiin puhtaasti rottakokein tehtyjen turvallisuusmittausten perusteella. Samalla tavoin siis kuin kokeet tehdään muille ihmisen elimistöön päätyville kemikaaleille. Näiden kokeiden perusteella ihmiselle olisi turvallista nauttia vuorokaudessa teelusikallinen viiniä.
Samaan aikaan ihminen on listannut alkoholin suurkulutuksen rajat, joita terveydenhuolto, työterveys etunenässä, käyttää ihmisten alkoholinkulutusta arvioidessaan. Niiden mukaan ihmisen etanolinkulutus on riskissä, mikäli mies nauttii enemmän kuin 24 tai nainen enemmän kuin 16 alkoholiannosta viikossa. Aika hiton monta teelusikallista siis. Nopeasti laskettuna asiantuntijoiden minulle viikossa sallimat 16 viiniannosta vastaisi 384 teelusikallista. Eli käytössä oleva suurkulutuksen raja on yli viisikymmentä kertaa suurempi kuin mitä meidän elimistömme kestäisi etanolia kemiallisesti.
Minä olen juonut tänään puolet mieheni jokiristeilyllä tilaamasta lämmitetystä ja maustetusta oluttuopillisesta (noin 1 annos), neljäsosan valkoviinipullosta kirjallisesti orientoituneen viinibaarin terassilla (pikkasen yli 1 annos) ja puolet viinipullosta kala- ja äyriäismenun oheen pitkällä illallisella (3 annosta). En kadu ainoataan nauttimaani pisaraa. Päivä on ollut erinomaisen onnistunut.
Mietin edessä olevaa toukokuuta. Pitkä helatorstain viikonloppu reissun päällä aikuisen tyttären kanssa. Ainakin yksi työmatka ulkomaille. Iso johtotiimin review illallisineen Suomessa. Entisen oppilaan väitösjuhlat. Muutama illallistapaaminen ystävien kanssa. Kirjoitusviikonloppu. Teen nopean päässälaskun. Mikä olisi annosmäärä, mikäli sallisin itselleni yhden pikkolopullon tai ison lasin viiniä reissun päällä, lentokenttäloungeissa tai ravintolavaunuissa? Sen päälle puoli pulloa viiniä pitkien erityisillallisten oheen ja yksi aperitiivi tai kuohuva juhlatilaisuuksiin? Määrä tuntuu varsin kohtuulliselta. Siinä ei ole mitään ekstraa. Ei saunaoluita. Ei kotona juomista. Eikä yksin sipittämistä. Ei ehkä tarvitse edes mainita, ettei tässä laskutoimituksessa olla lähelläkään määrää, mitä olisin vastaavissa tilanteissa juonut ennen nykyistä alkoholikokeiluani.
Toukokuun saldoksi tulisi päässälaskuni mukaan 48 alkoholiannosta. Se on älyttömän paljon enemmän kuin hankkeeni toisen kvartaalin sallima kymmenen annoksen kuukausimäärä. Mutta se on silti vähemmän kuin yhteiskuntamme laskema naisen suurkulutuksen raja. Turha edes mainita, että se on uskomattoman paljon teelusikallisia. Hiton vaikea tässä on näiden kaukana toisistaan olevien ääripäiden välillä tasapainotella. Parempi siis pysytellä omissa säännöissä. Ainakin koettaa pysyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti