Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Jatkopettynyt
____
Päivä pyörii edelleen teeman "alkoholiongelma" ympärillä. Kenellekään ei liene yllätys, että pähkäilen baarikaapista ulostulon kanssa. Tai siis asia ei ole yllätys niille harvoille ystävilleni, jotka ovat pähkäilystäni tietoisia. Avautuminen tuntuu uskomattoman vaikealta. Vähän kun kiipeäisi vuoren huipulle ja huutaisi "hei, katsokaa kaikki minua, minulla on ongelma, minä olen epäonnistunut".
Kaiken pähkäilyn keskellä olen yllättäen joutunut odottamattomaan tilanteeseen. Olen jutellut blogista kustantajani kanssa. Hänen mielipidettään varjostaa alkoholiongelmani olemattomuus. Kun sanon, että kyllä minulla ihan oikesti on ongelma, hän toteaa että "niin sinun mielestäsi". Ongelmaksi ei kuulemma kelpaa, että kerran pari kuussa juo alkoholia sen verran, että jälkeen päin harmittaa.
Olen ihmeissäni. Viimeiset vuodet olen onnistunut kieltämään alkoholiongelman. Kuten alkoholin suurkuluttajilla on tapana tehdä. Kun sitten lopulta, läheisteni suureksi helpotukseksi myönnän, että minulla on ongelma ja lähden tekemään työtä ongelman voittamiseksi, yksi merkittävä osa vaikeaa työtä on ongelmasta avautuminen. Ja sitten yhtäkkiä löydän itseni tilanteesta, jossa sanaani ei uskota ja minun pitäisi alkaa väitellä, että usko nyt jumalauta, kyllä minulla on ongelma. Numeroitako minun pitäisi heittää pöytään? Olen sen sijaan hiljaa. Mietin. Entä jos minulla ei olekaan aloholiongelmaa?
Illalla alkoholinkäyttöäni koetellaan. Olen kutsunut amerikkalaisen kollegan kotiimme illastamaan. Mieheni kokkaaman suomalaisen lohikeiton ohessa tarjotaan kuohuviiniä ja pääruokaporon kanssa punaviiniä. Minä tarjoilen viinit ja saan samalla kaadettua itselleni vastaavat lasilliset alkoholitonta. Ilta sujuu hyvin small talkin merkeissä, mutta väsyn nopeasti. Jännittyneisyys henkilöön liittyvän selkäänpuukotushistorian muodossa saa minut olemaan joka hetki varuillani. Kun vieras lopulta poistuu taksilla, jään itsekseni täyttämään tiskikonetta. Avoimet viinipullot ovat siinä ihan vieressä. Kaadan itselleni ison lasillisen punaviiniä. Kun minullahan ei ole alkoholiongelmaa.
Tunne iskee takaisin noin tunnin viiveellä. Olen äärimmäisen pettynyt itseeni. Eikä punaviinilasi ole rentouttanut jännittyneisyyttäni yhtään. Nousen ylös television ääreltä. Viiniä on keittiössä vielä jäljellä. Nostan uuden tyhjän lasin punaviinipullon viereen. Varmistan, että kukaan ei näe. Ei mies eikä tytär. Tuijotan lasia pitkään. Lopulta en kaada siihen mitään. Minun ei kannata. Sillä minulla on alkoholiongelma. Sanoi kuka sitten ikinä mitä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti