Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Luonto
Olotila: Parempi
____
Saan tekstin valmiiksi kello 12:36. Suljen tietokoneen. Tuntuu äärettömän hyvältä. Olen tyytyväinen tulokseen. Loppuratkaisun kirjoittaminen on ollut erikoisen palkitsevaa. Päätän ajaa Norjan puolelle. Vuorijonon ylittäminen salpaa hengen. Istun vuonon rannalla ja juon kahvia. Tässä ja nyt en tarvitse alkoholia mihinkään.
Keskiviikko 28. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Tarvittaisiin kipeästi
Olotila: Äärikireä
____
Kirjoitan Kilpisjärven biologisella asemalla. Maisemat ovat ainakin hulppeat sateesta ja parin asteen lämpötilasta huolimatta.
Yöttömät yöt ovat vääntäneet päivärytmini ylösalaisin. Saatan valvoa pitkälle aamun ja nukkua outoja pätkiä pitkin päivää. Tänä aamuna herään ennen seitsemää. Kroppani on sekaisin, onko nyt päivä vaiko yö.
Tuntuu kuin jokainen soluni olisi venytetty äärimmilleen. Kaikki lähtee varmaankin päästä, mutta ruumis on tunteessa hyvin mukana. Luomisen tuska on yksi tunteista, mutta se ei yksin selitä tilannetta. Paine saada kirja kustantajalle luvatussa aikataulussa liittyy edelliseen. Yksinäisyys on merkittävä osa pahan palapeliä. Anja Snellman sanoi radiohaastattelussa, että kirjailijan pitää sietää yksinäisyyttä. Se on selvästi minulle kirjailijaroolini kipupiste. Olen tavannut valita vetäytymisilleni paikkoja, joissa kirjoituspäivien ohessa löytyy myös juttukaveria. Enää biologiset asematkaan eivät tahdo toimia tässä. Netflixit ja muu tietokonepohjainen sosiaalisuus pitää tutkijat ja opiskelijat tiukasti omissa kopeissaan. Näinä päivinä yksinäisyyttäni pahentaa tyttärien aikuistumiseen ja pesästälentämiseen liittyvät pelot. Kireyteni kuorruttuu pahassa aamussa vielä muilla negatiivisilla tunteilla kuten epäonnistumisen pelolla, huolella kissan katoamisesta, oman roolin epäselvyydellä, kaiken riittämättömyydellä ja yhä edelleen surulla rakkaan koiran kuolemasta.
Viime vuonna työpaikka maksoi minulle coachin, jonka tehtävä oli valmentaa henkistä jaksamistani. Me puhuimme paljon rentoutumisesta. Sen myötä toki myös alkoholista.
Minä en osaa rentoutua. Juuri nyt tiedän ja tunnen sen erinomaisen hyvin. Ymmärrän myös tarpeen rentoutumiselle. Jos minussa olisi nappi "rentoudu", painaisin sitä juuri tällä hetkellä. Valitettavasti alkoholi on pitkään toiminut minun rentouttajanani. Nyt sille pitäisi löytää korvaaja.
Työpaikkavalmentajani korosti useaan otteeseen, että rentoutuminen ilman alkoholia on mahdollista. En sano, etteikö olisi, mutta minä en vaan osaa sitä. Coach puhui paljon rentoutumisharjoituksista ja joogasta. Kokeilimmekin kerran ja se toimi kyllä. Rentouduin kotikirjastomme nojatuolilta lappilaiseen lumimaisemaan vartissa. Yksin en ole saanut kokemusta toistettua. Epäilen, että minussa on sisällä jokin asetus, joka vastustaa prosessiin liittyvää huuhaa-leimaa. Siitä pitäisi koettaa päästä eroon.
Kotona palapelin teko rentouttaa kohtalaisesti. Reissun päällä olen koettanut virkata. Se ei ole toiminut. Säätiedotus on luvannut tänään kauniimpaa. Taidan kiivetä Saana-tunturin laelle kirjoituspäivän keskellä. Se saattaa auttaa.
Masentava totuus pohdintani taustalla on, että viinilasillinen auttaisi varmasti. Mutta toinen masentava totuus on, että lasillinen ei ehkä jäisi ainokaiseksi. Joten päätän jättää norjalaisia pullollaan olevan Kilpisjärven Alkon rauhaan.
Korvaavia nautinnontuottajia: Tarvittaisiin kipeästi
Olotila: Äärikireä
____
Kirjoitan Kilpisjärven biologisella asemalla. Maisemat ovat ainakin hulppeat sateesta ja parin asteen lämpötilasta huolimatta.
Yöttömät yöt ovat vääntäneet päivärytmini ylösalaisin. Saatan valvoa pitkälle aamun ja nukkua outoja pätkiä pitkin päivää. Tänä aamuna herään ennen seitsemää. Kroppani on sekaisin, onko nyt päivä vaiko yö.
Tuntuu kuin jokainen soluni olisi venytetty äärimmilleen. Kaikki lähtee varmaankin päästä, mutta ruumis on tunteessa hyvin mukana. Luomisen tuska on yksi tunteista, mutta se ei yksin selitä tilannetta. Paine saada kirja kustantajalle luvatussa aikataulussa liittyy edelliseen. Yksinäisyys on merkittävä osa pahan palapeliä. Anja Snellman sanoi radiohaastattelussa, että kirjailijan pitää sietää yksinäisyyttä. Se on selvästi minulle kirjailijaroolini kipupiste. Olen tavannut valita vetäytymisilleni paikkoja, joissa kirjoituspäivien ohessa löytyy myös juttukaveria. Enää biologiset asematkaan eivät tahdo toimia tässä. Netflixit ja muu tietokonepohjainen sosiaalisuus pitää tutkijat ja opiskelijat tiukasti omissa kopeissaan. Näinä päivinä yksinäisyyttäni pahentaa tyttärien aikuistumiseen ja pesästälentämiseen liittyvät pelot. Kireyteni kuorruttuu pahassa aamussa vielä muilla negatiivisilla tunteilla kuten epäonnistumisen pelolla, huolella kissan katoamisesta, oman roolin epäselvyydellä, kaiken riittämättömyydellä ja yhä edelleen surulla rakkaan koiran kuolemasta.
Viime vuonna työpaikka maksoi minulle coachin, jonka tehtävä oli valmentaa henkistä jaksamistani. Me puhuimme paljon rentoutumisesta. Sen myötä toki myös alkoholista.
Minä en osaa rentoutua. Juuri nyt tiedän ja tunnen sen erinomaisen hyvin. Ymmärrän myös tarpeen rentoutumiselle. Jos minussa olisi nappi "rentoudu", painaisin sitä juuri tällä hetkellä. Valitettavasti alkoholi on pitkään toiminut minun rentouttajanani. Nyt sille pitäisi löytää korvaaja.
Työpaikkavalmentajani korosti useaan otteeseen, että rentoutuminen ilman alkoholia on mahdollista. En sano, etteikö olisi, mutta minä en vaan osaa sitä. Coach puhui paljon rentoutumisharjoituksista ja joogasta. Kokeilimmekin kerran ja se toimi kyllä. Rentouduin kotikirjastomme nojatuolilta lappilaiseen lumimaisemaan vartissa. Yksin en ole saanut kokemusta toistettua. Epäilen, että minussa on sisällä jokin asetus, joka vastustaa prosessiin liittyvää huuhaa-leimaa. Siitä pitäisi koettaa päästä eroon.
Kotona palapelin teko rentouttaa kohtalaisesti. Reissun päällä olen koettanut virkata. Se ei ole toiminut. Säätiedotus on luvannut tänään kauniimpaa. Taidan kiivetä Saana-tunturin laelle kirjoituspäivän keskellä. Se saattaa auttaa.
Masentava totuus pohdintani taustalla on, että viinilasillinen auttaisi varmasti. Mutta toinen masentava totuus on, että lasillinen ei ehkä jäisi ainokaiseksi. Joten päätän jättää norjalaisia pullollaan olevan Kilpisjärven Alkon rauhaan.
Sunnuntai 25. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 6
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Itseinho
____
Kirjoitan tätä postausta vasta viikon päästä yllä olevasta päivästä. Olin päättänyt olla kirjoittamatta. Olin myös päättänyt olla laittamatta näitä alkoholiannoksia Ottomitta-sovellukseen. Kesti viikon tulla toisiin ajatuksiin. Kaikista huijauksista pahin on itsensä huijaaminen.
Juhannusviikonloppu oli alkoholihankkeelleni kompastuskivi. Johan se on nähty ja siitä kirjoitettu. Kirjoittamattakin on siis vielä.
Lauantaina omalle kämpällemme tuli vieraita. Söimme niin hyvin kuin eräolosuhteissa nyt pystyy. Minä olin kokannut korvasienikeiton ja mieheni tehnyt pääruoaksi sorsaa uusilla perunoilla. Lihan ohessa oli paahdetuista ja haudutetuista luista valmistettu herkullinen punaviinikastike. Ruoanlaitosta jäänyt viini oli tarjolla pöydässä. En juonut sitä ruoan kanssa. Kun vieraat olivat lähteneet, pullossa oli jäljellä vielä reippaan lasillisen verran. Kaadoin juoman itselleni, kun tiskasin. Katsoin, etteivät mies ja tytär näe. Kun olin tiskannut, kaadoin mieheni jallupullosta itselleni vielä yhden snapsin. Perhe oli noutamassa kaivolta vettä.
Juhannus loppui sunnuntaihin. Lapissa juhla tuntui alkoholin osalta kuitenkin vielä jatkuvan. Minä ajoin aviopuolison ja tyttären Rovaniemelle yöjunaan, koska työt jo odottivat heitä. Itse käänsin vielä kirjailijavaihteen päälle viimeiseksi lomaviikoksi ja suuntasin entistä pohjoisemmaksi. Pysähdyin ystäviemme luona pitämään yökortteeria. Saavuin paikalle puolen yön pintaan. Lappilaiseen kesäyön tapaan yötä ei ollut ja porukka vielä valvoi. Minulle tarjottiin viiniä. En kehdannut kieltäytyä. Tai halunnut. Otin myös lisää, kun uusi pullokin vielä löytyi. Aamuyöllä iski äärettömän paha olo, jossa henkinen piiskaus oli vielä fyysistäkin rankempi.
Nyt viikon päästä kysyn, opinko tästä juhannuksesta jotakin. Vastaus on "kyllä".
Opin että nämä suuret humalahakuiset juhlat eivät ole uudessa elämäntilanteessa se minun juttu. Mitä ihmettä minä sitten meinaan tulevien Vappujen ja Juhannuksen kanssa tehdä, ei hajuakaan. Eihän niitä kalenterista voi poistaa. Enkä minä voi, tai halua, täysin eristäytyäkään. Nouseeko tapa juhlia niitä ja seurue, jonka kanssa juhlii, merkittävään päätösasemaan. Jää nähtäväksi. Vappuun on vielä pitkä aika.
Opin myös, että uuden juomiseni kohtuullistamiseen ei sovi kotona avoinna olevat alkoholipullot. Pahinta varmasti olisi viinitonkka, josta salaa sipittämistä ei edes huomaa. Onneksi mieheni ei harrasta sellaisia. Giniä se juo ja Jallustakin tykkää. Minun tulee huolehtia, että pullot eivät ole missään näkyvillä. Kuten ei myöskään avattu viini, joka selvästi on minulle se pahin rasti.
Opin vielä, vaikka sen jo tiesinkin, että muilta salaa juominen on minun tapauksessani yksi ongelman ääripäistä. Ei yhdestä viinilasillisesta niin väliä, eikä edes jallushotista. Tärkeintä se, miten ne join. Perheeltä salaa on yhtä kuin itseltä salaa. Onneksi on olemsssa omatunto. Vielä ainakin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Itseinho
____
Kirjoitan tätä postausta vasta viikon päästä yllä olevasta päivästä. Olin päättänyt olla kirjoittamatta. Olin myös päättänyt olla laittamatta näitä alkoholiannoksia Ottomitta-sovellukseen. Kesti viikon tulla toisiin ajatuksiin. Kaikista huijauksista pahin on itsensä huijaaminen.
Juhannusviikonloppu oli alkoholihankkeelleni kompastuskivi. Johan se on nähty ja siitä kirjoitettu. Kirjoittamattakin on siis vielä.
Lauantaina omalle kämpällemme tuli vieraita. Söimme niin hyvin kuin eräolosuhteissa nyt pystyy. Minä olin kokannut korvasienikeiton ja mieheni tehnyt pääruoaksi sorsaa uusilla perunoilla. Lihan ohessa oli paahdetuista ja haudutetuista luista valmistettu herkullinen punaviinikastike. Ruoanlaitosta jäänyt viini oli tarjolla pöydässä. En juonut sitä ruoan kanssa. Kun vieraat olivat lähteneet, pullossa oli jäljellä vielä reippaan lasillisen verran. Kaadoin juoman itselleni, kun tiskasin. Katsoin, etteivät mies ja tytär näe. Kun olin tiskannut, kaadoin mieheni jallupullosta itselleni vielä yhden snapsin. Perhe oli noutamassa kaivolta vettä.
Juhannus loppui sunnuntaihin. Lapissa juhla tuntui alkoholin osalta kuitenkin vielä jatkuvan. Minä ajoin aviopuolison ja tyttären Rovaniemelle yöjunaan, koska työt jo odottivat heitä. Itse käänsin vielä kirjailijavaihteen päälle viimeiseksi lomaviikoksi ja suuntasin entistä pohjoisemmaksi. Pysähdyin ystäviemme luona pitämään yökortteeria. Saavuin paikalle puolen yön pintaan. Lappilaiseen kesäyön tapaan yötä ei ollut ja porukka vielä valvoi. Minulle tarjottiin viiniä. En kehdannut kieltäytyä. Tai halunnut. Otin myös lisää, kun uusi pullokin vielä löytyi. Aamuyöllä iski äärettömän paha olo, jossa henkinen piiskaus oli vielä fyysistäkin rankempi.
Nyt viikon päästä kysyn, opinko tästä juhannuksesta jotakin. Vastaus on "kyllä".
Opin että nämä suuret humalahakuiset juhlat eivät ole uudessa elämäntilanteessa se minun juttu. Mitä ihmettä minä sitten meinaan tulevien Vappujen ja Juhannuksen kanssa tehdä, ei hajuakaan. Eihän niitä kalenterista voi poistaa. Enkä minä voi, tai halua, täysin eristäytyäkään. Nouseeko tapa juhlia niitä ja seurue, jonka kanssa juhlii, merkittävään päätösasemaan. Jää nähtäväksi. Vappuun on vielä pitkä aika.
Opin myös, että uuden juomiseni kohtuullistamiseen ei sovi kotona avoinna olevat alkoholipullot. Pahinta varmasti olisi viinitonkka, josta salaa sipittämistä ei edes huomaa. Onneksi mieheni ei harrasta sellaisia. Giniä se juo ja Jallustakin tykkää. Minun tulee huolehtia, että pullot eivät ole missään näkyvillä. Kuten ei myöskään avattu viini, joka selvästi on minulle se pahin rasti.
Opin vielä, vaikka sen jo tiesinkin, että muilta salaa juominen on minun tapauksessani yksi ongelman ääripäistä. Ei yhdestä viinilasillisesta niin väliä, eikä edes jallushotista. Tärkeintä se, miten ne join. Perheeltä salaa on yhtä kuin itseltä salaa. Onneksi on olemsssa omatunto. Vielä ainakin.
Lauantai 24. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Huono
____
Ihmisen muisti on lyhyt. Herään tunteeseen, jota en ole kokenut seitsemään kuukauteen. Sydän pamppailee. Suussa maistuu pahalle. Pää tuntuu raskaalta. Jalkoja heikottaa. Mieli on apea.
Vain hiukan yli puoli vuotta sitten sama tunne oli lähes joka-aamuinen, mutta yleensä paljon rankempana.
Arkistoin tunteen. Voin vetää sen sitten esiin aina tarvittaessa, kun mietin syitä, miksi en juo muutamaa viinilasillista enempää.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Huono
____
Ihmisen muisti on lyhyt. Herään tunteeseen, jota en ole kokenut seitsemään kuukauteen. Sydän pamppailee. Suussa maistuu pahalle. Pää tuntuu raskaalta. Jalkoja heikottaa. Mieli on apea.
Vain hiukan yli puoli vuotta sitten sama tunne oli lähes joka-aamuinen, mutta yleensä paljon rankempana.
Arkistoin tunteen. Voin vetää sen sitten esiin aina tarvittaessa, kun mietin syitä, miksi en juo muutamaa viinilasillista enempää.
Perjantai 23. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 6
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei tarvita
Olotila: Ensin huono sitten hyvä
____
On keskiyön auringon juhannusaatto Lapissa. Olen säästänyt kuukauden alkoholiannoksia ja ostanut Alkosta pullon lempivalkoviiniäni. Nyt hinta ei haittaa. Edellisestä vastaavasta ostosta on jo melkein vuosi aikaa.
Juttelen juhlapäivän alkoholistrategian läpi miehen ja tyttären kanssa hyvissä ajoin ennen juhanuskarkeloihin lähtemistä. Mieleen ui lause, että kontrolli ei sovi alkoholinkäyttöön, mutta pyyhkäisen ajatuksen nopasti sivuun. Minun täytyy suunnitella ja läheisteni tulee se kestää. Muuten homma kusee. Tiedän sen.
Valitsen kuskin roolin. Tiedän tilanteesta tulevan vaikea, mutta päätän yrittää. Perhe sitoutuu puolestaan siihen, että palaisimme omille tiluksille kohtuullisen ajoissa, todennäköisesti jo ennen puolta yötä. Istuisimme sitten vielä joen rantaan laavutulille ja minä saisin avata viinipulloni.
Päivä ei ole yhtään sen helpompi kuin etukäteen kuvittelin. Juhlaväki toipuu jo edellisen kesäyön valvomisesta oluen ja lonkeron voimalla sekä huonoilla vitseillä. Jallupullo kiertää kädestä käteen, illan mittaan pullo vaihtuu Kaskeen ja muuhun kallimpaan viinakseen. Viinitonkkia on auki sekä mökillä, kodalla että pihalla. Pysyttelen sosiaalisesti sivummalla. Ruoka ja aktiviteetit helpottavat tilannetta hiukan.
Juttelen paluumatkalla päivän tuntemuksistani hyvästä ruoasta pitävälle aviomiehelle. Vertaan tilannetta suureen juhlapäivälliseen, jossa neljäkymmentä ihmistä ympärillä syö seitsemän ruokalajin gourmet menua, kun hän itse on dieetillä ja saa syödä vain kaksi omenaa.
Avaan kylmän valkoviinipullon puoli yhden aikaan yöllä. Olen juonut sen kokonaan hiukan ennen kolmea. Höpötän lähinnä tyhjää miehelle ja tyttärelle, jotka paistavat kanssani makkaraa ja nukahtavat lopulta noin tunnin ennen minua. Jatkan istumista itsekseni mökin pöydän äärellä. Kuuntelen hiljaisuutta. Tunnen oloni pelottavan hyväksi.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei tarvita
Olotila: Ensin huono sitten hyvä
____
On keskiyön auringon juhannusaatto Lapissa. Olen säästänyt kuukauden alkoholiannoksia ja ostanut Alkosta pullon lempivalkoviiniäni. Nyt hinta ei haittaa. Edellisestä vastaavasta ostosta on jo melkein vuosi aikaa.
Juttelen juhlapäivän alkoholistrategian läpi miehen ja tyttären kanssa hyvissä ajoin ennen juhanuskarkeloihin lähtemistä. Mieleen ui lause, että kontrolli ei sovi alkoholinkäyttöön, mutta pyyhkäisen ajatuksen nopasti sivuun. Minun täytyy suunnitella ja läheisteni tulee se kestää. Muuten homma kusee. Tiedän sen.
Valitsen kuskin roolin. Tiedän tilanteesta tulevan vaikea, mutta päätän yrittää. Perhe sitoutuu puolestaan siihen, että palaisimme omille tiluksille kohtuullisen ajoissa, todennäköisesti jo ennen puolta yötä. Istuisimme sitten vielä joen rantaan laavutulille ja minä saisin avata viinipulloni.
Päivä ei ole yhtään sen helpompi kuin etukäteen kuvittelin. Juhlaväki toipuu jo edellisen kesäyön valvomisesta oluen ja lonkeron voimalla sekä huonoilla vitseillä. Jallupullo kiertää kädestä käteen, illan mittaan pullo vaihtuu Kaskeen ja muuhun kallimpaan viinakseen. Viinitonkkia on auki sekä mökillä, kodalla että pihalla. Pysyttelen sosiaalisesti sivummalla. Ruoka ja aktiviteetit helpottavat tilannetta hiukan.
Juttelen paluumatkalla päivän tuntemuksistani hyvästä ruoasta pitävälle aviomiehelle. Vertaan tilannetta suureen juhlapäivälliseen, jossa neljäkymmentä ihmistä ympärillä syö seitsemän ruokalajin gourmet menua, kun hän itse on dieetillä ja saa syödä vain kaksi omenaa.
Avaan kylmän valkoviinipullon puoli yhden aikaan yöllä. Olen juonut sen kokonaan hiukan ennen kolmea. Höpötän lähinnä tyhjää miehelle ja tyttärelle, jotka paistavat kanssani makkaraa ja nukahtavat lopulta noin tunnin ennen minua. Jatkan istumista itsekseni mökin pöydän äärellä. Kuuntelen hiljaisuutta. Tunnen oloni pelottavan hyväksi.
Tiistai 20. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Päiväuni
Olotila: Yhteiskuntakriittinen
____
Radiouutiset herättävät minut päivänokosilta. Hallitus on yllättäen hyväksynyt uuden alkoholilain. Käsittelyn loppumetreillä lain sisältö on jäänyt poliittisen päätöksentekoprosessin naurettavuuden jalkoihin. Ensin pääministeri vastusti lakiuudistusta henkilökohtaisiin syihin vedoten. Sen jälkeen koko pääministeripuolue päätyi kannattamaan lakia ja pääministeriäkin vaadittiin kääntämään takkinsa. Loppumetreillä osa puolueen kansanedustajista aloitti kuitenkin "alkoholikapinan". Organisaatiopohjaansa muuttanut hallitus pääsi nyt kuitenkin riittävään yksimielisyteen ja lakiesitys päätettiin tuoda eduskuntakäsittelyyn. Kukin kansanedustaja saa tällöin kuitenkin äänestää omantuntonsa mukaisesti.
Minussa laki on herättänyt erikoisen vähän tunteita siihen nähden, että kamppailen alkoholiasenteiden kanssa lähes päivittäin. Lähinnä "kaiken maailman dosentti" minussa on kettuununut hallituksen haluttomuudesta kuunnella asiantuntijoita. Pöydälle on ladottu yksi jos toinenkin tutkimusraportti lakiuudistuksen vaikutuksesta terveydenhoitosektorille ja sitä kautta kuluttajille kustannusten muodossa.
Haluttomuuteeni kommentoida lakiehdotusta liittyy entisen minäni asenne. Jos en juuri tällä hetkellä piittaa vähääkään siitä, onko ruokakaupasta saatavilla 4,7 vaiko 5,5 prosenttista alkoholia, en olisi välittänyt siitä aiemminkaan. Koskaan ei ole alkoholi jäänyt juomatta sen takia, etteikö sitä olisi ollut saatavilla. Eikä koskaan ole tullut juotua vähemmän sen takia, että etanoli olisi ollut kyseisessä juomassa laimeampana prosenttisuutena. Enkä usko olevani Suomessa ainoa tämän kokemuksen omaava ihminen.
Kohtuullisen pienen prosenttimuutoksen lisäksi lakiuudistus sisältää kuitenkin merkittävämmän sudenkuopan eli laimentamalla tuotettujen ja limonadilta maistuvien alkoholijuomien tuomisen nuorten ulottuville. Voiko yhteiskunta enää selkeämmin opettaa uusia kuluttajia vaaralliselle polulle? Kuinka moni kaltaisillani geeneillä ja vallitsevilla ympäristötekijöillä varustettu nuori miettiikään kolmenkymmenen vuoden kuluttua, miten ihmeessä hän tähän päätyi ja kuinka pääsisi kierteestä pois?
Lakiuudistusta perustellaan kilpailukyvyn paranemisella, kun pienpanimot saavat myydä tuotteitaan vapaammin ja ravintolat pitää puljuaan auki aikaiseen aamuun. Sekaan heitetään sana valinnanvapaus, kuten nykyhallituksella on tapana lähes joka asiassa. Sixten Korkman kirjoittaa Hesarissa hyvin, että argumentti yksilön omaan harkintaan perustuvan valinnanvapauden puolesta edellyttäisi kuitenkin, että valinnan tekijä kantaisi itse valinnastaan aiheutuvat seuraukset. Viinan kohdalla näin ei koskaan ole asian laita.
Parasta lakiuudistuksessa onkin sen ympärillä käyty mediakeskustelu. Se on nostanut alkoholinkäytön framille ja toivottavasti saanut ihmiset ajattelemaan.
Keskustelussa alkoholismi on tosin jälleen liitetty vain sairaalassa yhteiskunnan kustannuksia kasvattaviin umpijuoppoihin. Koulutetun väestön suurkulututusta ei keskustelu ole kritisoinut millään tavoin. Sen sijaan porukassa valtaa pitäville alkoholinkäytön puolustajille on annettu yllättävän paljon medianäkyvyyttä "kohtuukyttääjä" termeineen ja eurooppalaisen juomatavan ihailuineen. Median asenne ihmetyttää, jollei suorastaan apeuta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Päiväuni
Olotila: Yhteiskuntakriittinen
____
Radiouutiset herättävät minut päivänokosilta. Hallitus on yllättäen hyväksynyt uuden alkoholilain. Käsittelyn loppumetreillä lain sisältö on jäänyt poliittisen päätöksentekoprosessin naurettavuuden jalkoihin. Ensin pääministeri vastusti lakiuudistusta henkilökohtaisiin syihin vedoten. Sen jälkeen koko pääministeripuolue päätyi kannattamaan lakia ja pääministeriäkin vaadittiin kääntämään takkinsa. Loppumetreillä osa puolueen kansanedustajista aloitti kuitenkin "alkoholikapinan". Organisaatiopohjaansa muuttanut hallitus pääsi nyt kuitenkin riittävään yksimielisyteen ja lakiesitys päätettiin tuoda eduskuntakäsittelyyn. Kukin kansanedustaja saa tällöin kuitenkin äänestää omantuntonsa mukaisesti.
Minussa laki on herättänyt erikoisen vähän tunteita siihen nähden, että kamppailen alkoholiasenteiden kanssa lähes päivittäin. Lähinnä "kaiken maailman dosentti" minussa on kettuununut hallituksen haluttomuudesta kuunnella asiantuntijoita. Pöydälle on ladottu yksi jos toinenkin tutkimusraportti lakiuudistuksen vaikutuksesta terveydenhoitosektorille ja sitä kautta kuluttajille kustannusten muodossa.
Haluttomuuteeni kommentoida lakiehdotusta liittyy entisen minäni asenne. Jos en juuri tällä hetkellä piittaa vähääkään siitä, onko ruokakaupasta saatavilla 4,7 vaiko 5,5 prosenttista alkoholia, en olisi välittänyt siitä aiemminkaan. Koskaan ei ole alkoholi jäänyt juomatta sen takia, etteikö sitä olisi ollut saatavilla. Eikä koskaan ole tullut juotua vähemmän sen takia, että etanoli olisi ollut kyseisessä juomassa laimeampana prosenttisuutena. Enkä usko olevani Suomessa ainoa tämän kokemuksen omaava ihminen.
Kohtuullisen pienen prosenttimuutoksen lisäksi lakiuudistus sisältää kuitenkin merkittävämmän sudenkuopan eli laimentamalla tuotettujen ja limonadilta maistuvien alkoholijuomien tuomisen nuorten ulottuville. Voiko yhteiskunta enää selkeämmin opettaa uusia kuluttajia vaaralliselle polulle? Kuinka moni kaltaisillani geeneillä ja vallitsevilla ympäristötekijöillä varustettu nuori miettiikään kolmenkymmenen vuoden kuluttua, miten ihmeessä hän tähän päätyi ja kuinka pääsisi kierteestä pois?
Lakiuudistusta perustellaan kilpailukyvyn paranemisella, kun pienpanimot saavat myydä tuotteitaan vapaammin ja ravintolat pitää puljuaan auki aikaiseen aamuun. Sekaan heitetään sana valinnanvapaus, kuten nykyhallituksella on tapana lähes joka asiassa. Sixten Korkman kirjoittaa Hesarissa hyvin, että argumentti yksilön omaan harkintaan perustuvan valinnanvapauden puolesta edellyttäisi kuitenkin, että valinnan tekijä kantaisi itse valinnastaan aiheutuvat seuraukset. Viinan kohdalla näin ei koskaan ole asian laita.
Parasta lakiuudistuksessa onkin sen ympärillä käyty mediakeskustelu. Se on nostanut alkoholinkäytön framille ja toivottavasti saanut ihmiset ajattelemaan.
Keskustelussa alkoholismi on tosin jälleen liitetty vain sairaalassa yhteiskunnan kustannuksia kasvattaviin umpijuoppoihin. Koulutetun väestön suurkulututusta ei keskustelu ole kritisoinut millään tavoin. Sen sijaan porukassa valtaa pitäville alkoholinkäytön puolustajille on annettu yllättävän paljon medianäkyvyyttä "kohtuukyttääjä" termeineen ja eurooppalaisen juomatavan ihailuineen. Median asenne ihmetyttää, jollei suorastaan apeuta.
Lauantai 17. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Elokuva
Olotila: Kulttuurinen
____
Jonotamme Sodankylän elokuvafestivaaleilla "sing along" yöleffaan. Kello on vähän vaille puolen yön. Aurinko yltää juuri ja juuri paistamaan olutteltan katoksen yli.
Pidän tyttären kanssa jonossa paikkaa muulle seurueelle. Näen hyvin aviomiehen, joka minglaa tuttavien kanssa täpötäydessä juottolassa. Tytär pongailee kultuurijulkkiksia.
Jono luikertelee käärmemäisesti vertautuen hyvin porukan humalatilaan. Takanamme jonottava nuorisojoukkio suurenee ja volyymi kasvaa mitä enemmän sakki kumoaa kurkkuunsa valkoviiniä porukassa kiertävästä pullosta. Nuoret miehet pysyvät hädin tuskin pystyssä ja tuuppivat meitä useaan otteeseen. Huomaan ärsyyntyväni kerta kerralta enemmän.
Kyltti kieltää alkoholin tuomisen sisään festaritelttaan. Jo ennen kuin karaoke-elokuva alkaa, useampi kuin yksi viinapullo on kiertänyt ympärillämme istuvissa porukoissa. Oluttölkkien sihahduksia kuuluu sieltä täältä. Yleisö on äänekästä ja rikkoo kaikkia elokuvissakäynnin perussääntöjä. Ärsyynnyn entistä enemmän.
Minä en pidä siitä, että ärsyynnyn. Enkä pidä siitä, miten ärsyyntymiseni näkyy minussa ja käytöksessäni. Yksinkertaisesti minä en pidä itsestäni.
Minullahan ei ole yhtään mitään näitä ihmisiä vastaan. Hehän haluavat vain pitää hauskaa. Ja onnistuvatkin siinä. Toisin kuin minä. Rehellisesti, minähän haluaisin olla vain yksi heistä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Elokuva
Olotila: Kulttuurinen
____
Jonotamme Sodankylän elokuvafestivaaleilla "sing along" yöleffaan. Kello on vähän vaille puolen yön. Aurinko yltää juuri ja juuri paistamaan olutteltan katoksen yli.
Pidän tyttären kanssa jonossa paikkaa muulle seurueelle. Näen hyvin aviomiehen, joka minglaa tuttavien kanssa täpötäydessä juottolassa. Tytär pongailee kultuurijulkkiksia.
Jono luikertelee käärmemäisesti vertautuen hyvin porukan humalatilaan. Takanamme jonottava nuorisojoukkio suurenee ja volyymi kasvaa mitä enemmän sakki kumoaa kurkkuunsa valkoviiniä porukassa kiertävästä pullosta. Nuoret miehet pysyvät hädin tuskin pystyssä ja tuuppivat meitä useaan otteeseen. Huomaan ärsyyntyväni kerta kerralta enemmän.
Kyltti kieltää alkoholin tuomisen sisään festaritelttaan. Jo ennen kuin karaoke-elokuva alkaa, useampi kuin yksi viinapullo on kiertänyt ympärillämme istuvissa porukoissa. Oluttölkkien sihahduksia kuuluu sieltä täältä. Yleisö on äänekästä ja rikkoo kaikkia elokuvissakäynnin perussääntöjä. Ärsyynnyn entistä enemmän.
Minä en pidä siitä, että ärsyynnyn. Enkä pidä siitä, miten ärsyyntymiseni näkyy minussa ja käytöksessäni. Yksinkertaisesti minä en pidä itsestäni.
Minullahan ei ole yhtään mitään näitä ihmisiä vastaan. Hehän haluavat vain pitää hauskaa. Ja onnistuvatkin siinä. Toisin kuin minä. Rehellisesti, minähän haluaisin olla vain yksi heistä.
Perjantai 16. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 1
Korvaavia nautinnontuottajia: Aika
Olotila: Hidas
____
Opettelen mökillä perinteisen nokipannukahvin keittämistä. Viisitoista vuotta sitten keitin pannukahvia edellisen kerran. Rakensimme silloin puusaunaa rintamamiestaloomme. Rakennusmies nauroi räkäisesti keittiöstämme löytyvälle italialaiselle espressokeittimelle. Hän sanoi, että ainoa oikea kahvi syntyy vanhanaikaisesti kahvipannulla. Pyysin häntä näyttämään miten.
Lisään pannujauhatuksen sekaan aavistuksen suklaakahvia. Tunnen rikkovani pyhää rituaalia hifistelylläni.
Oikeasti minä en erityisemmin pidä kahvista. Ainoastaan hyvin hyvästä sellaisesta voin sanoa maun puolesta nauttivani. Kahvi on enempkin tapa. Hyvin tärkeä sellainen. Päivä ilman aamukahvia ei voi koskaan alkaa hyvin. Mutta muussa osassa päivää en koskaan juo kahvia. Koska en yksinkertaisesti pidä siitä.
Näinollen en ole koskaan edes ajatellut, että kahvista tulisi alkoholisipitykseni korvaaja. Vaikka samoja elementtejä näistä kahdesta juomakulttuurista löytyykin. Molemmat on jopa helppo venyttää äärimmäisen hifistelyn rajoille. Mutta tavoissa löytyy merkittäviä erojakin. Kahvi liittyy aamuun, viini iltaan. Päivällä kulttuurit toki kohtaavat ja sieltä voisin minäkin löytää hyvää korvaavuutta. Sen sijaan että mieli halajaisi kesäisenä päivänä Helsingissä viinibaariin tai terassille, sen voisi kääntää haluamaan kahvilaan. Ympäristönä niitä löytyy vaikka minkälaisia, tyylikkäitä, kotoisia, trendikkäitä tai nopeita. Kuten viinilöitäkin. Täytyypä ottaa tämä muutos agendalle, kun palaan arkeen.
Korvaavia nautinnontuottajia: Aika
Olotila: Hidas
____
Opettelen mökillä perinteisen nokipannukahvin keittämistä. Viisitoista vuotta sitten keitin pannukahvia edellisen kerran. Rakensimme silloin puusaunaa rintamamiestaloomme. Rakennusmies nauroi räkäisesti keittiöstämme löytyvälle italialaiselle espressokeittimelle. Hän sanoi, että ainoa oikea kahvi syntyy vanhanaikaisesti kahvipannulla. Pyysin häntä näyttämään miten.
Lisään pannujauhatuksen sekaan aavistuksen suklaakahvia. Tunnen rikkovani pyhää rituaalia hifistelylläni.
Oikeasti minä en erityisemmin pidä kahvista. Ainoastaan hyvin hyvästä sellaisesta voin sanoa maun puolesta nauttivani. Kahvi on enempkin tapa. Hyvin tärkeä sellainen. Päivä ilman aamukahvia ei voi koskaan alkaa hyvin. Mutta muussa osassa päivää en koskaan juo kahvia. Koska en yksinkertaisesti pidä siitä.
Näinollen en ole koskaan edes ajatellut, että kahvista tulisi alkoholisipitykseni korvaaja. Vaikka samoja elementtejä näistä kahdesta juomakulttuurista löytyykin. Molemmat on jopa helppo venyttää äärimmäisen hifistelyn rajoille. Mutta tavoissa löytyy merkittäviä erojakin. Kahvi liittyy aamuun, viini iltaan. Päivällä kulttuurit toki kohtaavat ja sieltä voisin minäkin löytää hyvää korvaavuutta. Sen sijaan että mieli halajaisi kesäisenä päivänä Helsingissä viinibaariin tai terassille, sen voisi kääntää haluamaan kahvilaan. Ympäristönä niitä löytyy vaikka minkälaisia, tyylikkäitä, kotoisia, trendikkäitä tai nopeita. Kuten viinilöitäkin. Täytyypä ottaa tämä muutos agendalle, kun palaan arkeen.
Maanantai 12. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Loma
Olotila: Parempi
____
Lomani ensimmäinen virallinen päivä alkaa puhelulla työpaikalle. Kyseessä on organisaatiomuutoksen viestintä. Samana päivänä kuin Suomen hallituskin kipuilee organisaationsa kanssa. Minun osaltani tilanne on paljon suoraviivaisempi. Toimenkuvani tulee muuttumaan lomani aikana. Työtaakkani vähenee ja rooli selkeytyy. Työterveyslääkäri varoittaa pitkään odotetun muutoksen takaiskupotkusta.
Olen tavannut sekä lääkärin että työterveyspsykologin seurantakäynnin merkeissä viime viikolla. Molemmat ovat tyytyväisiä olotilani positiiviseen kehitykseen. Erityisesti he kehuvat kuinka hyvin olen ottanut alkoholinkäytön haltuun. Mieleni tekisi jatkaa "...ja ihan yksin".
Muistan Hesarin työyhteisön huonovointisuutta kuvaavasta jutusta lauseen "Päihdeongelmaan on oma hoitoketjunsa, mutta moniin muihin riippuvuuksiin ja vuorovaikutusongelmiin ei ole helppoa ratkaisua". Ja paskat. Näin yhteiskunta huijaa itseään. Päihdeongelmaan ei todellakaan ole olemassa helppoa ratkaisua. Hoitoketju voi toki olla, mutta sen löytäminen, siihen pääseminen tai edes sen esittely terveydenhoitoammattilaisten toimesta on hyvin huterassa.
Mainitsin huolen omasta alkoholinkäytöstäni toistakymmentä kertaa erilaisissa instansseissa ennen oman Taitolaji-hankkeeni aloitusta. Sainko apua? Löytyikö ratkaisumallia? Tarjottiinko vertaistukiryhmää? Vastaus kaikkiin yhteisesti: "ei". Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että tuli yksi hyvä ohje, joka sitten johtikin oman hankkeeni aloittamiseen. Se oli Ehkäisevän päihdetyön eli EHYT ry:n Ottomitta-puhelinsovellus.
Minä en ole huonon hoitovasteeni kanssa yksin. Moni alkoholinkulutuksestaan huolestunut ystäväni on puhunut huolestaan terveydenhoitofoorumilla. Reaktio on yleensä aina sama. "Eihän sinulla mitään ongelmaa ole." Tunnen kyseiset tuttavani ja ongelmaa kyllä on, eri tasoista ja muotoista tosin. Huolestuttavin tarina tulee tuttavaperheestämme, jossa isäntä juo viinaa siinä mitassa, että elämänlanka on ollut useasti lähellä katkeamista. "Käytätkö alkoholia?" kysyy lääkäri, kun oireet vievät sairaalaan. "Kyllä." "Kuinka paljon?", lääkäri jatkaa. "Paljon." Ainoa vaste on lause: "Pitäisi käyttää vähän vähemmän."
En sano, että alkoholiongelman hoitaminen on helppoa. Päinvastoin. Siinä tarvitaan hoitohenkilökunnalta erinomaisia sosiaalisia kykyjä ja ajoituksen hallintaa. Ongelmaiselle tilanne kun on aina vaikea. Yleensä ongelma kielletään tai sitä vähätellään. Kommentti olemattomasta ongelmasta on usein toivottu lupa juoda lisää. Hoitoehdotuksen tulisikin ajoittua niihin pehmeisiin kohtiin, jolloin alkoholiongelman kanssa painiskeleva on heikoimmillaan ja altis myöntämään tilansa.
Miksi yhteiskunta ei osaa tai halua auttaa ihmisiä alkoholiongelmissaan? Väitän sen johtuvan yksinkertaisesti siitä, että alkoholipohdinta on ihan jokaiselle ihmiselle tuttua. Jopa lääkäreille. Alkoholia käyttävät yhteiskunnassamme lähes kaikki ja sitä ajatellaan arkipäivässä paljon. Jopa ne harvat, jotka eivät juo tai juovat hyvin vähän, pohtivat asiaa usein läheistensä tai oman käyttämättömyytensä kautta. Kun toinen ihminen sitten avaa suunsa ja puhuu alkoholiongelmastaan, vastaanottaja näkee aina oman juomisensa ja reagoi sen mukaisesti. "Eihän sulla mitään alkoholiongelmaa ole" tarkoittaa siis, että hei minäkin juon eikä asia ole minulle ollenkaan ongelma.
Korvaavia nautinnontuottajia: Loma
Olotila: Parempi
____
Lomani ensimmäinen virallinen päivä alkaa puhelulla työpaikalle. Kyseessä on organisaatiomuutoksen viestintä. Samana päivänä kuin Suomen hallituskin kipuilee organisaationsa kanssa. Minun osaltani tilanne on paljon suoraviivaisempi. Toimenkuvani tulee muuttumaan lomani aikana. Työtaakkani vähenee ja rooli selkeytyy. Työterveyslääkäri varoittaa pitkään odotetun muutoksen takaiskupotkusta.
Olen tavannut sekä lääkärin että työterveyspsykologin seurantakäynnin merkeissä viime viikolla. Molemmat ovat tyytyväisiä olotilani positiiviseen kehitykseen. Erityisesti he kehuvat kuinka hyvin olen ottanut alkoholinkäytön haltuun. Mieleni tekisi jatkaa "...ja ihan yksin".
Muistan Hesarin työyhteisön huonovointisuutta kuvaavasta jutusta lauseen "Päihdeongelmaan on oma hoitoketjunsa, mutta moniin muihin riippuvuuksiin ja vuorovaikutusongelmiin ei ole helppoa ratkaisua". Ja paskat. Näin yhteiskunta huijaa itseään. Päihdeongelmaan ei todellakaan ole olemassa helppoa ratkaisua. Hoitoketju voi toki olla, mutta sen löytäminen, siihen pääseminen tai edes sen esittely terveydenhoitoammattilaisten toimesta on hyvin huterassa.
Mainitsin huolen omasta alkoholinkäytöstäni toistakymmentä kertaa erilaisissa instansseissa ennen oman Taitolaji-hankkeeni aloitusta. Sainko apua? Löytyikö ratkaisumallia? Tarjottiinko vertaistukiryhmää? Vastaus kaikkiin yhteisesti: "ei". Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että tuli yksi hyvä ohje, joka sitten johtikin oman hankkeeni aloittamiseen. Se oli Ehkäisevän päihdetyön eli EHYT ry:n Ottomitta-puhelinsovellus.
Minä en ole huonon hoitovasteeni kanssa yksin. Moni alkoholinkulutuksestaan huolestunut ystäväni on puhunut huolestaan terveydenhoitofoorumilla. Reaktio on yleensä aina sama. "Eihän sinulla mitään ongelmaa ole." Tunnen kyseiset tuttavani ja ongelmaa kyllä on, eri tasoista ja muotoista tosin. Huolestuttavin tarina tulee tuttavaperheestämme, jossa isäntä juo viinaa siinä mitassa, että elämänlanka on ollut useasti lähellä katkeamista. "Käytätkö alkoholia?" kysyy lääkäri, kun oireet vievät sairaalaan. "Kyllä." "Kuinka paljon?", lääkäri jatkaa. "Paljon." Ainoa vaste on lause: "Pitäisi käyttää vähän vähemmän."
En sano, että alkoholiongelman hoitaminen on helppoa. Päinvastoin. Siinä tarvitaan hoitohenkilökunnalta erinomaisia sosiaalisia kykyjä ja ajoituksen hallintaa. Ongelmaiselle tilanne kun on aina vaikea. Yleensä ongelma kielletään tai sitä vähätellään. Kommentti olemattomasta ongelmasta on usein toivottu lupa juoda lisää. Hoitoehdotuksen tulisikin ajoittua niihin pehmeisiin kohtiin, jolloin alkoholiongelman kanssa painiskeleva on heikoimmillaan ja altis myöntämään tilansa.
Miksi yhteiskunta ei osaa tai halua auttaa ihmisiä alkoholiongelmissaan? Väitän sen johtuvan yksinkertaisesti siitä, että alkoholipohdinta on ihan jokaiselle ihmiselle tuttua. Jopa lääkäreille. Alkoholia käyttävät yhteiskunnassamme lähes kaikki ja sitä ajatellaan arkipäivässä paljon. Jopa ne harvat, jotka eivät juo tai juovat hyvin vähän, pohtivat asiaa usein läheistensä tai oman käyttämättömyytensä kautta. Kun toinen ihminen sitten avaa suunsa ja puhuu alkoholiongelmastaan, vastaanottaja näkee aina oman juomisensa ja reagoi sen mukaisesti. "Eihän sulla mitään alkoholiongelmaa ole" tarkoittaa siis, että hei minäkin juon eikä asia ole minulle ollenkaan ongelma.
Perjantai 9. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 3
Korvaavia nautinnontuottajia: Päiväuni
Olotila: Kaikkensa antanut
____
Aloitan kahtiajaetun kesälomani ensimmäisen jakson hyvissä ajoin ennen normaalia suomalaista lomasesonkia, kuten joka vuosi ennenkin. Lapissa sijaitseva mökki ja hyttysvapaa alkukesä ohjaavat ajoitusta, kuten myös halu työskennellä toimistolla hiljaisina heinäkuun viikoina.
Tänä vuonna matka pohjoiseen alkaa kiepsauksella Mikkelin kautta. Kolmen vuoden välein järjestettävässä Suomen kuvituskerman gaalassa on esillä myös mieheni kuvituksia.
Lomalle lähtö on ollut normaaliin tapaan kovaa vääntöä, sekä substanssin että aikataulujen kanssa. Odottaessani junaa Pasilan asemalla tunnen oloni rennoksi. Odottavaksi ja vapaaksi. Mutta myös tyhjäksi ja väsyneeksi. Lupaan itselleni viinilasillisen ravintolavaunussa. Ajatus tuntuu uskomattoman hyvältä.
Juna on lähes ääriään myöten täynnä. Nostan painavan laukun hattuhyllylle ja rojahdan kuumissani omalle paikalleni. Helle on saapunut Helsinkiin. Silmäluomeni tuntuvat raskailta. Juna kolisee eteenpäin.
Mietin ravintolavaunua ja itselle lupaamaani lasillista. En millään jaksaisi nousta. Ajatus silmien sulkemisesta ja vaipumisesta rentoon tiedottomuden tilaan tuntuu paremmalta kuin kylmä viinilasi. Yli kuuden kuukauden etsimisen jälkeen olen löytänyt ensimäisen aidosti korvaavan nautinnontuottajan. Valitsen unen ja suljen silmäni.
Korvaavia nautinnontuottajia: Päiväuni
Olotila: Kaikkensa antanut
____
Aloitan kahtiajaetun kesälomani ensimmäisen jakson hyvissä ajoin ennen normaalia suomalaista lomasesonkia, kuten joka vuosi ennenkin. Lapissa sijaitseva mökki ja hyttysvapaa alkukesä ohjaavat ajoitusta, kuten myös halu työskennellä toimistolla hiljaisina heinäkuun viikoina.
Tänä vuonna matka pohjoiseen alkaa kiepsauksella Mikkelin kautta. Kolmen vuoden välein järjestettävässä Suomen kuvituskerman gaalassa on esillä myös mieheni kuvituksia.
Lomalle lähtö on ollut normaaliin tapaan kovaa vääntöä, sekä substanssin että aikataulujen kanssa. Odottaessani junaa Pasilan asemalla tunnen oloni rennoksi. Odottavaksi ja vapaaksi. Mutta myös tyhjäksi ja väsyneeksi. Lupaan itselleni viinilasillisen ravintolavaunussa. Ajatus tuntuu uskomattoman hyvältä.
Juna on lähes ääriään myöten täynnä. Nostan painavan laukun hattuhyllylle ja rojahdan kuumissani omalle paikalleni. Helle on saapunut Helsinkiin. Silmäluomeni tuntuvat raskailta. Juna kolisee eteenpäin.
Mietin ravintolavaunua ja itselle lupaamaani lasillista. En millään jaksaisi nousta. Ajatus silmien sulkemisesta ja vaipumisesta rentoon tiedottomuden tilaan tuntuu paremmalta kuin kylmä viinilasi. Yli kuuden kuukauden etsimisen jälkeen olen löytänyt ensimäisen aidosti korvaavan nautinnontuottajan. Valitsen unen ja suljen silmäni.
Keskiviikko 7. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ystävä
Olotila: Harmaa
____
Puhun alkoholista luonani vierailevan ystävättären kanssa. Korkealla Suomen pohjoisessa alkoholi on reippaasti läsnä. Jos mahdollista vielä enemmän kuin pääkaupunkiseudulla. Ehkä eri tavalla, mutta samoin perussyin, sanoisin.
Ystäväni kyselee hankkeestani. Hän on lukaissut blogini läpi. Päädymme juttelemaan kohtuullistamisen vaikeudesta. "Kontrolli ei sovi alkoholiin", ystävättäreni sanoo. "Viinaa juodaan juuri sen takia, että kontrollista pääsisi eroon."
Jään miettimään noita sanoja ja kyseenalaistan oman kohtuullistamistavoitteeni. Jälleen kerran. Yritänkö mahdottomia? Olenko tuomittu epäonnistumaan?
Mietin muutamia menneitä kuukausia kohtuullistamisen polulla. Olen laskenut alkoholiannoksia. Onko se väärä tie? Mutta laskevathan laihduttajatkin kaloreita. Toisaalta kysymys on yksinkertaisesta vähennyslaskusta. Juonko nyt vähemmän kuin ennen? Jälleen tähän voisi soveltaa laihduttamisvertausta. Moni laihduttaa puolittamalla ruoka-annoksensa.
Vähennyslaskupeliähän minä pelaan joka päivä itseni kanssa. Sanon, että tällä lennolla olisin ennen juonut kaksi pikkolopulloa viiniä ja yhden geeteen. Nyt en juo mitään. Sanon, että tällä junamatkalla olisin ennen mennyt ravintolavaunuun ja juonut pienen punaviinipullollisen. Nyt en mene. Sanon, että näissä juhlissa olisin ennen juonut yli kymmenen lasillista viiniä. Nyt juon kaksi. Se on minun kohtuullistamistani.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ystävä
Olotila: Harmaa
____
Puhun alkoholista luonani vierailevan ystävättären kanssa. Korkealla Suomen pohjoisessa alkoholi on reippaasti läsnä. Jos mahdollista vielä enemmän kuin pääkaupunkiseudulla. Ehkä eri tavalla, mutta samoin perussyin, sanoisin.
Ystäväni kyselee hankkeestani. Hän on lukaissut blogini läpi. Päädymme juttelemaan kohtuullistamisen vaikeudesta. "Kontrolli ei sovi alkoholiin", ystävättäreni sanoo. "Viinaa juodaan juuri sen takia, että kontrollista pääsisi eroon."
Jään miettimään noita sanoja ja kyseenalaistan oman kohtuullistamistavoitteeni. Jälleen kerran. Yritänkö mahdottomia? Olenko tuomittu epäonnistumaan?
Mietin muutamia menneitä kuukausia kohtuullistamisen polulla. Olen laskenut alkoholiannoksia. Onko se väärä tie? Mutta laskevathan laihduttajatkin kaloreita. Toisaalta kysymys on yksinkertaisesta vähennyslaskusta. Juonko nyt vähemmän kuin ennen? Jälleen tähän voisi soveltaa laihduttamisvertausta. Moni laihduttaa puolittamalla ruoka-annoksensa.
Vähennyslaskupeliähän minä pelaan joka päivä itseni kanssa. Sanon, että tällä lennolla olisin ennen juonut kaksi pikkolopulloa viiniä ja yhden geeteen. Nyt en juo mitään. Sanon, että tällä junamatkalla olisin ennen mennyt ravintolavaunuun ja juonut pienen punaviinipullollisen. Nyt en mene. Sanon, että näissä juhlissa olisin ennen juonut yli kymmenen lasillista viiniä. Nyt juon kaksi. Se on minun kohtuullistamistani.
Lauantai 3. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 1
Korvaavia nautinnontuottajia: Juhlat
Olotila: Epäsosiaalinen
____
Koulujen päätöspäivä, ruusut tuoksuvat ja kuohuviini virtaa. Kolmet ylioppilasjuhlat, paljon tuntemattomia ihmisiä ja sosiaalisia kohtaamisia. Juon yhden kuohuvan keskimmäisissä karkeroissa, muuten pysyn alkoholittomassa. Ajan perheen autolla kotiin viimeisten juhlien jälkeen. Tunnen itseni tylsäksi, kankeaksi ja epäsosiaaliseksi. Tiedän, että alkoholi olisi tehnyt minut hauskemmaksi. Tiedän, että kuohuviinin kera olisin kyennyt rennosti heittämään hyvää small talkia ja nauttimaan tilanteesta. Tiedän, että olisin alkoholin avulla jatkanut juhlissa pidempään. Mietin, miten ihmeessä motivoin itseni vastaaviin tilaisuuksiin jatkossa.
Korvaavia nautinnontuottajia: Juhlat
Olotila: Epäsosiaalinen
____
Koulujen päätöspäivä, ruusut tuoksuvat ja kuohuviini virtaa. Kolmet ylioppilasjuhlat, paljon tuntemattomia ihmisiä ja sosiaalisia kohtaamisia. Juon yhden kuohuvan keskimmäisissä karkeroissa, muuten pysyn alkoholittomassa. Ajan perheen autolla kotiin viimeisten juhlien jälkeen. Tunnen itseni tylsäksi, kankeaksi ja epäsosiaaliseksi. Tiedän, että alkoholi olisi tehnyt minut hauskemmaksi. Tiedän, että kuohuviinin kera olisin kyennyt rennosti heittämään hyvää small talkia ja nauttimaan tilanteesta. Tiedän, että olisin alkoholin avulla jatkanut juhlissa pidempään. Mietin, miten ihmeessä motivoin itseni vastaaviin tilaisuuksiin jatkossa.
Perjantai 2. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 3
Korvaavia nautinnontuottajia: Yhteisöllisyys
Olotila: Rento
____
Poljen kotiin työpaikan tiimipäivän jälkeisestä saunaillasta vähän ennen puoltayötä. Suomen suvi on valoisa. Tuore vihreys tuoksuu. Satakieli laulaa Vantaanjokilaaksossa.
Ilta on alkanut viininmaistelulla ja luennolla viininvalmistuksesta. Tilanne ei ole helppo. Yritän keventää tilannetta kertomalla Juhani Seppäsen anekdootin toistettavuuden nimeen vannoville insinöörikollegoille. "Viinin valmistus on yritys tehdä taidetta lot-to-lot variaatiosta." Epäonnistun yrityksessäni.
Kaadan itselleni saunan jälkeen yhden lasillisen viininmaistelusta jäänyttä Savignon Blancia. Se maistuu hyvälle. Työkaverit ovat lähellä. Päätetään pelata Rappakaljaa. Nauretaan niin että saunaosaston katto raikaa. Juon toisen lasillisen.
Syyllistän itseäni lasillisista polkiessani kotiin. Yritän korostaa itselleni, että kohtuullistaminen on yksinkertaista summa- ja erotuspeliä. Aiemmin olisin juonut kuusi lasillista viininmaistelun yhteydessä, pari kolme saunakaljaa ja vajaan pullollisen viiniä illan mittaan. Nyt join viiniä kolmen alkoholiannoksen verran. Erotuslasku kertoo että se on paljon vähemmän kuin olisi ollut ennen. Annan itselleni synninpäästön ja jatkan polkemista rennommin.
Entistä rennommaksi tunnen itseni, kun mietin työkavereitani. Vain muutama heistä tietää alkoholihankkeestani. "Tosi kiva että tulit tänään", yksi heistä sanoi, kun lähdin kohti kotia. Lause tuntuu yhä edelleen älyttömän hyvältä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Yhteisöllisyys
Olotila: Rento
____
Poljen kotiin työpaikan tiimipäivän jälkeisestä saunaillasta vähän ennen puoltayötä. Suomen suvi on valoisa. Tuore vihreys tuoksuu. Satakieli laulaa Vantaanjokilaaksossa.
Ilta on alkanut viininmaistelulla ja luennolla viininvalmistuksesta. Tilanne ei ole helppo. Yritän keventää tilannetta kertomalla Juhani Seppäsen anekdootin toistettavuuden nimeen vannoville insinöörikollegoille. "Viinin valmistus on yritys tehdä taidetta lot-to-lot variaatiosta." Epäonnistun yrityksessäni.
Kaadan itselleni saunan jälkeen yhden lasillisen viininmaistelusta jäänyttä Savignon Blancia. Se maistuu hyvälle. Työkaverit ovat lähellä. Päätetään pelata Rappakaljaa. Nauretaan niin että saunaosaston katto raikaa. Juon toisen lasillisen.
Syyllistän itseäni lasillisista polkiessani kotiin. Yritän korostaa itselleni, että kohtuullistaminen on yksinkertaista summa- ja erotuspeliä. Aiemmin olisin juonut kuusi lasillista viininmaistelun yhteydessä, pari kolme saunakaljaa ja vajaan pullollisen viiniä illan mittaan. Nyt join viiniä kolmen alkoholiannoksen verran. Erotuslasku kertoo että se on paljon vähemmän kuin olisi ollut ennen. Annan itselleni synninpäästön ja jatkan polkemista rennommin.
Entistä rennommaksi tunnen itseni, kun mietin työkavereitani. Vain muutama heistä tietää alkoholihankkeestani. "Tosi kiva että tulit tänään", yksi heistä sanoi, kun lähdin kohti kotia. Lause tuntuu yhä edelleen älyttömän hyvältä.
Torstai 1. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Väsynyt
____
Kokoan itseni ja päätän summata yhteen Taitolaji-hankkeeni toisen kvartaalin, maaliskuusta toukokuuhun. Säännöthän olivat kymmenen alkoholiannosta kuussa, ei kuitenkaan juomista yksin eikä vahvaa viinaa. Kyseessä siis täydellisen alkoholittomuuden jälkeen ensimmäinen yritys kohtuullistamisen polulla.
Täysin putkeen ei kvartaali mennyt, kuten menneet postauksenikin kertovat. Summa summarum, kohtuullistaminen on ollut vaikeampaa kuin täysi kieltäytyminen. Joku voisi sanoa, että se ei ole yllättävää. Minut asia kuitenkin yllätti.
Kvartaalin annosmäärä on kokonaisuutena hyväksyttävä. Ensimmäisenä kuukautena en juonut mitään. Yksinkertaisesti en uskaltanut. Toisessa kuussa opettelin takellellen ja annoksia tuli kolmetoista. Kolmannessa ylitin kuukausimäärän vielä edellistäkin enemmän seitsemällätoista annoksella. Yhteensä siis kuitenkin kolmessa kuukaudessa 30 alkoholiannosta. Ei huono. Vahvaa viinaa en käyttänyt. Yksin join muutamankin kerran. Enkä niitä kertoja kadu. Tippaakaan.
Mitä opin? Edelleen enemmän alkoholittomuudesta kuin alkoholista. Vaikeita tilanteita on ollut olla juomatta, mutta myös helppoja ja opettavaisia. Heti kun sosiaalisessa hetkessä on muutakin sisältöä ja motivaatiota kuin alkoholi, siinä voi hyvin olla. Ei väliä, onko sisältö rakentavaa keskustelua, pubivisaa, lautapelejä tai ihan vaan ystävyyttä. Avoimuus ja tilanteeni huomioiminen on lämmittänyt erityisesti. Kun vanhat koulukaverit kutsuivat saunomaan, vein tuliaisiksi skumppapullon viestiäkseni, että te muut voitte kyllä juoda, ei se minua haittaa. Mutta he eivät halunneet. Olivat varta vasten hankkineet alkoholitonta saunajuomaa ja kuohuvaakin. Sinä iltana tunsin poikkeuksellisen syvästi kuuluvani juuri siihen. Tuntui hyvältä.
Mikä juomahetki on sitten ollut kauden paras? Valitettavasti juuri yksi niistä kielletyistä. Yksinäinen ilta. Kirjoitusvapaa. Hiljainen hetki. Pitkä. Luova. Hyvä. Puinen laituri meren rannalla. Lasi kylmää valkoviiniä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Väsynyt
____
Kokoan itseni ja päätän summata yhteen Taitolaji-hankkeeni toisen kvartaalin, maaliskuusta toukokuuhun. Säännöthän olivat kymmenen alkoholiannosta kuussa, ei kuitenkaan juomista yksin eikä vahvaa viinaa. Kyseessä siis täydellisen alkoholittomuuden jälkeen ensimmäinen yritys kohtuullistamisen polulla.
Täysin putkeen ei kvartaali mennyt, kuten menneet postauksenikin kertovat. Summa summarum, kohtuullistaminen on ollut vaikeampaa kuin täysi kieltäytyminen. Joku voisi sanoa, että se ei ole yllättävää. Minut asia kuitenkin yllätti.
Kvartaalin annosmäärä on kokonaisuutena hyväksyttävä. Ensimmäisenä kuukautena en juonut mitään. Yksinkertaisesti en uskaltanut. Toisessa kuussa opettelin takellellen ja annoksia tuli kolmetoista. Kolmannessa ylitin kuukausimäärän vielä edellistäkin enemmän seitsemällätoista annoksella. Yhteensä siis kuitenkin kolmessa kuukaudessa 30 alkoholiannosta. Ei huono. Vahvaa viinaa en käyttänyt. Yksin join muutamankin kerran. Enkä niitä kertoja kadu. Tippaakaan.
Mitä opin? Edelleen enemmän alkoholittomuudesta kuin alkoholista. Vaikeita tilanteita on ollut olla juomatta, mutta myös helppoja ja opettavaisia. Heti kun sosiaalisessa hetkessä on muutakin sisältöä ja motivaatiota kuin alkoholi, siinä voi hyvin olla. Ei väliä, onko sisältö rakentavaa keskustelua, pubivisaa, lautapelejä tai ihan vaan ystävyyttä. Avoimuus ja tilanteeni huomioiminen on lämmittänyt erityisesti. Kun vanhat koulukaverit kutsuivat saunomaan, vein tuliaisiksi skumppapullon viestiäkseni, että te muut voitte kyllä juoda, ei se minua haittaa. Mutta he eivät halunneet. Olivat varta vasten hankkineet alkoholitonta saunajuomaa ja kuohuvaakin. Sinä iltana tunsin poikkeuksellisen syvästi kuuluvani juuri siihen. Tuntui hyvältä.
Mikä juomahetki on sitten ollut kauden paras? Valitettavasti juuri yksi niistä kielletyistä. Yksinäinen ilta. Kirjoitusvapaa. Hiljainen hetki. Pitkä. Luova. Hyvä. Puinen laituri meren rannalla. Lasi kylmää valkoviiniä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)