Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Epäsosiaalinen
____
Työelämän ja alkoholin välistä suhdetta analysoivat tilastot listaavat jokaisen työpaikan kymmenestä työntekijästä yhden olevan täysin raitis, kahden olevan alkoholin suurkuluttajia ja muut seitsemän jotakin siltä väliltä. Toki tämä on yleistys ja eroja löytyy esimerkiksi eri alojen välillä ja maantieteellisestikin.
Talvilomani päättyy firman perinteiseen talvimatkaan, pitkään viikonloppuun Levillä. Tämä on niitä reissuja, joilla työpaikan absolutisteja ei näy, joissa alkoholin riskikäyttäjät ovat jatkuvassa neljä vuorokautta kestävässä töttöröö tilassa ja normaalikuluttajat bilettävät yötä myöten saaden oivan mahdollisuuden avautua työahdistuksestaan esimiehilleen tai johtoryhmän jäsenille aamuyön tunteina. Kyseessä siis eräänlainen pitkitetty Pikkujoulu, jonka sisään on piilotettu matka Lappiin ja omaatuntoa lohduttava määrä liikuntaa.
Alkoholittomuuden haasteet matkalla eivät yllätä. Hengaan illoissa mukana tiettyyn pisteeseen asti ja näyttelen mielestäni kohtuullisesti. Minglaan mökkikokoontumisissa kädessä lasi alkoholitonta punaviiniä, kaadan huomaamattomasti viemäriin minulle tarjotut viinakset ja korvaan kirkkaat snapsit vedellä. Tapahtumat tuntuvat siedettäviltä niin kauan kun niissä on silkan alkoholinjuonnin lisäksi jotakin muuta toimintaa, tietovisoja, lautapelejä, ruokailua tai rakentavaa keskustelua. Aina kun seurue alkaa sammaltaa ja tarinat toistaa itseään, vetäydyn nukkumaan. Yhtenäkään iltana en tunne oloani sängyllä hyväksi. Yritän saada unen päästä kiinni ja muistelen kaiholla edellisten talvimatkojen iloisia iltoja. Kuuntelen porukan kohkaavia lähtöjä Hulluun Poroon ja nukahdan lopulta, kun mökki hiljenee.
Matkan yllättävyys syntyy päivien rakenteen muutoksista ja omasta suhtautumisestani niihin. Kun ennen matkan huippua olivat bileillat, nyt mukavimmat hetket ovat aamuissa. Myöhäiset aamupalat ja pitkät kahvittelut ovat ehdottomasti reissun helmiä. Kollegat kipuilevat kankkusessa ja muistelevat edellisten iltojen kohellusta. Minä touhuan keittiössä, rupattelen niitä näitä ja tunnen oloni hyväksi. Vain pieni katkeruus kalvaa takaraivossa, mutta en anna sille tilaa. Ei ole mitään syytä tuntea itseään ulkopuoliseksi.
Palaan etelään autojunalla päivää ennen muuta porukkaa, joka lentää kimpassa. Saavun työpaikalle suoraan maanantaiaamun palaverihässäkkään. Talvimatkalle lähtemättömiä työkavereita kiinnostaa kovasti, miten reissu on mennyt. Kerron muutaman kostean kevennyksen. Yksi työkäveri sanoo: "Kyllä sinä näytätkin väsyneeltä."
Torstai 23. maaliskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Hiihtäminen
Olotila: Yksinäinen
____
Lomaan kuuluu vanhojen naistenlehtien selaaminen. Ja alkoholi.
Silmiini osuu viime kesän lopulta juttu, jossa työterveyslääkäriltä kysytään, milloin pitäisi huolestua omasta alkoholinkäytöstä, jos loman jälkeen "vaihde" on saattanut jäädä päälle.
Lääkäri korostaa että lomallakaan ei olisi hyvä käyttää alkoholia joka päivä, vaikka viinilasillinen terassilla ja olut saunassa maistuvatkin hyvälle. Jos kehon on totuttanut päivittäisiin annoksiin, voi olla loman jälkeen vaikea lopettaa. Lääkäri kehottaa pitämään loman tuoksinassa täysin alkoholittomia päiviä. "Hyvä määrä raitistella on vähintään pari kolme päivää viikossa."
Haastateltu asiantuntija kehottaa myös etsimään korvikkeita tissuttelulle. Hän sanoo, että esimerkiksi ystävien kanssa oleskelu ja urheilu ovat vaihtoehtoisia tapoja rentoutua.
En tiedä, miksi artikkeli ärsyttää minua. Enkö itsekin ajattele aivan samoin? Ottaako minua päähän, ettei asiantuntija osaa listata yhtään parempia nautinnon korvaajia? Ystävät ja urheilu ovat molemmat sekä itsestäänselviä hyvän olon tuottajia että samalla ristiriitaisia rentouttajia. Juuri sosiaaliset tilanteethan ovat alkoholin kanssa niitä kaikkein kimuranteimpia ja urheilusta saa helposti kehitettyä itselleen suorituspaineen, vaikka pitäisi rentoutua.
Ihmiset ja liikunta ovat olleet minunkin Lapin lomaviikkoni keskiössä. Nyt ilman alkoholia. Olen hiihtänyt joka päivä ja siitä on kieltämättä tullut hyvä olo. Olennaista hyvän olon generoinnissa on ollut hiljainen metsä, ruuhkattomat ladut ja tavoitteettomuus. Matkan pituudella ja vauhdilla ei ole ollut merkitystä. Tällaisenaan hiihtäminen on siis erittäin toimiva nautinnonkorvaaja alkoholille, mutta valitettavasti erittäin huonosti toteutettavissa Helsingin nykytalvissa.
Olen ollut viikon Lapissa yksin. Aikaa ajatuksille on ollut paljon, ehkä jopa liikaakin. Paljon ovat pohdituttaneet ystävät, kaverit, tuttavat eli ihmiset. Sosiaalinen elämäni on muuttunut alkoholittomuuskokeiluni aikana. Se tulee todennäköisesti olemaan entiseen nähden erilaista myös hankkeeni jälkeen, mikäli onnistun tavoitteessani eli alkoholinkäytön kohtuullistamisessa. Olenko surullinen asiasta? En tiedä. Mutta sen tiedän, etten ole yhtään sen erilaisempi kuin ihminen laumaeläimenä yleensäkään. Toiset ihmiset ovat minulle tärkeitä. Sanoisin jopa että erittäin tärkeitä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Hiihtäminen
Olotila: Yksinäinen
____
Lomaan kuuluu vanhojen naistenlehtien selaaminen. Ja alkoholi.
Silmiini osuu viime kesän lopulta juttu, jossa työterveyslääkäriltä kysytään, milloin pitäisi huolestua omasta alkoholinkäytöstä, jos loman jälkeen "vaihde" on saattanut jäädä päälle.
Lääkäri korostaa että lomallakaan ei olisi hyvä käyttää alkoholia joka päivä, vaikka viinilasillinen terassilla ja olut saunassa maistuvatkin hyvälle. Jos kehon on totuttanut päivittäisiin annoksiin, voi olla loman jälkeen vaikea lopettaa. Lääkäri kehottaa pitämään loman tuoksinassa täysin alkoholittomia päiviä. "Hyvä määrä raitistella on vähintään pari kolme päivää viikossa."
Haastateltu asiantuntija kehottaa myös etsimään korvikkeita tissuttelulle. Hän sanoo, että esimerkiksi ystävien kanssa oleskelu ja urheilu ovat vaihtoehtoisia tapoja rentoutua.
En tiedä, miksi artikkeli ärsyttää minua. Enkö itsekin ajattele aivan samoin? Ottaako minua päähän, ettei asiantuntija osaa listata yhtään parempia nautinnon korvaajia? Ystävät ja urheilu ovat molemmat sekä itsestäänselviä hyvän olon tuottajia että samalla ristiriitaisia rentouttajia. Juuri sosiaaliset tilanteethan ovat alkoholin kanssa niitä kaikkein kimuranteimpia ja urheilusta saa helposti kehitettyä itselleen suorituspaineen, vaikka pitäisi rentoutua.
Ihmiset ja liikunta ovat olleet minunkin Lapin lomaviikkoni keskiössä. Nyt ilman alkoholia. Olen hiihtänyt joka päivä ja siitä on kieltämättä tullut hyvä olo. Olennaista hyvän olon generoinnissa on ollut hiljainen metsä, ruuhkattomat ladut ja tavoitteettomuus. Matkan pituudella ja vauhdilla ei ole ollut merkitystä. Tällaisenaan hiihtäminen on siis erittäin toimiva nautinnonkorvaaja alkoholille, mutta valitettavasti erittäin huonosti toteutettavissa Helsingin nykytalvissa.
Olen ollut viikon Lapissa yksin. Aikaa ajatuksille on ollut paljon, ehkä jopa liikaakin. Paljon ovat pohdituttaneet ystävät, kaverit, tuttavat eli ihmiset. Sosiaalinen elämäni on muuttunut alkoholittomuuskokeiluni aikana. Se tulee todennäköisesti olemaan entiseen nähden erilaista myös hankkeeni jälkeen, mikäli onnistun tavoitteessani eli alkoholinkäytön kohtuullistamisessa. Olenko surullinen asiasta? En tiedä. Mutta sen tiedän, etten ole yhtään sen erilaisempi kuin ihminen laumaeläimenä yleensäkään. Toiset ihmiset ovat minulle tärkeitä. Sanoisin jopa että erittäin tärkeitä.
Keskiviikko 22. maaliskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Luominen
Olotila: Luova
____
Lomaviikko eli kirjoitusvapaa on puolessa välin. En ole saanut kirjoitettua kolmasosaakaan siitä, mitä oli tavoitteena. Yritän olla välittämättä aikataulusta. Sehän on itseni asettama, vaikka toki kustantajan hengitys huohottaa taustalla. Tiedän kuitenkin että jollen pääse palautumaan päivätyöni paineista, rento uuden luominen on täysin mahdotonta. Tiedän myös, että lasi jos toinenkin auttaisi. Niin paineen purkamiseen, kuin uuden luomiseen.
Alkoholi ja luova työ ovat yhdistelmä, josta voisi kirjoittaa kokonaisen romaanin. Varmaan niin on jo tehtykin. Myös julkinen sana pitää aiheesta kovasti. Edellinen mediamylläkkä koski Aki Kaurismäen humalahakuisuutta palkintojuhlassaan. Hesarin jutussa sai huutia koko "juoppo kulttuuriväki". Siitäkös sekosi sosiaalinen media ja kovasti kulttuuripainotteinen facebook-kaveripiirini. Postauksissa puhuttiin sekä 80-luvulle jääneestä kulttuuriväen kännäilyn ihannoinnista ja mystifioinnista että saman aihealueen aktiivisesta pilkkaamisesta. Media ei tunnukaan osaavan käsitellä tätä kipeää aihetta mistään näiden kahden ääripään väliltä.
Pentinkulman päivät onnistui paremmin muutama vuosi sitten, kun seminaarin aiheena oli kirjailijoiden mielenmaisemat, hulluus ja hurmio. Ei ollut yllättävää että viina oli isosti kuvassa mukana sekä hulluden aikaansaajana että hurmion seurauksena. Alkoholismiin retkahtaneita kirjailijoita on helppo listata useita. Vielä useampi kirjoittaja kertoo avoimesti juovansa liikaa. Tuttuja varmaan kaikille kirjailijoille ovat kosteat kirjailijapäivät, kodikkaat kulttuuriravintolaillat ja toistuvat notkahtelut jollei nyt ihan pöydän alle niin ainakin lasin viereen. Jokunen kirjailija on avoimesti kertonut käyttävänsä alkoholia myös luovuuden lähteenä. Useampi taitaa kuitenkin toistaa yleistä valkoista valhetta "yhden punaviinilasin kanssa teksti luistaa hyvin, mutta useamman juotuani en kyllä enää kirjoita yhtään mitään".
Luova työ ei ole helppoa. Itse asiassa se on älyttömän rankkaa. Kaukana on ruusuinen kuva boheemista taivaanrannanmaalarista, joka vähät välittää pahasta maailmasta, eikä täten tarvitse pullon tuomaa lohtua.
Taiteilijan juurisyyt juomiselle lienevät hyvin samankaltaisia kuin tavallisen tallaajankin. Alkoholi auttaa kestämään rankkaa arkea paremmin. Muusikko, kuvataiteilija tai kirjailija lataa tuotokseensa joka kerta palan omaa sieluaan ja tämän jälkeen tuotos avataan koko maailman raadeltavaksi. Tavallisessa työssä palaute rajoittuu usein esimiehen tai asiakkaan tasolle. Kirjailijan työn palaute on erityisen kovan työn takana, koska hän saattaa kirjoittaa yhtä romaania monta vuotta ilman että kukaan kommentoi tulosta suuntaan jos toiseen. Vaatii uskomattoman paljon voimia jatkaa vain oman uskonsa varassa. Eipä siis ihme, että alkoholi maistuu. Minullekin se on maistunut.
Toki taiteilija saattaa käyttää alkoholin huumaavaa vaikutusta myös nostamaan hänen luovuutensa seuraavalle tasolle. Tai ihan vaan avaamaan blokkeja, joita luova työ pitää aina sisällään. Juuri tuota alkoholin sanoja liukastavaa vaikutusta minäkin olisin tällä kirjoitusvapaallani tarvinnut.
Korvaavia nautinnontuottajia: Luominen
Olotila: Luova
____
Lomaviikko eli kirjoitusvapaa on puolessa välin. En ole saanut kirjoitettua kolmasosaakaan siitä, mitä oli tavoitteena. Yritän olla välittämättä aikataulusta. Sehän on itseni asettama, vaikka toki kustantajan hengitys huohottaa taustalla. Tiedän kuitenkin että jollen pääse palautumaan päivätyöni paineista, rento uuden luominen on täysin mahdotonta. Tiedän myös, että lasi jos toinenkin auttaisi. Niin paineen purkamiseen, kuin uuden luomiseen.
Alkoholi ja luova työ ovat yhdistelmä, josta voisi kirjoittaa kokonaisen romaanin. Varmaan niin on jo tehtykin. Myös julkinen sana pitää aiheesta kovasti. Edellinen mediamylläkkä koski Aki Kaurismäen humalahakuisuutta palkintojuhlassaan. Hesarin jutussa sai huutia koko "juoppo kulttuuriväki". Siitäkös sekosi sosiaalinen media ja kovasti kulttuuripainotteinen facebook-kaveripiirini. Postauksissa puhuttiin sekä 80-luvulle jääneestä kulttuuriväen kännäilyn ihannoinnista ja mystifioinnista että saman aihealueen aktiivisesta pilkkaamisesta. Media ei tunnukaan osaavan käsitellä tätä kipeää aihetta mistään näiden kahden ääripään väliltä.
Pentinkulman päivät onnistui paremmin muutama vuosi sitten, kun seminaarin aiheena oli kirjailijoiden mielenmaisemat, hulluus ja hurmio. Ei ollut yllättävää että viina oli isosti kuvassa mukana sekä hulluden aikaansaajana että hurmion seurauksena. Alkoholismiin retkahtaneita kirjailijoita on helppo listata useita. Vielä useampi kirjoittaja kertoo avoimesti juovansa liikaa. Tuttuja varmaan kaikille kirjailijoille ovat kosteat kirjailijapäivät, kodikkaat kulttuuriravintolaillat ja toistuvat notkahtelut jollei nyt ihan pöydän alle niin ainakin lasin viereen. Jokunen kirjailija on avoimesti kertonut käyttävänsä alkoholia myös luovuuden lähteenä. Useampi taitaa kuitenkin toistaa yleistä valkoista valhetta "yhden punaviinilasin kanssa teksti luistaa hyvin, mutta useamman juotuani en kyllä enää kirjoita yhtään mitään".
Luova työ ei ole helppoa. Itse asiassa se on älyttömän rankkaa. Kaukana on ruusuinen kuva boheemista taivaanrannanmaalarista, joka vähät välittää pahasta maailmasta, eikä täten tarvitse pullon tuomaa lohtua.
Taiteilijan juurisyyt juomiselle lienevät hyvin samankaltaisia kuin tavallisen tallaajankin. Alkoholi auttaa kestämään rankkaa arkea paremmin. Muusikko, kuvataiteilija tai kirjailija lataa tuotokseensa joka kerta palan omaa sieluaan ja tämän jälkeen tuotos avataan koko maailman raadeltavaksi. Tavallisessa työssä palaute rajoittuu usein esimiehen tai asiakkaan tasolle. Kirjailijan työn palaute on erityisen kovan työn takana, koska hän saattaa kirjoittaa yhtä romaania monta vuotta ilman että kukaan kommentoi tulosta suuntaan jos toiseen. Vaatii uskomattoman paljon voimia jatkaa vain oman uskonsa varassa. Eipä siis ihme, että alkoholi maistuu. Minullekin se on maistunut.
Toki taiteilija saattaa käyttää alkoholin huumaavaa vaikutusta myös nostamaan hänen luovuutensa seuraavalle tasolle. Tai ihan vaan avaamaan blokkeja, joita luova työ pitää aina sisällään. Juuri tuota alkoholin sanoja liukastavaa vaikutusta minäkin olisin tällä kirjoitusvapaallani tarvinnut.
Sunnuntai 19. maaliskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apea
____
Kuuntelen äänikirjaa, kun ajan autolla pitkin Lapin tyhjiä teitä. Dekkarin juoni pitää ajatukseni riittävästi hereillä. Minulla on taipumus väsähtää, kun olen autossa ilman juttuseuraa. Nyt siihen ei varsinkaan ole varaa, koska keli on harvinaisen kehno vinossa vihmovan lumisateen takia.
Tällä kertaa kirja on ruotsalainen, jälleen naisdekkaristin kynästä. Luvut hyppivät näkökulmasta toiseen. Henkilöhahmot ovat syvempiä kuin yleensä mieskollegoiden vastaavat luomukset. Yksi päähenkilöistä on töissä Systembolagetissa ja juo reippaasti työnantajansa myymiä tuotteita. "Hänellä oli tapana hakea lohtua pullosta."
Jään miettimään tuttua sananpartta. En ole koskaan ennen tajunnut sen sisältöä kuten sen nyt ymmärrän. Pullosta on perinteisesti löytynyt Suomen kansalle lohtu ahdistukseen, apeuteen ja ankeuteen. Ja mikäli äänikirjaan on uskominen, niin on löytynyt myös Ruotsin kansalle. Mahdollisesti alkoholi on tuonut lohtua jopa koko maailmalle.
Tiedän että tänään pullosta löytyisi lohtu myös lomaillan yksinäisyyteen, elämän epävarmuuteen ja päässä pyörivien työasioiden solmuisuuteen. Silti en avaa pulloa. Syy ei ole eilen kirjoittamani pelko. Eikä se ole fakta, että mökistä ei vaan löydy pullon pulloa. Eikä edes se, että ihmiskokeeni säännöt kieltävät minua nauttimasta alkoholia yksin tässä hankkeen vaiheessa.
Syy löytyy jostakin erikoisesta lokerosta sieluni sopukoissa. Siellä asuu halu tuntea kaikki tunteet, myös vaikeat sellaiset, ja kaiken lisäksi vielä kyetä ajattelemaan ne läpi kirkkaan analyyttisesti. Helppoa se ei ole. Paljon helpompaa olisi avata punaviinipullo ja juoda siitä neljä täyteläistä lasillista lomapäivän päätteeksi.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apea
____
Kuuntelen äänikirjaa, kun ajan autolla pitkin Lapin tyhjiä teitä. Dekkarin juoni pitää ajatukseni riittävästi hereillä. Minulla on taipumus väsähtää, kun olen autossa ilman juttuseuraa. Nyt siihen ei varsinkaan ole varaa, koska keli on harvinaisen kehno vinossa vihmovan lumisateen takia.
Tällä kertaa kirja on ruotsalainen, jälleen naisdekkaristin kynästä. Luvut hyppivät näkökulmasta toiseen. Henkilöhahmot ovat syvempiä kuin yleensä mieskollegoiden vastaavat luomukset. Yksi päähenkilöistä on töissä Systembolagetissa ja juo reippaasti työnantajansa myymiä tuotteita. "Hänellä oli tapana hakea lohtua pullosta."
Jään miettimään tuttua sananpartta. En ole koskaan ennen tajunnut sen sisältöä kuten sen nyt ymmärrän. Pullosta on perinteisesti löytynyt Suomen kansalle lohtu ahdistukseen, apeuteen ja ankeuteen. Ja mikäli äänikirjaan on uskominen, niin on löytynyt myös Ruotsin kansalle. Mahdollisesti alkoholi on tuonut lohtua jopa koko maailmalle.
Tiedän että tänään pullosta löytyisi lohtu myös lomaillan yksinäisyyteen, elämän epävarmuuteen ja päässä pyörivien työasioiden solmuisuuteen. Silti en avaa pulloa. Syy ei ole eilen kirjoittamani pelko. Eikä se ole fakta, että mökistä ei vaan löydy pullon pulloa. Eikä edes se, että ihmiskokeeni säännöt kieltävät minua nauttimasta alkoholia yksin tässä hankkeen vaiheessa.
Syy löytyy jostakin erikoisesta lokerosta sieluni sopukoissa. Siellä asuu halu tuntea kaikki tunteet, myös vaikeat sellaiset, ja kaiken lisäksi vielä kyetä ajattelemaan ne läpi kirkkaan analyyttisesti. Helppoa se ei ole. Paljon helpompaa olisi avata punaviinipullo ja juoda siitä neljä täyteläistä lasillista lomapäivän päätteeksi.
Lauantai 18. maaliskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Palapeli
Olotila: Rento
____
Taitolaji-hankkeeni toista kvartaalia on kulunut kahdeksantoista päivää enkä ole vielä juonut pisaraakaan alkoholia. Miksi?
Voisin hyvin kirjoittaa tähän kasan kauniita lauseita. Ei ole tarvinnut juoda. Olen hyvin pärjännyt ilmankin. Ei ole tehnyt mieli. Eivät nuo lauseet täyttä valetta ole, mutteivät kokonainen totuuskaan.
Halu juoda viinilasi jos toinenkin on ollut näinä päivinä olemassa, useamminkin kuin kerran. Tarvekin juoda ne on löytynyt. Työpaineeni ei ole muuttunut miksikään. Prosessi muuttaa työnkuvaani ei ole edennyt, kauniista lupauksista huolimatta. Mutta rehellisesti, olen kyllä pärjännyt ilmankin, ainakin kiikun kaakun.
Sanoin psykologille viime viikolla, että ensimmäisen lasillisen juominen jännittää. Hän kysyi, pelkäänkö että se maistuu liian hyvälle. Nyökkäsin.
Oikeastaan en kuitenkaan vastannut hänen kysymykseensä. Vastasin sen sijaan kysymyksiin: Pelkäänkö että viinilasi tuo liian hyvän olon? Pelkäänkö että hetkeksi kaikki paha poistuu? Pelkäänkö että haluan juoda lisää?
Korvaavia nautinnontuottajia: Palapeli
Olotila: Rento
____
Taitolaji-hankkeeni toista kvartaalia on kulunut kahdeksantoista päivää enkä ole vielä juonut pisaraakaan alkoholia. Miksi?
Voisin hyvin kirjoittaa tähän kasan kauniita lauseita. Ei ole tarvinnut juoda. Olen hyvin pärjännyt ilmankin. Ei ole tehnyt mieli. Eivät nuo lauseet täyttä valetta ole, mutteivät kokonainen totuuskaan.
Halu juoda viinilasi jos toinenkin on ollut näinä päivinä olemassa, useamminkin kuin kerran. Tarvekin juoda ne on löytynyt. Työpaineeni ei ole muuttunut miksikään. Prosessi muuttaa työnkuvaani ei ole edennyt, kauniista lupauksista huolimatta. Mutta rehellisesti, olen kyllä pärjännyt ilmankin, ainakin kiikun kaakun.
Sanoin psykologille viime viikolla, että ensimmäisen lasillisen juominen jännittää. Hän kysyi, pelkäänkö että se maistuu liian hyvälle. Nyökkäsin.
Oikeastaan en kuitenkaan vastannut hänen kysymykseensä. Vastasin sen sijaan kysymyksiin: Pelkäänkö että viinilasi tuo liian hyvän olon? Pelkäänkö että hetkeksi kaikki paha poistuu? Pelkäänkö että haluan juoda lisää?
Perjantai 17. maaliskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Hidas
____
Alkoholi on taas iltauutisten pääotsikoissa. Rypäs kansanedustajia on irtaantunut oman puolueensa linjasta ja alkanut alkoholikapinan nimellä vastustaa uutta alkoholilakia eli vahvojen oluiden sekä niin kutsuttujen limuviinojen tuomista ruokakauppoihin. Olen jo aiemmin pohtinut täällä lakiehdotusta ja omaa kantaani siihen. Nyt mietinkin enempi puoluekuria ja sitä kautta alkoholinkäytön yksityisyyttä.
Pertti Salolainen sanoo uutisten haastattelussa, että kansanedustajilla täytyy olla mahdollisuus rikkoa puoluekuria niin kutsutuissa omantunnon kysymyksissä. Toimittaja korostaa vielä, että hän aikoo nyt toimia hallituksen linjaa vastaan. Salolainen sanoo, että alkoholi on hänelle omantunnon asia.
Alkoholi on jollakin tavalla jokaiselle ihmiselle omantunnon asia. Kukin tekee itse päätöksen, juoko, mitä juo ja kuinka paljon. Hyvin moni tuntee myös omantunnon kolkuttavan silloin tällöin juomista seuranneena päivänä.
Alkoholi on kuitenkin myös yksittäisen ihmisen omaatuntoa ylempi asia. Ihmisen juominen vaikuttaa hänen ympärillään olevan sosiaalisen sipulin lähes joka kerrokseen. Sisimmällä kerroksella olevat läheiset kärsivät liiallisesta alkoholinkulutuksesta tietysti eniten. Seuraavalla kerroksella olevat ystävät saavat usein kokea alkoholinkäytön hyviä puolia, mutta joskus myös negatiivisia seurannaisvaikutuksia. Seuraavista sipulikerroksista löytyy vielä sukulaisia, työkavereita, asiakkaita ja etäisempiä tuttavia jos jonkinlaisia. Pahoissa alkoholin liikakäyttötapauksissa heijastumat näkyvät työpaikalle ja jopa asiakassuhteisiin. Sosiaalisen sipulin ylimmät kerrokset ovat yhteiskunnallisia, jollei mennä ihan globaaleihin vaikutuksiin asti. Täällä alkoholinkulutus näkyy kasvavina ja usein täysin turhina sote-kuluina. Näistä pitää poliitikkojen kantaa vastuunsa, puoluekurista välittämättä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Hidas
____
Alkoholi on taas iltauutisten pääotsikoissa. Rypäs kansanedustajia on irtaantunut oman puolueensa linjasta ja alkanut alkoholikapinan nimellä vastustaa uutta alkoholilakia eli vahvojen oluiden sekä niin kutsuttujen limuviinojen tuomista ruokakauppoihin. Olen jo aiemmin pohtinut täällä lakiehdotusta ja omaa kantaani siihen. Nyt mietinkin enempi puoluekuria ja sitä kautta alkoholinkäytön yksityisyyttä.
Pertti Salolainen sanoo uutisten haastattelussa, että kansanedustajilla täytyy olla mahdollisuus rikkoa puoluekuria niin kutsutuissa omantunnon kysymyksissä. Toimittaja korostaa vielä, että hän aikoo nyt toimia hallituksen linjaa vastaan. Salolainen sanoo, että alkoholi on hänelle omantunnon asia.
Alkoholi on jollakin tavalla jokaiselle ihmiselle omantunnon asia. Kukin tekee itse päätöksen, juoko, mitä juo ja kuinka paljon. Hyvin moni tuntee myös omantunnon kolkuttavan silloin tällöin juomista seuranneena päivänä.
Alkoholi on kuitenkin myös yksittäisen ihmisen omaatuntoa ylempi asia. Ihmisen juominen vaikuttaa hänen ympärillään olevan sosiaalisen sipulin lähes joka kerrokseen. Sisimmällä kerroksella olevat läheiset kärsivät liiallisesta alkoholinkulutuksesta tietysti eniten. Seuraavalla kerroksella olevat ystävät saavat usein kokea alkoholinkäytön hyviä puolia, mutta joskus myös negatiivisia seurannaisvaikutuksia. Seuraavista sipulikerroksista löytyy vielä sukulaisia, työkavereita, asiakkaita ja etäisempiä tuttavia jos jonkinlaisia. Pahoissa alkoholin liikakäyttötapauksissa heijastumat näkyvät työpaikalle ja jopa asiakassuhteisiin. Sosiaalisen sipulin ylimmät kerrokset ovat yhteiskunnallisia, jollei mennä ihan globaaleihin vaikutuksiin asti. Täällä alkoholinkulutus näkyy kasvavina ja usein täysin turhina sote-kuluina. Näistä pitää poliitikkojen kantaa vastuunsa, puoluekurista välittämättä.
Torstai 16. maaliskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Loman alkaminen
Olotila: Seesteinen
____
Odotan Pasilan asemalla yöjunaa Lappiin. Edessä on puolentoista viikon loma aurinkoisilla hangilla. Tilanne ei ole outo, käyttäytymismalli kuitenkin uusi. Aiemmin olisin vetäytynyt aseman toisen kerroksen pubiin ja tilannut kaksikymmentäneljä senttiä täyteläistä punaviiniä loman alkamisen kunniaksi. Nyt menen Hesburgeriin ja ostan mansikka-banaani smoothien. Se maistuu oikein hyvälle.
Vaikken olekaan onnistunut löytämään alkoholin painetta palauttavalle nautinnolle korvaajaa, ainakaan vielä, olen löytänyt useita alkoholin silkkaa juomista korvaavia tuotteita. Tuo edellä mainittu smoothie on yksi suosikeistani, monissa eri muodoissaan. Koen kotona suuria tuotekehityksellisiä onnistumiskokemuksia kun sekoitan mustikkaa, vadelmaa, mansikkaa, erilaisia jugurtteja ja makeutuskeinoja, banaania unohtamatta.
Itsenäisen myöhäisillan juomaykkönen on Rooibos tee, maustettuna tai ilman, ei väliä. Kun teetä kokkaa koko kannullisen, jää jääkaappiin pari lasillista nautittavaksi kylmänä myöhemmin. Kumpikin muoto toimii hyvin. Ulkomailla juon usein tuorepuristettua appelsiinimehua ja amerikoissa makeuttamatonta jääteetä, joka jostain syystä ei ole saanut meillä ravintoloissa jalansijaa.
Harvasta alkoholittomasta placebojuomasta löytää juuri mitään hyvää sanottavaa, muuta kuin että niiden avulla voi piilotella alkoholittomuuttaan vaivaannuttavissa tilanteissa. Sekä alkoholiton olut että punaviini menevät ulkonäkönsä puolesta aivan aidoista vastineistaan. Maku sitten onkin kokonaan eri juttu. Kuohuviinikorvikkeet ovat alkoholittoman juomagenren onnistunein muoto. Sekä Lehtikuohu että Kuohuva Kuusenkerkkä ovat niin onnistuneita juhlajuomia, että voittavat jopa suuren osan kuohuviineistä.
Eli ei alkoholittomana janoa tarvitse kärsiä. Mutta kaikesta lipittämisestä huolimatta pää pysyy selvänä, sekä hyvässä että pahassa.
Korvaavia nautinnontuottajia: Loman alkaminen
Olotila: Seesteinen
____
Odotan Pasilan asemalla yöjunaa Lappiin. Edessä on puolentoista viikon loma aurinkoisilla hangilla. Tilanne ei ole outo, käyttäytymismalli kuitenkin uusi. Aiemmin olisin vetäytynyt aseman toisen kerroksen pubiin ja tilannut kaksikymmentäneljä senttiä täyteläistä punaviiniä loman alkamisen kunniaksi. Nyt menen Hesburgeriin ja ostan mansikka-banaani smoothien. Se maistuu oikein hyvälle.
Vaikken olekaan onnistunut löytämään alkoholin painetta palauttavalle nautinnolle korvaajaa, ainakaan vielä, olen löytänyt useita alkoholin silkkaa juomista korvaavia tuotteita. Tuo edellä mainittu smoothie on yksi suosikeistani, monissa eri muodoissaan. Koen kotona suuria tuotekehityksellisiä onnistumiskokemuksia kun sekoitan mustikkaa, vadelmaa, mansikkaa, erilaisia jugurtteja ja makeutuskeinoja, banaania unohtamatta.
Itsenäisen myöhäisillan juomaykkönen on Rooibos tee, maustettuna tai ilman, ei väliä. Kun teetä kokkaa koko kannullisen, jää jääkaappiin pari lasillista nautittavaksi kylmänä myöhemmin. Kumpikin muoto toimii hyvin. Ulkomailla juon usein tuorepuristettua appelsiinimehua ja amerikoissa makeuttamatonta jääteetä, joka jostain syystä ei ole saanut meillä ravintoloissa jalansijaa.
Harvasta alkoholittomasta placebojuomasta löytää juuri mitään hyvää sanottavaa, muuta kuin että niiden avulla voi piilotella alkoholittomuuttaan vaivaannuttavissa tilanteissa. Sekä alkoholiton olut että punaviini menevät ulkonäkönsä puolesta aivan aidoista vastineistaan. Maku sitten onkin kokonaan eri juttu. Kuohuviinikorvikkeet ovat alkoholittoman juomagenren onnistunein muoto. Sekä Lehtikuohu että Kuohuva Kuusenkerkkä ovat niin onnistuneita juhlajuomia, että voittavat jopa suuren osan kuohuviineistä.
Eli ei alkoholittomana janoa tarvitse kärsiä. Mutta kaikesta lipittämisestä huolimatta pää pysyy selvänä, sekä hyvässä että pahassa.
Tiistai 14. maaliskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirjan julkistus
Olotila: Onnellinen
____
Kun saavun töistä kotiin, minua odottaa iloinen ja odotettu postipaketti. Kaksikymmentä vapaakappaletta uutta romaaniani. Nostan yhden käteeni ja silmiini kirahtavat onnen kyyneleet. Kirja näyttää hyvältä ja tuntuu vielä paremmalta.
Kädessä pitelemäni romaani on neljäs kirjani, joka on julkaistu, ja kuudes, jonka olen kirjoittanut. Kaiken kaikkiaan kirjan työstäminen vei minulta neljä vuotta. Taustatyöhön kului puoli vuotta, aktiivinen kirjoittaminen vei vähän yli vuoden ja jälkityö parisen vuotta. Eipä siis ihme, että juuri tässä ja nyt tuntuu älyttömän hyvältä. Niin hyvältä, että olisi mukava nauttia lasillinen kuohuviiniä tilanteen kunniaksi. Onnistumisen kunniaksi. Saavutuksen kunniaksi. Saavutetun unelman kunniaksi.
Toiveeni vie minut jälleen miettimään alkoholinjuomisen syitä. Paljon olen jo ehtinyt pohtia juomista pahan olon peittämiseksi, työpaineen, epävarmuuden, pelon tai ihan vaan negatiivisen tunteen. Nyt ollaan aivan eri kentällä. Alkoholia voi selvästi juoda myös hyvään oloon.
Noita hyvän olon juomahetkiä ei ole vaikea listata. Niihin kuuluvat isot onnistumiset, kuten kuohuviinittelyt väitöstilaisuudessa, skoolaukset erilaisten työtavoitteiden täytyttyä tai vuosikymmenten kerryttyä. Unohtamatta tietenkään tämän päivän kaltaisia tapahtumia.
Suurin osa sosiaalisesta juomisesta kuuluu myös osana hyvän olon nautiskeluun. Poislukien kuitenkin edustusillalliset, joissa viiniä kuluu lähinnä tylsyyden poispitämiseksi. Hauskaa juomista ovat ehdottomasti illanistujaiset ystävien kesken, saunatapaamiset, vappubrunssit, jouluglögit ja baarivisat. Listaa voisi jatkaa jollei loputtomiin niin ainakin pitkälle.
Ehkä jonakin päivänä minä osaan juoda vain hyvään oloon ja unohtaa pahan olon peittelemiseen tähtäävän sipittämisen.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirjan julkistus
Olotila: Onnellinen
____
Kun saavun töistä kotiin, minua odottaa iloinen ja odotettu postipaketti. Kaksikymmentä vapaakappaletta uutta romaaniani. Nostan yhden käteeni ja silmiini kirahtavat onnen kyyneleet. Kirja näyttää hyvältä ja tuntuu vielä paremmalta.
Kädessä pitelemäni romaani on neljäs kirjani, joka on julkaistu, ja kuudes, jonka olen kirjoittanut. Kaiken kaikkiaan kirjan työstäminen vei minulta neljä vuotta. Taustatyöhön kului puoli vuotta, aktiivinen kirjoittaminen vei vähän yli vuoden ja jälkityö parisen vuotta. Eipä siis ihme, että juuri tässä ja nyt tuntuu älyttömän hyvältä. Niin hyvältä, että olisi mukava nauttia lasillinen kuohuviiniä tilanteen kunniaksi. Onnistumisen kunniaksi. Saavutuksen kunniaksi. Saavutetun unelman kunniaksi.
Toiveeni vie minut jälleen miettimään alkoholinjuomisen syitä. Paljon olen jo ehtinyt pohtia juomista pahan olon peittämiseksi, työpaineen, epävarmuuden, pelon tai ihan vaan negatiivisen tunteen. Nyt ollaan aivan eri kentällä. Alkoholia voi selvästi juoda myös hyvään oloon.
Noita hyvän olon juomahetkiä ei ole vaikea listata. Niihin kuuluvat isot onnistumiset, kuten kuohuviinittelyt väitöstilaisuudessa, skoolaukset erilaisten työtavoitteiden täytyttyä tai vuosikymmenten kerryttyä. Unohtamatta tietenkään tämän päivän kaltaisia tapahtumia.
Suurin osa sosiaalisesta juomisesta kuuluu myös osana hyvän olon nautiskeluun. Poislukien kuitenkin edustusillalliset, joissa viiniä kuluu lähinnä tylsyyden poispitämiseksi. Hauskaa juomista ovat ehdottomasti illanistujaiset ystävien kesken, saunatapaamiset, vappubrunssit, jouluglögit ja baarivisat. Listaa voisi jatkaa jollei loputtomiin niin ainakin pitkälle.
Ehkä jonakin päivänä minä osaan juoda vain hyvään oloon ja unohtaa pahan olon peittelemiseen tähtäävän sipittämisen.
Sunnuntai 12. maaliskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Masentunut
____
Alkoholi jatkaa opettamistaan. Minulle minusta. Epävarmuus ja pelokkuus ovat termejä, joita en olisi ikinä liittänyt itseeni vielä puoli vuotta sitten. Ne ovat myös termejä, joita en usko ihmisten liittävän kuvaan minusta. Lähipiiristäni en kuitenkaan ole varma. On vaikea sanoa, kuinka hyvin kukaan ketään toista tuntee. Kun ei voi sitä sanoa itsestäänkään.
Minä sen sijaan luulen tuntevani äitini kohtuullisen hyvin. Kuten myös tyttäreni. Heissä elävät nuo termit, epävarmuus ja pelokkuus, ainakin joissakin muodoissa. Onko siis jälleen kysymys perinnöllisyydestä? Vaiko vain yleisestä inhimillisyydestä? Mahdoton sanoa.
Minuun epävarmuus on hiipinyt näinä alkoholittomina kuukausina. Kysymys voi olla ajallisesta sattumasta ja keski-ikään kuuluvasta normaalista muutoksesta. Tai sitten kyseessä on jälleen yksi pahan olon muoto, jonka olen onnistunut peittämään alkoholin käytöllä.
Tänä apena sunnuntaiaamuna olen valmis kaatamaan samaan pelokkuuskasaan useita erilaisia tunteita. Niihin kuuluvat epämukavat uudet työkohtaamiset, pimeät yksinäiset koti-illat ilman koiraa, epätäydelliset ohjeet vaikeissa tilanteissa, ennenkokemattomat maisemat ja ajatus tulevaisuuden tunneilmapiiristä sitten kun tyttäret ovat muuttaneet pois kotoa.
Ei ole epäilystäkään, kumpi on helpompaa - juoda muutama lasi viiniä jotta epävarma olo puuduttuu pois vaiko kohdata pelot silmästä silmään.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Masentunut
____
Alkoholi jatkaa opettamistaan. Minulle minusta. Epävarmuus ja pelokkuus ovat termejä, joita en olisi ikinä liittänyt itseeni vielä puoli vuotta sitten. Ne ovat myös termejä, joita en usko ihmisten liittävän kuvaan minusta. Lähipiiristäni en kuitenkaan ole varma. On vaikea sanoa, kuinka hyvin kukaan ketään toista tuntee. Kun ei voi sitä sanoa itsestäänkään.
Minä sen sijaan luulen tuntevani äitini kohtuullisen hyvin. Kuten myös tyttäreni. Heissä elävät nuo termit, epävarmuus ja pelokkuus, ainakin joissakin muodoissa. Onko siis jälleen kysymys perinnöllisyydestä? Vaiko vain yleisestä inhimillisyydestä? Mahdoton sanoa.
Minuun epävarmuus on hiipinyt näinä alkoholittomina kuukausina. Kysymys voi olla ajallisesta sattumasta ja keski-ikään kuuluvasta normaalista muutoksesta. Tai sitten kyseessä on jälleen yksi pahan olon muoto, jonka olen onnistunut peittämään alkoholin käytöllä.
Tänä apena sunnuntaiaamuna olen valmis kaatamaan samaan pelokkuuskasaan useita erilaisia tunteita. Niihin kuuluvat epämukavat uudet työkohtaamiset, pimeät yksinäiset koti-illat ilman koiraa, epätäydelliset ohjeet vaikeissa tilanteissa, ennenkokemattomat maisemat ja ajatus tulevaisuuden tunneilmapiiristä sitten kun tyttäret ovat muuttaneet pois kotoa.
Ei ole epäilystäkään, kumpi on helpompaa - juoda muutama lasi viiniä jotta epävarma olo puuduttuu pois vaiko kohdata pelot silmästä silmään.
Lauantai 11. maaliskuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Kipeä
____
Istun lääkärin vastaanotolla. Selkä on kipeä. Kyseessä ikääntymiseen, istumatyöhön ja välilevyrustoihin liittyvä ei-niin-harvinainen ongelma. Kuuntelen lääkäriä ja hoitostrategiaa. Päädyn miettimään lääketiedettä yleisemmällä tasolla. Olen tehnyt yli puolet urastani työtä lääkäreiden parissa. Se antaa perspektiiviä.
Lääketiede hoitaa suurimmassa osassa tapauksia vain oiretta, ei taudin juurisyytä. Tämä tietysti johtuu siitä raadollisesta tosiasiasta, että juurisyy ei ole tiedossa. Ja vain juurisyyhyn puuttumalla voidaan tauti oikeasti parantaa.
Ottamatta kantaa siihen, onko liiallinen alkoholinkäyttöni sairaus, jään miettimään tuota juurisyyasiaa. Sanomalla itselleni "älä juo" hoidan kuntoon oireen. Mutta hoitamalla kuntoon juurisyyn, voisin päästä tilanteeseen, etten vaan kertakaikkiaan halua juoda liikaa.
Juomisen juurisyitä voi olla monia ja eri ihmisillä taatusti erilaisia. Jopa minulla niitä voi olla useita. Yksi selkeä juurisyypaketti on työpaine, stressi, kiire, ahdistus. Mistä se tulee, onkin sitten eri asia. Ison osan paineesta asettaa työnantaja. Osansa siihen tuo yhteiskunnallinen työllisyystilanne. Mutta siivu jää kyllä itsellekin ja omalle asenteelle työtä kohtaan.
Muita pienempiä juurisyitä ovat sosiaaliset vaatimukset, usein näkymättömät. Halu olla hauska, kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi. Osittain samaan pakettiin ja silti merkittävästi erilleen kuuluu ihmiseläimen kohtuullisen normaali halu sekoittaa päänsä ja nousta normaalin yläpuolelle. Samalla pääsee hyvin pakoon pahaa maailmaa ja pahoja tunteita.
Juurisyiden ytimessä ja useita ihmisiä yhdistävä tekijä on alkoholismin perinnöllisyys. En ole ainoa alkoholia liikaa käyttävistä ystävistäni joiden vanhemmista tai isovanhemmista löytyy alkoholia paljon kurkkuunsa kaatavia tyyppejä. Onko kyseessä kokonaan geneettinen alttius, onkin sitten eri kysymys. Tutkimustietoa kyllä löytyy, joten mitäpä tutkittua kyseenalaistamaan. Silti mukana saattaa olla myös paljon kotoa opittua.
Isäni piti paljon alkoholista. Hän oli myös älykäs, hauska ja sosiaalisesti kyvykäs henkilö. Geenejäni en pääse pakoon, mutta ympäristötekijöihin minun pitäisi kyetä vaikuttamaan. Helppoa se ei kuitenkaan ole.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Kipeä
____
Istun lääkärin vastaanotolla. Selkä on kipeä. Kyseessä ikääntymiseen, istumatyöhön ja välilevyrustoihin liittyvä ei-niin-harvinainen ongelma. Kuuntelen lääkäriä ja hoitostrategiaa. Päädyn miettimään lääketiedettä yleisemmällä tasolla. Olen tehnyt yli puolet urastani työtä lääkäreiden parissa. Se antaa perspektiiviä.
Lääketiede hoitaa suurimmassa osassa tapauksia vain oiretta, ei taudin juurisyytä. Tämä tietysti johtuu siitä raadollisesta tosiasiasta, että juurisyy ei ole tiedossa. Ja vain juurisyyhyn puuttumalla voidaan tauti oikeasti parantaa.
Ottamatta kantaa siihen, onko liiallinen alkoholinkäyttöni sairaus, jään miettimään tuota juurisyyasiaa. Sanomalla itselleni "älä juo" hoidan kuntoon oireen. Mutta hoitamalla kuntoon juurisyyn, voisin päästä tilanteeseen, etten vaan kertakaikkiaan halua juoda liikaa.
Juomisen juurisyitä voi olla monia ja eri ihmisillä taatusti erilaisia. Jopa minulla niitä voi olla useita. Yksi selkeä juurisyypaketti on työpaine, stressi, kiire, ahdistus. Mistä se tulee, onkin sitten eri asia. Ison osan paineesta asettaa työnantaja. Osansa siihen tuo yhteiskunnallinen työllisyystilanne. Mutta siivu jää kyllä itsellekin ja omalle asenteelle työtä kohtaan.
Muita pienempiä juurisyitä ovat sosiaaliset vaatimukset, usein näkymättömät. Halu olla hauska, kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi. Osittain samaan pakettiin ja silti merkittävästi erilleen kuuluu ihmiseläimen kohtuullisen normaali halu sekoittaa päänsä ja nousta normaalin yläpuolelle. Samalla pääsee hyvin pakoon pahaa maailmaa ja pahoja tunteita.
Juurisyiden ytimessä ja useita ihmisiä yhdistävä tekijä on alkoholismin perinnöllisyys. En ole ainoa alkoholia liikaa käyttävistä ystävistäni joiden vanhemmista tai isovanhemmista löytyy alkoholia paljon kurkkuunsa kaatavia tyyppejä. Onko kyseessä kokonaan geneettinen alttius, onkin sitten eri kysymys. Tutkimustietoa kyllä löytyy, joten mitäpä tutkittua kyseenalaistamaan. Silti mukana saattaa olla myös paljon kotoa opittua.
Isäni piti paljon alkoholista. Hän oli myös älykäs, hauska ja sosiaalisesti kyvykäs henkilö. Geenejäni en pääse pakoon, mutta ympäristötekijöihin minun pitäisi kyetä vaikuttamaan. Helppoa se ei kuitenkaan ole.
Tiistai 7. maaliskuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Uinti
Olotila: Selvä
____
Seitsemäs päivä, jossa voisin nauttia alkoholia kohtuudella hankkeen sääntöjen mukaisesti. Loungen löhötuolin takana on pitkä baaritiski, josta saisin laadukkaita viinejä ilmaiseksi. Takana on pitkä päivä puuduttavia kehityskeskusteluja amerikkalaiseen malliin. Mielestäni ansaitsisin kylmän valkoviinilasillisen. Silti tyydyn inkiväärilimonaadiin. Enkä edes pelkästään siitä syystä, että Taitolaji-projektin toisella kvartaalilla alkoholin nauttiminen yksin on kielletty.
Mietin käynnissä olevaa maaliskuuta. Tulevana viikonloppuna on sukupäivälliset. Takuuvarmasti viiniä ruoan kanssa. Seuraavana maanantaina lapsuudenystäviä on tulossa saunomaan ja istumaan iltaa. WhatsApp viestiketjussa on jo ilmennyt, että minua varten ei tarvitse tuoda viiniä, ja saanut kuulla olevani tylsä. Kuun puolessa välin on kirjoitusvapaani Lapissa. Tapaan paljon tuttavia. Monet kohtaamisista lienevät kosteita. Reissun perään on firman hippaviikonloppu Levillä. Perinteikkäästi äärimmäisen märkä tapahtuma, kokonaista kolme päivää kestävä. Tämän lisäksi kuukausi päättyy kolmen pariskunnan yhteisillalliseen, jossa eskoteeraan journalistimaailmassa työtä tekevää miestäni. Tiedossa on paljon kovaäänistä kohkaamista ja toistuvia lasintäyttämisiä.
Sääntö antaa minulle luvan juoda kuukauden aikana 10 alkoholiannosta, vajaan kaksi pulloa viiniä siis. Vaikea priorisoida, miten nuo annokset ajoittaisi. Enempi lähden siitä lähtökohdasta, mitkä tapahtumista ovat ok ilman alkoholiakin. Niinkuin nyt esimerkiksi tämä lentokenttälounge tässä. En tarvitse alkoholia pahan oloni peittämiseksi enkä edes hyvän olotilan generoimiseksi. Mietin, kutsutaanko tätä pohdintaa kohtuulliseksi alkoholinkäytöksi?
Korvaavia nautinnontuottajia: Uinti
Olotila: Selvä
____
Seitsemäs päivä, jossa voisin nauttia alkoholia kohtuudella hankkeen sääntöjen mukaisesti. Loungen löhötuolin takana on pitkä baaritiski, josta saisin laadukkaita viinejä ilmaiseksi. Takana on pitkä päivä puuduttavia kehityskeskusteluja amerikkalaiseen malliin. Mielestäni ansaitsisin kylmän valkoviinilasillisen. Silti tyydyn inkiväärilimonaadiin. Enkä edes pelkästään siitä syystä, että Taitolaji-projektin toisella kvartaalilla alkoholin nauttiminen yksin on kielletty.
Mietin käynnissä olevaa maaliskuuta. Tulevana viikonloppuna on sukupäivälliset. Takuuvarmasti viiniä ruoan kanssa. Seuraavana maanantaina lapsuudenystäviä on tulossa saunomaan ja istumaan iltaa. WhatsApp viestiketjussa on jo ilmennyt, että minua varten ei tarvitse tuoda viiniä, ja saanut kuulla olevani tylsä. Kuun puolessa välin on kirjoitusvapaani Lapissa. Tapaan paljon tuttavia. Monet kohtaamisista lienevät kosteita. Reissun perään on firman hippaviikonloppu Levillä. Perinteikkäästi äärimmäisen märkä tapahtuma, kokonaista kolme päivää kestävä. Tämän lisäksi kuukausi päättyy kolmen pariskunnan yhteisillalliseen, jossa eskoteeraan journalistimaailmassa työtä tekevää miestäni. Tiedossa on paljon kovaäänistä kohkaamista ja toistuvia lasintäyttämisiä.
Sääntö antaa minulle luvan juoda kuukauden aikana 10 alkoholiannosta, vajaan kaksi pulloa viiniä siis. Vaikea priorisoida, miten nuo annokset ajoittaisi. Enempi lähden siitä lähtökohdasta, mitkä tapahtumista ovat ok ilman alkoholiakin. Niinkuin nyt esimerkiksi tämä lentokenttälounge tässä. En tarvitse alkoholia pahan oloni peittämiseksi enkä edes hyvän olotilan generoimiseksi. Mietin, kutsutaanko tätä pohdintaa kohtuulliseksi alkoholinkäytöksi?
Perjantai 3. maaliskuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Kylpy
Olotila: Rento
____
Makaan vaahtokylvyssä. Vesi on lämmintä. Ammeen vieressä on kylmä lasi lehtikuohuvaa. On perjantai-ilta. Ajatus tulevasta viikonlopusta tuntuu hyvältä. Mieli on kirkas ja rento.
Ammeen yläpuolella on pieni kirjahylly, jossa on valikoima ”vessakirjoja”, kolumneja, pakinakoosteita, runoteoksia ja analyyttisiä tietoteoksia. Kaikkia yhdistää seikka, että kirja on mahdollista ottaa käteen, avata mistä kohtaa hyvänsä ja lukea vain hetken aikaa, silti tuottaen hyvän lukukokemuksen. Olen selannut jokaista tällä hetkellä hyllyllä olevaa kirjaa ja osan imenyt itseeni kokonaan. Lempikirjojani näistä ovat Gail Evansin ”Pelaa kuin mies, voita kuin nainen”, Liisaleenan ”Poikki ja pinoon, kootut kolumnit” sekä Märta Tikkasen ”Vuosisadan rakkaustarina.”
Tunnen oloni vastaanottavaiseksi vaativille runoille ja poimin kuivatuin käsin edellä mainituista teoksista viimeisen. Ensimmäisten kahdenkymmenen sivun jälkeen olen syvällä Henrik Tikkasen taiteellisessa alkoholismissa ja sen peilautumisessa hänen vaimoonsa, sekä erityisesti lapsiin.
Lapset
eivät yleensä joudu vastaamaan
kun jotain tapahtuu
Meillä
otti seitsenvuotias avatun viinipullon
kätki sen selkänsä taakse poliisilta
kun sinä kerran olit ratissa juopuneena
Läheisten ihmisten huoli omasta juomisesta on alkoholiongelmani kaikkein kipein asia. Miehen vasteen jotenkuten ymmärrän. Lasten suhtautumista en edes kykene ajattelemaan. Analyyttisenä ihmisenä pystyn punnitsemaan melkein mitä tahansa muuta ongelmaani liittyvää ominaispiirrettä. Tätä en. Ainakaan vielä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kylpy
Olotila: Rento
____
Makaan vaahtokylvyssä. Vesi on lämmintä. Ammeen vieressä on kylmä lasi lehtikuohuvaa. On perjantai-ilta. Ajatus tulevasta viikonlopusta tuntuu hyvältä. Mieli on kirkas ja rento.
Ammeen yläpuolella on pieni kirjahylly, jossa on valikoima ”vessakirjoja”, kolumneja, pakinakoosteita, runoteoksia ja analyyttisiä tietoteoksia. Kaikkia yhdistää seikka, että kirja on mahdollista ottaa käteen, avata mistä kohtaa hyvänsä ja lukea vain hetken aikaa, silti tuottaen hyvän lukukokemuksen. Olen selannut jokaista tällä hetkellä hyllyllä olevaa kirjaa ja osan imenyt itseeni kokonaan. Lempikirjojani näistä ovat Gail Evansin ”Pelaa kuin mies, voita kuin nainen”, Liisaleenan ”Poikki ja pinoon, kootut kolumnit” sekä Märta Tikkasen ”Vuosisadan rakkaustarina.”
Tunnen oloni vastaanottavaiseksi vaativille runoille ja poimin kuivatuin käsin edellä mainituista teoksista viimeisen. Ensimmäisten kahdenkymmenen sivun jälkeen olen syvällä Henrik Tikkasen taiteellisessa alkoholismissa ja sen peilautumisessa hänen vaimoonsa, sekä erityisesti lapsiin.
Lapset
eivät yleensä joudu vastaamaan
kun jotain tapahtuu
Meillä
otti seitsenvuotias avatun viinipullon
kätki sen selkänsä taakse poliisilta
kun sinä kerran olit ratissa juopuneena
Läheisten ihmisten huoli omasta juomisesta on alkoholiongelmani kaikkein kipein asia. Miehen vasteen jotenkuten ymmärrän. Lasten suhtautumista en edes kykene ajattelemaan. Analyyttisenä ihmisenä pystyn punnitsemaan melkein mitä tahansa muuta ongelmaani liittyvää ominaispiirrettä. Tätä en. Ainakaan vielä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)