Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apea
____
Kuuntelen äänikirjaa, kun ajan autolla pitkin Lapin tyhjiä teitä. Dekkarin juoni pitää ajatukseni riittävästi hereillä. Minulla on taipumus väsähtää, kun olen autossa ilman juttuseuraa. Nyt siihen ei varsinkaan ole varaa, koska keli on harvinaisen kehno vinossa vihmovan lumisateen takia.
Tällä kertaa kirja on ruotsalainen, jälleen naisdekkaristin kynästä. Luvut hyppivät näkökulmasta toiseen. Henkilöhahmot ovat syvempiä kuin yleensä mieskollegoiden vastaavat luomukset. Yksi päähenkilöistä on töissä Systembolagetissa ja juo reippaasti työnantajansa myymiä tuotteita. "Hänellä oli tapana hakea lohtua pullosta."
Jään miettimään tuttua sananpartta. En ole koskaan ennen tajunnut sen sisältöä kuten sen nyt ymmärrän. Pullosta on perinteisesti löytynyt Suomen kansalle lohtu ahdistukseen, apeuteen ja ankeuteen. Ja mikäli äänikirjaan on uskominen, niin on löytynyt myös Ruotsin kansalle. Mahdollisesti alkoholi on tuonut lohtua jopa koko maailmalle.
Tiedän että tänään pullosta löytyisi lohtu myös lomaillan yksinäisyyteen, elämän epävarmuuteen ja päässä pyörivien työasioiden solmuisuuteen. Silti en avaa pulloa. Syy ei ole eilen kirjoittamani pelko. Eikä se ole fakta, että mökistä ei vaan löydy pullon pulloa. Eikä edes se, että ihmiskokeeni säännöt kieltävät minua nauttimasta alkoholia yksin tässä hankkeen vaiheessa.
Syy löytyy jostakin erikoisesta lokerosta sieluni sopukoissa. Siellä asuu halu tuntea kaikki tunteet, myös vaikeat sellaiset, ja kaiken lisäksi vielä kyetä ajattelemaan ne läpi kirkkaan analyyttisesti. Helppoa se ei ole. Paljon helpompaa olisi avata punaviinipullo ja juoda siitä neljä täyteläistä lasillista lomapäivän päätteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti