Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Uusi polkupyörä
Olotila: Tihkusateinen
____
Luen lentokoneessa iltapäivälehteä. Lukijaa ohjataan jouluvalmisteluihin listaamalla kymmenen tapaa onnistua lahjaostoksissa. Näitä listojahan löytyy lehdistä läpi vuoden. Ennen kesää listataan kymmenen tapaa päästä bikinikuntoon. Kesän jälkeen listataan kymmenen tapaa vapautua lomalla kertyneistä kiloista. Laitanpa minäkin korteni kekoon ja listaan kymmenen tapaa kohtuullistaa liian reipas alkoholinjuominen:
1. Huolehdi että juomiseen liittyville tavoille on korvaajia, pidä joku muu kuin alkoholilasi kädessä kun tulet töistä ja kehitä tapa juoda teetä tai syödä jäätelöä iltaisin
2. Etsi aktiivisesti korvaavia nautinnontuottajia ja hauskuutta aiheuttavia hetkiä, voi olla vaikeaa, mutta älä luovuta
3. Korosta alkoholittomuuden tuomaa hyvää kuten syvää unta ja selviä aamuja sekä muista ettei niin ole aina ollut
4. Puhu lähimmillesi ja pidä heidät ajatasalla tunteistasi sekä alkoholittomuutesi kehityksestä, alkoholinkäyttösi ei koskaan ole ollut yksin sinun asiasi, se on vaikuttanut myös läheisiisi, siksi myös alkoholin vähentämisen tulee kuulua heille
5. Yritä hyväksyä muutos itsessäsi, et ole ehkä enää se sama "hauska jätkä", josta kaikki tykkäävät ja jota kaikki kutsuvat mukaan erilaisiin karkeloihin ja illanistujaisiin, mutta riität kyllä sellaisena kuin olet, ilman alkoholiakin
6. Etsi sosiaalisia tilanteita, joiden pääasiallinen tarkoitus ei ole humaltuminen vaan niissä on muutakin kuin alkoholi, mitä tilaisuudelta odottaa
7. Vältä ihmisiä, jotka kyseenalaistavat ongelmasi ja joista näet, että he kärsivät olla seurassasi, jos et nauti alkoholia yhtä paljon kuin he
8. Tukeudu ystäviin, jotka ymmärtävät sinua
9. Mikäli tunnistat alkoholin suurkulutuksessasi juurisyitä, kuten työpaineen, huonon parisuhteen tai yksinäisyyden, ota syyhyn puuttuminen avuksi juomisen hallintaan
10. Ole rehellinen itsellesi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juurisyy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juurisyy. Näytä kaikki tekstit
Sunnuntai 19. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Torkkupeiton viimeistely
Olotila: Rauhallinen
____
Katson käsityön lomasta toisella silmällä Jörn Donnerin taide-elokuvaa Armi. Alkoholin mainitseminen herättää kiinnostukseni. Armi Ratiassa näyttää toteutuneen kuva alkoholismin harmaalla rajalla huojuneesta vaikuttajanaisesta, jota vielä lokakuussa en uskonut olevan olemassakaan (katso 11. päivän postaus). Kuva vahvistaa ajatustani satavuotiaan Suomi-neidon alkoholiongelmasta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Torkkupeiton viimeistely
Olotila: Rauhallinen
____
Katson käsityön lomasta toisella silmällä Jörn Donnerin taide-elokuvaa Armi. Alkoholin mainitseminen herättää kiinnostukseni. Armi Ratiassa näyttää toteutuneen kuva alkoholismin harmaalla rajalla huojuneesta vaikuttajanaisesta, jota vielä lokakuussa en uskonut olevan olemassakaan (katso 11. päivän postaus). Kuva vahvistaa ajatustani satavuotiaan Suomi-neidon alkoholiongelmasta.
Lauantai 18. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Teatteri
Olotila: Hyvä
____
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on merkinnyt minulle elämäni varrella paljon. Nuorempana tapasin lukea kirjan joka kesä ja fiilistellä sen jälkeen elokuisen päivän Seurasaaren torpassa, aitassa, pappilassa ja kartanossa. Lahden kaupunginteatterin dramatisointi kirjasta on yllättävän hyvä. Tehtävä ei ole ollut helppo.
Kipeä tarina osuu hyvin tähänkin päivään. Ohjelmalehtinen kysyy työväestön nykytilan perään. Missä on tämän päivän vallankumous? Minä laajennan kysymyksen koskemaan myös uuden maailman tietotyöläisiä. Artikkeli vastaa puolestani. ”Vallankumouksesta ei enää ole pelkoa muun muassa keskiluokkaistumisen ja yksilöllistymisen vuoksi. Vallankumouksen ovat korvanneet masennus, uupumus ja alkoholisoituminen.”
Korvaavia nautinnontuottajia: Teatteri
Olotila: Hyvä
____
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on merkinnyt minulle elämäni varrella paljon. Nuorempana tapasin lukea kirjan joka kesä ja fiilistellä sen jälkeen elokuisen päivän Seurasaaren torpassa, aitassa, pappilassa ja kartanossa. Lahden kaupunginteatterin dramatisointi kirjasta on yllättävän hyvä. Tehtävä ei ole ollut helppo.
Kipeä tarina osuu hyvin tähänkin päivään. Ohjelmalehtinen kysyy työväestön nykytilan perään. Missä on tämän päivän vallankumous? Minä laajennan kysymyksen koskemaan myös uuden maailman tietotyöläisiä. Artikkeli vastaa puolestani. ”Vallankumouksesta ei enää ole pelkoa muun muassa keskiluokkaistumisen ja yksilöllistymisen vuoksi. Vallankumouksen ovat korvanneet masennus, uupumus ja alkoholisoituminen.”
Perjantai 10. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Perjantai
Olotila: Rauhallinen
____
Perjantai-illan Perjantai-ohjelmassa puhutaan nuorista. Jälleen sanotaan, että nuoret juovat nykyään vähemmän. Saman hokeman kuulee mediassa usein. Niillä on varmaan tilastoja. Minä katson asiaa omasta kapeasta vinkkelistä, enkä oikein osaa olla mitään mieltä. Tiedän jotakin molempien tyttärien alkoholikokeiluista. Ne eivät tunnu juurikaan eroavan 80-luvun vastaavasta kokemuksista Itä-Helsingissä. Nuorimmainen valmistelee parhaillaan ensi viikolla tapahtuvaa täysi-ikäistymistään. Vanhempi ihmettelee välillä kirjoituksiani alkoholittoman sosiaalisen elämän vaikeudesta. Hänen tuttavapiirissään ei ole kuulemma vaikeaa olla juomatta. Kerron, ettei se ollut minullekaan vaikeaa, kun olin nuori.
Kokeilin alkoholia hyvin maltillisesti ennen täysi-ikäistymistä. Bileitä toki oli. Minä en niissä juurikaan juonut, maistelin lähinnä. Ensimmäiset muistikuvani alkoholista liittyvät isoveljen oksennuksen siivoamiseen ja kerrostalon muiden poikien jälkien peittämiseen. Edes kostea opiskeluaika ei tehnyt minusta alkoholin suurkuluttajaa.
Alkoholi astui osaksi elämäni merkittävyyttä vasta, kun ongelmien mittakaava kasvoi. Tuli avioero, yksinäisyys, raastava suhde ja vaikeasti paranevat haavat. Tuli tarve paeta todellisuutta. Alkoholinkin suhteen uskon jonkinmoiseen porttiteoriaan. Ainakin omalta osin. Parisuhdetuska avasi minun kohdallani portin. Sen jälkeen tuli uusia tuskia. Tuli väitöskirja. Tuli sairastuminen. Sitten työkiireitä. Kähmintää ja epämääräisiä epäilyjä. Paine kasvoi. Paetakseen todellisuutta piti juoda koko ajan enemmän.
Korvaavia nautinnontuottajia: Perjantai
Olotila: Rauhallinen
____
Perjantai-illan Perjantai-ohjelmassa puhutaan nuorista. Jälleen sanotaan, että nuoret juovat nykyään vähemmän. Saman hokeman kuulee mediassa usein. Niillä on varmaan tilastoja. Minä katson asiaa omasta kapeasta vinkkelistä, enkä oikein osaa olla mitään mieltä. Tiedän jotakin molempien tyttärien alkoholikokeiluista. Ne eivät tunnu juurikaan eroavan 80-luvun vastaavasta kokemuksista Itä-Helsingissä. Nuorimmainen valmistelee parhaillaan ensi viikolla tapahtuvaa täysi-ikäistymistään. Vanhempi ihmettelee välillä kirjoituksiani alkoholittoman sosiaalisen elämän vaikeudesta. Hänen tuttavapiirissään ei ole kuulemma vaikeaa olla juomatta. Kerron, ettei se ollut minullekaan vaikeaa, kun olin nuori.
Kokeilin alkoholia hyvin maltillisesti ennen täysi-ikäistymistä. Bileitä toki oli. Minä en niissä juurikaan juonut, maistelin lähinnä. Ensimmäiset muistikuvani alkoholista liittyvät isoveljen oksennuksen siivoamiseen ja kerrostalon muiden poikien jälkien peittämiseen. Edes kostea opiskeluaika ei tehnyt minusta alkoholin suurkuluttajaa.
Alkoholi astui osaksi elämäni merkittävyyttä vasta, kun ongelmien mittakaava kasvoi. Tuli avioero, yksinäisyys, raastava suhde ja vaikeasti paranevat haavat. Tuli tarve paeta todellisuutta. Alkoholinkin suhteen uskon jonkinmoiseen porttiteoriaan. Ainakin omalta osin. Parisuhdetuska avasi minun kohdallani portin. Sen jälkeen tuli uusia tuskia. Tuli väitöskirja. Tuli sairastuminen. Sitten työkiireitä. Kähmintää ja epämääräisiä epäilyjä. Paine kasvoi. Paetakseen todellisuutta piti juoda koko ajan enemmän.
Perjantai 3. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 3
Korvaavia nautinnontuottajia: Puhuminen
Olotila: Positiivinen
____
Puhun saman päivän aikana alkoholihankkeestani kahden kollegan kanssa. Olen puhunut asiasta pari päivää aikaisemmin entisen työkaverin kanssa. Huomaan, kuinka vähän olen vuoden aikana ongelmastani avautunut omaa perhettä lukuunottamatta. Ei ole yllätys, että puhuminen auttaa. Se myös ilmiantaa kipeimmän pisteen. Joka kerta, kun puhe siirtyy sosiaalisiin tilanteisiin, silmäni kostuvat. Kuulen, että annan alkoholittomuudelleni liikaa henkistä valtaa. Kuulen, kuinka alkoholi on tuhonnut elämästäni menneen vuoden aikana sosiaalisuutta enemmän kuin se on tehnyt kaikkina menneinä juomavuosina. Kuulen, että on olemassa myös ei-alkoholikeskeistä sosiaalista elämää.
Ennen kuin nukahdan, jaa mielessäni tulevan seuraelämäni kolmeen osaan:
Päätän pitää vanhan, alkoholikeskeisen, paljon juovan ystäväpiirin. Päätän mennä takaisin mukaan ja opetella olemaan, joko kohtuullisesti tai kokonaan ilman. Katson aina tapauskohtaisesti, kumpi vaihtoehto on parempi. En kuvittele osallistumisen olevan helppoa, mutta yritän parhaani. Ilmoittaudun firman talvimatkalle. Päätän järjestää itsenäisyyspäivän vastaanoton muutamalle tuttavapariskunnalle. Mehen pikkujouluihin.
Kontrastina edelliselle piipahdan silloin tällöin kokonaan raittiissa seurassa etsimässä mielenrauhaa ja saamassa vertaistukea. Olen asiasta hiljaa.
Uutena näiden kahden välissä lähden etsimään sosiaalista elämää, jossa alkoholi ei ole keskiössä. Saatan liittyä talviuintiseuraan, mennä tanssikurssille, hypätä politiikkaan, etsiä käsityöpajoja tai perustaa pitkään suunnittelemani keskusteluryhmän.
Nukahdan hyvin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Puhuminen
Olotila: Positiivinen
____
Puhun saman päivän aikana alkoholihankkeestani kahden kollegan kanssa. Olen puhunut asiasta pari päivää aikaisemmin entisen työkaverin kanssa. Huomaan, kuinka vähän olen vuoden aikana ongelmastani avautunut omaa perhettä lukuunottamatta. Ei ole yllätys, että puhuminen auttaa. Se myös ilmiantaa kipeimmän pisteen. Joka kerta, kun puhe siirtyy sosiaalisiin tilanteisiin, silmäni kostuvat. Kuulen, että annan alkoholittomuudelleni liikaa henkistä valtaa. Kuulen, kuinka alkoholi on tuhonnut elämästäni menneen vuoden aikana sosiaalisuutta enemmän kuin se on tehnyt kaikkina menneinä juomavuosina. Kuulen, että on olemassa myös ei-alkoholikeskeistä sosiaalista elämää.
Ennen kuin nukahdan, jaa mielessäni tulevan seuraelämäni kolmeen osaan:
Päätän pitää vanhan, alkoholikeskeisen, paljon juovan ystäväpiirin. Päätän mennä takaisin mukaan ja opetella olemaan, joko kohtuullisesti tai kokonaan ilman. Katson aina tapauskohtaisesti, kumpi vaihtoehto on parempi. En kuvittele osallistumisen olevan helppoa, mutta yritän parhaani. Ilmoittaudun firman talvimatkalle. Päätän järjestää itsenäisyyspäivän vastaanoton muutamalle tuttavapariskunnalle. Mehen pikkujouluihin.
Kontrastina edelliselle piipahdan silloin tällöin kokonaan raittiissa seurassa etsimässä mielenrauhaa ja saamassa vertaistukea. Olen asiasta hiljaa.
Uutena näiden kahden välissä lähden etsimään sosiaalista elämää, jossa alkoholi ei ole keskiössä. Saatan liittyä talviuintiseuraan, mennä tanssikurssille, hypätä politiikkaan, etsiä käsityöpajoja tai perustaa pitkään suunnittelemani keskusteluryhmän.
Nukahdan hyvin.
Torstai 2. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apeahko
____
Jätän polkupyörän kotiin ja matkaan työpaikalle paikallisjunalla. Vanha aivosairauteni muistuttaa välillä itsestään tasapaino-ongelmana, joka ei sovi yhteen mustan jään kanssa. Luen Selviämistarinat loppuun aamujunan hälinässä.
Onko alkoholismi sairaus? Kun kysyin toistakymmentä vuotta sitten aivoleikkaukseni jälkeen, olenko nyt parantunut, neurokirurgi vastasi: "Sinä et parane koskaan. Letku aivoissasi vain auttaa sinua elämään sairautesi kanssa." Onko tilanne alkoholismin kanssa sama? Siitäkö ei parane koskaan, mutta tilanteen kanssa oppii elämään, kun sitä hoitaa. Näin uskovat monet kirjaan tarinansa kertoneet alkoholistit.
Mikäli alkoholismi on sairaus, miksi sairastumisen pitäisi olla mustavalkoista? Että on olemassa vaan joko sairas alkoholisti tai terve tavallinen ihminen?
Entä jos alkoholismi onkin kuin syöpä? Että taudilla on yksi nimi, mutta todellisuudessa kyseessä on satoja eri tauteja ja jopa tuhansia eri syntymekanismeja. Tauti myös etenee asteittain ja mitä aikaisemmalla stagella se diagnosoidaan, sitä paremmat mahdollisuudet on täydelliselle paranemiselle. Myös hoitomuodot ovat erilaisia. Osalla tautimuodoista voidaan syöpäkasvain poistaa leikkaamalla. Suurinta osaa taudeista hoidetaan sädettämällä ja/tai kemoterapialla. Mikäli taudin juurisyy tunnetaan molekyylitasolla, löytyy jopa täysin parantavia lääkehoitoja, kuten tiettyjen rintasyöpien kohdalla. Eräiden leukemialääkkeiden kohdalla tauti ei oikeastaan parane vaan saadan lääkkeen vaikutuksesta ainoastaan hallintaan ja hoitoa täytyy jatkaa läpi koko elämän.
Minun sairauteni on lisääntynyt alttius juoda alkoholia. Juurisyy lienee osittain geeneissä, mutta pään sisällöllä on osuutensa asiassa. Tunteet, erityisesti pahat sellaiset, altistavat sairauden puhkeamiselle. Olen onnekas, että diagnoosi on tapahtunut stagella neljä, eikä tauti ole päässyt etenemään stagelle viisi (katso 10. syyskuuta 2017). Näinollen paraneminen on asteen verran helpompaa, vaikkei toki niin helppoa kuin stagella kolme. Juurisyyn poistaminen esimerkiksi työtilanteen muutoksen kautta ja terapian avulla auttaa paranemista.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apeahko
____
Jätän polkupyörän kotiin ja matkaan työpaikalle paikallisjunalla. Vanha aivosairauteni muistuttaa välillä itsestään tasapaino-ongelmana, joka ei sovi yhteen mustan jään kanssa. Luen Selviämistarinat loppuun aamujunan hälinässä.
Onko alkoholismi sairaus? Kun kysyin toistakymmentä vuotta sitten aivoleikkaukseni jälkeen, olenko nyt parantunut, neurokirurgi vastasi: "Sinä et parane koskaan. Letku aivoissasi vain auttaa sinua elämään sairautesi kanssa." Onko tilanne alkoholismin kanssa sama? Siitäkö ei parane koskaan, mutta tilanteen kanssa oppii elämään, kun sitä hoitaa. Näin uskovat monet kirjaan tarinansa kertoneet alkoholistit.
Mikäli alkoholismi on sairaus, miksi sairastumisen pitäisi olla mustavalkoista? Että on olemassa vaan joko sairas alkoholisti tai terve tavallinen ihminen?
Entä jos alkoholismi onkin kuin syöpä? Että taudilla on yksi nimi, mutta todellisuudessa kyseessä on satoja eri tauteja ja jopa tuhansia eri syntymekanismeja. Tauti myös etenee asteittain ja mitä aikaisemmalla stagella se diagnosoidaan, sitä paremmat mahdollisuudet on täydelliselle paranemiselle. Myös hoitomuodot ovat erilaisia. Osalla tautimuodoista voidaan syöpäkasvain poistaa leikkaamalla. Suurinta osaa taudeista hoidetaan sädettämällä ja/tai kemoterapialla. Mikäli taudin juurisyy tunnetaan molekyylitasolla, löytyy jopa täysin parantavia lääkehoitoja, kuten tiettyjen rintasyöpien kohdalla. Eräiden leukemialääkkeiden kohdalla tauti ei oikeastaan parane vaan saadan lääkkeen vaikutuksesta ainoastaan hallintaan ja hoitoa täytyy jatkaa läpi koko elämän.
Minun sairauteni on lisääntynyt alttius juoda alkoholia. Juurisyy lienee osittain geeneissä, mutta pään sisällöllä on osuutensa asiassa. Tunteet, erityisesti pahat sellaiset, altistavat sairauden puhkeamiselle. Olen onnekas, että diagnoosi on tapahtunut stagella neljä, eikä tauti ole päässyt etenemään stagelle viisi (katso 10. syyskuuta 2017). Näinollen paraneminen on asteen verran helpompaa, vaikkei toki niin helppoa kuin stagella kolme. Juurisyyn poistaminen esimerkiksi työtilanteen muutoksen kautta ja terapian avulla auttaa paranemista.
Keskiviikko 5. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Paineinen
____
Herään ajatukseen, että olen pullo ja sisälläni on painetta. Korkki on kiinni, eikä paine pääse pois.
Mietin entisen minäni käytöstä, jolla olen tavannut vapauttaa painetta. Alkoholia kroppaan, tietyn thresholdin ylitys ja turhaumat ulos. Olen kuullut, että läheiseni inhoavat tätä käytösmallia. Aiheestakin. Onhan se kaikella tavalla idioottimainen.
Mietin vaihtoehtoja. Pitääkö ottaa käyttöön amerikkalainen malli? Terapiaa kerran viikossa ja paineet sohvanpehmusteisiin. Jollei se riitä, mielialalääkkeet kehiin. Reseptejähän kirjoitetaan näinä päivinä kuin kauppalistoja.
Ykskaks suomalainen malli näyttäytyy minulle täysin uudessa valossa. Viinaa kerran viikossa ja paineet pihalle. Helpompi ja todennäköisesti halvempikin malli kuin amerikkalainen versio. Pitkällä tähtäimellä tosin tökkii.
Astun itseni ulkopuolelle ja katson tilannetta kuin tyypillistä tuotekehityksen risteystä. Kumpi tie valita?
Ensin järjestetään tiimikokous ja nostetaan vaihtoehdot pöydälle. Ennen keskustelua valinnasta paneudutaan juurisyyhyn. Onko mahdollista poistaa paine, jolloin ei tarvittaisi paineenpurkukeinoa ja keskustelu valinnastakin olisi turha? Vastaus on ehdoton "Ei". Tämän jälkeen tehdään riskianalyysi. Molemmat ehdotetut tiet sisältävät riskejä, mutta ne ovat sen verran eri luonteisia ja niillä on eri painoarvot, että valinta ei ole suoraviivainen. Niinpä paikalle kutsutaan ulkopuolinen konsultti ja kartoitetaan uusia vaihtoehtoja. Pöydälle nostetaan muita paineenpoistokeinoja, kuten liikunta, ystävät ja meditaatio. Tämän jälkeen aika loppuu, tulee muita prioriteettejä ja päätös jää tekemättä. Paine ei poistu.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Paineinen
____
Herään ajatukseen, että olen pullo ja sisälläni on painetta. Korkki on kiinni, eikä paine pääse pois.
Mietin entisen minäni käytöstä, jolla olen tavannut vapauttaa painetta. Alkoholia kroppaan, tietyn thresholdin ylitys ja turhaumat ulos. Olen kuullut, että läheiseni inhoavat tätä käytösmallia. Aiheestakin. Onhan se kaikella tavalla idioottimainen.
Mietin vaihtoehtoja. Pitääkö ottaa käyttöön amerikkalainen malli? Terapiaa kerran viikossa ja paineet sohvanpehmusteisiin. Jollei se riitä, mielialalääkkeet kehiin. Reseptejähän kirjoitetaan näinä päivinä kuin kauppalistoja.
Ykskaks suomalainen malli näyttäytyy minulle täysin uudessa valossa. Viinaa kerran viikossa ja paineet pihalle. Helpompi ja todennäköisesti halvempikin malli kuin amerikkalainen versio. Pitkällä tähtäimellä tosin tökkii.
Astun itseni ulkopuolelle ja katson tilannetta kuin tyypillistä tuotekehityksen risteystä. Kumpi tie valita?
Ensin järjestetään tiimikokous ja nostetaan vaihtoehdot pöydälle. Ennen keskustelua valinnasta paneudutaan juurisyyhyn. Onko mahdollista poistaa paine, jolloin ei tarvittaisi paineenpurkukeinoa ja keskustelu valinnastakin olisi turha? Vastaus on ehdoton "Ei". Tämän jälkeen tehdään riskianalyysi. Molemmat ehdotetut tiet sisältävät riskejä, mutta ne ovat sen verran eri luonteisia ja niillä on eri painoarvot, että valinta ei ole suoraviivainen. Niinpä paikalle kutsutaan ulkopuolinen konsultti ja kartoitetaan uusia vaihtoehtoja. Pöydälle nostetaan muita paineenpoistokeinoja, kuten liikunta, ystävät ja meditaatio. Tämän jälkeen aika loppuu, tulee muita prioriteettejä ja päätös jää tekemättä. Paine ei poistu.
Sunnuntai 14. toukokuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Pihapuuhastelu
Olotila: Keväinen
____
Mies käyttää ärsyttävän usein sivulausetta: "koska minulla ei ole alkoholiongelmaa." En käy tässä sitä haastamaan. Kuten en sitäkään, että minulla on. Mutta kysyn sen sijaan, mikä on alkoholiongelma? Minähän yritän epätoivoisesti löytää syytä, miksi ongelma on tai sitten sitä ei ole. Onko kysymys oikeasti mustavalkoinen?
Kaikki tietävät, mikä on alkoholiongelman äärimmäisin taso. Siinä Pera, Arska ja Irma ovat päätyneet sillan alle asumaan. En puhu tästä ääri-ilmiöstä sen enempää, mutta kysyn, mitä ovat kehittyvän alkoholiongelman oireet. Potkut töistä, rattijuopumustuomio ja avioero listataan usein merkittävimmiksi alkoholismin merkeiksi. Kaikista näistä löytyy toki myös lievempi muoto. Olisivatko juuri ne huolestuttavia signaaleja alkoholiongelmasta?
Minä en ole koskaan menettänyt työpaikkaa alkoholin takia. En ole ollut päivääkään poissa töistä krapulan tai ryyppyputken vuoksi. Minulle ei ole edes mainittu alkoholinkäytöstäni työpaikalla. En silti sano, etteivätkö työkaverini tietäisi minun nauttivan alkoholia reippaasti eli liikaa.
En ole koskaan puhaltanut positiivista tulosta poliisin alkometriin. En ole ikinä ajanut autolla kilometriäkään alkoholin vaikutuksen alaisena. Tähän tosin vaikuttaa se, että ajan autoa harvinaisen vähän. Pyörällä olen sen sijaan tullut humalassa törttöilleeksi. Kaksi kertaa olen päätynyt ojaan ja kerran aamuyön hiljaisina tunteina poliisiauto on pysähtynyt viereen ja poliisi vinkannut ikkunanasta: "Rouvan olisi ehkä parempi taluttaa se pyörä kotiin."
Yksikään ihmissuhteeni ei ole katkennut alkoholinkäytön takia. Silti juuri läheiseni ovat juomisestani eniten kärsineet. Ja heidän kommenttiensa pohjalta olen tälle erikoiselle analyysimatkallenikin lähtenyt.
Koska minulla on alkoholiongelma ja miehelläni ei ole, kysynkin nyt, eivätkö nuo yleisesti listatut alkoholiongelman mittarit ole aivan liian dramaattisia. Eikö oikea raja olisi jossakin aviomieheni ja minun alkoholinkäyttötottumusten välissä?
Vaikka olen aiemmin kritisoinut alkoholiannosmittauksia, yksi määre on toki kuinka paljon juo ja ehdottomasti kuinka usein. Lähes päivittäin niinkuin minä viime vuosina? Vaiko kerran pari viikossa kuten mieheni? Pienen lasinko viiniä tai yhden GT:n kuten siippani? Vai ainako kaksikymmentäneljä senttiä viiniä ja heti kohta lisää?
Itse tykkäisin, josko alkoholiongelmaan voisi liittää analyysin siitä, miksi juo. Tämä mahdollistaisi alkoholiongelmaan tarttumisen juurisyyn kautta. Mikäli alkoholismin uskotaan olevan sairaus, tämä olisi se oikea tie hoitaa asiaa. Sairaushan voidaan oikeasti poistaa vain hävittämällä sen syy. Kaikki muu on paikkausta eli oireiden hoitoa.
Syitä liikaan juomiseen on uskomattoman monia. Niin eri ihmisten välillä kuin yhden yksilönkin eri hetkien tai päivien välillä. Minunkin. On tilanteita, joissa juo rentoutuakseen paineesta tai muusta pahasta olosta. Välillä juo saadakseen lisää uskallusta outoihin tilanteisiin ja itsetuntoa käytökseensä. Aika usein juo sekoittaakseen päänsä, pitääkseen hauskaa ja vaan kertakaikkiaan ollakseen hauskempi, vähän niinkuin muita varten.
Mutta olipa syy alkoholin juomiselle mikä tahansa, alkoholisoitumisen vaara piilee siinä, että juomisesta tulee tapa. Eikä asiaa yhtään auta etanolin kemiallisen vaikutusmekanismin turtuminen jatkuvan tapajuomisen seurauksena. Jos rentoutukseen riitti aluksi yksi viinilasillinen, kohta samaan tunteeseen tarvitaan jo kolme lasillista.
Mieheni kommentista jälleen kerran ärsyyntyneenä kysyn, miksei hänellä ole alkoholiongelmaa. Siksikö että hänen elämänsä on niin herttaisen stressitöntä, ettei sitä tarvitse pehmentää etanolilla? Siksikö että hänellä on niin hyvä itsetunto, ettei hän tarvitse rohkaisuryyppyä yhteisöllisesti haastavissa tilanteissa? Vai siksikö että hän on sosiaalisesti niin kyvykäs, ettei hänen tarvitse ottaa huomioon muiden odotuksia vuorovaikutustilanteissa? Yli kahdenkymmenen avioliittovuoden kokemuksella uskallan vastata myöntävästi kaikkiin ylläoleviin kysymyksiin. Sen sijaan en tiedä mitä vastaisin kysymykseen, olisiko hänellä alkoholiongelma, mikäli asiat eivät olisi kuten yllä on kuvattu. Jostain syystä ajattelen, että tuskinpa. Jotakin muuta tarvittaneen myös. Kutsuisiko sitä vaikka taipumukseksi?
Korvaavia nautinnontuottajia: Pihapuuhastelu
Olotila: Keväinen
____
Mies käyttää ärsyttävän usein sivulausetta: "koska minulla ei ole alkoholiongelmaa." En käy tässä sitä haastamaan. Kuten en sitäkään, että minulla on. Mutta kysyn sen sijaan, mikä on alkoholiongelma? Minähän yritän epätoivoisesti löytää syytä, miksi ongelma on tai sitten sitä ei ole. Onko kysymys oikeasti mustavalkoinen?
Kaikki tietävät, mikä on alkoholiongelman äärimmäisin taso. Siinä Pera, Arska ja Irma ovat päätyneet sillan alle asumaan. En puhu tästä ääri-ilmiöstä sen enempää, mutta kysyn, mitä ovat kehittyvän alkoholiongelman oireet. Potkut töistä, rattijuopumustuomio ja avioero listataan usein merkittävimmiksi alkoholismin merkeiksi. Kaikista näistä löytyy toki myös lievempi muoto. Olisivatko juuri ne huolestuttavia signaaleja alkoholiongelmasta?
Minä en ole koskaan menettänyt työpaikkaa alkoholin takia. En ole ollut päivääkään poissa töistä krapulan tai ryyppyputken vuoksi. Minulle ei ole edes mainittu alkoholinkäytöstäni työpaikalla. En silti sano, etteivätkö työkaverini tietäisi minun nauttivan alkoholia reippaasti eli liikaa.
En ole koskaan puhaltanut positiivista tulosta poliisin alkometriin. En ole ikinä ajanut autolla kilometriäkään alkoholin vaikutuksen alaisena. Tähän tosin vaikuttaa se, että ajan autoa harvinaisen vähän. Pyörällä olen sen sijaan tullut humalassa törttöilleeksi. Kaksi kertaa olen päätynyt ojaan ja kerran aamuyön hiljaisina tunteina poliisiauto on pysähtynyt viereen ja poliisi vinkannut ikkunanasta: "Rouvan olisi ehkä parempi taluttaa se pyörä kotiin."
Yksikään ihmissuhteeni ei ole katkennut alkoholinkäytön takia. Silti juuri läheiseni ovat juomisestani eniten kärsineet. Ja heidän kommenttiensa pohjalta olen tälle erikoiselle analyysimatkallenikin lähtenyt.
Koska minulla on alkoholiongelma ja miehelläni ei ole, kysynkin nyt, eivätkö nuo yleisesti listatut alkoholiongelman mittarit ole aivan liian dramaattisia. Eikö oikea raja olisi jossakin aviomieheni ja minun alkoholinkäyttötottumusten välissä?
Vaikka olen aiemmin kritisoinut alkoholiannosmittauksia, yksi määre on toki kuinka paljon juo ja ehdottomasti kuinka usein. Lähes päivittäin niinkuin minä viime vuosina? Vaiko kerran pari viikossa kuten mieheni? Pienen lasinko viiniä tai yhden GT:n kuten siippani? Vai ainako kaksikymmentäneljä senttiä viiniä ja heti kohta lisää?
Itse tykkäisin, josko alkoholiongelmaan voisi liittää analyysin siitä, miksi juo. Tämä mahdollistaisi alkoholiongelmaan tarttumisen juurisyyn kautta. Mikäli alkoholismin uskotaan olevan sairaus, tämä olisi se oikea tie hoitaa asiaa. Sairaushan voidaan oikeasti poistaa vain hävittämällä sen syy. Kaikki muu on paikkausta eli oireiden hoitoa.
Syitä liikaan juomiseen on uskomattoman monia. Niin eri ihmisten välillä kuin yhden yksilönkin eri hetkien tai päivien välillä. Minunkin. On tilanteita, joissa juo rentoutuakseen paineesta tai muusta pahasta olosta. Välillä juo saadakseen lisää uskallusta outoihin tilanteisiin ja itsetuntoa käytökseensä. Aika usein juo sekoittaakseen päänsä, pitääkseen hauskaa ja vaan kertakaikkiaan ollakseen hauskempi, vähän niinkuin muita varten.
Mutta olipa syy alkoholin juomiselle mikä tahansa, alkoholisoitumisen vaara piilee siinä, että juomisesta tulee tapa. Eikä asiaa yhtään auta etanolin kemiallisen vaikutusmekanismin turtuminen jatkuvan tapajuomisen seurauksena. Jos rentoutukseen riitti aluksi yksi viinilasillinen, kohta samaan tunteeseen tarvitaan jo kolme lasillista.
Mieheni kommentista jälleen kerran ärsyyntyneenä kysyn, miksei hänellä ole alkoholiongelmaa. Siksikö että hänen elämänsä on niin herttaisen stressitöntä, ettei sitä tarvitse pehmentää etanolilla? Siksikö että hänellä on niin hyvä itsetunto, ettei hän tarvitse rohkaisuryyppyä yhteisöllisesti haastavissa tilanteissa? Vai siksikö että hän on sosiaalisesti niin kyvykäs, ettei hänen tarvitse ottaa huomioon muiden odotuksia vuorovaikutustilanteissa? Yli kahdenkymmenen avioliittovuoden kokemuksella uskallan vastata myöntävästi kaikkiin ylläoleviin kysymyksiin. Sen sijaan en tiedä mitä vastaisin kysymykseen, olisiko hänellä alkoholiongelma, mikäli asiat eivät olisi kuten yllä on kuvattu. Jostain syystä ajattelen, että tuskinpa. Jotakin muuta tarvittaneen myös. Kutsuisiko sitä vaikka taipumukseksi?
Keskiviikko 3. toukokuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Tylsä
____
Pyöräilen töistä kotiin. Sää on pitkän kylmän kauden jälkeen kääntymässä kevääksi. iPuhelimeni on kiinni ohjaustangossa ja kuuntelen siitä lataamaani musiikkia satunnaistoistolla. Radion luontoilta ei juuri nyt innosta.
Jenni Vartiaisen laulaa: "ensimmäinen kerta kun nähdään kuivin suin / sua jännitän / paljastuuko etten oo hauska / tyhjästä vain länkytän"
Sanat tuovat mieleeni Matti Nykäsen pari päivää sitten jossakin television tarjoamassa urheilutähtien vertaistukiohjelmassa. Mäkikotka joi illallisella tuoremehua, kun muut starat liputtivät punaviiniään. Joku urheilukollegoista muisti kuulleensa yleisön olleen pahasti närkästyneitä, kun Matti saapui laulukeikalle selvin päin. Porukat olisivat halunneet hillittömyyttä ja törttöilyä.
Siitä kaikestahan alkoholin juomisessa on periaatteessa kysymys. Joko omassa tai toisten. Hulluttelusta. Pään sekoittamisesta. Estojen poistamisesta. Rajojen rikkomisesta. Hillittömyydestä. Hauskuudesta.
Tarve sekoittaa pää ja antaa mennä lienee ihmiselle ominainen piirre. Monesti sen sanotaan olevan yksi seikka, joka erottaa meidät muista eläimistä. En tiedä, onko se oikeasti täysin totta. Pidän eläimistä, mutten tunne ketään heistä niin hyvin, että osaisin sanoa, joisivatko he perjantaipullon, mikäli heillä olisi siihen mahdollisuus. Rottiahan on toki tutkittu ja heistä on saatu jalostettua eri tavalla alkoholisoituneita versioita. Kuten meistä ihmisistäkin on ajan saatossa syntynyt.
Mutta oli sitten eläimillä taipumusta tykätä alkoholista tai ei, meiltä ihmisiltä se halu kyllä löytyy. Lukuunottamatta sitä pientä osajoukkoa, joka on päättynyt pysyä absolutisteina syystä, että pelkää kontrollinsa pettävän. Loput juuri haluavatkin sen pettävän.
Muotoja rajoittamattomaan hauskanpitoon on useita. Osa tykkää juoda kotona kalsarikännit, koska mokaaminen muiden silmissä ei tunnu miellyttävältä. Suurempi osa juo kuitenkin seurassa. Pienemmässä tai suuremmassa. Useammin tai harvemmin. Kotioloissa tai ravintolassa. Arkena tai juhlassa. Tapoja löytyy. Niissä yhdistyy kuitenkin halu pitää hauskaa yhdessä. Päästää irti yhdessä.
Juuri sitä minä tällä hetkellä kaipaan. Niin paljon, että Jenni Vartiaisen laulun sanat sattuvat. Minäkin haluaisin olla hauska. Ja pelkään, etten koskaan enää ole.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Tylsä
____
Pyöräilen töistä kotiin. Sää on pitkän kylmän kauden jälkeen kääntymässä kevääksi. iPuhelimeni on kiinni ohjaustangossa ja kuuntelen siitä lataamaani musiikkia satunnaistoistolla. Radion luontoilta ei juuri nyt innosta.
Jenni Vartiaisen laulaa: "ensimmäinen kerta kun nähdään kuivin suin / sua jännitän / paljastuuko etten oo hauska / tyhjästä vain länkytän"
Sanat tuovat mieleeni Matti Nykäsen pari päivää sitten jossakin television tarjoamassa urheilutähtien vertaistukiohjelmassa. Mäkikotka joi illallisella tuoremehua, kun muut starat liputtivät punaviiniään. Joku urheilukollegoista muisti kuulleensa yleisön olleen pahasti närkästyneitä, kun Matti saapui laulukeikalle selvin päin. Porukat olisivat halunneet hillittömyyttä ja törttöilyä.
Siitä kaikestahan alkoholin juomisessa on periaatteessa kysymys. Joko omassa tai toisten. Hulluttelusta. Pään sekoittamisesta. Estojen poistamisesta. Rajojen rikkomisesta. Hillittömyydestä. Hauskuudesta.
Tarve sekoittaa pää ja antaa mennä lienee ihmiselle ominainen piirre. Monesti sen sanotaan olevan yksi seikka, joka erottaa meidät muista eläimistä. En tiedä, onko se oikeasti täysin totta. Pidän eläimistä, mutten tunne ketään heistä niin hyvin, että osaisin sanoa, joisivatko he perjantaipullon, mikäli heillä olisi siihen mahdollisuus. Rottiahan on toki tutkittu ja heistä on saatu jalostettua eri tavalla alkoholisoituneita versioita. Kuten meistä ihmisistäkin on ajan saatossa syntynyt.
Mutta oli sitten eläimillä taipumusta tykätä alkoholista tai ei, meiltä ihmisiltä se halu kyllä löytyy. Lukuunottamatta sitä pientä osajoukkoa, joka on päättynyt pysyä absolutisteina syystä, että pelkää kontrollinsa pettävän. Loput juuri haluavatkin sen pettävän.
Muotoja rajoittamattomaan hauskanpitoon on useita. Osa tykkää juoda kotona kalsarikännit, koska mokaaminen muiden silmissä ei tunnu miellyttävältä. Suurempi osa juo kuitenkin seurassa. Pienemmässä tai suuremmassa. Useammin tai harvemmin. Kotioloissa tai ravintolassa. Arkena tai juhlassa. Tapoja löytyy. Niissä yhdistyy kuitenkin halu pitää hauskaa yhdessä. Päästää irti yhdessä.
Juuri sitä minä tällä hetkellä kaipaan. Niin paljon, että Jenni Vartiaisen laulun sanat sattuvat. Minäkin haluaisin olla hauska. Ja pelkään, etten koskaan enää ole.
Keskiviikko 5. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Tylsistynyt
____
On menossa Taitolaji-hankkeen viides kuukausi. Vieläkään ei pisaraakaan. On alkanut toinen kuukausi, jossa voisin nauttia kymmenen alkoholiannosta kuukaudessa. Uskon juovani muutaman lasillisen huhtikuun aikana.
Mitä pidemmälle olen hankkeessa edennyt, sitä selkeämpi kuva kohtuullisesta alkoholinkäytöstä alkaa muodostua. Syy tulevalle juomispäätökselle ei tule niinkään sosiaalisesta paineesta. En ajattele tulevaisuuden juomistani niin mustavalkoisesti, että joisin seurassa, bileissä tai illallisilla, mutta en koskaan yksin, en reissun päällä enkä kalsareissa kotona. Ajattelen sen sijaan juomisen sallimista sen juurisyyn kautta. En haluaisi enää koskaan juoda alkoholia pahaan olooni, oli se sitten työstressi, epävarmuus, paine, pelko, ahdistus tai suru. Mutta voisin hyvinkin juoda muutaman lasillisen, kun oloni on hyvä. Kun olen onnistunut. Kun olen hyvässä seurassa. Yksinkertaisesti kun nautin tilanteesta.
Punnitsen tilannetta tänään ja päätös tilata viinilasillinen ruoan oheen jää tekemättä. On jälleen edustusillallinen. Tilanne ei ole mitenkään äärimmisen paha. Se on vaan tylsä. Ja tylsyyskin on negatiivinen tunne. Tilaan japanilaisen illallisen oheen alkoholittoman oluen ja pyydän tarjoilijaa kaatamaan juoman tuoppiin, ettei kukaan kiinnittäisi huomiota pullon isokokoiseen tekstiin "alcoholfrei". Alan olla kypsä ylläpitämään naurattavaa sosiaalista alkoholikuplaani.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Tylsistynyt
____
On menossa Taitolaji-hankkeen viides kuukausi. Vieläkään ei pisaraakaan. On alkanut toinen kuukausi, jossa voisin nauttia kymmenen alkoholiannosta kuukaudessa. Uskon juovani muutaman lasillisen huhtikuun aikana.
Mitä pidemmälle olen hankkeessa edennyt, sitä selkeämpi kuva kohtuullisesta alkoholinkäytöstä alkaa muodostua. Syy tulevalle juomispäätökselle ei tule niinkään sosiaalisesta paineesta. En ajattele tulevaisuuden juomistani niin mustavalkoisesti, että joisin seurassa, bileissä tai illallisilla, mutta en koskaan yksin, en reissun päällä enkä kalsareissa kotona. Ajattelen sen sijaan juomisen sallimista sen juurisyyn kautta. En haluaisi enää koskaan juoda alkoholia pahaan olooni, oli se sitten työstressi, epävarmuus, paine, pelko, ahdistus tai suru. Mutta voisin hyvinkin juoda muutaman lasillisen, kun oloni on hyvä. Kun olen onnistunut. Kun olen hyvässä seurassa. Yksinkertaisesti kun nautin tilanteesta.
Punnitsen tilannetta tänään ja päätös tilata viinilasillinen ruoan oheen jää tekemättä. On jälleen edustusillallinen. Tilanne ei ole mitenkään äärimmisen paha. Se on vaan tylsä. Ja tylsyyskin on negatiivinen tunne. Tilaan japanilaisen illallisen oheen alkoholittoman oluen ja pyydän tarjoilijaa kaatamaan juoman tuoppiin, ettei kukaan kiinnittäisi huomiota pullon isokokoiseen tekstiin "alcoholfrei". Alan olla kypsä ylläpitämään naurattavaa sosiaalista alkoholikuplaani.
Keskiviikko 22. maaliskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Luominen
Olotila: Luova
____
Lomaviikko eli kirjoitusvapaa on puolessa välin. En ole saanut kirjoitettua kolmasosaakaan siitä, mitä oli tavoitteena. Yritän olla välittämättä aikataulusta. Sehän on itseni asettama, vaikka toki kustantajan hengitys huohottaa taustalla. Tiedän kuitenkin että jollen pääse palautumaan päivätyöni paineista, rento uuden luominen on täysin mahdotonta. Tiedän myös, että lasi jos toinenkin auttaisi. Niin paineen purkamiseen, kuin uuden luomiseen.
Alkoholi ja luova työ ovat yhdistelmä, josta voisi kirjoittaa kokonaisen romaanin. Varmaan niin on jo tehtykin. Myös julkinen sana pitää aiheesta kovasti. Edellinen mediamylläkkä koski Aki Kaurismäen humalahakuisuutta palkintojuhlassaan. Hesarin jutussa sai huutia koko "juoppo kulttuuriväki". Siitäkös sekosi sosiaalinen media ja kovasti kulttuuripainotteinen facebook-kaveripiirini. Postauksissa puhuttiin sekä 80-luvulle jääneestä kulttuuriväen kännäilyn ihannoinnista ja mystifioinnista että saman aihealueen aktiivisesta pilkkaamisesta. Media ei tunnukaan osaavan käsitellä tätä kipeää aihetta mistään näiden kahden ääripään väliltä.
Pentinkulman päivät onnistui paremmin muutama vuosi sitten, kun seminaarin aiheena oli kirjailijoiden mielenmaisemat, hulluus ja hurmio. Ei ollut yllättävää että viina oli isosti kuvassa mukana sekä hulluden aikaansaajana että hurmion seurauksena. Alkoholismiin retkahtaneita kirjailijoita on helppo listata useita. Vielä useampi kirjoittaja kertoo avoimesti juovansa liikaa. Tuttuja varmaan kaikille kirjailijoille ovat kosteat kirjailijapäivät, kodikkaat kulttuuriravintolaillat ja toistuvat notkahtelut jollei nyt ihan pöydän alle niin ainakin lasin viereen. Jokunen kirjailija on avoimesti kertonut käyttävänsä alkoholia myös luovuuden lähteenä. Useampi taitaa kuitenkin toistaa yleistä valkoista valhetta "yhden punaviinilasin kanssa teksti luistaa hyvin, mutta useamman juotuani en kyllä enää kirjoita yhtään mitään".
Luova työ ei ole helppoa. Itse asiassa se on älyttömän rankkaa. Kaukana on ruusuinen kuva boheemista taivaanrannanmaalarista, joka vähät välittää pahasta maailmasta, eikä täten tarvitse pullon tuomaa lohtua.
Taiteilijan juurisyyt juomiselle lienevät hyvin samankaltaisia kuin tavallisen tallaajankin. Alkoholi auttaa kestämään rankkaa arkea paremmin. Muusikko, kuvataiteilija tai kirjailija lataa tuotokseensa joka kerta palan omaa sieluaan ja tämän jälkeen tuotos avataan koko maailman raadeltavaksi. Tavallisessa työssä palaute rajoittuu usein esimiehen tai asiakkaan tasolle. Kirjailijan työn palaute on erityisen kovan työn takana, koska hän saattaa kirjoittaa yhtä romaania monta vuotta ilman että kukaan kommentoi tulosta suuntaan jos toiseen. Vaatii uskomattoman paljon voimia jatkaa vain oman uskonsa varassa. Eipä siis ihme, että alkoholi maistuu. Minullekin se on maistunut.
Toki taiteilija saattaa käyttää alkoholin huumaavaa vaikutusta myös nostamaan hänen luovuutensa seuraavalle tasolle. Tai ihan vaan avaamaan blokkeja, joita luova työ pitää aina sisällään. Juuri tuota alkoholin sanoja liukastavaa vaikutusta minäkin olisin tällä kirjoitusvapaallani tarvinnut.
Korvaavia nautinnontuottajia: Luominen
Olotila: Luova
____
Lomaviikko eli kirjoitusvapaa on puolessa välin. En ole saanut kirjoitettua kolmasosaakaan siitä, mitä oli tavoitteena. Yritän olla välittämättä aikataulusta. Sehän on itseni asettama, vaikka toki kustantajan hengitys huohottaa taustalla. Tiedän kuitenkin että jollen pääse palautumaan päivätyöni paineista, rento uuden luominen on täysin mahdotonta. Tiedän myös, että lasi jos toinenkin auttaisi. Niin paineen purkamiseen, kuin uuden luomiseen.
Alkoholi ja luova työ ovat yhdistelmä, josta voisi kirjoittaa kokonaisen romaanin. Varmaan niin on jo tehtykin. Myös julkinen sana pitää aiheesta kovasti. Edellinen mediamylläkkä koski Aki Kaurismäen humalahakuisuutta palkintojuhlassaan. Hesarin jutussa sai huutia koko "juoppo kulttuuriväki". Siitäkös sekosi sosiaalinen media ja kovasti kulttuuripainotteinen facebook-kaveripiirini. Postauksissa puhuttiin sekä 80-luvulle jääneestä kulttuuriväen kännäilyn ihannoinnista ja mystifioinnista että saman aihealueen aktiivisesta pilkkaamisesta. Media ei tunnukaan osaavan käsitellä tätä kipeää aihetta mistään näiden kahden ääripään väliltä.
Pentinkulman päivät onnistui paremmin muutama vuosi sitten, kun seminaarin aiheena oli kirjailijoiden mielenmaisemat, hulluus ja hurmio. Ei ollut yllättävää että viina oli isosti kuvassa mukana sekä hulluden aikaansaajana että hurmion seurauksena. Alkoholismiin retkahtaneita kirjailijoita on helppo listata useita. Vielä useampi kirjoittaja kertoo avoimesti juovansa liikaa. Tuttuja varmaan kaikille kirjailijoille ovat kosteat kirjailijapäivät, kodikkaat kulttuuriravintolaillat ja toistuvat notkahtelut jollei nyt ihan pöydän alle niin ainakin lasin viereen. Jokunen kirjailija on avoimesti kertonut käyttävänsä alkoholia myös luovuuden lähteenä. Useampi taitaa kuitenkin toistaa yleistä valkoista valhetta "yhden punaviinilasin kanssa teksti luistaa hyvin, mutta useamman juotuani en kyllä enää kirjoita yhtään mitään".
Luova työ ei ole helppoa. Itse asiassa se on älyttömän rankkaa. Kaukana on ruusuinen kuva boheemista taivaanrannanmaalarista, joka vähät välittää pahasta maailmasta, eikä täten tarvitse pullon tuomaa lohtua.
Taiteilijan juurisyyt juomiselle lienevät hyvin samankaltaisia kuin tavallisen tallaajankin. Alkoholi auttaa kestämään rankkaa arkea paremmin. Muusikko, kuvataiteilija tai kirjailija lataa tuotokseensa joka kerta palan omaa sieluaan ja tämän jälkeen tuotos avataan koko maailman raadeltavaksi. Tavallisessa työssä palaute rajoittuu usein esimiehen tai asiakkaan tasolle. Kirjailijan työn palaute on erityisen kovan työn takana, koska hän saattaa kirjoittaa yhtä romaania monta vuotta ilman että kukaan kommentoi tulosta suuntaan jos toiseen. Vaatii uskomattoman paljon voimia jatkaa vain oman uskonsa varassa. Eipä siis ihme, että alkoholi maistuu. Minullekin se on maistunut.
Toki taiteilija saattaa käyttää alkoholin huumaavaa vaikutusta myös nostamaan hänen luovuutensa seuraavalle tasolle. Tai ihan vaan avaamaan blokkeja, joita luova työ pitää aina sisällään. Juuri tuota alkoholin sanoja liukastavaa vaikutusta minäkin olisin tällä kirjoitusvapaallani tarvinnut.
Sunnuntai 19. maaliskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apea
____
Kuuntelen äänikirjaa, kun ajan autolla pitkin Lapin tyhjiä teitä. Dekkarin juoni pitää ajatukseni riittävästi hereillä. Minulla on taipumus väsähtää, kun olen autossa ilman juttuseuraa. Nyt siihen ei varsinkaan ole varaa, koska keli on harvinaisen kehno vinossa vihmovan lumisateen takia.
Tällä kertaa kirja on ruotsalainen, jälleen naisdekkaristin kynästä. Luvut hyppivät näkökulmasta toiseen. Henkilöhahmot ovat syvempiä kuin yleensä mieskollegoiden vastaavat luomukset. Yksi päähenkilöistä on töissä Systembolagetissa ja juo reippaasti työnantajansa myymiä tuotteita. "Hänellä oli tapana hakea lohtua pullosta."
Jään miettimään tuttua sananpartta. En ole koskaan ennen tajunnut sen sisältöä kuten sen nyt ymmärrän. Pullosta on perinteisesti löytynyt Suomen kansalle lohtu ahdistukseen, apeuteen ja ankeuteen. Ja mikäli äänikirjaan on uskominen, niin on löytynyt myös Ruotsin kansalle. Mahdollisesti alkoholi on tuonut lohtua jopa koko maailmalle.
Tiedän että tänään pullosta löytyisi lohtu myös lomaillan yksinäisyyteen, elämän epävarmuuteen ja päässä pyörivien työasioiden solmuisuuteen. Silti en avaa pulloa. Syy ei ole eilen kirjoittamani pelko. Eikä se ole fakta, että mökistä ei vaan löydy pullon pulloa. Eikä edes se, että ihmiskokeeni säännöt kieltävät minua nauttimasta alkoholia yksin tässä hankkeen vaiheessa.
Syy löytyy jostakin erikoisesta lokerosta sieluni sopukoissa. Siellä asuu halu tuntea kaikki tunteet, myös vaikeat sellaiset, ja kaiken lisäksi vielä kyetä ajattelemaan ne läpi kirkkaan analyyttisesti. Helppoa se ei ole. Paljon helpompaa olisi avata punaviinipullo ja juoda siitä neljä täyteläistä lasillista lomapäivän päätteeksi.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apea
____
Kuuntelen äänikirjaa, kun ajan autolla pitkin Lapin tyhjiä teitä. Dekkarin juoni pitää ajatukseni riittävästi hereillä. Minulla on taipumus väsähtää, kun olen autossa ilman juttuseuraa. Nyt siihen ei varsinkaan ole varaa, koska keli on harvinaisen kehno vinossa vihmovan lumisateen takia.
Tällä kertaa kirja on ruotsalainen, jälleen naisdekkaristin kynästä. Luvut hyppivät näkökulmasta toiseen. Henkilöhahmot ovat syvempiä kuin yleensä mieskollegoiden vastaavat luomukset. Yksi päähenkilöistä on töissä Systembolagetissa ja juo reippaasti työnantajansa myymiä tuotteita. "Hänellä oli tapana hakea lohtua pullosta."
Jään miettimään tuttua sananpartta. En ole koskaan ennen tajunnut sen sisältöä kuten sen nyt ymmärrän. Pullosta on perinteisesti löytynyt Suomen kansalle lohtu ahdistukseen, apeuteen ja ankeuteen. Ja mikäli äänikirjaan on uskominen, niin on löytynyt myös Ruotsin kansalle. Mahdollisesti alkoholi on tuonut lohtua jopa koko maailmalle.
Tiedän että tänään pullosta löytyisi lohtu myös lomaillan yksinäisyyteen, elämän epävarmuuteen ja päässä pyörivien työasioiden solmuisuuteen. Silti en avaa pulloa. Syy ei ole eilen kirjoittamani pelko. Eikä se ole fakta, että mökistä ei vaan löydy pullon pulloa. Eikä edes se, että ihmiskokeeni säännöt kieltävät minua nauttimasta alkoholia yksin tässä hankkeen vaiheessa.
Syy löytyy jostakin erikoisesta lokerosta sieluni sopukoissa. Siellä asuu halu tuntea kaikki tunteet, myös vaikeat sellaiset, ja kaiken lisäksi vielä kyetä ajattelemaan ne läpi kirkkaan analyyttisesti. Helppoa se ei ole. Paljon helpompaa olisi avata punaviinipullo ja juoda siitä neljä täyteläistä lasillista lomapäivän päätteeksi.
Tiistai 14. maaliskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirjan julkistus
Olotila: Onnellinen
____
Kun saavun töistä kotiin, minua odottaa iloinen ja odotettu postipaketti. Kaksikymmentä vapaakappaletta uutta romaaniani. Nostan yhden käteeni ja silmiini kirahtavat onnen kyyneleet. Kirja näyttää hyvältä ja tuntuu vielä paremmalta.
Kädessä pitelemäni romaani on neljäs kirjani, joka on julkaistu, ja kuudes, jonka olen kirjoittanut. Kaiken kaikkiaan kirjan työstäminen vei minulta neljä vuotta. Taustatyöhön kului puoli vuotta, aktiivinen kirjoittaminen vei vähän yli vuoden ja jälkityö parisen vuotta. Eipä siis ihme, että juuri tässä ja nyt tuntuu älyttömän hyvältä. Niin hyvältä, että olisi mukava nauttia lasillinen kuohuviiniä tilanteen kunniaksi. Onnistumisen kunniaksi. Saavutuksen kunniaksi. Saavutetun unelman kunniaksi.
Toiveeni vie minut jälleen miettimään alkoholinjuomisen syitä. Paljon olen jo ehtinyt pohtia juomista pahan olon peittämiseksi, työpaineen, epävarmuuden, pelon tai ihan vaan negatiivisen tunteen. Nyt ollaan aivan eri kentällä. Alkoholia voi selvästi juoda myös hyvään oloon.
Noita hyvän olon juomahetkiä ei ole vaikea listata. Niihin kuuluvat isot onnistumiset, kuten kuohuviinittelyt väitöstilaisuudessa, skoolaukset erilaisten työtavoitteiden täytyttyä tai vuosikymmenten kerryttyä. Unohtamatta tietenkään tämän päivän kaltaisia tapahtumia.
Suurin osa sosiaalisesta juomisesta kuuluu myös osana hyvän olon nautiskeluun. Poislukien kuitenkin edustusillalliset, joissa viiniä kuluu lähinnä tylsyyden poispitämiseksi. Hauskaa juomista ovat ehdottomasti illanistujaiset ystävien kesken, saunatapaamiset, vappubrunssit, jouluglögit ja baarivisat. Listaa voisi jatkaa jollei loputtomiin niin ainakin pitkälle.
Ehkä jonakin päivänä minä osaan juoda vain hyvään oloon ja unohtaa pahan olon peittelemiseen tähtäävän sipittämisen.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirjan julkistus
Olotila: Onnellinen
____
Kun saavun töistä kotiin, minua odottaa iloinen ja odotettu postipaketti. Kaksikymmentä vapaakappaletta uutta romaaniani. Nostan yhden käteeni ja silmiini kirahtavat onnen kyyneleet. Kirja näyttää hyvältä ja tuntuu vielä paremmalta.
Kädessä pitelemäni romaani on neljäs kirjani, joka on julkaistu, ja kuudes, jonka olen kirjoittanut. Kaiken kaikkiaan kirjan työstäminen vei minulta neljä vuotta. Taustatyöhön kului puoli vuotta, aktiivinen kirjoittaminen vei vähän yli vuoden ja jälkityö parisen vuotta. Eipä siis ihme, että juuri tässä ja nyt tuntuu älyttömän hyvältä. Niin hyvältä, että olisi mukava nauttia lasillinen kuohuviiniä tilanteen kunniaksi. Onnistumisen kunniaksi. Saavutuksen kunniaksi. Saavutetun unelman kunniaksi.
Toiveeni vie minut jälleen miettimään alkoholinjuomisen syitä. Paljon olen jo ehtinyt pohtia juomista pahan olon peittämiseksi, työpaineen, epävarmuuden, pelon tai ihan vaan negatiivisen tunteen. Nyt ollaan aivan eri kentällä. Alkoholia voi selvästi juoda myös hyvään oloon.
Noita hyvän olon juomahetkiä ei ole vaikea listata. Niihin kuuluvat isot onnistumiset, kuten kuohuviinittelyt väitöstilaisuudessa, skoolaukset erilaisten työtavoitteiden täytyttyä tai vuosikymmenten kerryttyä. Unohtamatta tietenkään tämän päivän kaltaisia tapahtumia.
Suurin osa sosiaalisesta juomisesta kuuluu myös osana hyvän olon nautiskeluun. Poislukien kuitenkin edustusillalliset, joissa viiniä kuluu lähinnä tylsyyden poispitämiseksi. Hauskaa juomista ovat ehdottomasti illanistujaiset ystävien kesken, saunatapaamiset, vappubrunssit, jouluglögit ja baarivisat. Listaa voisi jatkaa jollei loputtomiin niin ainakin pitkälle.
Ehkä jonakin päivänä minä osaan juoda vain hyvään oloon ja unohtaa pahan olon peittelemiseen tähtäävän sipittämisen.
Sunnuntai 12. maaliskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Masentunut
____
Alkoholi jatkaa opettamistaan. Minulle minusta. Epävarmuus ja pelokkuus ovat termejä, joita en olisi ikinä liittänyt itseeni vielä puoli vuotta sitten. Ne ovat myös termejä, joita en usko ihmisten liittävän kuvaan minusta. Lähipiiristäni en kuitenkaan ole varma. On vaikea sanoa, kuinka hyvin kukaan ketään toista tuntee. Kun ei voi sitä sanoa itsestäänkään.
Minä sen sijaan luulen tuntevani äitini kohtuullisen hyvin. Kuten myös tyttäreni. Heissä elävät nuo termit, epävarmuus ja pelokkuus, ainakin joissakin muodoissa. Onko siis jälleen kysymys perinnöllisyydestä? Vaiko vain yleisestä inhimillisyydestä? Mahdoton sanoa.
Minuun epävarmuus on hiipinyt näinä alkoholittomina kuukausina. Kysymys voi olla ajallisesta sattumasta ja keski-ikään kuuluvasta normaalista muutoksesta. Tai sitten kyseessä on jälleen yksi pahan olon muoto, jonka olen onnistunut peittämään alkoholin käytöllä.
Tänä apena sunnuntaiaamuna olen valmis kaatamaan samaan pelokkuuskasaan useita erilaisia tunteita. Niihin kuuluvat epämukavat uudet työkohtaamiset, pimeät yksinäiset koti-illat ilman koiraa, epätäydelliset ohjeet vaikeissa tilanteissa, ennenkokemattomat maisemat ja ajatus tulevaisuuden tunneilmapiiristä sitten kun tyttäret ovat muuttaneet pois kotoa.
Ei ole epäilystäkään, kumpi on helpompaa - juoda muutama lasi viiniä jotta epävarma olo puuduttuu pois vaiko kohdata pelot silmästä silmään.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Masentunut
____
Alkoholi jatkaa opettamistaan. Minulle minusta. Epävarmuus ja pelokkuus ovat termejä, joita en olisi ikinä liittänyt itseeni vielä puoli vuotta sitten. Ne ovat myös termejä, joita en usko ihmisten liittävän kuvaan minusta. Lähipiiristäni en kuitenkaan ole varma. On vaikea sanoa, kuinka hyvin kukaan ketään toista tuntee. Kun ei voi sitä sanoa itsestäänkään.
Minä sen sijaan luulen tuntevani äitini kohtuullisen hyvin. Kuten myös tyttäreni. Heissä elävät nuo termit, epävarmuus ja pelokkuus, ainakin joissakin muodoissa. Onko siis jälleen kysymys perinnöllisyydestä? Vaiko vain yleisestä inhimillisyydestä? Mahdoton sanoa.
Minuun epävarmuus on hiipinyt näinä alkoholittomina kuukausina. Kysymys voi olla ajallisesta sattumasta ja keski-ikään kuuluvasta normaalista muutoksesta. Tai sitten kyseessä on jälleen yksi pahan olon muoto, jonka olen onnistunut peittämään alkoholin käytöllä.
Tänä apena sunnuntaiaamuna olen valmis kaatamaan samaan pelokkuuskasaan useita erilaisia tunteita. Niihin kuuluvat epämukavat uudet työkohtaamiset, pimeät yksinäiset koti-illat ilman koiraa, epätäydelliset ohjeet vaikeissa tilanteissa, ennenkokemattomat maisemat ja ajatus tulevaisuuden tunneilmapiiristä sitten kun tyttäret ovat muuttaneet pois kotoa.
Ei ole epäilystäkään, kumpi on helpompaa - juoda muutama lasi viiniä jotta epävarma olo puuduttuu pois vaiko kohdata pelot silmästä silmään.
Lauantai 11. maaliskuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Kipeä
____
Istun lääkärin vastaanotolla. Selkä on kipeä. Kyseessä ikääntymiseen, istumatyöhön ja välilevyrustoihin liittyvä ei-niin-harvinainen ongelma. Kuuntelen lääkäriä ja hoitostrategiaa. Päädyn miettimään lääketiedettä yleisemmällä tasolla. Olen tehnyt yli puolet urastani työtä lääkäreiden parissa. Se antaa perspektiiviä.
Lääketiede hoitaa suurimmassa osassa tapauksia vain oiretta, ei taudin juurisyytä. Tämä tietysti johtuu siitä raadollisesta tosiasiasta, että juurisyy ei ole tiedossa. Ja vain juurisyyhyn puuttumalla voidaan tauti oikeasti parantaa.
Ottamatta kantaa siihen, onko liiallinen alkoholinkäyttöni sairaus, jään miettimään tuota juurisyyasiaa. Sanomalla itselleni "älä juo" hoidan kuntoon oireen. Mutta hoitamalla kuntoon juurisyyn, voisin päästä tilanteeseen, etten vaan kertakaikkiaan halua juoda liikaa.
Juomisen juurisyitä voi olla monia ja eri ihmisillä taatusti erilaisia. Jopa minulla niitä voi olla useita. Yksi selkeä juurisyypaketti on työpaine, stressi, kiire, ahdistus. Mistä se tulee, onkin sitten eri asia. Ison osan paineesta asettaa työnantaja. Osansa siihen tuo yhteiskunnallinen työllisyystilanne. Mutta siivu jää kyllä itsellekin ja omalle asenteelle työtä kohtaan.
Muita pienempiä juurisyitä ovat sosiaaliset vaatimukset, usein näkymättömät. Halu olla hauska, kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi. Osittain samaan pakettiin ja silti merkittävästi erilleen kuuluu ihmiseläimen kohtuullisen normaali halu sekoittaa päänsä ja nousta normaalin yläpuolelle. Samalla pääsee hyvin pakoon pahaa maailmaa ja pahoja tunteita.
Juurisyiden ytimessä ja useita ihmisiä yhdistävä tekijä on alkoholismin perinnöllisyys. En ole ainoa alkoholia liikaa käyttävistä ystävistäni joiden vanhemmista tai isovanhemmista löytyy alkoholia paljon kurkkuunsa kaatavia tyyppejä. Onko kyseessä kokonaan geneettinen alttius, onkin sitten eri kysymys. Tutkimustietoa kyllä löytyy, joten mitäpä tutkittua kyseenalaistamaan. Silti mukana saattaa olla myös paljon kotoa opittua.
Isäni piti paljon alkoholista. Hän oli myös älykäs, hauska ja sosiaalisesti kyvykäs henkilö. Geenejäni en pääse pakoon, mutta ympäristötekijöihin minun pitäisi kyetä vaikuttamaan. Helppoa se ei kuitenkaan ole.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Kipeä
____
Istun lääkärin vastaanotolla. Selkä on kipeä. Kyseessä ikääntymiseen, istumatyöhön ja välilevyrustoihin liittyvä ei-niin-harvinainen ongelma. Kuuntelen lääkäriä ja hoitostrategiaa. Päädyn miettimään lääketiedettä yleisemmällä tasolla. Olen tehnyt yli puolet urastani työtä lääkäreiden parissa. Se antaa perspektiiviä.
Lääketiede hoitaa suurimmassa osassa tapauksia vain oiretta, ei taudin juurisyytä. Tämä tietysti johtuu siitä raadollisesta tosiasiasta, että juurisyy ei ole tiedossa. Ja vain juurisyyhyn puuttumalla voidaan tauti oikeasti parantaa.
Ottamatta kantaa siihen, onko liiallinen alkoholinkäyttöni sairaus, jään miettimään tuota juurisyyasiaa. Sanomalla itselleni "älä juo" hoidan kuntoon oireen. Mutta hoitamalla kuntoon juurisyyn, voisin päästä tilanteeseen, etten vaan kertakaikkiaan halua juoda liikaa.
Juomisen juurisyitä voi olla monia ja eri ihmisillä taatusti erilaisia. Jopa minulla niitä voi olla useita. Yksi selkeä juurisyypaketti on työpaine, stressi, kiire, ahdistus. Mistä se tulee, onkin sitten eri asia. Ison osan paineesta asettaa työnantaja. Osansa siihen tuo yhteiskunnallinen työllisyystilanne. Mutta siivu jää kyllä itsellekin ja omalle asenteelle työtä kohtaan.
Muita pienempiä juurisyitä ovat sosiaaliset vaatimukset, usein näkymättömät. Halu olla hauska, kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi. Osittain samaan pakettiin ja silti merkittävästi erilleen kuuluu ihmiseläimen kohtuullisen normaali halu sekoittaa päänsä ja nousta normaalin yläpuolelle. Samalla pääsee hyvin pakoon pahaa maailmaa ja pahoja tunteita.
Juurisyiden ytimessä ja useita ihmisiä yhdistävä tekijä on alkoholismin perinnöllisyys. En ole ainoa alkoholia liikaa käyttävistä ystävistäni joiden vanhemmista tai isovanhemmista löytyy alkoholia paljon kurkkuunsa kaatavia tyyppejä. Onko kyseessä kokonaan geneettinen alttius, onkin sitten eri kysymys. Tutkimustietoa kyllä löytyy, joten mitäpä tutkittua kyseenalaistamaan. Silti mukana saattaa olla myös paljon kotoa opittua.
Isäni piti paljon alkoholista. Hän oli myös älykäs, hauska ja sosiaalisesti kyvykäs henkilö. Geenejäni en pääse pakoon, mutta ympäristötekijöihin minun pitäisi kyetä vaikuttamaan. Helppoa se ei kuitenkaan ole.
Keskiviikko 22. helmikuuta 2017
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Kriittinen
____
Luen Paula Hawkinsin kirjaa Nainen junassa. Se on lähiaikoina toinen lukemani kirja, jossa naisella on alkoholiongelma. Edellinen on yksi uusimmista Seppo Jokisista, jossa naispoliisi Ulla Lundelin ratkeaa juomaan pitkän alkoholismista juontavan absoluuttisuutensa jälkeen.
Paula Hawkins vie juomisongelman vielä paljon pidemmälle, huippusuositun kirjan ytimeen asti. Jollei päähenkilö Rachel olisi ollut alkoholin suurkuluttaja, koko kirjan tarinaa ei olisi edes olemassa. Ei olisi iltaa ilman mitään muistikuvia eikä siten pelonsekaista morkkista. Kun luen juovan naisen näkökulmasta kirjoitettuja ristitiitaisia tunteita, mietin että kirjailija on kyllä tiennyt, mistä kirjoittaa.
Mietin myös, kuinka paljon maailmassa on dekkareita, joissa mies juo paljon tai liikaa. Todennäköisesti niitä on jopa enemmän kuin kirjoja, joissa näin ei ole asian laita. Kapakoissa hengaavassa, vahvaa viinaa tunteidensa kertomiseen tarvitsevassa rentussa ei ole mitään kyseenalaista. Päinvastoin. Hänen alkoholinkäyttöään kuvataan kyllä kirjoissa, joskus jopa varsin laajoin sanankääntein, mutta sitä ei kritisoida tai edes tuoda esiin kriittistä näkökulmaa tavoitellen. Naisten alkoholinkäytön suhteen tilanne on aivan toinen.
Naisen liiallinen alkoholinkäyttö on kirjoissa aina ongelma. Sille on myös olemassa juurisyy, jota tarinassa etsitään, löydetään ja kattavasti kuvataan. On avioeroa, lapsettomuutta, pettämistä ja yksinäisyyttä. Kirjoissa annetaan ymmärtää, että alkoholiongelmasta tulee ja voi parantua. Usein näin tapahtuukin. Niin käy myös naiselle junassa. En voi olla miettimättä, miksei juuri koskaan miehelle.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Kriittinen
____
Luen Paula Hawkinsin kirjaa Nainen junassa. Se on lähiaikoina toinen lukemani kirja, jossa naisella on alkoholiongelma. Edellinen on yksi uusimmista Seppo Jokisista, jossa naispoliisi Ulla Lundelin ratkeaa juomaan pitkän alkoholismista juontavan absoluuttisuutensa jälkeen.
Paula Hawkins vie juomisongelman vielä paljon pidemmälle, huippusuositun kirjan ytimeen asti. Jollei päähenkilö Rachel olisi ollut alkoholin suurkuluttaja, koko kirjan tarinaa ei olisi edes olemassa. Ei olisi iltaa ilman mitään muistikuvia eikä siten pelonsekaista morkkista. Kun luen juovan naisen näkökulmasta kirjoitettuja ristitiitaisia tunteita, mietin että kirjailija on kyllä tiennyt, mistä kirjoittaa.
Mietin myös, kuinka paljon maailmassa on dekkareita, joissa mies juo paljon tai liikaa. Todennäköisesti niitä on jopa enemmän kuin kirjoja, joissa näin ei ole asian laita. Kapakoissa hengaavassa, vahvaa viinaa tunteidensa kertomiseen tarvitsevassa rentussa ei ole mitään kyseenalaista. Päinvastoin. Hänen alkoholinkäyttöään kuvataan kyllä kirjoissa, joskus jopa varsin laajoin sanankääntein, mutta sitä ei kritisoida tai edes tuoda esiin kriittistä näkökulmaa tavoitellen. Naisten alkoholinkäytön suhteen tilanne on aivan toinen.
Naisen liiallinen alkoholinkäyttö on kirjoissa aina ongelma. Sille on myös olemassa juurisyy, jota tarinassa etsitään, löydetään ja kattavasti kuvataan. On avioeroa, lapsettomuutta, pettämistä ja yksinäisyyttä. Kirjoissa annetaan ymmärtää, että alkoholiongelmasta tulee ja voi parantua. Usein näin tapahtuukin. Niin käy myös naiselle junassa. En voi olla miettimättä, miksei juuri koskaan miehelle.
Tiistai 10. tammikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Yliapea
____
Näen ympärilläni paljon pahaa. Tytär etsii hyväksyntää elämälleen paniikkikohtauksiin asti, äiti on menettänyt elämänhalunsa yksinäisyyttään ja mies oireilee maailmantuskaa. Itsellä työpaine on sillä tasolla, että koen olevani kykenemätön auttamaan heistä ketään.
Miestä ärsyttää usein ihmiset, jotka painavat päänsä piiloon. Eivät halua nähdä ihmiskunnan tyhmyyttä ja tulevaa tuhoa. Eivät esimerkiksi hyväksy ilmastonmuutosta, eivätkä siten toimi mitenkään maapallon lämpenemisen estämiseksi. Pitävät vaan päänsä pensaassa, hymisevät tyytyväisyyttä ja jatkavat elämäänsä hymyillen laput silmillä kohti tuhoa.
Minä mietin, kuinka mainio keino painaa päänsä piiloon alkoholi on. Enkä nyt tarkoita tässä ilmastonmuutosta, vaan ihan oman elämän pahoja tai vaikeita tunteita. Niitä voivat työelämän paineiden lisäksi olla narsistinen parisuhde, lasten kärsimä kiusaaminen, väsyminen omaishoitajana toimimiseen tai melkein mikä hyvänsä tunne, jota on vaikea kestää. Punaviinilasi kotikeinutuolissa auttaa. Toinen jopa ensimmäistä enemmän.
Alkoholi rentouttaa. Se tuo tuskan tunteesta huolimatta hetkeksi hyvän olon. Lasillinen mahdollistaa vaikeassa tilanteessa sen positiivisen hetken, jota voi pitkin tuskaista taivalta olla mukava jopa odottaa. Siinä hetkessä ei pahaa oloa ole. Pahan olon syytä ei tarvitse ajatella. Eikä sen juurisyytä analysoida.
Tänä alkoholittomana puolenatoista kuukautena olen oppinut, että ilman alkoholia pahat ajatukset tulevat väistämättä. Olo on usein varsin huono. Tunteita ei pääse pakoon. Ajatukset pysyvät päässä, eikä ne lähde sieltä minnekään, vaikka mitä tekisi.
Aluksi minun oli vaikea ymmärtää, että huono olo ei tullutkaan alkoholinjuonnin lopettamisesta vaan sen alta paljastuvasta ongelmasta. Työpaineesta, loppuunpalamisesta, elämän epävarmuudesta ja yksinäisyyden tunteesta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Yliapea
____
Näen ympärilläni paljon pahaa. Tytär etsii hyväksyntää elämälleen paniikkikohtauksiin asti, äiti on menettänyt elämänhalunsa yksinäisyyttään ja mies oireilee maailmantuskaa. Itsellä työpaine on sillä tasolla, että koen olevani kykenemätön auttamaan heistä ketään.
Miestä ärsyttää usein ihmiset, jotka painavat päänsä piiloon. Eivät halua nähdä ihmiskunnan tyhmyyttä ja tulevaa tuhoa. Eivät esimerkiksi hyväksy ilmastonmuutosta, eivätkä siten toimi mitenkään maapallon lämpenemisen estämiseksi. Pitävät vaan päänsä pensaassa, hymisevät tyytyväisyyttä ja jatkavat elämäänsä hymyillen laput silmillä kohti tuhoa.
Minä mietin, kuinka mainio keino painaa päänsä piiloon alkoholi on. Enkä nyt tarkoita tässä ilmastonmuutosta, vaan ihan oman elämän pahoja tai vaikeita tunteita. Niitä voivat työelämän paineiden lisäksi olla narsistinen parisuhde, lasten kärsimä kiusaaminen, väsyminen omaishoitajana toimimiseen tai melkein mikä hyvänsä tunne, jota on vaikea kestää. Punaviinilasi kotikeinutuolissa auttaa. Toinen jopa ensimmäistä enemmän.
Alkoholi rentouttaa. Se tuo tuskan tunteesta huolimatta hetkeksi hyvän olon. Lasillinen mahdollistaa vaikeassa tilanteessa sen positiivisen hetken, jota voi pitkin tuskaista taivalta olla mukava jopa odottaa. Siinä hetkessä ei pahaa oloa ole. Pahan olon syytä ei tarvitse ajatella. Eikä sen juurisyytä analysoida.
Tänä alkoholittomana puolenatoista kuukautena olen oppinut, että ilman alkoholia pahat ajatukset tulevat väistämättä. Olo on usein varsin huono. Tunteita ei pääse pakoon. Ajatukset pysyvät päässä, eikä ne lähde sieltä minnekään, vaikka mitä tekisi.
Aluksi minun oli vaikea ymmärtää, että huono olo ei tullutkaan alkoholinjuonnin lopettamisesta vaan sen alta paljastuvasta ongelmasta. Työpaineesta, loppuunpalamisesta, elämän epävarmuudesta ja yksinäisyyden tunteesta.
Torstai 15 joulukuuta 2016
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Hyvä ravintola (täydellinen epäonnistuminen)
Olotila: Yksinäinen
____
Istun hyvätasoisessa ravintolassa Hollannin Utrechtissa. Olen nauttinut alkupalaksi kermaisen kurpitsakeiton ja tilannut pääruoaksi tryffelirisottoa. Edessäni pöydällä on kivennäisvesipullo.
Takana on rankka työpäivä. Tunteja saitilla yhdeksän. Kokouksia viisi, joista kaksi äärimmäisen riitaista. Paljon vääntöä tiimin kanssa ensi vuoden budjetista ja rekrytoinneista. Kaksi haastavaa one-to-one keskustelua. Toiseen liittyy paljon molemminpuolista epäluottamusta. Kun palaan hotellille, olen täysin poikki. Vielä enemmän henkisesti kuin fyysisesti. Yritän olla huomaamatta huoneen minibaaria.
Ravintola on täynnä. Jokaisessa muussa pöydässä istuu useampi kuin yksi ihminen. Jokaisessa pöydässä on yksi tai useampi viinipullo. Minun tekee fyysisesti pahaa katsoa, kuinka naapuripöydän nuori nainen nostaa kauniin punaviinilasin huulilleen ja maistaa siitä.
Tunnen itseni äärimmäisen yksinäiseksi ja voisin antaa melkein mitä hyvänsä yhdestä kylmästä Savignon blanc lasista.
Mietin mihin juomisen kategoriaan tämä viinilasi kuuluisi, mikäli sen joisin? Se ei olisi sosiaalista juomista, koska olen yksin. Se ei myöskään kuuluisi "kalsarikänneihin", koska en sipittäisi kotona.
Syy juomiselle olisi kuitenkin selvä. Haluaisin että minusta ei tuntuisi näin pahalta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Hyvä ravintola (täydellinen epäonnistuminen)
Olotila: Yksinäinen
____
Istun hyvätasoisessa ravintolassa Hollannin Utrechtissa. Olen nauttinut alkupalaksi kermaisen kurpitsakeiton ja tilannut pääruoaksi tryffelirisottoa. Edessäni pöydällä on kivennäisvesipullo.
Takana on rankka työpäivä. Tunteja saitilla yhdeksän. Kokouksia viisi, joista kaksi äärimmäisen riitaista. Paljon vääntöä tiimin kanssa ensi vuoden budjetista ja rekrytoinneista. Kaksi haastavaa one-to-one keskustelua. Toiseen liittyy paljon molemminpuolista epäluottamusta. Kun palaan hotellille, olen täysin poikki. Vielä enemmän henkisesti kuin fyysisesti. Yritän olla huomaamatta huoneen minibaaria.
Ravintola on täynnä. Jokaisessa muussa pöydässä istuu useampi kuin yksi ihminen. Jokaisessa pöydässä on yksi tai useampi viinipullo. Minun tekee fyysisesti pahaa katsoa, kuinka naapuripöydän nuori nainen nostaa kauniin punaviinilasin huulilleen ja maistaa siitä.
Tunnen itseni äärimmäisen yksinäiseksi ja voisin antaa melkein mitä hyvänsä yhdestä kylmästä Savignon blanc lasista.
Mietin mihin juomisen kategoriaan tämä viinilasi kuuluisi, mikäli sen joisin? Se ei olisi sosiaalista juomista, koska olen yksin. Se ei myöskään kuuluisi "kalsarikänneihin", koska en sipittäisi kotona.
Syy juomiselle olisi kuitenkin selvä. Haluaisin että minusta ei tuntuisi näin pahalta.
Perjantai 9 joulukuuta 2016
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Tapas-illallisen suunnittelu ja laitto perheelle
Olotila: Epäsosiaalinen
____
En muista yhtään joulunalusaikaa ilman pikkujouluja. Toki niitä on lapsena ollut, mutta siitä on muistini mitassa poskettoman kauan aikaa. Tästä joulukuusta on tulossa sellainen.
Työpaikan pikkujoulujen skippaamiselle on sattumalta syntynyt oikea syy. Oli itsenäisyyspäivän pitkä viikonloppu ja olin reissussa. Kustantajan pikkujoulut on tänään. En ole siellä. Enkä edes selittänyt osallistumattomuuttani mitenkään. Kirjailijaseuran pikkujoulut on ensi viikolla. Olen lähettänyt sihteerille "valitettavasti en pääse tulemaan tänä vuonna" viestin.
Eikä pikkujoulut todellakaan ole ainoat sosiaaliset tapahtumat, joihin en ole osallistunut tai olen ilmoittanut etten aio osallistua. En myöskään mene perheystävien glögikutsuille, kosteaan joulupuurotteluun, työporukan baarivisailuun, edustusillalliselle, paikallisen kulttuuriseuran baaritapaamiseen enkä työpaikan Tallinnan risteilylle, joka edessä alkuvuodesta. Joulua en valitettavasti pysty perumaan.
Kuuluuko alkoholi väistämättä sosiaalisiin tapahtumiin?
Pari vuosikymmentä sitten Suomessa tutkitiin alkoholismin perinnöllisyyttä ja tehtiin hiirikoe. Hiirien häkkiin asennettiin kaksi juomapulloa. Toinen oli vettä ja toinen alkoholia. Mikäli hiirillä alkoi esiintyä selkeää priorisointia juoda joko vettä tai sitten alkoholia, nämä hiiret otettiin erilleen ja pariutettiin samankaltaisten kanssa. Koetta jatkettiin useiden hiirisukupolvien ajan. Kokeen tavoitteena oli katsoa, saadaanko pelkästään periyttämällä aikaiseksi alkoholistihiiri ja absolutistihiiri. Näin todellakin kävi, mutta tutkijoiden yllätykseksi löytyi myös kolmas hiiirtyyppi, joka ei ollut absolutisti eikä alkoholisti. Tämä hiiri joi muuten vettä, mutta siemaili silloin tällöin alkoholia ruoan oheen sekä leikkiessään muiden hiirien kanssa.
Käynnissä olevan ihmiskokeeni tavoitteena on nyt löytää itsestäni tuo sosiaalisissa tilanteissa kohtuullisesti alkoholia nauttiva hiiri.
Korvaavia nautinnontuottajia: Tapas-illallisen suunnittelu ja laitto perheelle
Olotila: Epäsosiaalinen
____
En muista yhtään joulunalusaikaa ilman pikkujouluja. Toki niitä on lapsena ollut, mutta siitä on muistini mitassa poskettoman kauan aikaa. Tästä joulukuusta on tulossa sellainen.
Työpaikan pikkujoulujen skippaamiselle on sattumalta syntynyt oikea syy. Oli itsenäisyyspäivän pitkä viikonloppu ja olin reissussa. Kustantajan pikkujoulut on tänään. En ole siellä. Enkä edes selittänyt osallistumattomuuttani mitenkään. Kirjailijaseuran pikkujoulut on ensi viikolla. Olen lähettänyt sihteerille "valitettavasti en pääse tulemaan tänä vuonna" viestin.
Eikä pikkujoulut todellakaan ole ainoat sosiaaliset tapahtumat, joihin en ole osallistunut tai olen ilmoittanut etten aio osallistua. En myöskään mene perheystävien glögikutsuille, kosteaan joulupuurotteluun, työporukan baarivisailuun, edustusillalliselle, paikallisen kulttuuriseuran baaritapaamiseen enkä työpaikan Tallinnan risteilylle, joka edessä alkuvuodesta. Joulua en valitettavasti pysty perumaan.
Kuuluuko alkoholi väistämättä sosiaalisiin tapahtumiin?
Pari vuosikymmentä sitten Suomessa tutkitiin alkoholismin perinnöllisyyttä ja tehtiin hiirikoe. Hiirien häkkiin asennettiin kaksi juomapulloa. Toinen oli vettä ja toinen alkoholia. Mikäli hiirillä alkoi esiintyä selkeää priorisointia juoda joko vettä tai sitten alkoholia, nämä hiiret otettiin erilleen ja pariutettiin samankaltaisten kanssa. Koetta jatkettiin useiden hiirisukupolvien ajan. Kokeen tavoitteena oli katsoa, saadaanko pelkästään periyttämällä aikaiseksi alkoholistihiiri ja absolutistihiiri. Näin todellakin kävi, mutta tutkijoiden yllätykseksi löytyi myös kolmas hiiirtyyppi, joka ei ollut absolutisti eikä alkoholisti. Tämä hiiri joi muuten vettä, mutta siemaili silloin tällöin alkoholia ruoan oheen sekä leikkiessään muiden hiirien kanssa.
Käynnissä olevan ihmiskokeeni tavoitteena on nyt löytää itsestäni tuo sosiaalisissa tilanteissa kohtuullisesti alkoholia nauttiva hiiri.
Keskiviikko 7 joulukuuta 2016
Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Pyöräily
Olotila: Paineinen
____
Liisa Akimof kertoi lehdistölle "korkki kiinni" tempauksen jälkeen, että vaikeinta alkoholittomassa vuodessa oli stressin sietäminen. Hän kertoi palautuvansa paineisesta viikosta parilla kolmella viinilasillisella perjantai-iltaisin. Akimof on johtaja nykyään, kuten minäkin. Mutta minulle ei ole riittänyt paineen purkamiseen pari kolme viinilasia viikonloppuisin.
Tänään on ensimmäinen normaali työpäivä alkoholittoman puolitoistaviikkoiseni jälkeen. Viime viikolla olin kokousreissulla ulkomailla ja sitä seurasi itsenäisyyspäivän pitkä viikonloppu Lapissa.
Työssä mikään ei ole muuttunut, vaikka minä olenkin yrittänyt muuttua. Työmääräni on kolmen johtajan mittainen, aikataulu kireä ja sosiaalinen tuki nolla. Yli puolet työpäivästä minun on fyysisesti huono olla. Tänään se ei johdu edellisen päivän aiheuttamasta alkoholikohmelosta.
Työpäivä venyy puhelinkokouksen takia puoli seitsemään, koska osa kollegoista on Kaliforniassa. Poljen päivän jälkeen kotiin pikkupakkasessa. Ohitan matkalla Alkon, johon en tällä kertaa pysähdy.
Tytär on laittanut minulle ruoan, kun tulen kotiin. En voi olla ajattelematta viinilasillista, kun syön herkullista pastaa. Tunne ei kuitenkaan ole mahdoton kestää.
Avaan päivällisen jälkeen vielä tietokoneen ja teen huomista esitystä television edessä kello yhteentoista. Juuri siinä nojatuolissa on minun vaikein hetkeni tähän mennessä olla kuivin suin. Mikä ihmeen korvaava nautinnontuottaja voisi tässä tilanteessa edes auttaa?
Korvaavia nautinnontuottajia: Pyöräily
Olotila: Paineinen
____
Liisa Akimof kertoi lehdistölle "korkki kiinni" tempauksen jälkeen, että vaikeinta alkoholittomassa vuodessa oli stressin sietäminen. Hän kertoi palautuvansa paineisesta viikosta parilla kolmella viinilasillisella perjantai-iltaisin. Akimof on johtaja nykyään, kuten minäkin. Mutta minulle ei ole riittänyt paineen purkamiseen pari kolme viinilasia viikonloppuisin.
Tänään on ensimmäinen normaali työpäivä alkoholittoman puolitoistaviikkoiseni jälkeen. Viime viikolla olin kokousreissulla ulkomailla ja sitä seurasi itsenäisyyspäivän pitkä viikonloppu Lapissa.
Työssä mikään ei ole muuttunut, vaikka minä olenkin yrittänyt muuttua. Työmääräni on kolmen johtajan mittainen, aikataulu kireä ja sosiaalinen tuki nolla. Yli puolet työpäivästä minun on fyysisesti huono olla. Tänään se ei johdu edellisen päivän aiheuttamasta alkoholikohmelosta.
Työpäivä venyy puhelinkokouksen takia puoli seitsemään, koska osa kollegoista on Kaliforniassa. Poljen päivän jälkeen kotiin pikkupakkasessa. Ohitan matkalla Alkon, johon en tällä kertaa pysähdy.
Tytär on laittanut minulle ruoan, kun tulen kotiin. En voi olla ajattelematta viinilasillista, kun syön herkullista pastaa. Tunne ei kuitenkaan ole mahdoton kestää.
Avaan päivällisen jälkeen vielä tietokoneen ja teen huomista esitystä television edessä kello yhteentoista. Juuri siinä nojatuolissa on minun vaikein hetkeni tähän mennessä olla kuivin suin. Mikä ihmeen korvaava nautinnontuottaja voisi tässä tilanteessa edes auttaa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)