Keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole 
Olotila: Tylsä
____

Pyöräilen töistä kotiin. Sää on pitkän kylmän kauden jälkeen kääntymässä kevääksi. iPuhelimeni on kiinni ohjaustangossa ja kuuntelen siitä lataamaani musiikkia satunnaistoistolla. Radion luontoilta ei juuri nyt innosta.

Jenni Vartiaisen laulaa: "ensimmäinen kerta kun nähdään kuivin suin / sua jännitän / paljastuuko etten oo hauska / tyhjästä vain länkytän"

Sanat tuovat mieleeni Matti Nykäsen pari päivää sitten jossakin television tarjoamassa urheilutähtien vertaistukiohjelmassa. Mäkikotka joi illallisella tuoremehua, kun muut starat liputtivät punaviiniään. Joku urheilukollegoista muisti kuulleensa yleisön olleen pahasti närkästyneitä, kun Matti saapui laulukeikalle selvin päin. Porukat olisivat halunneet hillittömyyttä ja törttöilyä.

Siitä kaikestahan alkoholin juomisessa on periaatteessa kysymys. Joko omassa tai toisten. Hulluttelusta. Pään sekoittamisesta. Estojen poistamisesta. Rajojen rikkomisesta. Hillittömyydestä. Hauskuudesta.

Tarve sekoittaa pää ja antaa mennä lienee ihmiselle ominainen piirre. Monesti sen sanotaan olevan yksi seikka, joka erottaa meidät muista eläimistä. En tiedä, onko se oikeasti täysin totta. Pidän eläimistä, mutten tunne ketään heistä niin hyvin, että osaisin sanoa, joisivatko he perjantaipullon, mikäli heillä olisi siihen mahdollisuus. Rottiahan on toki tutkittu ja heistä on saatu jalostettua eri tavalla alkoholisoituneita versioita. Kuten meistä ihmisistäkin on ajan saatossa syntynyt.

Mutta oli sitten eläimillä taipumusta tykätä alkoholista tai ei, meiltä ihmisiltä se halu kyllä löytyy. Lukuunottamatta sitä pientä osajoukkoa, joka on päättynyt pysyä absolutisteina syystä, että pelkää kontrollinsa pettävän. Loput juuri haluavatkin sen pettävän.

Muotoja rajoittamattomaan hauskanpitoon on useita. Osa tykkää juoda kotona kalsarikännit, koska mokaaminen muiden silmissä ei tunnu miellyttävältä. Suurempi osa juo kuitenkin seurassa. Pienemmässä tai suuremmassa. Useammin tai harvemmin. Kotioloissa tai ravintolassa. Arkena tai juhlassa. Tapoja löytyy. Niissä yhdistyy kuitenkin halu pitää hauskaa yhdessä. Päästää irti yhdessä.

Juuri sitä minä tällä hetkellä kaipaan. Niin paljon, että Jenni Vartiaisen laulun sanat sattuvat. Minäkin haluaisin olla hauska. Ja pelkään, etten koskaan enää ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti