Alkoholiannokset: 4
Korvaavia nautinnontuottajia: Ystävä
Olotila: Analyyttinen
____
Ennakoimme Vappua ja istumme hyvän ystäväni kanssa hiljaisen biologisen aseman perheasunnon karussa keittiössä. Edessä on paistettua kuhaa, parsaa ja katkarapusalaattia. Lautasen vierellä lasillinen erinomaista jääkaappikylmää valkoviiniä.
Puhumme elämästä ja luopumisesta, vauhdista ja vanhenemisesta sekä alkoholista. Luemme ääneen Pekka Myllykosken nekrologin Helsingin Sanomista.
"Syntymäraittiudesta Myllykoski luopui hiukan muita myöhemmin, otti nopeasti kiinni, kiihdytti ohi ja katosi mutkan taakse, lopulta vuorten taa. Hän oli perso kaikille nautintoaineille ja osasi lääketieteen opintojensa vuoksi käsitellä alkoholismiaan analyyttisesti sitten, kun juominen ei ollut enää pirskahtelevaa iloa."
Luen sanat uudelleen maatessani sängyllä jo hyvän matkaa seuraavan vuorokauden puolella, neljä alkoholiannosta täydempänä. Ennen kuin nukahdan ehdin pyyhkiä kyynelen silmäkulmasta kokien suurta samaistumisen tunnetta.
Perjantai 28. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirjoittaminen
Olotila: Tyytyväinen
____
Ostan Alkosta valkoviiniä, juon lasillisen itsekseni ja rikon näin Taitolaji-hankkeen toisen kvartaalin sääntöä. Silti olen tyytyväinen.
Olen kirjannut, etten saa juoda yksin. Matkan varrella olen kuitenkin oppinut paljon ja modannut sääntöjä vielä kirjoittamattomaan muotoon. "En saa juoda pahaan oloon." Ongelmani tuntien tämä on useimmiten tarkoittanut työstressin poistamista alkoholin avulla. Uuden sanattoman säännön kääntöpuoli on siis "juo vain kun sinulla on hyvä olo". Tänään minulla on, flunssasta huolimatta.
Edessä on kirjoitusviikonloppu. Olen ajanut Tvärminnen biologiselle asemalle. Aurinko paistaa. Meri on kirkkaan sininen. Työasiat valuvat aktiivisesti pois aivoista kolmeksi kokonaiseksi päiväksi.
Mennyt viikko toimistolla on kirkastanut valoa tunnelin päässä. Pomo on edistänyt uutta toimenkuvaani, jonka pitäisi helpottaa työmäärääni reippaasti. Muutos implementoidaan jo ennen kesää, lupasi esimies eilen.
Ostin Tammisaaren Alkosta uuden Savignon blancin, jota en ole koskaan maistanut. Ystävätär saapuu huomenna luokseni saunomaan ja parantamaan maailmaa. Viime metreillä ennen kassalle siirtymistä, nappasin hyllyltä vielä pikkupullon Pinot Grigiota.
Kuuntelin radiota ajaessani asemalle. On Vappu-viikonloppu ja toimittaja haastatteli alkoholinostajia kauppakeskuksen pitkäripaisen edessä. Hän muistutti kuuntelijoille, että edessä on Suomen alkoholinkulutuksen kannalta vuoden huippu. "Mitä ostit?" toimittaja kysyi. Kukaan ei myöntänyt ostaneensa juuri mitään ekstraa. Vähän kuohuvaa ehkä. "Miten aiot juhlistaa Vappua? Juotko paljon?" Kukaan ei myöntänyt sitäkään. Ehkä yhden lasin otan kotona. Mitä sitä nyt juhlimaan. Pari lasia skumppaa Ullanlinnanmäellä ehkä. Joko toimittajalla oli täysin vinoutunut otos tai sitten ihmiset valehtelivat. Olenhan minä nyt Vappuja nähnyt, hyvänen aika. Illan mittaan minua nauratti, kun kansa oli jo alkanut sipittää. Noin joka kolmas "Puhelinlangat laulaa" lähetykseen soittanut kuului olevan hyvässä tuiterissa.
Viilensin pikkupullon valkoviiniä tutkija-asuntolan yhteiskeittiön pakastimessa. Kaadoin sen viinilasiin, kun olin asettunut taloksi ja avannut tietokoneen. Nyt viini maistuu hyvältä. Join sen hitaasti kolmen ensimäisen näpyttämäni sivun aikana.
Olen aavistuksen pettynyt, että rikoin kirjoittamaani sääntöä. Perusolotilani on kuitenkin paljon enempi tyytyväisen puolella. Pystyin hillitsemään itseni, enkä ottanut lisää viiniä, vaikka sitä olisi kaapista löytynyt. Minun ei tehnyt edes mieli ottaa lisää. Lasillinen riitti hyvin. Tunnen itseni onnistuneeksi kohtuujuomisen polulla. Sen alkupäässä tosin. Kun radiotoimittaja aiemmin illalla oli Alkon edessä kysynyt, mitä tarkoitti porukoiden kohtuullinen Vappu-juominen, yleinen vastaus oli "pari lasillista". Minä en uskonut vastausta. Itseeni minä sen sijaan uskon. Minä tulen kyllä juomaan tämän pitkän Vappu-viikonlopun aikana ja olen jo siinä ensimmäisen lasilliseni nauttinutkin, mutta minun kulutukseni on todennäköisesti noin kymmenesosa tavallisen suomalaisen kulutuksesta. Minun entisestä kulutuksestani. Jollei se ole kohtuullistamista, niin ei sitten mikään.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirjoittaminen
Olotila: Tyytyväinen
____
Ostan Alkosta valkoviiniä, juon lasillisen itsekseni ja rikon näin Taitolaji-hankkeen toisen kvartaalin sääntöä. Silti olen tyytyväinen.
Olen kirjannut, etten saa juoda yksin. Matkan varrella olen kuitenkin oppinut paljon ja modannut sääntöjä vielä kirjoittamattomaan muotoon. "En saa juoda pahaan oloon." Ongelmani tuntien tämä on useimmiten tarkoittanut työstressin poistamista alkoholin avulla. Uuden sanattoman säännön kääntöpuoli on siis "juo vain kun sinulla on hyvä olo". Tänään minulla on, flunssasta huolimatta.
Edessä on kirjoitusviikonloppu. Olen ajanut Tvärminnen biologiselle asemalle. Aurinko paistaa. Meri on kirkkaan sininen. Työasiat valuvat aktiivisesti pois aivoista kolmeksi kokonaiseksi päiväksi.
Mennyt viikko toimistolla on kirkastanut valoa tunnelin päässä. Pomo on edistänyt uutta toimenkuvaani, jonka pitäisi helpottaa työmäärääni reippaasti. Muutos implementoidaan jo ennen kesää, lupasi esimies eilen.
Ostin Tammisaaren Alkosta uuden Savignon blancin, jota en ole koskaan maistanut. Ystävätär saapuu huomenna luokseni saunomaan ja parantamaan maailmaa. Viime metreillä ennen kassalle siirtymistä, nappasin hyllyltä vielä pikkupullon Pinot Grigiota.
Kuuntelin radiota ajaessani asemalle. On Vappu-viikonloppu ja toimittaja haastatteli alkoholinostajia kauppakeskuksen pitkäripaisen edessä. Hän muistutti kuuntelijoille, että edessä on Suomen alkoholinkulutuksen kannalta vuoden huippu. "Mitä ostit?" toimittaja kysyi. Kukaan ei myöntänyt ostaneensa juuri mitään ekstraa. Vähän kuohuvaa ehkä. "Miten aiot juhlistaa Vappua? Juotko paljon?" Kukaan ei myöntänyt sitäkään. Ehkä yhden lasin otan kotona. Mitä sitä nyt juhlimaan. Pari lasia skumppaa Ullanlinnanmäellä ehkä. Joko toimittajalla oli täysin vinoutunut otos tai sitten ihmiset valehtelivat. Olenhan minä nyt Vappuja nähnyt, hyvänen aika. Illan mittaan minua nauratti, kun kansa oli jo alkanut sipittää. Noin joka kolmas "Puhelinlangat laulaa" lähetykseen soittanut kuului olevan hyvässä tuiterissa.
Viilensin pikkupullon valkoviiniä tutkija-asuntolan yhteiskeittiön pakastimessa. Kaadoin sen viinilasiin, kun olin asettunut taloksi ja avannut tietokoneen. Nyt viini maistuu hyvältä. Join sen hitaasti kolmen ensimäisen näpyttämäni sivun aikana.
Olen aavistuksen pettynyt, että rikoin kirjoittamaani sääntöä. Perusolotilani on kuitenkin paljon enempi tyytyväisen puolella. Pystyin hillitsemään itseni, enkä ottanut lisää viiniä, vaikka sitä olisi kaapista löytynyt. Minun ei tehnyt edes mieli ottaa lisää. Lasillinen riitti hyvin. Tunnen itseni onnistuneeksi kohtuujuomisen polulla. Sen alkupäässä tosin. Kun radiotoimittaja aiemmin illalla oli Alkon edessä kysynyt, mitä tarkoitti porukoiden kohtuullinen Vappu-juominen, yleinen vastaus oli "pari lasillista". Minä en uskonut vastausta. Itseeni minä sen sijaan uskon. Minä tulen kyllä juomaan tämän pitkän Vappu-viikonlopun aikana ja olen jo siinä ensimmäisen lasilliseni nauttinutkin, mutta minun kulutukseni on todennäköisesti noin kymmenesosa tavallisen suomalaisen kulutuksesta. Minun entisestä kulutuksestani. Jollei se ole kohtuullistamista, niin ei sitten mikään.
Torstai 20. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Epävarma
____
Vasta tänään ymmärrän, mitä eilen nautitut alkoholiannokset minulle merkitsivät. Ne tarkoittivat, että Taitolaji-hankkeeni on nyt aidosti astunut seuraavaan vaiheeseen. Toiseen osioon, joka on täysin erilainen kuin ensimmäinen. Ja monella tavalla paljon vaikeampi. Toisin kuin aiemmin ajatelin.
Kun aloitin ihmiskokeeni marraskuussa 2016, pidin ensimmäistä vaihetta hankkeen vaikeimpana. Siinä alkoholi oli kokonaan kielletty. Rehellisesti näin jälkeenpäin analysoituna, en ehkä edes uskonut kykyneväni elämään täysin alkoholitta. En edes kolmea kuukautta. Niin saumattomaksi osaksi päivääni alkoholi oli hiipinyt. Odotus illalla nautittavasta viinilasillisesta, toisesta ja liian usein kolmannestakin. Helpotuksesta. Hyvästä olosta.
Hankkeen toisessa vaiheessa minun tulee itse hallita, kuinka paljon juon. Jo eilinen riitti näyttämään, kuinka vaikeaa se on. Ja tulee varmasti olemaan jatkossakin. Huomattavasti vaikeampaa kuin sanoa yksioikoisesti joka tilanteessa "ei". Tiedän kyllä asiantuntijoiden mielipiteet, että alkoholisti ei pysty siirtymään kohtuujuomiseen. Että absolutismi on ainoa tie. Tätä matraa media on toistanut niin kauan kuin pystyn muistamaan. Mutta jälleen kysyn, olenko minä alkoholisti? Entä jos olenkin "vain" suurkuluttaja? Pystynkö sitten siirtymään takaisin kohtuullisen juomisen kulttuuriin? Ainakaan en aio lakata yrittämästä.
Heräsin tänään ahdistuneena ja näin kotivessan seinätaulussa yhden lempirunoistani. Märta Tikkanen kirjoitti sen aikanaan miehelleen. Minä muokkasin ruon lopun päässäni kuvaamaan suhdettani alkoholiin:
Vasta sitten
kun uskallan uskoa
että tämä päivä
ja kaikki muut päivät
ovat minulle vapaata valintaa
- sinä tai ei sinua -
voimme me, sinä ja minä,
jatkaa elämäämme
yhdessä
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Epävarma
____
Vasta tänään ymmärrän, mitä eilen nautitut alkoholiannokset minulle merkitsivät. Ne tarkoittivat, että Taitolaji-hankkeeni on nyt aidosti astunut seuraavaan vaiheeseen. Toiseen osioon, joka on täysin erilainen kuin ensimmäinen. Ja monella tavalla paljon vaikeampi. Toisin kuin aiemmin ajatelin.
Kun aloitin ihmiskokeeni marraskuussa 2016, pidin ensimmäistä vaihetta hankkeen vaikeimpana. Siinä alkoholi oli kokonaan kielletty. Rehellisesti näin jälkeenpäin analysoituna, en ehkä edes uskonut kykyneväni elämään täysin alkoholitta. En edes kolmea kuukautta. Niin saumattomaksi osaksi päivääni alkoholi oli hiipinyt. Odotus illalla nautittavasta viinilasillisesta, toisesta ja liian usein kolmannestakin. Helpotuksesta. Hyvästä olosta.
Hankkeen toisessa vaiheessa minun tulee itse hallita, kuinka paljon juon. Jo eilinen riitti näyttämään, kuinka vaikeaa se on. Ja tulee varmasti olemaan jatkossakin. Huomattavasti vaikeampaa kuin sanoa yksioikoisesti joka tilanteessa "ei". Tiedän kyllä asiantuntijoiden mielipiteet, että alkoholisti ei pysty siirtymään kohtuujuomiseen. Että absolutismi on ainoa tie. Tätä matraa media on toistanut niin kauan kuin pystyn muistamaan. Mutta jälleen kysyn, olenko minä alkoholisti? Entä jos olenkin "vain" suurkuluttaja? Pystynkö sitten siirtymään takaisin kohtuullisen juomisen kulttuuriin? Ainakaan en aio lakata yrittämästä.
Heräsin tänään ahdistuneena ja näin kotivessan seinätaulussa yhden lempirunoistani. Märta Tikkanen kirjoitti sen aikanaan miehelleen. Minä muokkasin ruon lopun päässäni kuvaamaan suhdettani alkoholiin:
Vasta sitten
kun uskallan uskoa
että tämä päivä
ja kaikki muut päivät
ovat minulle vapaata valintaa
- sinä tai ei sinua -
voimme me, sinä ja minä,
jatkaa elämäämme
yhdessä
Keskiviikko 19. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 5
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Epäonnistunut
____
Istun lentokoneessa matkalla kotiin. Edessäni on pikkolopullo ranskalaista punaviiniä. Se ei ole päivän ensimmäinen alkoholiannos. Pyyhin kyyneleen silmäkulmasta. Tunnen itseni äärimmäisen epäonnistuneeksi.
Lupasin itselleni pääsiäisloman alussa, että voinen kokeilla ensimmäistä lasillistani reissun päällä. Ajatus onnistuneen lomareissun päälle nautitusta kylmästä valkoviinilasillisesta tuntui mukavalta. Lentokenttälounge olisi kokeilulle mitä sopivin paikka. Niin ajattelin vielä tänäkin aamuna. Enää en ole samaa mieltä.
Fiumicinon Avia loungen jääkaapista löytyi vain yksi valkoviini. Se ei ollut Savignon blancia. En ollut yllättynyt, vaikkakin pettynyt. Kaadoin viiniä lasiin varmaankin parikymmentä senttiä ja kannoin sen napostelulautasen mukana oleskelunurkkaukseen, jonka olimme tyttäreni kanssa vallanneet. Maistoin lasista istuuduttuani alas. Viini ei maistunut hyvälle.
Lasia tyhjentäessäni tunsin itseni koe-eläimeksi. Kysyin itseltäni toistuvasti, miltä minusta nyt tuntuu. Ei tuntunut kerta kaikkiaan miltään. Missä oli hyvä olo, jonka piti olla niin vastustamaton, että sitä piti pelätä? Ei niin missään.
Kun tytär poistui naistenhuoneeseen, lähdin hakemaan jälkiruokaa. Jääkaappi tuijotti minua selän takaa. Kuohuviinipullo siellä erityisesti. Asuisiko hyvä olo siellä? Kaadoin itselleni skumppalasillisen ja join sen keittiössä. En tohtinut viedä lasillista tyttäreni näkyville. Vieläkään olotila ei parantunut. Otin vielä lyhyen lasillisen Vermount Biancoa päälle. Palasin oleskelunurkkaukseen.
Ainoa alkoholin tuoma oire, jonka tunnistin, oli halu alkaa keskustella vieressä istuvan ruotsalaispariskunnan kanssa heidän omalla kielellään tyttäreni huomisesta ruotsinkokeesta. Tytär esti aikeeni.
Odottaessamme koneen lähtöä portin luona avasin Ottomitta-sovelluksen, johon tutustuin hankkeeni alkutaipaleella. Viiteen kuukauteen en ole sovellusta tarvinnut. Nyt sen on tarkoitus huolehtia siitä, etten ylittäisi sallittuja kuukausirajoja. Loin siinä istuessani sovellukseen sekä viinille, kuoharille että väkevälle viinille ilmaisannokset. Sovellus kun laskee sekä nautitun alkoholimäärän, saadut kalorit että rahankulutuksen. Syötin appiin sekä Loungessa avoimesti että salaa juomani alkoholiannokset. Itseäni en sentään aikonut huijata. Vaikka kieltämättä mieli tekikin.
Kun syötän lentokoneessa aperitiiviksi tarjotun pikkolopunaviiniannoksen Ottomittaan, sovellus kertoo minulle kertakäytön suositellun ylärajan ylittyneen. Olen juonut yhden illan aikana viisi alkoholiannosta. Puolet siis tämän kvartaalin sallitusta kuukausimäärästä. En tunne oloani hyväksi, en hiprakkaiseksi enkä keventyneeksi. Päinvastoin. Tunnen pahasti epäonnistuneeni. En voi kyynelille mitään.
Pidän tauon kirjoittamisessa, kun lentoemäntä tuo ruokatarjottimen. Alkupalana graavia lohta ja pääruokana kanaa pavuilla. "Saako olla lisää viiniä?" Vastaan kieltävästi. Se ei ole helppoa, mutta kun teen niin, henkinen olotilani paranee vähän. Entisestään se paranee, kun kieltäydyn teen oheen tarjotusta likööristä tai konjakista.
Katson ympärilleni. Kaikki muut business luokan matkustajat ottavat avecin. Tunnin sisällä edessä istuva vanhempi rouva pyytää lentoemännältä jo kolmannen Baileysin. Ehkä minä en olekaan täysin epäonnistunut?
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Epäonnistunut
____
Istun lentokoneessa matkalla kotiin. Edessäni on pikkolopullo ranskalaista punaviiniä. Se ei ole päivän ensimmäinen alkoholiannos. Pyyhin kyyneleen silmäkulmasta. Tunnen itseni äärimmäisen epäonnistuneeksi.
Lupasin itselleni pääsiäisloman alussa, että voinen kokeilla ensimmäistä lasillistani reissun päällä. Ajatus onnistuneen lomareissun päälle nautitusta kylmästä valkoviinilasillisesta tuntui mukavalta. Lentokenttälounge olisi kokeilulle mitä sopivin paikka. Niin ajattelin vielä tänäkin aamuna. Enää en ole samaa mieltä.
Fiumicinon Avia loungen jääkaapista löytyi vain yksi valkoviini. Se ei ollut Savignon blancia. En ollut yllättynyt, vaikkakin pettynyt. Kaadoin viiniä lasiin varmaankin parikymmentä senttiä ja kannoin sen napostelulautasen mukana oleskelunurkkaukseen, jonka olimme tyttäreni kanssa vallanneet. Maistoin lasista istuuduttuani alas. Viini ei maistunut hyvälle.
Lasia tyhjentäessäni tunsin itseni koe-eläimeksi. Kysyin itseltäni toistuvasti, miltä minusta nyt tuntuu. Ei tuntunut kerta kaikkiaan miltään. Missä oli hyvä olo, jonka piti olla niin vastustamaton, että sitä piti pelätä? Ei niin missään.
Kun tytär poistui naistenhuoneeseen, lähdin hakemaan jälkiruokaa. Jääkaappi tuijotti minua selän takaa. Kuohuviinipullo siellä erityisesti. Asuisiko hyvä olo siellä? Kaadoin itselleni skumppalasillisen ja join sen keittiössä. En tohtinut viedä lasillista tyttäreni näkyville. Vieläkään olotila ei parantunut. Otin vielä lyhyen lasillisen Vermount Biancoa päälle. Palasin oleskelunurkkaukseen.
Ainoa alkoholin tuoma oire, jonka tunnistin, oli halu alkaa keskustella vieressä istuvan ruotsalaispariskunnan kanssa heidän omalla kielellään tyttäreni huomisesta ruotsinkokeesta. Tytär esti aikeeni.
Odottaessamme koneen lähtöä portin luona avasin Ottomitta-sovelluksen, johon tutustuin hankkeeni alkutaipaleella. Viiteen kuukauteen en ole sovellusta tarvinnut. Nyt sen on tarkoitus huolehtia siitä, etten ylittäisi sallittuja kuukausirajoja. Loin siinä istuessani sovellukseen sekä viinille, kuoharille että väkevälle viinille ilmaisannokset. Sovellus kun laskee sekä nautitun alkoholimäärän, saadut kalorit että rahankulutuksen. Syötin appiin sekä Loungessa avoimesti että salaa juomani alkoholiannokset. Itseäni en sentään aikonut huijata. Vaikka kieltämättä mieli tekikin.
Kun syötän lentokoneessa aperitiiviksi tarjotun pikkolopunaviiniannoksen Ottomittaan, sovellus kertoo minulle kertakäytön suositellun ylärajan ylittyneen. Olen juonut yhden illan aikana viisi alkoholiannosta. Puolet siis tämän kvartaalin sallitusta kuukausimäärästä. En tunne oloani hyväksi, en hiprakkaiseksi enkä keventyneeksi. Päinvastoin. Tunnen pahasti epäonnistuneeni. En voi kyynelille mitään.
Pidän tauon kirjoittamisessa, kun lentoemäntä tuo ruokatarjottimen. Alkupalana graavia lohta ja pääruokana kanaa pavuilla. "Saako olla lisää viiniä?" Vastaan kieltävästi. Se ei ole helppoa, mutta kun teen niin, henkinen olotilani paranee vähän. Entisestään se paranee, kun kieltäydyn teen oheen tarjotusta likööristä tai konjakista.
Katson ympärilleni. Kaikki muut business luokan matkustajat ottavat avecin. Tunnin sisällä edessä istuva vanhempi rouva pyytää lentoemännältä jo kolmannen Baileysin. Ehkä minä en olekaan täysin epäonnistunut?
Tiistai 18. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Tytär
Olotila: Rentoutunut
____
Imen itseeni lisää Seppäsen kirjaa hotellihuoneessa, kun tytär nukkuu. Nautin sekä tekstistä että sisällöstä, mutta yhä edelleen ihmettelen, kuinka eri tavoin me ajattelemme ja koemme samaa asiaa, koeaikaa ilman alkoholia. Osan eroista olen valmis laittamaan sen piikkiin, että hän on lääkäri ja katsoo alkoholiongelmaa ylätasolta, kun minä taas olen biotieteilijä ja etsin juurisyytä. Osa eroavaisuuksista voi tulla myös yksinkertaisesti siitä että olemme eri sukupuolta, hän mies ja minä nainen. Tai sitten vaan ihan jokainen ihminen juo alkoholia omalla tavallaan, oli henkilöllä sitten alkoholiongelmaa tai ei. Olenhan jo oman itsenikin osalta nähnyt, että syitä juoda on monia erilaisia. Puhumattakaan muista ihmisistä.
Luen mielenkiinnolla Seppäsen tuntemuksia ulkomaanmatkallaan perheen kanssa. He vierailivat muslimimaassa, jossa alkoholitta tuntuu olleen suhteellisen helppo matkustaa. Me olemme Italiassa, jossa viini virtaa ja äyriäisrisoton syöminen ilman kylmää valkoviinilasillista on lähes synti.
"Kyllähän sä äiti jo saisit ottaa lasillisen." Myönnän tyttärelle ajattelevani asiaa. Teenkin niin. Useaan otteeseen. Silti en tilaa viiniä yhdenkään aterian oheen. Enkä edes olutta, kun piipahdamme syömässä roomalaisessa panimoravintolassa.
Sydämeeni sattuu, kun Seppänen pohtii Tunisiassa, mitä haittaa lasillisesta viiniä olisi. Tai sitä seuraavasta. Tai kolmannesta. "Viinilasillista ei pidä tilata", on pohdinnan lopputulos. "Se tuntuisi aivan liian ihanalta." Ihan vaan sen takia että on juoppo.
Jään miettimään sanaa. Olenko minä juoppo? Sanalla on uskomattoman paha klangi. Jopa "alkoholisti" tuntuu vähemmän pahalta. Puhumattakaan alkoholin suurkuluttajasta, ongelmajuojasta tai viininsipittäjästä. En minä osaa sanoa, mikä noista edellisistä olen. Riskeerata en kuitenkaan uskalla. Ei siis viinilasillista tänäänkään.
Korvaavia nautinnontuottajia: Tytär
Olotila: Rentoutunut
____
Imen itseeni lisää Seppäsen kirjaa hotellihuoneessa, kun tytär nukkuu. Nautin sekä tekstistä että sisällöstä, mutta yhä edelleen ihmettelen, kuinka eri tavoin me ajattelemme ja koemme samaa asiaa, koeaikaa ilman alkoholia. Osan eroista olen valmis laittamaan sen piikkiin, että hän on lääkäri ja katsoo alkoholiongelmaa ylätasolta, kun minä taas olen biotieteilijä ja etsin juurisyytä. Osa eroavaisuuksista voi tulla myös yksinkertaisesti siitä että olemme eri sukupuolta, hän mies ja minä nainen. Tai sitten vaan ihan jokainen ihminen juo alkoholia omalla tavallaan, oli henkilöllä sitten alkoholiongelmaa tai ei. Olenhan jo oman itsenikin osalta nähnyt, että syitä juoda on monia erilaisia. Puhumattakaan muista ihmisistä.
Luen mielenkiinnolla Seppäsen tuntemuksia ulkomaanmatkallaan perheen kanssa. He vierailivat muslimimaassa, jossa alkoholitta tuntuu olleen suhteellisen helppo matkustaa. Me olemme Italiassa, jossa viini virtaa ja äyriäisrisoton syöminen ilman kylmää valkoviinilasillista on lähes synti.
"Kyllähän sä äiti jo saisit ottaa lasillisen." Myönnän tyttärelle ajattelevani asiaa. Teenkin niin. Useaan otteeseen. Silti en tilaa viiniä yhdenkään aterian oheen. Enkä edes olutta, kun piipahdamme syömässä roomalaisessa panimoravintolassa.
Sydämeeni sattuu, kun Seppänen pohtii Tunisiassa, mitä haittaa lasillisesta viiniä olisi. Tai sitä seuraavasta. Tai kolmannesta. "Viinilasillista ei pidä tilata", on pohdinnan lopputulos. "Se tuntuisi aivan liian ihanalta." Ihan vaan sen takia että on juoppo.
Jään miettimään sanaa. Olenko minä juoppo? Sanalla on uskomattoman paha klangi. Jopa "alkoholisti" tuntuu vähemmän pahalta. Puhumattakaan alkoholin suurkuluttajasta, ongelmajuojasta tai viininsipittäjästä. En minä osaa sanoa, mikä noista edellisistä olen. Riskeerata en kuitenkaan uskalla. Ei siis viinilasillista tänäänkään.
Maanantai 17. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Aurinko
Olotila: Turistinen
____
Istun roomalaisessa katukahvilassa ja syön pizzaa. Vieressä on lasillinen tuoretta appelsiinimehua. Se maksaa kaksi kertaa enemmän kuin maksaisi saman verran valkoviiniä. Puoli litraa talon viiniä saisi viidellä eurolla. Tasan saman maksaa pullo vettä. Täällä ei kansallisia alkoholihaittoja yritetä hillitä ainakaan hinnoittelulla. Mikäli haittoja edes esiintyy. En tiedä mitä uskoa.
Suomessa tietyt piirit ihailevat Etelä-Eurooppalaista juomatapaa. Juodaan sivistynesti viiniä, ei vahvaa viinaa. Nautitaan pieniä annoksia, ruoan kanssa ja seurustellen. Ei humalluta näkyvästi. Eikä varsinkaan käyttäydytä huonosti.
"Suomi on suomalainen" tv-sarjassa puhuttiin viime viikolla alkoholistakin. Sarja ei ole erikoinen, lähinnä täynnä itsestäänselvyyksiä. Niin oli myös alkoholin kanssa. Haastateltu alkoholitutkija sanoi suomalaisten juovan pääasiassa humalahakuisesti. Juodaan harvoin, kerralla paljon ja väkevää viinaa mieluummin kuin mietoja. Kuvaus ei ole yllättävä, vaikken siihen itseäni kykene asemoimaankaan. Enkä usko olevani ainoa laatuaan.
Onko uusi suomalainen juomakulttuuri eurooppalaisen ja pohjoisen juomatavan fuusio? Etelä-Eurooppalainen juomatapa korotettuna? Plussana kuten hampurilaisketju korotusta kutsuisi. Juodaan usein (eurooppalainen muoto), kerralla paljon (pohjoinen muoto) ja mieluummin viiniä (eurooppalainen muoto) paitsi bileissä voidaan kyllä mennä viinankin puolelle (pohjoinen muoto).
Katson italialaisessa ravintolassa naapuripöytiin. Jokaisesta löytyy viinilasi. Humaltumista en erota, mutta iloisia ihmisiä kyllä. Ehkä se on sama asia.
Jään miettimään television alkoholitutkijan sanoja. "On syytä muistaa että Etelä-Eurooppalainen juomatapa on vain kuriositeetti ja että niinsanottu pohjoinen juomatapa on maailmalla se tavallisin tapa juoda." En epäile, etteikö tutkija tiedä mitä puhuu. Mietin kuitenkin, miksi hän sen tekee. Vapauttaakseen suomalaiset omantunnontuskistaan juomisensa suhteen? Minä päätän olla vapautumatta. Jossain elää kohtuullisen juomisen oikeaoppinen kulttuuri ja minä olen päättänyt sen oppia.
Korvaavia nautinnontuottajia: Aurinko
Olotila: Turistinen
____
Istun roomalaisessa katukahvilassa ja syön pizzaa. Vieressä on lasillinen tuoretta appelsiinimehua. Se maksaa kaksi kertaa enemmän kuin maksaisi saman verran valkoviiniä. Puoli litraa talon viiniä saisi viidellä eurolla. Tasan saman maksaa pullo vettä. Täällä ei kansallisia alkoholihaittoja yritetä hillitä ainakaan hinnoittelulla. Mikäli haittoja edes esiintyy. En tiedä mitä uskoa.
Suomessa tietyt piirit ihailevat Etelä-Eurooppalaista juomatapaa. Juodaan sivistynesti viiniä, ei vahvaa viinaa. Nautitaan pieniä annoksia, ruoan kanssa ja seurustellen. Ei humalluta näkyvästi. Eikä varsinkaan käyttäydytä huonosti.
"Suomi on suomalainen" tv-sarjassa puhuttiin viime viikolla alkoholistakin. Sarja ei ole erikoinen, lähinnä täynnä itsestäänselvyyksiä. Niin oli myös alkoholin kanssa. Haastateltu alkoholitutkija sanoi suomalaisten juovan pääasiassa humalahakuisesti. Juodaan harvoin, kerralla paljon ja väkevää viinaa mieluummin kuin mietoja. Kuvaus ei ole yllättävä, vaikken siihen itseäni kykene asemoimaankaan. Enkä usko olevani ainoa laatuaan.
Onko uusi suomalainen juomakulttuuri eurooppalaisen ja pohjoisen juomatavan fuusio? Etelä-Eurooppalainen juomatapa korotettuna? Plussana kuten hampurilaisketju korotusta kutsuisi. Juodaan usein (eurooppalainen muoto), kerralla paljon (pohjoinen muoto) ja mieluummin viiniä (eurooppalainen muoto) paitsi bileissä voidaan kyllä mennä viinankin puolelle (pohjoinen muoto).
Katson italialaisessa ravintolassa naapuripöytiin. Jokaisesta löytyy viinilasi. Humaltumista en erota, mutta iloisia ihmisiä kyllä. Ehkä se on sama asia.
Jään miettimään television alkoholitutkijan sanoja. "On syytä muistaa että Etelä-Eurooppalainen juomatapa on vain kuriositeetti ja että niinsanottu pohjoinen juomatapa on maailmalla se tavallisin tapa juoda." En epäile, etteikö tutkija tiedä mitä puhuu. Mietin kuitenkin, miksi hän sen tekee. Vapauttaakseen suomalaiset omantunnontuskistaan juomisensa suhteen? Minä päätän olla vapautumatta. Jossain elää kohtuullisen juomisen oikeaoppinen kulttuuri ja minä olen päättänyt sen oppia.
Lauantai 15. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Loma
Olotila: Kiireetön
____
Palaan pääsiäislomalla Juhani Seppäsen kirjan pariin. Löydän sanonnan, jonka aion törkeästi varastaa ja ottaa laajemmin käyttöön. Käytän sitä hetimiten kysymykseen itseltäni.
Koska aiot tulla ulos baarikaapista?
Seppäsen "vuosi viinatta" hankkeessa ja omassa ihmiskokeessani on yksi merkittävä eroavaisuus. Herra lääkäri minglasi alusta asti sosiaalisissa kulttuuripiireissään avoimen alkoholittomasti, kun minä taas olen ylläpitänyt naurettavaa kuplaa sosiaalisten tilanteiden yllä jo viisi kuukautta.
Miksi ihmeessä minä pelleilen alkoholittomien juomien kanssa? Näyttelen juovani kuten muukin seurue? Osittain kyseessä on tapa, että edessä on lasi, kun istuu ravintolapöydässä tai kulkee kokkareilla. Mutta toki lasissa voisi olla kivennäisvettäkin. Niin Seppäselläkin usein oli. Pääosin hommassa on kyse ihan muusta, itse asiassa kahdesta ihan muusta. Enkä osaa edes ränkätä, kumpi näistä muista asioista on minulle tärkeämpi. Niin olennaisia ovat molemmat.
Toinen syistä liittyy sosiaaliseen rooliini alkoholin seurassa, bilehiirenä ja hauskana jätkänä. Tyyppinä joka on aina valmis mukaan, kun jossain tapahtuu ja alkoholia on tarjolla. Tyyppinä, joka aina jaksaa jatkaa aamuyön tunneille ja on takuuvarmasti viimeisten roikkujien joukossa, kun jo sammalletaan samoja syviä totuuksia seitsemättä kertaa. Työterveysterapeuttini sanoi minulle, että oireilen parhaillaan elämänvaiheeseeni liittyvää luopumisentuskaa. Luopuminen aikuistuvista lapsista on älyttömän raskasta. Samaan syssyyn meni vielä koirakin kuolemaan. Tekeillä olevaan työmuutokseen liittyy myös luopuminen minulle rakkaasta esimiestyöstä. Asiantuntijan mielestä alkoholittomuudessani on kyse myös luopumisesta. Enemmästä siis kuin hyvästä viinistä, saunaoluista ja gin&toniceista lentokoneessa. Kyse on yhden roolin jättämisestä taakse. Se on minulle selvästi vaikeaa.
Toinen syy liittyy syyhyni istua seurassa alkoholitta. "Miksi sä et ota?" on tuttu kysymys jokaiselle vastaavassa tilanteessa olevalle. Vastata voi toki valkoisella valheella. Voi olla lääkekuurilla tai tullut tällä kertaa autolla. Ensimmäistä ei voi käyttää kuukausitolkulla eikä ainakaan saman porukan kanssa. Jälkimmäinen on minulle erikoista, koska ajan muutenkin harvoin. Yksi hyvin toimiva syy on aikainen lento tai joku muu tärkeä tapahtuma seuraavana aamuna. Valitettavasti tässä iässä ei voi enää käyttää raskauskorttia. Joten miksi ei valkoisten valheiden sijaan vain näyttelisi ja olisi juovinaan. Silloin ei joutuisi edes kohtaamaan kysymystä. Mutta nyt pitää haastaa itseä. Miksi en vaan vastaa: "Mä en nyt juo, kun alkoholi on mulle ongelma"? Siksi koska en ole tullut vielä ulos baarikaapista.
Korvaavia nautinnontuottajia: Loma
Olotila: Kiireetön
____
Palaan pääsiäislomalla Juhani Seppäsen kirjan pariin. Löydän sanonnan, jonka aion törkeästi varastaa ja ottaa laajemmin käyttöön. Käytän sitä hetimiten kysymykseen itseltäni.
Koska aiot tulla ulos baarikaapista?
Seppäsen "vuosi viinatta" hankkeessa ja omassa ihmiskokeessani on yksi merkittävä eroavaisuus. Herra lääkäri minglasi alusta asti sosiaalisissa kulttuuripiireissään avoimen alkoholittomasti, kun minä taas olen ylläpitänyt naurettavaa kuplaa sosiaalisten tilanteiden yllä jo viisi kuukautta.
Miksi ihmeessä minä pelleilen alkoholittomien juomien kanssa? Näyttelen juovani kuten muukin seurue? Osittain kyseessä on tapa, että edessä on lasi, kun istuu ravintolapöydässä tai kulkee kokkareilla. Mutta toki lasissa voisi olla kivennäisvettäkin. Niin Seppäselläkin usein oli. Pääosin hommassa on kyse ihan muusta, itse asiassa kahdesta ihan muusta. Enkä osaa edes ränkätä, kumpi näistä muista asioista on minulle tärkeämpi. Niin olennaisia ovat molemmat.
Toinen syistä liittyy sosiaaliseen rooliini alkoholin seurassa, bilehiirenä ja hauskana jätkänä. Tyyppinä joka on aina valmis mukaan, kun jossain tapahtuu ja alkoholia on tarjolla. Tyyppinä, joka aina jaksaa jatkaa aamuyön tunneille ja on takuuvarmasti viimeisten roikkujien joukossa, kun jo sammalletaan samoja syviä totuuksia seitsemättä kertaa. Työterveysterapeuttini sanoi minulle, että oireilen parhaillaan elämänvaiheeseeni liittyvää luopumisentuskaa. Luopuminen aikuistuvista lapsista on älyttömän raskasta. Samaan syssyyn meni vielä koirakin kuolemaan. Tekeillä olevaan työmuutokseen liittyy myös luopuminen minulle rakkaasta esimiestyöstä. Asiantuntijan mielestä alkoholittomuudessani on kyse myös luopumisesta. Enemmästä siis kuin hyvästä viinistä, saunaoluista ja gin&toniceista lentokoneessa. Kyse on yhden roolin jättämisestä taakse. Se on minulle selvästi vaikeaa.
Toinen syy liittyy syyhyni istua seurassa alkoholitta. "Miksi sä et ota?" on tuttu kysymys jokaiselle vastaavassa tilanteessa olevalle. Vastata voi toki valkoisella valheella. Voi olla lääkekuurilla tai tullut tällä kertaa autolla. Ensimmäistä ei voi käyttää kuukausitolkulla eikä ainakaan saman porukan kanssa. Jälkimmäinen on minulle erikoista, koska ajan muutenkin harvoin. Yksi hyvin toimiva syy on aikainen lento tai joku muu tärkeä tapahtuma seuraavana aamuna. Valitettavasti tässä iässä ei voi enää käyttää raskauskorttia. Joten miksi ei valkoisten valheiden sijaan vain näyttelisi ja olisi juovinaan. Silloin ei joutuisi edes kohtaamaan kysymystä. Mutta nyt pitää haastaa itseä. Miksi en vaan vastaa: "Mä en nyt juo, kun alkoholi on mulle ongelma"? Siksi koska en ole tullut vielä ulos baarikaapista.
Perjantai 14. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Pääsiäinen
Olotila: Odottava
____
Ostan äkkilähdön Roomaan. Mies on vetäytynyt pääsiäiseksi tuhat kilometriä pohjoiseen. Me lähdemme tyttären kanssa vastaavan matkan toiseen suuntaan. Olen haaveillut näkeväni joskus Michelangelon freskot. Nyt siihen on enää muutama päivä aikaa.
Yksi selkeimpiä suoria vaikutuksia alkoholittomuudessa on rahan säästyminen. Pieni insinööri minussa laski joskus elämän ruuhkavuosina, kun lapset olivat päiväkoti-iässä, miten rahan kulutus perheessämme jakautui. Tein sen yksinkertaisesti ryhmittelemällä tilillä näkyvät ostot tiettyihin alueisiin, kuten ruoka, matkailu, vaatteet, urheilu, liikenne ja alkoholi. Muistan jo silloin ihmetelleeni alkoholin merkittävää osuutta, mutta tieto ei mitenkään vaikuttanut tulevien vuosien kulutukseen.
Viime aikoina juomiseen kuluneen rahan määrän on täytynyt nousta, vaikken sitä koskaan ole mitannutkaan. Kevyesti kalkuloituna summaan yhteen arvioidun viikkokulutukseni ja lasken kuluneen rahan, mukana sekä kotona sipitetty viini että käytetyt ravintola-annokset. Saan viikossa kulutetun rahan määräksi jotakin sadan ja kahdensadan euron välille. Se tarkoittaa, että kuukaudessa olisi voinut kulua melkein tonni pelkkään alkoholiin. Mikäli asiantuntijoita on uskominen, jokainen alkoholin suurkuluttaja arvioi kulutuksensa reippaasti alakanttiin. Näinollen rahan kulutus olisi ollut vielä suurempi. Minulla ei ole mitään konkreettista dataa pitääkö laskelmani paikkansa.
Mitä kuitenkin huomaan, on rahan kertyminen säästötililleni. Tyhjästähän se ei voi tulla. En ole mikään säästäjätyyppi, eikä minulla ole perhetaustasta tulevia rahavirtoja. Arki on silkkaa summapeliä ja erotuslaskua. Plussan puolella on kuukausipalkka ja minipienet kirjailijatulot. Miinuksella isoimpina asuntolaina, vanhan talon kulut ja ruokamarkettilaskut. Minulla on erillinen käyttötili ja säästötili. Jälkimmäiselle siirrän jäämiä ja ekstoja, jottei kaikki raha kuluisi hetimiten. Tilin saldo tyhjenee kuitenkin säännöllisesti, jollei muuten niin polttoöljylaskuihin ja auton korjaamisiin. Nyt tilille on siis kertynyt siivoinen summa rahaa. Sen täytyy olla tulosta alkoholittomista kuukausistani.
Palkitsen itseni rentoutusmatkalla Sikstuksen kappeliin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Pääsiäinen
Olotila: Odottava
____
Ostan äkkilähdön Roomaan. Mies on vetäytynyt pääsiäiseksi tuhat kilometriä pohjoiseen. Me lähdemme tyttären kanssa vastaavan matkan toiseen suuntaan. Olen haaveillut näkeväni joskus Michelangelon freskot. Nyt siihen on enää muutama päivä aikaa.
Yksi selkeimpiä suoria vaikutuksia alkoholittomuudessa on rahan säästyminen. Pieni insinööri minussa laski joskus elämän ruuhkavuosina, kun lapset olivat päiväkoti-iässä, miten rahan kulutus perheessämme jakautui. Tein sen yksinkertaisesti ryhmittelemällä tilillä näkyvät ostot tiettyihin alueisiin, kuten ruoka, matkailu, vaatteet, urheilu, liikenne ja alkoholi. Muistan jo silloin ihmetelleeni alkoholin merkittävää osuutta, mutta tieto ei mitenkään vaikuttanut tulevien vuosien kulutukseen.
Viime aikoina juomiseen kuluneen rahan määrän on täytynyt nousta, vaikken sitä koskaan ole mitannutkaan. Kevyesti kalkuloituna summaan yhteen arvioidun viikkokulutukseni ja lasken kuluneen rahan, mukana sekä kotona sipitetty viini että käytetyt ravintola-annokset. Saan viikossa kulutetun rahan määräksi jotakin sadan ja kahdensadan euron välille. Se tarkoittaa, että kuukaudessa olisi voinut kulua melkein tonni pelkkään alkoholiin. Mikäli asiantuntijoita on uskominen, jokainen alkoholin suurkuluttaja arvioi kulutuksensa reippaasti alakanttiin. Näinollen rahan kulutus olisi ollut vielä suurempi. Minulla ei ole mitään konkreettista dataa pitääkö laskelmani paikkansa.
Mitä kuitenkin huomaan, on rahan kertyminen säästötililleni. Tyhjästähän se ei voi tulla. En ole mikään säästäjätyyppi, eikä minulla ole perhetaustasta tulevia rahavirtoja. Arki on silkkaa summapeliä ja erotuslaskua. Plussan puolella on kuukausipalkka ja minipienet kirjailijatulot. Miinuksella isoimpina asuntolaina, vanhan talon kulut ja ruokamarkettilaskut. Minulla on erillinen käyttötili ja säästötili. Jälkimmäiselle siirrän jäämiä ja ekstoja, jottei kaikki raha kuluisi hetimiten. Tilin saldo tyhjenee kuitenkin säännöllisesti, jollei muuten niin polttoöljylaskuihin ja auton korjaamisiin. Nyt tilille on siis kertynyt siivoinen summa rahaa. Sen täytyy olla tulosta alkoholittomista kuukausistani.
Palkitsen itseni rentoutusmatkalla Sikstuksen kappeliin.
Sunnuntai 9. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Analyyttinen
____
Ostan Antikvaari.fi nettikaupasta Juhani Seppäsen "Selvästi juovuksissa". Myyntimenestykseksi nousseessa hittikirjassa keski-ikäinen lääkäri avautuu alkoholin suurkulutuksestaan ja ryhtyy vuoden mittaiselle alkoholittomalle koejaksolle, jonka aikana hän analysoi sekä omia että Suomen kansan alkoholitottumuksia. Olen kahlannut nopeasti kirjasta noin kolmanneksen. Löydän teoksesta paljon omia ajatuksiani, mutta hankkeistamme myös paljon eroavaisuuksia.
Tiedän olevani vertaistuki-ihminen. Kun minulla on ongelma, saan eniten apua, jos löydän ihmisen, jolla on samanlainen ongelma. Asian pureksiminen kahdestaan vähentää ongelmaa puoleen. Mikäli vertaistukiryhmä on suurempi, voi ongelma pienetä vielä enemmän ja entistä nopeammin.
Vertaistuen löytäminen alkoholiongelmaani ei ole ollut helppoa. Osittain se varmaan liittyy siihen, että ongelmasta ei ole ollut helppo puhua. Mutta osittain myös siihen, että kun asiasta on avautunut, se ei ole saanut vastakaikua. "Eihän sinulla nyt mitään ongelmaa ole", on ollut yleinen vastaus ja pitänyt sisällään seikan, että sen lisäksi ongelmaa ei ainakaan ole minulla. Vain yksi ystävättäreni jakaa ongelmani lähes sataprosenttisesti, pienin nyanssieroin. Vai pitäisikö rehellisyyden nimissä sanoa "myöntää jakavansa ongelmani". Väitän ongelman oikeasti olevan paljon laajempi, mutta hyvin piilossa.
Etsin vertaistukea siis ystäväpiirini ulkopuolelta. Olen lukenut lehdistä julkkisten "korkki kiinni" kamppanjasta. Kahlannut läpi nuoren tytön "vuosi viinatta" blogin. Nyt vietän viikonloppua nenä kiinni Seppäsen romaanissa. Kaikkia näitä hankkeita yhdistää vuoden mittainen alkoholittomuusjakso. Kohtuujuomisen opettelun onnistumisesta en ole vielä nähnyt mitään merkkejä. Joidenkin juomattomuushankkeiden olen kuullut päättyneen pahaan romahdukseen. Alkoholinkulutus on jatkunut jollei nyt pahempana kuin ennen hanketta, ainakin yhtä pahana. Jään odottamaan mielenkiinnolla, kuinka käy Juhani Seppäselle.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Analyyttinen
____
Ostan Antikvaari.fi nettikaupasta Juhani Seppäsen "Selvästi juovuksissa". Myyntimenestykseksi nousseessa hittikirjassa keski-ikäinen lääkäri avautuu alkoholin suurkulutuksestaan ja ryhtyy vuoden mittaiselle alkoholittomalle koejaksolle, jonka aikana hän analysoi sekä omia että Suomen kansan alkoholitottumuksia. Olen kahlannut nopeasti kirjasta noin kolmanneksen. Löydän teoksesta paljon omia ajatuksiani, mutta hankkeistamme myös paljon eroavaisuuksia.
Tiedän olevani vertaistuki-ihminen. Kun minulla on ongelma, saan eniten apua, jos löydän ihmisen, jolla on samanlainen ongelma. Asian pureksiminen kahdestaan vähentää ongelmaa puoleen. Mikäli vertaistukiryhmä on suurempi, voi ongelma pienetä vielä enemmän ja entistä nopeammin.
Vertaistuen löytäminen alkoholiongelmaani ei ole ollut helppoa. Osittain se varmaan liittyy siihen, että ongelmasta ei ole ollut helppo puhua. Mutta osittain myös siihen, että kun asiasta on avautunut, se ei ole saanut vastakaikua. "Eihän sinulla nyt mitään ongelmaa ole", on ollut yleinen vastaus ja pitänyt sisällään seikan, että sen lisäksi ongelmaa ei ainakaan ole minulla. Vain yksi ystävättäreni jakaa ongelmani lähes sataprosenttisesti, pienin nyanssieroin. Vai pitäisikö rehellisyyden nimissä sanoa "myöntää jakavansa ongelmani". Väitän ongelman oikeasti olevan paljon laajempi, mutta hyvin piilossa.
Etsin vertaistukea siis ystäväpiirini ulkopuolelta. Olen lukenut lehdistä julkkisten "korkki kiinni" kamppanjasta. Kahlannut läpi nuoren tytön "vuosi viinatta" blogin. Nyt vietän viikonloppua nenä kiinni Seppäsen romaanissa. Kaikkia näitä hankkeita yhdistää vuoden mittainen alkoholittomuusjakso. Kohtuujuomisen opettelun onnistumisesta en ole vielä nähnyt mitään merkkejä. Joidenkin juomattomuushankkeiden olen kuullut päättyneen pahaan romahdukseen. Alkoholinkulutus on jatkunut jollei nyt pahempana kuin ennen hanketta, ainakin yhtä pahana. Jään odottamaan mielenkiinnolla, kuinka käy Juhani Seppäselle.
Perjantai 7. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Maailmantuskainen
____
Ajan töistä kotiin ja kuulen radiosta, että Ruotsissa on tapahtunut terrori-isku. Kuorma-auto on ajanut ihmisjoukkoon Tukholman keskustassa. Muutamaa tuntia aiemmin on saapunut viesti, että ikäiseni kollega on kuollut. Hänen aorttansa oli revennyt kesken työpäivän.
Google kertoo aortan repeämän johtuvan yleisimmin ateroskleroosista, jonka riskitekijöitä ovat tupakointi, korkea verenpaine ja kolesteroli. Mietin verenpainettani ja elämän katoavaisuutta.
Lääkäri on pariinkin otteeseen ehdottanut minulle verenpainelääkitystä, mutta olen onnistunut kieltäytymään siitä puhumalla. Olen sanonut, etten halua hoitaa oiretta, vaan laittaa kuntoon juurisyyn eli työpaineen. Olen korostanut terveitä elämäntapojani. En polta tupakkaa, syön rajallisesti rasvaa ja liikun säännöllisesti. Kaiken lisäksi olen lopettanut alkoholin käytön. En kerro lääkärille, että alkoholinjuonnin lopettaminen ei ole laskenut verenpainettani.
Alkoholin lasketaan aiheuttavan Suomessa puolisentoista tuhatta kuolemaa vuosittain. Suurin osa kuolemista johtuu alkoholin suurkulutuksen tuomista maksa- ja sydänsairauksista, pienempi osa tapaturmista, joissa alkoholi on ollut merkittävällä tavalla läsnä. Vain pieni osa alkoholiin kuolleista on naisia. Vielä pienempi osa ylempään sosioekonomiseen luokkaan kuuluvia naisia.
Lääkäri kertoo minulle jo tietämäni asian. Alkoholin varsin merkittävät terveyshaitat ovat palautuvia, toisin kuin tupakoinnin. Mikäli on polttanut tupakkaa koko nuoruuden ja sitten lopettaa polttamisen keski-iässä, todennäköisyys saada syöpä ei vähene lainkaan. Sen sijaan kun lopettaa alkoholinkäytön, maksa ja sydän palautuvat pikku hiljaa normaaleiksi pitkästäkin rääkistä huolimatta.
Istun illalla takkatulen ääressä ja kuuntelen ahdistuneisuuttani. Biolääketieteen dosentti minussa sanoo, että vielä koskaan ei ole kukaan ihminen selvinnyt elämästä kuolematta. Silti kuoleman läheisyys sattuu. Alkoholittakin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Maailmantuskainen
____
Ajan töistä kotiin ja kuulen radiosta, että Ruotsissa on tapahtunut terrori-isku. Kuorma-auto on ajanut ihmisjoukkoon Tukholman keskustassa. Muutamaa tuntia aiemmin on saapunut viesti, että ikäiseni kollega on kuollut. Hänen aorttansa oli revennyt kesken työpäivän.
Google kertoo aortan repeämän johtuvan yleisimmin ateroskleroosista, jonka riskitekijöitä ovat tupakointi, korkea verenpaine ja kolesteroli. Mietin verenpainettani ja elämän katoavaisuutta.
Lääkäri on pariinkin otteeseen ehdottanut minulle verenpainelääkitystä, mutta olen onnistunut kieltäytymään siitä puhumalla. Olen sanonut, etten halua hoitaa oiretta, vaan laittaa kuntoon juurisyyn eli työpaineen. Olen korostanut terveitä elämäntapojani. En polta tupakkaa, syön rajallisesti rasvaa ja liikun säännöllisesti. Kaiken lisäksi olen lopettanut alkoholin käytön. En kerro lääkärille, että alkoholinjuonnin lopettaminen ei ole laskenut verenpainettani.
Alkoholin lasketaan aiheuttavan Suomessa puolisentoista tuhatta kuolemaa vuosittain. Suurin osa kuolemista johtuu alkoholin suurkulutuksen tuomista maksa- ja sydänsairauksista, pienempi osa tapaturmista, joissa alkoholi on ollut merkittävällä tavalla läsnä. Vain pieni osa alkoholiin kuolleista on naisia. Vielä pienempi osa ylempään sosioekonomiseen luokkaan kuuluvia naisia.
Lääkäri kertoo minulle jo tietämäni asian. Alkoholin varsin merkittävät terveyshaitat ovat palautuvia, toisin kuin tupakoinnin. Mikäli on polttanut tupakkaa koko nuoruuden ja sitten lopettaa polttamisen keski-iässä, todennäköisyys saada syöpä ei vähene lainkaan. Sen sijaan kun lopettaa alkoholinkäytön, maksa ja sydän palautuvat pikku hiljaa normaaleiksi pitkästäkin rääkistä huolimatta.
Istun illalla takkatulen ääressä ja kuuntelen ahdistuneisuuttani. Biolääketieteen dosentti minussa sanoo, että vielä koskaan ei ole kukaan ihminen selvinnyt elämästä kuolematta. Silti kuoleman läheisyys sattuu. Alkoholittakin.
Keskiviikko 5. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Tylsistynyt
____
On menossa Taitolaji-hankkeen viides kuukausi. Vieläkään ei pisaraakaan. On alkanut toinen kuukausi, jossa voisin nauttia kymmenen alkoholiannosta kuukaudessa. Uskon juovani muutaman lasillisen huhtikuun aikana.
Mitä pidemmälle olen hankkeessa edennyt, sitä selkeämpi kuva kohtuullisesta alkoholinkäytöstä alkaa muodostua. Syy tulevalle juomispäätökselle ei tule niinkään sosiaalisesta paineesta. En ajattele tulevaisuuden juomistani niin mustavalkoisesti, että joisin seurassa, bileissä tai illallisilla, mutta en koskaan yksin, en reissun päällä enkä kalsareissa kotona. Ajattelen sen sijaan juomisen sallimista sen juurisyyn kautta. En haluaisi enää koskaan juoda alkoholia pahaan olooni, oli se sitten työstressi, epävarmuus, paine, pelko, ahdistus tai suru. Mutta voisin hyvinkin juoda muutaman lasillisen, kun oloni on hyvä. Kun olen onnistunut. Kun olen hyvässä seurassa. Yksinkertaisesti kun nautin tilanteesta.
Punnitsen tilannetta tänään ja päätös tilata viinilasillinen ruoan oheen jää tekemättä. On jälleen edustusillallinen. Tilanne ei ole mitenkään äärimmisen paha. Se on vaan tylsä. Ja tylsyyskin on negatiivinen tunne. Tilaan japanilaisen illallisen oheen alkoholittoman oluen ja pyydän tarjoilijaa kaatamaan juoman tuoppiin, ettei kukaan kiinnittäisi huomiota pullon isokokoiseen tekstiin "alcoholfrei". Alan olla kypsä ylläpitämään naurattavaa sosiaalista alkoholikuplaani.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Tylsistynyt
____
On menossa Taitolaji-hankkeen viides kuukausi. Vieläkään ei pisaraakaan. On alkanut toinen kuukausi, jossa voisin nauttia kymmenen alkoholiannosta kuukaudessa. Uskon juovani muutaman lasillisen huhtikuun aikana.
Mitä pidemmälle olen hankkeessa edennyt, sitä selkeämpi kuva kohtuullisesta alkoholinkäytöstä alkaa muodostua. Syy tulevalle juomispäätökselle ei tule niinkään sosiaalisesta paineesta. En ajattele tulevaisuuden juomistani niin mustavalkoisesti, että joisin seurassa, bileissä tai illallisilla, mutta en koskaan yksin, en reissun päällä enkä kalsareissa kotona. Ajattelen sen sijaan juomisen sallimista sen juurisyyn kautta. En haluaisi enää koskaan juoda alkoholia pahaan olooni, oli se sitten työstressi, epävarmuus, paine, pelko, ahdistus tai suru. Mutta voisin hyvinkin juoda muutaman lasillisen, kun oloni on hyvä. Kun olen onnistunut. Kun olen hyvässä seurassa. Yksinkertaisesti kun nautin tilanteesta.
Punnitsen tilannetta tänään ja päätös tilata viinilasillinen ruoan oheen jää tekemättä. On jälleen edustusillallinen. Tilanne ei ole mitenkään äärimmisen paha. Se on vaan tylsä. Ja tylsyyskin on negatiivinen tunne. Tilaan japanilaisen illallisen oheen alkoholittoman oluen ja pyydän tarjoilijaa kaatamaan juoman tuoppiin, ettei kukaan kiinnittäisi huomiota pullon isokokoiseen tekstiin "alcoholfrei". Alan olla kypsä ylläpitämään naurattavaa sosiaalista alkoholikuplaani.
Tiistai 4. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Uinti
Olotila: Positiivinen
____
Uskon biotieteilijänä monien henkisten olotilojemme biologiseen pohjaan. Minulla on kaksi rentouden tunteen tuottajaa ylitse muiden. Toinen on uinti ja toinen keinuminen.
Tänä aamuna uin matkaa uimahallissa, kuten talvitiistaisin on tapana. Toukokuussa siirryn pulahtamaan avoveteen pyörämatkallani töihin. Rehellisesti en tiedä mitään parempaa tapaa aloittaa päivä, erityisesti työpäivä.
Kerroin kokousreissulla pari kuukautta sitten rentoutumiskeinoistani. Ympärillä oli runsaasti luonnontieteilijöitä, joiden uskoin jakavan biologisen pohdintani. Sanoin etsiväni keinun aina, kun minua ahdistaa. Korostin ettei ollut mitään väliä sillä oliko kyseessä keinutuoli, puutarhakeinu vaiko verannan rottinkikiikku. Mainitsin ihailevani Philadelphian lentokenttää, jossa pitkin pitkiä terminaalikäytäviä aina siellä täällä on perinteisiä puisia keinutuoleja. Sanoin uskovani keinuvan liikkeen liittyvän kohtumuistoon. Kuten myös uinninkin rentouttavan vaikutuksen.
Kokouskumppanini eivät tuntuneet lainkaan ymmärtävän pohdintaani. Yksi naurahti lakonisesti ja sanoi, ettei mikään rentouttanut yhtä tehokkaasti kuin viinilasillinen. Toinen sanoi portviinin toimivan paremmin, koska täydelliseen rentoutumiseen ei tarvinnut juoda niin paljon. Minä en sanonut mitään ja lähdin iltauinnille hotellin altaalle.
Korvaavia nautinnontuottajia: Uinti
Olotila: Positiivinen
____
Uskon biotieteilijänä monien henkisten olotilojemme biologiseen pohjaan. Minulla on kaksi rentouden tunteen tuottajaa ylitse muiden. Toinen on uinti ja toinen keinuminen.
Tänä aamuna uin matkaa uimahallissa, kuten talvitiistaisin on tapana. Toukokuussa siirryn pulahtamaan avoveteen pyörämatkallani töihin. Rehellisesti en tiedä mitään parempaa tapaa aloittaa päivä, erityisesti työpäivä.
Kerroin kokousreissulla pari kuukautta sitten rentoutumiskeinoistani. Ympärillä oli runsaasti luonnontieteilijöitä, joiden uskoin jakavan biologisen pohdintani. Sanoin etsiväni keinun aina, kun minua ahdistaa. Korostin ettei ollut mitään väliä sillä oliko kyseessä keinutuoli, puutarhakeinu vaiko verannan rottinkikiikku. Mainitsin ihailevani Philadelphian lentokenttää, jossa pitkin pitkiä terminaalikäytäviä aina siellä täällä on perinteisiä puisia keinutuoleja. Sanoin uskovani keinuvan liikkeen liittyvän kohtumuistoon. Kuten myös uinninkin rentouttavan vaikutuksen.
Kokouskumppanini eivät tuntuneet lainkaan ymmärtävän pohdintaani. Yksi naurahti lakonisesti ja sanoi, ettei mikään rentouttanut yhtä tehokkaasti kuin viinilasillinen. Toinen sanoi portviinin toimivan paremmin, koska täydelliseen rentoutumiseen ei tarvinnut juoda niin paljon. Minä en sanonut mitään ja lähdin iltauinnille hotellin altaalle.
Lauantai 1. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Itkuinen
____
Neljä kuukautta juomatta ja ensimmäinen kriisi, joka vetää maton jalkojen alta kaataen minut päiväksi sohvalle itkemään.
Kriiseille tyypilliseen tapaan kyse ei ole yhdestä seikasta vaan summapelistä. Prosessi alkaa illanistujaisista, joissa olen sivustakatsoja. En ole rankannut tilaisuutta itselleni sosiaalisesti niiden tärkeimpien joukkoon. Olen mieheni avekkina. En edes tunne porukkaa hyvin. Ehkä juuri tästä syystä en ole analysoinut etukäteen, miten käyttäytyä juomattomuuteni suhteen. Olen kuitenkin pyytänyt miestäni kertomaan, että en aio juoda ja että tulemme autolla. Tämän uskon helpottavan vaivaantuneisuutta, kuten se ehkä tekeekin. Vaivaantuneisuus ei ole ongelma. Oma tylsyyteni on. Ilta on hyvin alkoholipainotteinen, kuohuviiniä, olutta, punaviiniä, valkoviiniä ja calvadosta. Keskustelu on kiivasta, eikä ole kenenkään vika etten kuulu joukkoon. Niin vain on. Katson pöydässä tyhjeneviä pulloja ja mietin, että niiden juominen veisi minut mukaan tuohon keskusteluun. Tunne ei todellakaan ole uusi, sillä toki olen joutunut miettimään samaa aiemminkin. Tällöin olen kuitenkin ollut sosiaalisesti lähempänä porukkaa, johon olen proaktiivisesti onnistunut hyppäämään ilman alkoholin antamia siipiä. Nyt en siihen kykene. Olen liian kaukana, liian erilainen, liian yksin ja liian selvä. Ilta päättyy kun heitän jo sammaltavan porukan jatkoille lähibaariin ja ajan kotiin nukkumaan.
Herään aamulla aikaisin ja kömmin alakertaan vaa'alle. On kuukauden ensimmäinen päivä ja punnituksen vuoro. Sanon matkalla itselleni, jotta mitäs siitä että sosiaalisesti erakoidun, kunhan edes laihdun. Muutun kauniimmalsi ja terveemmäksi. Tulevaisuudestani tulee fyysisesti laadukkaampi, vaikkakin sosiaalisesti ankeampi. Elämä on täynnä trade offeja.
Vaaka näyttää etten ole laihtunut kiloakaan. Hankkeen ensimmästen kuukausien alkupudotuksen jälkeen mittari ei ole värähtänytkään. Edellisen kuukauden nollatulos ei ollutkaan mittausvirhe. Mietin työterveyslääkärin sanoja, kun ihmettelin ettei paino putoa. "Onko jotain tullut alkoholin tilalle?" se kysyi.
Olen aina ollut pulleuteen taipuvainen ihminen. Lienee geneetistä, sanon itselleni. Reippaasta liikkumisesta huolimatta olen ylipainoinen. Olen oppinut elämään asian kanssa ja tehnyt itselleni elämänmuttaisia sääntöjä. En syö jälkiruokia. En käytä karamellejä. Nyt alkoholittomuuskokeiluni aikana olen alkanut joustaa säännöstä. Kysymys on jälleen eräänlaisesta korvaajasta. Vähän samalla tavoin kuin moni alkoholin lopettaja kertoo siirtyvänsä tupakoimaan enemmän. Minä olen siirtynyt ottamaan lounaan perään jälkiruoan, parina iltana viikossa jäätelöä ja silloin tällöin suklaata sekä lakritsia. Erityisen toimiva nautinnonkorvaaja talvilomallani oli iltatee, jonka oheen sulatin suussani kaksi pientä minipätkistä. Siitä kehittyi yksinäisten lomailtojeni kohokohta, jota suorastaan odotin. Vähän samaan tapaan kuin vielä puoli vuotta sitten odotin illan punaviinilasia.
Makaan sohvalla ja itken. En näe tulevaisuudessa mitään positiivista. Olen ylipainoinen ja sairas ihminen. Olen erakoitunut ja yksinäinen. Lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Koira on kuollut. Mies ei välitä, koska olen ruma ja tylsä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Itkuinen
____
Neljä kuukautta juomatta ja ensimmäinen kriisi, joka vetää maton jalkojen alta kaataen minut päiväksi sohvalle itkemään.
Kriiseille tyypilliseen tapaan kyse ei ole yhdestä seikasta vaan summapelistä. Prosessi alkaa illanistujaisista, joissa olen sivustakatsoja. En ole rankannut tilaisuutta itselleni sosiaalisesti niiden tärkeimpien joukkoon. Olen mieheni avekkina. En edes tunne porukkaa hyvin. Ehkä juuri tästä syystä en ole analysoinut etukäteen, miten käyttäytyä juomattomuuteni suhteen. Olen kuitenkin pyytänyt miestäni kertomaan, että en aio juoda ja että tulemme autolla. Tämän uskon helpottavan vaivaantuneisuutta, kuten se ehkä tekeekin. Vaivaantuneisuus ei ole ongelma. Oma tylsyyteni on. Ilta on hyvin alkoholipainotteinen, kuohuviiniä, olutta, punaviiniä, valkoviiniä ja calvadosta. Keskustelu on kiivasta, eikä ole kenenkään vika etten kuulu joukkoon. Niin vain on. Katson pöydässä tyhjeneviä pulloja ja mietin, että niiden juominen veisi minut mukaan tuohon keskusteluun. Tunne ei todellakaan ole uusi, sillä toki olen joutunut miettimään samaa aiemminkin. Tällöin olen kuitenkin ollut sosiaalisesti lähempänä porukkaa, johon olen proaktiivisesti onnistunut hyppäämään ilman alkoholin antamia siipiä. Nyt en siihen kykene. Olen liian kaukana, liian erilainen, liian yksin ja liian selvä. Ilta päättyy kun heitän jo sammaltavan porukan jatkoille lähibaariin ja ajan kotiin nukkumaan.
Herään aamulla aikaisin ja kömmin alakertaan vaa'alle. On kuukauden ensimmäinen päivä ja punnituksen vuoro. Sanon matkalla itselleni, jotta mitäs siitä että sosiaalisesti erakoidun, kunhan edes laihdun. Muutun kauniimmalsi ja terveemmäksi. Tulevaisuudestani tulee fyysisesti laadukkaampi, vaikkakin sosiaalisesti ankeampi. Elämä on täynnä trade offeja.
Vaaka näyttää etten ole laihtunut kiloakaan. Hankkeen ensimmästen kuukausien alkupudotuksen jälkeen mittari ei ole värähtänytkään. Edellisen kuukauden nollatulos ei ollutkaan mittausvirhe. Mietin työterveyslääkärin sanoja, kun ihmettelin ettei paino putoa. "Onko jotain tullut alkoholin tilalle?" se kysyi.
Olen aina ollut pulleuteen taipuvainen ihminen. Lienee geneetistä, sanon itselleni. Reippaasta liikkumisesta huolimatta olen ylipainoinen. Olen oppinut elämään asian kanssa ja tehnyt itselleni elämänmuttaisia sääntöjä. En syö jälkiruokia. En käytä karamellejä. Nyt alkoholittomuuskokeiluni aikana olen alkanut joustaa säännöstä. Kysymys on jälleen eräänlaisesta korvaajasta. Vähän samalla tavoin kuin moni alkoholin lopettaja kertoo siirtyvänsä tupakoimaan enemmän. Minä olen siirtynyt ottamaan lounaan perään jälkiruoan, parina iltana viikossa jäätelöä ja silloin tällöin suklaata sekä lakritsia. Erityisen toimiva nautinnonkorvaaja talvilomallani oli iltatee, jonka oheen sulatin suussani kaksi pientä minipätkistä. Siitä kehittyi yksinäisten lomailtojeni kohokohta, jota suorastaan odotin. Vähän samaan tapaan kuin vielä puoli vuotta sitten odotin illan punaviinilasia.
Makaan sohvalla ja itken. En näe tulevaisuudessa mitään positiivista. Olen ylipainoinen ja sairas ihminen. Olen erakoitunut ja yksinäinen. Lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Koira on kuollut. Mies ei välitä, koska olen ruma ja tylsä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)