Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Epävarma
____
Vasta tänään ymmärrän, mitä eilen nautitut alkoholiannokset minulle merkitsivät. Ne tarkoittivat, että Taitolaji-hankkeeni on nyt aidosti astunut seuraavaan vaiheeseen. Toiseen osioon, joka on täysin erilainen kuin ensimmäinen. Ja monella tavalla paljon vaikeampi. Toisin kuin aiemmin ajatelin.
Kun aloitin ihmiskokeeni marraskuussa 2016, pidin ensimmäistä vaihetta hankkeen vaikeimpana. Siinä alkoholi oli kokonaan kielletty. Rehellisesti näin jälkeenpäin analysoituna, en ehkä edes uskonut kykyneväni elämään täysin alkoholitta. En edes kolmea kuukautta. Niin saumattomaksi osaksi päivääni alkoholi oli hiipinyt. Odotus illalla nautittavasta viinilasillisesta, toisesta ja liian usein kolmannestakin. Helpotuksesta. Hyvästä olosta.
Hankkeen toisessa vaiheessa minun tulee itse hallita, kuinka paljon juon. Jo eilinen riitti näyttämään, kuinka vaikeaa se on. Ja tulee varmasti olemaan jatkossakin. Huomattavasti vaikeampaa kuin sanoa yksioikoisesti joka tilanteessa "ei". Tiedän kyllä asiantuntijoiden mielipiteet, että alkoholisti ei pysty siirtymään kohtuujuomiseen. Että absolutismi on ainoa tie. Tätä matraa media on toistanut niin kauan kuin pystyn muistamaan. Mutta jälleen kysyn, olenko minä alkoholisti? Entä jos olenkin "vain" suurkuluttaja? Pystynkö sitten siirtymään takaisin kohtuullisen juomisen kulttuuriin? Ainakaan en aio lakata yrittämästä.
Heräsin tänään ahdistuneena ja näin kotivessan seinätaulussa yhden lempirunoistani. Märta Tikkanen kirjoitti sen aikanaan miehelleen. Minä muokkasin ruon lopun päässäni kuvaamaan suhdettani alkoholiin:
Vasta sitten
kun uskallan uskoa
että tämä päivä
ja kaikki muut päivät
ovat minulle vapaata valintaa
- sinä tai ei sinua -
voimme me, sinä ja minä,
jatkaa elämäämme
yhdessä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti