Lauantai 31. joulukuuta 2016

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Uuden Vuoden illanistujaiset 
Olotila: Optimistinen 
____

On uuden vuoden aatto ja seison ison marketin alkoholittomien viinien sekä oluiden osastolla. Hyllyä on varattu alkoholittomille vastikkeille kolme metriä. Normioluille, siidereille ja lonkeroille hyllymetrejä löytyy reippaasti parikymmentä, joiden lisäksi on vielä avoimia hyllyvälejä lavoille täynnä tölkkilaatikoita jos minkä kokoisia.
Vierelläni seisoo kolme muuta asiakasta. He ovat kaikki raskaana. Yhden aviomies lukee alkoholittoman kuohuviinin tuoteselostusta ja yrittää vakuuttaa vaimolleen, että kyllä tämä varmaan on ihan hyvää.

Minä ostan pikkupullon sekä valkoviiniä että punaviiniä ja isomman kuohuvaa. Missään pulloista ei lue, onko kyseessä kuiva, puolimakea, täyteläinen tai tanniininen viini. Puhumattakaan makuvivahteista, joko etiketissä tai hylkyn reunalla. Rypäle mainitaan kyllä ja sokeripitoisuuden löytää etiketistä suurennuslasilla. Pääosa etiketistä on käytetty kertomaan, että juoma on valmistettu normaalilla viinivalmistusprosessilla ja tämän jälkeen alkoholi poistettu hellävaraisesti. Vakuutetaan vielä, että poisto ei ole vaikuttanut viinin hienoon ominaismakuun.

Uutta vuotta vastaanotetaan saunan kera, joten ostan vielä hyllyn toisesta päästä muutaman alkoholittoman oluen. Vaihtoehtoja on enemmän ja ne näyttävät ammattimaisemmin brändätyiltä. Oluissa on sekä kotimaisia että ulkomaisia vaihtoehtoja, vaaleaa sekä tummaa, useilla erilaisilla twisteillä. Kaikissa lukee kissan kokoisin kirjaimin Alcoholfrei, Non-alcoholic tai 0,0%. Koen syvää empatiaa niitä onnettomia kohtaan, jotka yrittävät juoda kaveriporukan saunaillassa alkoholitonta olutta kertomatta alkoholittomuudestaan muille. Näillä tölkeillä se ei ainakaan onnistu.

Minulla ei tänään ole tuota ongelmaa. Olen ensimmäistä kertaa ihmiskokeeni aikana sosiaalisessa tilanteessa, jossa minun ei tarvitse valehdella, näytellä tai selittää. Isäntäpari ymmärtää ja tukee minua täysin. Alkoholittomasta viinistä tilanne ei kuitenkaan saa minua nauttimaan. Punaviini maistuu epäonnistuneelta rypälemehulta ja valkoviini kuusitoistavuotiaana kokeillulta taskulämpimältä valkkarilitkulta. Molemmat korvikkeet kelpaavat kyllä ruokapöydän tapajuomaksi, sillä ne näyttävät ulkoisesti viiniltä oikean kokoisessa lasissa. Liikaa niitä ei ainakaan kulu.

Kuohuviini on alkoholittomista juomista onnistunein. Nostan skumppalasin huulilleni, kun vuosi vaihtuu, ja lupaan itselleni onnistua kohtuullisen alkoholinkäytön hankkeessani.

Torstai 22 joulukuuta 2016

Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Vapaapäivä
Olotila: Varautuneesti odottava
____

Käyn Alkossa ensimmäistä kertaa melkein neljään viikkoon. Ostan joulujuomia muille, yhden pienen viinipullon ruoanlaittoon ja elämäni ensimmäistä kertaa alkoholittoman punaviinipullon. Se on hyvältä viinitilalta. Merkki on tuttu, samoin rypäle. Etiketin ylälaidassa lukee "UnVined". Mietin miten alkoholin poisto on voitu toteuttaa. Olen skeptinen.

Valitsen joulupöydän viinit hyvään pyrkien. Alkuun mätipalojen kanssa Tattingeria. Alkupalapöytään Savignon Blancia Uudesta Seelannista ja Rieslingiä Alsacen alueelta. Pääruoan kanssa Beringerin Zinfandel, uusi vuosikerta Alkon valikoimassa. Jälkiruoan oheen glögiä, tällä kertaa saksalaista, Berliinin joulumarkkinaiskun muistoksi.

Katson muita asiakkaita. Kärryt ja korit notkuvat viinejä. Joulujuomia näkyy monenlaisia. Kuohuvaa aiotaan myös nauttia. Suomi juo Jouluna paljon.

Oma joulumuistoni lapsuudesta on hyvä, vaikka tiedänkin alkoholia nautitun paljon. Äitini mielestä se oli ahdistavaa. Isä ei ollut mikään alkoholin minimikäyttäjä, mutta juominen oli hyvin sosiaalista. Omissa muistikuvissani isästä tuli hauska, kun hän oli juonut. Joulu ei ollut tästä poikkeus. Kun isä joi, laulettiin paljon. Niin myös jouluna.

Tuleva joulu tulee olemaan minulle erilainen. En odota sitä innolla, mutten myöskään pelkää, että tapahtumasta tulisi katastrofaalinen. Apea korkeintaan. Ja toivottavasti ei sitäkään.

Sunnuntai 18 joulukuuta 2016

Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Pyöräily Hollannin maaseudulla
Olotila: Apea mutta päättäväinen
____

Kolme viikkoa juomatta. Kohtuullisen paljon positiivisia kokemuksia, joitakin erittäin negatiivisia. Paljon energiaa kulunut sukkulomalla negatiivisia tilanteita vältellen. Aina ei ole onnistunut.

Saan tyttäreni minulle tekemästä sitaattijoulukalenterista Stuart Schroederin lausuman viisauden "Unelman ja tavoitteen erottaa suunnitelma".

Minulla on unelma että vuoden kuluttua olen oppinut kohtuullisen alkoholinkäytön taitolajin. Päätän muuttaa sen tavoitteeksi. Kirjoitan suunnitelman. Jaan sen kvartaaleiksi, kuten bisnesmaailmassa on tapana. Lisään milestonet, joissa edellisen kvartaalin tulos evaluiodaan. Metriikkana Ottomatin annoslaskuri, plus/miinus punnukset ja tunteiden listaus.

Q1 (joulu-tammi-helmi) - Ei pisaraakaan alkoholia. Milestone 28.2.

Q2 (maalis-huhti-touko) - Ensimmäiset kohtuullisen alkoholinkäytön testaukset, joita mitataan alkoholiannoksin per kuukausi. Alkoholinkäytön tulee olla sosiaalista. Yksin juomista ei sallita. Vahvaa viinaa ei sallita. Kuukauden maksimi 10 alkoholiannosta. Milestone 31.5.

Q3 (kesä-heinä-elo) - Kuten edellisessä kvartaalissa, mutta yksin juominen sallitaan matkoilla ja vahva viina koktaileissa. Kuukauden maksimi 20 alkoholiannosta. Milestone 31.8.

Q4 (syys-loka-marras) - Testi vapaammasta kohtuukäytöstä. Ei rajoituksia, mutta viikottaista kulutusta seurataan Ottomitalla. Nähtäväksi jää.

Torstai 15 joulukuuta 2016

Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Hyvä ravintola (täydellinen epäonnistuminen)
Olotila: Yksinäinen
____

Istun hyvätasoisessa ravintolassa Hollannin Utrechtissa. Olen nauttinut alkupalaksi kermaisen kurpitsakeiton ja tilannut pääruoaksi tryffelirisottoa. Edessäni pöydällä on kivennäisvesipullo.

Takana on rankka työpäivä. Tunteja saitilla yhdeksän. Kokouksia viisi, joista kaksi äärimmäisen riitaista. Paljon vääntöä tiimin kanssa ensi vuoden budjetista ja rekrytoinneista. Kaksi haastavaa one-to-one keskustelua. Toiseen liittyy paljon molemminpuolista epäluottamusta. Kun palaan hotellille, olen täysin poikki. Vielä enemmän henkisesti kuin fyysisesti. Yritän olla huomaamatta huoneen minibaaria.

Ravintola on täynnä. Jokaisessa muussa pöydässä istuu useampi kuin yksi ihminen. Jokaisessa pöydässä on yksi tai useampi viinipullo. Minun tekee fyysisesti pahaa katsoa, kuinka naapuripöydän nuori nainen nostaa kauniin punaviinilasin huulilleen ja maistaa siitä.

Tunnen itseni äärimmäisen yksinäiseksi ja voisin antaa melkein mitä hyvänsä yhdestä kylmästä Savignon blanc lasista.

Mietin mihin juomisen kategoriaan tämä viinilasi kuuluisi, mikäli sen joisin? Se ei olisi sosiaalista juomista, koska olen yksin. Se ei myöskään kuuluisi "kalsarikänneihin", koska en sipittäisi kotona.

Syy juomiselle olisi kuitenkin selvä. Haluaisin että minusta ei tuntuisi näin pahalta.

Perjantai 9 joulukuuta 2016

Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Tapas-illallisen suunnittelu ja laitto perheelle
Olotila: Epäsosiaalinen
____

En muista yhtään joulunalusaikaa ilman pikkujouluja. Toki niitä on lapsena ollut, mutta siitä on muistini mitassa poskettoman kauan aikaa. Tästä joulukuusta on tulossa sellainen.

Työpaikan pikkujoulujen skippaamiselle on sattumalta syntynyt oikea syy. Oli itsenäisyyspäivän pitkä viikonloppu ja olin reissussa. Kustantajan pikkujoulut on tänään. En ole siellä. Enkä edes selittänyt osallistumattomuuttani mitenkään. Kirjailijaseuran pikkujoulut on ensi viikolla. Olen lähettänyt sihteerille "valitettavasti en pääse tulemaan tänä vuonna" viestin.

Eikä pikkujoulut todellakaan ole ainoat sosiaaliset tapahtumat, joihin en ole osallistunut tai olen ilmoittanut etten aio osallistua. En myöskään mene perheystävien glögikutsuille, kosteaan joulupuurotteluun, työporukan baarivisailuun, edustusillalliselle, paikallisen kulttuuriseuran baaritapaamiseen enkä työpaikan Tallinnan risteilylle, joka edessä alkuvuodesta. Joulua en valitettavasti pysty perumaan.

Kuuluuko alkoholi väistämättä sosiaalisiin tapahtumiin?

Pari vuosikymmentä sitten Suomessa tutkitiin alkoholismin perinnöllisyyttä ja tehtiin hiirikoe. Hiirien häkkiin asennettiin kaksi juomapulloa. Toinen oli vettä ja toinen alkoholia. Mikäli hiirillä alkoi esiintyä selkeää priorisointia juoda joko vettä tai sitten alkoholia, nämä hiiret otettiin erilleen ja pariutettiin samankaltaisten kanssa. Koetta jatkettiin useiden hiirisukupolvien ajan. Kokeen tavoitteena oli katsoa, saadaanko pelkästään periyttämällä aikaiseksi alkoholistihiiri ja absolutistihiiri. Näin todellakin kävi, mutta tutkijoiden yllätykseksi löytyi myös kolmas hiiirtyyppi, joka ei ollut absolutisti eikä alkoholisti. Tämä hiiri joi muuten vettä, mutta siemaili silloin tällöin alkoholia ruoan oheen sekä leikkiessään muiden hiirien kanssa.

Käynnissä olevan ihmiskokeeni tavoitteena on nyt löytää itsestäni tuo sosiaalisissa tilanteissa kohtuullisesti alkoholia nauttiva hiiri.

Keskiviikko 7 joulukuuta 2016

Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Pyöräily
Olotila: Paineinen
____

Liisa Akimof kertoi lehdistölle "korkki kiinni" tempauksen jälkeen, että vaikeinta alkoholittomassa vuodessa oli stressin sietäminen. Hän kertoi palautuvansa paineisesta viikosta parilla kolmella viinilasillisella perjantai-iltaisin. Akimof on johtaja nykyään, kuten minäkin. Mutta minulle ei ole riittänyt paineen purkamiseen pari kolme viinilasia viikonloppuisin.

Tänään on ensimmäinen normaali työpäivä alkoholittoman puolitoistaviikkoiseni jälkeen. Viime viikolla olin kokousreissulla ulkomailla ja sitä seurasi itsenäisyyspäivän pitkä viikonloppu Lapissa.

Työssä mikään ei ole muuttunut, vaikka minä olenkin yrittänyt muuttua. Työmääräni on kolmen johtajan mittainen, aikataulu kireä ja sosiaalinen tuki nolla. Yli puolet työpäivästä minun on fyysisesti huono olla. Tänään se ei johdu edellisen päivän aiheuttamasta alkoholikohmelosta.

Työpäivä venyy puhelinkokouksen takia puoli seitsemään, koska osa kollegoista on Kaliforniassa. Poljen päivän jälkeen kotiin pikkupakkasessa. Ohitan matkalla Alkon, johon en tällä kertaa pysähdy.

Tytär on laittanut minulle ruoan, kun tulen kotiin. En voi olla ajattelematta viinilasillista, kun syön herkullista pastaa. Tunne ei kuitenkaan ole mahdoton kestää.

Avaan päivällisen jälkeen vielä tietokoneen ja teen huomista esitystä television edessä kello yhteentoista. Juuri siinä nojatuolissa on minun vaikein hetkeni tähän mennessä olla kuivin suin. Mikä ihmeen korvaava nautinnontuottaja voisi tässä tilanteessa edes auttaa?

Sunnuntai 4 joulukuuta 2016

Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Hiihtolenkki
Olotila: Olen erilainen
____

Viikko juomatta ja edessä ensimmäinen alkoholipainotteinen vierailu tuttavien luo. Turvaudun valkoiseen valheeseen alkoholittomuudestani. Kerron tyttärelleni etukäteen valheestani ja korostan, että en eettisesti silti hyväksy valehtelemista.

Tapaaminen alkaa shampanjalla ja illallisen oheen tarjoillaan luksusluokan punaviiniä. Levin eliittihuvilassa on temperoitu viinikellari ja baarikaappi notkuu laadukkaita konjakkeja sekä liköörejä. Saunaosaston jääkaappi on täynnä lukuisia erilaisia oluita. Alkoholitonta tai ykkösolutta ei niiden joukosta löydy.

Illan mittaan isäntäpari puhuu paljon erilaisista edustustilaisuuksista, joita villassa on järjestetty. Koskenkorvalla on aloitettu aamupaloja, taskumatti kainalossa on kontattu rinteitä ja aamuyöstä pudottu portaita.

Mieheni kertoo lehtijutusta, jonka on hiljattain lukenut. Siinä on kerrottu saksalaisten tykästymisestä sanaan "kalsarikänni". Talon emäntä ihmettelee asiaa. Kuinka kukaan voi sipittää itsekseen? Alkoholi on pelkästään sosiaalinen juoma. Minä en sano mitään.

Menen nukkumaan muutamaa tuntia ennen muuta seuruetta.

Torstai 1 joulukuuta 2016

Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Kotiinpaluu
Olotila: Lievää onnistumisen tunnetta
____

Saavun Heathrown lentokentän loungeen. Baaritiskillä on tarjolla hyvää, kylmää Savignon Blancia. Ilmaiseksi. Kävelen tiskin ohi. Nappaan noutopöydältä palan mutakakkua ja jääkaapista Schweppes Ginger Beerin. Istun alas pöytään, jossa istuu muutama businessmies.

Lentokenttä on ehdottomin paikka, johon mielenmaisemassani liittyy alkoholi.

Nuorempana selitin napsua ennen lennolle lähtöä lentopelolla. Enää selitys ei toimi. Kansainvälinen työni on turruttanut pelon ja tehnyt lentämisestä arkipäiväistä. Silti alkoholi ei ole lentämisestäni poistunut.

Lentokentillä on kivoja ravinteleita ja baareja. Lentokentällä on aikaa. Lentokentällä olen useimmiten yksin. Takana on pitkiä työpäiviä ja stressaavia kohtaamisia. Lasi viiniä auttaa. Ehkä useampikin.

Kun Finnairin Frequent Flyer kortti avasi minulle loungejen ovet, käytetyn alkoholin määrä lisääntyi. Minä en ole koskaan ollut ilmaisen alkoholin kanssa hyvin toimiva yhdistelmä. Jo opiskeluaikoina tämä tuli tuli todistettua. Eikä iän tuoma kokemus ole auttanut lainkaan. Mikäli mahdollista, tilanne on jopa pahentunut vuosien myötä. Haluaisin ajatella, että se johtuu paineen kasvamisesta, mutta rehellisesti, enhän minä voi olla siitä varma.

Katson huurteista roseviinilasia pöydän toisella puolen. Maistan omaa inkiväärilimonadiani. Juuri tällä hetkellä ei tunnu pahalta. Mietin tulevaa vähäunista yötä ja aikaista herätystä. Ajatus siitä, että olotila aamulla on selkeä, tuntuu hyvältä.