Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Terapia
Olotila: Onnistunut
____
Herään uneen, jossa vietetään suuria häitä. Minä olen menossa naimisiin, naisen kanssa kaiken lisäksi. Googeloin unien tulkintaa. Häät tarkoittavat jonkin loppumista ja uuden alkua. Jatkan itsekseni sateenkaaritulkintaa ja päättelen uuden olevan tässä tapauksessa erityisen merkityksellistä. Edessänihän on uusi eheytynyt elämä. Miltä minusta nyt tuntuu?
Hyvältä tuntuu. Erinomaiselta jopa, ainakin silloin tällöin. Välillä tosin pelottaa. Haluan kysyä vielä itseltäni, mitä minä oikein pelkään.
Minä pelkään...
...että minusta tulee tylsä
...etten kelpaa
...että jään yksin
...etten kuulu mihinkään
...että minuun sattuu
...etten jaksa alkoholitonta apeutta
...että ratkean
...etten selviä ilman tätä tekstiä
...tai että jumahdan analysoimaan itseni puhki
...etten pääse eteenpäin
...etten osaa elää tavallista elämää
...ja etten saa tukea läheisiltäni
...mutta eniten pelkään että olen väärässä. Että oikeasti olenkin alkoholisti, joka ei pysty kohtuullistamaan juomistaan ja jonka edessä on vain kaksi tietä: joko lopettaa juominen kokonaan tai tuhota elämänsä juomalla
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sosiaalisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sosiaalisuus. Näytä kaikki tekstit
Tiistai 28. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Uusi polkupyörä
Olotila: Tihkusateinen
____
Luen lentokoneessa iltapäivälehteä. Lukijaa ohjataan jouluvalmisteluihin listaamalla kymmenen tapaa onnistua lahjaostoksissa. Näitä listojahan löytyy lehdistä läpi vuoden. Ennen kesää listataan kymmenen tapaa päästä bikinikuntoon. Kesän jälkeen listataan kymmenen tapaa vapautua lomalla kertyneistä kiloista. Laitanpa minäkin korteni kekoon ja listaan kymmenen tapaa kohtuullistaa liian reipas alkoholinjuominen:
1. Huolehdi että juomiseen liittyville tavoille on korvaajia, pidä joku muu kuin alkoholilasi kädessä kun tulet töistä ja kehitä tapa juoda teetä tai syödä jäätelöä iltaisin
2. Etsi aktiivisesti korvaavia nautinnontuottajia ja hauskuutta aiheuttavia hetkiä, voi olla vaikeaa, mutta älä luovuta
3. Korosta alkoholittomuuden tuomaa hyvää kuten syvää unta ja selviä aamuja sekä muista ettei niin ole aina ollut
4. Puhu lähimmillesi ja pidä heidät ajatasalla tunteistasi sekä alkoholittomuutesi kehityksestä, alkoholinkäyttösi ei koskaan ole ollut yksin sinun asiasi, se on vaikuttanut myös läheisiisi, siksi myös alkoholin vähentämisen tulee kuulua heille
5. Yritä hyväksyä muutos itsessäsi, et ole ehkä enää se sama "hauska jätkä", josta kaikki tykkäävät ja jota kaikki kutsuvat mukaan erilaisiin karkeloihin ja illanistujaisiin, mutta riität kyllä sellaisena kuin olet, ilman alkoholiakin
6. Etsi sosiaalisia tilanteita, joiden pääasiallinen tarkoitus ei ole humaltuminen vaan niissä on muutakin kuin alkoholi, mitä tilaisuudelta odottaa
7. Vältä ihmisiä, jotka kyseenalaistavat ongelmasi ja joista näet, että he kärsivät olla seurassasi, jos et nauti alkoholia yhtä paljon kuin he
8. Tukeudu ystäviin, jotka ymmärtävät sinua
9. Mikäli tunnistat alkoholin suurkulutuksessasi juurisyitä, kuten työpaineen, huonon parisuhteen tai yksinäisyyden, ota syyhyn puuttuminen avuksi juomisen hallintaan
10. Ole rehellinen itsellesi
Korvaavia nautinnontuottajia: Uusi polkupyörä
Olotila: Tihkusateinen
____
Luen lentokoneessa iltapäivälehteä. Lukijaa ohjataan jouluvalmisteluihin listaamalla kymmenen tapaa onnistua lahjaostoksissa. Näitä listojahan löytyy lehdistä läpi vuoden. Ennen kesää listataan kymmenen tapaa päästä bikinikuntoon. Kesän jälkeen listataan kymmenen tapaa vapautua lomalla kertyneistä kiloista. Laitanpa minäkin korteni kekoon ja listaan kymmenen tapaa kohtuullistaa liian reipas alkoholinjuominen:
1. Huolehdi että juomiseen liittyville tavoille on korvaajia, pidä joku muu kuin alkoholilasi kädessä kun tulet töistä ja kehitä tapa juoda teetä tai syödä jäätelöä iltaisin
2. Etsi aktiivisesti korvaavia nautinnontuottajia ja hauskuutta aiheuttavia hetkiä, voi olla vaikeaa, mutta älä luovuta
3. Korosta alkoholittomuuden tuomaa hyvää kuten syvää unta ja selviä aamuja sekä muista ettei niin ole aina ollut
4. Puhu lähimmillesi ja pidä heidät ajatasalla tunteistasi sekä alkoholittomuutesi kehityksestä, alkoholinkäyttösi ei koskaan ole ollut yksin sinun asiasi, se on vaikuttanut myös läheisiisi, siksi myös alkoholin vähentämisen tulee kuulua heille
5. Yritä hyväksyä muutos itsessäsi, et ole ehkä enää se sama "hauska jätkä", josta kaikki tykkäävät ja jota kaikki kutsuvat mukaan erilaisiin karkeloihin ja illanistujaisiin, mutta riität kyllä sellaisena kuin olet, ilman alkoholiakin
6. Etsi sosiaalisia tilanteita, joiden pääasiallinen tarkoitus ei ole humaltuminen vaan niissä on muutakin kuin alkoholi, mitä tilaisuudelta odottaa
7. Vältä ihmisiä, jotka kyseenalaistavat ongelmasi ja joista näet, että he kärsivät olla seurassasi, jos et nauti alkoholia yhtä paljon kuin he
8. Tukeudu ystäviin, jotka ymmärtävät sinua
9. Mikäli tunnistat alkoholin suurkulutuksessasi juurisyitä, kuten työpaineen, huonon parisuhteen tai yksinäisyyden, ota syyhyn puuttuminen avuksi juomisen hallintaan
10. Ole rehellinen itsellesi
Sunnuntai 26. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Ajattelu
Olotila: Kiukkuinen
____
Kestää tovin aikaa saada kiinni kiukkuisuuteni syystä. En ole kiukkuinen itselleni. Enkä ole kiukkuinen juoville ystävilleni. Olen kiukkuinen alkoholille.
Miksi sinä otit minut ja teit elämästäni tällaista? Miksi sinä veit minulta ilon sosiaalisesta elämästä? Miksi sinä koukutit minut kohtuuttomuuden polulle, jolla en pärjännyt? Miksi sinä jätit minut pärjäämään yksin sosiaalisissa tilanteissa, jotka ovat vaikeita ja vaatisivat pääsyä muutaman sentin tavallisen elämän yläpuolelle? Ja miksi sinä koukutat ystäviäni niin, että ne alkavat inttää, kun minä haluaisin jutella? Miksi sinä viet heidän muistinsa niin, että seuraavana aamuna illan keskusteluista ei ole enää mitään jäljellä? Miksi sinä sumennat heidän silmänsä? Miksi sinä vielä veit yhden ystävättäristäni muutama vuosi sitten niin täysin, että nyt kuulen hänen olevan jo viidettä viikkoa sairaalassa ja sinun uhkaavan hänen henkeään maksan sekä munuaisten petettyä?
Minä en ymmärrä. Enkä osaa kuulla vastauksia.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ajattelu
Olotila: Kiukkuinen
____
Kestää tovin aikaa saada kiinni kiukkuisuuteni syystä. En ole kiukkuinen itselleni. Enkä ole kiukkuinen juoville ystävilleni. Olen kiukkuinen alkoholille.
Miksi sinä otit minut ja teit elämästäni tällaista? Miksi sinä veit minulta ilon sosiaalisesta elämästä? Miksi sinä koukutit minut kohtuuttomuuden polulle, jolla en pärjännyt? Miksi sinä jätit minut pärjäämään yksin sosiaalisissa tilanteissa, jotka ovat vaikeita ja vaatisivat pääsyä muutaman sentin tavallisen elämän yläpuolelle? Ja miksi sinä koukutat ystäviäni niin, että ne alkavat inttää, kun minä haluaisin jutella? Miksi sinä viet heidän muistinsa niin, että seuraavana aamuna illan keskusteluista ei ole enää mitään jäljellä? Miksi sinä sumennat heidän silmänsä? Miksi sinä vielä veit yhden ystävättäristäni muutama vuosi sitten niin täysin, että nyt kuulen hänen olevan jo viidettä viikkoa sairaalassa ja sinun uhkaavan hänen henkeään maksan sekä munuaisten petettyä?
Minä en ymmärrä. Enkä osaa kuulla vastauksia.
Perjantai 24. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Juhlavalmistelut
Olotila: Odottava
____
Seison lähi-Alkon kuohuviinihyllyn edessä ja lasken. Tyttären täysikäistymiskahveille on tulossa parikymmentä ihmistä. Riittääkö kolme pulloa? Sukulaiset Keski-Suomesta ovat jäämässä yöksi. Otanko punaviinitonkan vai kelpaako pullollinen?
Ennen minä olin hyvä tässä. Juhlien järjestämisessä ja juomien hankinnassa. Nyt en osaa enää jälkimmäistä. Vai pitäisikö sanoa "vielä".
Vaikka minä olen rajoittanut omaa juomistani, en halua muiden piittaavan siitä. Haluan, että muut pystyvät juomaan kuten ennenkin. Haluan, että heillä on hauskaa. Ostan kolme isoa kuohuviinipulloa, yhdet pullot sekä punaista että valkoista viiniä sekä ginin miehelle ja hänen kaverilleen, joka on tulossa saunomaan.
Korvaavia nautinnontuottajia: Juhlavalmistelut
Olotila: Odottava
____
Seison lähi-Alkon kuohuviinihyllyn edessä ja lasken. Tyttären täysikäistymiskahveille on tulossa parikymmentä ihmistä. Riittääkö kolme pulloa? Sukulaiset Keski-Suomesta ovat jäämässä yöksi. Otanko punaviinitonkan vai kelpaako pullollinen?
Ennen minä olin hyvä tässä. Juhlien järjestämisessä ja juomien hankinnassa. Nyt en osaa enää jälkimmäistä. Vai pitäisikö sanoa "vielä".
Vaikka minä olen rajoittanut omaa juomistani, en halua muiden piittaavan siitä. Haluan, että muut pystyvät juomaan kuten ennenkin. Haluan, että heillä on hauskaa. Ostan kolme isoa kuohuviinipulloa, yhdet pullot sekä punaista että valkoista viiniä sekä ginin miehelle ja hänen kaverilleen, joka on tulossa saunomaan.
Maanantai 13. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Harmaa
____
Marraskuu lähestyy puoliväliä ja olen nauttinut alkoholia kuukauden aikana vain kerran. "Mind set" tuntuu kääntyneen päässäni ylösalaisin. Kun aiemmin jouduin rajoittamaan juomista, nyt kysyn itseltäni, miksi minä oikeastaan joisin. Mihin tarvitsen niitä muutamia lasillisia, jotka aion elämässäni säilyttää?
Samalla tavoin kuin en usko mustavalkoiseen jakoon sairas alkoholisti ja terve tavallinen ihminen, en usko myöskään jakoon että alkoholi on vain paha tai hyvä. Aivan kuten alkoholismin tiellä on useita eri tasoja nauttia alkoholia, on alkoholin käytössä useita eri tapoja ja syitä sen nauttimiselle.
Olen kirjoittanut paljon alkoholin pahasta. Nyt kerron, mikä siinä on minulle hyvää.
Alkoholin puuduttava vaikutus sopii minulle hyvin pieninä annoksina. Oli sitten kyseessä kirjamessuillallinen tai senior leadership teamin dinner, kun pöydässä istuu outoja ihmisiä ja tunnelma on kankea, yksi viinilasillinen auttaa. Etanoli hävittää kinnaavat estot, rentouttaa, poistaa jännitteet ja jossain mitassa myös tylsyyden.
Samaan estoja poistavaan vaikutukseen perustuu todennäköisesti myös alkoholin luovuutta edistävä kyky. Kun tuottaa tekstiä, itsekritiikki voi välillä olla valtavaa ja suorastaan estää sanojen virtausta. Yksi viinilasillinen voi antaa luovuudelle siivet ja generoida flown, jolla tarina lentää kuin itsestään.
Alkoholi ei myöskään ole mitenkään huono mielialalääke. Pieninä annoksina siis. Ongelma tulee vasta, että elämäntuskia löytyy toinen toisensa perään ja tarve juoda kasvaa. Sattaa syntyä kierre, joka on vaikea katkaista.
Kuvattaessa alkoholin hyviä puolia on pakko kertoa tarina jo aikaa sitten kuolleesta suomalaisesta urhelijasta, joka oli tavanomainen jäärä, joka harjoitteli, harjoitteli ja harjoitteli, eikä juuri koskaan puhunut mitään. Urheilijan vaimo sanoi radion Kiveen hakatut -sarjassa, että onneksi sillä oli sentään alkoholi, kun siten aviomiehestä tuli edes välillä juttelevampi, rennompi ja iloisempi.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Harmaa
____
Marraskuu lähestyy puoliväliä ja olen nauttinut alkoholia kuukauden aikana vain kerran. "Mind set" tuntuu kääntyneen päässäni ylösalaisin. Kun aiemmin jouduin rajoittamaan juomista, nyt kysyn itseltäni, miksi minä oikeastaan joisin. Mihin tarvitsen niitä muutamia lasillisia, jotka aion elämässäni säilyttää?
Samalla tavoin kuin en usko mustavalkoiseen jakoon sairas alkoholisti ja terve tavallinen ihminen, en usko myöskään jakoon että alkoholi on vain paha tai hyvä. Aivan kuten alkoholismin tiellä on useita eri tasoja nauttia alkoholia, on alkoholin käytössä useita eri tapoja ja syitä sen nauttimiselle.
Olen kirjoittanut paljon alkoholin pahasta. Nyt kerron, mikä siinä on minulle hyvää.
Alkoholin puuduttava vaikutus sopii minulle hyvin pieninä annoksina. Oli sitten kyseessä kirjamessuillallinen tai senior leadership teamin dinner, kun pöydässä istuu outoja ihmisiä ja tunnelma on kankea, yksi viinilasillinen auttaa. Etanoli hävittää kinnaavat estot, rentouttaa, poistaa jännitteet ja jossain mitassa myös tylsyyden.
Samaan estoja poistavaan vaikutukseen perustuu todennäköisesti myös alkoholin luovuutta edistävä kyky. Kun tuottaa tekstiä, itsekritiikki voi välillä olla valtavaa ja suorastaan estää sanojen virtausta. Yksi viinilasillinen voi antaa luovuudelle siivet ja generoida flown, jolla tarina lentää kuin itsestään.
Alkoholi ei myöskään ole mitenkään huono mielialalääke. Pieninä annoksina siis. Ongelma tulee vasta, että elämäntuskia löytyy toinen toisensa perään ja tarve juoda kasvaa. Sattaa syntyä kierre, joka on vaikea katkaista.
Kuvattaessa alkoholin hyviä puolia on pakko kertoa tarina jo aikaa sitten kuolleesta suomalaisesta urhelijasta, joka oli tavanomainen jäärä, joka harjoitteli, harjoitteli ja harjoitteli, eikä juuri koskaan puhunut mitään. Urheilijan vaimo sanoi radion Kiveen hakatut -sarjassa, että onneksi sillä oli sentään alkoholi, kun siten aviomiehestä tuli edes välillä juttelevampi, rennompi ja iloisempi.
Perjantai 10. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Perjantai
Olotila: Rauhallinen
____
Perjantai-illan Perjantai-ohjelmassa puhutaan nuorista. Jälleen sanotaan, että nuoret juovat nykyään vähemmän. Saman hokeman kuulee mediassa usein. Niillä on varmaan tilastoja. Minä katson asiaa omasta kapeasta vinkkelistä, enkä oikein osaa olla mitään mieltä. Tiedän jotakin molempien tyttärien alkoholikokeiluista. Ne eivät tunnu juurikaan eroavan 80-luvun vastaavasta kokemuksista Itä-Helsingissä. Nuorimmainen valmistelee parhaillaan ensi viikolla tapahtuvaa täysi-ikäistymistään. Vanhempi ihmettelee välillä kirjoituksiani alkoholittoman sosiaalisen elämän vaikeudesta. Hänen tuttavapiirissään ei ole kuulemma vaikeaa olla juomatta. Kerron, ettei se ollut minullekaan vaikeaa, kun olin nuori.
Kokeilin alkoholia hyvin maltillisesti ennen täysi-ikäistymistä. Bileitä toki oli. Minä en niissä juurikaan juonut, maistelin lähinnä. Ensimmäiset muistikuvani alkoholista liittyvät isoveljen oksennuksen siivoamiseen ja kerrostalon muiden poikien jälkien peittämiseen. Edes kostea opiskeluaika ei tehnyt minusta alkoholin suurkuluttajaa.
Alkoholi astui osaksi elämäni merkittävyyttä vasta, kun ongelmien mittakaava kasvoi. Tuli avioero, yksinäisyys, raastava suhde ja vaikeasti paranevat haavat. Tuli tarve paeta todellisuutta. Alkoholinkin suhteen uskon jonkinmoiseen porttiteoriaan. Ainakin omalta osin. Parisuhdetuska avasi minun kohdallani portin. Sen jälkeen tuli uusia tuskia. Tuli väitöskirja. Tuli sairastuminen. Sitten työkiireitä. Kähmintää ja epämääräisiä epäilyjä. Paine kasvoi. Paetakseen todellisuutta piti juoda koko ajan enemmän.
Korvaavia nautinnontuottajia: Perjantai
Olotila: Rauhallinen
____
Perjantai-illan Perjantai-ohjelmassa puhutaan nuorista. Jälleen sanotaan, että nuoret juovat nykyään vähemmän. Saman hokeman kuulee mediassa usein. Niillä on varmaan tilastoja. Minä katson asiaa omasta kapeasta vinkkelistä, enkä oikein osaa olla mitään mieltä. Tiedän jotakin molempien tyttärien alkoholikokeiluista. Ne eivät tunnu juurikaan eroavan 80-luvun vastaavasta kokemuksista Itä-Helsingissä. Nuorimmainen valmistelee parhaillaan ensi viikolla tapahtuvaa täysi-ikäistymistään. Vanhempi ihmettelee välillä kirjoituksiani alkoholittoman sosiaalisen elämän vaikeudesta. Hänen tuttavapiirissään ei ole kuulemma vaikeaa olla juomatta. Kerron, ettei se ollut minullekaan vaikeaa, kun olin nuori.
Kokeilin alkoholia hyvin maltillisesti ennen täysi-ikäistymistä. Bileitä toki oli. Minä en niissä juurikaan juonut, maistelin lähinnä. Ensimmäiset muistikuvani alkoholista liittyvät isoveljen oksennuksen siivoamiseen ja kerrostalon muiden poikien jälkien peittämiseen. Edes kostea opiskeluaika ei tehnyt minusta alkoholin suurkuluttajaa.
Alkoholi astui osaksi elämäni merkittävyyttä vasta, kun ongelmien mittakaava kasvoi. Tuli avioero, yksinäisyys, raastava suhde ja vaikeasti paranevat haavat. Tuli tarve paeta todellisuutta. Alkoholinkin suhteen uskon jonkinmoiseen porttiteoriaan. Ainakin omalta osin. Parisuhdetuska avasi minun kohdallani portin. Sen jälkeen tuli uusia tuskia. Tuli väitöskirja. Tuli sairastuminen. Sitten työkiireitä. Kähmintää ja epämääräisiä epäilyjä. Paine kasvoi. Paetakseen todellisuutta piti juoda koko ajan enemmän.
Tiistai 7. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Pilates
Olotila: Tasaisempi
____
Herään aamuyöllä kristallinkirkkaaseen uneen. Pääni sisällä on tussipiirros satavuotiaasta Suomi-neidosta, joka on alkoholisti. Kuvitus heijastelee eilistä keskustelua itsenäisyyspäivän illallisesta ja jokin aika sitten uutisoitua Trumpin huolta Yhdysvaltojen opioidi-riippuvuudesta.
Suomalainen alkoholin suurkulutus ei liene kenellekään yllätys. Pekka Sauri sanoi Docventuresin Suomi-teeman jälkikeskustelussa kansallisen erikoispiirteemme olevan juuri riippuvuudet. Alkoholin lisäksi hän listasi riippuvuudet pelaamiseen ja teknologiaan. Nekään eivät yllätä. Ilkeämielisesti voisi jopa sanoa, että johtajamme haluavat kansan olevan koukussa. Silloinhan se ajattelee vähemmän.
Alkoholin kulutus on saanut satavuotiaan Suomen historian saatossa uusia, vaiettuja piirteitä. Minun Suomi-neitoni siivoaa kotiaan rankan tietotyöpäivän jälkeen kuohuviinilasillinen odottaen omakotitalon jokaisessa huoneessa. Hän kokkaa perheelle ruokaa punaviinilasi vasemmassa kädessään ja poistuu illan mittaan monta kertaa kylmäkellariin tyhjentämään viinitonkkaa, myös jokaisella tutun TV-sarjan mainoskatkolla. Hän on seurallinen ja kestitsee ystäväpariskuntia kumpanakin viikonlopun iltana, jättäen aamuksi pöydälle toistakymmentä erilaista pulloa. Hänellä saattaa olla sunnuntaiaamuna hiukan kohmeloinen olo, mutta onneksi kylmäkellarin viinitonkassa on vielä pohjat jäljellä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Pilates
Olotila: Tasaisempi
____
Herään aamuyöllä kristallinkirkkaaseen uneen. Pääni sisällä on tussipiirros satavuotiaasta Suomi-neidosta, joka on alkoholisti. Kuvitus heijastelee eilistä keskustelua itsenäisyyspäivän illallisesta ja jokin aika sitten uutisoitua Trumpin huolta Yhdysvaltojen opioidi-riippuvuudesta.
Suomalainen alkoholin suurkulutus ei liene kenellekään yllätys. Pekka Sauri sanoi Docventuresin Suomi-teeman jälkikeskustelussa kansallisen erikoispiirteemme olevan juuri riippuvuudet. Alkoholin lisäksi hän listasi riippuvuudet pelaamiseen ja teknologiaan. Nekään eivät yllätä. Ilkeämielisesti voisi jopa sanoa, että johtajamme haluavat kansan olevan koukussa. Silloinhan se ajattelee vähemmän.
Alkoholin kulutus on saanut satavuotiaan Suomen historian saatossa uusia, vaiettuja piirteitä. Minun Suomi-neitoni siivoaa kotiaan rankan tietotyöpäivän jälkeen kuohuviinilasillinen odottaen omakotitalon jokaisessa huoneessa. Hän kokkaa perheelle ruokaa punaviinilasi vasemmassa kädessään ja poistuu illan mittaan monta kertaa kylmäkellariin tyhjentämään viinitonkkaa, myös jokaisella tutun TV-sarjan mainoskatkolla. Hän on seurallinen ja kestitsee ystäväpariskuntia kumpanakin viikonlopun iltana, jättäen aamuksi pöydälle toistakymmentä erilaista pulloa. Hänellä saattaa olla sunnuntaiaamuna hiukan kohmeloinen olo, mutta onneksi kylmäkellarin viinitonkassa on vielä pohjat jäljellä.
Perjantai 3. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 3
Korvaavia nautinnontuottajia: Puhuminen
Olotila: Positiivinen
____
Puhun saman päivän aikana alkoholihankkeestani kahden kollegan kanssa. Olen puhunut asiasta pari päivää aikaisemmin entisen työkaverin kanssa. Huomaan, kuinka vähän olen vuoden aikana ongelmastani avautunut omaa perhettä lukuunottamatta. Ei ole yllätys, että puhuminen auttaa. Se myös ilmiantaa kipeimmän pisteen. Joka kerta, kun puhe siirtyy sosiaalisiin tilanteisiin, silmäni kostuvat. Kuulen, että annan alkoholittomuudelleni liikaa henkistä valtaa. Kuulen, kuinka alkoholi on tuhonnut elämästäni menneen vuoden aikana sosiaalisuutta enemmän kuin se on tehnyt kaikkina menneinä juomavuosina. Kuulen, että on olemassa myös ei-alkoholikeskeistä sosiaalista elämää.
Ennen kuin nukahdan, jaa mielessäni tulevan seuraelämäni kolmeen osaan:
Päätän pitää vanhan, alkoholikeskeisen, paljon juovan ystäväpiirin. Päätän mennä takaisin mukaan ja opetella olemaan, joko kohtuullisesti tai kokonaan ilman. Katson aina tapauskohtaisesti, kumpi vaihtoehto on parempi. En kuvittele osallistumisen olevan helppoa, mutta yritän parhaani. Ilmoittaudun firman talvimatkalle. Päätän järjestää itsenäisyyspäivän vastaanoton muutamalle tuttavapariskunnalle. Mehen pikkujouluihin.
Kontrastina edelliselle piipahdan silloin tällöin kokonaan raittiissa seurassa etsimässä mielenrauhaa ja saamassa vertaistukea. Olen asiasta hiljaa.
Uutena näiden kahden välissä lähden etsimään sosiaalista elämää, jossa alkoholi ei ole keskiössä. Saatan liittyä talviuintiseuraan, mennä tanssikurssille, hypätä politiikkaan, etsiä käsityöpajoja tai perustaa pitkään suunnittelemani keskusteluryhmän.
Nukahdan hyvin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Puhuminen
Olotila: Positiivinen
____
Puhun saman päivän aikana alkoholihankkeestani kahden kollegan kanssa. Olen puhunut asiasta pari päivää aikaisemmin entisen työkaverin kanssa. Huomaan, kuinka vähän olen vuoden aikana ongelmastani avautunut omaa perhettä lukuunottamatta. Ei ole yllätys, että puhuminen auttaa. Se myös ilmiantaa kipeimmän pisteen. Joka kerta, kun puhe siirtyy sosiaalisiin tilanteisiin, silmäni kostuvat. Kuulen, että annan alkoholittomuudelleni liikaa henkistä valtaa. Kuulen, kuinka alkoholi on tuhonnut elämästäni menneen vuoden aikana sosiaalisuutta enemmän kuin se on tehnyt kaikkina menneinä juomavuosina. Kuulen, että on olemassa myös ei-alkoholikeskeistä sosiaalista elämää.
Ennen kuin nukahdan, jaa mielessäni tulevan seuraelämäni kolmeen osaan:
Päätän pitää vanhan, alkoholikeskeisen, paljon juovan ystäväpiirin. Päätän mennä takaisin mukaan ja opetella olemaan, joko kohtuullisesti tai kokonaan ilman. Katson aina tapauskohtaisesti, kumpi vaihtoehto on parempi. En kuvittele osallistumisen olevan helppoa, mutta yritän parhaani. Ilmoittaudun firman talvimatkalle. Päätän järjestää itsenäisyyspäivän vastaanoton muutamalle tuttavapariskunnalle. Mehen pikkujouluihin.
Kontrastina edelliselle piipahdan silloin tällöin kokonaan raittiissa seurassa etsimässä mielenrauhaa ja saamassa vertaistukea. Olen asiasta hiljaa.
Uutena näiden kahden välissä lähden etsimään sosiaalista elämää, jossa alkoholi ei ole keskiössä. Saatan liittyä talviuintiseuraan, mennä tanssikurssille, hypätä politiikkaan, etsiä käsityöpajoja tai perustaa pitkään suunnittelemani keskusteluryhmän.
Nukahdan hyvin.
Sunnuntai 29. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Väsynyt
____
Ostan aktikvariaatista Lilli Loiri-Sepän koostaman kirjan Selviämistarinoita, jossa yhdeksäntoista alkoholiongelmaista alkoholistia kertoo oman selviytymistarinansa. Kirjan parissa viikonloppu soljuu nopeasti, olotila ei kuitenkaan parane, ehkä jopa aavistuksen päinvastoin. Yöuniin ui pitkästä aikaa ahdistus.
Kirjan henkilöistä osa kertoo tarinansa omalla nimellään, osa pysyy nimettömänä. Porukassa on sekä miehiä että naisia ja sieltä löytyy lääkäriä, näyttelijää, muusikkoa, graafikkoa, urheilijaa, yliopistolehtoria, toimitusjohtajaa sekä kirjailijaa.
Tarinat koskettavat ja ne laittavat ajattelemaan. Jälleen. Alan olla väsynyt analysointiin. Ottaisin mielelläni vastaan päivän, jolloin ei tarvitsisi pohtia minuutta viinilasissa. Viikkokaan ei haittaisi. Eikä vuosi. Tai kymmenen.
Aikajänne kirjan tarinoissa koskee erityisesti. Minä kuvittelen olevani hyvässä hapessa, kun olen saamassa pakettiin vuoden mittaisen hankkeeni. Kattia kanssa. Olen pitkän matkan alkumetreillä. Luen raitistuneen miehen tunteita sosiaalisen elämän muutoksessa. Ensimmäiset pari kolme vuotta olivat kuulemma vaikeimmat. Luen kolmekymmentäseitsemän vuotta raittiina pysyneen miehen arjesta, jossa jokainen päivä on yhä edelleen taistelua, alkoholiako vaiko ei.
Poimin tarinoista alkoholin erityispiirteitä naisen kohdalla, sekä biologisesti että kulttuurillisesti. En pidä siitä, mitä luen. Alleviivan täkyjä alkoholittomaan arkeen sekä erityisesti sosiaaliseen elämään. Tykkään kommentista, että sosiaalisissa tilanteissa kukaan ei oikeasti kiinnitä huomiota, mitä sinä juot, jollet tuo sitä itse esille. Vertaan kertomusten päähenkilöiden avoimuutta ja ympäröivän maailman suhdetta raitistumiseen. Silmät kyyneltyvät pariin otteeseen, kun sivuja kertyy lisää. Raivostuminen on silti herkistymistä yleisempi tunne. Samaistuminen on kaikkein yleisin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Väsynyt
____
Ostan aktikvariaatista Lilli Loiri-Sepän koostaman kirjan Selviämistarinoita, jossa yhdeksäntoista alkoholiongelmaista alkoholistia kertoo oman selviytymistarinansa. Kirjan parissa viikonloppu soljuu nopeasti, olotila ei kuitenkaan parane, ehkä jopa aavistuksen päinvastoin. Yöuniin ui pitkästä aikaa ahdistus.
Kirjan henkilöistä osa kertoo tarinansa omalla nimellään, osa pysyy nimettömänä. Porukassa on sekä miehiä että naisia ja sieltä löytyy lääkäriä, näyttelijää, muusikkoa, graafikkoa, urheilijaa, yliopistolehtoria, toimitusjohtajaa sekä kirjailijaa.
Tarinat koskettavat ja ne laittavat ajattelemaan. Jälleen. Alan olla väsynyt analysointiin. Ottaisin mielelläni vastaan päivän, jolloin ei tarvitsisi pohtia minuutta viinilasissa. Viikkokaan ei haittaisi. Eikä vuosi. Tai kymmenen.
Aikajänne kirjan tarinoissa koskee erityisesti. Minä kuvittelen olevani hyvässä hapessa, kun olen saamassa pakettiin vuoden mittaisen hankkeeni. Kattia kanssa. Olen pitkän matkan alkumetreillä. Luen raitistuneen miehen tunteita sosiaalisen elämän muutoksessa. Ensimmäiset pari kolme vuotta olivat kuulemma vaikeimmat. Luen kolmekymmentäseitsemän vuotta raittiina pysyneen miehen arjesta, jossa jokainen päivä on yhä edelleen taistelua, alkoholiako vaiko ei.
Poimin tarinoista alkoholin erityispiirteitä naisen kohdalla, sekä biologisesti että kulttuurillisesti. En pidä siitä, mitä luen. Alleviivan täkyjä alkoholittomaan arkeen sekä erityisesti sosiaaliseen elämään. Tykkään kommentista, että sosiaalisissa tilanteissa kukaan ei oikeasti kiinnitä huomiota, mitä sinä juot, jollet tuo sitä itse esille. Vertaan kertomusten päähenkilöiden avoimuutta ja ympäröivän maailman suhdetta raitistumiseen. Silmät kyyneltyvät pariin otteeseen, kun sivuja kertyy lisää. Raivostuminen on silti herkistymistä yleisempi tunne. Samaistuminen on kaikkein yleisin.
Keskiviikko 25. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apea
____
Kuulen alkoholisminsa myöntäneen tuttavan suusta uuden alkoholiongelman määritelmän: Jos juominen tuo enemmän surua ja häpeää kuin iloa ja vapautta, on ongelma.
Suru: Juomiseni on tuottanut paljon surua. Vielä enemmän läheisilleni kuin itselleni. Ehkä siitä yksinkertaisesta syystä, että surun hetkinä on itse ollut tilassa, jossa surua ei ole kykennyt rekisteröimään. Viimeiseen vuoteenkin on liittynyt paljon peilattua surua ja uskomaton määrä kyyneleitä. Ilman alkoholia niitä tuskin olisi vuodatettu.
Häpeä: Tämä osa alkoholinjuontia on se, josta ei puhuta ja josta ei haluta puhua. En ole tässä poikkeus. Onneksi ihmisen biologia toimii häpeä häviöksi ja ei-toivotut asiat tupataan unohtamaan. Niin minullekin olen käynyt. Muistan sähellyksiä sieltä täältä. Lähes kaikki liittyvät pitkien iltojen aikaisiin aamuihin. Viimeisimpänä työpaikalla järjestämieni viisikymppisten saunajatkot, joissa kaadoin elämäntuskaani kyynelten kera entisille työkavereille. Sama tarina toistui sen seitsemän kertaa. Hyvin muistan myös kesäöisen paluun pyörällä tuttavien puutarhajuhlasta ja pöllähdyksen nokkosten täyttämään ojaan oksennuksen lentäessä stongan yli. Seuraavana aamuna tein päätöksen rajoittaa juomista ja onnistuin olemaan alkoholitta kaksi päivää. Minä en tiedä, miten hävettävä olen umpihumalassa ollut, mutta mikäli tytärtäni on uskominen, hyvin hävettävä. Ja minä häpeän.
Ilo: Mutta juominen on tuonut myös paljon iloa. Mikäli ilon määrää mittaa puhtaan analyyttisesti, se on useimmiten sijoittunut juomisen odottamiseen, ajatukseen tulevasta juhlasta tai tapahtumasta, sekä tunteihin, jolloin humala on ollut nousussa eli muutamien ensimmäisten lasillisten kohdalle. Iloisia hetkiä olisi listattavaksi lähes loputtomiin. Väitösjuhla, viisikymppiset, tunnelijuoksumatka Tukholmaan, Baaripähkinän suomenmestaruusristeily, lapsen yo-juhlat, häät ja niiden jatkot, yksitoista peräkkäistä vappuvastaanottoa puutarhassamne, elävien kuolleiden yön kolmekymppiset, hiihtolomien päätösviikonloput viiden tähden kodalla, juhannukset maaseutusukulaisissa ja perjantai-illat miehen kanssa aterioiden, kun lapset olivat pienenä vetäytyneet nukkumaan.
Vapaus: Alkoholi on nostanut minut stressin yläpuolelle lukuisia kertoja työpäivän jälkeen. Se on vaimentanut ulkomaisten kollegoiden idioottimaiselta tuntuvaa jankkaamista, se on hoitanut selkäänpuukotuksen aiheuttamaa haavaa ja puskuroinut deadlinejen venymistä. Päivätyön lisäksi se on antanut ilmaa siipien alle kirjailijana. Se on rentouttanut oudoissa tilaisuuksissa, joissa ei le tuntenut ketään ja luonut ensimmäiset sanat, kun ei ole tiennyt, mitä sanoa.
Minulla ei ole mitään keinoa laittaa näitä neljää palikkaa kahteen vaakakuppiin, suru-häpeä ja ilo-vapaus, nähdäkseni kumpi vaakakupeista on raskaampi. Minulla on kuitenkin kaikki syy uskoa, että ensimmäiset punnukset painavat enemmän. Siksihän minä juuri tässä tänäänkin tätä kirjoitan.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Apea
____
Kuulen alkoholisminsa myöntäneen tuttavan suusta uuden alkoholiongelman määritelmän: Jos juominen tuo enemmän surua ja häpeää kuin iloa ja vapautta, on ongelma.
Suru: Juomiseni on tuottanut paljon surua. Vielä enemmän läheisilleni kuin itselleni. Ehkä siitä yksinkertaisesta syystä, että surun hetkinä on itse ollut tilassa, jossa surua ei ole kykennyt rekisteröimään. Viimeiseen vuoteenkin on liittynyt paljon peilattua surua ja uskomaton määrä kyyneleitä. Ilman alkoholia niitä tuskin olisi vuodatettu.
Häpeä: Tämä osa alkoholinjuontia on se, josta ei puhuta ja josta ei haluta puhua. En ole tässä poikkeus. Onneksi ihmisen biologia toimii häpeä häviöksi ja ei-toivotut asiat tupataan unohtamaan. Niin minullekin olen käynyt. Muistan sähellyksiä sieltä täältä. Lähes kaikki liittyvät pitkien iltojen aikaisiin aamuihin. Viimeisimpänä työpaikalla järjestämieni viisikymppisten saunajatkot, joissa kaadoin elämäntuskaani kyynelten kera entisille työkavereille. Sama tarina toistui sen seitsemän kertaa. Hyvin muistan myös kesäöisen paluun pyörällä tuttavien puutarhajuhlasta ja pöllähdyksen nokkosten täyttämään ojaan oksennuksen lentäessä stongan yli. Seuraavana aamuna tein päätöksen rajoittaa juomista ja onnistuin olemaan alkoholitta kaksi päivää. Minä en tiedä, miten hävettävä olen umpihumalassa ollut, mutta mikäli tytärtäni on uskominen, hyvin hävettävä. Ja minä häpeän.
Ilo: Mutta juominen on tuonut myös paljon iloa. Mikäli ilon määrää mittaa puhtaan analyyttisesti, se on useimmiten sijoittunut juomisen odottamiseen, ajatukseen tulevasta juhlasta tai tapahtumasta, sekä tunteihin, jolloin humala on ollut nousussa eli muutamien ensimmäisten lasillisten kohdalle. Iloisia hetkiä olisi listattavaksi lähes loputtomiin. Väitösjuhla, viisikymppiset, tunnelijuoksumatka Tukholmaan, Baaripähkinän suomenmestaruusristeily, lapsen yo-juhlat, häät ja niiden jatkot, yksitoista peräkkäistä vappuvastaanottoa puutarhassamne, elävien kuolleiden yön kolmekymppiset, hiihtolomien päätösviikonloput viiden tähden kodalla, juhannukset maaseutusukulaisissa ja perjantai-illat miehen kanssa aterioiden, kun lapset olivat pienenä vetäytyneet nukkumaan.
Vapaus: Alkoholi on nostanut minut stressin yläpuolelle lukuisia kertoja työpäivän jälkeen. Se on vaimentanut ulkomaisten kollegoiden idioottimaiselta tuntuvaa jankkaamista, se on hoitanut selkäänpuukotuksen aiheuttamaa haavaa ja puskuroinut deadlinejen venymistä. Päivätyön lisäksi se on antanut ilmaa siipien alle kirjailijana. Se on rentouttanut oudoissa tilaisuuksissa, joissa ei le tuntenut ketään ja luonut ensimmäiset sanat, kun ei ole tiennyt, mitä sanoa.
Minulla ei ole mitään keinoa laittaa näitä neljää palikkaa kahteen vaakakuppiin, suru-häpeä ja ilo-vapaus, nähdäkseni kumpi vaakakupeista on raskaampi. Minulla on kuitenkin kaikki syy uskoa, että ensimmäiset punnukset painavat enemmän. Siksihän minä juuri tässä tänäänkin tätä kirjoitan.
Sunnuntai 22. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Metsä
Olotila: Reipas
____
Laitan perheelle ja vanhalle äidille sunnuntaiaamupalaa. Leikkaan kovakuorista maalaisleipää ja veitsi lipsahtaa peukaloon. Pieni pala sormenpään ihoa irtoaa. Kiirehdin lääkekaapille etsimään laastaria. Yläkaappi on täysin myllätty, eikä laastaria löydy. Haen keittiöjakkaran ja kiipeän paremmalle näköalapaikalle. Lääkekaapin uumenista löytyy tyhjä tupakka-aski. Joku muukin tässä perheessä harrastaa paheitaan salassa.
Päädyn vertaamaan tupakointia ja alkoholinjuontia toisiinsa. Typeräähän se on. Tiedän. Mutta nyt en puhukaan nautintoaineen kemiasta, sen terveysvaikutuksista tai edes riippuvuudesta. Puhun tupakointi- ja alkoholikulttuurista sekä niihin liittyvästä nautintoaineesta luopumisesta.
Kun tupakoitsija päättää lopettaa polttamisen, hänelle on tarjolla useita korvikkeita. Niitä on jopa monissa eri muodoissa, purukumina tai vaikkapa laastareina. Tupakankorvikkeista on tullut iso business. Mutta missä ovat alkoholin korvikkeet? Niitä ei ole.
Eräs entinen tupakoitsija kaivoi eilisessä Eino Leino seuran juhlahumussa taskustaan erillispakatun laatusikarin. Mies kertoi lopettaneensa tupakoinnin neljä vuotta aiemmin. "Enää nautin näitä havannalaisia tärkeimmissä tilaisuuksissa." Mikäli kohtuukäyttö on mahdollista entiselle tupakoitsijalle, onko se sitä myös ex-ongelmajuojalle? Toivottavasti.
Mutta entä isommassa kuvassa? Yhden ihmisen yläpuolella? Kokonaisessa paheita harrastavassa kulttuurissa?
Minä muistan hyvin vielä aikaa, kun tupakointi oli voimissaan. 1970- ja 80-luvuilla kaikki hauskat ihmiset polttivat. Minäkin hakeuduin opiskeluaikana tupakoivien ihmisten seuraan, vaikken itse sauhutellut. Tupakointi oli sallittu kaikkialla, työpaikoilla, ravintoloissa ja kodeissa. Ja vielä aikana, jolloin tupakointi siirrettiin pois toimistoista, oli työpaikkojen tupakointipisteissä aina parhaat jutut ja mielenkiintoisimmat ihmiset. Sitten tilanne alkoi pikku hiljaa muuttua. Tänä päivänä tupakointi ei ole enää glorifioitua ja coolia toimintaa. Se on ennemminkin epäonnistuneiden luusereiden tapa tuhota oma terveytensä.
En voi olla miettimättä, voisiko alkoholinkäytölle käydä samoin. Voisiko kaikkien hauskojen ihmisten sosiaalinen hippalointi muuttua kulttuurillisesti väheksyttäväksi toiminnaksi? Ja mitä pitäisi yhteiskunnassa tapahtua, että näin kävisi? Mielenkiintoisia kysymyksiä. Mahdottomia vastata. Kyynisyys minussa jopa epäilee asiaa. Biologinen eläin nimeltä ihminen kun on aina halunnut löytää tavan sekoittaa päänsä ja todennäköisesti haluaa löytää sen jatkossakin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Metsä
Olotila: Reipas
____
Laitan perheelle ja vanhalle äidille sunnuntaiaamupalaa. Leikkaan kovakuorista maalaisleipää ja veitsi lipsahtaa peukaloon. Pieni pala sormenpään ihoa irtoaa. Kiirehdin lääkekaapille etsimään laastaria. Yläkaappi on täysin myllätty, eikä laastaria löydy. Haen keittiöjakkaran ja kiipeän paremmalle näköalapaikalle. Lääkekaapin uumenista löytyy tyhjä tupakka-aski. Joku muukin tässä perheessä harrastaa paheitaan salassa.
Päädyn vertaamaan tupakointia ja alkoholinjuontia toisiinsa. Typeräähän se on. Tiedän. Mutta nyt en puhukaan nautintoaineen kemiasta, sen terveysvaikutuksista tai edes riippuvuudesta. Puhun tupakointi- ja alkoholikulttuurista sekä niihin liittyvästä nautintoaineesta luopumisesta.
Kun tupakoitsija päättää lopettaa polttamisen, hänelle on tarjolla useita korvikkeita. Niitä on jopa monissa eri muodoissa, purukumina tai vaikkapa laastareina. Tupakankorvikkeista on tullut iso business. Mutta missä ovat alkoholin korvikkeet? Niitä ei ole.
Eräs entinen tupakoitsija kaivoi eilisessä Eino Leino seuran juhlahumussa taskustaan erillispakatun laatusikarin. Mies kertoi lopettaneensa tupakoinnin neljä vuotta aiemmin. "Enää nautin näitä havannalaisia tärkeimmissä tilaisuuksissa." Mikäli kohtuukäyttö on mahdollista entiselle tupakoitsijalle, onko se sitä myös ex-ongelmajuojalle? Toivottavasti.
Mutta entä isommassa kuvassa? Yhden ihmisen yläpuolella? Kokonaisessa paheita harrastavassa kulttuurissa?
Minä muistan hyvin vielä aikaa, kun tupakointi oli voimissaan. 1970- ja 80-luvuilla kaikki hauskat ihmiset polttivat. Minäkin hakeuduin opiskeluaikana tupakoivien ihmisten seuraan, vaikken itse sauhutellut. Tupakointi oli sallittu kaikkialla, työpaikoilla, ravintoloissa ja kodeissa. Ja vielä aikana, jolloin tupakointi siirrettiin pois toimistoista, oli työpaikkojen tupakointipisteissä aina parhaat jutut ja mielenkiintoisimmat ihmiset. Sitten tilanne alkoi pikku hiljaa muuttua. Tänä päivänä tupakointi ei ole enää glorifioitua ja coolia toimintaa. Se on ennemminkin epäonnistuneiden luusereiden tapa tuhota oma terveytensä.
En voi olla miettimättä, voisiko alkoholinkäytölle käydä samoin. Voisiko kaikkien hauskojen ihmisten sosiaalinen hippalointi muuttua kulttuurillisesti väheksyttäväksi toiminnaksi? Ja mitä pitäisi yhteiskunnassa tapahtua, että näin kävisi? Mielenkiintoisia kysymyksiä. Mahdottomia vastata. Kyynisyys minussa jopa epäilee asiaa. Biologinen eläin nimeltä ihminen kun on aina halunnut löytää tavan sekoittaa päänsä ja todennäköisesti haluaa löytää sen jatkossakin.
Perjantai 20. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 4
Korvaavia nautinnontuottajia: Tapaaminen
Olotila: Pohtiva
____
Tapaan Juhani Seppäsen etelähelsinkiläisessä kulttuurieliittikuppilassa. "Selvästi juovuksissa" kirjan alkoholittomuutta ei enää ole selvästi olemassa. Työterveyslääkäri juo tapaamisemme aikana vauhdilla, johon tuskin minä kykenin vauhdikkaimpina aikoinani. Puhumme enemmän hänestä kuin minusta. Niin kuuluukin olla. Yksi kommentti omasta hankkeestani jää kuitenkin soimaan korviini.
"Ai sä otat?" Seppänen kysyy, kun tilaan 12cl valkkaria. "Etkö olekaan kokonaan lopettanut?" Kerron hankkeeni olevan kohtuullistaa ongelmajuomiseni pieniin mittoihin. "Että vaikeimman sitten valitsit."
Miksi kohtuullistaminen on vaikeaa? Mikä siinä on vaikeaa?
Mikäli alkoholinjuonnin lopettaa kokonaan, käytösmalli muuttuu selkeästi. Kaikkeen alkoholiin sanotaan "ei". Sosiaalista elämää suunataan usein alkoholittomaan suuntaan. Avoimesti puhutaan valinnasta, joka ympäröivän maailman on helppo ymmärtää, joskaan ei aina hyväksyä.
Kun alkoholinjuonnin vähentää minimiin, käytösmalliin jää veteen piirretty viiva. Mikä on vähän? Mikä on liikaa? Tavoite vaatii äärimmäistä itsekontrollia, jossa käytettyjen alkoholiannosten laskeminen auttaa. Tämän lisäksi ympäröivän maailman on vaikea ymmärtää, missä mennään. Eikö se olekaan lopettanut? Onkohan se nyt retkahtanut? Puhumattakaan muiden haluista. Kai sä nyt yhden vielä voit ottaa? Juuri retkahtamisvaara on tässä mallissa suurempi kuin täysraittiudessa. Muutaman lasillisen tuoma euforia kun muistuttaa menneestä. Absolutistilla on mahdollisuus pikku hiljaa alkaa unohtaa, miltä todellisuuden yläpuolelle nouseminen tuntuikaan. Juuri siinä, 24cl hyvää valkoviiniä nautittineena on kohtuullistamishankkeeni kipupiste. Miten onnistun olemaan ottamatta lisää?
Poistun Etelä-Helsingistä alkoholimarketin kautta. En ole pistäytynyt kyseisessä kaupassa moneen kuukauteen. Tunne on outo. Jono kassalla pitkä. On perjantai-ilta. Olemme miehen kanssa pitkästä aikaa kahden. Syömme sushia. Ostan uuden maailman valkoviinihyllyltä pullon, jonka tarrassa lukee "lighter in alcohol - full flavour". Puhelimeni appin mukaan olen käyttänyt lokakuussa alkoholia alle 15 annosta. Tänään on hyvä ilta nauttia muutama lasillinen lisää.
Korvaavia nautinnontuottajia: Tapaaminen
Olotila: Pohtiva
____
Tapaan Juhani Seppäsen etelähelsinkiläisessä kulttuurieliittikuppilassa. "Selvästi juovuksissa" kirjan alkoholittomuutta ei enää ole selvästi olemassa. Työterveyslääkäri juo tapaamisemme aikana vauhdilla, johon tuskin minä kykenin vauhdikkaimpina aikoinani. Puhumme enemmän hänestä kuin minusta. Niin kuuluukin olla. Yksi kommentti omasta hankkeestani jää kuitenkin soimaan korviini.
"Ai sä otat?" Seppänen kysyy, kun tilaan 12cl valkkaria. "Etkö olekaan kokonaan lopettanut?" Kerron hankkeeni olevan kohtuullistaa ongelmajuomiseni pieniin mittoihin. "Että vaikeimman sitten valitsit."
Miksi kohtuullistaminen on vaikeaa? Mikä siinä on vaikeaa?
Mikäli alkoholinjuonnin lopettaa kokonaan, käytösmalli muuttuu selkeästi. Kaikkeen alkoholiin sanotaan "ei". Sosiaalista elämää suunataan usein alkoholittomaan suuntaan. Avoimesti puhutaan valinnasta, joka ympäröivän maailman on helppo ymmärtää, joskaan ei aina hyväksyä.
Kun alkoholinjuonnin vähentää minimiin, käytösmalliin jää veteen piirretty viiva. Mikä on vähän? Mikä on liikaa? Tavoite vaatii äärimmäistä itsekontrollia, jossa käytettyjen alkoholiannosten laskeminen auttaa. Tämän lisäksi ympäröivän maailman on vaikea ymmärtää, missä mennään. Eikö se olekaan lopettanut? Onkohan se nyt retkahtanut? Puhumattakaan muiden haluista. Kai sä nyt yhden vielä voit ottaa? Juuri retkahtamisvaara on tässä mallissa suurempi kuin täysraittiudessa. Muutaman lasillisen tuoma euforia kun muistuttaa menneestä. Absolutistilla on mahdollisuus pikku hiljaa alkaa unohtaa, miltä todellisuuden yläpuolelle nouseminen tuntuikaan. Juuri siinä, 24cl hyvää valkoviiniä nautittineena on kohtuullistamishankkeeni kipupiste. Miten onnistun olemaan ottamatta lisää?
Poistun Etelä-Helsingistä alkoholimarketin kautta. En ole pistäytynyt kyseisessä kaupassa moneen kuukauteen. Tunne on outo. Jono kassalla pitkä. On perjantai-ilta. Olemme miehen kanssa pitkästä aikaa kahden. Syömme sushia. Ostan uuden maailman valkoviinihyllyltä pullon, jonka tarrassa lukee "lighter in alcohol - full flavour". Puhelimeni appin mukaan olen käyttänyt lokakuussa alkoholia alle 15 annosta. Tänään on hyvä ilta nauttia muutama lasillinen lisää.
Keskiviikko 18. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Vertaistuki
Olotila: Uusia ajatuksia
____
Istun lounaalla Helsingin katolla. Pöydällä lohipasta ja kivennäisvettä. Edessä kymmeniä vuosia sitten viinapullonkorkin sulkenut vaikuttaja. Puhumme ensin juomisesta, sitten juomattomuudesta. Minä kysyn. Hän vastaa. Löydämme uusista elämistämne useita samoja nautinnon korvaajia.
Lounasseurani puhuu positiiviseen sävyyn AA:sta. Kuulen että kerhossa käy enemmän korkeasti koulutettua, hyvissä työtehtävissä toimivaa porukkaa kuin alempaa sosiaaliluokkaa. Myös kulttuuriväkeä on paljon. Olen yllättynyt. Löytyisikö sieltä kuitenkin kaipaamaani vertaistuki? Samanlainen, jota juuri nyt tässä lounaspöydässä koen.
Sosiaaliseen elämään liittyviä AA:n ohjeita lounasseuralaiseni ei kuitenkaan ole noudattanut. Kerho kun kehottaa pysymään poissa porukoista ja tilanteista, joissa juodaan. Myöskään moralisoivaksi raittiussaarnaajaksi hän ei ole ryhtynyt. Näen molemmilla hänen valitsemillaan poluilla tavoitteen, jota kohti kulkea.
Kysyn, harkitsiko hän koskaan, ettei olisi sulkenut korkkia kokonaan. Vastaus on ehdoton "ei". Mies kertoo kuitenkin ystävästään, joka raitistui ja kykeni myöhemmin nauttimaan alkoholia hillitysti. Kuulemieni lukuisten selviytymistarinoiden joukossa tämä on ainoa laatuaan. Tartun silti tähän seitinohueen lankaan. Äärimmäisen vaativaa ja harvinaista, ehkä, muttei mahdotonta.
Pohdin jakamiani juojakategorioita (10. syyskuuta 2017) ja niiden merkitystä juomatavan muutoksessa sekä muutoksen onnistumistodennäköisyydessä. Luulen että rankimmassa alkoholistikategoriassa (5) ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa kokonaan ja siirtyä täysraittiiden luokkaan (0). Toinen äärilaita on bilejuoja (3), joka voi helpohkostikin onnistua "vähentämään vähän" ja pudottamaan itsensä alemmille tasoille (1 ja 2). Tietoista päätöstä tämäkin muutos tosin tarvinnee. Mutta mikä sitten on minun kaltaiseni ongelmajuojan (4) kohtalo?
Mikäli olisin mies, kutsuisin edesmennyttä juomistani avoimesti alkoholismiksi. Koska olen nainen ja glorifioidut ennakkotapaukset puuttuvat, kutsun käytöstäni yhä edelleen anonyymisti alkoholin suurkulutukseksi. Sinnikkäästi pidän myös kiinni siitä, että tälläinen nelosluokan ongelmajuoja onnistuu kääntämään juomatottumuksensa jonnekin kohtuullisuus miinus tasolle (1). Helppoa se ei ole, itse asiassa kaikkea muuta, mutta jos joku siinä aikoo onnistua, olkoon se minä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Vertaistuki
Olotila: Uusia ajatuksia
____
Istun lounaalla Helsingin katolla. Pöydällä lohipasta ja kivennäisvettä. Edessä kymmeniä vuosia sitten viinapullonkorkin sulkenut vaikuttaja. Puhumme ensin juomisesta, sitten juomattomuudesta. Minä kysyn. Hän vastaa. Löydämme uusista elämistämne useita samoja nautinnon korvaajia.
Lounasseurani puhuu positiiviseen sävyyn AA:sta. Kuulen että kerhossa käy enemmän korkeasti koulutettua, hyvissä työtehtävissä toimivaa porukkaa kuin alempaa sosiaaliluokkaa. Myös kulttuuriväkeä on paljon. Olen yllättynyt. Löytyisikö sieltä kuitenkin kaipaamaani vertaistuki? Samanlainen, jota juuri nyt tässä lounaspöydässä koen.
Sosiaaliseen elämään liittyviä AA:n ohjeita lounasseuralaiseni ei kuitenkaan ole noudattanut. Kerho kun kehottaa pysymään poissa porukoista ja tilanteista, joissa juodaan. Myöskään moralisoivaksi raittiussaarnaajaksi hän ei ole ryhtynyt. Näen molemmilla hänen valitsemillaan poluilla tavoitteen, jota kohti kulkea.
Kysyn, harkitsiko hän koskaan, ettei olisi sulkenut korkkia kokonaan. Vastaus on ehdoton "ei". Mies kertoo kuitenkin ystävästään, joka raitistui ja kykeni myöhemmin nauttimaan alkoholia hillitysti. Kuulemieni lukuisten selviytymistarinoiden joukossa tämä on ainoa laatuaan. Tartun silti tähän seitinohueen lankaan. Äärimmäisen vaativaa ja harvinaista, ehkä, muttei mahdotonta.
Pohdin jakamiani juojakategorioita (10. syyskuuta 2017) ja niiden merkitystä juomatavan muutoksessa sekä muutoksen onnistumistodennäköisyydessä. Luulen että rankimmassa alkoholistikategoriassa (5) ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa kokonaan ja siirtyä täysraittiiden luokkaan (0). Toinen äärilaita on bilejuoja (3), joka voi helpohkostikin onnistua "vähentämään vähän" ja pudottamaan itsensä alemmille tasoille (1 ja 2). Tietoista päätöstä tämäkin muutos tosin tarvinnee. Mutta mikä sitten on minun kaltaiseni ongelmajuojan (4) kohtalo?
Mikäli olisin mies, kutsuisin edesmennyttä juomistani avoimesti alkoholismiksi. Koska olen nainen ja glorifioidut ennakkotapaukset puuttuvat, kutsun käytöstäni yhä edelleen anonyymisti alkoholin suurkulutukseksi. Sinnikkäästi pidän myös kiinni siitä, että tälläinen nelosluokan ongelmajuoja onnistuu kääntämään juomatottumuksensa jonnekin kohtuullisuus miinus tasolle (1). Helppoa se ei ole, itse asiassa kaikkea muuta, mutta jos joku siinä aikoo onnistua, olkoon se minä.
Sunnuntai 15. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Pyöräily
Olotila: Hapekas
____
Luen reissussa äidiltä saamaani naistenlehteä. Mira Luodin haastattelu saa minut ärsyyntymään. Laulaja sanoo, ettei tarvitse alkoholia enää mihinkään. Hän osaa heittäytyä ja hänellä on hauskaa ilman juomistakin. Hän ei pelkää, että jäisi mistään paitsi, vaikkei joisi. Vähän aikaa sitten myös Mikko Kuustonen kertoi naistenlehden sivuilla raitistumisestaan. Media nostaa säännöllisin väliajoin esiin näitä korkin kiinni laittaneita onnistumisia. Ymmärrän syyn siihen. En kai olisi tässä kirjoittamassa tätä, jollen ymmärtäisi tarvetta nälle kirjoituksille. Mikä minua sitten ärsyttää? Juttujen pinnallisuus ja kepeys kaiketi. Kaikki on niissä niin helppoa. Missä on päätöksenteon vaikeus? Missä on suhde alkoholikeskeiseen sosiaaliseen elämään ja yhteiskuntaan? Missä on oman muutoksen hyväksyntä? Missä on muiden suhtautuminen?
Lehtijuttujen ala- tai yläpuolella on kansan syvien rivien analyysi samaisesta korkin sulkemisesta. Käytän mieheni mielipidettä esimerkkinä. Samuli Edelman on hyvä laulaja ja näyttelijä. Hänessä oli potentiaalia rikkoa rajoja ja nousta laaja-alaiseksi kulttuurivaikuttajaksi. Mies sanoo, että Samuli Edelmanilla oli kaikki mahdollisuudet tulla uudeksi Vesa-Matti Loiriksi. Mutta sitten se meni raitistumaan. Alkoholista luopumisen myötä Samuli Edelmanista tuli totinen, tylsä ja huumorintajuton ei-heittäytyjä.
Minä tunnen muutamia täysin tai melkein kokonaan raittiita henkilöitä. Eiköhän jokainen meistä tunne. Enkä ole ylpeä suhtautumisestani heihin. Kun vielä join reippaasti, en erityisemmin tykännyt tilanteista, joissa moraalia valvova "vain kivennäisvettä" tyyppi oli mukana. Enkä arvostanut korkealle kollegoita, jotka eivät koskaan osallistuneet työporukan yhteiseen kivanpitoon. Nauroin vinosti tutkijoille, jotka yhteisillä konferenssimatkoilla jättivät viinilasin kokkareilla juomatta ja painuivat ajoissa nukkumaan, kun aamulla pitää vielä ehtiä lenkille.
Huomaan kirjoittaneeni edellisen kappaleen tuntemukset imperfektissä. Enkö osaa vaiko halua sanoa, mitä mieltä tällä hetkellä olen? Todennäköisesti molempia. Valitettavasti jaan yhä edelleen kansan syvien rivien huolen alkoholitta elävien ihmisten harmaasta tylsyydestä, kuivasta olemuksesta, introverttiydestä ja kontrollifriikkeydestä. Enkä tiedä, miten asemoisin itseni tuohon porukkaan.
Mieleeni ui poikkeus. Mies on pitkään alkoholitta elänyt, sosiaalisesti lahjakas, älykkään huumorintajuinen, luovaa työtä tekevä keskustelija. Päätänpä ottaa häneen yhteyttä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Pyöräily
Olotila: Hapekas
____
Luen reissussa äidiltä saamaani naistenlehteä. Mira Luodin haastattelu saa minut ärsyyntymään. Laulaja sanoo, ettei tarvitse alkoholia enää mihinkään. Hän osaa heittäytyä ja hänellä on hauskaa ilman juomistakin. Hän ei pelkää, että jäisi mistään paitsi, vaikkei joisi. Vähän aikaa sitten myös Mikko Kuustonen kertoi naistenlehden sivuilla raitistumisestaan. Media nostaa säännöllisin väliajoin esiin näitä korkin kiinni laittaneita onnistumisia. Ymmärrän syyn siihen. En kai olisi tässä kirjoittamassa tätä, jollen ymmärtäisi tarvetta nälle kirjoituksille. Mikä minua sitten ärsyttää? Juttujen pinnallisuus ja kepeys kaiketi. Kaikki on niissä niin helppoa. Missä on päätöksenteon vaikeus? Missä on suhde alkoholikeskeiseen sosiaaliseen elämään ja yhteiskuntaan? Missä on oman muutoksen hyväksyntä? Missä on muiden suhtautuminen?
Lehtijuttujen ala- tai yläpuolella on kansan syvien rivien analyysi samaisesta korkin sulkemisesta. Käytän mieheni mielipidettä esimerkkinä. Samuli Edelman on hyvä laulaja ja näyttelijä. Hänessä oli potentiaalia rikkoa rajoja ja nousta laaja-alaiseksi kulttuurivaikuttajaksi. Mies sanoo, että Samuli Edelmanilla oli kaikki mahdollisuudet tulla uudeksi Vesa-Matti Loiriksi. Mutta sitten se meni raitistumaan. Alkoholista luopumisen myötä Samuli Edelmanista tuli totinen, tylsä ja huumorintajuton ei-heittäytyjä.
Minä tunnen muutamia täysin tai melkein kokonaan raittiita henkilöitä. Eiköhän jokainen meistä tunne. Enkä ole ylpeä suhtautumisestani heihin. Kun vielä join reippaasti, en erityisemmin tykännyt tilanteista, joissa moraalia valvova "vain kivennäisvettä" tyyppi oli mukana. Enkä arvostanut korkealle kollegoita, jotka eivät koskaan osallistuneet työporukan yhteiseen kivanpitoon. Nauroin vinosti tutkijoille, jotka yhteisillä konferenssimatkoilla jättivät viinilasin kokkareilla juomatta ja painuivat ajoissa nukkumaan, kun aamulla pitää vielä ehtiä lenkille.
Huomaan kirjoittaneeni edellisen kappaleen tuntemukset imperfektissä. Enkö osaa vaiko halua sanoa, mitä mieltä tällä hetkellä olen? Todennäköisesti molempia. Valitettavasti jaan yhä edelleen kansan syvien rivien huolen alkoholitta elävien ihmisten harmaasta tylsyydestä, kuivasta olemuksesta, introverttiydestä ja kontrollifriikkeydestä. Enkä tiedä, miten asemoisin itseni tuohon porukkaan.
Mieleeni ui poikkeus. Mies on pitkään alkoholitta elänyt, sosiaalisesti lahjakas, älykkään huumorintajuinen, luovaa työtä tekevä keskustelija. Päätänpä ottaa häneen yhteyttä.
Lauantai 14. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Tytär matkassa
Olotila: Syksyinen
____
Herään hollantilaisessa hotellissa viikonloppuiseen aikaan. Olen juonut edellisenä iltana kaksi viinilasillista lentokenttäloungessa ja vielä yhden lisää iltapalalla. Olen nukkunut huonosti. Tunne muistuttaa ansaitusti alkoholin tuoman hyvän nosteen kääntöpuolesta.
Mietin aviomiehen sanoja. Hän on lukenut edellispäiväisen blogini. ”Niin se vaan on” mies sanoo. ”Pojat on poikia. He saavat juoda. Humaltua. Rellestää. Niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan. Naisen humaltumista ei haluta nähdä. Se on epämiellyttävää. Se ei sovi naiselle.”
Pieni feministi sisälläni nostaa päätään. CNN:n varatoimitusjohtaja Gail Evans on kirjoittanut tervehenkisen oppaan naisille liike-elämän pelisääntöjä varten. Muistan listauksesta muutaman ohjeen siitä, mikä kaikki ei ole naisille sallittua, vaikka mies saa näin toimiakin. Mies voi pukeutua töihin huonosti ja näyttää muutenkin rentulta, nainen ei. Mies saa itkeä työpaikalla, nainen ei. Mies voi harrastaa työelämäänsä liittyvää seksiä, nainen ei. Kirjataanpa tähän listaan siis vielä yksi suomalaishenkinen lisä: Mies voi vetää perskännit, nainen ei. Tänä aamuna vaatimus ei tunnu kohtuuttomalta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Tytär matkassa
Olotila: Syksyinen
____
Herään hollantilaisessa hotellissa viikonloppuiseen aikaan. Olen juonut edellisenä iltana kaksi viinilasillista lentokenttäloungessa ja vielä yhden lisää iltapalalla. Olen nukkunut huonosti. Tunne muistuttaa ansaitusti alkoholin tuoman hyvän nosteen kääntöpuolesta.
Mietin aviomiehen sanoja. Hän on lukenut edellispäiväisen blogini. ”Niin se vaan on” mies sanoo. ”Pojat on poikia. He saavat juoda. Humaltua. Rellestää. Niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan. Naisen humaltumista ei haluta nähdä. Se on epämiellyttävää. Se ei sovi naiselle.”
Pieni feministi sisälläni nostaa päätään. CNN:n varatoimitusjohtaja Gail Evans on kirjoittanut tervehenkisen oppaan naisille liike-elämän pelisääntöjä varten. Muistan listauksesta muutaman ohjeen siitä, mikä kaikki ei ole naisille sallittua, vaikka mies saa näin toimiakin. Mies voi pukeutua töihin huonosti ja näyttää muutenkin rentulta, nainen ei. Mies saa itkeä työpaikalla, nainen ei. Mies voi harrastaa työelämäänsä liittyvää seksiä, nainen ei. Kirjataanpa tähän listaan siis vielä yksi suomalaishenkinen lisä: Mies voi vetää perskännit, nainen ei. Tänä aamuna vaatimus ei tunnu kohtuuttomalta.
Keskiviikko 4. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Erakoitunut
____
Sanon itselleni, etten meinaa kirjoittaa, miltä tuntui, kun työkaverit lähtivät perjantaina viettämään yhteistä viikonloppua Riikaan. Toistan asiaa itselleni, kun kuulen yhden jos toisenkin kollegan ylistävän matkaa viikonlopun jälkeen. Poistun keskusteluista vikkelästi. Kiirettä kun pitää.
En myöskään meinaa kirjoittaa siitä, miltä tuntuu, kun kolme työkaveria poistuu työpäivän jälkeen lähikuppilaan yhdelle ja minä jatkan junamatkaa yksin kohti tyhjää kotia.
Olkoon tämä siis tyhjä sivu.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Erakoitunut
____
Sanon itselleni, etten meinaa kirjoittaa, miltä tuntui, kun työkaverit lähtivät perjantaina viettämään yhteistä viikonloppua Riikaan. Toistan asiaa itselleni, kun kuulen yhden jos toisenkin kollegan ylistävän matkaa viikonlopun jälkeen. Poistun keskusteluista vikkelästi. Kiirettä kun pitää.
En myöskään meinaa kirjoittaa siitä, miltä tuntuu, kun kolme työkaveria poistuu työpäivän jälkeen lähikuppilaan yhdelle ja minä jatkan junamatkaa yksin kohti tyhjää kotia.
Olkoon tämä siis tyhjä sivu.
Sunnuntai 1. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Metsä
Olotila: Yksinäinen
____
Suorin suppilovahveroita tyhjässä keittiössä. Ilta on jo pimentynyt. Mies on pohjoisessa ja tytär kaverin luona leffamaratonissa. Poskilla kuumottaa yhä edelleen usean tunnin patikointi metsässä. Haen kellarista kylmän oluttölkin ja avaan sen. En koe juovani salaa. Juon ainoastaan yksin.
Salaa ja yksin juominen eivät ole sama asia. Mieheni vain sekoittaa ne. Hän sanoo, että ystävättärelläni täytyy olla alkoholiongelma, koska tämä tykkää juoda miehensä poissaollessa. Minä olen sitä mieltä, että tässä tapauksessa ongelma ei ole yksin juomisessa vaan kyse on miehen asenteesta. Hän ei pidä vaimonsa humaltumisesta. Ei pidä minunkaan mieheni. Sitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa alkoholiongelmaan.
Kun Bridget Jones juo olohuoneessaan yksin pyjama päällään pullollista punaviiniä ja laulaa "All by myself", hän ei juo keneltäkään salaa. Bridget juo yksin. Kyse on suomalaisillekin tutusta, jopa osittain suomalaisten lanseeraamasta kalsarikännistä.
Salaa juovalla on pullo piilossa. Hän ei ole yksin. Silti on pakko juoda. Eikä hän halua kenenkään tietävän siitä. Aivan eri asia.
Korvaavia nautinnontuottajia: Metsä
Olotila: Yksinäinen
____
Suorin suppilovahveroita tyhjässä keittiössä. Ilta on jo pimentynyt. Mies on pohjoisessa ja tytär kaverin luona leffamaratonissa. Poskilla kuumottaa yhä edelleen usean tunnin patikointi metsässä. Haen kellarista kylmän oluttölkin ja avaan sen. En koe juovani salaa. Juon ainoastaan yksin.
Salaa ja yksin juominen eivät ole sama asia. Mieheni vain sekoittaa ne. Hän sanoo, että ystävättärelläni täytyy olla alkoholiongelma, koska tämä tykkää juoda miehensä poissaollessa. Minä olen sitä mieltä, että tässä tapauksessa ongelma ei ole yksin juomisessa vaan kyse on miehen asenteesta. Hän ei pidä vaimonsa humaltumisesta. Ei pidä minunkaan mieheni. Sitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa alkoholiongelmaan.
Kun Bridget Jones juo olohuoneessaan yksin pyjama päällään pullollista punaviiniä ja laulaa "All by myself", hän ei juo keneltäkään salaa. Bridget juo yksin. Kyse on suomalaisillekin tutusta, jopa osittain suomalaisten lanseeraamasta kalsarikännistä.
Salaa juovalla on pullo piilossa. Hän ei ole yksin. Silti on pakko juoda. Eikä hän halua kenenkään tietävän siitä. Aivan eri asia.
Keskiviikko 27. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 5
Korvaavia nautinnontuottajia: Hyvä ruoka
Olotila: Itseironinen
____
Istun pitkällä päivällisellä firman amerikkalaisten patenttilakimiesten kanssa. Ruoka on hyvää. Keskustelu pyörii ympyrää Donald Trumpin, Saksan vaalien ja Suomen satavuotisen historian välillä. Tutuin miehistä keventää keskustelua ja kysyy, mitä koiranpennulleni kuuluu.
"It's the best antidepressant I can think of", vastaan.
Mies katsoo viinilasiaan ja sanoo: "This is better.”
"That one doesn’t work in the long run", kommentoin. "I've tried."
Korvaavia nautinnontuottajia: Hyvä ruoka
Olotila: Itseironinen
____
Istun pitkällä päivällisellä firman amerikkalaisten patenttilakimiesten kanssa. Ruoka on hyvää. Keskustelu pyörii ympyrää Donald Trumpin, Saksan vaalien ja Suomen satavuotisen historian välillä. Tutuin miehistä keventää keskustelua ja kysyy, mitä koiranpennulleni kuuluu.
"It's the best antidepressant I can think of", vastaan.
Mies katsoo viinilasiaan ja sanoo: "This is better.”
"That one doesn’t work in the long run", kommentoin. "I've tried."
Tiistai 26. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Ärtynyt ja surullinen
____
Kuulin muutama vuosi sitten radiosta tarinan seitsenkymppisestä töölöläisrouvasta, joka oli parikymmentä vuotta järjestänyt ystävättärilleen keskusteluiltoja teen ja tietyn teeman kera. Tuosta ohjelmasta lähtien olen haaveillut jostakin vastaavasta, mutta vasta uusi tavoitteeni löytää ei-alkoholikeskeistä sosiaalista elämää sai minut aktivoitumaan asiassa.
Valitsin ensimmäiseksi keskusteluteemaksi aikuistuvat lapset eli sen, miten nuoret voivat, mitä he osaavat/eivät osaa ja miten nuoret löytävät paikkansa yhteiskunnassa. Sain houkutteltua alustajaksi nuorisotyön asiantuntijan Osaamo-projektista. Lähetin ensimmäisen sähköpostikutsun yhdistettyyn akkasauna- ja keskusteluiltaan parillekymmenelle henkilölle. Viikon sisällä seitsemäntoista kutsutuista ilmoitti, ettei pääse paikalle. Lähetin kutsua edelleen lähes kaikille naistuttavilleni, joilla tiesin olevan aikuisuutta lähestyviä tai jo aikuistuneita lapsia. Osallistumisvaste ei ollut ensimmäistä kutsukierrosta parempi.
Keskustelutilaisuuteen on tänään kaksi päivää aikaa. Ilmoittautuneet voi laskea yhden käden sormilla. Ilmoitan asiasta alustajalle ja päivittelemme asiaa yhdessä. Polkiessani kotiin jatkan päivittelyä yksin. Kerron itselleni, että minimalistisella osallistujamäärällä on tuskin mitään tekemistä sen kanssa, että kutsussa sanottiin järjestäjän varaavan paikalle vain alkoholitonta juomista. Korostan edelleen, että ihmisillä on vaan yksinkertaisesti kiire. Nykyelämä on sellaista. Hektistä. Kaikki eivät ole huolissaan omasta eristäytyneisyydestään.
Lähetän uuden sähköpostin vanhalla jakelulla juuri ennen nukahtamista. Perun ylihuomisen keskusteluillan vedoten vaatimattomaan osallistujamäärään. Sanon palaavani asiaan (ehkä) uudelleen jonkin ajan kuluessa. Epäilen josko tulen niin tekemään.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Ärtynyt ja surullinen
____
Kuulin muutama vuosi sitten radiosta tarinan seitsenkymppisestä töölöläisrouvasta, joka oli parikymmentä vuotta järjestänyt ystävättärilleen keskusteluiltoja teen ja tietyn teeman kera. Tuosta ohjelmasta lähtien olen haaveillut jostakin vastaavasta, mutta vasta uusi tavoitteeni löytää ei-alkoholikeskeistä sosiaalista elämää sai minut aktivoitumaan asiassa.
Valitsin ensimmäiseksi keskusteluteemaksi aikuistuvat lapset eli sen, miten nuoret voivat, mitä he osaavat/eivät osaa ja miten nuoret löytävät paikkansa yhteiskunnassa. Sain houkutteltua alustajaksi nuorisotyön asiantuntijan Osaamo-projektista. Lähetin ensimmäisen sähköpostikutsun yhdistettyyn akkasauna- ja keskusteluiltaan parillekymmenelle henkilölle. Viikon sisällä seitsemäntoista kutsutuista ilmoitti, ettei pääse paikalle. Lähetin kutsua edelleen lähes kaikille naistuttavilleni, joilla tiesin olevan aikuisuutta lähestyviä tai jo aikuistuneita lapsia. Osallistumisvaste ei ollut ensimmäistä kutsukierrosta parempi.
Keskustelutilaisuuteen on tänään kaksi päivää aikaa. Ilmoittautuneet voi laskea yhden käden sormilla. Ilmoitan asiasta alustajalle ja päivittelemme asiaa yhdessä. Polkiessani kotiin jatkan päivittelyä yksin. Kerron itselleni, että minimalistisella osallistujamäärällä on tuskin mitään tekemistä sen kanssa, että kutsussa sanottiin järjestäjän varaavan paikalle vain alkoholitonta juomista. Korostan edelleen, että ihmisillä on vaan yksinkertaisesti kiire. Nykyelämä on sellaista. Hektistä. Kaikki eivät ole huolissaan omasta eristäytyneisyydestään.
Lähetän uuden sähköpostin vanhalla jakelulla juuri ennen nukahtamista. Perun ylihuomisen keskusteluillan vedoten vaatimattomaan osallistujamäärään. Sanon palaavani asiaan (ehkä) uudelleen jonkin ajan kuluessa. Epäilen josko tulen niin tekemään.
Lauantai 16. syyskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Mökki
Olotila: Itseä ruoskiva
____
Alkoholi velloo taas uutisissa. Uuden alkoholilain käsittely lähestyy. Hallituspuolueiden kansanedustajille on annettu lupa revetä puoluesidonnaisuudesta ja äänestää asiasta omantunnonkysymyksenä.
Minun alkoholinkulutukseni, suuri tai pieni, on vain yksi hiesunjyvänen yhteiskunnan hiekkalaatikossa. Oma omantunnonkysymykseni sijaitsee lähempänä. Päätän lähestyä kipeää näkökulmaa perheen yhteisellä mökkimatkalla.
"Tiedän, että minun suhteeni alkoholiin ja runsas alkoholinkulutukseni on tuntunut teistä pahalta", aloitan. "Voitteko kertoa minulle siitä enemmän?"
Hiljaisuus pöydän ympärillä kestää aavistuksen liian pitkään. Keskustelunaihe ei näytä olevan perheenjäsenillenikään mieluinen. Aviomies avaa suunsa ensimmäisenä. Tytär vasta kymmenisen minuuttia isänsä jälkeen. Minä suojaan tunteitani ylläpitämällä toimittavan sihteerin roolia. Kirjoitan muistiinpanoja työprintin kääntöpuolelle.
Kuulen monia epämiellyttäviä totuuksia käytöksestäni, kun juomani alkoholin määrä on ylittänyt tietyn kynnysarvon. Erityisesti sattuu, kun tytär kertoo joulumuistojensa peittyvän tällaisiin ajatuksiin. Kysyn, onko tuollaisia muistoja paljon. Yhteinen vastaus kertoo, että yleensä ne ovat liittyneet juhliin ja niiden loppuhetkiin. Turhauman purkautumisiin. Itkuisuuteen ja aivan älyttömään inttämiseen.
Palaan keskustelussa alkoholiongelman määrittelyyn. "Onko minulla ongelma?" kysyn. Mies on positiivisessa vastauksessaan ehdoton. Aikuinen tytär sanoo, että alkoi ajatella asiaa alkoholiongelmana vasta kun itse mainitsin asiasta. Vastausten epämääräisyys sopii hyvin yksiin määritelmän veteen piirretyn viivan kanssa.
Vapautan läheiseni epämieluisasta teemasta tuomalla tarinan nykyhetkeen: "Mitä olette mieltä nykytilanteesta?" Mies kertoo olevansa ylpeä, kuinka hyvin olen saanut otettua ongelman haltuun. Samassa virkkeessä hän kertoo olevansa myös iloinen, että voin juoda viinilasillisen silloin ja toisen tällöin. Mies korostaa homman olevan tälla tavoin sosiaalisesti helpompaa. Erityisellä ilolla aviomies muistelee yhteistä ravintolailtaamme muutamia viikkoja aiemmin. "Se oli ihan niin kuin ennen vanhaan", hän sanoo. Jostain syystä en pidä lauseesta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Mökki
Olotila: Itseä ruoskiva
____
Alkoholi velloo taas uutisissa. Uuden alkoholilain käsittely lähestyy. Hallituspuolueiden kansanedustajille on annettu lupa revetä puoluesidonnaisuudesta ja äänestää asiasta omantunnonkysymyksenä.
Minun alkoholinkulutukseni, suuri tai pieni, on vain yksi hiesunjyvänen yhteiskunnan hiekkalaatikossa. Oma omantunnonkysymykseni sijaitsee lähempänä. Päätän lähestyä kipeää näkökulmaa perheen yhteisellä mökkimatkalla.
"Tiedän, että minun suhteeni alkoholiin ja runsas alkoholinkulutukseni on tuntunut teistä pahalta", aloitan. "Voitteko kertoa minulle siitä enemmän?"
Hiljaisuus pöydän ympärillä kestää aavistuksen liian pitkään. Keskustelunaihe ei näytä olevan perheenjäsenillenikään mieluinen. Aviomies avaa suunsa ensimmäisenä. Tytär vasta kymmenisen minuuttia isänsä jälkeen. Minä suojaan tunteitani ylläpitämällä toimittavan sihteerin roolia. Kirjoitan muistiinpanoja työprintin kääntöpuolelle.
Kuulen monia epämiellyttäviä totuuksia käytöksestäni, kun juomani alkoholin määrä on ylittänyt tietyn kynnysarvon. Erityisesti sattuu, kun tytär kertoo joulumuistojensa peittyvän tällaisiin ajatuksiin. Kysyn, onko tuollaisia muistoja paljon. Yhteinen vastaus kertoo, että yleensä ne ovat liittyneet juhliin ja niiden loppuhetkiin. Turhauman purkautumisiin. Itkuisuuteen ja aivan älyttömään inttämiseen.
Palaan keskustelussa alkoholiongelman määrittelyyn. "Onko minulla ongelma?" kysyn. Mies on positiivisessa vastauksessaan ehdoton. Aikuinen tytär sanoo, että alkoi ajatella asiaa alkoholiongelmana vasta kun itse mainitsin asiasta. Vastausten epämääräisyys sopii hyvin yksiin määritelmän veteen piirretyn viivan kanssa.
Vapautan läheiseni epämieluisasta teemasta tuomalla tarinan nykyhetkeen: "Mitä olette mieltä nykytilanteesta?" Mies kertoo olevansa ylpeä, kuinka hyvin olen saanut otettua ongelman haltuun. Samassa virkkeessä hän kertoo olevansa myös iloinen, että voin juoda viinilasillisen silloin ja toisen tällöin. Mies korostaa homman olevan tälla tavoin sosiaalisesti helpompaa. Erityisellä ilolla aviomies muistelee yhteistä ravintolailtaamme muutamia viikkoja aiemmin. "Se oli ihan niin kuin ennen vanhaan", hän sanoo. Jostain syystä en pidä lauseesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)