Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Metsä
Olotila: Reipas
____
Laitan perheelle ja vanhalle äidille sunnuntaiaamupalaa. Leikkaan kovakuorista maalaisleipää ja veitsi lipsahtaa peukaloon. Pieni pala sormenpään ihoa irtoaa. Kiirehdin lääkekaapille etsimään laastaria. Yläkaappi on täysin myllätty, eikä laastaria löydy. Haen keittiöjakkaran ja kiipeän paremmalle näköalapaikalle. Lääkekaapin uumenista löytyy tyhjä tupakka-aski. Joku muukin tässä perheessä harrastaa paheitaan salassa.
Päädyn vertaamaan tupakointia ja alkoholinjuontia toisiinsa. Typeräähän se on. Tiedän. Mutta nyt en puhukaan nautintoaineen kemiasta, sen terveysvaikutuksista tai edes riippuvuudesta. Puhun tupakointi- ja alkoholikulttuurista sekä niihin liittyvästä nautintoaineesta luopumisesta.
Kun tupakoitsija päättää lopettaa polttamisen, hänelle on tarjolla useita korvikkeita. Niitä on jopa monissa eri muodoissa, purukumina tai vaikkapa laastareina. Tupakankorvikkeista on tullut iso business. Mutta missä ovat alkoholin korvikkeet? Niitä ei ole.
Eräs entinen tupakoitsija kaivoi eilisessä Eino Leino seuran juhlahumussa taskustaan erillispakatun laatusikarin. Mies kertoi lopettaneensa tupakoinnin neljä vuotta aiemmin. "Enää nautin näitä havannalaisia tärkeimmissä tilaisuuksissa." Mikäli kohtuukäyttö on mahdollista entiselle tupakoitsijalle, onko se sitä myös ex-ongelmajuojalle? Toivottavasti.
Mutta entä isommassa kuvassa? Yhden ihmisen yläpuolella? Kokonaisessa paheita harrastavassa kulttuurissa?
Minä muistan hyvin vielä aikaa, kun tupakointi oli voimissaan. 1970- ja 80-luvuilla kaikki hauskat ihmiset polttivat. Minäkin hakeuduin opiskeluaikana tupakoivien ihmisten seuraan, vaikken itse sauhutellut. Tupakointi oli sallittu kaikkialla, työpaikoilla, ravintoloissa ja kodeissa. Ja vielä aikana, jolloin tupakointi siirrettiin pois toimistoista, oli työpaikkojen tupakointipisteissä aina parhaat jutut ja mielenkiintoisimmat ihmiset. Sitten tilanne alkoi pikku hiljaa muuttua. Tänä päivänä tupakointi ei ole enää glorifioitua ja coolia toimintaa. Se on ennemminkin epäonnistuneiden luusereiden tapa tuhota oma terveytensä.
En voi olla miettimättä, voisiko alkoholinkäytölle käydä samoin. Voisiko kaikkien hauskojen ihmisten sosiaalinen hippalointi muuttua kulttuurillisesti väheksyttäväksi toiminnaksi? Ja mitä pitäisi yhteiskunnassa tapahtua, että näin kävisi? Mielenkiintoisia kysymyksiä. Mahdottomia vastata. Kyynisyys minussa jopa epäilee asiaa. Biologinen eläin nimeltä ihminen kun on aina halunnut löytää tavan sekoittaa päänsä ja todennäköisesti haluaa löytää sen jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti