Maanantai 23. lokakuuta 2017

Alkoholiannokset: 2 
Korvaavia nautinnontuottajia: Loungen rottinkinen keinutuoli 
Olotila: Yksinäinen 
____

Näen unta ensimmäisestä AA-kokouksestani. Kun herään, muistan unen pienintä yksityiskohtaa myöten. Tämä voi johtua kevyestä unesta, jota nukun aikaisen lennolle herätyksen vuoksi. Tai sitten ajatus kokouksesta on niin mullistava. Tiedä häntä. Joka tapauksessa epämiellyttävä tunne puristaa sielua, kun avaan silmäni. Käyttäydyn kokouksessa idioottimaisesti ja minua ojennetaan sen jälkeen nöyryyttävästi. Jopa unessa tunne kääntää mahan ylösalaisin ja nostaa iholle kylmän hien.

Hereillä jatkan pohdintaani. Ymmärrän että nimettömien alkoholistien kerho on nimensä mukaisesti nimetön. Sen säännöissä kielletään kerhon näkemyksien kertominen, mainostaminen tai julkinen ohjeistaminen. Kenenkään ei pidä julkisesti julistautua käyvänsä kokouksissa. Ymmärrän toki tarpeen näille säännöille. Alkoholiongelmassa liikutaan äärimmäisen haavoittuvuuden alueella. Anonyymihän minäkin olen. Toisaalta hiljaisuudella on kääntöpuolensakin. Otan esimerkiksi itseni.

Minulla on alkoholiongelma. Ystäväpiiri on täynnä alkoholin suurkuluttajia ja ympäröivä sosiaalinen elämä alkoholin värittämä. On hyvin vaikeaa, jollei mahdotonta, löytää läheltä vertaistukea alkoholinjuonnin vähentämiselle tai lopettamiselle. Olen toki kuullut AA-kerhosta, mutta mielikuvani siitä on harmaa, vino ja vähän pelottavakin. Työterveyshuolto ei kyennyt korjaamaan mielikuvaani. Olisiko syynä tiedon puute?

Olen aina ollut kiinnostunut mielikuvista ja niiden syntymekanismista. Osa syntyneistä mielikuvista on helppo uskoa, kuten että Paavo Väyrynen on suhteellisuuden tajun menettänyt idiootti ja Donald Trump on seitsemänkymmentävuotias kiukutteleva lapsi. Osa mielikuvista on huterampia, kuten että suomalaiset ovat maailman kateellisin kansa tai globaali kehitys on edistystä. Mielikuvat elävät tiukassa. Mikäli henkilö leimautuu pahaksi, esimerkiksi rikosepäilyn takia, ei hänen syyttömäksi todistamisensa yleensä riitä poistamaan mielikuvaa.

En osaa sanoa, mistä mielikuvani AA-kerhosta on peräisin? Ainakin se on vanha. Siihen liittyy amerikkaisia elokuvia ja tv-sarjoja sekä suomalaisia sketsejä. Sitä värittää alkoholistiksi luokittelemieni sukulaismiesten halventavat kommenttit. Oman mielikuvani oikaisemiseksi ei tässä tapauksessa tarvita paljoakaan. Jossakin tuolla lymyävien kaappijuoppojen mielikuvien vinoudesta tai sen korjaamisesta en valitettavasti pysty sanomaan samaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti