Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Uusi polkupyörä
Olotila: Tihkusateinen
____
Luen lentokoneessa iltapäivälehteä. Lukijaa ohjataan jouluvalmisteluihin listaamalla kymmenen tapaa onnistua lahjaostoksissa. Näitä listojahan löytyy lehdistä läpi vuoden. Ennen kesää listataan kymmenen tapaa päästä bikinikuntoon. Kesän jälkeen listataan kymmenen tapaa vapautua lomalla kertyneistä kiloista. Laitanpa minäkin korteni kekoon ja listaan kymmenen tapaa kohtuullistaa liian reipas alkoholinjuominen:
1. Huolehdi että juomiseen liittyville tavoille on korvaajia, pidä joku muu kuin alkoholilasi kädessä kun tulet töistä ja kehitä tapa juoda teetä tai syödä jäätelöä iltaisin
2. Etsi aktiivisesti korvaavia nautinnontuottajia ja hauskuutta aiheuttavia hetkiä, voi olla vaikeaa, mutta älä luovuta
3. Korosta alkoholittomuuden tuomaa hyvää kuten syvää unta ja selviä aamuja sekä muista ettei niin ole aina ollut
4. Puhu lähimmillesi ja pidä heidät ajatasalla tunteistasi sekä alkoholittomuutesi kehityksestä, alkoholinkäyttösi ei koskaan ole ollut yksin sinun asiasi, se on vaikuttanut myös läheisiisi, siksi myös alkoholin vähentämisen tulee kuulua heille
5. Yritä hyväksyä muutos itsessäsi, et ole ehkä enää se sama "hauska jätkä", josta kaikki tykkäävät ja jota kaikki kutsuvat mukaan erilaisiin karkeloihin ja illanistujaisiin, mutta riität kyllä sellaisena kuin olet, ilman alkoholiakin
6. Etsi sosiaalisia tilanteita, joiden pääasiallinen tarkoitus ei ole humaltuminen vaan niissä on muutakin kuin alkoholi, mitä tilaisuudelta odottaa
7. Vältä ihmisiä, jotka kyseenalaistavat ongelmasi ja joista näet, että he kärsivät olla seurassasi, jos et nauti alkoholia yhtä paljon kuin he
8. Tukeudu ystäviin, jotka ymmärtävät sinua
9. Mikäli tunnistat alkoholin suurkulutuksessasi juurisyitä, kuten työpaineen, huonon parisuhteen tai yksinäisyyden, ota syyhyn puuttuminen avuksi juomisen hallintaan
10. Ole rehellinen itsellesi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste "ei nyt siitä puhuta". Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste "ei nyt siitä puhuta". Näytä kaikki tekstit
Tiistai 7. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Pilates
Olotila: Tasaisempi
____
Herään aamuyöllä kristallinkirkkaaseen uneen. Pääni sisällä on tussipiirros satavuotiaasta Suomi-neidosta, joka on alkoholisti. Kuvitus heijastelee eilistä keskustelua itsenäisyyspäivän illallisesta ja jokin aika sitten uutisoitua Trumpin huolta Yhdysvaltojen opioidi-riippuvuudesta.
Suomalainen alkoholin suurkulutus ei liene kenellekään yllätys. Pekka Sauri sanoi Docventuresin Suomi-teeman jälkikeskustelussa kansallisen erikoispiirteemme olevan juuri riippuvuudet. Alkoholin lisäksi hän listasi riippuvuudet pelaamiseen ja teknologiaan. Nekään eivät yllätä. Ilkeämielisesti voisi jopa sanoa, että johtajamme haluavat kansan olevan koukussa. Silloinhan se ajattelee vähemmän.
Alkoholin kulutus on saanut satavuotiaan Suomen historian saatossa uusia, vaiettuja piirteitä. Minun Suomi-neitoni siivoaa kotiaan rankan tietotyöpäivän jälkeen kuohuviinilasillinen odottaen omakotitalon jokaisessa huoneessa. Hän kokkaa perheelle ruokaa punaviinilasi vasemmassa kädessään ja poistuu illan mittaan monta kertaa kylmäkellariin tyhjentämään viinitonkkaa, myös jokaisella tutun TV-sarjan mainoskatkolla. Hän on seurallinen ja kestitsee ystäväpariskuntia kumpanakin viikonlopun iltana, jättäen aamuksi pöydälle toistakymmentä erilaista pulloa. Hänellä saattaa olla sunnuntaiaamuna hiukan kohmeloinen olo, mutta onneksi kylmäkellarin viinitonkassa on vielä pohjat jäljellä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Pilates
Olotila: Tasaisempi
____
Herään aamuyöllä kristallinkirkkaaseen uneen. Pääni sisällä on tussipiirros satavuotiaasta Suomi-neidosta, joka on alkoholisti. Kuvitus heijastelee eilistä keskustelua itsenäisyyspäivän illallisesta ja jokin aika sitten uutisoitua Trumpin huolta Yhdysvaltojen opioidi-riippuvuudesta.
Suomalainen alkoholin suurkulutus ei liene kenellekään yllätys. Pekka Sauri sanoi Docventuresin Suomi-teeman jälkikeskustelussa kansallisen erikoispiirteemme olevan juuri riippuvuudet. Alkoholin lisäksi hän listasi riippuvuudet pelaamiseen ja teknologiaan. Nekään eivät yllätä. Ilkeämielisesti voisi jopa sanoa, että johtajamme haluavat kansan olevan koukussa. Silloinhan se ajattelee vähemmän.
Alkoholin kulutus on saanut satavuotiaan Suomen historian saatossa uusia, vaiettuja piirteitä. Minun Suomi-neitoni siivoaa kotiaan rankan tietotyöpäivän jälkeen kuohuviinilasillinen odottaen omakotitalon jokaisessa huoneessa. Hän kokkaa perheelle ruokaa punaviinilasi vasemmassa kädessään ja poistuu illan mittaan monta kertaa kylmäkellariin tyhjentämään viinitonkkaa, myös jokaisella tutun TV-sarjan mainoskatkolla. Hän on seurallinen ja kestitsee ystäväpariskuntia kumpanakin viikonlopun iltana, jättäen aamuksi pöydälle toistakymmentä erilaista pulloa. Hänellä saattaa olla sunnuntaiaamuna hiukan kohmeloinen olo, mutta onneksi kylmäkellarin viinitonkassa on vielä pohjat jäljellä.
Perjantai 3. marraskuuta 2017
Alkoholiannokset: 3
Korvaavia nautinnontuottajia: Puhuminen
Olotila: Positiivinen
____
Puhun saman päivän aikana alkoholihankkeestani kahden kollegan kanssa. Olen puhunut asiasta pari päivää aikaisemmin entisen työkaverin kanssa. Huomaan, kuinka vähän olen vuoden aikana ongelmastani avautunut omaa perhettä lukuunottamatta. Ei ole yllätys, että puhuminen auttaa. Se myös ilmiantaa kipeimmän pisteen. Joka kerta, kun puhe siirtyy sosiaalisiin tilanteisiin, silmäni kostuvat. Kuulen, että annan alkoholittomuudelleni liikaa henkistä valtaa. Kuulen, kuinka alkoholi on tuhonnut elämästäni menneen vuoden aikana sosiaalisuutta enemmän kuin se on tehnyt kaikkina menneinä juomavuosina. Kuulen, että on olemassa myös ei-alkoholikeskeistä sosiaalista elämää.
Ennen kuin nukahdan, jaa mielessäni tulevan seuraelämäni kolmeen osaan:
Päätän pitää vanhan, alkoholikeskeisen, paljon juovan ystäväpiirin. Päätän mennä takaisin mukaan ja opetella olemaan, joko kohtuullisesti tai kokonaan ilman. Katson aina tapauskohtaisesti, kumpi vaihtoehto on parempi. En kuvittele osallistumisen olevan helppoa, mutta yritän parhaani. Ilmoittaudun firman talvimatkalle. Päätän järjestää itsenäisyyspäivän vastaanoton muutamalle tuttavapariskunnalle. Mehen pikkujouluihin.
Kontrastina edelliselle piipahdan silloin tällöin kokonaan raittiissa seurassa etsimässä mielenrauhaa ja saamassa vertaistukea. Olen asiasta hiljaa.
Uutena näiden kahden välissä lähden etsimään sosiaalista elämää, jossa alkoholi ei ole keskiössä. Saatan liittyä talviuintiseuraan, mennä tanssikurssille, hypätä politiikkaan, etsiä käsityöpajoja tai perustaa pitkään suunnittelemani keskusteluryhmän.
Nukahdan hyvin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Puhuminen
Olotila: Positiivinen
____
Puhun saman päivän aikana alkoholihankkeestani kahden kollegan kanssa. Olen puhunut asiasta pari päivää aikaisemmin entisen työkaverin kanssa. Huomaan, kuinka vähän olen vuoden aikana ongelmastani avautunut omaa perhettä lukuunottamatta. Ei ole yllätys, että puhuminen auttaa. Se myös ilmiantaa kipeimmän pisteen. Joka kerta, kun puhe siirtyy sosiaalisiin tilanteisiin, silmäni kostuvat. Kuulen, että annan alkoholittomuudelleni liikaa henkistä valtaa. Kuulen, kuinka alkoholi on tuhonnut elämästäni menneen vuoden aikana sosiaalisuutta enemmän kuin se on tehnyt kaikkina menneinä juomavuosina. Kuulen, että on olemassa myös ei-alkoholikeskeistä sosiaalista elämää.
Ennen kuin nukahdan, jaa mielessäni tulevan seuraelämäni kolmeen osaan:
Päätän pitää vanhan, alkoholikeskeisen, paljon juovan ystäväpiirin. Päätän mennä takaisin mukaan ja opetella olemaan, joko kohtuullisesti tai kokonaan ilman. Katson aina tapauskohtaisesti, kumpi vaihtoehto on parempi. En kuvittele osallistumisen olevan helppoa, mutta yritän parhaani. Ilmoittaudun firman talvimatkalle. Päätän järjestää itsenäisyyspäivän vastaanoton muutamalle tuttavapariskunnalle. Mehen pikkujouluihin.
Kontrastina edelliselle piipahdan silloin tällöin kokonaan raittiissa seurassa etsimässä mielenrauhaa ja saamassa vertaistukea. Olen asiasta hiljaa.
Uutena näiden kahden välissä lähden etsimään sosiaalista elämää, jossa alkoholi ei ole keskiössä. Saatan liittyä talviuintiseuraan, mennä tanssikurssille, hypätä politiikkaan, etsiä käsityöpajoja tai perustaa pitkään suunnittelemani keskusteluryhmän.
Nukahdan hyvin.
Sunnuntai 29. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Väsynyt
____
Ostan aktikvariaatista Lilli Loiri-Sepän koostaman kirjan Selviämistarinoita, jossa yhdeksäntoista alkoholiongelmaista alkoholistia kertoo oman selviytymistarinansa. Kirjan parissa viikonloppu soljuu nopeasti, olotila ei kuitenkaan parane, ehkä jopa aavistuksen päinvastoin. Yöuniin ui pitkästä aikaa ahdistus.
Kirjan henkilöistä osa kertoo tarinansa omalla nimellään, osa pysyy nimettömänä. Porukassa on sekä miehiä että naisia ja sieltä löytyy lääkäriä, näyttelijää, muusikkoa, graafikkoa, urheilijaa, yliopistolehtoria, toimitusjohtajaa sekä kirjailijaa.
Tarinat koskettavat ja ne laittavat ajattelemaan. Jälleen. Alan olla väsynyt analysointiin. Ottaisin mielelläni vastaan päivän, jolloin ei tarvitsisi pohtia minuutta viinilasissa. Viikkokaan ei haittaisi. Eikä vuosi. Tai kymmenen.
Aikajänne kirjan tarinoissa koskee erityisesti. Minä kuvittelen olevani hyvässä hapessa, kun olen saamassa pakettiin vuoden mittaisen hankkeeni. Kattia kanssa. Olen pitkän matkan alkumetreillä. Luen raitistuneen miehen tunteita sosiaalisen elämän muutoksessa. Ensimmäiset pari kolme vuotta olivat kuulemma vaikeimmat. Luen kolmekymmentäseitsemän vuotta raittiina pysyneen miehen arjesta, jossa jokainen päivä on yhä edelleen taistelua, alkoholiako vaiko ei.
Poimin tarinoista alkoholin erityispiirteitä naisen kohdalla, sekä biologisesti että kulttuurillisesti. En pidä siitä, mitä luen. Alleviivan täkyjä alkoholittomaan arkeen sekä erityisesti sosiaaliseen elämään. Tykkään kommentista, että sosiaalisissa tilanteissa kukaan ei oikeasti kiinnitä huomiota, mitä sinä juot, jollet tuo sitä itse esille. Vertaan kertomusten päähenkilöiden avoimuutta ja ympäröivän maailman suhdetta raitistumiseen. Silmät kyyneltyvät pariin otteeseen, kun sivuja kertyy lisää. Raivostuminen on silti herkistymistä yleisempi tunne. Samaistuminen on kaikkein yleisin.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Väsynyt
____
Ostan aktikvariaatista Lilli Loiri-Sepän koostaman kirjan Selviämistarinoita, jossa yhdeksäntoista alkoholiongelmaista alkoholistia kertoo oman selviytymistarinansa. Kirjan parissa viikonloppu soljuu nopeasti, olotila ei kuitenkaan parane, ehkä jopa aavistuksen päinvastoin. Yöuniin ui pitkästä aikaa ahdistus.
Kirjan henkilöistä osa kertoo tarinansa omalla nimellään, osa pysyy nimettömänä. Porukassa on sekä miehiä että naisia ja sieltä löytyy lääkäriä, näyttelijää, muusikkoa, graafikkoa, urheilijaa, yliopistolehtoria, toimitusjohtajaa sekä kirjailijaa.
Tarinat koskettavat ja ne laittavat ajattelemaan. Jälleen. Alan olla väsynyt analysointiin. Ottaisin mielelläni vastaan päivän, jolloin ei tarvitsisi pohtia minuutta viinilasissa. Viikkokaan ei haittaisi. Eikä vuosi. Tai kymmenen.
Aikajänne kirjan tarinoissa koskee erityisesti. Minä kuvittelen olevani hyvässä hapessa, kun olen saamassa pakettiin vuoden mittaisen hankkeeni. Kattia kanssa. Olen pitkän matkan alkumetreillä. Luen raitistuneen miehen tunteita sosiaalisen elämän muutoksessa. Ensimmäiset pari kolme vuotta olivat kuulemma vaikeimmat. Luen kolmekymmentäseitsemän vuotta raittiina pysyneen miehen arjesta, jossa jokainen päivä on yhä edelleen taistelua, alkoholiako vaiko ei.
Poimin tarinoista alkoholin erityispiirteitä naisen kohdalla, sekä biologisesti että kulttuurillisesti. En pidä siitä, mitä luen. Alleviivan täkyjä alkoholittomaan arkeen sekä erityisesti sosiaaliseen elämään. Tykkään kommentista, että sosiaalisissa tilanteissa kukaan ei oikeasti kiinnitä huomiota, mitä sinä juot, jollet tuo sitä itse esille. Vertaan kertomusten päähenkilöiden avoimuutta ja ympäröivän maailman suhdetta raitistumiseen. Silmät kyyneltyvät pariin otteeseen, kun sivuja kertyy lisää. Raivostuminen on silti herkistymistä yleisempi tunne. Samaistuminen on kaikkein yleisin.
Maanantai 23. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Loungen rottinkinen keinutuoli
Olotila: Yksinäinen
____
Näen unta ensimmäisestä AA-kokouksestani. Kun herään, muistan unen pienintä yksityiskohtaa myöten. Tämä voi johtua kevyestä unesta, jota nukun aikaisen lennolle herätyksen vuoksi. Tai sitten ajatus kokouksesta on niin mullistava. Tiedä häntä. Joka tapauksessa epämiellyttävä tunne puristaa sielua, kun avaan silmäni. Käyttäydyn kokouksessa idioottimaisesti ja minua ojennetaan sen jälkeen nöyryyttävästi. Jopa unessa tunne kääntää mahan ylösalaisin ja nostaa iholle kylmän hien.
Hereillä jatkan pohdintaani. Ymmärrän että nimettömien alkoholistien kerho on nimensä mukaisesti nimetön. Sen säännöissä kielletään kerhon näkemyksien kertominen, mainostaminen tai julkinen ohjeistaminen. Kenenkään ei pidä julkisesti julistautua käyvänsä kokouksissa. Ymmärrän toki tarpeen näille säännöille. Alkoholiongelmassa liikutaan äärimmäisen haavoittuvuuden alueella. Anonyymihän minäkin olen. Toisaalta hiljaisuudella on kääntöpuolensakin. Otan esimerkiksi itseni.
Minulla on alkoholiongelma. Ystäväpiiri on täynnä alkoholin suurkuluttajia ja ympäröivä sosiaalinen elämä alkoholin värittämä. On hyvin vaikeaa, jollei mahdotonta, löytää läheltä vertaistukea alkoholinjuonnin vähentämiselle tai lopettamiselle. Olen toki kuullut AA-kerhosta, mutta mielikuvani siitä on harmaa, vino ja vähän pelottavakin. Työterveyshuolto ei kyennyt korjaamaan mielikuvaani. Olisiko syynä tiedon puute?
Olen aina ollut kiinnostunut mielikuvista ja niiden syntymekanismista. Osa syntyneistä mielikuvista on helppo uskoa, kuten että Paavo Väyrynen on suhteellisuuden tajun menettänyt idiootti ja Donald Trump on seitsemänkymmentävuotias kiukutteleva lapsi. Osa mielikuvista on huterampia, kuten että suomalaiset ovat maailman kateellisin kansa tai globaali kehitys on edistystä. Mielikuvat elävät tiukassa. Mikäli henkilö leimautuu pahaksi, esimerkiksi rikosepäilyn takia, ei hänen syyttömäksi todistamisensa yleensä riitä poistamaan mielikuvaa.
En osaa sanoa, mistä mielikuvani AA-kerhosta on peräisin? Ainakin se on vanha. Siihen liittyy amerikkaisia elokuvia ja tv-sarjoja sekä suomalaisia sketsejä. Sitä värittää alkoholistiksi luokittelemieni sukulaismiesten halventavat kommenttit. Oman mielikuvani oikaisemiseksi ei tässä tapauksessa tarvita paljoakaan. Jossakin tuolla lymyävien kaappijuoppojen mielikuvien vinoudesta tai sen korjaamisesta en valitettavasti pysty sanomaan samaa.
Korvaavia nautinnontuottajia: Loungen rottinkinen keinutuoli
Olotila: Yksinäinen
____
Näen unta ensimmäisestä AA-kokouksestani. Kun herään, muistan unen pienintä yksityiskohtaa myöten. Tämä voi johtua kevyestä unesta, jota nukun aikaisen lennolle herätyksen vuoksi. Tai sitten ajatus kokouksesta on niin mullistava. Tiedä häntä. Joka tapauksessa epämiellyttävä tunne puristaa sielua, kun avaan silmäni. Käyttäydyn kokouksessa idioottimaisesti ja minua ojennetaan sen jälkeen nöyryyttävästi. Jopa unessa tunne kääntää mahan ylösalaisin ja nostaa iholle kylmän hien.
Hereillä jatkan pohdintaani. Ymmärrän että nimettömien alkoholistien kerho on nimensä mukaisesti nimetön. Sen säännöissä kielletään kerhon näkemyksien kertominen, mainostaminen tai julkinen ohjeistaminen. Kenenkään ei pidä julkisesti julistautua käyvänsä kokouksissa. Ymmärrän toki tarpeen näille säännöille. Alkoholiongelmassa liikutaan äärimmäisen haavoittuvuuden alueella. Anonyymihän minäkin olen. Toisaalta hiljaisuudella on kääntöpuolensakin. Otan esimerkiksi itseni.
Minulla on alkoholiongelma. Ystäväpiiri on täynnä alkoholin suurkuluttajia ja ympäröivä sosiaalinen elämä alkoholin värittämä. On hyvin vaikeaa, jollei mahdotonta, löytää läheltä vertaistukea alkoholinjuonnin vähentämiselle tai lopettamiselle. Olen toki kuullut AA-kerhosta, mutta mielikuvani siitä on harmaa, vino ja vähän pelottavakin. Työterveyshuolto ei kyennyt korjaamaan mielikuvaani. Olisiko syynä tiedon puute?
Olen aina ollut kiinnostunut mielikuvista ja niiden syntymekanismista. Osa syntyneistä mielikuvista on helppo uskoa, kuten että Paavo Väyrynen on suhteellisuuden tajun menettänyt idiootti ja Donald Trump on seitsemänkymmentävuotias kiukutteleva lapsi. Osa mielikuvista on huterampia, kuten että suomalaiset ovat maailman kateellisin kansa tai globaali kehitys on edistystä. Mielikuvat elävät tiukassa. Mikäli henkilö leimautuu pahaksi, esimerkiksi rikosepäilyn takia, ei hänen syyttömäksi todistamisensa yleensä riitä poistamaan mielikuvaa.
En osaa sanoa, mistä mielikuvani AA-kerhosta on peräisin? Ainakin se on vanha. Siihen liittyy amerikkaisia elokuvia ja tv-sarjoja sekä suomalaisia sketsejä. Sitä värittää alkoholistiksi luokittelemieni sukulaismiesten halventavat kommenttit. Oman mielikuvani oikaisemiseksi ei tässä tapauksessa tarvita paljoakaan. Jossakin tuolla lymyävien kaappijuoppojen mielikuvien vinoudesta tai sen korjaamisesta en valitettavasti pysty sanomaan samaa.
Keskiviikko 18. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Vertaistuki
Olotila: Uusia ajatuksia
____
Istun lounaalla Helsingin katolla. Pöydällä lohipasta ja kivennäisvettä. Edessä kymmeniä vuosia sitten viinapullonkorkin sulkenut vaikuttaja. Puhumme ensin juomisesta, sitten juomattomuudesta. Minä kysyn. Hän vastaa. Löydämme uusista elämistämne useita samoja nautinnon korvaajia.
Lounasseurani puhuu positiiviseen sävyyn AA:sta. Kuulen että kerhossa käy enemmän korkeasti koulutettua, hyvissä työtehtävissä toimivaa porukkaa kuin alempaa sosiaaliluokkaa. Myös kulttuuriväkeä on paljon. Olen yllättynyt. Löytyisikö sieltä kuitenkin kaipaamaani vertaistuki? Samanlainen, jota juuri nyt tässä lounaspöydässä koen.
Sosiaaliseen elämään liittyviä AA:n ohjeita lounasseuralaiseni ei kuitenkaan ole noudattanut. Kerho kun kehottaa pysymään poissa porukoista ja tilanteista, joissa juodaan. Myöskään moralisoivaksi raittiussaarnaajaksi hän ei ole ryhtynyt. Näen molemmilla hänen valitsemillaan poluilla tavoitteen, jota kohti kulkea.
Kysyn, harkitsiko hän koskaan, ettei olisi sulkenut korkkia kokonaan. Vastaus on ehdoton "ei". Mies kertoo kuitenkin ystävästään, joka raitistui ja kykeni myöhemmin nauttimaan alkoholia hillitysti. Kuulemieni lukuisten selviytymistarinoiden joukossa tämä on ainoa laatuaan. Tartun silti tähän seitinohueen lankaan. Äärimmäisen vaativaa ja harvinaista, ehkä, muttei mahdotonta.
Pohdin jakamiani juojakategorioita (10. syyskuuta 2017) ja niiden merkitystä juomatavan muutoksessa sekä muutoksen onnistumistodennäköisyydessä. Luulen että rankimmassa alkoholistikategoriassa (5) ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa kokonaan ja siirtyä täysraittiiden luokkaan (0). Toinen äärilaita on bilejuoja (3), joka voi helpohkostikin onnistua "vähentämään vähän" ja pudottamaan itsensä alemmille tasoille (1 ja 2). Tietoista päätöstä tämäkin muutos tosin tarvinnee. Mutta mikä sitten on minun kaltaiseni ongelmajuojan (4) kohtalo?
Mikäli olisin mies, kutsuisin edesmennyttä juomistani avoimesti alkoholismiksi. Koska olen nainen ja glorifioidut ennakkotapaukset puuttuvat, kutsun käytöstäni yhä edelleen anonyymisti alkoholin suurkulutukseksi. Sinnikkäästi pidän myös kiinni siitä, että tälläinen nelosluokan ongelmajuoja onnistuu kääntämään juomatottumuksensa jonnekin kohtuullisuus miinus tasolle (1). Helppoa se ei ole, itse asiassa kaikkea muuta, mutta jos joku siinä aikoo onnistua, olkoon se minä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Vertaistuki
Olotila: Uusia ajatuksia
____
Istun lounaalla Helsingin katolla. Pöydällä lohipasta ja kivennäisvettä. Edessä kymmeniä vuosia sitten viinapullonkorkin sulkenut vaikuttaja. Puhumme ensin juomisesta, sitten juomattomuudesta. Minä kysyn. Hän vastaa. Löydämme uusista elämistämne useita samoja nautinnon korvaajia.
Lounasseurani puhuu positiiviseen sävyyn AA:sta. Kuulen että kerhossa käy enemmän korkeasti koulutettua, hyvissä työtehtävissä toimivaa porukkaa kuin alempaa sosiaaliluokkaa. Myös kulttuuriväkeä on paljon. Olen yllättynyt. Löytyisikö sieltä kuitenkin kaipaamaani vertaistuki? Samanlainen, jota juuri nyt tässä lounaspöydässä koen.
Sosiaaliseen elämään liittyviä AA:n ohjeita lounasseuralaiseni ei kuitenkaan ole noudattanut. Kerho kun kehottaa pysymään poissa porukoista ja tilanteista, joissa juodaan. Myöskään moralisoivaksi raittiussaarnaajaksi hän ei ole ryhtynyt. Näen molemmilla hänen valitsemillaan poluilla tavoitteen, jota kohti kulkea.
Kysyn, harkitsiko hän koskaan, ettei olisi sulkenut korkkia kokonaan. Vastaus on ehdoton "ei". Mies kertoo kuitenkin ystävästään, joka raitistui ja kykeni myöhemmin nauttimaan alkoholia hillitysti. Kuulemieni lukuisten selviytymistarinoiden joukossa tämä on ainoa laatuaan. Tartun silti tähän seitinohueen lankaan. Äärimmäisen vaativaa ja harvinaista, ehkä, muttei mahdotonta.
Pohdin jakamiani juojakategorioita (10. syyskuuta 2017) ja niiden merkitystä juomatavan muutoksessa sekä muutoksen onnistumistodennäköisyydessä. Luulen että rankimmassa alkoholistikategoriassa (5) ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa kokonaan ja siirtyä täysraittiiden luokkaan (0). Toinen äärilaita on bilejuoja (3), joka voi helpohkostikin onnistua "vähentämään vähän" ja pudottamaan itsensä alemmille tasoille (1 ja 2). Tietoista päätöstä tämäkin muutos tosin tarvinnee. Mutta mikä sitten on minun kaltaiseni ongelmajuojan (4) kohtalo?
Mikäli olisin mies, kutsuisin edesmennyttä juomistani avoimesti alkoholismiksi. Koska olen nainen ja glorifioidut ennakkotapaukset puuttuvat, kutsun käytöstäni yhä edelleen anonyymisti alkoholin suurkulutukseksi. Sinnikkäästi pidän myös kiinni siitä, että tälläinen nelosluokan ongelmajuoja onnistuu kääntämään juomatottumuksensa jonnekin kohtuullisuus miinus tasolle (1). Helppoa se ei ole, itse asiassa kaikkea muuta, mutta jos joku siinä aikoo onnistua, olkoon se minä.
Keskiviikko 11. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Naissauna
Olotila: Työläs
____
Yksi suurista media- ja kustannusvaikuttajista, Niklas Herlin, on poissa. Hän ei ollut kuollessaan kovinkaan montaa vuotta minua vanhempi. Markus Leikolan kirjoittaman muistotekstin radioinnissa korvaani pistää lause "Niko saattoi omistautua juopottelulle".
Niinpä niin. Kovin moni iso vaikuttaja on omistautunut juopottelulle. Mietin Turun kirjamessuilla käymääni keskustelua sekä Pentti Saarikosken että Henrik Tikkasen kosteasta luovuudesta. Televisiosta tulee dokumentti Winston Churchillistä ja hänen kuuluisien radiopuheittensa taustalla vaikuttaneesta alkoholipitoisuudesta. Tuskin UKK:kaan sylki lasiin hoitaessaan ystävyyttä ja avunantoa Tamminiemen saunan lauteilla.
Yksi ajatus nousee näiden kaikkien irrallisten ajatusten yläpuolelle. Missä ovat ne naisvaikuttajat, jotka ovat omistautuneet juopottelulle?
Heitä ei ole. Joko vaikuttavia naisia on ollut suhteessa niin paljon vähemmän ettei tilastollisia poimintoja ole syntynyt tai sitten naisvaikuttajat eivät vaan ole juoneet, ainakaan näkyvästi. Toki kaiken alapuolella lymyilee teoria, että mikäli nainen on juonut, hän ei enää ole tämän jälkeen ollut vaikuttaja. On makuasia uskooko tuohon teoriaan vaiko ei.
Sen sijaan miesvaikuttajan juomiseen uskominen ei ole makuasia. Se on fakta. En sano, että miesten juomista on välttämättä glorifioitu, mutta sitä on hyväksytty. Ja hyväksytään edelleen. Kun korkeassa tai luovassa asemassa oleva mies ryyppää, hän osoittaa inhimillisyytensä. Hän astuu askelen lähemmäs jokaista tavallista tallaajaa. Miksi sama ajatus ei pätisi myös naisten kohdalla?
Voin hyvin kuvitella, että lukija jo näkee, mihin tämä pohdinta on johtamassa. Mutta huoli on turha. Minä en aio hylätä hankettani ja ryhtyä ajamaan naisvaikuttajien oikeutta juopotteluun omistautumiselle. Vaikka kuinka tekisi mieli.
Korvaavia nautinnontuottajia: Naissauna
Olotila: Työläs
____
Yksi suurista media- ja kustannusvaikuttajista, Niklas Herlin, on poissa. Hän ei ollut kuollessaan kovinkaan montaa vuotta minua vanhempi. Markus Leikolan kirjoittaman muistotekstin radioinnissa korvaani pistää lause "Niko saattoi omistautua juopottelulle".
Niinpä niin. Kovin moni iso vaikuttaja on omistautunut juopottelulle. Mietin Turun kirjamessuilla käymääni keskustelua sekä Pentti Saarikosken että Henrik Tikkasen kosteasta luovuudesta. Televisiosta tulee dokumentti Winston Churchillistä ja hänen kuuluisien radiopuheittensa taustalla vaikuttaneesta alkoholipitoisuudesta. Tuskin UKK:kaan sylki lasiin hoitaessaan ystävyyttä ja avunantoa Tamminiemen saunan lauteilla.
Yksi ajatus nousee näiden kaikkien irrallisten ajatusten yläpuolelle. Missä ovat ne naisvaikuttajat, jotka ovat omistautuneet juopottelulle?
Heitä ei ole. Joko vaikuttavia naisia on ollut suhteessa niin paljon vähemmän ettei tilastollisia poimintoja ole syntynyt tai sitten naisvaikuttajat eivät vaan ole juoneet, ainakaan näkyvästi. Toki kaiken alapuolella lymyilee teoria, että mikäli nainen on juonut, hän ei enää ole tämän jälkeen ollut vaikuttaja. On makuasia uskooko tuohon teoriaan vaiko ei.
Sen sijaan miesvaikuttajan juomiseen uskominen ei ole makuasia. Se on fakta. En sano, että miesten juomista on välttämättä glorifioitu, mutta sitä on hyväksytty. Ja hyväksytään edelleen. Kun korkeassa tai luovassa asemassa oleva mies ryyppää, hän osoittaa inhimillisyytensä. Hän astuu askelen lähemmäs jokaista tavallista tallaajaa. Miksi sama ajatus ei pätisi myös naisten kohdalla?
Voin hyvin kuvitella, että lukija jo näkee, mihin tämä pohdinta on johtamassa. Mutta huoli on turha. Minä en aio hylätä hankettani ja ryhtyä ajamaan naisvaikuttajien oikeutta juopotteluun omistautumiselle. Vaikka kuinka tekisi mieli.
Sunnuntai 8. lokakuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Pelokas
____
Saan aamulla viestin blogini lukijalta. En tunne naista. Työterveyspsykologi on vinkannut hänelle teksteistäni. Nainen avaa tilannettaan, joka muistuttaa kipeästi omaani.
Viesti laittaa minut uudelleen pohtimaan baarikaapista ulostuloa. Kaksi mediaa on ottanut yhteyttä, että haluaisi tehdä hankkeestani jutun. Ymmärrän toki avautumisen tuovan näkyvyyttä ja sitä kautta blogin löytävän lisää kaltaisiani ongelmajuojia. Olen pohtinut ulostuloa muutaman hanketta seuraavan tuttavani kanssa. Avautumista kannatetaan kyllä, mutta valtaosa kehottaa silti lähtemään prosessiin salanimellä. Median kannalta se on hankalaa, jollei mahdotontakin. Puhumattakaan ehdotetusta kirjan julkaisemisesta. Nykykirjailijalta vaaditaan kirjamessuesiintymisiä, osallistumisia paneelikeskusteluihin ja kasvojen näkyvyyttä mediassa. Tuo kaikki on minulle raadollisen tuttua. Nimimerkin takaa on hyvin vaikea myydä mitään. Niinpä osa tuttavista kehottaakin lähtemään hommaan avoimesti. "Jos päättää lähteä, kannattaa mennä täysillä."
Herään yöllä pohtimaan saamaani toista sähköpostia. Se on tullut minua auttaneelta työelämävalmentajalta, joka seuraa kirjoitteluani ja välittää blogilinkkiä eteenpäin, kun kohtaa vertaistukea tarvitsevia alkoholistijohtajia. "Ennen kuin astut julkisuuteen, varmista työnantajan asenne/tuki/politiikka/juridiikka, ettei tule epämukavia yllätyksiä", coachi sanoo. Kun pyydän tarkennusta, hän sanoo asian olevan sinänsä arveluttava, että mikäli julkisesti myöntäisin päihdeongelman, työnantajalla saattaa olla velvoite toimia. Hän mainitsee esimerkkeinä hoitoon ohjauksen ja varoituksen antaminen, erityisesti jos päihteiden käyttö on vaikuttanut työntekoon. Coachi pohtii sähköpostissaan edelleen, kuten minäkin itsekseni, miten määritellään alkoholinkäytön haitallinen vaikutus työkykyyn. Minähän en ole ollut päihtyneenä työpaikalla enkä juomisen takia poissa. Alkoholiongelman olen myös itse myöntänyt, lääkäri ei ole sitä diagnosoinut. Minähän olen nostanut pöydälle kissan, jota suurin osa johtotehtävissä toimivista ongelmajuojista pitää todennäköisesti aivan normaalina työelämästä selviytymisenä. Coachi jatkaa sähköpostissaan veitsen vääntämistä ongelma-arvessa. Hän pyytää edelleen miettimään, miten työkaverit tulevat reagoidaan, jos ja kun asia tulee heidän tietoonsa. Erityisessä fokuksessa ulkomaiset kollegat, joiden reaktiot alkoholiin voivat olla hyvinkin erilaisia kuin suomalaisten. Uskon osan työkavereista tukevan minua, kun taas osa kokee todennäköisesti velvollisuudekseen toimia työnantajan suuntaan. Osa ottanee aiheen keppihevosekseen ja osa käyttänee sitä puukkona, kun kerran olen asettanut selkäni näin näppärästi heidän eteensä puukotettavaksi.
Nukun loppuyön huonosti ja herään aamuun harvinaisen vuoristorataisin tuntein. Kolmasosan ajasta olen valmis pystypäin ryhtymään Jean d'Arciksi ja lähtemään taistoon suomalaiseen tietotyöelämään hiipineestä alkoholiongelman tabuja vastaan. Kolmasosan ajasta haluan painaa pääni visusti pensaaseen ja jatkaa blogini kirjoittamista anonyymin nimimerkin suojissa. Viimeisen kolmanneksen aikana panikoin vainoharhaisuuden ja pelon kourissa miettien, onko koko blogi jotenkin mahdollista saada pois nettialustalta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Pelokas
____
Saan aamulla viestin blogini lukijalta. En tunne naista. Työterveyspsykologi on vinkannut hänelle teksteistäni. Nainen avaa tilannettaan, joka muistuttaa kipeästi omaani.
Viesti laittaa minut uudelleen pohtimaan baarikaapista ulostuloa. Kaksi mediaa on ottanut yhteyttä, että haluaisi tehdä hankkeestani jutun. Ymmärrän toki avautumisen tuovan näkyvyyttä ja sitä kautta blogin löytävän lisää kaltaisiani ongelmajuojia. Olen pohtinut ulostuloa muutaman hanketta seuraavan tuttavani kanssa. Avautumista kannatetaan kyllä, mutta valtaosa kehottaa silti lähtemään prosessiin salanimellä. Median kannalta se on hankalaa, jollei mahdotontakin. Puhumattakaan ehdotetusta kirjan julkaisemisesta. Nykykirjailijalta vaaditaan kirjamessuesiintymisiä, osallistumisia paneelikeskusteluihin ja kasvojen näkyvyyttä mediassa. Tuo kaikki on minulle raadollisen tuttua. Nimimerkin takaa on hyvin vaikea myydä mitään. Niinpä osa tuttavista kehottaakin lähtemään hommaan avoimesti. "Jos päättää lähteä, kannattaa mennä täysillä."
Herään yöllä pohtimaan saamaani toista sähköpostia. Se on tullut minua auttaneelta työelämävalmentajalta, joka seuraa kirjoitteluani ja välittää blogilinkkiä eteenpäin, kun kohtaa vertaistukea tarvitsevia alkoholistijohtajia. "Ennen kuin astut julkisuuteen, varmista työnantajan asenne/tuki/politiikka/juridiikka, ettei tule epämukavia yllätyksiä", coachi sanoo. Kun pyydän tarkennusta, hän sanoo asian olevan sinänsä arveluttava, että mikäli julkisesti myöntäisin päihdeongelman, työnantajalla saattaa olla velvoite toimia. Hän mainitsee esimerkkeinä hoitoon ohjauksen ja varoituksen antaminen, erityisesti jos päihteiden käyttö on vaikuttanut työntekoon. Coachi pohtii sähköpostissaan edelleen, kuten minäkin itsekseni, miten määritellään alkoholinkäytön haitallinen vaikutus työkykyyn. Minähän en ole ollut päihtyneenä työpaikalla enkä juomisen takia poissa. Alkoholiongelman olen myös itse myöntänyt, lääkäri ei ole sitä diagnosoinut. Minähän olen nostanut pöydälle kissan, jota suurin osa johtotehtävissä toimivista ongelmajuojista pitää todennäköisesti aivan normaalina työelämästä selviytymisenä. Coachi jatkaa sähköpostissaan veitsen vääntämistä ongelma-arvessa. Hän pyytää edelleen miettimään, miten työkaverit tulevat reagoidaan, jos ja kun asia tulee heidän tietoonsa. Erityisessä fokuksessa ulkomaiset kollegat, joiden reaktiot alkoholiin voivat olla hyvinkin erilaisia kuin suomalaisten. Uskon osan työkavereista tukevan minua, kun taas osa kokee todennäköisesti velvollisuudekseen toimia työnantajan suuntaan. Osa ottanee aiheen keppihevosekseen ja osa käyttänee sitä puukkona, kun kerran olen asettanut selkäni näin näppärästi heidän eteensä puukotettavaksi.
Nukun loppuyön huonosti ja herään aamuun harvinaisen vuoristorataisin tuntein. Kolmasosan ajasta olen valmis pystypäin ryhtymään Jean d'Arciksi ja lähtemään taistoon suomalaiseen tietotyöelämään hiipineestä alkoholiongelman tabuja vastaan. Kolmasosan ajasta haluan painaa pääni visusti pensaaseen ja jatkaa blogini kirjoittamista anonyymin nimimerkin suojissa. Viimeisen kolmanneksen aikana panikoin vainoharhaisuuden ja pelon kourissa miettien, onko koko blogi jotenkin mahdollista saada pois nettialustalta.
Torstai 27. heinäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Odotus
Olotila: Hyvä
____
Jääkaapissa on avattu valkoviinipullo edellisen viikonlopun vieraiden jäljiltä. Se tuijottaa minua joka kerta, kun avaan jääkaapin oven. Olen avannut oven viikon aikana liian monta kertaa. Tarkempaan katsomattakin tiedän, että pullossa on jäljellä lasillisen verran erinomaista juomaa.
Yhdeksältä illalla pakkaamisaktiviteettien lomassa avaan jääkaapin jälleen kerran. Popsin muutaman mansikan. Nostan viinipullon kaapista. Mietin vain hetken, kaadanko sen sisällön viemäriin vaiko itseeni. Kannan pullon kellariin ja juon viinin. En mainitse asiaa kenellekään.
Päätän etten kirjaa juomaani viiniä Ottomitta-laskuriin, mutta perun päätöksen ennen puoltayötä. Itseään on turha huijata, vaikka muita petkuttaisikin.
Mitä tästä opin? Ympärillä lojuvat avatut alkoholipullot, erityisesti viiniä sisältävät, ovat minulle ongelma. Jos ja kun haluan kohtuullistaa juomistani, niistä pitää päästä eroon. Juhlista, illanistujaisista ja päivällisiltä jääneet juomat viemäriin, mikäli mies tai aikuinen tytär eivät kumoa niitä nopeahkosti kurkkuunsa.
Korvaavia nautinnontuottajia: Odotus
Olotila: Hyvä
____
Jääkaapissa on avattu valkoviinipullo edellisen viikonlopun vieraiden jäljiltä. Se tuijottaa minua joka kerta, kun avaan jääkaapin oven. Olen avannut oven viikon aikana liian monta kertaa. Tarkempaan katsomattakin tiedän, että pullossa on jäljellä lasillisen verran erinomaista juomaa.
Yhdeksältä illalla pakkaamisaktiviteettien lomassa avaan jääkaapin jälleen kerran. Popsin muutaman mansikan. Nostan viinipullon kaapista. Mietin vain hetken, kaadanko sen sisällön viemäriin vaiko itseeni. Kannan pullon kellariin ja juon viinin. En mainitse asiaa kenellekään.
Päätän etten kirjaa juomaani viiniä Ottomitta-laskuriin, mutta perun päätöksen ennen puoltayötä. Itseään on turha huijata, vaikka muita petkuttaisikin.
Mitä tästä opin? Ympärillä lojuvat avatut alkoholipullot, erityisesti viiniä sisältävät, ovat minulle ongelma. Jos ja kun haluan kohtuullistaa juomistani, niistä pitää päästä eroon. Juhlista, illanistujaisista ja päivällisiltä jääneet juomat viemäriin, mikäli mies tai aikuinen tytär eivät kumoa niitä nopeahkosti kurkkuunsa.
Tiistai 25. heinäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 5
Korvaavia nautinnontuottajia: Keskustelu
Olotila: Erinomainen
____
Ystävien mökillä kohtuumatkan päässä pääkaupunkiseudulta on perinteiset rapujuhlat. Paikalla kolme pariskuntaa. Tarjolla ensin grilliruokaa ja illan jo pimennyttyä pitkän saunomisen jälkeen rapuja. Jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä, myös kipeistä asioista muutaman kyynelen kera. Nauretaan paljon ja lopuksi lauletaan kitaran, haitarin ja huuliharpun säestyksellä. Seurue on täynnä musiikin kanssa työskenteleviä tai sitä harrastavia.
Rapujuhlien tapaan tarjolla on paljon alkoholia. Minä korvaan snapsit vedellä ja otan saunalle ginger beeriä omasta kylmälaukusta. Kieltäydyn muutamista viinikaadosta ja pöydässä koetan juoda mahdollisimman hitaasti. Homma toimii hyvin. Tarjotut viinit ovat erinomaisia. Pysyn joukossa aamukolmeen asti.
Mies on kysynyt ennen lähtöä, aionko kertoa alkoholihankkeestani. En aio, enkä kerro. Huominen työpäivä on riittävä syy kohtuulliseen juomiseen, josta en tee numeroa.
Kertomattomuus on yksi hankkeeni kipupisteitä. Yksi syy alkoholin juomiseen on kontrollin heivaaminen romukoppaan, päästäminen irti kankeiden käytösmallien orjuudesta eli lyhyesti sanottuna hillittömyys. Juuri tämä syy saa monet hillittömyyttä hamuavat katsomaan kieroon seurueessa raittiina pysyviä. Joukkoon ei haluta ilonpilaajia eikä varsinkaan niitä, jotka seuraavana päivänä raportoivat, miten hilittömästi muut ovat käyttäytyneet. On parempi olla hiljaa. Ja pysyä hiljaa vielä seuraavanakin päivänä.
Korvaavia nautinnontuottajia: Keskustelu
Olotila: Erinomainen
____
Ystävien mökillä kohtuumatkan päässä pääkaupunkiseudulta on perinteiset rapujuhlat. Paikalla kolme pariskuntaa. Tarjolla ensin grilliruokaa ja illan jo pimennyttyä pitkän saunomisen jälkeen rapuja. Jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä, myös kipeistä asioista muutaman kyynelen kera. Nauretaan paljon ja lopuksi lauletaan kitaran, haitarin ja huuliharpun säestyksellä. Seurue on täynnä musiikin kanssa työskenteleviä tai sitä harrastavia.
Rapujuhlien tapaan tarjolla on paljon alkoholia. Minä korvaan snapsit vedellä ja otan saunalle ginger beeriä omasta kylmälaukusta. Kieltäydyn muutamista viinikaadosta ja pöydässä koetan juoda mahdollisimman hitaasti. Homma toimii hyvin. Tarjotut viinit ovat erinomaisia. Pysyn joukossa aamukolmeen asti.
Mies on kysynyt ennen lähtöä, aionko kertoa alkoholihankkeestani. En aio, enkä kerro. Huominen työpäivä on riittävä syy kohtuulliseen juomiseen, josta en tee numeroa.
Kertomattomuus on yksi hankkeeni kipupisteitä. Yksi syy alkoholin juomiseen on kontrollin heivaaminen romukoppaan, päästäminen irti kankeiden käytösmallien orjuudesta eli lyhyesti sanottuna hillittömyys. Juuri tämä syy saa monet hillittömyyttä hamuavat katsomaan kieroon seurueessa raittiina pysyviä. Joukkoon ei haluta ilonpilaajia eikä varsinkaan niitä, jotka seuraavana päivänä raportoivat, miten hilittömästi muut ovat käyttäytyneet. On parempi olla hiljaa. Ja pysyä hiljaa vielä seuraavanakin päivänä.
Keskiviikko 19. heinäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Aamu-uinti
Olotila: Normaali
____
Katselen puoli yhdeksän uutisia. Alkoholi on jälleen otsikoissa. Kuluneen vuoden aikana olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka usein näin on. Eikä pelkästään kehitteillä olevan lakiuudistuksen muodossa. Tällä kertaa Yle on teettänyt tutkimuksen, miten suomalaiset suhtautuvat alkoholin nauttimiseen lasten seurassa. Vain noin 10% hyväksyy alkoholin käytön lasten läsnäollessa ja 80% sanoo rajoittavansa juomistaan, kun lapsia on läsnä. Studiossa haastateltava A-klinikkasäätiön naistutkija ei usko tulosta.
Mietin kirjailevan työterveyslääkärin kommenttia, että kaikki suomalaiset valehtelevat alkoholinkäyttönsä määrän, kun sitä kysytään. Muistelen oman tuttavapiirin juhannuksia, mökkimatkoja, lastenkutsuja ja jopa ristiäisiä, joissa viini on virrannut avoimesti.
Haluan kuitenkin vapauttaa suomalaiset tunnontuskistaan ja käännän katseen omaan napaani. Tiedänkö minä edes, kuinka paljon ihmiset oikeasti juovat tai ovat noissa mainitsemissani tilaisuuksissa juoneet? Nimittäin kun itse juo paljon, näkee hyvin huonosti, miten muut juovat. Niin se vaan on.
Korvaavia nautinnontuottajia: Aamu-uinti
Olotila: Normaali
____
Katselen puoli yhdeksän uutisia. Alkoholi on jälleen otsikoissa. Kuluneen vuoden aikana olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka usein näin on. Eikä pelkästään kehitteillä olevan lakiuudistuksen muodossa. Tällä kertaa Yle on teettänyt tutkimuksen, miten suomalaiset suhtautuvat alkoholin nauttimiseen lasten seurassa. Vain noin 10% hyväksyy alkoholin käytön lasten läsnäollessa ja 80% sanoo rajoittavansa juomistaan, kun lapsia on läsnä. Studiossa haastateltava A-klinikkasäätiön naistutkija ei usko tulosta.
Mietin kirjailevan työterveyslääkärin kommenttia, että kaikki suomalaiset valehtelevat alkoholinkäyttönsä määrän, kun sitä kysytään. Muistelen oman tuttavapiirin juhannuksia, mökkimatkoja, lastenkutsuja ja jopa ristiäisiä, joissa viini on virrannut avoimesti.
Haluan kuitenkin vapauttaa suomalaiset tunnontuskistaan ja käännän katseen omaan napaani. Tiedänkö minä edes, kuinka paljon ihmiset oikeasti juovat tai ovat noissa mainitsemissani tilaisuuksissa juoneet? Nimittäin kun itse juo paljon, näkee hyvin huonosti, miten muut juovat. Niin se vaan on.
Lauantai 15. heinäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Tytär ja teatteri
Olotila: Paljas
____
Baarikaapista ulos astuminen ei ole minulle helppoa. Kirjoitan tätä blogia, joten joku voisi ehkä sanoa, että olen kyllä tulossa ulos. Mutta samalla olen kynäni takana anonyymi enkä mainosta tai linkkaa tekstejäni mihinkään. Olen siis baarikaappini ovella ja mietin.
Teen tänään ensimmäisen ja harkitusti hienovaraisen liikkeen avoimuuden suuntaan. Saan voimaa Pyynikin kesäteatterin Niskavuori-näytelmästä. Suomi on vahvojen naisten maa. Minäkin yritän olla vahva.
Linkkaan Rosa Meriläisen eliittijuomista koskevan artikkelin faceen. Kirjoitan oheen tekstin "minunkin piti tästä bloggaamani" ja naputan loppuun blogini linkin. Harkittu kahden linkin taktiikka nostaa lehtijutun postaukseni kuvaksi ja oma linkkini jää huomaamattomaksi hyperlink-tekstiksi.
Kuten odotankin postaus ei saa merkittävää huomiota. Siihen tulee vain seitsemän tykkäystä ja yksi vaatimaton kommentti. Yllätynkin siis aika lailla viesteistä, joita saan illan mittaan yksityisviestipuolella. Blogiani on joku kuitenkin käynyt lukemassa.
Kommentit ovat positiivisia, ymmärtäviä, minua tukevia ja tunteikkaita. Tuntuu uskomattoman hyvälle. Yritän olla ajattelematta niitä ihmisiä, jotka ovat myös käyneet lukemassa blogini, mutta eivät ole sitä kommentoineet.
Korvaavia nautinnontuottajia: Tytär ja teatteri
Olotila: Paljas
____
Baarikaapista ulos astuminen ei ole minulle helppoa. Kirjoitan tätä blogia, joten joku voisi ehkä sanoa, että olen kyllä tulossa ulos. Mutta samalla olen kynäni takana anonyymi enkä mainosta tai linkkaa tekstejäni mihinkään. Olen siis baarikaappini ovella ja mietin.
Teen tänään ensimmäisen ja harkitusti hienovaraisen liikkeen avoimuuden suuntaan. Saan voimaa Pyynikin kesäteatterin Niskavuori-näytelmästä. Suomi on vahvojen naisten maa. Minäkin yritän olla vahva.
Linkkaan Rosa Meriläisen eliittijuomista koskevan artikkelin faceen. Kirjoitan oheen tekstin "minunkin piti tästä bloggaamani" ja naputan loppuun blogini linkin. Harkittu kahden linkin taktiikka nostaa lehtijutun postaukseni kuvaksi ja oma linkkini jää huomaamattomaksi hyperlink-tekstiksi.
Kuten odotankin postaus ei saa merkittävää huomiota. Siihen tulee vain seitsemän tykkäystä ja yksi vaatimaton kommentti. Yllätynkin siis aika lailla viesteistä, joita saan illan mittaan yksityisviestipuolella. Blogiani on joku kuitenkin käynyt lukemassa.
Kommentit ovat positiivisia, ymmärtäviä, minua tukevia ja tunteikkaita. Tuntuu uskomattoman hyvälle. Yritän olla ajattelematta niitä ihmisiä, jotka ovat myös käyneet lukemassa blogini, mutta eivät ole sitä kommentoineet.
Torstai 13. heinäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Pubivisa
Olotila: Hyvä
____
Yksi heinäkuisen Suomen mediatapahtumia on SuomiAreena Porissa. Maan poliittinen eliitti ja media kokoontuvat. Alkoholi virtaa. Minä en ole paikalla. Istun sen sijaan työkavereiden kanssa pelaamassa viikottaista Baaripähkinää ja vierailen somessa.
Ystäväni postaa Rosa Meriläisen SuomiAreenan alkoholipitoisuutta koskevan haastattelun. "Olen vaan rehellinen", kirjaileva ex-poliitikko sanoo. "Seuraavat kaksi päivää metsästän täällä muun eliitin mukana ilmaista viinaa, jota tarjoavat meille työmarkkinajärjestöt ja viestintätoimistot, enkä kieltäydy yhdestäkään lasista." Yleisö nauraa.
Susanna Kuparaninen kokosi dokumenttia samoista karkeloista pari vuotta aiemmin. Hän avasi suoraan tapaansa verhoa avoimien torikokousten takana. Tiukat ja tärkeät keskustelut kun käydään ihan muualla. Lukuisilla kutsuvieraskokkareilla, joissa tehdyt päätökset voidellaan viinalla, useimmiten sponsoroidusti ilmaisella. Ollaan suomalaisen Hyvä Veli -verkoston ytimessä.
Rosa Meriläisen haastattelussa korostetaan hänen puhuvan harvinaisen suoraan. Totta, sillä lähes kaikki SuomiAreenan vieraat olisivat voineet sanoa samat sanat, mutta eivätpä sanoneet. Yksi marginaalinen aviisi uutisoi Meriläisen kommentin, mutta uutisrimaa ei heilunut sen pahemmin. Some-näkyvyyskin jäi vaatimattomaksi. En ole yllättynyt. Taas puhutaan aiheesta, joka on eliitille kiusallinen ja tuttu.
Korvaavia nautinnontuottajia: Pubivisa
Olotila: Hyvä
____
Yksi heinäkuisen Suomen mediatapahtumia on SuomiAreena Porissa. Maan poliittinen eliitti ja media kokoontuvat. Alkoholi virtaa. Minä en ole paikalla. Istun sen sijaan työkavereiden kanssa pelaamassa viikottaista Baaripähkinää ja vierailen somessa.
Ystäväni postaa Rosa Meriläisen SuomiAreenan alkoholipitoisuutta koskevan haastattelun. "Olen vaan rehellinen", kirjaileva ex-poliitikko sanoo. "Seuraavat kaksi päivää metsästän täällä muun eliitin mukana ilmaista viinaa, jota tarjoavat meille työmarkkinajärjestöt ja viestintätoimistot, enkä kieltäydy yhdestäkään lasista." Yleisö nauraa.
Susanna Kuparaninen kokosi dokumenttia samoista karkeloista pari vuotta aiemmin. Hän avasi suoraan tapaansa verhoa avoimien torikokousten takana. Tiukat ja tärkeät keskustelut kun käydään ihan muualla. Lukuisilla kutsuvieraskokkareilla, joissa tehdyt päätökset voidellaan viinalla, useimmiten sponsoroidusti ilmaisella. Ollaan suomalaisen Hyvä Veli -verkoston ytimessä.
Rosa Meriläisen haastattelussa korostetaan hänen puhuvan harvinaisen suoraan. Totta, sillä lähes kaikki SuomiAreenan vieraat olisivat voineet sanoa samat sanat, mutta eivätpä sanoneet. Yksi marginaalinen aviisi uutisoi Meriläisen kommentin, mutta uutisrimaa ei heilunut sen pahemmin. Some-näkyvyyskin jäi vaatimattomaksi. En ole yllättynyt. Taas puhutaan aiheesta, joka on eliitille kiusallinen ja tuttu.
Tiistai 20. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Päiväuni
Olotila: Yhteiskuntakriittinen
____
Radiouutiset herättävät minut päivänokosilta. Hallitus on yllättäen hyväksynyt uuden alkoholilain. Käsittelyn loppumetreillä lain sisältö on jäänyt poliittisen päätöksentekoprosessin naurettavuuden jalkoihin. Ensin pääministeri vastusti lakiuudistusta henkilökohtaisiin syihin vedoten. Sen jälkeen koko pääministeripuolue päätyi kannattamaan lakia ja pääministeriäkin vaadittiin kääntämään takkinsa. Loppumetreillä osa puolueen kansanedustajista aloitti kuitenkin "alkoholikapinan". Organisaatiopohjaansa muuttanut hallitus pääsi nyt kuitenkin riittävään yksimielisyteen ja lakiesitys päätettiin tuoda eduskuntakäsittelyyn. Kukin kansanedustaja saa tällöin kuitenkin äänestää omantuntonsa mukaisesti.
Minussa laki on herättänyt erikoisen vähän tunteita siihen nähden, että kamppailen alkoholiasenteiden kanssa lähes päivittäin. Lähinnä "kaiken maailman dosentti" minussa on kettuununut hallituksen haluttomuudesta kuunnella asiantuntijoita. Pöydälle on ladottu yksi jos toinenkin tutkimusraportti lakiuudistuksen vaikutuksesta terveydenhoitosektorille ja sitä kautta kuluttajille kustannusten muodossa.
Haluttomuuteeni kommentoida lakiehdotusta liittyy entisen minäni asenne. Jos en juuri tällä hetkellä piittaa vähääkään siitä, onko ruokakaupasta saatavilla 4,7 vaiko 5,5 prosenttista alkoholia, en olisi välittänyt siitä aiemminkaan. Koskaan ei ole alkoholi jäänyt juomatta sen takia, etteikö sitä olisi ollut saatavilla. Eikä koskaan ole tullut juotua vähemmän sen takia, että etanoli olisi ollut kyseisessä juomassa laimeampana prosenttisuutena. Enkä usko olevani Suomessa ainoa tämän kokemuksen omaava ihminen.
Kohtuullisen pienen prosenttimuutoksen lisäksi lakiuudistus sisältää kuitenkin merkittävämmän sudenkuopan eli laimentamalla tuotettujen ja limonadilta maistuvien alkoholijuomien tuomisen nuorten ulottuville. Voiko yhteiskunta enää selkeämmin opettaa uusia kuluttajia vaaralliselle polulle? Kuinka moni kaltaisillani geeneillä ja vallitsevilla ympäristötekijöillä varustettu nuori miettiikään kolmenkymmenen vuoden kuluttua, miten ihmeessä hän tähän päätyi ja kuinka pääsisi kierteestä pois?
Lakiuudistusta perustellaan kilpailukyvyn paranemisella, kun pienpanimot saavat myydä tuotteitaan vapaammin ja ravintolat pitää puljuaan auki aikaiseen aamuun. Sekaan heitetään sana valinnanvapaus, kuten nykyhallituksella on tapana lähes joka asiassa. Sixten Korkman kirjoittaa Hesarissa hyvin, että argumentti yksilön omaan harkintaan perustuvan valinnanvapauden puolesta edellyttäisi kuitenkin, että valinnan tekijä kantaisi itse valinnastaan aiheutuvat seuraukset. Viinan kohdalla näin ei koskaan ole asian laita.
Parasta lakiuudistuksessa onkin sen ympärillä käyty mediakeskustelu. Se on nostanut alkoholinkäytön framille ja toivottavasti saanut ihmiset ajattelemaan.
Keskustelussa alkoholismi on tosin jälleen liitetty vain sairaalassa yhteiskunnan kustannuksia kasvattaviin umpijuoppoihin. Koulutetun väestön suurkulututusta ei keskustelu ole kritisoinut millään tavoin. Sen sijaan porukassa valtaa pitäville alkoholinkäytön puolustajille on annettu yllättävän paljon medianäkyvyyttä "kohtuukyttääjä" termeineen ja eurooppalaisen juomatavan ihailuineen. Median asenne ihmetyttää, jollei suorastaan apeuta.
Korvaavia nautinnontuottajia: Päiväuni
Olotila: Yhteiskuntakriittinen
____
Radiouutiset herättävät minut päivänokosilta. Hallitus on yllättäen hyväksynyt uuden alkoholilain. Käsittelyn loppumetreillä lain sisältö on jäänyt poliittisen päätöksentekoprosessin naurettavuuden jalkoihin. Ensin pääministeri vastusti lakiuudistusta henkilökohtaisiin syihin vedoten. Sen jälkeen koko pääministeripuolue päätyi kannattamaan lakia ja pääministeriäkin vaadittiin kääntämään takkinsa. Loppumetreillä osa puolueen kansanedustajista aloitti kuitenkin "alkoholikapinan". Organisaatiopohjaansa muuttanut hallitus pääsi nyt kuitenkin riittävään yksimielisyteen ja lakiesitys päätettiin tuoda eduskuntakäsittelyyn. Kukin kansanedustaja saa tällöin kuitenkin äänestää omantuntonsa mukaisesti.
Minussa laki on herättänyt erikoisen vähän tunteita siihen nähden, että kamppailen alkoholiasenteiden kanssa lähes päivittäin. Lähinnä "kaiken maailman dosentti" minussa on kettuununut hallituksen haluttomuudesta kuunnella asiantuntijoita. Pöydälle on ladottu yksi jos toinenkin tutkimusraportti lakiuudistuksen vaikutuksesta terveydenhoitosektorille ja sitä kautta kuluttajille kustannusten muodossa.
Haluttomuuteeni kommentoida lakiehdotusta liittyy entisen minäni asenne. Jos en juuri tällä hetkellä piittaa vähääkään siitä, onko ruokakaupasta saatavilla 4,7 vaiko 5,5 prosenttista alkoholia, en olisi välittänyt siitä aiemminkaan. Koskaan ei ole alkoholi jäänyt juomatta sen takia, etteikö sitä olisi ollut saatavilla. Eikä koskaan ole tullut juotua vähemmän sen takia, että etanoli olisi ollut kyseisessä juomassa laimeampana prosenttisuutena. Enkä usko olevani Suomessa ainoa tämän kokemuksen omaava ihminen.
Kohtuullisen pienen prosenttimuutoksen lisäksi lakiuudistus sisältää kuitenkin merkittävämmän sudenkuopan eli laimentamalla tuotettujen ja limonadilta maistuvien alkoholijuomien tuomisen nuorten ulottuville. Voiko yhteiskunta enää selkeämmin opettaa uusia kuluttajia vaaralliselle polulle? Kuinka moni kaltaisillani geeneillä ja vallitsevilla ympäristötekijöillä varustettu nuori miettiikään kolmenkymmenen vuoden kuluttua, miten ihmeessä hän tähän päätyi ja kuinka pääsisi kierteestä pois?
Lakiuudistusta perustellaan kilpailukyvyn paranemisella, kun pienpanimot saavat myydä tuotteitaan vapaammin ja ravintolat pitää puljuaan auki aikaiseen aamuun. Sekaan heitetään sana valinnanvapaus, kuten nykyhallituksella on tapana lähes joka asiassa. Sixten Korkman kirjoittaa Hesarissa hyvin, että argumentti yksilön omaan harkintaan perustuvan valinnanvapauden puolesta edellyttäisi kuitenkin, että valinnan tekijä kantaisi itse valinnastaan aiheutuvat seuraukset. Viinan kohdalla näin ei koskaan ole asian laita.
Parasta lakiuudistuksessa onkin sen ympärillä käyty mediakeskustelu. Se on nostanut alkoholinkäytön framille ja toivottavasti saanut ihmiset ajattelemaan.
Keskustelussa alkoholismi on tosin jälleen liitetty vain sairaalassa yhteiskunnan kustannuksia kasvattaviin umpijuoppoihin. Koulutetun väestön suurkulututusta ei keskustelu ole kritisoinut millään tavoin. Sen sijaan porukassa valtaa pitäville alkoholinkäytön puolustajille on annettu yllättävän paljon medianäkyvyyttä "kohtuukyttääjä" termeineen ja eurooppalaisen juomatavan ihailuineen. Median asenne ihmetyttää, jollei suorastaan apeuta.
Maanantai 12. kesäkuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Loma
Olotila: Parempi
____
Lomani ensimmäinen virallinen päivä alkaa puhelulla työpaikalle. Kyseessä on organisaatiomuutoksen viestintä. Samana päivänä kuin Suomen hallituskin kipuilee organisaationsa kanssa. Minun osaltani tilanne on paljon suoraviivaisempi. Toimenkuvani tulee muuttumaan lomani aikana. Työtaakkani vähenee ja rooli selkeytyy. Työterveyslääkäri varoittaa pitkään odotetun muutoksen takaiskupotkusta.
Olen tavannut sekä lääkärin että työterveyspsykologin seurantakäynnin merkeissä viime viikolla. Molemmat ovat tyytyväisiä olotilani positiiviseen kehitykseen. Erityisesti he kehuvat kuinka hyvin olen ottanut alkoholinkäytön haltuun. Mieleni tekisi jatkaa "...ja ihan yksin".
Muistan Hesarin työyhteisön huonovointisuutta kuvaavasta jutusta lauseen "Päihdeongelmaan on oma hoitoketjunsa, mutta moniin muihin riippuvuuksiin ja vuorovaikutusongelmiin ei ole helppoa ratkaisua". Ja paskat. Näin yhteiskunta huijaa itseään. Päihdeongelmaan ei todellakaan ole olemassa helppoa ratkaisua. Hoitoketju voi toki olla, mutta sen löytäminen, siihen pääseminen tai edes sen esittely terveydenhoitoammattilaisten toimesta on hyvin huterassa.
Mainitsin huolen omasta alkoholinkäytöstäni toistakymmentä kertaa erilaisissa instansseissa ennen oman Taitolaji-hankkeeni aloitusta. Sainko apua? Löytyikö ratkaisumallia? Tarjottiinko vertaistukiryhmää? Vastaus kaikkiin yhteisesti: "ei". Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että tuli yksi hyvä ohje, joka sitten johtikin oman hankkeeni aloittamiseen. Se oli Ehkäisevän päihdetyön eli EHYT ry:n Ottomitta-puhelinsovellus.
Minä en ole huonon hoitovasteeni kanssa yksin. Moni alkoholinkulutuksestaan huolestunut ystäväni on puhunut huolestaan terveydenhoitofoorumilla. Reaktio on yleensä aina sama. "Eihän sinulla mitään ongelmaa ole." Tunnen kyseiset tuttavani ja ongelmaa kyllä on, eri tasoista ja muotoista tosin. Huolestuttavin tarina tulee tuttavaperheestämme, jossa isäntä juo viinaa siinä mitassa, että elämänlanka on ollut useasti lähellä katkeamista. "Käytätkö alkoholia?" kysyy lääkäri, kun oireet vievät sairaalaan. "Kyllä." "Kuinka paljon?", lääkäri jatkaa. "Paljon." Ainoa vaste on lause: "Pitäisi käyttää vähän vähemmän."
En sano, että alkoholiongelman hoitaminen on helppoa. Päinvastoin. Siinä tarvitaan hoitohenkilökunnalta erinomaisia sosiaalisia kykyjä ja ajoituksen hallintaa. Ongelmaiselle tilanne kun on aina vaikea. Yleensä ongelma kielletään tai sitä vähätellään. Kommentti olemattomasta ongelmasta on usein toivottu lupa juoda lisää. Hoitoehdotuksen tulisikin ajoittua niihin pehmeisiin kohtiin, jolloin alkoholiongelman kanssa painiskeleva on heikoimmillaan ja altis myöntämään tilansa.
Miksi yhteiskunta ei osaa tai halua auttaa ihmisiä alkoholiongelmissaan? Väitän sen johtuvan yksinkertaisesti siitä, että alkoholipohdinta on ihan jokaiselle ihmiselle tuttua. Jopa lääkäreille. Alkoholia käyttävät yhteiskunnassamme lähes kaikki ja sitä ajatellaan arkipäivässä paljon. Jopa ne harvat, jotka eivät juo tai juovat hyvin vähän, pohtivat asiaa usein läheistensä tai oman käyttämättömyytensä kautta. Kun toinen ihminen sitten avaa suunsa ja puhuu alkoholiongelmastaan, vastaanottaja näkee aina oman juomisensa ja reagoi sen mukaisesti. "Eihän sulla mitään alkoholiongelmaa ole" tarkoittaa siis, että hei minäkin juon eikä asia ole minulle ollenkaan ongelma.
Korvaavia nautinnontuottajia: Loma
Olotila: Parempi
____
Lomani ensimmäinen virallinen päivä alkaa puhelulla työpaikalle. Kyseessä on organisaatiomuutoksen viestintä. Samana päivänä kuin Suomen hallituskin kipuilee organisaationsa kanssa. Minun osaltani tilanne on paljon suoraviivaisempi. Toimenkuvani tulee muuttumaan lomani aikana. Työtaakkani vähenee ja rooli selkeytyy. Työterveyslääkäri varoittaa pitkään odotetun muutoksen takaiskupotkusta.
Olen tavannut sekä lääkärin että työterveyspsykologin seurantakäynnin merkeissä viime viikolla. Molemmat ovat tyytyväisiä olotilani positiiviseen kehitykseen. Erityisesti he kehuvat kuinka hyvin olen ottanut alkoholinkäytön haltuun. Mieleni tekisi jatkaa "...ja ihan yksin".
Muistan Hesarin työyhteisön huonovointisuutta kuvaavasta jutusta lauseen "Päihdeongelmaan on oma hoitoketjunsa, mutta moniin muihin riippuvuuksiin ja vuorovaikutusongelmiin ei ole helppoa ratkaisua". Ja paskat. Näin yhteiskunta huijaa itseään. Päihdeongelmaan ei todellakaan ole olemassa helppoa ratkaisua. Hoitoketju voi toki olla, mutta sen löytäminen, siihen pääseminen tai edes sen esittely terveydenhoitoammattilaisten toimesta on hyvin huterassa.
Mainitsin huolen omasta alkoholinkäytöstäni toistakymmentä kertaa erilaisissa instansseissa ennen oman Taitolaji-hankkeeni aloitusta. Sainko apua? Löytyikö ratkaisumallia? Tarjottiinko vertaistukiryhmää? Vastaus kaikkiin yhteisesti: "ei". Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että tuli yksi hyvä ohje, joka sitten johtikin oman hankkeeni aloittamiseen. Se oli Ehkäisevän päihdetyön eli EHYT ry:n Ottomitta-puhelinsovellus.
Minä en ole huonon hoitovasteeni kanssa yksin. Moni alkoholinkulutuksestaan huolestunut ystäväni on puhunut huolestaan terveydenhoitofoorumilla. Reaktio on yleensä aina sama. "Eihän sinulla mitään ongelmaa ole." Tunnen kyseiset tuttavani ja ongelmaa kyllä on, eri tasoista ja muotoista tosin. Huolestuttavin tarina tulee tuttavaperheestämme, jossa isäntä juo viinaa siinä mitassa, että elämänlanka on ollut useasti lähellä katkeamista. "Käytätkö alkoholia?" kysyy lääkäri, kun oireet vievät sairaalaan. "Kyllä." "Kuinka paljon?", lääkäri jatkaa. "Paljon." Ainoa vaste on lause: "Pitäisi käyttää vähän vähemmän."
En sano, että alkoholiongelman hoitaminen on helppoa. Päinvastoin. Siinä tarvitaan hoitohenkilökunnalta erinomaisia sosiaalisia kykyjä ja ajoituksen hallintaa. Ongelmaiselle tilanne kun on aina vaikea. Yleensä ongelma kielletään tai sitä vähätellään. Kommentti olemattomasta ongelmasta on usein toivottu lupa juoda lisää. Hoitoehdotuksen tulisikin ajoittua niihin pehmeisiin kohtiin, jolloin alkoholiongelman kanssa painiskeleva on heikoimmillaan ja altis myöntämään tilansa.
Miksi yhteiskunta ei osaa tai halua auttaa ihmisiä alkoholiongelmissaan? Väitän sen johtuvan yksinkertaisesti siitä, että alkoholipohdinta on ihan jokaiselle ihmiselle tuttua. Jopa lääkäreille. Alkoholia käyttävät yhteiskunnassamme lähes kaikki ja sitä ajatellaan arkipäivässä paljon. Jopa ne harvat, jotka eivät juo tai juovat hyvin vähän, pohtivat asiaa usein läheistensä tai oman käyttämättömyytensä kautta. Kun toinen ihminen sitten avaa suunsa ja puhuu alkoholiongelmastaan, vastaanottaja näkee aina oman juomisensa ja reagoi sen mukaisesti. "Eihän sulla mitään alkoholiongelmaa ole" tarkoittaa siis, että hei minäkin juon eikä asia ole minulle ollenkaan ongelma.
Torstai 25. toukokuuta 2017
Alkoholiannokset: 1
Korvaavia nautinnontuottajia: Aikuinen tytär
Olotila: Suomalainen
____
Lasken verenpunaisen ruusun Vladimir Vysotskin haudalle Moskovassa. Trubaduuri käytti kieltä aikanaan hienosti ottaessaan kantaa neuvostoajan haasteisiin. Tämän lisäksi hän käytti paljon alkoholia. Tarina kertoo, että pahimpina aikoina kului yli viisi pulloa vodkaa päivässä. Eipä siis ihme, että sydän petti jo suhteellisen varhain. Kuten niin monella muullakin venäläisellä miehellä vielä tänäkin päivänä.
Naapurimaa yrittää aktiivisesti ottaa haltuun kansallista alkoholiongelmaa. Helsingistä Moskovaan kulkevassa Tolstoi-junassa ei saa mitään olutta väkevämpää. Tämä kävi selväksi tyttärelle ja minulle junan ravintolavaunussa, kun rypäs suomalaisia matkaajia valitti asiasta. Minä kerroin heille, että Aeroflotin koneissa ei saa sitäkään. Venäläiset lennot ovat nykyään täysin alkoholittomia.
Suomessakin on yhteiskunta ollut huolissaan kansan alkoholinkäytöstä läpi koko maan historian. Luin keväällä Kalevasta hyvän koosteen asian tiimoilta, sarjasta joka käsitteli satavuotiaan Suomen myyttejä. Lukemani juttu koski erityisesti uskomusta, että Suomen kansalla olisi heikko viinapää. Mikä siis jutun mukaan ei pidä paikkaansa.
Tuore valtio huolestui suomalaisten alkoholinkäytöstä heti 1900-luvun alussa. Silloin kansa käytti viinaa vuodessa noin 2 litraa ja Suomeen määrättiin kieltolaki, joka oli voimassa 1919-1932. Päätän verrata lukua omaan vuosikulutukseeni. Tuo kaksi litraa vuodessa menee hyvin lähelle Taitolaji-hankkeeni toisen kvartaalin kulutusta eli kymmentä alkoholiannosta kuukaudessa, joka rehellisesti sanottuna on arjessa todella vähän. Eipä siis voi muuta sanoa kuin että uunituore Suomen valtio huolestui pienestä. Laskennallinen naisen riskikulutuksen raja eli 16 annosta viikossa tekisi 12 litraa etanolia vuodessa. Se on reippaasti enemmän kuin Suomessa tällä hetkellä on keskimääräinen alkoholikulutus, joka on 8,5 litran paikkeilla. Laskelmieni mukaan oma vuosikulutukseni ennen hankkeen aloitusta oli jossakin viidentoista ja kahdenkymmenen litran tasolla. Siitä kyllä pitää olla huolissaan. Suomenkin.
Suomen kansan huonolle viinapäälle on löydetty monia eri syitä. Etnis-biologisesta vinkkelistä viina ei vaan sovi suomalaisille. Rotuoppien aikaan ennen toista maailmansotaa sanottiin että suomalaisilla on erityisen huono alkoholireaktio. Sodan jälkeen syytettiin sivistymättömyyttä. Rahvas ei osannut juoda, mutta yhteiskunnan ylemmät piirit kyllä hallitsivat tämän korkeamman kulttuurin muodon.
Kaikenlaista kukkua, sanon minä. Viimeisen väittämän naurattavuudesta käyn itse oivana esimerkkinä. Enkä todellakaan ole ainoa. Uusi aika on nostanut alkoholiongelman myös ylempään yhteiskuntaluokkaan, mutta siitä ollaan hiljaa. Alkoholismi halutaan yhä edelleen assosioida aseman nurkilla notkuviin juoppoihin. Sitä ei myönnetä olevan businessmatkoilla, paremmissa hotelleissa tai omakotitalojen komeroissa.
Korvaavia nautinnontuottajia: Aikuinen tytär
Olotila: Suomalainen
____
Lasken verenpunaisen ruusun Vladimir Vysotskin haudalle Moskovassa. Trubaduuri käytti kieltä aikanaan hienosti ottaessaan kantaa neuvostoajan haasteisiin. Tämän lisäksi hän käytti paljon alkoholia. Tarina kertoo, että pahimpina aikoina kului yli viisi pulloa vodkaa päivässä. Eipä siis ihme, että sydän petti jo suhteellisen varhain. Kuten niin monella muullakin venäläisellä miehellä vielä tänäkin päivänä.
Naapurimaa yrittää aktiivisesti ottaa haltuun kansallista alkoholiongelmaa. Helsingistä Moskovaan kulkevassa Tolstoi-junassa ei saa mitään olutta väkevämpää. Tämä kävi selväksi tyttärelle ja minulle junan ravintolavaunussa, kun rypäs suomalaisia matkaajia valitti asiasta. Minä kerroin heille, että Aeroflotin koneissa ei saa sitäkään. Venäläiset lennot ovat nykyään täysin alkoholittomia.
Suomessakin on yhteiskunta ollut huolissaan kansan alkoholinkäytöstä läpi koko maan historian. Luin keväällä Kalevasta hyvän koosteen asian tiimoilta, sarjasta joka käsitteli satavuotiaan Suomen myyttejä. Lukemani juttu koski erityisesti uskomusta, että Suomen kansalla olisi heikko viinapää. Mikä siis jutun mukaan ei pidä paikkaansa.
Tuore valtio huolestui suomalaisten alkoholinkäytöstä heti 1900-luvun alussa. Silloin kansa käytti viinaa vuodessa noin 2 litraa ja Suomeen määrättiin kieltolaki, joka oli voimassa 1919-1932. Päätän verrata lukua omaan vuosikulutukseeni. Tuo kaksi litraa vuodessa menee hyvin lähelle Taitolaji-hankkeeni toisen kvartaalin kulutusta eli kymmentä alkoholiannosta kuukaudessa, joka rehellisesti sanottuna on arjessa todella vähän. Eipä siis voi muuta sanoa kuin että uunituore Suomen valtio huolestui pienestä. Laskennallinen naisen riskikulutuksen raja eli 16 annosta viikossa tekisi 12 litraa etanolia vuodessa. Se on reippaasti enemmän kuin Suomessa tällä hetkellä on keskimääräinen alkoholikulutus, joka on 8,5 litran paikkeilla. Laskelmieni mukaan oma vuosikulutukseni ennen hankkeen aloitusta oli jossakin viidentoista ja kahdenkymmenen litran tasolla. Siitä kyllä pitää olla huolissaan. Suomenkin.
Suomen kansan huonolle viinapäälle on löydetty monia eri syitä. Etnis-biologisesta vinkkelistä viina ei vaan sovi suomalaisille. Rotuoppien aikaan ennen toista maailmansotaa sanottiin että suomalaisilla on erityisen huono alkoholireaktio. Sodan jälkeen syytettiin sivistymättömyyttä. Rahvas ei osannut juoda, mutta yhteiskunnan ylemmät piirit kyllä hallitsivat tämän korkeamman kulttuurin muodon.
Kaikenlaista kukkua, sanon minä. Viimeisen väittämän naurattavuudesta käyn itse oivana esimerkkinä. Enkä todellakaan ole ainoa. Uusi aika on nostanut alkoholiongelman myös ylempään yhteiskuntaluokkaan, mutta siitä ollaan hiljaa. Alkoholismi halutaan yhä edelleen assosioida aseman nurkilla notkuviin juoppoihin. Sitä ei myönnetä olevan businessmatkoilla, paremmissa hotelleissa tai omakotitalojen komeroissa.
Torstai 18. toukokuuta 2017
Alkoholiannokset: 2
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Jatkopettynyt
____
Päivä pyörii edelleen teeman "alkoholiongelma" ympärillä. Kenellekään ei liene yllätys, että pähkäilen baarikaapista ulostulon kanssa. Tai siis asia ei ole yllätys niille harvoille ystävilleni, jotka ovat pähkäilystäni tietoisia. Avautuminen tuntuu uskomattoman vaikealta. Vähän kun kiipeäisi vuoren huipulle ja huutaisi "hei, katsokaa kaikki minua, minulla on ongelma, minä olen epäonnistunut".
Kaiken pähkäilyn keskellä olen yllättäen joutunut odottamattomaan tilanteeseen. Olen jutellut blogista kustantajani kanssa. Hänen mielipidettään varjostaa alkoholiongelmani olemattomuus. Kun sanon, että kyllä minulla ihan oikesti on ongelma, hän toteaa että "niin sinun mielestäsi". Ongelmaksi ei kuulemma kelpaa, että kerran pari kuussa juo alkoholia sen verran, että jälkeen päin harmittaa.
Olen ihmeissäni. Viimeiset vuodet olen onnistunut kieltämään alkoholiongelman. Kuten alkoholin suurkuluttajilla on tapana tehdä. Kun sitten lopulta, läheisteni suureksi helpotukseksi myönnän, että minulla on ongelma ja lähden tekemään työtä ongelman voittamiseksi, yksi merkittävä osa vaikeaa työtä on ongelmasta avautuminen. Ja sitten yhtäkkiä löydän itseni tilanteesta, jossa sanaani ei uskota ja minun pitäisi alkaa väitellä, että usko nyt jumalauta, kyllä minulla on ongelma. Numeroitako minun pitäisi heittää pöytään? Olen sen sijaan hiljaa. Mietin. Entä jos minulla ei olekaan aloholiongelmaa?
Illalla alkoholinkäyttöäni koetellaan. Olen kutsunut amerikkalaisen kollegan kotiimme illastamaan. Mieheni kokkaaman suomalaisen lohikeiton ohessa tarjotaan kuohuviiniä ja pääruokaporon kanssa punaviiniä. Minä tarjoilen viinit ja saan samalla kaadettua itselleni vastaavat lasilliset alkoholitonta. Ilta sujuu hyvin small talkin merkeissä, mutta väsyn nopeasti. Jännittyneisyys henkilöön liittyvän selkäänpuukotushistorian muodossa saa minut olemaan joka hetki varuillani. Kun vieras lopulta poistuu taksilla, jään itsekseni täyttämään tiskikonetta. Avoimet viinipullot ovat siinä ihan vieressä. Kaadan itselleni ison lasillisen punaviiniä. Kun minullahan ei ole alkoholiongelmaa.
Tunne iskee takaisin noin tunnin viiveellä. Olen äärimmäisen pettynyt itseeni. Eikä punaviinilasi ole rentouttanut jännittyneisyyttäni yhtään. Nousen ylös television ääreltä. Viiniä on keittiössä vielä jäljellä. Nostan uuden tyhjän lasin punaviinipullon viereen. Varmistan, että kukaan ei näe. Ei mies eikä tytär. Tuijotan lasia pitkään. Lopulta en kaada siihen mitään. Minun ei kannata. Sillä minulla on alkoholiongelma. Sanoi kuka sitten ikinä mitä tahansa.
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Jatkopettynyt
____
Päivä pyörii edelleen teeman "alkoholiongelma" ympärillä. Kenellekään ei liene yllätys, että pähkäilen baarikaapista ulostulon kanssa. Tai siis asia ei ole yllätys niille harvoille ystävilleni, jotka ovat pähkäilystäni tietoisia. Avautuminen tuntuu uskomattoman vaikealta. Vähän kun kiipeäisi vuoren huipulle ja huutaisi "hei, katsokaa kaikki minua, minulla on ongelma, minä olen epäonnistunut".
Kaiken pähkäilyn keskellä olen yllättäen joutunut odottamattomaan tilanteeseen. Olen jutellut blogista kustantajani kanssa. Hänen mielipidettään varjostaa alkoholiongelmani olemattomuus. Kun sanon, että kyllä minulla ihan oikesti on ongelma, hän toteaa että "niin sinun mielestäsi". Ongelmaksi ei kuulemma kelpaa, että kerran pari kuussa juo alkoholia sen verran, että jälkeen päin harmittaa.
Olen ihmeissäni. Viimeiset vuodet olen onnistunut kieltämään alkoholiongelman. Kuten alkoholin suurkuluttajilla on tapana tehdä. Kun sitten lopulta, läheisteni suureksi helpotukseksi myönnän, että minulla on ongelma ja lähden tekemään työtä ongelman voittamiseksi, yksi merkittävä osa vaikeaa työtä on ongelmasta avautuminen. Ja sitten yhtäkkiä löydän itseni tilanteesta, jossa sanaani ei uskota ja minun pitäisi alkaa väitellä, että usko nyt jumalauta, kyllä minulla on ongelma. Numeroitako minun pitäisi heittää pöytään? Olen sen sijaan hiljaa. Mietin. Entä jos minulla ei olekaan aloholiongelmaa?
Illalla alkoholinkäyttöäni koetellaan. Olen kutsunut amerikkalaisen kollegan kotiimme illastamaan. Mieheni kokkaaman suomalaisen lohikeiton ohessa tarjotaan kuohuviiniä ja pääruokaporon kanssa punaviiniä. Minä tarjoilen viinit ja saan samalla kaadettua itselleni vastaavat lasilliset alkoholitonta. Ilta sujuu hyvin small talkin merkeissä, mutta väsyn nopeasti. Jännittyneisyys henkilöön liittyvän selkäänpuukotushistorian muodossa saa minut olemaan joka hetki varuillani. Kun vieras lopulta poistuu taksilla, jään itsekseni täyttämään tiskikonetta. Avoimet viinipullot ovat siinä ihan vieressä. Kaadan itselleni ison lasillisen punaviiniä. Kun minullahan ei ole alkoholiongelmaa.
Tunne iskee takaisin noin tunnin viiveellä. Olen äärimmäisen pettynyt itseeni. Eikä punaviinilasi ole rentouttanut jännittyneisyyttäni yhtään. Nousen ylös television ääreltä. Viiniä on keittiössä vielä jäljellä. Nostan uuden tyhjän lasin punaviinipullon viereen. Varmistan, että kukaan ei näe. Ei mies eikä tytär. Tuijotan lasia pitkään. Lopulta en kaada siihen mitään. Minun ei kannata. Sillä minulla on alkoholiongelma. Sanoi kuka sitten ikinä mitä tahansa.
Keskiviikko 10. toukokuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Herkkuruoka
Olotila: Kotikyläinen
____
Helsingissä ei ole tapana perustaa Gourmet-tason ravintoloita esikaupunkialueille. Koska joku uskalias on näin päättänyt tehdä aivan kotitalomme läheisyyteen, täytyy uutta ravintolaa hetimiten käydä kokeilemassa. Samalla on mahdollisuus tavata oman kylän ystäväpariskuntaa, jota näkee kiireen kourissa aivan liian harvoin.
Pöytään tilataan ensimmäisenä iso pullo kuohuvaa. Kysyn, löytyykö alkoholitonta? Ei löydy. Ainoat vaihtoehdot ovat alkoholiton olut ja muutama limonaadi. Kysyn, mitä ne ovat. Kuulemma Coca-Cola, Sprite ja Jaffa. Tilaan mineraaliveden. Skoolaan sillä ystävättären pyöreille syntymäpäiville. Lasi on sentään samanlainen kuin muulla pöytäseurueella.
Mainitsen ihmetteleväni, kuinka onnetonta suomalaisissa ravintoloissa on alkoholittomien korvikejuomien tarjonta. Ei ole pelkoa, että jollekin asiakkaalle tulisi mieleen tilata alkoholiton vaihtoehto sen takia, että se maistuu hyvälle.
Amerikassa alkoholivapaiden juomien tarjonta on hankkeessani tähän mennessä ollut kattavinta. Ravintoloissa voi olla useitakin erimakuisia ja yleensä itsetehtyjä jääteejuomia. Erikoisia omia limonadivirityksiä löytyy jos minkäkinlaisia ja coctail-listalla on monia alkoholittomia vaihtoehtoja. Myös briteissä ja saksassa on ravintolassa helppo istua alkoholitta mitä juomiin tulee. Samoin tuntui olevan Puolassa. Suomessa samaan on valovuosien matka. En voi olla ihmettelemättä, miksi näin.
Eikö meillä haluta ihmisten edes pohtivan alkoholitonta vaihtoehtoa? Onko alkoholi yksinkertaisesti parempi business? Vai eikö meillä nähdä yhteiskunnassa piilevää alkoholiongelmaa? Tai haluta nähdä sitä?
Korvaavia nautinnontuottajia: Herkkuruoka
Olotila: Kotikyläinen
____
Helsingissä ei ole tapana perustaa Gourmet-tason ravintoloita esikaupunkialueille. Koska joku uskalias on näin päättänyt tehdä aivan kotitalomme läheisyyteen, täytyy uutta ravintolaa hetimiten käydä kokeilemassa. Samalla on mahdollisuus tavata oman kylän ystäväpariskuntaa, jota näkee kiireen kourissa aivan liian harvoin.
Pöytään tilataan ensimmäisenä iso pullo kuohuvaa. Kysyn, löytyykö alkoholitonta? Ei löydy. Ainoat vaihtoehdot ovat alkoholiton olut ja muutama limonaadi. Kysyn, mitä ne ovat. Kuulemma Coca-Cola, Sprite ja Jaffa. Tilaan mineraaliveden. Skoolaan sillä ystävättären pyöreille syntymäpäiville. Lasi on sentään samanlainen kuin muulla pöytäseurueella.
Mainitsen ihmetteleväni, kuinka onnetonta suomalaisissa ravintoloissa on alkoholittomien korvikejuomien tarjonta. Ei ole pelkoa, että jollekin asiakkaalle tulisi mieleen tilata alkoholiton vaihtoehto sen takia, että se maistuu hyvälle.
Amerikassa alkoholivapaiden juomien tarjonta on hankkeessani tähän mennessä ollut kattavinta. Ravintoloissa voi olla useitakin erimakuisia ja yleensä itsetehtyjä jääteejuomia. Erikoisia omia limonadivirityksiä löytyy jos minkäkinlaisia ja coctail-listalla on monia alkoholittomia vaihtoehtoja. Myös briteissä ja saksassa on ravintolassa helppo istua alkoholitta mitä juomiin tulee. Samoin tuntui olevan Puolassa. Suomessa samaan on valovuosien matka. En voi olla ihmettelemättä, miksi näin.
Eikö meillä haluta ihmisten edes pohtivan alkoholitonta vaihtoehtoa? Onko alkoholi yksinkertaisesti parempi business? Vai eikö meillä nähdä yhteiskunnassa piilevää alkoholiongelmaa? Tai haluta nähdä sitä?
Lauantai 15. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Loma
Olotila: Kiireetön
____
Palaan pääsiäislomalla Juhani Seppäsen kirjan pariin. Löydän sanonnan, jonka aion törkeästi varastaa ja ottaa laajemmin käyttöön. Käytän sitä hetimiten kysymykseen itseltäni.
Koska aiot tulla ulos baarikaapista?
Seppäsen "vuosi viinatta" hankkeessa ja omassa ihmiskokeessani on yksi merkittävä eroavaisuus. Herra lääkäri minglasi alusta asti sosiaalisissa kulttuuripiireissään avoimen alkoholittomasti, kun minä taas olen ylläpitänyt naurettavaa kuplaa sosiaalisten tilanteiden yllä jo viisi kuukautta.
Miksi ihmeessä minä pelleilen alkoholittomien juomien kanssa? Näyttelen juovani kuten muukin seurue? Osittain kyseessä on tapa, että edessä on lasi, kun istuu ravintolapöydässä tai kulkee kokkareilla. Mutta toki lasissa voisi olla kivennäisvettäkin. Niin Seppäselläkin usein oli. Pääosin hommassa on kyse ihan muusta, itse asiassa kahdesta ihan muusta. Enkä osaa edes ränkätä, kumpi näistä muista asioista on minulle tärkeämpi. Niin olennaisia ovat molemmat.
Toinen syistä liittyy sosiaaliseen rooliini alkoholin seurassa, bilehiirenä ja hauskana jätkänä. Tyyppinä joka on aina valmis mukaan, kun jossain tapahtuu ja alkoholia on tarjolla. Tyyppinä, joka aina jaksaa jatkaa aamuyön tunneille ja on takuuvarmasti viimeisten roikkujien joukossa, kun jo sammalletaan samoja syviä totuuksia seitsemättä kertaa. Työterveysterapeuttini sanoi minulle, että oireilen parhaillaan elämänvaiheeseeni liittyvää luopumisentuskaa. Luopuminen aikuistuvista lapsista on älyttömän raskasta. Samaan syssyyn meni vielä koirakin kuolemaan. Tekeillä olevaan työmuutokseen liittyy myös luopuminen minulle rakkaasta esimiestyöstä. Asiantuntijan mielestä alkoholittomuudessani on kyse myös luopumisesta. Enemmästä siis kuin hyvästä viinistä, saunaoluista ja gin&toniceista lentokoneessa. Kyse on yhden roolin jättämisestä taakse. Se on minulle selvästi vaikeaa.
Toinen syy liittyy syyhyni istua seurassa alkoholitta. "Miksi sä et ota?" on tuttu kysymys jokaiselle vastaavassa tilanteessa olevalle. Vastata voi toki valkoisella valheella. Voi olla lääkekuurilla tai tullut tällä kertaa autolla. Ensimmäistä ei voi käyttää kuukausitolkulla eikä ainakaan saman porukan kanssa. Jälkimmäinen on minulle erikoista, koska ajan muutenkin harvoin. Yksi hyvin toimiva syy on aikainen lento tai joku muu tärkeä tapahtuma seuraavana aamuna. Valitettavasti tässä iässä ei voi enää käyttää raskauskorttia. Joten miksi ei valkoisten valheiden sijaan vain näyttelisi ja olisi juovinaan. Silloin ei joutuisi edes kohtaamaan kysymystä. Mutta nyt pitää haastaa itseä. Miksi en vaan vastaa: "Mä en nyt juo, kun alkoholi on mulle ongelma"? Siksi koska en ole tullut vielä ulos baarikaapista.
Korvaavia nautinnontuottajia: Loma
Olotila: Kiireetön
____
Palaan pääsiäislomalla Juhani Seppäsen kirjan pariin. Löydän sanonnan, jonka aion törkeästi varastaa ja ottaa laajemmin käyttöön. Käytän sitä hetimiten kysymykseen itseltäni.
Koska aiot tulla ulos baarikaapista?
Seppäsen "vuosi viinatta" hankkeessa ja omassa ihmiskokeessani on yksi merkittävä eroavaisuus. Herra lääkäri minglasi alusta asti sosiaalisissa kulttuuripiireissään avoimen alkoholittomasti, kun minä taas olen ylläpitänyt naurettavaa kuplaa sosiaalisten tilanteiden yllä jo viisi kuukautta.
Miksi ihmeessä minä pelleilen alkoholittomien juomien kanssa? Näyttelen juovani kuten muukin seurue? Osittain kyseessä on tapa, että edessä on lasi, kun istuu ravintolapöydässä tai kulkee kokkareilla. Mutta toki lasissa voisi olla kivennäisvettäkin. Niin Seppäselläkin usein oli. Pääosin hommassa on kyse ihan muusta, itse asiassa kahdesta ihan muusta. Enkä osaa edes ränkätä, kumpi näistä muista asioista on minulle tärkeämpi. Niin olennaisia ovat molemmat.
Toinen syistä liittyy sosiaaliseen rooliini alkoholin seurassa, bilehiirenä ja hauskana jätkänä. Tyyppinä joka on aina valmis mukaan, kun jossain tapahtuu ja alkoholia on tarjolla. Tyyppinä, joka aina jaksaa jatkaa aamuyön tunneille ja on takuuvarmasti viimeisten roikkujien joukossa, kun jo sammalletaan samoja syviä totuuksia seitsemättä kertaa. Työterveysterapeuttini sanoi minulle, että oireilen parhaillaan elämänvaiheeseeni liittyvää luopumisentuskaa. Luopuminen aikuistuvista lapsista on älyttömän raskasta. Samaan syssyyn meni vielä koirakin kuolemaan. Tekeillä olevaan työmuutokseen liittyy myös luopuminen minulle rakkaasta esimiestyöstä. Asiantuntijan mielestä alkoholittomuudessani on kyse myös luopumisesta. Enemmästä siis kuin hyvästä viinistä, saunaoluista ja gin&toniceista lentokoneessa. Kyse on yhden roolin jättämisestä taakse. Se on minulle selvästi vaikeaa.
Toinen syy liittyy syyhyni istua seurassa alkoholitta. "Miksi sä et ota?" on tuttu kysymys jokaiselle vastaavassa tilanteessa olevalle. Vastata voi toki valkoisella valheella. Voi olla lääkekuurilla tai tullut tällä kertaa autolla. Ensimmäistä ei voi käyttää kuukausitolkulla eikä ainakaan saman porukan kanssa. Jälkimmäinen on minulle erikoista, koska ajan muutenkin harvoin. Yksi hyvin toimiva syy on aikainen lento tai joku muu tärkeä tapahtuma seuraavana aamuna. Valitettavasti tässä iässä ei voi enää käyttää raskauskorttia. Joten miksi ei valkoisten valheiden sijaan vain näyttelisi ja olisi juovinaan. Silloin ei joutuisi edes kohtaamaan kysymystä. Mutta nyt pitää haastaa itseä. Miksi en vaan vastaa: "Mä en nyt juo, kun alkoholi on mulle ongelma"? Siksi koska en ole tullut vielä ulos baarikaapista.
Sunnuntai 9. huhtikuuta 2017
Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Analyyttinen
____
Ostan Antikvaari.fi nettikaupasta Juhani Seppäsen "Selvästi juovuksissa". Myyntimenestykseksi nousseessa hittikirjassa keski-ikäinen lääkäri avautuu alkoholin suurkulutuksestaan ja ryhtyy vuoden mittaiselle alkoholittomalle koejaksolle, jonka aikana hän analysoi sekä omia että Suomen kansan alkoholitottumuksia. Olen kahlannut nopeasti kirjasta noin kolmanneksen. Löydän teoksesta paljon omia ajatuksiani, mutta hankkeistamme myös paljon eroavaisuuksia.
Tiedän olevani vertaistuki-ihminen. Kun minulla on ongelma, saan eniten apua, jos löydän ihmisen, jolla on samanlainen ongelma. Asian pureksiminen kahdestaan vähentää ongelmaa puoleen. Mikäli vertaistukiryhmä on suurempi, voi ongelma pienetä vielä enemmän ja entistä nopeammin.
Vertaistuen löytäminen alkoholiongelmaani ei ole ollut helppoa. Osittain se varmaan liittyy siihen, että ongelmasta ei ole ollut helppo puhua. Mutta osittain myös siihen, että kun asiasta on avautunut, se ei ole saanut vastakaikua. "Eihän sinulla nyt mitään ongelmaa ole", on ollut yleinen vastaus ja pitänyt sisällään seikan, että sen lisäksi ongelmaa ei ainakaan ole minulla. Vain yksi ystävättäreni jakaa ongelmani lähes sataprosenttisesti, pienin nyanssieroin. Vai pitäisikö rehellisyyden nimissä sanoa "myöntää jakavansa ongelmani". Väitän ongelman oikeasti olevan paljon laajempi, mutta hyvin piilossa.
Etsin vertaistukea siis ystäväpiirini ulkopuolelta. Olen lukenut lehdistä julkkisten "korkki kiinni" kamppanjasta. Kahlannut läpi nuoren tytön "vuosi viinatta" blogin. Nyt vietän viikonloppua nenä kiinni Seppäsen romaanissa. Kaikkia näitä hankkeita yhdistää vuoden mittainen alkoholittomuusjakso. Kohtuujuomisen opettelun onnistumisesta en ole vielä nähnyt mitään merkkejä. Joidenkin juomattomuushankkeiden olen kuullut päättyneen pahaan romahdukseen. Alkoholinkulutus on jatkunut jollei nyt pahempana kuin ennen hanketta, ainakin yhtä pahana. Jään odottamaan mielenkiinnolla, kuinka käy Juhani Seppäselle.
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Analyyttinen
____
Ostan Antikvaari.fi nettikaupasta Juhani Seppäsen "Selvästi juovuksissa". Myyntimenestykseksi nousseessa hittikirjassa keski-ikäinen lääkäri avautuu alkoholin suurkulutuksestaan ja ryhtyy vuoden mittaiselle alkoholittomalle koejaksolle, jonka aikana hän analysoi sekä omia että Suomen kansan alkoholitottumuksia. Olen kahlannut nopeasti kirjasta noin kolmanneksen. Löydän teoksesta paljon omia ajatuksiani, mutta hankkeistamme myös paljon eroavaisuuksia.
Tiedän olevani vertaistuki-ihminen. Kun minulla on ongelma, saan eniten apua, jos löydän ihmisen, jolla on samanlainen ongelma. Asian pureksiminen kahdestaan vähentää ongelmaa puoleen. Mikäli vertaistukiryhmä on suurempi, voi ongelma pienetä vielä enemmän ja entistä nopeammin.
Vertaistuen löytäminen alkoholiongelmaani ei ole ollut helppoa. Osittain se varmaan liittyy siihen, että ongelmasta ei ole ollut helppo puhua. Mutta osittain myös siihen, että kun asiasta on avautunut, se ei ole saanut vastakaikua. "Eihän sinulla nyt mitään ongelmaa ole", on ollut yleinen vastaus ja pitänyt sisällään seikan, että sen lisäksi ongelmaa ei ainakaan ole minulla. Vain yksi ystävättäreni jakaa ongelmani lähes sataprosenttisesti, pienin nyanssieroin. Vai pitäisikö rehellisyyden nimissä sanoa "myöntää jakavansa ongelmani". Väitän ongelman oikeasti olevan paljon laajempi, mutta hyvin piilossa.
Etsin vertaistukea siis ystäväpiirini ulkopuolelta. Olen lukenut lehdistä julkkisten "korkki kiinni" kamppanjasta. Kahlannut läpi nuoren tytön "vuosi viinatta" blogin. Nyt vietän viikonloppua nenä kiinni Seppäsen romaanissa. Kaikkia näitä hankkeita yhdistää vuoden mittainen alkoholittomuusjakso. Kohtuujuomisen opettelun onnistumisesta en ole vielä nähnyt mitään merkkejä. Joidenkin juomattomuushankkeiden olen kuullut päättyneen pahaan romahdukseen. Alkoholinkulutus on jatkunut jollei nyt pahempana kuin ennen hanketta, ainakin yhtä pahana. Jään odottamaan mielenkiinnolla, kuinka käy Juhani Seppäselle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)