Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Päiväuni
Olotila: Yhteiskuntakriittinen
____
Radiouutiset herättävät minut päivänokosilta. Hallitus on yllättäen hyväksynyt uuden alkoholilain. Käsittelyn loppumetreillä lain sisältö on jäänyt poliittisen päätöksentekoprosessin naurettavuuden jalkoihin. Ensin pääministeri vastusti lakiuudistusta henkilökohtaisiin syihin vedoten. Sen jälkeen koko pääministeripuolue päätyi kannattamaan lakia ja pääministeriäkin vaadittiin kääntämään takkinsa. Loppumetreillä osa puolueen kansanedustajista aloitti kuitenkin "alkoholikapinan". Organisaatiopohjaansa muuttanut hallitus pääsi nyt kuitenkin riittävään yksimielisyteen ja lakiesitys päätettiin tuoda eduskuntakäsittelyyn. Kukin kansanedustaja saa tällöin kuitenkin äänestää omantuntonsa mukaisesti.
Minussa laki on herättänyt erikoisen vähän tunteita siihen nähden, että kamppailen alkoholiasenteiden kanssa lähes päivittäin. Lähinnä "kaiken maailman dosentti" minussa on kettuununut hallituksen haluttomuudesta kuunnella asiantuntijoita. Pöydälle on ladottu yksi jos toinenkin tutkimusraportti lakiuudistuksen vaikutuksesta terveydenhoitosektorille ja sitä kautta kuluttajille kustannusten muodossa.
Haluttomuuteeni kommentoida lakiehdotusta liittyy entisen minäni asenne. Jos en juuri tällä hetkellä piittaa vähääkään siitä, onko ruokakaupasta saatavilla 4,7 vaiko 5,5 prosenttista alkoholia, en olisi välittänyt siitä aiemminkaan. Koskaan ei ole alkoholi jäänyt juomatta sen takia, etteikö sitä olisi ollut saatavilla. Eikä koskaan ole tullut juotua vähemmän sen takia, että etanoli olisi ollut kyseisessä juomassa laimeampana prosenttisuutena. Enkä usko olevani Suomessa ainoa tämän kokemuksen omaava ihminen.
Kohtuullisen pienen prosenttimuutoksen lisäksi lakiuudistus sisältää kuitenkin merkittävämmän sudenkuopan eli laimentamalla tuotettujen ja limonadilta maistuvien alkoholijuomien tuomisen nuorten ulottuville. Voiko yhteiskunta enää selkeämmin opettaa uusia kuluttajia vaaralliselle polulle? Kuinka moni kaltaisillani geeneillä ja vallitsevilla ympäristötekijöillä varustettu nuori miettiikään kolmenkymmenen vuoden kuluttua, miten ihmeessä hän tähän päätyi ja kuinka pääsisi kierteestä pois?
Lakiuudistusta perustellaan kilpailukyvyn paranemisella, kun pienpanimot saavat myydä tuotteitaan vapaammin ja ravintolat pitää puljuaan auki aikaiseen aamuun. Sekaan heitetään sana valinnanvapaus, kuten nykyhallituksella on tapana lähes joka asiassa. Sixten Korkman kirjoittaa Hesarissa hyvin, että argumentti yksilön omaan harkintaan perustuvan valinnanvapauden puolesta edellyttäisi kuitenkin, että valinnan tekijä kantaisi itse valinnastaan aiheutuvat seuraukset. Viinan kohdalla näin ei koskaan ole asian laita.
Parasta lakiuudistuksessa onkin sen ympärillä käyty mediakeskustelu. Se on nostanut alkoholinkäytön framille ja toivottavasti saanut ihmiset ajattelemaan.
Keskustelussa alkoholismi on tosin jälleen liitetty vain sairaalassa yhteiskunnan kustannuksia kasvattaviin umpijuoppoihin. Koulutetun väestön suurkulututusta ei keskustelu ole kritisoinut millään tavoin. Sen sijaan porukassa valtaa pitäville alkoholinkäytön puolustajille on annettu yllättävän paljon medianäkyvyyttä "kohtuukyttääjä" termeineen ja eurooppalaisen juomatavan ihailuineen. Median asenne ihmetyttää, jollei suorastaan apeuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti