Maanantai 12. kesäkuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Loma 
Olotila: Parempi 
____

Lomani ensimmäinen virallinen päivä alkaa puhelulla työpaikalle. Kyseessä on organisaatiomuutoksen viestintä. Samana päivänä kuin Suomen hallituskin kipuilee organisaationsa kanssa. Minun osaltani tilanne on paljon suoraviivaisempi. Toimenkuvani tulee muuttumaan lomani aikana. Työtaakkani vähenee ja rooli selkeytyy. Työterveyslääkäri varoittaa pitkään odotetun muutoksen takaiskupotkusta.

Olen tavannut sekä lääkärin että työterveyspsykologin seurantakäynnin merkeissä viime viikolla. Molemmat ovat tyytyväisiä olotilani positiiviseen kehitykseen. Erityisesti he kehuvat kuinka hyvin olen ottanut alkoholinkäytön haltuun. Mieleni tekisi jatkaa "...ja ihan yksin".

Muistan Hesarin työyhteisön huonovointisuutta kuvaavasta jutusta lauseen "Päihdeongelmaan on oma hoitoketjunsa, mutta moniin muihin riippuvuuksiin ja vuorovaikutusongelmiin ei ole helppoa ratkaisua". Ja paskat. Näin yhteiskunta huijaa itseään. Päihdeongelmaan ei todellakaan ole olemassa helppoa ratkaisua. Hoitoketju voi toki olla, mutta sen löytäminen, siihen pääseminen tai edes sen esittely terveydenhoitoammattilaisten toimesta on hyvin huterassa.

Mainitsin huolen omasta alkoholinkäytöstäni toistakymmentä kertaa erilaisissa instansseissa ennen oman Taitolaji-hankkeeni aloitusta. Sainko apua? Löytyikö ratkaisumallia? Tarjottiinko vertaistukiryhmää? Vastaus kaikkiin yhteisesti: "ei". Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että tuli yksi hyvä ohje, joka sitten johtikin oman hankkeeni aloittamiseen. Se oli Ehkäisevän päihdetyön eli EHYT ry:n Ottomitta-puhelinsovellus.

Minä en ole huonon hoitovasteeni kanssa yksin. Moni alkoholinkulutuksestaan huolestunut ystäväni on puhunut huolestaan terveydenhoitofoorumilla. Reaktio on yleensä aina sama. "Eihän sinulla mitään ongelmaa ole." Tunnen kyseiset tuttavani ja ongelmaa kyllä on, eri tasoista ja muotoista tosin. Huolestuttavin tarina tulee tuttavaperheestämme, jossa isäntä juo viinaa siinä mitassa, että elämänlanka on ollut useasti lähellä katkeamista. "Käytätkö alkoholia?" kysyy lääkäri, kun oireet vievät sairaalaan. "Kyllä." "Kuinka paljon?", lääkäri jatkaa. "Paljon." Ainoa vaste on lause: "Pitäisi käyttää vähän vähemmän."

En sano, että alkoholiongelman hoitaminen on helppoa. Päinvastoin. Siinä tarvitaan hoitohenkilökunnalta erinomaisia sosiaalisia kykyjä ja ajoituksen hallintaa. Ongelmaiselle tilanne kun on aina vaikea. Yleensä ongelma kielletään tai sitä vähätellään. Kommentti olemattomasta ongelmasta on usein toivottu lupa juoda lisää. Hoitoehdotuksen tulisikin ajoittua niihin pehmeisiin kohtiin, jolloin alkoholiongelman kanssa painiskeleva on heikoimmillaan ja altis myöntämään tilansa.

Miksi yhteiskunta ei osaa tai halua auttaa ihmisiä alkoholiongelmissaan? Väitän sen johtuvan yksinkertaisesti siitä, että alkoholipohdinta on ihan jokaiselle ihmiselle tuttua. Jopa lääkäreille. Alkoholia käyttävät yhteiskunnassamme lähes kaikki ja sitä ajatellaan arkipäivässä paljon. Jopa ne harvat, jotka eivät juo tai juovat hyvin vähän, pohtivat asiaa usein läheistensä tai oman käyttämättömyytensä kautta. Kun toinen ihminen sitten avaa suunsa ja puhuu alkoholiongelmastaan, vastaanottaja näkee aina oman juomisensa ja reagoi sen mukaisesti. "Eihän sulla mitään alkoholiongelmaa ole" tarkoittaa siis, että hei minäkin juon eikä asia ole minulle ollenkaan ongelma.