Alkoholiannokset: 6
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei tarvita
Olotila: Ensin huono sitten hyvä
____
On keskiyön auringon juhannusaatto Lapissa. Olen säästänyt kuukauden alkoholiannoksia ja ostanut Alkosta pullon lempivalkoviiniäni. Nyt hinta ei haittaa. Edellisestä vastaavasta ostosta on jo melkein vuosi aikaa.
Juttelen juhlapäivän alkoholistrategian läpi miehen ja tyttären kanssa hyvissä ajoin ennen juhanuskarkeloihin lähtemistä. Mieleen ui lause, että kontrolli ei sovi alkoholinkäyttöön, mutta pyyhkäisen ajatuksen nopasti sivuun. Minun täytyy suunnitella ja läheisteni tulee se kestää. Muuten homma kusee. Tiedän sen.
Valitsen kuskin roolin. Tiedän tilanteesta tulevan vaikea, mutta päätän yrittää. Perhe sitoutuu puolestaan siihen, että palaisimme omille tiluksille kohtuullisen ajoissa, todennäköisesti jo ennen puolta yötä. Istuisimme sitten vielä joen rantaan laavutulille ja minä saisin avata viinipulloni.
Päivä ei ole yhtään sen helpompi kuin etukäteen kuvittelin. Juhlaväki toipuu jo edellisen kesäyön valvomisesta oluen ja lonkeron voimalla sekä huonoilla vitseillä. Jallupullo kiertää kädestä käteen, illan mittaan pullo vaihtuu Kaskeen ja muuhun kallimpaan viinakseen. Viinitonkkia on auki sekä mökillä, kodalla että pihalla. Pysyttelen sosiaalisesti sivummalla. Ruoka ja aktiviteetit helpottavat tilannetta hiukan.
Juttelen paluumatkalla päivän tuntemuksistani hyvästä ruoasta pitävälle aviomiehelle. Vertaan tilannetta suureen juhlapäivälliseen, jossa neljäkymmentä ihmistä ympärillä syö seitsemän ruokalajin gourmet menua, kun hän itse on dieetillä ja saa syödä vain kaksi omenaa.
Avaan kylmän valkoviinipullon puoli yhden aikaan yöllä. Olen juonut sen kokonaan hiukan ennen kolmea. Höpötän lähinnä tyhjää miehelle ja tyttärelle, jotka paistavat kanssani makkaraa ja nukahtavat lopulta noin tunnin ennen minua. Jatkan istumista itsekseni mökin pöydän äärellä. Kuuntelen hiljaisuutta. Tunnen oloni pelottavan hyväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti