Alkoholiannokset: 6
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Itseinho
____
Kirjoitan tätä postausta vasta viikon päästä yllä olevasta päivästä. Olin päättänyt olla kirjoittamatta. Olin myös päättänyt olla laittamatta näitä alkoholiannoksia Ottomitta-sovellukseen. Kesti viikon tulla toisiin ajatuksiin. Kaikista huijauksista pahin on itsensä huijaaminen.
Juhannusviikonloppu oli alkoholihankkeelleni kompastuskivi. Johan se on nähty ja siitä kirjoitettu. Kirjoittamattakin on siis vielä.
Lauantaina omalle kämpällemme tuli vieraita. Söimme niin hyvin kuin eräolosuhteissa nyt pystyy. Minä olin kokannut korvasienikeiton ja mieheni tehnyt pääruoaksi sorsaa uusilla perunoilla. Lihan ohessa oli paahdetuista ja haudutetuista luista valmistettu herkullinen punaviinikastike. Ruoanlaitosta jäänyt viini oli tarjolla pöydässä. En juonut sitä ruoan kanssa. Kun vieraat olivat lähteneet, pullossa oli jäljellä vielä reippaan lasillisen verran. Kaadoin juoman itselleni, kun tiskasin. Katsoin, etteivät mies ja tytär näe. Kun olin tiskannut, kaadoin mieheni jallupullosta itselleni vielä yhden snapsin. Perhe oli noutamassa kaivolta vettä.
Juhannus loppui sunnuntaihin. Lapissa juhla tuntui alkoholin osalta kuitenkin vielä jatkuvan. Minä ajoin aviopuolison ja tyttären Rovaniemelle yöjunaan, koska työt jo odottivat heitä. Itse käänsin vielä kirjailijavaihteen päälle viimeiseksi lomaviikoksi ja suuntasin entistä pohjoisemmaksi. Pysähdyin ystäviemme luona pitämään yökortteeria. Saavuin paikalle puolen yön pintaan. Lappilaiseen kesäyön tapaan yötä ei ollut ja porukka vielä valvoi. Minulle tarjottiin viiniä. En kehdannut kieltäytyä. Tai halunnut. Otin myös lisää, kun uusi pullokin vielä löytyi. Aamuyöllä iski äärettömän paha olo, jossa henkinen piiskaus oli vielä fyysistäkin rankempi.
Nyt viikon päästä kysyn, opinko tästä juhannuksesta jotakin. Vastaus on "kyllä".
Opin että nämä suuret humalahakuiset juhlat eivät ole uudessa elämäntilanteessa se minun juttu. Mitä ihmettä minä sitten meinaan tulevien Vappujen ja Juhannuksen kanssa tehdä, ei hajuakaan. Eihän niitä kalenterista voi poistaa. Enkä minä voi, tai halua, täysin eristäytyäkään. Nouseeko tapa juhlia niitä ja seurue, jonka kanssa juhlii, merkittävään päätösasemaan. Jää nähtäväksi. Vappuun on vielä pitkä aika.
Opin myös, että uuden juomiseni kohtuullistamiseen ei sovi kotona avoinna olevat alkoholipullot. Pahinta varmasti olisi viinitonkka, josta salaa sipittämistä ei edes huomaa. Onneksi mieheni ei harrasta sellaisia. Giniä se juo ja Jallustakin tykkää. Minun tulee huolehtia, että pullot eivät ole missään näkyvillä. Kuten ei myöskään avattu viini, joka selvästi on minulle se pahin rasti.
Opin vielä, vaikka sen jo tiesinkin, että muilta salaa juominen on minun tapauksessani yksi ongelman ääripäistä. Ei yhdestä viinilasillisesta niin väliä, eikä edes jallushotista. Tärkeintä se, miten ne join. Perheeltä salaa on yhtä kuin itseltä salaa. Onneksi on olemsssa omatunto. Vielä ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti