Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Ärtynyt ja surullinen
____
Kuulin muutama vuosi sitten radiosta tarinan seitsenkymppisestä töölöläisrouvasta, joka oli parikymmentä vuotta järjestänyt ystävättärilleen keskusteluiltoja teen ja tietyn teeman kera. Tuosta ohjelmasta lähtien olen haaveillut jostakin vastaavasta, mutta vasta uusi tavoitteeni löytää ei-alkoholikeskeistä sosiaalista elämää sai minut aktivoitumaan asiassa.
Valitsin ensimmäiseksi keskusteluteemaksi aikuistuvat lapset eli sen, miten nuoret voivat, mitä he osaavat/eivät osaa ja miten nuoret löytävät paikkansa yhteiskunnassa. Sain houkutteltua alustajaksi nuorisotyön asiantuntijan Osaamo-projektista. Lähetin ensimmäisen sähköpostikutsun yhdistettyyn akkasauna- ja keskusteluiltaan parillekymmenelle henkilölle. Viikon sisällä seitsemäntoista kutsutuista ilmoitti, ettei pääse paikalle. Lähetin kutsua edelleen lähes kaikille naistuttavilleni, joilla tiesin olevan aikuisuutta lähestyviä tai jo aikuistuneita lapsia. Osallistumisvaste ei ollut ensimmäistä kutsukierrosta parempi.
Keskustelutilaisuuteen on tänään kaksi päivää aikaa. Ilmoittautuneet voi laskea yhden käden sormilla. Ilmoitan asiasta alustajalle ja päivittelemme asiaa yhdessä. Polkiessani kotiin jatkan päivittelyä yksin. Kerron itselleni, että minimalistisella osallistujamäärällä on tuskin mitään tekemistä sen kanssa, että kutsussa sanottiin järjestäjän varaavan paikalle vain alkoholitonta juomista. Korostan edelleen, että ihmisillä on vaan yksinkertaisesti kiire. Nykyelämä on sellaista. Hektistä. Kaikki eivät ole huolissaan omasta eristäytyneisyydestään.
Lähetän uuden sähköpostin vanhalla jakelulla juuri ennen nukahtamista. Perun ylihuomisen keskusteluillan vedoten vaatimattomaan osallistujamäärään. Sanon palaavani asiaan (ehkä) uudelleen jonkin ajan kuluessa. Epäilen josko tulen niin tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti