Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Etätyö
Olotila: Mäkinen
____
Olen kyllästynyt, kuinka ylös ja alas alkoholiton mielialani heittelee. Hetkittäin uskon tulevaan, itseeni ja onnistumiseen. Useimmiten aamuisin. Välillä painun niin syvälle pimeään, etten parhailla taidoillakaan räpiköiden tahdo päästä sieltä ylös. Takataskussa on viime keväinen työterveyspsykiatrin lähete Kelan korvaamalle terapiajaksolle. Lähetettä kirjoitettaessa valitin, että prosessi on monella tavoin elämänarvojeni vastainen. Mielestäni yhteiskunnan pitäisi korvata terapiaa syrjäytymisvaarassa oleville nuorille, jotka voivat huonosti ja joita maassa on paljon, eikä käyttää rahaa minun kaltaisiini tanttoihin. Psykiatri korosti, että rahalaatikot ovat erillään. Yksi Kelan merkittävistä tehtävistä on kuulemma pitää työssä käyvä väestö työkuntoisena. Oli miten oli, ainoa mitä olen tehnyt asian eteen on suositusten etsiminen. Sekään ei ole suoraviivaista. Someen kun ei halua kirjoittaa avointa kysymystä ”Voisiko joku suositella minulle hyvää psykoterapeuttia?”
Hyvänä hetkenä en usko tarvitsevani terapiaa. Huonona hetkenä en jaksa ajatella prosessia, joka siihen lähtemiseen tarvittaisiin.
Kävelen aamulenkkiä läheisellä niityllä. Ilma on syksyisen kirpeä. Puut kimaltavat keltaisenpunaisina. Koira juoksee vapaana ja pulahtaa välillä viereiseen ojaan. Odotus suklaanmakuisesta aamukahvista tuntuu hyvältä. Kun palaan kotiin, lähetän sähköpostiviestin suositellulle terapeutille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti