Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Puhuminen
Olotila: Kiukkuinen
____
Ystävä tulee käymään. Aviomies on koiran kanssa metsällä. Olen luvannut kokata, mutta unohtanut ostaa viiniä ruoan oheen. Tilanne on aidosti vahinko. En enää juuri koskaan ajattele A-markettia mennessäni ostamaan ruokaa. Mietin myöhemmin pelleilikö alitajunta kuitenkin kanssani. Ystäväni on yksi niistä tuttavistamme, jotka juovat selvästi liikaa. Hän vaikuttaa närkästyneeltä. Löydän kellarista muutaman lepyttelyoluen. Päätän selittää.
"Mä yritän vähän hillitä alkoholinkulutustani."
"Miksi ihmeessä?" ystävä kysyy.
"Koska mä oon juonu liikaa", vastaan.
"Totta", ystäväni naurahti. Tässä vaiheessa keskustelua sitä vielä nauratti.
"Pari kertaa mullakin on juomisen takia jäänyt seuraava työpäivä väliin, kun olen ollut sun kanssa baanalla", ystävä jatkaa virnistäen.
"Käykö sulle usein niin?" kysyn.
Ystävä kohauttaa olkapäitään.
"Ne on etäpäiviä. Onhan sullakin. Ne on ihan normaaleja tietotyön johtotehtävissä."
"Ei alkoholin takia", vastaan.
"Sitähän mä sanoin", ystävä jatkaa. "Sulla mitään ongelmaa ole. Ei oo parisuhde kariutunu alkoholin takia, etkä oo ajanut humalassa kenenkään päälle."
"Ootko sä?" kysyn.
"No en! Enhän mä edes ole sanonut, että mulla olis joku ongelma juomiseni kanssa."
"Sä et juo joka päivä?" kysyn.
"En tietenkään!"
"Koska on ollut edellinen päiväsi juomatta?" jatkan.
Ystäväni on hetken hiljaa.
"Olin mä tipattomalla tammikuussa", se vastaa äänessään runsasta puolustautumista.
"Siitä on yli seitsemän kuukautta aikaa", yritän olla kuulostamatta lakoniselta.
"Sou?" ystäväni tuhahtaa ja näyttää siltä, että haluaisi jo vaihtaa puheenaihetta. "Mulla on paineita. Tämä on ihan normaalia."
Minun tekisi mieleni sanoa, ettei tuollainen juominen kyllä ole millään mittarilla mitattuna normaalia, mutta pysyn hiljaa. Tehtäväni ei ole muuttaa muiden ihmisten juomatottumuksia, vain omiani. Siirrymme puhumaan lasten aikuistumisen aiheuttamista tuntemuksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti