Lauantai 16. syyskuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Mökki 
Olotila: Itseä ruoskiva 
____

Alkoholi velloo taas uutisissa. Uuden alkoholilain käsittely lähestyy. Hallituspuolueiden kansanedustajille on annettu lupa revetä puoluesidonnaisuudesta ja äänestää asiasta omantunnonkysymyksenä.

Minun alkoholinkulutukseni, suuri tai pieni, on vain yksi hiesunjyvänen yhteiskunnan hiekkalaatikossa. Oma omantunnonkysymykseni sijaitsee lähempänä. Päätän lähestyä kipeää näkökulmaa perheen yhteisellä mökkimatkalla.

"Tiedän, että minun suhteeni alkoholiin ja runsas alkoholinkulutukseni on tuntunut teistä pahalta", aloitan. "Voitteko kertoa minulle siitä enemmän?"

Hiljaisuus pöydän ympärillä kestää aavistuksen liian pitkään. Keskustelunaihe ei näytä olevan perheenjäsenillenikään mieluinen. Aviomies avaa suunsa ensimmäisenä. Tytär vasta kymmenisen minuuttia isänsä jälkeen. Minä suojaan tunteitani ylläpitämällä toimittavan sihteerin roolia. Kirjoitan muistiinpanoja työprintin kääntöpuolelle.

Kuulen monia epämiellyttäviä totuuksia käytöksestäni, kun juomani alkoholin määrä on ylittänyt tietyn kynnysarvon. Erityisesti sattuu, kun tytär kertoo joulumuistojensa peittyvän tällaisiin ajatuksiin. Kysyn, onko tuollaisia muistoja paljon. Yhteinen vastaus kertoo, että yleensä ne ovat liittyneet juhliin ja niiden loppuhetkiin. Turhauman purkautumisiin. Itkuisuuteen ja aivan älyttömään inttämiseen.

Palaan keskustelussa alkoholiongelman määrittelyyn. "Onko minulla ongelma?" kysyn. Mies on positiivisessa vastauksessaan ehdoton. Aikuinen tytär sanoo, että alkoi ajatella asiaa alkoholiongelmana vasta kun itse mainitsin asiasta. Vastausten epämääräisyys sopii hyvin yksiin määritelmän veteen piirretyn viivan kanssa.

Vapautan läheiseni epämieluisasta teemasta tuomalla tarinan nykyhetkeen: "Mitä olette mieltä nykytilanteesta?" Mies kertoo olevansa ylpeä, kuinka hyvin olen saanut otettua ongelman haltuun. Samassa virkkeessä hän kertoo olevansa myös iloinen, että voin juoda viinilasillisen silloin ja toisen tällöin. Mies korostaa homman olevan tälla tavoin sosiaalisesti helpompaa. Erityisellä ilolla aviomies muistelee yhteistä ravintolailtaamme muutamia viikkoja aiemmin. "Se oli ihan niin kuin ennen vanhaan", hän sanoo. Jostain syystä en pidä lauseesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti