Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Uuden Vuoden illanistujaiset
Olotila: Optimistinen
____
On uuden vuoden aatto ja seison ison marketin alkoholittomien viinien sekä oluiden osastolla. Hyllyä on varattu alkoholittomille vastikkeille kolme metriä. Normioluille, siidereille ja lonkeroille hyllymetrejä löytyy reippaasti parikymmentä, joiden lisäksi on vielä avoimia hyllyvälejä lavoille täynnä tölkkilaatikoita jos minkä kokoisia.
Vierelläni seisoo kolme muuta asiakasta. He ovat kaikki raskaana. Yhden aviomies lukee alkoholittoman kuohuviinin tuoteselostusta ja yrittää vakuuttaa vaimolleen, että kyllä tämä varmaan on ihan hyvää.
Minä ostan pikkupullon sekä valkoviiniä että punaviiniä ja isomman kuohuvaa. Missään pulloista ei lue, onko kyseessä kuiva, puolimakea, täyteläinen tai tanniininen viini. Puhumattakaan makuvivahteista, joko etiketissä tai hylkyn reunalla. Rypäle mainitaan kyllä ja sokeripitoisuuden löytää etiketistä suurennuslasilla. Pääosa etiketistä on käytetty kertomaan, että juoma on valmistettu normaalilla viinivalmistusprosessilla ja tämän jälkeen alkoholi poistettu hellävaraisesti. Vakuutetaan vielä, että poisto ei ole vaikuttanut viinin hienoon ominaismakuun.
Uutta vuotta vastaanotetaan saunan kera, joten ostan vielä hyllyn toisesta päästä muutaman alkoholittoman oluen. Vaihtoehtoja on enemmän ja ne näyttävät ammattimaisemmin brändätyiltä. Oluissa on sekä kotimaisia että ulkomaisia vaihtoehtoja, vaaleaa sekä tummaa, useilla erilaisilla twisteillä. Kaikissa lukee kissan kokoisin kirjaimin Alcoholfrei, Non-alcoholic tai 0,0%. Koen syvää empatiaa niitä onnettomia kohtaan, jotka yrittävät juoda kaveriporukan saunaillassa alkoholitonta olutta kertomatta alkoholittomuudestaan muille. Näillä tölkeillä se ei ainakaan onnistu.
Minulla ei tänään ole tuota ongelmaa. Olen ensimmäistä kertaa ihmiskokeeni aikana sosiaalisessa tilanteessa, jossa minun ei tarvitse valehdella, näytellä tai selittää. Isäntäpari ymmärtää ja tukee minua täysin. Alkoholittomasta viinistä tilanne ei kuitenkaan saa minua nauttimaan. Punaviini maistuu epäonnistuneelta rypälemehulta ja valkoviini kuusitoistavuotiaana kokeillulta taskulämpimältä valkkarilitkulta. Molemmat korvikkeet kelpaavat kyllä ruokapöydän tapajuomaksi, sillä ne näyttävät ulkoisesti viiniltä oikean kokoisessa lasissa. Liikaa niitä ei ainakaan kulu.
Kuohuviini on alkoholittomista juomista onnistunein. Nostan skumppalasin huulilleni, kun vuosi vaihtuu, ja lupaan itselleni onnistua kohtuullisen alkoholinkäytön hankkeessani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti