Alkoholiannokset: 5
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Epäonnistunut
____
Istun lentokoneessa matkalla kotiin. Edessäni on pikkolopullo ranskalaista punaviiniä. Se ei ole päivän ensimmäinen alkoholiannos. Pyyhin kyyneleen silmäkulmasta. Tunnen itseni äärimmäisen epäonnistuneeksi.
Lupasin itselleni pääsiäisloman alussa, että voinen kokeilla ensimmäistä lasillistani reissun päällä. Ajatus onnistuneen lomareissun päälle nautitusta kylmästä valkoviinilasillisesta tuntui mukavalta. Lentokenttälounge olisi kokeilulle mitä sopivin paikka. Niin ajattelin vielä tänäkin aamuna. Enää en ole samaa mieltä.
Fiumicinon Avia loungen jääkaapista löytyi vain yksi valkoviini. Se ei ollut Savignon blancia. En ollut yllättynyt, vaikkakin pettynyt. Kaadoin viiniä lasiin varmaankin parikymmentä senttiä ja kannoin sen napostelulautasen mukana oleskelunurkkaukseen, jonka olimme tyttäreni kanssa vallanneet. Maistoin lasista istuuduttuani alas. Viini ei maistunut hyvälle.
Lasia tyhjentäessäni tunsin itseni koe-eläimeksi. Kysyin itseltäni toistuvasti, miltä minusta nyt tuntuu. Ei tuntunut kerta kaikkiaan miltään. Missä oli hyvä olo, jonka piti olla niin vastustamaton, että sitä piti pelätä? Ei niin missään.
Kun tytär poistui naistenhuoneeseen, lähdin hakemaan jälkiruokaa. Jääkaappi tuijotti minua selän takaa. Kuohuviinipullo siellä erityisesti. Asuisiko hyvä olo siellä? Kaadoin itselleni skumppalasillisen ja join sen keittiössä. En tohtinut viedä lasillista tyttäreni näkyville. Vieläkään olotila ei parantunut. Otin vielä lyhyen lasillisen Vermount Biancoa päälle. Palasin oleskelunurkkaukseen.
Ainoa alkoholin tuoma oire, jonka tunnistin, oli halu alkaa keskustella vieressä istuvan ruotsalaispariskunnan kanssa heidän omalla kielellään tyttäreni huomisesta ruotsinkokeesta. Tytär esti aikeeni.
Odottaessamme koneen lähtöä portin luona avasin Ottomitta-sovelluksen, johon tutustuin hankkeeni alkutaipaleella. Viiteen kuukauteen en ole sovellusta tarvinnut. Nyt sen on tarkoitus huolehtia siitä, etten ylittäisi sallittuja kuukausirajoja. Loin siinä istuessani sovellukseen sekä viinille, kuoharille että väkevälle viinille ilmaisannokset. Sovellus kun laskee sekä nautitun alkoholimäärän, saadut kalorit että rahankulutuksen. Syötin appiin sekä Loungessa avoimesti että salaa juomani alkoholiannokset. Itseäni en sentään aikonut huijata. Vaikka kieltämättä mieli tekikin.
Kun syötän lentokoneessa aperitiiviksi tarjotun pikkolopunaviiniannoksen Ottomittaan, sovellus kertoo minulle kertakäytön suositellun ylärajan ylittyneen. Olen juonut yhden illan aikana viisi alkoholiannosta. Puolet siis tämän kvartaalin sallitusta kuukausimäärästä. En tunne oloani hyväksi, en hiprakkaiseksi enkä keventyneeksi. Päinvastoin. Tunnen pahasti epäonnistuneeni. En voi kyynelille mitään.
Pidän tauon kirjoittamisessa, kun lentoemäntä tuo ruokatarjottimen. Alkupalana graavia lohta ja pääruokana kanaa pavuilla. "Saako olla lisää viiniä?" Vastaan kieltävästi. Se ei ole helppoa, mutta kun teen niin, henkinen olotilani paranee vähän. Entisestään se paranee, kun kieltäydyn teen oheen tarjotusta likööristä tai konjakista.
Katson ympärilleni. Kaikki muut business luokan matkustajat ottavat avecin. Tunnin sisällä edessä istuva vanhempi rouva pyytää lentoemännältä jo kolmannen Baileysin. Ehkä minä en olekaan täysin epäonnistunut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti