Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Tytär
Olotila: Rentoutunut
____
Imen itseeni lisää Seppäsen kirjaa hotellihuoneessa, kun tytär nukkuu. Nautin sekä tekstistä että sisällöstä, mutta yhä edelleen ihmettelen, kuinka eri tavoin me ajattelemme ja koemme samaa asiaa, koeaikaa ilman alkoholia. Osan eroista olen valmis laittamaan sen piikkiin, että hän on lääkäri ja katsoo alkoholiongelmaa ylätasolta, kun minä taas olen biotieteilijä ja etsin juurisyytä. Osa eroavaisuuksista voi tulla myös yksinkertaisesti siitä että olemme eri sukupuolta, hän mies ja minä nainen. Tai sitten vaan ihan jokainen ihminen juo alkoholia omalla tavallaan, oli henkilöllä sitten alkoholiongelmaa tai ei. Olenhan jo oman itsenikin osalta nähnyt, että syitä juoda on monia erilaisia. Puhumattakaan muista ihmisistä.
Luen mielenkiinnolla Seppäsen tuntemuksia ulkomaanmatkallaan perheen kanssa. He vierailivat muslimimaassa, jossa alkoholitta tuntuu olleen suhteellisen helppo matkustaa. Me olemme Italiassa, jossa viini virtaa ja äyriäisrisoton syöminen ilman kylmää valkoviinilasillista on lähes synti.
"Kyllähän sä äiti jo saisit ottaa lasillisen."
Myönnän tyttärelle ajattelevani asiaa. Teenkin niin. Useaan otteeseen. Silti en tilaa viiniä yhdenkään aterian oheen. Enkä edes olutta, kun piipahdamme syömässä roomalaisessa panimoravintolassa.
Sydämeeni sattuu, kun Seppänen pohtii Tunisiassa, mitä haittaa lasillisesta viiniä olisi. Tai sitä seuraavasta. Tai kolmannesta. "Viinilasillista ei pidä tilata", on pohdinnan lopputulos. "Se tuntuisi aivan liian ihanalta." Ihan vaan sen takia että on juoppo.
Jään miettimään sanaa. Olenko minä juoppo? Sanalla on uskomattoman paha klangi. Jopa "alkoholisti" tuntuu vähemmän pahalta. Puhumattakaan alkoholin suurkuluttajasta, ongelmajuojasta tai viininsipittäjästä. En minä osaa sanoa, mikä noista edellisistä olen. Riskeerata en kuitenkaan uskalla. Ei siis viinilasillista tänäänkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti