Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Pettynyt
____
Palaan Juhani Seppäsen hittikirjan pariin ärsyyntyneenä. Etsin tarkkoja lukuja hänen kertomastaan alkoholinkulutuksesta.
Olen jutellut kirjallisilla aamukahvitreffeillä aavistuksen alkoholista ja maininnut myös blogini. Kustantajani kertoo tuntevansa hittikirjan kirjoittaneen työterveyslääkärin. Hän antaa ymmärtää, että kirjaa on draamallistettu roppakaupalla. Kirjailijana minä ymmärrän kyllä, mitä on kysymys. Julkaisemista ja myyntiä varten tarvittiin kunnon tarina. Tässä tapauksessa se tarkoitti "kunnollista" alkoholiongelmaa. Seppänen oli myöhemmin maininnut ampuneensa tässä ehkä vähän yli.
Kirjassaan mies kertoo juoneensa ennen alkoholitonta vuottaan six-packin isoja oluita joka päivä. Viikkokulutuksekseen hän kertoo 25 litraa olutta ja yhden litran viiniä. Se tekee noin 83 alkoholiannosta viikossa, joka kieltämättä on kolme kertaa enemmän kuin miehen viikottainen riskikulutuksen raja. Juuri nyt minua harmittaa, etten ehtinyt käyttää Ottomitta-laskuria kuin lyhyen hetken ennen hankkeeni aloittamista. Sen perusteella käyttämäni alkoholimäärä voisi kuitenkin mennä hyvinkin lähelle Juhani Seppäsen valehtelemaa kulutusta. Laskennallisesti viikkokulutukseni näyttää olleen jotakin 2-3 kertaa sen, mikä lasketaan naisen riskikulutusrajaksi eli 16 annosta.
Tunnen itseni naiiviksi naishenkilöksi, rehelliseksi, tyhmäksi ja samalla petetyksi.
Ymmärrän tarpeen "Selvästi juovuksissa" kirjan kirjoittamiselle. Tarinan saavuttama huippusuosio ja teoksen myynti todistavat tarpeen. Ymmärrän myös Seppäsen roolin työterveyslääkärinä ja halun kirjoittaa työssään toistuvasti törmäämä asia ulos. Valehtelua en ymmärrä. Edes draaman kaari ei saa minua hyväksymään tilannetta.
Herään aamuyöllä pohdintaan. Entä jos Seppänen ei valehdellutkaan. Entä jos koko sotkussa onkin kysymys alkoholiongelman avaamisesta. Julkitulosta, jonka kanssa itse painiskelen toistuvasti.
Kaivan viinattomuudesta kertovan kirjan uudelleen esiin yöpöydältäni. Etsin lauseita, jotka kuvaavat Seppäsen pohdintaa juomisestaan kertomisesta muille. Hän nostaa esiin vanhempiensa todennäköisen yllättymisen, kun kirja julkaistaan. Entä jos muutkin yllättyivät? Entä jos vaste tuttavapiirissä olikin ihmettelevä ja jopa negatiivinen? Entäpä jos älykäs ihminen vastasi sosiaaliseen tuomitsevuuteen kertomalla, että totta kai kirjassa kuvatut alkoholimäärät olivat keksittyjä. Näin vain koska kirjaan tarvittiin oikean kokoinen ongelma.
En pidä tästä tulkinnasta yhtään sen enempää kuin ensimmäisestäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti