Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Kirja
Olotila: Kriittinen
____
Luen Paula Hawkinsin kirjaa Nainen junassa. Se on lähiaikoina toinen lukemani kirja, jossa naisella on alkoholiongelma. Edellinen on yksi uusimmista Seppo Jokisista, jossa naispoliisi Ulla Lundelin ratkeaa juomaan pitkän alkoholismista juontavan absoluuttisuutensa jälkeen.
Paula Hawkins vie juomisongelman vielä paljon pidemmälle, huippusuositun kirjan ytimeen asti. Jollei päähenkilö Rachel olisi ollut alkoholin suurkuluttaja, koko kirjan tarinaa ei olisi edes olemassa. Ei olisi iltaa ilman mitään muistikuvia eikä siten pelonsekaista morkkista. Kun luen juovan naisen näkökulmasta kirjoitettuja ristitiitaisia tunteita, mietin että kirjailija on kyllä tiennyt, mistä kirjoittaa.
Mietin myös, kuinka paljon maailmassa on dekkareita, joissa mies juo paljon tai liikaa. Todennäköisesti niitä on jopa enemmän kuin kirjoja, joissa näin ei ole asian laita. Kapakoissa hengaavassa, vahvaa viinaa tunteidensa kertomiseen tarvitsevassa rentussa ei ole mitään kyseenalaista. Päinvastoin. Hänen alkoholinkäyttöään kuvataan kyllä kirjoissa, joskus jopa varsin laajoin sanankääntein, mutta sitä ei kritisoida tai edes tuoda esiin kriittistä näkökulmaa tavoitellen. Naisten alkoholinkäytön suhteen tilanne on aivan toinen.
Naisen liiallinen alkoholinkäyttö on kirjoissa aina ongelma. Sille on myös olemassa juurisyy, jota tarinassa etsitään, löydetään ja kattavasti kuvataan. On avioeroa, lapsettomuutta, pettämistä ja yksinäisyyttä. Kirjoissa annetaan ymmärtää, että alkoholiongelmasta tulee ja voi parantua. Usein näin tapahtuukin. Niin käy myös naiselle junassa. En voi olla miettimättä, miksei juuri koskaan miehelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti