Alkoholiannoksia: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Suklaa
Olotila: Päättäväinen
____
Taitolaji-nimisen ihmiskokeeni ensimmäinen kvartaali on ohi. Huomenna minun olisi mahdollista juoda pullollinen punaviiniä, mikäli niin haluaisin. Toki sillä varauksella että kuluttaisin silloin yli puolet seuraavan kvartaalin kuukausiannoksesta. Enkä aio tehdä niin.
Tänään on kokeeni ensimmäinen milestone. Minun ei tarvitse avata Ottomitta-laskuria voidakseni ilmoittaa että käytettyjä alkoholiannoksia on tasan nolla. Kertaakaan en ole retkahtanut. Mieli on tehnyt muutamaan otteeseen.
Ajattelin aikoinaan että voisin kuvata koejakson plussia sekä miinuksia klassisella vaakapuntarikuvalla. Positiivinen vaakakuppi olisi selvästi jäänyt voitolle. Nyt en jaksa raapustaa kuvaa, joten tyydyn raapustamaan listaa tunteistani, sekä positiivisista että negatiivisista. Joitakin havaintojani olen kertonut jo aiemmin. Aloitetaan positiivisista.
Pään selkeys, ajatusten kirkkaus, hyvä yöuni, painon putoaminen ja rahan säästyminen ovat selkeitä suoria vasteita. Niihin kuuluu ehdottomasti myös läheisten tyytyväisyys.
Ehkä aavistuksen yllättäviä positiivisia asioita on tullut joidenkin sosiaalisten tilanteiden osalta. Alkoholittoman joulun helppous yllätti. Myös muutamat baarireissut ovat onnistuneet hyvin, lähinnä kun on ollut muutakin ohjelmaa kuin juominen, pubivisailu useimmiten. Kokonaisvaltainen sosiaalisen elämän arviointi täysin alkoholittomana on kuitenkin mahdotonta, koska olen lähes systemaattisesti kieltäytynyt kaikista vaikeaksi luokiteltavista sosiaalisista tapahtumista, esimerkiksi pikkujouluista ja risteilyreissusta.
Negatiiviset vasteet sosiaalisella puolella eivät koekaudella juurikaan yllättäneet. Yllätyksiä tuli sen sijaan vaikeista tilanteista yksin. Näitä ovat olleet yksinäiset hotelli-illat reissun päällä ja raskaan työreissun jälkeiset lentokenttäodotukset. Matkailu kaiken kaikkiaan on ollut toinen ehdottomasti vaikeimmista asioista alkoholittomassa kokeilussani. Erityisen mieleenpainuva on kahdeksan tunnin lento Lontoosta Chicagoon, jonka aikana edessäni istuva ruotsalaismies joi valehtelematta kaksitoista gin&tonicia ja niiden lisäksi pari kolme pikkoloviiniä ruoan oheen.
Toinen erityisen vaikea, vaikkakaan ei yllättävä, alkoholittomuuden kokemus liittyy paineisiin päiviin ja stressiin. Muistan hyvin yhden keskiviikkopäivän, jolloin töissä oli ollut harvinaisen veemäinen päivä ja olotila oli suorastaan fyysisesti paha. Tuolloin olisin antanut melkein mitä tahansa yhdestä kylmästä valkoviinilasillisesta. Toinen hiukan vastakkainenkin kotitilanne, jossa alkoholi olisi maistunut, tulee mieleen. Silloin oli perjantai-ilta, jo sellaisenaan rento olo, mutta vielä sen päälle tuli kirjallisia hyviä uutisia. Mies avasi viinipullon. Minä skoolasin alkoholittomalla. Mutta muuten kotielämä ilman alkoholia on onnistunut oikein hyvin. Ehkä pieni kivi kengässä ovat olleet keittiöstä silloin tällöin löytyneet avatut viinipullot. Yhden niistä olen jopa kaatanut viemäriin. Se oli edellisenä päivänä risoton valmistamiseen käytetty Savignon Blanc, lempivalkkarini.
Päätän milestone-metriikan viimeiseen, muttei todellakaan vähäisimpään negatiiviseen vasteeseen. Itse asiassa samaan ominaisuuteen, josta aloitin positiivisuuden listauksen. Pään selkeys. Ajatuksen kirkkaus. Niin hyvässä kuin pahassa. Ilman alkoholia pahoja ajatuksia ei pääse pakoon. Ei sitten millään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti