Maanantai 13. helmikuuta 2017

Alkoholiannokset: 0 
Korvaavat nautinnontuottajat: Ei ole 
Olotila: Matka-analyyttinen
____

Suomi käy keskustelua alkoholilain muuttamisesta. Muutama hyperaktiivi kansanedustaja, etunenässä kokoomuslainen tv-juontaja, ajavat kauppoihin vahvoja oluita ja siidereitä. Vastapuoli heittää pöytään kansanterveydellisiä faktoja.

Kotonakin keskustelu aiheesta piipahtaa, muttei oikein ota leimahtaakseen. Mies kuvittaa julistetta alkoholilain vastustajille. Minä en osaa ottaa kantaa puoleen jos toiseenkaan. En usko että vahvemman oluen tulo kauppoihin olisi minulle ongelma, mutten kiellä etteikö se voisi olla sitä jollekulle muulle. Mikäli keskustelua käytäisiin viinin sallimisesta päivittäistavarakauppoihin, minulta voisi löytyä vahvempi mielipide. Siitä huolimatta en usko, että alkoholin helpompi saatavuus merkitsisi minulle juurikaan mitään siinä, kuinka paljon juon. Toisaalta asun Helsingissä ja alkoholia on aina ollut helpohkosti saatavilla, kun sitä on tarvinnut. Maaseudulla tilanne on varmasti toinen.

Eilisen Hesarin sunnuntaisivuilla on puoliprovokatiivinen juttu alkoholilain muutosta vastaan. Anna-Stina Nykänen kirjoittaa, että suomalaiset eivät ole poskisuudelmaista shampanjakansaa, vaan kansanluonteeseen kuuluu viinan juominen ja kankkusesta kärsiminen. Hän korostaa että viinin sipittäminen kevyesti kilistelemällä ei auta murheeseen eikä siitä synny taidetta. Minä olen eri mieltä.

Jutussa laitetaan alkoholilain muutosta ajavien suuhun klausuuli, että juuri kiellot provosoivat ihmisiä juomaan enemmän. Jos kiellot poistettaisiin, kaikki oppisivat kohtuukäytön ja sivistyneen juomatavan. Nykänen kuitenkin sanoo, että sellaista asiaa kuin sivistynyt eurooppalainen juomatapa ei ole olemassakaan.

Olen artikkelin kanssa monesta asiasta samaa mieltä. Ihmisen tärkein vapauden mittari ei ole viinan saannin vapaus. Ei voi olla. Eikä saa olla. Myös tissuttelijat kärsivät alkoholin aikaansaamista haitoista, mukaanlukien terveyshaitat. Humalahakuinen juominen, umpikänni, tuntuu kuuluvan suomalaiseen kulttuuriin, mutta sitä ei pidä ihannoida. Sitä pitää pelätä. Ja sitä pitää rajoittaa. Säännöillä, samalla tavoin kuin liikennettä, mutta myös kulttuurillisin normein ja sosiaalisin painein. Kaiken tämän allekirjoitan mielelläni.

Keskellä omaa ihmiskoettani en kuitenkaan haluaisi myöntää, että kohtuullinen juominen on minulle suomalaisen geeniperimän jälkeläisenä mahdoton taito saavuttaa. En aio heittää pyyhettä kehään ja vetää seuraavana perjantaina Koskenkorva-kännejä. Jokin muu vaihtoehto täytyy olla olemassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti