Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole
Olotila: Yliapea
____
Näen ympärilläni paljon pahaa. Tytär etsii hyväksyntää elämälleen paniikkikohtauksiin asti, äiti on menettänyt elämänhalunsa yksinäisyyttään ja mies oireilee maailmantuskaa. Itsellä työpaine on sillä tasolla, että koen olevani kykenemätön auttamaan heistä ketään.
Miestä ärsyttää usein ihmiset, jotka painavat päänsä piiloon. Eivät halua nähdä ihmiskunnan tyhmyyttä ja tulevaa tuhoa. Eivät esimerkiksi hyväksy ilmastonmuutosta, eivätkä siten toimi mitenkään maapallon lämpenemisen estämiseksi. Pitävät vaan päänsä pensaassa, hymisevät tyytyväisyyttä ja jatkavat elämäänsä hymyillen laput silmillä kohti tuhoa.
Minä mietin, kuinka mainio keino painaa päänsä piiloon alkoholi on. Enkä nyt tarkoita tässä ilmastonmuutosta, vaan ihan oman elämän pahoja tai vaikeita tunteita. Niitä voivat työelämän paineiden lisäksi olla narsistinen parisuhde, lasten kärsimä kiusaaminen, väsyminen omaishoitajana toimimiseen tai melkein mikä hyvänsä tunne, jota on vaikea kestää. Punaviinilasi kotikeinutuolissa auttaa. Toinen jopa ensimmäistä enemmän.
Alkoholi rentouttaa. Se tuo tuskan tunteesta huolimatta hetkeksi hyvän olon. Lasillinen mahdollistaa vaikeassa tilanteessa sen positiivisen hetken, jota voi pitkin tuskaista taivalta olla mukava jopa odottaa. Siinä hetkessä ei pahaa oloa ole. Pahan olon syytä ei tarvitse ajatella. Eikä sen juurisyytä analysoida.
Tänä alkoholittomana puolenatoista kuukautena olen oppinut, että ilman alkoholia pahat ajatukset tulevat väistämättä. Olo on usein varsin huono. Tunteita ei pääse pakoon. Ajatukset pysyvät päässä, eikä ne lähde sieltä minnekään, vaikka mitä tekisi.
Aluksi minun oli vaikea ymmärtää, että huono olo ei tullutkaan alkoholinjuonnin lopettamisesta vaan sen alta paljastuvasta ongelmasta. Työpaineesta, loppuunpalamisesta, elämän epävarmuudesta ja yksinäisyyden tunteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti