Maanantai 30. tammikuuta 2017

Alkoholiannoksia: 0 
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei ole 
Olotila: Väsynyt 
____

Tammikuu on lopuillaan. Paras alkoholittomuuden selitys poistuu käytöstä. Olen käyttänyt tipatonta tammikuuta valkoisena valheena kuukauden kuluessa neljä kertaa.

Tipaton tammikuu tuntuu modernilta hipsteri-keksinnöltä, mutta oikeasti se on peräisin jo 1940-luvulta. Veljeni sanoi muutama vuosi sitten, että tipattomalle tammikuulle ryhtyvät tuttavapiiristä vain ne, joiden alkoholinkäyttö on tavallista runsaampaa. En muista, käyttikö hän sanaa "alkoholiongelma", mutta sisältö oli sama. Mietin asiaa silloin ja mietin sitä nyt. Minulla tämä tipaton tammikuu on neljäs peräkkäin. Tällä kertaa siis laajennetussa muodossa, alkoholittomuutta tänään takana vähän kolmatta kuukautta.

Tipattomalle tammikuulle ryhtyy Suomessa vuosittain joka viides henkilö. Miehet aavistuksen useammin kuin naiset. Noin miljoonan ihmisen hanke kertonee palautumisen tarpeesta. Monella on takana kostea joulunaika. En kuitenkaan usko alkoholittoman kuukauden tavoittavan kaikki, jotka sitä tarvitsevat. Suomalaiset juovat reippaasti. Todella monet enemmän kuin on hyväksi. Niinhän minäkin tein.

Tipaton tammikuu tuntuu olevan harvinaisen suomalainen itsensä haastamisen malli. Parin viime vuoden tammikuissa olen aiheuttanut kummastusta useissa ulkomaisissa kollegoissa. Kaksi vuotta sitten istuin Englannin toimistomme läheisessä hotelliravintolassa. Seurana oli kaksi yhdysvaltalaista ja yksi brittikollega, kuten myös työkaveri Koto-Suomesta. Tilasin ruoan oheen kivennäisvettä, kun miehet joivat viiniä. Kaikki kolme ulkomaista kollegaa tuijottivat minua kuin olisin ollut kuolemassa syöpään. Kukaan ei sanonut mitään. Tilanne oli äärimmäisen vaivaantunut ja ärtymyksessäni en selittänyt tilannetta mitenkään. Suomalainen kollegani kertoi seuraavana päivänä porukoiden tiedustelleen varovasti, mikä minua vaivasi. Hän oli kertonut tipattomasta tammikuusta ja seuraavana päivänä illallinen sujui jo rennommissa merkeissä, vaikka minä join jääteetä.

Tänään olen kokeneempi alkoholittomissa sosiaalisissa tilanteissa kuin vielä pari vuotta sitten. Takataskussa on hyvä valikoima uskottavia selityksiä juomattomuudelle. Osaan myös näppärät keinot pyytää tarjoilijalta alkoholitonta viiniä niin, ettei kukaan läsnäolijoista tiedä minun juovan eri viiniä kuin he. Silti en voi olla ihmettelemättä, miksi minun täytyy toimia niin.