Alkoholiannokset: 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Hiihtäminen
Olotila: Yksinäinen
____
Lomaan kuuluu vanhojen naistenlehtien selaaminen. Ja alkoholi.
Silmiini osuu viime kesän lopulta juttu, jossa työterveyslääkäriltä kysytään, milloin pitäisi huolestua omasta alkoholinkäytöstä, jos loman jälkeen "vaihde" on saattanut jäädä päälle.
Lääkäri korostaa että lomallakaan ei olisi hyvä käyttää alkoholia joka päivä, vaikka viinilasillinen terassilla ja olut saunassa maistuvatkin hyvälle. Jos kehon on totuttanut päivittäisiin annoksiin, voi olla loman jälkeen vaikea lopettaa. Lääkäri kehottaa pitämään loman tuoksinassa täysin alkoholittomia päiviä. "Hyvä määrä raitistella on vähintään pari kolme päivää viikossa."
Haastateltu asiantuntija kehottaa myös etsimään korvikkeita tissuttelulle. Hän sanoo, että esimerkiksi ystävien kanssa oleskelu ja urheilu ovat vaihtoehtoisia tapoja rentoutua.
En tiedä, miksi artikkeli ärsyttää minua. Enkö itsekin ajattele aivan samoin? Ottaako minua päähän, ettei asiantuntija osaa listata yhtään parempia nautinnon korvaajia? Ystävät ja urheilu ovat molemmat sekä itsestäänselviä hyvän olon tuottajia että samalla ristiriitaisia rentouttajia. Juuri sosiaaliset tilanteethan ovat alkoholin kanssa niitä kaikkein kimuranteimpia ja urheilusta saa helposti kehitettyä itselleen suorituspaineen, vaikka pitäisi rentoutua.
Ihmiset ja liikunta ovat olleet minunkin Lapin lomaviikkoni keskiössä. Nyt ilman alkoholia. Olen hiihtänyt joka päivä ja siitä on kieltämättä tullut hyvä olo. Olennaista hyvän olon generoinnissa on ollut hiljainen metsä, ruuhkattomat ladut ja tavoitteettomuus. Matkan pituudella ja vauhdilla ei ole ollut merkitystä. Tällaisenaan hiihtäminen on siis erittäin toimiva nautinnonkorvaaja alkoholille, mutta valitettavasti erittäin huonosti toteutettavissa Helsingin nykytalvissa.
Olen ollut viikon Lapissa yksin. Aikaa ajatuksille on ollut paljon, ehkä jopa liikaakin. Paljon ovat pohdituttaneet ystävät, kaverit, tuttavat eli ihmiset. Sosiaalinen elämäni on muuttunut alkoholittomuuskokeiluni aikana. Se tulee todennäköisesti olemaan entiseen nähden erilaista myös hankkeeni jälkeen, mikäli onnistun tavoitteessani eli alkoholinkäytön kohtuullistamisessa. Olenko surullinen asiasta? En tiedä. Mutta sen tiedän, etten ole yhtään sen erilaisempi kuin ihminen laumaeläimenä yleensäkään. Toiset ihmiset ovat minulle tärkeitä. Sanoisin jopa että erittäin tärkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti